My Spy

Sitä alkaa kesä niin uhkaavasti loppumaan, että ensi viikolla pitäisikin sitten taas palata työelämään ja leffojen katselu alkaa taas siirtyä iltoihin ja viikonloppuihin. Pitkän tauon jälkeen on aivan mahtavaa palata jälleen töihin, mutta toisaalta myös kevät ja kesä ovat olleet erityisen antoisaa aikaa etenkin leffojen osalta. Leffatuoliprojekti ehdottomasti kruunaa koko kesän, mutta vaikka maali jo häämöttääkin, niin tehtävää vielä riittää. Valitettavasti tuolien osalta tilanne kuitenkin on nyt se, että vaikka kuinka kovasti olisin halunnut projektin maaliin ennen töiden alkamista, niin pahalta näyttää. Jos nyt ei mitään ihmettä tapahdu, niin näyttää pahasti siltä, että loput keinonahat saapuvat perille vasta ensi viikon alussa. Kaikki muu mitä voi tehdä on nyt oikeastaan tehty, eli projekti ei valitettavasti tästä enää etene ennen nahkojen saapumista. Sen jälkeen kun ne saapuvat, nahkojen asennus keskikonsoliin ja koko paketin kasaaminen enää edessä.

Lopputulos vaikuttaa enemmän kuin hyvältä, mutta sitä pitää nyt kuitenkin vielä hetki odotella. Sen verran nyt kuitenkin piti ottaa varaslähtöä, että ensimmäinen leffa uudessa, omassa keskituolissa tuli tänään katsottua. Sekään ei ole vielä oikein toiminnassa ja niskatukikin on irti, mutta sen verran siinä uskaltaa istua, että leffan voi katsoa. Ja rehellisesti sanottuna ero tuntuu nyt jo kuin yöltä ja päivältä. Tässä muutamia lyhyitä havaintoja: Tuolissa on erittäin hyvä istua, se on tukeva, mutta pehmeä. Mikään ei paina ja hyvän asennon löytää aika helposti. Kylkiasentoa ei oikein vielä tullut testattua johtuen olosuhteista. Niskatuki vaikuttaa täydelliseltä, kunhan sitä saa vielä sentin pari ylemmäksi, joka siis toteutuu kun sen laittaa kiinni. Myös jalkatuki vaikuttaa pehmeältä ja mukavalta.

Yksi asia kuitenkin alkoi mietityttämään todella paljon. Kuinka paljon tuoleilla voi olla vaikutusta itse huoneen akustiikkaan? Toki tällä hetkellä huoneessa on vain oikeastaan yksi kolmesta tuolista ja käsikonsolitkin puuttuu, mutta siitäkin huolimatta tai juuri siksi huone vaikuttaa todella paljon avarammalta kuin aikaisemmin. Ymmärrän, että kahden massiivisen tuolin poistaminen huoneesta varmasti vaikuttaa jotenkin, mutta voiko se vaikuttaa näin paljon? Asetuksetkaan toki Diracissa ei ole tällä hetkellä enää täysin kohdillaan, mutta jotenkin erilaiselta huone kuulostaa, paremmalta. En malta millään odottaa kun saan sohvan valmiiksi ja pääsen hieman mittailemaan. Luulen, että tulokset saattavat olla aika yllättävät, kaksi isoa joustinpatjaa poikittain keskellä huonetta luovat aivan varmasti kuitenkin jo oman makunsa ääneen. Pitääkö jopa subbarien paikkaa vielä vaihtaa? Joka tapauksessa odotukset sen kuin kasvavat, tulisi nyt jo ne nahkat!

Leffaksi tänään pitikin sitten tällä alustuksella valita jotain ”mikä ei mene huoneen takia hukkaan”. Kriteerit siis oli, että jotain millä ei ole järin suuret odotukset, mutta toisaalta kiva katsoa äänillä. Leffaksi valikoitui Netflixin odottavien listalta My Spy, joka osoittautuikin juuri toiveiden mukaiseksi. Leppoisaa toimintaa, komediaa tässä kai pääasiassa oli tarkoitus tehdä, mutta aivan napakymppiä tämä ei kyllä saa. Olen puhunut aikaisemminkin, että huumori on nykyään leffoissa aika vaikea taiteen laji saada toimimaan. Mitä enemmän leffaa miettii näin jälkikäteen, niin varsin hyvää viihdettä tämä kyllä oli, mutta jotenkin Dave Bautista ei nyt oikein osunut maaliin tällä roolillaan. En tiedä miltä leffa olisi näyttänyt esim. Dwayne Johnssonin kanssa, mutta jotain särmää tähän nysverön rooliin olisin enemmän kaivannut. JJ ei oikein ollut nössä, eikä oikein kovis vaan molemmilla tahoilla jotain vähän siltä väliltä. Leffan juoni tosin oli aika hyvä ja onnistunut. Muutamassa kohdassa jopa löysin itseni nauramasta.

