Robert DeNiro jaksaa edelleen painaa, ja kun DeNiro tekee elokuvan, on se edelleen pakko joka kerta katsoa. DeNiro on loistava, ja taas yksi niistä harvoista näyttelijöistä joka ei oikeastaan koskaan petä, ei henkilökohtaisesti, eikä päädy huonoihin elokuviin. Tällä kertaa ollaan sarjamurhaajan jäljillä, ja pakko sanoa, että heti alkuu tulee hyvinkin vahvat Uhrinlammas fiilikset. Nuori naisetsivä, patologinen sarjamurhaaja joka ei kerro mitään ja apuun haetaan DeNiron esittämä vanha etsivä, joka on miehen passittanut vuosia sitten kalterien taakse ja kenelle tämä psykopaatti on ainoana suostunut puhumaan. No, eihän tämä eläkkeellä oleva etsivä enää tähän tietenkään halua enää mukaan sotkeutua, kunnes henkilökohtaiset syyt käyvät liian painaviksi antaa olla. Tästä sitten saadaankin kasaan erittäin hyvä juoninen leffa, jossa toimii sekä juoni, näyttelijät ja oikeastaan kaikki muukin.

DeNiro on loistava, eikä tälläkään kertaa horju uskottavuus vanhalla herralla lainkaan. Mutta, eipä tässä ole valittamista muutenkaan. Michelle Monaghan on kuin Jodie Foster ja vetää kyllä tämän nuoren naisagentin roolin tyylillä alusta loppuun. Anthony Hopkinsia ei toki voita kukaan missään, mutta silti pitää isot creditit antaa myös Michael Keetonille, joka Frank Carterina on todella vakuuttava psykopaatti. Eikä tästä nyt siis mikään uhrilampaat kopio sinällään lopulta mieleen jäänyt vaikka aika paljon samaa leffassa onkin. Jännitystä pidetään hyvin yllä riittävän pitkään juoneen tulee kyllä hyviä uusia käänteitä pitkin matkaa. Hyvä leffa ehdottomasti.

Äänien osalta leffa oli aika perus draamaa, eli ei mitään sen ihmeellisempää. Ei sinällään, siis ihan hyvät ja leffaa tukevat äänet jälleen kerran Netflixissä, mutta leffa itsessään ei tarjonnut mitään ihmeellistä. Kuvaltaan oltiin tummissa vesissä, eikä tässä paljon väreillä juhlittu. Muutenkin jotain edelleen oli hieman viksallaan tuon MADVR:n kanssa, ja sitä piti sitten alkaa tutkia hieman lisää. Jotain uutta siihen sainkin, mutta todellinen läpimurto tuli vasta kun laitoin tuosta MDVR jutusta Youtubeen ja sieltä joka ystävällinen seuraaja antoi muutaman loistavan vinkin. Ensinnäkin sain tietää, että uusin versio pitäisi nyt olla loistava, ja ennen kaikkea sellainen joka ei ns. vanhene lisenssiltään, niin tuohonhan piti lähteä ihan saman tien testaamaan. Ja kyllä muuten muuttui MADVR aika järjettömän paljon. Ne tulokset eivät vielä tässä leffassa näkyneet, mutta toivottavasti jatkossa sitäkin enemmän. Tällä hetkellä siis käytössä on uusin 210 versiom edellisen 113 sijaan. Huikeaa työtä ovat taas kaikki osalliset tämän ilmaisen huippusoftan kanssa tehneet!

Aika turhaan on tullut koko kesä maksettua Netflixin tilausta, mutta enpä ole sitä jaksanut katkaistakaan, kun se on liitettynä puhelinliittymään, joten vaikka sieltä ei pahemmin mitään ole kesällä katsottu, niin jotain nyt kuitenkin. Nyt kuitenkin tuli sen aika, kun myös Netflix lyötiin tulille ja lähdettiin tutkailemaan minkälaista tarjontaa kesän aikana on sinne saapunut. Ihan niin aktiivista ei Netflixinkään tarjonta ei todellisuudessa ole, etteikö siitä pieni tauko välillä ihan hyvää tekisi ihan myös sisällön puolesta. Nyt nopealla vilkaisulla tulikin vastaan heti kolmekin mielenkiintoista leffaa, ja enemmänkin varmasti olisi ollut, mutta pitkästä aikaa kun kyseessä oli ns. yöleffa, niin ääniä ei viitsinyt muiden nukkuessa kovinkaan kovalle laittaa. Niin, ja toki se vaikutti myös leffan valintaan, vaikkakin niistä kolmesta eniten toimintaa sisältävän leffan sitten kuitenkin valitsin, ja Dolby Atmos äänillä tietysti.

Leffaksi valikoitui tositapahtumiin perustuva Kiinniotto, joka siis kertoo Meksikon varmaan tunnetuimman kartelli ja mafia pomon El Chapon pidätyksestä. Tällä kertaa tositapahtumat eivät sinällään hirveästi ”opettaneet” eli tällä kertaa ei tullut sellaista fiilistä että leffasta oli mitään järkevää oppia tai lisätietoa maailman historiasta saanut, leffa on aika lyhyt ja suoraviivainen, kertoo juuri siitä pidätyksestä, eikä oikeastaan mitään muuta. Tarina nyt ei muutenkaan ollut kovin uskomaton tai ihmeellinen, en tiedä kuinka kuumottava tai pelottava tämä tarina on todellisuudessa ollut, mutta erityisen hyvin se ei tässä leffassa välity, vaan kartellin väki vaikuttaa kuitenkin loppupeleissä aika pikkutekijöiltä. Itse El Chapon rooli varmaankin voisi hyvinkin olla toden mukainen, jotenkin sellainen fiilis, että nämä suurimmat pomot ovat lopulta aika sellaisia rauhallisia ja tavallaan helposti antautuvia tyyppejä, jotka luottavat vain siihen, että alapuolella olevat hoitavat hommat, tai sitten niin kuin tässä, että rahalla selviää kaikesta. Sanoisin, että lopulta luokkaa ihan hyvä leffa, mikä ei nyt kuitenkaan millään tapaa säväyttänyt. Näyttelijätyö hyvää, juoni hyvin suoraviivainen ja jollain tapaa leffan teemaan peilaten kuitenkin hieman jännityksetön leffa.

