Tämä taisi olla ensimmäinen kerta kun blogini lukija otti minuun yhteyttä ja ehdotti minulle leffaa, jonka suositteli minun katsomaan. Tämä lukija on ollut yhteydessä aikaisemminkin ja kertonut, että on seurannut blogiani jo pidempään ja saanut sieltä paljon hyviä ehdotuksia mitä katsoa, sillä leffamakumme ovat hyvin lähellä toisiamme. Ei siis ole kovinkaan suuri yllätys, että päätin tarttua heti ehdotukseen ja tsekata mistä leffasta on kyse. Jo nopealla tsekkauksella kyse tosi tarinaan perustuvasta tapauksesta liittyen pommi-iskuun Atlantan Olympilaisten yhteydessä, joten kovinkaan yllättävää ei ollut että leffa osui kohdalleen.

Richard Jewell siis kertoo tarinan turvallisuusvalvojasta, joka löytää Atlantan Olympialaisten alla puistosta pommin ja pelastaa satojen ihmisten hengen toiminnallaan. FBI ottaa asian tutkittavakseen ja haluaa mennä sieltä missä aita on kaikista matalin. FBI alkaa syyttää Jewelliä pommin asettamista sillä verukkeella, että hän haluaisi tehdä itsestään sankarin, Jewell on hieman reppana, mutta erityisen avoin ja rehellinen ihminen, joka saattaa itsensä helposti syyllisen asemaan. Kaiken takana on ehkä hieman kostonhaluinen entinen esimies, joka tekee Jewellistä ilmoituksen poliisille, ilman minkäänlaisia todellisia perusteita.

Tarinaa Jewellistä voisi verrata moneen armeijaankin liittyvään tarinaan, jossa nuorella miehellä on tavoitteena palvella maataan. Tässä tapauksessa se kohde ei kuitenkaan ole armeija, vaan poliisi. En ole vielä katsonut lainkaan mitä todellisuudessa on tapahtunut, mutta mikäli leffa seuraa tarkkaan todellisia tapahtumia, niin eihän tämä taas anna tippaakaan positiivista kuvaa Yhdysvaltain poliisin toiminnasta. Mikään ei sinällään yllätä, vaikka kyllähän poliisin maine kuitenkin leffoissa on saatu pidettyä yllättävänkin puhtoisena, etenkin FBI:n. Tästä leffasta ei puutu enää mitään muuta kuin se, että syytettynä olisi musta mies ja kaikki olisi kuin viime aikojen kohuotsikoista.

Toinen asia mikä tästä leffasta nousee erittäin merkittävästi jälleen kerran on median rooli tämän maailman menossa. Toisaalta kun sosiaalinen media ja valevaikuttaminen kasvaa jatkuvasti, samalla ns. luotettavien tahojen laatu laskee vuosi vuodelta ja niidenkin medioiden joihin ennen uskottiin, on pakko ollut alentua markkinavoimille ja alkaa suoltaa suoraan sanottuna valheita. Tämäkin leffa on loistava osoitus siitä kuinka nopeasti media voi juttujen himoissaan tuhota täysin syyllisen ihmisen elämän muutamassa hetkessä. Ja kun se on tapahtunut, sitä ei enää oikaisulla korjata.

Kaiken kaikkiaan taas hyvä leffa, eikä mennyt suositukset tällä kertaa tippaakaan pieleen. Leffassa oli myös lisäksi erinomaiset äänet, joissa asioita tapahtui juuri oikeissa paikoissa huonetta. Ehkäpä hienointa oli salamavalojen äänet, jotka napsahtelivat hienosti ympäri huonetta milloin missäkin suunnassa kamera oli. Hyvät äänet siis ei aina tarkoita ”kovia ääniä” tai matalaa bassoa, vaan hienosti käytettynä ne voivat tukea upeasti ruudun tapahtumia ja saada katsojan oikeasti tuntemaan että istuu keskellä tapahtumia. Tänään istuin juuri keskellä leffan tapahtumia.

Loppuun vielä pari sanaa noin yleisesti. Keskustelin eilen Netflixin chatin kanssa tuosta ääni ongelmasta ja yllättäen sieltä tuli taas kaikki mahdolliset syytökset laitteista ja applesta jne. Käytiin monia asetuksia läpi eikä mitään tuloksia, yllätys yllätys. Pyysin kuitenkin laittamaan asian eteenpäin, saapa nähdä korjaantuuko asia koskaan, ainakaan tuo asiakaspalvelija ei tuntunut asiaa ottavan lainkaan toisissaan. Tänään tuli postissa myös muutama uusi ja odotettu leffa. Ensin tuli suoraan laatikkoon Huuto.netistä ostamani Terminator Dark Fate jota odotan äänien puolesta todella paljon, ja siihen siivellä tuli vielä samoilla postikuluilla Argo. Postista tuli myöskin noutolappu, ja postista kävin myöhemmin noutamassa enemmän kuin pitkään (yli kk. sitten tilattu) odotetun kahdeksan Harry Potter leffan 4K boxin. Kyllä nyt on taas katseltavaa sitten hetkeksi.

Hyvää uuttavuotta kaikille, toivottavasti se on myös leffateollisuudelle ja teattereille paljon parempi kuin mennyt vuosi!

