Jaws

Jaws kuuluu jostain syystä niiden leffojen joukkoon, jotka ovat mietityttäneet jo pitkään. Katsoa vaiko ei, ostaako vai ei, kiinnostaako vai ei. No, toisaalta on kiinnostanut, etenkin kun koko ajan on ollut sellainen fiilis, että tätä leffaa ei ole ehkä koskaan tullut edes katsottua, vaikkakin leffa ainakin nimenä on aina ollut enemmän kuin tuttu. Toki, leffa on erittäin vanha, julkaistu jo vuonna 1975, joten itse en ollut lähellekään edes syntynyt kun leffa julkaistiin, mutta toisaalta niin tunnettu leffa, että ehkä joskus on tullut jossain nähtyäkin. Ylipäätään en ole oikein missään vaiheessa ollut hirveän innostunut näistä todella vanhoista restoroinneista, etenkin, jos ääneen ei ole tehty mitään varsinaista uutta kuten Atmos raitaa. No, tässä se Atmos-raita on, ja iso syy että leffa kuitenkin tuli sitten hyllyyn hankittua oli Movies at Home Youtube-kanavan jatkuva hehkutus leffaa kohtaan.

Jaws leffaa on hehkutettu etenkin se restoroinnin loistokkuudesta ja pakko todeta että kyllä näytti hyvältä. Jos poistetaan laskuista muutamat elokuvan iästä muistuttavat asiat kuten vaatetukset ja muut tyylit, leffa oli kuin suoraan 2020-luvulta. Kuvanlaatu oli järjettömän hyvää ja tyylikkäästi tehtyä. Aivan en ole asiaan perehtynyt, mutta käsittääksen osa vanhoista leffoista on filmattu niin, että tämä on mahdollista, olettaisin, että niin tämäkin. Äänet olivat ihan ok, mutta ehkä pieni pettymys. vaikka mitään isoja odotuksia nyt ei kyllä ollutkaan. Leffan äänet olivat aika peruskauraa, eikä mitään erityisen hienoa tullut vastaan, vaikka muutamassa kohdassa olisin jotain ehkä odottanutkin. Hyvä, mutta ei erikoinen.

Mitä sitten tykkäsin itse leffasta, tykkäsin. Leffa on hyvä, ja se mistä tykkäsin erityisen paljon oli leffan rehellinen aitous. Valkohai oli valkohai, eikä siitä yritetty tehdä mitään tehostemonsteria. Tämän leffan perusteella voisi hyvinkin uskoa, että iso valkohai on juuri sitä mitä tässä kerrottiin, tietämättä tippaakaan mitä se todellisuudessa on. Myöskin leffan hahmot olivat enemmän kuin uskottavia, valkohai oli pelottava, mutta kukaan ei nostanut sitä hysteerisestä elämää suuremmaksi asiaksi, samoin tuon uhan vähättelyä ei korostettu luonnottomasti, vaan kaikki tuntui kuin tarinaa olisi katsonut livenä. Rehellinen ja aito, siinä ehkä kaksi sanaa, jotka tätä leffaa parhaiten kuvaavat ja ehkä juuri tämän vuoksi todella moni leffan katsonut on aikanaan pelännyt vuosia uimista meressä.

Mitä tästä sitten jäi käteen, no ainakin tuo leffa hyllyyn. En ole varma kuinka pian tähän leffaan palaan tai palaanko koskaan, mutta onpa nyt ainakin hankittu. Leffa on hyvä, mutta sellaista fiilistä ei tullut, että tähän pitäisi aivan heti palata. Tosin, extroja tuli katsottua leffan jälkeen vielä noin tunnin verran ja ne vaikuttivat aika mielenkiintoisilta. Niihin varmasti tulee vielä palattua, ja tässä ehkä yksi syy leffan hankkimiseen hyllyyn, vuokraamalla striimausversion, niitä ei tule mukana. Ja jälleen kerran, näitä (extroja) oisi useamminkin katsoa.

Loppuun vielä erittäin hyvää ja rauhallista joulun aikaa kaikille.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s