Äänistä ei taas tällä kertaa sen suuremmin sanottavaa, koska tosiaan äänet olivat niin pienellä. Ihan kivoja juttuja tässä varmasti olisi kuitenkin ollut, ja mikä parasta, äänet oli siinämäärin laadulla tehty, että objekteja leffassa liikkui paljon ja kaikki kanavatkin olivat hienosti aktiivisena. Muutama kohta leffassa oli, jossa etenkin katossa tuntui liikkuvat todella paljon mielenkiintoista materiaalia, mutta ne tosiaan jäi nyt enemmän ja vähemmän kuulematta. Kuva oli rakeista ja tummaa, mutta muuten kuvassa ei mitään valitettavaa. Jonkinlaista säätöä on vielä edessä MADVR:n kanssa, mutta sekin varmasti tästä ajan kanssa kyllä selkeytyy. Muuten sitten viikko ollut aika rauhallinen ja parin listan asennusta lukuunottamatta eipä ole huoneessa enää tarvinnut paljon muuta tehdä!

Samalla kun huone on ollut rempassa ei luonnollisesti ole tullut myöskään leffoja syötettyä kovalevylle tänä aikana, joten tämäkin leffa tuli sitten pyöräytettyä ihan fyysisen levyn kautta, ja koska tämä siis oli hankittuna jenkeistä, silloin kun WOWHD vielä Suomeen toimitti, niin tällä kertaa mentiin sitten ilman tekstejä. WOWHD:sta tähän väliin sen verran, että he siis lopettivat toimittamisen suureen osaan tai itse asiassa kai koko Eurooppaan johtuen jostain tulli epäselvyyksistä. Harmi, nimittäin itsekin tuolta tullut tilattua tosi paljon kaikkea mielenkiintoista ennen kuin ne ovat Suomeen muuten tulleet, tai ylipäätään leffoja joita Suomesta ei ole saanut. Eli jälleen yksi paikka vähemmän mistä leffoja tilata edullisesti. Itsehän tuolta siis tilasin ainoastaan alennuksessa olleita levyjä, ja kun toimitukset olivat vielä ilmaisia, niin tuo oli todella hyvä paikka tilailla leffoja. Tämän leffan tilasin sieltä siis jo kauan aikaa sitten, ja leffa kiinnosti sen verran paljon, että piti tämä mennä jo leffassakin katsomaan, mutta valitettavasti kun olin katsonut leffan alkamisajan väärin, päädyin sitten katsomaan jotain muuta ja tämä jäi.

Chris Hemsworth on näytttelijä, josta olen aina pitänyt ja niin tälläkin kertaa, herra tekee oikeen hyvän roolin. Halle Berry toimii yleensä myös aina hyvin, mihin tahansa leffaan hän sitten lähteekään. Ihan hirveästi en ole Berryä viime aikoina leffoissa nähnyt mikä näkyy tässäkin hyvin, eli kasvot eivät niin sanotusti ole kuluneet, vaan näyttelijä pääsee tässäkin loistamaan ”omassa” roolissaan. Mark Ruffalo on myös tässä leffassa erittäin hyvä, vaikka ei muuten ehkä ihan niitä omia suosikkeja koskaan ollutkaan. Monica Barbaro tässä kuitenkin mielestäni vetää parhaimman roolin, vaikka nyt ei sinällään itse leffan kannalta kovin merkittävä olekaan. Joka tapauksessa leffa toimii todella hyvin, pientä epäselvyyttä varmasti juoneen tuo tekstityksen puute, etenkin Nick Nolten jokainen puhe jää todella hämärän peittoon, mutta suhteellisen helppoa tätä muuten oli kuulla ja kuunnella. Juoni on haastava ajoittain seurata muutenkin, mutta sehän tästä juuri tekee hyvän leffan, että leffassa todellakin on juoni ja se pitää hyvin otteessaan. Asioita, jotka eivät tämän päivän leffoissa enää ole millään tapaa itsestään selviä.