Aloitin tänään katsomaan Apple TV:llä Netflixin uutta hittileffaa The Midnight Skyta vain todetakseni, että Netflixin Atmos äänet eivät edelleenkään toimi. Tämä vika on nyt olemassa jo varmaan yli vuoden, eikä kukaan näe vaivaa sen korjaamiseksi. Kun nettiä hieman selailee, niin ole lainkaan asian kanssa yksin ja lisäksi asiasta on ilmeisesti aika moni raportoinut sekä Netflixiä, että Apple. Mitään muutosta ei kuitenkaan ole toimivuuteen kuitenkaan tullut vaan palvelut lähinnä vain osoittavat sormella muita. Surullista.

Kun olin sitten tätä naurettavuutta hetken aikaa taas tuskaillut (ja etsin taas netistä ratkaisua ongelmaan), niin päätin sitten vihdoin tehdä sen mitä olisi pitänyt tehdä jo kauan aikaa sitten. Eli päätin kokeilla miten Netflix appi toimii Panasonicilla. Asennus oli varsin nopeaa, eli appihan siellä oli jo valmiina ja kirjautuminen onnistui erittäin helposti ja nopeasti apin ohjeiden mukaan. Tämä kirjautuminen uuteen laitteeseen kännykän avulla on itseasissa todella kätevää ja helppoa. Ei siis mennyt aikaakaan kun leffa jo pyöri ruudulla, ja kaiken lisäksi jatkoi siitä kohdasta mihin oli Apple TV:llä jäänyt.

Panasonicilla kaikki siis toimii aivan yhtä lailla kuin Apple TV:llä. Pari pientä huomiota näin ensi puraisulla kuitenkin tein. Jostain syystä Panasonic ei täytä kuvalla koko ruutua, ja tuohon ongelmaan en löytänyt ainakaan vielä mitään ratkaisua. Kuva on vajaan kymmenen senttiä joka suuntaan kapea, toisaalta eipä se mitään varsinaisesti myöskään haitannut. Vastapainoksi sitten taas äänet joko olivat paremmat kuin Apple TV:llä, tai sitten leffan äänet itsessään vaan olivat todella hyvät. Leffan matalat äänet olivat tänään todella vakuuttavat, eikä äänissä muutenkaan ollut kuin kehuttavaa. Tilaa käytettiin erittäin hyvin koko arsenaali oli käytössä. Äänien puolesta siis tänään varsin mukava leffa katsottava, etenkin kun leffassa oli paljon lumimyrskyä, avaruutta ja erilaisia tiloja.

Siitä tosin päästäänkin sitten kiinni itse leffaan, joka oli hyvin mielenkiintoinen, enkä nyt ehkä sano sitä täysin positiivisessa mielessä. Leffassa liikuttiin sujuvasti maan ja avaruuden välillä, mutta koko leffan ajan oli jotenkin outo fiilis kuin katsoisi kahta erillistä leffaa rinnakkain. Maassa käytiin taistelua luonnonvoimia vastaan kun taas avaruudessa ihmeteltiin maailman menoa täysin omassa ulottuvuudessaan (kuten yleensäkin avaruusleffoissa). Nämä kaksi maailmaa eivät kuitenkaan jotenkin tuntuneet missään vaiheessa liittyvän oikeasti toisiinsa, edes leffan loppu ei ollut kovinkaan vakuuttava vaikka toki nämä kaksi maailmaa siinä lopulta nivottiin yhteen. Jotenkin tuli fiilis pienestä yli-yrittämisestä, liian paljon kaikkea, vaikka lopulta leffa olikin aika simppeli.

Jossain vaiheessa leffaa alkoi puolestaan tulemaan hyvin vahva fiilis siitä, että olin katsomassa uusintoa loistavasta Gravity leffasta, jota sattumoisin myös George Clooney tähdittää. Avaruuden taustat, äänet, puvut, lentävät asiat (tässä ilmeisesti jää ja lumi) olivat jotenkin kuin suoraan Gravityn jatko-osaa olisi katsonut. Onko tuo sitten hyvä vai huono asia, niin..

Eilen posti tuon kauan odotetun kaunokaisen sitten toi, ja tähän aamuun asti jaksoin sitä hyllyssä pitää. Kaunokainen etenkin sen vuoksi, että mielestäni tuon leffaboxin kansi on ehdottomasti kaunein ja siistein kansi joka on vastaan tullut, pelkästään jo se vaatii tuon ostamaan. Se nyt ei kuitenkaan todellisuudessa ollut se suurin syy hankinnalle, vaan suurimmat syyt oli se, että tämä klassikko on yksinkertaisesti jäänyt minulta aikanaan katsomatta kokonaan ja lisäksi tämän uudelleen julkaistun UHD boxin kuvan ja äänenlaadun on puhuttu olevan mahtavia.