Kiva leffa siis, mutta aivan valtavia odotuksia ei tälle kuitenkaan kannata laittaa. Äänissä ei ollut mitään erityistä, mutta huomasin, että huone saattaa kohta kyllä kuulostaa aika paljon paremmalta kuin ennen, vähän lisää ehkä sitä leffateatterin avaruutta mitä olen kaipaillut aina välillä. Olen myös miettinyt paljon tässä, että mitä käy nyt ruudulle uusien tuolien kanssa, eli vaikka koroke on paikkaamassa vanhojen tuolien korkeutta, niin riittääkö se esteettömään näkymään ruudulle, joka oli haaste ennenkin. Tämä projekti saattaa nyt kyllä taas johtaa seuraavaan, eli etuseinän korjaamiseen tai jopa uudelleen rakentamiseen. Ruutua on tilaan nostaa ja kaiken lisäksi se olisi hyvinkin helppoa, mutta mitä tapahtuu aspect ratio muuntimelle, se onkin sitten toinen kysymys.

Men In Black II

Tuolien rakentelu on tänään jatkunut kiivaasti ja yksi merkittävä merkkipaalu saatiin ohitettua kun vanhat tuolit kannettiin ulos huoneesta uusien tieltä. Nuo vanhat tuolit ovat palvelleet uskollisesti siitä lähtien kun huone sai viimeksi ison remonttinsa, eli vuodesta 2017 lähtien. Silloin ensimmäiseksi hankin huoneeseen kaksi moottoroitua sänkyä, joiden tarkoituksena oli toimia sekä vierassänkyinä, että leffatuoleina. No, vieraita ei ole sängyillä pahemmin vieraillut, eikä istumiskokemuskaan ollut paras mahdollinen, joten päätin sitten tuunata näistä tuoleista DIY- leffatuolit, kuitenkin niin, että joustinpatjat ja moottorit säilyivät tuolien keskipisteenä. Tuoleista tulikin erittäin näyttävät ja muutenkin hyvät ja lokoisat, etenkin niiden massiivinen koko on antanut mahdollisuuden kunnon löhöilyyn monessa asennossa leffojen lomassa. Nyt näiden tuolien on kuitenkin aika antaa tilaa uusille, mutta sitä ennen kuitenkin vielä yksi jäähyväisleffa, joksi valikoitu Men In Black II.

Aivan mahtava postinjakelija-hahmo!!

Kehuin jo ensimmäistä osaa varsin paljon, mutta kakkososa laittoi vielä paljon paremmaksi. Kakkososassa etenkin Frank-koira oli sairaan hyvä ja onnistunut lisä. Harmi, että Frankkia ei juurikaan enää leffan lopussa näkynyt, Frank olisi voinut olla Will Smithin parina vaikka koko leffan loppuun asti. Joo ymmärrän, että Tommy Lee Jones tarvittiin toki leffaan mukaan, mutta jotenkin vastenmielinen (paluuseensa) rooli tuntui vastenmieliseltä myös todellisuudessa, eli jotenkin Tommy Lee Jonesin rooli ei ollut niin hyvä kuin viimeksi. Ehkäpä samasta syystä taas vastaavasti Will Smith oli aivan elementissään. Tuntui kuin rekrytoinnissa Will Smith olisi vastannut tuotannolle kysymykseen tehdäänkö jatko ”Totta kai” ja joutunut ylipuhumaan Tommy Lee Jones mukaan. Will Smith oli vieläkin energisempi ja elävämpi kuin ensimmäisessä osassa.

Frankista puheenollen rooli oli kaikin puolin paras koiran tekemä rooli, jonka olen koskaan elokuvissa nähnyt. Lisäksi tähän leffaan kuuluu elokuvahistorian ehdottomasti paras yksittäinen kohtaus jonka olen nähnyt, ”Who let the Dogs out – WUH WUH!! Muista nauraneeni tätä kohtausta nuorempana aivan hillittömästi ja aina kun biisin jossain kuulee, tulee tämä kohtaus aina ensimmäisenä mieleen. Frank on aivan kuningas niin olemukseltaan kuin repliikeiltäänkin!

Frank on kiistatta minulle numero 1 koirahahmoista leffoissa ikinä ja vaikea on pistää jatkossakaan paremmaksi.

Samoin kuin ensimmäisessä osassa niin myös tässä äänien uudelleen kalibrointi Atmos muotoon oli erittäin erittäin onnistunut. Nämä leffat todellakin kaipaavat Atmosta ja tuotannolle iso kiitos siitä, että vaivaa on myös nähty ja koko kaikkia kaiuttimia käytetään kivasti hyödyksi. Dynamiikka ei vastaa aivan uusien leffojen tasoa, mutta muuten kaikki toimii. Kuva vastaavasti tässäkin oli hieman rakeiseen kääntyvä, mutta se pitää edelleen ymmärtää, onhan tässäkin vielä kyseessä vuoden 2002 leffa. Näin se aika siis todellakin rientää, eli lähes kaksikymmentä vuotta, tosin kaksi uuttakin leffaa on jo tähän ehtinyt tulla, niitä sitten katsellaan uusilta tuoleilta aikanaan. Ehdottomasti siis loistava leffa, ei nyt aivan top-lista materiaalia, mutta ehdottomasti hyvää viihdettä!