Sitten päästäänkin siihen tärkeimpään, eli joko uutta huonetta päästiin toden teolla testamaan, ja vastaus on vaalean vihreä. Leffassa on 9.1.6 äänet ja esimerkiksi paljon hyvin pannauksia ja äänet on aseteltu tilaan hineosti. Ei mikään effekti rikas leffa ylipäätään, mutta toisaalta erittäin hyvin toteutettu. Objekteja liikkuu leffassa jatkuvasti ja nyt nämä muutokset todellakin pääsivät jo loistamaan. En tiedä kummalla on suuurempi vaikutus uusilla kaiuttimilla vai Trinnovin uudella päätteellä, mutta joka tapauksessa huone on pohjakohinaltaan vieläkin paljon hiljaisempi kuin lähes äänetön huone aikaisemmin, joka tarkoittaa että kaiuttimista kuuluu todella paljon ihan hiljaisia pieniä yksityiskohtia, ja äänikuva on todellakin tarkka yksityiskohtineen. Leffassa on myös yksi todellinen highlight kohta, joka alleviivasi täydellisesti kaiken sen työn mitä koko kesä on tehty. Yhdessä kohtauksessa helikopteri pyörii ympyrää katossa, ja nyt se ääni ihan oikeasti pyörii katossa ympyrää ympäri kaiutin kaarta. Tuo kohta sai suupielet todella leveään hymyyn, tästä tässä todellakin on kysymys, NYT se katto vihdoin kuulostaa siltä kuin pitääkin ja vihdoin ymmärrän oikeasti mitä kaikki tarkoittavat sillä, että katossakin olevat kaiuttimet pitää olla oikein suunnatut. Myös huoneen avaruus tuo ääneen juuri sitä mitä halusin, tyttäreni on moneen kertaan huoneeseen tullessaan tullessaan todennut, että se tuntuu niin paljon isommalta, ja siltä se tosiaan näyttää ja tuntuu. Lisäksi huone ei näytäyhtään niin tunkkaiselta kuin aikaisemmin, jopa pienetkin värit akustiikkapaneleissa antavat huoneelle todella paljon uutta ulottuvuutta. Loistavia päivityksiä siis edelleen!

Siitähän alkaa jo olla aika paljon aikaa kun tänne blogin puolelle viimeksi kirjoitellut, mutta koska sitä kuitenkin itseään edelleen blogistiksi kutsuu, niin pitäähän sitä tännekin välillä kirjoitella. Tai no rehellisyyden nimissä, eihän tämä blogi missään vaiheessa ole kuollut, vaan syykin hiljaiseloon on hyvin yksinkertainen. Tämän blogin idea on alusta lähtien ollut, että kirjoitan kun katson leffan, ja nyt vaan yksikertaisesti ole pystynyt kotona leffaa katsomaan, eikä vastaavasti ole leffaankaan kerennyt, tai löytänyt riittävän mielenkiintoista katsottavaa. Blogistihan ei ole missään tapauksessa lopettanut, vaan päin vastoin, Youtuben puolella materiaalia on kuvattu sitäkin enemmän. Nyt kuitenkin remontti on valmis ja ensimmäiseksi elokuvaksi valikoitui, tai paremminkin piti ottaa heti uusin Avatar, ihan vaan jo sen vuoksi, että kyseessä on arviointikappale, joka on remontin vuoksi jäänyt hyllyyn odottamaan huoneen valmistumista. Eikä nyt kai muutenkaan tässä pitäisi olla hassumpi avaus uudelle huoneelle, kuvan pitäisi olla yhtä juhlaa ja äänien mainiot, mutta mitenkäs sitten todellisuus.

Avatar on mielenkiintoinen leffa, joka varmasti monella tapaa muistuttaa Marvelin tarinaa omassa katselukuplassani. Eipä ole Avatarit olleet koskaan omia suosikkejani, enkä muuten tiedä koska olen edes sen ensimmäisen nähnyt, en ainakaan silloin kuin se tuli. Leffa oli massiivinen menestys James Cameronin Titanic ajassa, mutta sen jälkeen meni todella pitkään ennen kuin seuraava versio saapui. Siinä versiossa on ennen kaikkea kaksi asiaa todella pielessä. Ensinnäkin se on jälleen jatko-osa vanhasta leffasta, joka olisi hyvin voinut jättää kokonaan tekemättä, ja toisekseen, se on aivan liian pitkä. Samat sanat muuten pätevät hyvin tähän uusimpaankin, joka on ehkä vielä enemmän vain kopio siitä edellisestä, eikä nyt vaan valitettavasti tuo oikein mitään uutta. Ympäristö on edelleen sama, ja jotenkin tätä katsoessa ei vaan tule tunnetta että tämä tästä etenee yhtään eteenpäin. Joo, onhan tämä varmasti tavallaan näyttävä, mutta riittääkö se, mielestäni ei. Kuvanlaatu ja kuva itsessään on ihan kivaa katseltavaa, mutta olisiko tämä sitten kuitenkin ollut vieläkin parempi 3D:nä? No sellainenkin versio hyllystä löytyy, mutta miten ihmeessä kukaan jaksaa katsoa tätä uudelleen, ihan vaan se sairaan pituuden vuoksi? Muistelin muuten juuri, että sitä toista osaa olin katsomassa Imaxissa ja lähdin sieltäkin ajoissa pois kuin ei vaan enää jaksanut. Saas nähdä tuleeko tuohon tartuttua, varmaan ainakin täytyy tsekata miltä se näyttää.