Eikä sitten todellakaan tullut petyttyä mihinkään. Ensinnäkin leffan kuvanlaatu on hämmästyttävän upeaa katsottavaa etenkin kun ottaa vielä huomioon, että leffa sisältää julmettoman määrän käsittämättömän upeita maisemia ja kuvauspaikkoja. Kuvanlaatu on älyttömän tarkkaa, mutta silti hyvin elokuvamaista. Toisaalta, vaikka leffassa on paljon tummia kohtauksia, niin kaikki näyttää luonnolliselta ja niin selkeältä. En tiedä miltä tämä näyttää Blueraylla puhumattakaan DVD:stä, mutta voin kuvitella, että useissa kohtauksissa kuvanlaatu tummuuden vuoksi ei olisi kovinkaan kivaa katsottavaa.

Ääniä on myös kehuttu paljon eikä turhaan. Leffan äänet on uudelleen masteroitu Atmos muotoon ja Atmoksen potentiaalia on todellakin hyödynnetty niin kuin pitääkin. Subbarit saavat leffassa tehdä töitä oikein urakalla, mutta kaikelle on paikkansa. Leffa ei ole tippaakaan korvia kuluttavaa, joka saattaisi näin neljän tunnin leffassa olla aika rasittaa jo itsessään. Dialogia leffassa on paljon, ja se on erityisen selkää ja puhdasta. Toki teksityksiä tarvitaan, mikä nyt on hyvä asia, että ne löytyy. Tekstityksistä sellainen pointti, että ne on leffassa sijoitettu mustan raidan päälle, onko se sitten hyvä vai ei niin vähän niin ja näin. Toisaalta tekstitys ei haittaa kuvaa, mutta toisaalta nyt mustia raitoja ei myöskään saa piiloon. Toki leffaa voisi katsoa ilman tekstejä, mutta siihen en nyt halunnut lähteä. Äänissä toimii loistavasti myös useat paikat, joissa tila-ääniä on käytetty juuri niin upeasti hyväksi kun Atmos sallii. Tätä leffaa on äänien puolesta enemmän kuin miellyttävää katsoa.

Itse leffan osalta boxi sisältää sekä teatteriversion, että laajennetun version. Instagramin puolella lukijat olivat niin vahvasti tuon pidemmän puolella, että se piti nyt sitten ehdottomasti valita. Toisaalta, jos tämä tulee joskus katsottua uudelleen, niin silloin ehkä tuo lyhyempi soveltuu siihen sitten paremmin. Tällä viittaan nyt lähinnä siihen, että leffa on tosiaan aivan järkyttävän pitkä. Leffa kestää lähes neljä tuntia ja taitaa mennä kärkipaikalle pisimpänä näkemänäni leffana. Toisin kuin usein, leffa ei kuitenkaan vaikuta pitkästyttävältä vaan sitä jaksaa hyvinkin katsoa. Katsoin leffan vähän kuin kahdessa osassa, joka osittain selittyy myös sillä, että välillä piti vaihtaa levyä. Tämä pidempi versio kun ei mahdu edes yhdessä UHD levylle, mikä on aika ennen kuulumatonta. Välissä siis levyn vaihto, ja samalla kävin hakemassa keittiöstä hieman ruokaa. Ruoan vaikutuksesta alkoi iskemään sitten jo hieman väsy ja aivan leffan lopussa torkuin minuutin tai pari, mutta mitään ei tällä kertaa jäänyt näkemättä.

Leffa juoni on aika mielenkiintoinen, ja vaikka tämän tarinan olisi voinut hyvin jakaa useampaankin leffaan, niin tämä leffa siitä huolimatta toimi varsin kivasti. Hahmot ovat monelle tuttuja, ja itsellenikin enemmän ja vähemmän vaikka leffaa en ole koskaan nähnytkään. Hahmot ovat loistavia, ja toki Gandalf vie omassa roolissaan leffaa kuin pilvissä, mutta muutenkin tuo porukka kyllä toimii hyvin yhdessä ja kaikki vaan toimii hyvin. Leffassa tapahtuu kaiken aikaa, vaikka toisaalta dialogiakin on paljon. Jotenkin kuitenkin maisemat ja taistelut vaihtuvat usein, ja samalla rytmittävät leffaa hyvin. Onneksi taisteluja on rajattu aika paljon, sillä niitä ei jaksaisi millään koko neljää tuntia tuijottaa. Ihmiset ovat olleen tässä osassa pääroolissa ja hyvä niin.

Olen siis jo tässä vaiheessa enemmän kuin tyytyväinen hankintaani ja odotan jo innolla miten tarina jatkuu. Leffat tästä senkun pidentyvät, mutta toisaalta varmasti myös juoni ja kliimaksin lähestyminen pitävät voimat kasassa. Leffan visuaalinen ja äänellinen toteutus on tässä niin jäätävää luokkaa, että tätä jaksaa aivan varmasti kyllä katsoa. Tavallisesta telkkarista jäisi kyllä varmaankin katsomatta, mutta isolla ruudulla ja hyvillä äänillä toimii täydellisesti. Tämä leffa todellakin ansaitsee ison ruudun ja hyvät äänet, muuten UHD menee kyllä vähän hukkaan ja varmasti Blueraylläkin pärjää. Jotain muuta väliin ja sitten takaisin tämän pariin.

