The Midnight Sky

Aloitin tänään katsomaan Apple TV:llä Netflixin uutta hittileffaa The Midnight Skyta vain todetakseni, että Netflixin Atmos äänet eivät edelleenkään toimi. Tämä vika on nyt olemassa jo varmaan yli vuoden, eikä kukaan näe vaivaa sen korjaamiseksi. Kun nettiä hieman selailee, niin ole lainkaan asian kanssa yksin ja lisäksi asiasta on ilmeisesti aika moni raportoinut sekä Netflixiä, että Apple. Mitään muutosta ei kuitenkaan ole toimivuuteen kuitenkaan tullut vaan palvelut lähinnä vain osoittavat sormella muita. Surullista.

Kun olin sitten tätä naurettavuutta hetken aikaa taas tuskaillut (ja etsin taas netistä ratkaisua ongelmaan), niin päätin sitten vihdoin tehdä sen mitä olisi pitänyt tehdä jo kauan aikaa sitten. Eli päätin kokeilla miten Netflix appi toimii Panasonicilla. Asennus oli varsin nopeaa, eli appihan siellä oli jo valmiina ja kirjautuminen onnistui erittäin helposti ja nopeasti apin ohjeiden mukaan. Tämä kirjautuminen uuteen laitteeseen kännykän avulla on itseasissa todella kätevää ja helppoa. Ei siis mennyt aikaakaan kun leffa jo pyöri ruudulla, ja kaiken lisäksi jatkoi siitä kohdasta mihin oli Apple TV:llä jäänyt.

Apple TV:n kuvaa

Panasonicilla kaikki siis toimii aivan yhtä lailla kuin Apple TV:llä. Pari pientä huomiota näin ensi puraisulla kuitenkin tein. Jostain syystä Panasonic ei täytä kuvalla koko ruutua, ja tuohon ongelmaan en löytänyt ainakaan vielä mitään ratkaisua. Kuva on vajaan kymmenen senttiä joka suuntaan kapea, toisaalta eipä se mitään varsinaisesti myöskään haitannut. Vastapainoksi sitten taas äänet joko olivat paremmat kuin Apple TV:llä, tai sitten leffan äänet itsessään vaan olivat todella hyvät. Leffan matalat äänet olivat tänään todella vakuuttavat, eikä äänissä muutenkaan ollut kuin kehuttavaa. Tilaa käytettiin erittäin hyvin koko arsenaali oli käytössä. Äänien puolesta siis tänään varsin mukava leffa katsottava, etenkin kun leffassa oli paljon lumimyrskyä, avaruutta ja erilaisia tiloja.

Kuin Gravityssä aikanaan=?

Siitä tosin päästäänkin sitten kiinni itse leffaan, joka oli hyvin mielenkiintoinen, enkä nyt ehkä sano sitä täysin positiivisessa mielessä. Leffassa liikuttiin sujuvasti maan ja avaruuden välillä, mutta koko leffan ajan oli jotenkin outo fiilis kuin katsoisi kahta erillistä leffaa rinnakkain. Maassa käytiin taistelua luonnonvoimia vastaan kun taas avaruudessa ihmeteltiin maailman menoa täysin omassa ulottuvuudessaan (kuten yleensäkin avaruusleffoissa). Nämä kaksi maailmaa eivät kuitenkaan jotenkin tuntuneet missään vaiheessa liittyvän oikeasti toisiinsa, edes leffan loppu ei ollut kovinkaan vakuuttava vaikka toki nämä kaksi maailmaa siinä lopulta nivottiin yhteen. Jotenkin tuli fiilis pienestä yli-yrittämisestä, liian paljon kaikkea, vaikka lopulta leffa olikin aika simppeli.

Panasonic:in kuvaa

Jossain vaiheessa leffaa alkoi puolestaan tulemaan hyvin vahva fiilis siitä, että olin katsomassa uusintoa loistavasta Gravity leffasta, jota sattumoisin myös George Clooney tähdittää. Avaruuden taustat, äänet, puvut, lentävät asiat (tässä ilmeisesti jää ja lumi) olivat jotenkin kuin suoraan Gravityn jatko-osaa olisi katsonut. Onko tuo sitten hyvä vai huono asia, niin..

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s