Sitten siihen asiaan, mitä varmaan jokainen tässä kuitenkin eniten miettii, että kannattiko remontti? Sen voin aivan varmuudella sanoa, että kyllä kannatti, mutta toiko tämä leffa sitten sen rempan parhaita puolia vielä esiin niin empä usko. En mä tiedä onko Avatarit lopulta koskaan olleet ääniltään niitä demo leffoja, mutta tämä ei nyt valitettavasti ainakaan sitä ole, jota en toisaalta oikein edes ymmärrä. Joo ihan kivat äänet, mutta muutama asia jää todella harmittamaan. Ensinnäkin kyseessä todella staattinen miksaus, joka ei kyllä valitettavasti atmoksen parhaita puoli tuo mitenkään esiin. Lisäksi tämä taitaa siis olla vain 7.1.4 miksaus, joka tarkoittaa omalla laitteistolla ja kalibroinnilla tällä hetkellä sitä, että vain kaksi atmoskaiutinta on edes käytössä. Joo, vaatisi toisen presetin, jolla nämä Disneyn leffa saisi edes siihen 7.1.4 muotoon, mutta miksi minun pitäisi nähdä vaivaa siihen, jos Disney ei näe vaivaa tehdä tästä kuluttajille kunnon 9.1.6 raitaa. Tämä nyt siis tarkoitti käytännössä sitä, että uusien kaiutinratkaisujen hyötyjä ei päästy vielä valitettavasti lainkaan testaamaan. Äänet olivat katossa muutenkin hyvin ambient tyylisiä, ei juurikaan mitään ihmeellistä, jos ei muutamaa sadekohtaa oteta huomioon. Bassoa oli muutamassa kohtaa, mutta eipä sekään vielä ollut ihan sitä mitä ehkä tuleman pitää myöhemmin. Ei nyt kuitenkaan siis oikein vielä vakuuttanut. Voisiko tämä siis olla viimeinen Avatar vai vieläkö tuottavaa lehmää lypsetään lisää..

Huone siis on nyt valmis, ja aika upeahan siitä sitten lopulta tulikin. Uutta on paljon, uusi verho, uuden akustiikat seinillä, uusi uljas 32″ subbari, uudet kaiuttimet katossa ja koko katto uusitttu, samoin hieman maalattu sieltä täältä ja takaosakin uuden subbarin myötä meni uusiksi. On uutta jääkaappia ja kirsikkana komean kakun päällä uusin Trinnov Amplitude 16 päätevahvistin. Projekti taisi yhteensä kestää kolmisen kuukautta ja aikamoinen muodonmuutos siinä ajassa taas saatiin ja nyt voidaan huonetta hyvällä syyllä kutsua jo neljänneksi versioksi. Ihan kaikkea ei jaksa nyt tänne avata, sillä kaikki löytyy nyt hyvin dokumentoituna Youtubesta, josta voi niitä käydä ajan kanssa ihmettelemässä. Muutokset on nyt kuitenkin joksikin aikaa tehty, näillä mennään ja nautitaan taas hetken aikaa. Tännekin sitten alkaa pikku hiljaa enemmän materiaalia tulemaan kun leffoja ehtii taas katsomaan, ja onhan tässä tulossa Hifi-Messuja ynnä muutakin. Joka tapauksessa homma jatkuu ja katsomattomia leffoja on hyllyyn kertynyt vaikka kuinka paljon odottamaan.

Kun kerran kotona ei nyt pysty leffoista nauttimaan rempan vuoksi, niin päätin sitten suunnata kesänloman kunniaksi vielä kerran leffaan ja katsomaan Marvelin uusinta tuotosta Spider Manista. Lehdistönäytöksessä jälleen oltiin, joten ihan kivat paikat keskeltä salia sai valita. Salina muutenkin Finnkinon isoin Isense, taitaa muuten edelleen olla myös koko maan suurin sali ja äänenä Isensessä tietystä Dolby Atmos. No, tälläiseen leffaan ne on yleensä kyllä olleet tarpeenkin, mutta saapa nähdä miten tällä kertaa käy. Leffa kiinnosti, mutta jollain tapaa kuitenkin oltiin aika maltillisin odotuksin monestakin syystä. Marvel ei suoranaisesti ole viimeaikoina loistanut, ja toisaalta tämä vanhojen leffojen kierrätys on muutenkin saanut sellaiset mittasuhteet, että lähinnä vaan miettii että onko taas pakko.

No, mutta avoimin mielin leffaan ja nauttimaan. Sen verran pitää heti alkuun todeta, että ensimmäisen kerran taisin vilkaista kelloa tämän leffan kohdalla ja puolessa tunnissa, ja aika monta kertaa sitten myös sen jälkeen. En oikein taas tiedä, että mikähän tämän leffan tarkoituksena on, muuta kuin kerätä ihmisiltä rahat pois, koska ”uusi spiderman pitää nähdä”! Sanoisin tällä kertaa kuitenkin, että ei välttämättä pidä. Omaa nautintoa olisi ehkä edistänyt se, että edellinen olisi ollut katsottuna uudelleen ennen kuin leffaan meni, mutta lähinnä siis koko leffan alun tai pidempäänkin oikeastaan vaan mietin, että miten tähän nyt sitten taas olikaan päädytty, miksi kaverit eivät muista Spiderista, tai siis Peter Parkkerista mitään. Jonkin verran muistot leffan aikana herää, mutta silti leffan juoni on jotenkin niin taas kevyttä, että lähinnä mielessä vaan pyörii kaksi asiaa, miksi, ja koska tämä loppuu. Älkääkä nyt ymmärtäkö väärin, en minä mikään Spiderman vihaaja ole vaan päin vastoin. Alkaa nyt vaan nämä mitään sanomattomat jatko-osat tympimään, keksikää jotain uutta.