Mitä sitten seuraavaksi? Seuraavaksi pitäis saada tuolit viimeisteltyä, jotta pääsee taas leffojen kimppuun. Huone on tällä hetkellä kuin varasto, mutta nopeasti se siitä sitten myös järjestyy. Ensimmäisenä pitää rakentaa koroke, joka onkin jo hyvän matkaa aluillaan. Valitettavasti sen jatkaminen eteenpäin vaatii käyntiä rautakaupassa, joka on siis edessä huomenna. Koroke valmiiksi, tuolit päälle ja sen jälkeen ollaan jo pitkällä. Ensi viikolla pitäisi vielä saada hieman apua toimitusten osalta, eli kuppitelineet ja lisänahka on vielä matkalla. Sen jälkeen jäljelle oikeastaan sitten lopullisen kokoamisen lisäksi jääkin vain päättää konsoleiden pintamateriaalista.

Tassä vaihtoehdot jotka annoin äänestykseen instassa, eli puu..
.. Nahka!

Järjestin asiasta hieman suuntaa-antavaa äänestystä Instanssa, ja tulokset ovat aika hämmentäviä. Yli puolet on sitä mieltä, että sama musta nahka niin kuin muualla olisi paras, mutta kun annan kaksi kuvaa tarkennukseksi siitä mitä tarkoitan, niin yllättäen noin 70% onkin ollut sitä mieltä, että kivasti lakattu puu olisi parempi. Mitä sitten olen tekemässä? Ensin mielessä oli lakattu puu, jonka jälkeen kallistuin jo vahvasti mustaan nahkaan. Nyt olen kuitenkin hyvin vahvasti kääntymässä takaisin puuhun, eli pinnaksi on tulossa nätisti lakattu puu, joka on sitten helppo korvata nahalla jos homma ei miellytä.

Vihaaja

Voiko leffa olla samaan aikaan sekä hyvin mielenkiintoinen että tylsä? Eilen myöhäisillassa tuli katsottua Netflixistä uusi Vihaaja-leffa ja olo tuon leffan jälkeen on hieman tällainen. Toisaalta leffan aihe oli enemmän kuin mielenkiintoinen ja ennen kaikkea hyvinkin ajankohtainen, mutta toisaalta alkoi jossain vaiheessa leffaa vähän kyllästyttämään vaikka alku olikin erittäin lupaava ja toisaalta leffa kyllä rakensi juonta loppua kohden. En tiedä paljonko tämä puolalainen leffa nojaa todellisuuteen, mutta jos näin on, niin se kuvaa todella karulla tavalla sitä todellisuutta, jossa tällä hetkellä elämme.

Vale-uutisia, valeprofiileja, vihaamista, vaikuttamista ja kaikkea sitä roskaa mitä esimerkiksi sosiaalinen media pitää sisällään on nykyään kaikki paikat pullollaan. Mitään ei uskalla sanoa ja mistään ei kannata provosoitua. Täytyy tässä kohtaa myös todeta, että esimerkiksi oma elämä Twitterissä on saanut aikaan niin paljon pahaa oloa, että koko palvelun käyttö ei ole oikein enää edes kiinnostanut. Päädyin juuri viime viikolla siivoamaan Twitteristäni muutaman hyvinkin fiksun tyypin, mutta heidän jakamansa ja tykkäämänsä tweetit saivat aikaan vain pahaa oloa. Ei sinällään, että olisi väärin jakaa ihmisten tyhmiä juttuja, mutta jossain vaiheessa sitä vaan saa tarpeekseen.

Tämä leffa menee hieman samaan kastiin ja ehkä juuri siksi osittain tuntui pahalta ja tylsältä. Toivon ihan todella, että esimerkiksi sosiaalisesta mediasta saataisi karsittua kaikki valeprofiilit ja nimimerkit pois ja jokainen ihminen kirjoittaisi vain omalla nimellään. Toki itsekin kirjoitan tätä blogia nimimerkillä, mutta tarkoitukseni ei ole provosoida tai vaikuttaa mielipiteilläni kenenkään elämään (No ehkä leffavalintoihin), joten tässä tarkoituksessa nimimerkit ymmärrän. Enkä myöskään yritä huijata ketään, olen Leffafriikki, en Aino5794 Aino3838, jne… Ymmärtänet varmasti pointtini. Leffan maailma on sairas ja samoin siinä esiintyvät hahmot. On sairasta miten ihmisiin voidaan vaikuttaa näin, ja toisaalta myös miten helppoa se on. Voin vain kuvitella kuinka paljon maailman politiikkaan tällainen toiminta on vaikuttanut, faktaakin siitä on jo toki saatavilla.

Leffa oli kyllä ihan laadukas ja palkittukin, mutta jokin siinä ei nyt vaan lähtenyt. Maciej Musialowski ei oikein pääosassa omaa silmää miellyttänyt ehkä silläkin on tekemistä asian kanssa. Hyvä leffa, mutta jotain siitä jäi puuttumaan.