Meinasi tässä ihan unohtua, että tulipahan muuten pitkästä aikaa katsottua taas myös yksi Netflix sarja, tai paremminkin ehkä sen ensimmäinen kausi. En oikein uskalla koskaan aloittaa mitään Netflixin sarjaa, koska sen jälkeen niihin jää niin pahasti kiinni, että ne on pakko katsoa kerralla loppuun. Nyt kuitenkin ihan vartavasten ja tarkoituksella lähdin loman kunniaksi etsimään sarjaa jota katsoisin ja käsiin tarttui lopulta Ruotsalais-Tanskalainen sarja Silta. Neljä kautta, ensimmäinen katsottu. Taitaa muuten olla suomessa Netflixin katsotuin sarja tai jotain sinne päin.

Enkä ihmettele, kyseessähän olikin sitten erittäin hyvä ja laadukas sarja. Sarja muistuttaa monella tapaa suomalaista Sorjonen sarja, niin intron, musiikkien, hahmojen kuin juonenkin osalta. Tosin, se missä Sorjosessa on monta lyhyttä tarinaan kauden sisällä, tämä piti sisällään vain yhden. Tässäkin päähenkilö Saga on hieman outo ja omalaatuinen (Autismi), mutta selvittää rikoksia todella vakuuttavalla tavalla. On myös hieno seurata miten Saga sarjan edetessä kehittyy ja kehittää itseään ihmisenä, tavallaan juoni juonen sisällä.

Vaikka yhtä tapausta selvitellään kymmenen jakson ajan, juoni on todella hyvä ja pysyy täysin kasassa alusta loppuun. Missään vaiheessa ei tule hetkeksikään fiilistä, että sarjaa olisi pitkitetty väkisin. Juoni on jännittävä, mielenkiintoinen ja jälleen kerran hyvin koukuttava. Tämäkin sarja tuli siis ensimmäisen kauden osalta ahmittua aika lailla samalta istumalta.

Toiseenkin osaa pitää mennä, kolmas osa sen jälkeen tosin mieityttää jo nyt. Toinen päähenkilöistä Kim Bodnia ei ilmeisesti ole enää siinä vaiheessa mukana, mikä on harmi, sillä miehen rooli Sagan aisaparina ainakin tässä ensimmäisessä oli erittäin hyvä ja toimiva kombo. Saapa nähdä mihin sarja tästä kehittyy, katsoa varmaankin sitäkin täytyy.

Tänään vihdoin saatiin järjestettyä jo kauan aikaa sitten sovittu ja kertaalleen jo peruuntunut Instagram tuttu Leffaherran vierailu leffahuonetta katsastamassa. Leffaherra on toki vieraillut mestoilla jo kerran aikaisemminkin, mutta silloin sattuneista syistä demoilut tehtiin hieman pienemmillä volyymeillä ja nyt sitten Leffaherrakin päästettiin kunnon äänien pariin. Leffaherra oli valinnut leffaksi hyllystä löytyvän Blade Runnerin, joka on siis vuodelta 1982 ja minun hyllyyni leffa tuli Panasonicin ostamisen yhteydessä Briteistä ja oli siis ensimmäisiä 4k levyjä mitä hyllystä on löytynyt.

Piti oikein blogista tarkistaa, että onko tämä leffa tullut jo aikaisemmin katsottua vai ei, ja hmm. onhan se tosiaan tullut, elokuussa 2019 ja silloin kirjoitus päättyi sanoihin ”uudelleen tätä en varmasti jaksa ikinä katsoa, haluaisiko joku ostaa?”:) No, leffa löytyy edelleen hyllystä ja tulihan se sitten uudelleenkin katsottua. Viimeksi oli katsominen tullut tehtyä lähinnä kännykkä kädessä eikä leffa ollut juurikaan napannut. No, nyt se tuli ainakin katsottua kokonaan, mutta muuttuiko mielipide.

No ei hirveästi, nyt voin sanoa leffan oikeasti katsoneeni, mutta mielestäni tämä ei kyllä edelleenkään oli niitä omia suosikkejani. Leffa on jotenkin hidastempoista ja vaikka siinä koko ajan tapahtuu, niin juoni ei jotenkin vaan kanna. Vähän kuin koko leffaa katsoisi hidastus päällä. Se tosin mikä leffassa on aika mielenkiintoista on se, että kun se on vuonna 1982 valmistunut, on sen tapahtumat tapahtuneet vuonna 2019. Jotenkin jäi vähän sellainen fiilis, että toisaalta leffan arvaukset ovat osuneet hyvinkin yhteen todellisuuden kehityksen kanssa, toisaalta ollaan vielä aika kaukana. Tietokoneet ovat jotain aivan muuta, mutta lentäviä autoja ei maailma taida edelleenkään tuntea, vaikka niitä on toki monessa muussakin vastaavassa leffassa paljon nähnyt.

Joka tapauksessa oli jälleen hienoa saada vieraita, ja leffan katsominen kaverien kanssa on yleensä muutenkin mukavaa, etenkin tällaisina aikoina kun ihmiskontaktit arjessa ovat aika vähissä. Leffaherra on päätynyt erittäin hienon harrastuksen pariin, joten tällaisia kokemuksia omasta huoneesta on erittäin hienoa jakaa myös eteenpäin. Hieno nuorimies, erittäin hyvällä alulla leffojen maailmassa ja tietämystä leffoista löytyy jo nyt vaikka muille jakaa.