Eli juonen osalta tässä nyt ei paljoa ole, vaikka toki jotain yritystä, etenkin vedota katsojan tunteisiin. En tiedä onko tämä mieleentunkeutuminen jotenkin uusi juttu, mutta ainakaan sellaista wow-fiilistä siitä itselleni ei tule. Joo, kai se on jotain uutta, mutta luokkaa ihan kiva. Näyttelijät ovat pitkälti samoja, joten eipä niistäkään voi oikein mitään uutta ja ihmeelllistä sanoa. Tom Holland vetää Spiderit hyvällä rutiinilla, mutta eipä siitäkään tule fiilis kuin että rahat tänne, mä tein tän jo. Kenellekään ei leffasta varmasti jää epäselväksi että lisää on tulossa, ja koko leffan antihuipentumana kaikki jäivät odottamaan mitä lopputekstien jälkeen tulee, ja tuli, mutta ehkä turhinta mitä koskaan odottanut. Ehkä parempi lopettaa tähän, ei vaan tule mitään oikein hyvää ulos.

Niin, tai ne äänet ja kuva vielä. Kuva, sitä itseään, eli hyvää 2026 luvun laatua, jossa oikeastaan ainoa sellainen hieman normaalista poikkeava juttu on Spiderin mukana lentävä kamera, en muista kuinka paljon sitä on aikaisemmin ollut. Eli vauhdikkaita kamera-ajoja tässä ainakin riittää. Äänestä on sanottava se, että olen todella pettynyt. Spidermanit ovat loistaneet sillä, että niissä on tuotu paljon kaikkea uutta kuten droneja jne, tässä en herää kertaakaan sellaiseen wow-hetkeen. Tämä leffa on niin tasapaksua ääntä, että oikein mikään ei ota tuulta alleen, ei effektien muodossa, eikä muutenkaan. Jotenkin muutenkin taas jää sellainen fiilisi, että joo, eihän leffassa pitäisikään huomata missä kaiuttimet sijaisetsevat, mutta eihän tässä tunnista yhtään äänen sijaintiakaan, vaan leffa on pelkää ympärillä olevaa melua. Ei varsinaisesti huonoa melua, vaan yllätyksetöntä ja tasapaksua.

Leffahuoneen osalta remppa siis jatkuu ja siitä paljon kivaa materiaalia Youtuben ja Instagramiin puolella. Aikamoisia yllätyksiäkin on tällä ja ensi viikolla luvassa, veikkaan että tätä eivät kukaan nähneet tähän syssyyn enää tulevan. Youtube muutenkin tämän projektin tiimoilta kerännyt todella paljon lisää katsojia, mikä toki näkyy osittain myös tämän blogin pienoisena hiljaiselona. Huone kuitenkin alkaa olla viimeisiä paloja vaille valmis, nyt oikeasta kaikki loppu on enää muista kiinni, kaiuttimet edelleen matkalla, sähkäri matkalla, yllärit matkalla jne. Kun kaikki on tullut, huone on käytännössä sitä myöden valmis uusiin seikkailuihin ja voin sanoa, mikään ei ole enää niin kuin ennen.

Tälläinenkin leffa sitten tuli jokin aikaa sitten katsottua Netflixin ihmeellisestä maailmasta ja ihmeellinen tosiaan maailma välillä onkin. Jälleen kyseessä yksi uusi tarina, josta, tai sen päähenkilöistä en ollut koskaan ennen kuullutkaan, mutta olihan tämä taas uskomaton tositarina. Okei, onhan näitä rakkauden takia tehtyjä murhia tehty maailmassa vaikka kuinka paljon, mutta kyllähän ne silti jaksavat aina yllättää. Tässäkään taas ei ole sitten pienintäkään järjen häivää, mutta elämässä ei aina ole.

Tässähän tapauksessa siis kyseessä on huippupyöräilijä Moriah Wilson ja hänen miehensä ja uuden puolison välisestä draamasta, joka lopulta eskaloituu. Tarina, tai paremminkin siis ehkä leffa itsessään on tässä tapauksessa todella mielenkiintoinen hyvin tehty. Ei tässä nyt varmaankaan montaa syyllistä voi arvata, vaikka syyllistä yritettiin hyvin alkuun peitellä. Näitä leffoja on maailma pullollaan ja etenkin juuri Netflixissä näitä tulee aika useinkin katsottua, siihen nähden tämä tositarina on kyllä tallennettu aika hyvin. Niin, ja ovathan näissä tositarinoissa tarinat usein paljon uskomattomampia kuin missään keksityssä, elämä on ihmeellistä.

No muuten tästä ei nyt taas ihmeemmin jää kerrottavaa, äänet ovat mitä ovat ja kuvanlaatu on mitä on. Eli kyseessä on dokumentti, jossa äänet ja kuva eivät sinällään paljonkaan meritse. Tämänkin leffan katsomisesta nyt kuitenkin on taas jo sen verran muutenkin aikaa, että ei ihan tarkkaa muistikuvaa ole. Ehdottomasti siis kuitenkin suositeltava leffa tässä genressä.

Äänistä puheenollen leffahuoneen projekti kuitenkin etenee hyvin. Tämä viikko on keskitytty yksityiskohtien hiomiseen ja ennen kaikkea akustiikkapaneelien tekemiseen. Eteen tulee täysin uuden diffusorpaneelit, joista itse asiassa julkaisin juuri Youtubeen todella paljon katsojia keränneen videon, mutta ei se siihen myöskään jäänyt. Huoneen keskimmäiset paneelit ovat ennenkin olleet diffusoivia, mutta mut nekin kuorittiin kuoristaan ja maalattiin samaan sävyyin muiden kanssa. Niin, ja sitten kun kaksi on tehty, niin pitihän sitä kolmannellekin jotain keksiä. Olen aikaisemmin ollut kovasti sitä mieltä, että kaikki pitää leffa huoneessa olla vain mustaa ja mustaa, nyt huone kuitenkin saa paljon lisää väriä. Kaikki kolme seinällä olevaa diffuussoria saivat pintaansa nimittäin saman kultaisen sävyn kuin katossakin oleva difuussori. Samaa väriä löytyy nyt myös valolistoista, jotka nekin olivat alunperin pelkää syvää mustaa. Ilme siis muuttuu nyt aika täysin, mitäs mieltä olette?