Leffoja on tullut nyt aika nihkeästi katsottua, mutta syykin on selvä. Se aika mitä yleensä on tullut käytettyä leffoihin, on nyt tullut kulutettua autotallissa uusia tuoleja rakennellessa, ja täytyy sanoa, että homma etenee. Homma on vielä pahasti kesken, mutta itse olen prosessiin tällä hetkellä enemmän kuin tyytyväinen. Tuolit on nyt kaikki pehmustettu, ja sitä kautta päästy myös vähän testaamaan. Tuoleissa todellakin on hyvä istua. Tällä hetkellä on menossa tuolien päällystäminen eli verhoilu. Sain hieman apua ammattiverhoilijalta, joka antoi vinkkejä pehmusteisiin ja ompeli minulle kankaat yhteen. Pieni juttu, mutta se, että kankaat eivät ole aivan yhtäpalaa antaa todella arvokkaan vivahteen tyyliin. Olen aivan älyttömän innoissani tuosta timanttikuvioidusta keinonahasta, joka on todella laadukasta ja arvokkaan näköistä. Onneksi jaksoin etsiä ja löysin parhaat mahdolliset keinonahat briteistä.

Tänään olisi tarkoitus jatkaa tuolien verhoilua, ja ensi viikolla odottelen vielä viimeisiä tarvikkeita kokoonpanoon. Matkalla on ainakin led-kuppitelineet, joista kahdessa on myös jäähdytys. Aika siistiä. Lisäksi nahkaa piti tilata lisää, joten sitäkin on matkalla. Mietinnässä on vielä paljon pieniä asioita kuten tarvitaanko tuoleihin pistorasioita ja pitäisikö siinä olla esim langaton latauspiste. Joka tapauksessa homma etenee.

Autopsy of Jane Doe

Viikonloppu meni sitten synttäreiden merkeissä ja leffahuoneeseen ei millään enää löytynyt aikaa. Sekin vähä aika mitä jäi niin tuli vietettyä autotallissa uusien leffatuolien parissa. Perjantaina nimittäin pihaan saapui erittäin odotettu toimitus Liettuasta kun sohvan kaikki mekanismit saapuivat. Lisäksi perjantaina piti myöskin vierailla rautakaupassa hankkimassa niin sanotusti lihaa luiden ympärille, eli materiaaleja tuolien runkoihin. Nyt tuolien valmistus onkin sitten edennyt vauhdilla, ja etenkin eilinen päivä oli projektille tuloksekas. Töitä tuolien parissa tuli paiskittua aamu kahdeksasta ilta kahdeksaan, mutta näin mukavan homman parissa aika kuluu kuin siivillä.

Tuolien runkoa valmistumassa

Siihen miltä tuolit tällä hetkellä näyttävät ja mitä kaikkea niihin on tulossa olen tällä hetkellä enemmän kuin tyytyväinen. Toki, tuolla kaikella ei ole mitään merkitystä jos se kaikista tärkein asia ei onnistu, eli se miltä tuoleissa tuntuu sitten lopulta istua. Se työ on toki ollut koko ajan mielessä, mutta nyt se tärkein asia on sitten listalla seuraavana. Runko siis alkaa olla käsinojamoduleita vaille valmis, ainoastaan jalkatasojen kanssa vielä tänään jatketaan. Nyt muuten jos jota kuta oikeasti kiinnostaa näiden vanhojen tuolien ostaminen niin kannattaa olla yhteydessä. Ne nimittäin pitää kohta saada pois uusien tuolien tieltä.

Tässä runko alkaa olla valmis, jalkatuet vielä kiinnittämättä ja viimeistelemättä

Eilisen illan teemana leffahuoneessa oli katsoa jotain lyhyttä, sillä leffaan kerkesin vasta hyvin myöhään illalla. En kerennyt sen kummemmin selvitellä leffan taustoja, mutta Autopsy of Jane Doe vaikutti iltaan sopivalta ja varsin mielenkiintoiselta. Leffan alku olikin todella mielenkiintoinen ja leffaa tuli katsottua niin tarkkaan, että edes kuvia ei meinannut muistaa ottaa. Tämä yleensä on erittäin hyvän leffan merkki. Sitten leffa yllättäen ottikin hieman lisää kierroksia ja leffasta paljastui jotain hieman muuta kuin olin odottanut. Leffassa olikin kyse yliluonnollisista asioista ja ihan puhtaasti kauhusta.

Itse en ole kovinkaan suuri kauhuleffojen fani, mutta niitäkin toki tulee katsottua. Nyt kuitenkin täytyy todeta, että jos olet kauhuleffojen fani, niin tämä leffa todellakin kannattaa katsoa. Leffa oli aivan älyttömän kriipivä ja pelottava. Muutaman kerran katsoin aivan kauhusta kankeana kun odotin mitä seuraavaksi tapahtuu. Eikä vähiten Brian Coxin ja Emile Hirchin huikeiden roolien vuoksi, jotka saivat leffan tapahtumat lähestulkoon astumaan ulos ruudusta.