Posti toi tänään myös jo pitkään odotetun Lord of the Rings saagan, jonka katsomista odotan kuin sitä kuuluisaa kuuta nousevaa. Hetken pitää vielä arpoa että lähteekö katseluun teatteri vai pitkä versio, pitkässä versiossa kyse todellakin on sitten piiiiiitkästä versiosta, joka ei mahdu edes yhdelle UHD levylle, vaan on jaettu kahdelle levylle. Saapa nähdä kumman matkaan hyppään.

Tänään sain yllättävän kutsun kesken päivän katsomaan Disney Plus palveluun tullutta uutta Soul – Sielun Syövereissä nimistä leffaa. Itse en ollut kyseisestä leffasta ennen kuullutkaan, mutta vaimon esittelyn mukaan parhaaksi Pixarin koskaan tekemäksi leffaksi sitä on kutsuttu, joten odotukset sikäli aika korkealla. Päätin kuitenkin katsoa ensin trailerin ja vasta sen jälkeen hypätä mukaan leffaa katsomaan.

Leffa olikin varsin pirteä ilmestys ja oikeastaan erittäin positiivinen ylläty sikäli, että itselle tuosta Disney Plus palvelusta jäänyt hieman sellainen fiilis, että sieltä löytyy paljon vanhoja leffoja, mutta uusia tullut aika niukasti. Nyt siis Pixarilta tullut aivan uusi leffa ja jollain tapaa valaa uskoa, siihen, että tämäkin palvelu omissa kirjoissa alkaisi nousta korkeammalle lentoon. Rehellisyyden nimissä, kyseisessä palvelussa ei ole hetkeen tullut leffoja edes etsittyä.

Leffa itsessään oli varsin hyvä, mutta jotenkin aavistuksen korkealentoinen ja yllättävä näihin animaatioihin suhteutettuna. Yleensä nämä ovat jotenkin hyvinkin simppeleitä, usein jopa siis aivan liiankin. Soul löytää kuitenkin jotain hieman syvällisempää ja kirjaimellisesti useammassa kerroksessa liikkuvaa tarinaa. Muutaman kerran tuli hieman sellainen fiilis, että animaatiokin on ottanut askeleen kohti vaihtoehtoista todellisuutta.

Joka tapauksessa leffa oli aika hieno ja äänetkin olivat ihan mukiin menevät. Tällä kertaa tosin oma paikka ei ollu keskellä huonetta, joka aina vaatii veronsa. Siitäkin huolimatta kuitenkin leffan tilamiksaukset olivat ajoittain erittäin laadukkaita, ja dynaamisuuttakin varmasti olisi löytynyt jos äänet olisivat olleet ns. normaalilla kovuudella. Näinhän harvoin on kun leffoja tulee katsottu muun perheen kanssa. Musiikit leffassa olivat varsin kivoja kuunnella ja muutenkin leffa sai aika kivalle tuulelle. Parempaakin olisi voinut olla tarjolla, mutta äänet ilmeisesti olivat miksattu vain 5.1 tasoon. Hyvä leffailtapäivä siis kaiken kaikkiaan.

Tänään olikin sitten hyvinkin erikoinen leffailta vuorossa. Päätin nimittäin aivan testimielessä ostaa itselleni joululahjaksi Lidlin parin kympin bluetoothkuulokkeet. Nämä kuulokkeethan eivät todellakaan ole hinnalla pilatut, mutta siitä huolimatta saaneet todella paljon huomiota äänenlaadustaan ja vaikka näillä ei varmasti ole mitään tekemistä laadukkaiden hifi kuulokkeiden kanssa, niin hinta-laatusuhteeltaan varmaankin aivan kärkipäätä. Ja jotta kenellekään ei jää mitään epäselvää, niin mainittakoon tähän myös, että oikeita hifi-kuulokkeita en ole ikinä edes päässäni pitänyt, joten minkäänlaista vertailukohtaa minulle ei ole.

Näiden kuulokkeiden hankkimisen yhtenä ajatuksena oli satunnaisesti käyttää niitä leffahuonessa siinä vaiheessa kun muksut jo nukkuvat. Tuota asiaa piti siis tänään heti testata ja leffaksi päätin valita jotain toiminnan ja draaman välimaastosta, eli toisin sanoen leffan joka vaatii äänet, mutta ei kuitenkaan ole mikään viimeisen päälle action leffa. Netflixistä katseluun päätyi lopulta pitkän harkinnan jälkeen tositarinaan perustuva The 12th Man, joka kertoo Norjalaisesta sotilaasta, joka ihmeen kaupalla pelastuu Natsisaksan kynsistä toisessa maailmansodassa. Leffasta tai tarinasta en ollut ennen kuullutkaan, mutta vaikutti hyvältä leffalta illan kuuloketestiin.