Nyt on pakko olla rehellinen ja kirjoittaa hieman tuntemuksia mitä liittyy etenkin tähän blogiin kirjoittamiseen. Sen jälkeen kun tuhat päivitystä tuli blogiin täyteen, olen paljoin miettinyt tämän blogin tarkoitusta ja ylipäätään siis sitä, että onko tässä enää mitään järkeä. Tästä varmasti kertoo paljon myös esimerkiksi se, että tämä Nuremberg leffa tuli katsottua jo kauan aikaa sitten ja silti olen kirjoittamassa siitä vasta nyt. Toisaalta olenko edes siitä kirjoittamassa, koska enhän mä siitä enää juurikaan mitään edes muista. Tai no muistan sen, että oli kyllä todella hyvä leffa, jopa niin hyvä, että mietin sen uudelleen katsomista ihan vaan sen vuoksi, että olisin saanut paremman raportin aikaiseksi tänne blogiin. No, mutta leffa on kuitenkin nähnyt, joten koitetaan nyt jotain saada siitäkin kirjoitettua.

Palataan vielä kuitenkin hetkeksi alkuun, ennen kuin mennään itse leffaan. Blogin kirjoittaminen on tosiaan viimeaikoina tuntunut aika raskaalta, isolta osalta varmasti sen vuoksi, että Youtuben tekeminen on enemmänkin vienyt mennessään. Siellä kävijämäärät kasvavat tasaisesti, tässä blogissa on pyöritty samoissa jo aika pitkään. Onko jopa hieman niin, että luetun blogin aika vaan alkaa jääväämättä olla menossa ohi, ja ihmisten mielenkiinnon vie aina vain enemmän digitaalinen materiaali, kun podcastit ja videot. Joka tapauksessa lukijamäärät täällä eivät vain ole kasvaneet vaikka tätä on pitkään tehnyt, jotenkin omatkin jutut ja etenkin arvostelut ovat alkaneet kiertää samaa rataa. Nythän olisi juttua taas huoneen rakentelusta vaikka kuinka paljon, mutta jotenkin se vaan tuntuu niin paljon rankemmalta kirjoittaa tänne kuin tehdä videota. Onhan tämä blogi muutenkin tässä jo pitkään pyörinyt vähän sillä tavalla, että tekstejä on ollut tallessa ja niitä on sitten tullut tiputeltua aina tasaisin väliajoin, jotta tämä on pysynyt hengissä. En tiedä onko välittynyt lukijoille, mutta ajankohtaisia kirjoituksia on tullut enää lähinnä vain leffassa nähdyistä leffoista, eikä niitäkään niin kovin paljon ole tullut muksun synnyttyä syksyllä. Nytkin kirjoituksia on useampia odottamassa, toisaalta ne ehkä hieman vähempiarvoisia dokumentteja ja sarjoja lähinnä. Saapa nähdä miten tässä lopulta käy.

No, nyt sitä muutakin juttua riittäisi, eli projekti leffahuoneen katon kanssa jatkuu ja osittain myös laajenee. Tai no, en nyt välttämättä vielä tässä kohtaa sanoisi, että projekti laajenee, mutta pientä päivitystä ja ongelmakohtien korjaamista tulee tässä samalla toki tehtyä. Katon tilanne on tällä hetkellä se, että sisällä tehdyt työt ovat käytännössä valmiit, hieman vielä odottelen sähkäriä, että viimeiset kattolevyt saadaan takaisin paikoilleen, mutta muuten alkaa olla valmista. Tähtitaivas on valmis ja katossa, samoin sitä ympäröivä ”skyline diffuser”. Nyt vaan hieman ongelmana on se, että näiden DIY Soundgroupin kaiutin osion saapuminen hieman viivästyy, eli rahtifirmasta juuri saadun tiedon mukaan, heinäkuun aluksi luvattu kontti saapuukin vasta heinäkuun puolen välin jälkeen, oli osia pitää vielä hieman odottaa, että tuon kaaren saa laitettua valmiiksi. Toisin sanoen siin, kaikki alkaa nyt olla valmiina kaiuttimet sisältävää kaarta lukuunottamatta. Katon asentaminen itsessään oli aikamoinen urakka ja pieniä ihmeitä piti taas tehdä, että tuo sinne kattoon asti saatiin. Tämän jälkeen tuli kokeilua hieman jo kaaria paikoilleen, joka taas johti siihen, että kattoa piti vielä hieman muokata, jotta kaikki saadaan sopimaan järkevästi. Tästä taas paripäivää lisää töitä, mutta mitäpä sillä tässä vaiheessa niin enää merkitystä kun valmista ei kuitenkaan vielä saada. Sen verran voin kutenkin jos varmasti sanoa, että ulkonäöllisesti huoneesta on tulossa todella valtava päivitys. Aikaisemmin täysin musta huone saa nyt hieman myös väriä ympärilleen, joka siis tarkoittaa tässä tapauksessa lähinnä akustointiin liittyvää lisäväriä. Seinät ovat edelleen mustinta mustaa mitä normaalista rautakaupasta löytyy. Siihen muuten löytyi taas uusi mielenkiintoinen tuote, Tikkurila Mute nimeltään. Eli kaikki seinät tuli vielä maalattua uudelleen, samalla kun kattokin sai uuden pinnan. Niin, ja sen verran ilman kattokaiuttimia ja mitään kalibrointeja tuli ääniäkin testattua, että tästä on tulossa ihan huikea päivitys. Huone tuntuu nyt jo paljon isommalta ja avarammalta, eli se pieni ahdas tunkkaisuus saa nyt kyytiä.