Tänään oikeastaan myös ensimmäistä kertaa ihan oikeasti kaipasi iltaleffaan hieman volyymia, tosin voin kuvitella kuinka sairaan jännittävä tästä leffasta olisi tullut, jos vielä äänetkin olisivat olleet mukana. Niillä äänillä jotka oli, pystyin kuitenkin vaistoamaan, että leffaan sisältyi kyllä myös erittäin laadukkaat ja aiheeseen sopivat äänet. Hyvien äänien ja jännittävän leffan lisäksi leffan käsikirjoituskin oli saatu varsin onnistuneeksi, etenkin leffan loppuun kaiken järjettömyyden jälkeen saatiin myös jotenkin hyvin maanläheinen loppu. Missään tapauksessa omalle top-listalle tämä leffa ei päädy, mutta jollekin kauhun ystävälle tästä voi olla paljonkin iloa.

Mitäs sitten seuraavaksi. Leffatuolien rakentaminen jatkuu ja edessä siis hieman viimeistelytöitä runkoon edessä ja sen jälkeen sitten pitääkin miettiä mitä tuolin pehmusteiden ja verhoilun kanssa tehdään. Kankaat ovat postissa ja pitäisi itse asiassa saapua perille tänään. Pehmusteita on testailtu, mutta lopullisia päätöksiä ei ole vielä tehty. Sen jälkeen onkin sitten jäljellä vielä se viimeinen asia, eli tehdäkö verhoilu itse vaiko ostaa ammattilaiselta. Ammattilainenkin olisi tiedossa, mutta varmaankin hinta on lopulta se joka ratkaisee viimeisen päätöksen. Leffahuoneeseenkin pitäisi taas keretä, jonossa odottaa paljon mielenkiintoisia leffoja kuten Men in Blackejä ja Mummyjä.

Men In Black I

Men In Black, voisin väittää, että aika monelle ihmiselle maailmassa vähintäänkin nimeltä tuttu leffa tai leffasarja. Men In Black sarja sai alkunsa vuonna 1997 ja ainakin itse pidän sitä aika monen örkki-elokuvan pioneerina. Men In Black International tuli nähtyä jokin aika sitten striimattuna ja nykyään se löytyy myös hyllystä UHD-versiona. Tuo kyseinen leffa tuli itselleni hankittua lähinnä sen takia, että leffassa on aivan älyttömän hyvät äänet. Tuo on nyt kuitenkin saanut odottaa viellä uusintaa hyllyssä, sillä päätin ensin katsoa kaikki vanhemmat kolme leffaa alta pois. Pohdin pitkään millä formaatilla nuo katsoisin, mutta sitten kun Torissa lykästi ja löysin koko setin UHD-versioina, niin päätös oli lopulta aika helppo.

Tänään oli sitten ensimmäisen vuoro, ja tämä leffa on kyllä nähty ja hyvin muistissa. Ei kuitenkaan haitannut tippaakaan, sen verran hyvästä leffasta on kyse. Leffassa on paljon hyvää huumoria, ja Will Smith on parhaimmillaan. Jos jotkut näyttelijät profiloituvat jonkin leffan mukaan, niin Will Smith monista hyvistä rooleistaan huolimatta kyllä muistetaan erityisesti näistä. Jep, eikä Tommy Lee Jones todellakaan jää yhtään sen huonommaksi.

Se mistä olin tänään äärimmäisen iloinen oli leffan äänet. Jos tehdään vanhaan leffaan Atmos-restorointi, tässä mallia siitä kuinka se pitää tehdä. Panning oli todella mallikasta, ja sen lisäksi koko kenttää käytettiin hyvin laajasti hyväksi. Erityisen iloista oli huomata Mummyn jälkeen se, että tässä leffassa äänet tuntuivat olevan paljon paremmin tasapainossa ja katsoja niin sanotusti leffan sisällä. Toki nämä leffat muutenkin sopivat hyvin Atmos-maailmaan, mutta erityisen makea kohtaus oli tuo pallon lentely ympäri toimistoa. Usein lentää luoteja, mutta nyt Atmoksella leikittiin oikein huolella. Toinen mikä sai todella hymyilyttämään (ja pitämään korvista kiinni) oli tuo metallipöydän siirtäminen. Äärettömän ikävä ääni niin leffassa kuin elävässäkin elämässä, mutta nyt se kuulosti vielä astetta terävämmältä kuin aikaisemmin.

Hyvää viihdettä siis tänään ja ilolla odottelen jo seuraavaa osaa. Kyllä 90-luvulla vaan osattiin tehdä hyviä leffoja, siitä on nyt jo aika monta todistetta tässäkin blogissa. Vaihteeksi kuitenkin voisi taas katsella mitä löytyy Netflixin puolelta, saas nähdä josko vaikka jo illalla keksii jotain etsiä.