Ja kyllähän se vaan niin on, että minunkin täytyy yhtyä näihin kehuihin näistä Lidl:n halpiskuulokkeista. Ensinnäkin äänet ovat varsin omaa korvaa miellyttävät, ja etenkin näin leffakäytössä etenkin bassopään toisto tuntuu varsin miellyttävältä ja luonnolliselta. Se mikä luonnollisesti kärsii kovasti on tilantoisto, mutta eipä kuulokkeilta ihan hirveästi voi muuta odottaakaan. Kaksi kanavaa ja jonkin verran kohtia, jossa äänet selkeästi tulivat ns. oikeasta suunnasta, mutta eihän tämä nyt kuitenkaan yhtätoista kanavaa millään pysty korvaamaan. Äänet olivat kuitenkin pitkin leffaa erittäin laadukkaat ja toisaalta osoitti sen, että etenkin tälläistä leffaa, jossa ääniä oikeasti tarvitaan on myöhäisillassa mukavempi katsella ”kovilla äänillä” kuulokkeilla sen sijaan, että äänet on vedetty täysin nolliin.

Lidl:n kuulokkeiden mukana tullut johto osoittautui omassa tarpeessa todella lyhyeksi, joten jotta sain Arcamista äänet ulos, tarvittiin pieni jatkojohto, joka onneksi löytyi valmiiksi jo varastosta. Arcamista sopiva liitäntä löytyi valmiina (3,5mm), joten mitään adaptereita ei tarvittu. Johto sinällään ei kuuntelua tai katselua haitannut millään tavalla, mutta ainakaan näin nopeasti en Arcamista löytänyt asetusta, jolla äänet olisi saanut Bluetoothilla. Leffan kesto oli noin pari tuntia, ja kuulokkeita ei oikeastaan missään vaiheessa edes huomannut. Ne eivät painaneet ja korvat väsyneet missään vaiheessa, oma arvioi näistä siis hinta-laatusuhteelta aivan täysi kymppi. Mitä sitten olisivat oikeat Hifi-kuulokkeet, vaikea sanoa, mutta näillä pärjää toistaiseksi loistavasti.

Mutta koska kyseessä on leffablogi, niin puhutaanpa vielä siitäkin muutama sana. Leffa itseasiassa osoittautui todella loistavaksi, ja kuten niin monta kertaa aiemminkin olen todennut, parhaat tarinat yleensä syntyvät tosi tarinoista, ja tämäkin tarina on sellainen, mitä kenenkään on vaikeaa käsikirjoittaa. Ihmistä usein sanotaan, että tahdonvoima voi viedä mihin tahansa, mutta missä vaiheessa oikeasti fysiikan rajat tulevat vastaan. On selvää, että tässä tarinassa Janin tahdonvoima on varmasti jotain mitä kaikilta ei löydy, mutta siitäkin huolimatta olosuhteet ja tapahtumat eivät ole selitettävissä vain tahdonvoimalla. Miten tuollaisesta on mahdollista ikinä selvitä hengissä on asia, jota kukaan tuskin pystyy koskaan kertomaan. Toisaalta avain varmaa on myös se, että tuosta matkasta kovinkaan moni ihminen ei olisi selvinnyt, halusi sitä tai ei. Elämä on kuitenkin ihmeellistä ja ihmeitä sattuu.

Olen myös usein todennut, että Natsimaailmaan liittyy varmasti aivan uskomaton määrä yksittäisiä tarinoita, ja tässä jälleen yksi hyvä osoitus siitä. Sota ei leffassa ole kovaan vahvasti läsnä, vaikka se tapahtumien taustalla tietysti vaikuttaakin. Leffa on mielenkiintoinen, mutta erittäin hienosti tehty enemmänkin seikkailu kuin sotaelokuvaksi. Jollain tapaa tässä yhdistyy moni Natsielokuva Revenattiin. On päivän selvää, että jokainen haluaa leffan katsoa loppuun, vaikka lopputuloksen tavallaan osaakin arvata. Jan selviytyy, mutta tarina siitä miten kaikki tapahtuu on katsomisen arvoinen. Loistava leffa kaikin puolin, suosittelen lämpimästi!

Jaws kuuluu jostain syystä niiden leffojen joukkoon, jotka ovat mietityttäneet jo pitkään. Katsoa vaiko ei, ostaako vai ei, kiinnostaako vai ei. No, toisaalta on kiinnostanut, etenkin kun koko ajan on ollut sellainen fiilis, että tätä leffaa ei ole ehkä koskaan tullut edes katsottua, vaikkakin leffa ainakin nimenä on aina ollut enemmän kuin tuttu. Toki, leffa on erittäin vanha, julkaistu jo vuonna 1975, joten itse en ollut lähellekään edes syntynyt kun leffa julkaistiin, mutta toisaalta niin tunnettu leffa, että ehkä joskus on tullut jossain nähtyäkin. Ylipäätään en ole oikein missään vaiheessa ollut hirveän innostunut näistä todella vanhoista restoroinneista, etenkin, jos ääneen ei ole tehty mitään varsinaista uutta kuten Atmos raitaa. No, tässä se Atmos-raita on, ja iso syy että leffa kuitenkin tuli sitten hyllyyn hankittua oli Movies at Home Youtube-kanavan jatkuva hehkutus leffaa kohtaan.