Odotellessa on nyt sitten vielä hieman aikaa tehdä pieniä muita päivyksiä, ja ennen kaikkea seuraavaksi on tarkoitus puuhastella hieman akustiikan parissa. Näitä kannattaa käydä kuikuilemassa Youtuben puolella, jossa kaikki vielä kattavammin esillä. Niin, ja tietysti uusimmat päivitykset aina löytyy toki instasta. Mielenkiintoisia aikoja joka tapauksessa siis eletään ja uusia leffojankin on jo aika monta odottamassa uuden päivityksen valmistumista. Yksi näistä odottavista leffoista muuten saattaa saada ensi-iltansa jo aikaiseminkin, nimittäin tuli tuossa hankittua Avatar Fire and Ash 3D muodossa, ja siinä äänet ovat muutenkin vain 7.1 tasoa, joten kunhan nyt saadaan kalibroinnit ja muut kuntoon niin pitääkin pistää se ainakin tulille.

Mutta mites sitten se Nuremberg? No ensinnäkin todella hyvä leffa, jonka tosiaan voisi kyllä katsoa myös uudelleen. Russel Crowe on leffassa ihan loistava, mutta eipä tämä itselleni paljon aina ajatuksia herättävä Rami Malek:kaan yhtään sen heikommaksi tässä jää. Kyllähän nämä toisen maailman sodan aikaiset tarinat kaikessa kauheudessaan aina ovat kiinnostaneet, miksi ei siis tämäkin. Leffa käy lähinnä siis läpi valmistautumista, ehkä maailman historia suurimpaan ja tunnetuimpaan oikeudenkäyntiin, jossa syytettynä on natsisaksan kakkosmies Herman Göring. Russel Growe on tässä roolissa ihan loistava samalla kun Rami Malek yrittää ymmärtää kaikkea. Jännitystä, psykologiaa ja paljon käänteitä sisältävä leffa kestaa sen kaksi ja puoli tuntia, mutta kaikki siitä on sen arvoista. Tosin, äänet nyt tässä on vaan tällä kertaa 5.1:stä, mutta eipä anneta sen häiritä, ei tässä kuitenkaan mistään toiminta leffasta ole kyse. Joten tämänhän voisi vaikka katsoa myös uudelleen ennen kuin uuden atmokset saadaan kiinni!

Ei kirjoiteta tämän leffan nimeä Trash, mutta olisi aivan hyvin voitu kirjoittaa, sen verran nimittäin roskaa oli nyt kyllä valitettavasti tämä Netlixin uutuus. No, näitä katastrofielokuvia ja haita on nyt ihan tarpeeksi taas viime aikoina nähty, ja tämä nyt ei kyllä niiden kärkeen pääse millään. Tarina ylipäätään on niin tylsä, etten oikein tiedä mitä tekijät ovat tässä ajatelleen. Kylään tulee valtava myrsky, jonka vangiksi jää pari asiantuntijaa, ja sitten kuoreen päälle kauhuleffa. Hmm.. Joo, no olisätään siihen vielä yksi raskaus ja pattereiden loppuminen lampusta niin kaikkia varmasti jännittää!

No ei jännittänyt, eikä tästä leffasta kyllä jäänyt nyt jälkipolville oikein mitään kerrottavaa. Edes äänet eivät tai kuva eivät tästä pahemmin mitään jättänyt kerrottavaa. Tokihan ne hait tulee ovesta sisään heti kun oven avaa ja kellariinkin osaavat uida, mutta tuskin ehtivät ihmistä siinä välissä puremaan. Rotten tomatoesin popparit huutaa 25 prosenttia eikä ne nyt muuallakaan paljon paremmalta näytä, että jätetään tämä leffa nyt elämään omaa elämäänsä. En voi suositella.

Tuli muuten tuossa taas hieman päiviteltyä niitä kuuluisia johtojakin. No, auttoiko, eipä varsinaisesti, mutta kuten aina sanonut, ihan halvimpia ei kannata koskaan hankkia, mutta se seuraava tasokin riittää jo aika pitkälle. Nyt vaihdoin subbareihin menevät Nediksen kaapelit hieman laadukkaampiin, Rolandin Black kaapeleihin, joita oikeastaan kaikki XLR-johdot jo alkaa itsellä olemaan. Ne ovat tukevia, hyviä ja toimivat loistavasti. Humina subbareista ei näillä kadonnut, mutta syytä ovat muualla. Yritin nostaa hieman subbarien gaineja Behringereistä, mutta se tuottaa Trinnovin kanssa vain suhinaa. Eli Gainit takaisin entiselleen ja sieltä se suhinakin sitten taas poistui. Äänien kanssa pelaaminen on välillä kyllä sellaista rakettitiedettä että..