The Mummy 1999

Eilen tuli aloitettua hetki sitten Torista löytämäni Mummy-sarjan ensimmäinen osa. Mummy sarja on sinällään hieman hämmentävä, että vuonna 2017 Tom Cruise tähdittämänä ilmestynyt The Mummy on saanut omankin ajattelun jotenkin siihen suuntaan, että tämä on se oikea Mummy ja Tom Cruise on luonnollisesti aina tähdittänyt kyseistä leffasarjaa. Näinhän ei tietenkään kuitenkaan ole, vaan vuonna 1999 ilmestyneessä leffassa on pääosissa aivan muut nimet. Sikäli tämä koko juttu on muutenkin mennyt itseltäni ohi, että luulin sarjan olevan hyvinkin tuttu, mutta lopulta jopa tämä ensimmäinen osa taisi nyt tulla nähtyä ensimmäistä kertaa, tai ainakaan en siitä mitään muistanut.

Hyvä kuitenkin, että tämä tuli hankittua. Leffa oli varsin hyvä ja jotenkin tällaisia vanhoja kunnon seikkailuja kaipaa yhä enemmän ja enemmän. Läpi koko leffan mukana oli leppoisaa jutustelua ja huumoria, vaikka leffa olikin erittäin vakavalla ja asiallisella mielellä tehty, oli siinä kuitenkin koko ajan pieni pilke silmäkulmassa. Näitä vastaavia leffoja on paljon muitakin, eikä tämä nyt ehkä niistä kyllä paras ole, mutta hyvä kuitenkin. Leffassa on toimintaa, välillä leffa hieman pysähtyy, mutta siitä huolimatta juoni kantaa aika hyvin leffan loppuun asti. Mikään juonellinen mestariteos tämä ei ole, mutta yritystä kuitenkin löytyy.

On myös hienoa, että tällä UHD versiolla äänet on tuotu jotenkin tähän päivään. Leffassa on DTS:X äänet, joka ehkä leffan aikana välillä hieman pääsee unohtumaan. Leffan sisällössä olisi ollut hillittömästi potentiaalia, mutta jotenkin jäi tässäkin sellainen fiilisi, että vanhaan raitaan on vaan läiskäisty uusi logo päälle. Surroundit ja Atmokset eivät ainakaan korostu, vaan enemmänkin korostuneena ovat jälleen kolme etukaiutinta. Tämä hieman jäi harmittamaan, koska esimerkiksi hiekkamyrskyt ja muut olisi voinut olla todella upeita. Myöskään luolastot ym. ei oltu toteutettu aivan niin upeasti kuin olisi voinut. Hieman laimea olo jäi.

Tänään ei leffaa ehdi katsoa, mutta odotusta on ilmassa sitäkin enemmän. Huomisesta lähtien pitäisi tuolien osia alkaa tiputella kotiovelle, ja sen jälkeen armoton suunnittelu alkaa kääntyä pikku hiljaa käytäntöön. Buttkickerit saapuivat postista jo eilen, saapa nähdä onko niiden kohdalla kyseessä hitti vai huti. Ei oikein malta odottaa, sillä suunnitelmat tuoleista ovat erittäin hyvät. Saa nähdä miten sitten itse toteutuksen kanssa mahtaa käydä.

Bad Boys for Life

Vuoden ehkä odotetuin leffakokemus, mutta ei ehkä kuitenkaan odotetuin leffa. Miksi Bad Boys for Life sitten oli niin odotettu, niin siihen on muutama syy. Ensinnäkin kyseessä toki uusi leffa erittäin suuresta Blockbuster leffasta. Leffassa en käynyt tätä leffaa katsomassa, mutta ehdottomasti olisin voinut. Toisena tekijä luonnollisesti se, että vuoden 2003 toinen osa oli todellakin loistava leffa, josta 4K versiona tykkäsin todella paljon, paljon enemmän kuin ensimmäisestä. Kolmas syy tämän blogin lukijoille on varmasti jo tullutkin selväksi, ja sen vuoksi moni saattaa tätä päivitystä jo odottaakin ja tuo syy on tietysti IMAX Enhanced. Kolmesta hankkimastani IMAX Enhanced leffasta ehdottomasti se eniten odotettu, sekä leffan itsensä että äänien puolesta.

Mutta mennäänpä sitten siihen leffaa. Bad Boys for Life ei varmasti ole vuoden vaikuttavin leffakokemus, ja voin suoraan sanoa, olen nyt kyllä hieman pettynyt. Pettynyt monestakin syystä. Ensinnäkin leffa ei ollut kovinkaan hyvä. Leffan alku oli todella huono ja jotenkin todella väkinäisen oloista tekemistä, jossa vanhoja vitsejä yritettiin jonossa kierrättää. Sorry, mutta tällä kertaa ei naurattanut, ei sitten tippaakaan. Se missä toinen osa oli mielestäni todella hyvää huumoria täynnä, tämä leffa tuntui vain samojen juttujen toistolta. Hauskoja ehkä niille, joille tämä on ensimmäinen Bad Boys kokemus, mutta ihmettelen, jos joku kaksi edellistä nähneenä löysi tämän edelleen hauskana. Myöskään leffan juoni ei ensimmäiseen tuntii vakuuttanut tippaakaan, enemmänkin ihmetytti, että miksi näin jotain näin keksittyä on pitänyt tehdä, juonella ei tuntunut olevan mitään kosketuspintaa Bad Boyssiin.