Jaws leffaa on hehkutettu etenkin se restoroinnin loistokkuudesta ja pakko todeta että kyllä näytti hyvältä. Jos poistetaan laskuista muutamat elokuvan iästä muistuttavat asiat kuten vaatetukset ja muut tyylit, leffa oli kuin suoraan 2020-luvulta. Kuvanlaatu oli järjettömän hyvää ja tyylikkäästi tehtyä. Aivan en ole asiaan perehtynyt, mutta käsittääksen osa vanhoista leffoista on filmattu niin, että tämä on mahdollista, olettaisin, että niin tämäkin. Äänet olivat ihan ok, mutta ehkä pieni pettymys. vaikka mitään isoja odotuksia nyt ei kyllä ollutkaan. Leffan äänet olivat aika peruskauraa, eikä mitään erityisen hienoa tullut vastaan, vaikka muutamassa kohdassa olisin jotain ehkä odottanutkin. Hyvä, mutta ei erikoinen.

Mitä sitten tykkäsin itse leffasta, tykkäsin. Leffa on hyvä, ja se mistä tykkäsin erityisen paljon oli leffan rehellinen aitous. Valkohai oli valkohai, eikä siitä yritetty tehdä mitään tehostemonsteria. Tämän leffan perusteella voisi hyvinkin uskoa, että iso valkohai on juuri sitä mitä tässä kerrottiin, tietämättä tippaakaan mitä se todellisuudessa on. Myöskin leffan hahmot olivat enemmän kuin uskottavia, valkohai oli pelottava, mutta kukaan ei nostanut sitä hysteerisestä elämää suuremmaksi asiaksi, samoin tuon uhan vähättelyä ei korostettu luonnottomasti, vaan kaikki tuntui kuin tarinaa olisi katsonut livenä. Rehellinen ja aito, siinä ehkä kaksi sanaa, jotka tätä leffaa parhaiten kuvaavat ja ehkä juuri tämän vuoksi todella moni leffan katsonut on aikanaan pelännyt vuosia uimista meressä.

Mitä tästä sitten jäi käteen, no ainakin tuo leffa hyllyyn. En ole varma kuinka pian tähän leffaan palaan tai palaanko koskaan, mutta onpa nyt ainakin hankittu. Leffa on hyvä, mutta sellaista fiilistä ei tullut, että tähän pitäisi aivan heti palata. Tosin, extroja tuli katsottua leffan jälkeen vielä noin tunnin verran ja ne vaikuttivat aika mielenkiintoisilta. Niihin varmasti tulee vielä palattua, ja tässä ehkä yksi syy leffan hankkimiseen hyllyyn, vuokraamalla striimausversion, niitä ei tule mukana. Ja jälleen kerran, näitä (extroja) oisi useamminkin katsoa.

Loppuun vielä erittäin hyvää ja rauhallista joulun aikaa kaikille.

Tänään piti tsekata vaihteeksi löytyisikö Itunesin puolelta mitään mielenkiintoista ja suureksi yllätykseni löysin vuoden 2020 leffan KillBird 0,99 listalta. En muista, että olisin koskaan ennen löytänyt näin uutta leffaa tuolta listalta, yleensä leffat tuolla listalla ovat noin kolmisen vuotta vanhoja. Silti, vaikka KillBird oli uusi, se vaikutti myös erittäin hyvältä muutenkin, joten pitihän se sitten laittaa katseluun.

Ennakko-odotuksiin nähden leffa ei ollut aivan ehkä sitä mitä odotin, mutta eipä ollut leffa kyllä muutenkaan yhtään ennakolta odotettava, leffa oli lievästi sanottuna hyvinkin yllättävä ja hyvällä tavalla erittäin outo. En ole oikein vieläkään varma ymmärsinkö mitä kaikkea leffassa tapahtui, vaikka sen todella keskittyneesti katsoinkin. Joka tapauksessa tässä tapauksessa leffa ja juoni veivät kyllä katsojaa aika kuus nolla, tämä kaikki kuitenkin vain hyvässä mielessä. Leffa oli erilainen, mutta tämäkin vain hyvällä. KillBird on vakava, mutta todella hyvällä twistillä kuitenkin positiivinen ja jotenkin leppoisa jännitysleffa.

Pakko kyllä sanoa, että tykkäsin tästä leffasta aika paljon. Lisäksi leffan kuvanlaatu tuntui tänään jotenkin kovin hyvältä, mitä olen tosin todennut usein ennenkin Itunesin leffojen kanssa. Lisäksi kun tänään leffa oli 16:9 muodossa, niin tuon näyttävä kuva tuli vielä hieman harvinaisesti koko ruudun korkeudelta. Äänet olivat iltakatseluun ehkä hieman normaalia kovemmalla, mutta mitään ihmeellistä leffa ei siihen suhteeseen tarjonnut.