Kun tieto Kalevalasta tehtävästä elokuvasta tuli julkisuuteen, olin enemmän kuin innoissani. Suomesta on viime aikoina tullut todellisia kansainvälisiä moukareita kuten Sisut, ja ensimmäisenä oletuksena automaattisesti oli myös tästä leffasta että nyt tehdään jotain suurta. Harmitti kuitenkin todella paljon kun en tätä sitten missään vaiheessa ehtinyt leffaan asti katsomaan, joten odotukset kotikatsomoon olivat valtavat. No, ensimäiset pettymykset tulivat jo heti kättelyssä kun selvisi, että tästäkään ei saada aikaiseksi lainkaan 4K versiota, vaan joudumme jälleen tyytymään vain siniseen levyyn. Toinen pettymys sitten tuli tuon levyn käteen saatua, nimittäin eihän tälläiseen massiiviseen leffaan oltu saatu edes Atmos ääniä. Eli tässä vaiheessa oleellinen kysymys varmasti sitten on, että oliko tässä sitten kuitenkaan mitään massiivisista?

No jos joku oli tästä tekemässä jotain Lord of the Ring tai Game of Thrones vertausta, niin niistä valitettavasti kyllä jäädään aika paljon. Äänet ovat oma juttunsa, onhan tässä aika massiivinen ääniraita ja ennen kaikkea kooltaan aika isoa ja sellaista ison elokuvan teatraalista scorea, mutta muuten äänet eivät tässä yhden kerroksen toteutuksessa ei vakuuta. Joo on ihan kiva ja varmasti ihan leffan arvoisella tasolla mennään, mutta parempaakin olisi voinut tarjota. Kuvaltaan leffa on paljolti kaunista suomalaista metsää, mutta vaikka leffa onkin hyvin tarkoituksella rakeinen, niin hyvältähän tämä näyttää, tai no ainakin blurayksi. Tästä olisi nyt kyllä ihan ehdottomasti kaivattu sitä 4K ja Atmos levyä.

Mites sitten itse leffan laita. Jotenkin leffa lähtee todella hitaasti liikkeelle ja leffasta jää aika sellainen kotimainen fiilis, sen sijaan että alku olisi leffasta mitään kansainvälistä hittiä luvannut. Elias Salonen tekee leffassa erittäin hyvän roolin joka kyllä paranee koko ajan mitä pidemmälle leffassa mennään. Eero Aho on myös roolissaan erittäin hyvä. Yleisesti ottaen leffan näyttelijät ovat hyvin tuttuja kotimaisia ammattilaisia, mutta onko se leffan vahvuus vai heikkous. Olisiko tässä leffassa voinut pääosissa olla enemmän ihan uusia kasvoja?

Eli hyvä leffa ja ehdottomasti katsomisen arvoinen. Tämä tuskin myöskään jää tähän, joten toisaalta ihan mielenkiinnolla jään odottamaan mitä tästä sitten seuraa jos seuraa. Joka tapauksessa parannettavaakin jää ja omat odotukset eivät ihan tämän osalta täyttyneet. Pisteet kuitenkin tarttumisesta isoon aiheeseen.

Loppuun vielä hieman päivystä missä mennään huoneen osalta. Huoneessa on nimittäin taas alkamassa pieni remppa, ja tällä kertaa tarkoituksena olisi laittaa kattoa uuteen uskoon. Saapi nähdä kuin isoon remonttiin tässä vielä päädytään, mutta onhan siitä edellisestä taas jonkin aikaa kulunut, joten miksikäs ei. Ja mitäs sitä sitten ollaan suunniteltu. No ensinnäkin koko rempan ajatuksena on vihdoin vaihtaa nuo upotetut Atmos-kaiuttimet DIY Soundgroupin kaiuttimiin. Suunnitelmissa oli ehkä alunperin samat HT-8 kaiuttimet kuin tällä hetkellä jo löytyy sivulta ja takaa, mutta päädyimme sitten kuitenkin pohdinnoissa siihen, että tilan vuoksi saattaisi olla parempi kattoon vaan laittaa kokoa pienemmät HT-6set. Äänimaailma molemmissa sama ja soveltuvat loistavasti yhteen pääkaiuttimina toimivien Elusive 1099 kanssa. Kaikessa kuitenkin oleellisinta on, että kaiuttimet katossa ovat tämän jälkeen vihdoinkin suunnattuna kohti kuuntelupaikkaa, jonka uskon nostavan huoneen tason taas uudelle tasolle, vaikka nykuinenkin toimii loistavasti.

Tärkeimpänä kriteerinä on kuitenkin aina ollut, että kattoon en halua mitään bookshelf laatikoita, vaan kaiuttimien pitää ehdottomasti olla mahdollisimman näkymättömät. Omat haasteensa tuo niiden suuntaus kohti kuuntelupaikkaa, joten näiden vaatimusten johdosta päädyin poihtimaan ratkaisua, jossa teen niin sanotun ympyrän, tai enemmänkin soikion kuuntelupaikan ympärille. Tästä on tarkoitus tulla leijuva rakenne ja toisaalta sellainen, joka ei häiritsisi tilassa kulkemista ja muutenkin korkeutta. Nythän huone on todella matala, jota pidän tämän huoneen suurimpana heikkoutena, asiana johon on todella vaikea vaikuttaa. Nyt sitä korkeutta saadaan hieman lisää, ainakin teoriassa. Katsotaan mihin ratkaisuun lopulta päädyn, mutta rakentaminenkin on jo aika pitkällä. Kaiuttimetkin on jenkeistä jo tilattu, joten odotukset kasvaa. Käyhän ottamassa Youtube seurantaan niin näet tarkemmin koko ajan missä mennään. https://youtu.be/VEty8Lb38l0