Bad Boys for Life voidaan jakaa aika selkeästi kahteen osaan. Ensimmäinen osa oli erittäin tylsä, mutta siinä vaiheessa kun Jacob Scipion esittämän Armando Aretaksen tausta selvisi, alkoi tapahtua, ja leffa otti selkeästi uusia kierroksia. Lähtien liikkeelle aivan koko juonesta, kuvauksesta, huumorista ja kaikesta muusta, tuossa vaiheessa leffa siirtyy 2020-luvulle. Minulle jäi nyt valitettavasti hyvin sellainen olo, että koko leffa olisi ollut avain toisesta maasta, jos leffa olisi alkanut vasta tuosta kohtaa. Harmi sinällää, pontentiaalia oli, mutta vanhojen leffojen liika kierrätys ei nyt vaan oikein onnistunut.

Sitten niihin ääniin, ja jos joku nyt kovasti miettii, että pitäisikö päivittää vahvistimensa, jotta saisi uuden IMAX Enhanced ominaisuuden, niin voi suoraan sanoa että unohtakaa tässä vaiheessa koko juttu. Eikä ainoastaan vain sen vuoksi, että materiaalia ei juurikaan ole, vaan enemmämkin sen vuoksi, että tämä materiaali ei nyt vaan tuo oikein mitään uutta. Ainoa missä voin jotain eroa huomata on dialogi, mutta eipä siinä Atmoksen ja DTS:X:n kään kanssa ole mitään vikaa. Jotenkin nyt hieman sellainen fiilis, että koko IMAX Enhanced juttu tulee kuolemaan kasaan, hieman samaan tapaan kuin Auro 3D, joka kuitenkin on monessakin suhteessa tällä hetkellä edellä. Kuva on edelleen pettymys, IMAX demolevyllä kuvataan uutta upeaa kuvanlaatua isolla ruudulla, mutta mikään näistä leffoista ei kuitenkaan ole 16:9 ruudulle avautuva, vaan normaalilla leffaruudulla mennään. Oikeissa leffoissa dynamiikkaa ei ole yhtään normaalia enempää, vaan tuntuu, että koko demo-levy on miksattu vain tuohon tarkoitukseen sopivaksi. Iso iso pettymys, jopa suurempi kuin Auron kanssa.

Loppuun vielä hieman tuoliprojektin etenemisestä. Olen itse asiassa aivan älyttömän innoissani tuosta projektista tällä hetkellä. Ensinnäkin ensin oli tarkoituksena tehdä itse mekanismi kahdelle tuolille, nyt matkalla on valmiit sähköiset mekanismit kolmeen tuoliin. Tuokaan ei vielä riitä, sillä kaikkiin kolmeen tuolin on tulossa myös sähköllä toimivat ristiselän ja niskan tuet. Tähän väliin moni varmasti ajattelee, että nuohan nyt ovat aivan perus juttuja nykypäivänä, ja niinhän ne ovatkin, mutta kaupasta ostettuna ei todellakaan minun budjetillani hankittavia ominaisuuksia yhteen pakettiin.

Tämän lisäksi tuoleihin on tulossa tai suunnitteilla paljon muutakin. Yksi asia, jota olen pitkään pohtinut ja miettinyt tarvetta kokeilulle on Buttkicker-systeemit. Ne, joilla Buttkickerit on, yleensä kehuvat niitä maasta taivaaseen. Toiset eivät ehkä tiedä, mutta jotenkin yllättävän vähän olen niistä negatiivista lukenut. Hinta ja laatu on yksi juttu, eli niissäkin laadusta varmasti saa maksaa ja tarjontaa on monen laista. Monelle ongelmana on, että nekin tarvitsevat taas oman vahvistimen. Nyt kuitenkin löysin torista todella järkevällä hinnalla kaksi kappaletta kokeiluun, ja tarkoituksena on ne asentaa uusiin tuolehin. Tykkäänkö niistä vai en niin aika varmasti näyttää, mutta tärkein syy kokeilulle on nyt testata voiko niillä missään määrin korvata ns. normaalia bassoa yön pikkutuntien leffoissa. Vahvistin näille löytyy jo valmiiksi, eli pari kymmentä vuotta sitten tehdystä DIY subbarista napataa vahvistin, ja sillä sitten lähdetään leikkimään.

Mm. tällaista ”nahkaa” on tuoleihin tulossa!

Kaikkea muutakin on suunnitteilla ja mahdollista, mutta katsotaan mitä lopulliseen tuotteeseen tulee jäämään. Vaihtoehtoja on ainakin penkkien lämmitystä, jäähdytystä ja hierontaa, sekä kuppitelineiden jäähdytystä ja lämmitystä, toki myös jonkinlaisia valoja on johonkin päin tarkoitus asentaa. Viikonloppuna tuli löydettyä tuolehin myös pinnat, eli tällä kertaa mennään kahdenlaisella mustalla keinonahalla, joka tosin on itseäni paljon mietityttänyt hiostamisongelmien vuoksi. Mutta saapa nähdä, hyvin mielenkiintoinen projekti, joka tapauksessa tähän kesän loppuun.