Tuli muuten tehtyä vielä tähän joulun alle yksi erittäin pikainen, mutta sitäkin paremmin harkittu leffahankinta. Olen jonkin aikaa yrittänyt löytää Lord of the Rings trilogiaa suomiteksteillä ja ehdottomasti UHD muodossa, mutta hinta on ollut joko todella kova, tai leffa on ollut loppuun myyty. Halvimmillaan Suomesta tuota on saanut satasen pintaan, ulkomailta aavistuksen alle kahdeksaan kymppiin. Nyt kuitenkin sattumalta juuri nukkumaan mennessä silmään osui tuo yksi tyylikkäimmistä koskaan näkemistäni levynkansista, Torissa. Hintaa viitisen kymppiä ja diilin tekemiseen maksuineen meni noin vartti. Nyt on leffasetti matkalla, saa nähdä ehtiikö Oulusta yhdessä yössä perille, vain meneekö vasta joulun välipäiviin. Yksi asia on kuitenkin varmaa, odotukset tätä kohtaan on enemmän kuin korkealla, vaikka mikään Lord of the Rings fani en ole (ainakaan) vielä koskaan ollutkaan. Aika monta leffaa on nyt matkalla, saa nähdä mitä posti huomenna tuo vai tuoko mitään.

Tätä päivää on jonkin aikaa jo odotettu, Tenethän tuli siis nähtyä jo kerran leffateatterissa, mutta silloin sattuneesta syystä leffakokemus oli varsin ikävä, siitä tarinaa omassa tekstissään, jotka eivät ole aikaisemmin lukeneet niin käykäähän katsomassa. Nyt kuitenkin tuli vihdoin leffa myös levylle ja näin ollen katsottavaksi myös omassa huoneessa. Tenetin kanssa tein myös hyvin harvinaisen poikkeuksen ja päätin ostaa levyn jo heti sen ilmestyessä ja maksaa tuon mielestäni todella kovan lähes kolmenkymmenen euron hinnan. Kyseessä itseasiassa taitaa olla ensimmäinen koskaan ns. normaalilla suomalaisella hinnalla ostamani yksittäinen leffa.

Suurin syy kuitenkin tuhon hankintaa oli se, että halusin tähän leffaan ehdottomasti suomitekstit, sillä ilman niitä Tenet on hyvin haastava leffa. Tilasin leffan lopulta Gigantin verkkokaupasta viime viikon alussa, ja hieman pettymyksekseni leffa ei kuitenkaan ehtinyt perille viikolopuksi vaan matkaa edelleen jossain Ruotsin ja Suomen välillä. Saapa nähdä koska tulee, mutta miten sitten leffan katsoin jo tänään? No, joku sitten kauppasi uutta paketeissa olevaa leffaa Torissa kympillä, joka mielestäni tuosta leffasta näin uutena oli niin kova tarjous, että pakkohan se oli käydä ostamassa pois. Lisäksi mukaan tarttui samalla hinnalla myös Greenland, jota on tullut Itunesissa mietittyä, mutta ei vielä katsottua. Mutta, nyt siis toinen Tenet myyntiin ja toinen hyllyyn.

Eli nyt sitten leffa tuli kuitenkin jo viikonloppuna katsottua, ja kyllä se oli sen arvoista. Ensinnäkin jos mennään siihen ”ongelmaan”, josta leffassa on paljon puhuttu, eli dialogin hiljaisuuteen, niin kyllä ne tekstitykset todellakin olivat tarpeen. Dialogi tosiaan on kovin hiljaisella etenkin suhteessa muihin ääniin. Keskikaiuttimen volyymia en kuitenkaan lähtenyt säätämään, vaan katsoin leffan niin kuin Nolan on sen halunnut esittää. Tekstitys oli mielestäni todella hyvää ja avasi leffaa hyvin, vaikka toki se vie aina pienen huomion itse kuvasta kun joutuu tekstejä seuraamaan. Muuten leffan äänet olivat erittäin hyvät, vaikka rehellisyyden nimessä tämä leffa olisi kyllä ehdottomasti atmos-raitaa kaivannut. Äänet olivat hyvät, mutta ei loistavat. Varmasti 5.1 leffaksi loistavat, mutta kyllähän tämä nyt auttamatta vähän jää nykyleffojen äänistä. Suoraan sanoen en oikein ymmärrä Nolanin tarkoitusperiä tässä asiassa.

Muuten leffa olikin sitten huomattavasti parempi kuin leffassa tuli koettua. Joo, leffassa paikat olivat surkeat, mutta siitäkin huolimatta nyt leffa aukeni aivan uusin silmin. Sanoin tosin jo silloin, että tämä leffa vaatii ehdottomasti useamman katsomiskerran, eikä se varmaan vieläkään täysin auennut. Joka tapauksessa, nyt sain leffan juonesta täysin eri lailla kiinni ja leffa aukesi aivan eri tavalla. Leffa on aika nerokas, mutta ei todellakaan helppo leffa katsoa vaan vaatii todella paljon keskittymistä, myös toisella kerralla.

Tuleeko leffa sitten katsottua vielä uudelleen, aivan saletisti, enkä olisi varma etteikö vielä aika nopeastikin. Leffa on todella huikeaa viihdettä, ja etenkin John David Washingtonin rooli on sellainen täysosuma, että itse voisin Oscarin jo jakaa. Näyttelijakaartissa ei muutenkaan ole mitään valittamista, eikä tietysti tämän tason leffoissa voi ollakaan. Voin kyllä täysin avoimesti suositella Tenettiä, etenkin kun se on nyt jäämässä historiaan aika lailla ainoana vuoden 2020 suurista ensi-illoista leffateattereissa.