MILF

Ollut tässä olevinaan taas kovin kiirettä ja osittain kyllä oikeasti ollutkin. Uusien tuolien parissa on tullut nyt jonkin verran vietettyä aikaa, ei tosin vielä varsinaisen rakentamisen vaan enemmänkin suunnittelun parissa. Autotallissa on puolivalmis raakile tuolista, jossa kaikki mekanismit on rakennettu itse puusta ja varsin toimiva ratkaisu siitä olisikin varmasti tullut, kun vielä kiinasta sain siihen juuri moottorinkin, jolla pystyin toteamaan, että kaikki olisi saanut toimimaan. Mutta sitten kävi vähän kuin sen kuuluisan keittöremontin kanssa, eli kun kerran alkuun pääsi niin homma lähti niin sanotusti hieman laukalle.

Löysin nimittäin sattumalta kupinpidikkeitä etsiessäni Liettuasta yrityksen, joka pystyy toimittamaan minulle kaikki valmiit mekanismit paljon edullisempaan hintaan kuin osasin edes haaveilla. Nyt siis tuoleihin on tulossa sähkötoimiset reclinerit, niskatuet ja vielä kielona kaupanpäälle ristiseläntuet. Hankinnassa kävi niin sanotusta hieman vanhanaikaiset, eli tilasin firmasta iso kasan tavaraa, mutta en lainkaan niin kupinpidikkeitä mitä alunperin olin hankkimassa. Ajatus siis oli laittaa reclinerien ohjaaminen kupinpidikkeisiin, mutta päädyin lopulta irtonappuloihin, johtuen lähinnä siitä, että kaikkia nappuloita ei olisi saanut samaan pidikkeeseen. Nyt siis tulee erilliset napit ja siihen viereen siistit cup holderit. Ai niin, ja tuoleja tuleekin nyt kahden sijasta kolme, eli saan vihdoin myös sen kuninkaan tuolin oikeasti keskelle huonetta. Tästä projektista varmasti lisää blogissa kun homma etenee.

Illan leffani sitten olikin tänään ranskalaista komediaa, romanttista sellaista. MILF kertoo kolmen naisen kipuilusta vanhentumista vastaan ja naiset päättävät tilaisuuden tullen hypätä kolmen nuoren miehen kelkkaan etsimään uusia seikkailuja. Seikkailuja siitä syntyykin, mutta ehkä vähemmän yllättäen sitä todellista rakkautta taitaa lopulta syntyä vain sen epätodennäköisimmän parin toimesta. Leffa on hieman laiska ja lattea. Aihetta kyllä käsitellään monelta kantilta ja jokaisen parin tilanne on hieman omanlaatuinen.

Mikä leffassa sitten mättää, voisiko ehkä sanoa, että kaikesta hyvästä huolimatta tuo huumoripuoli ei sitten ehkä kuitenkaan ollut ihan niin viimeisen päälle. Toisaalta, en ole oikein varma oliko tämän leffan ylipäätäänkin tarkoitus olla enemmänkin vakavaan suuntaan menevä normaalin romanttisen komedian sijaan. Toisaalta tykkäsin, toisaalta joku nyt jätti hieman varauksellisen olon. Joka tapauksessa perjantai-iltaan tämä oli ihan mukiin menevä setti ja kiva oli taas päästä leffojen pariin.

Bad Boys II

Bad Boys, Bad Boys, Bad Boys… Kun tuossa jokin aikaa sitten katselin tuota ensimmäistä osaa niin mielessäni pyöri lähinnä se, että miksi olen koskaan ollut innoissani näistä ja toisaalta miksi en ole. Ensimmäinen osa tuli hankittua hieman kuin vahingossa ja kokeilu mielessä, ja valitettavasti tuo kokeilu ei mielestäni ollut kovinkaan onnistunut. En tykännyt ihan hirvesti, mutta toisaalta, jotain siitä kuitenkin heräsi.

Uusimman osan hankinta itselleni oli itsestään selvyys, uusi leffa ja noin niin kuin ennakolta ehdottomasti paras leffa olemassa olevista testata IMAX Enhancedia, mutta toisen osan kohdalta mietin paljon mitä tekisin. Vaihtoehtoja oli katsoa leffa Netflixistä, Itunesista tai hankkia itselle UHD-levyllä. Ensimmäinen vaihtoehto surkein kuva ja ääni, toisen hinta 4-5 euroa (vuokra), joten päätin hankkia saman tien leffan itselleni järkevään 10 euron hintaa. Yksi iso syy tähän myös leffan todella räjähtävä traileri, joka jotenkin houkutteli leffan hankkimaan, etenkin kun tiesin kyseessä vielä olevan uudistettu Atmos-raita.

Ja pakko sanoa, että kyllä kannatti! Leffa oli ensinnäkin valovuoden parempi kuin ensimmäinen ja tämä kävi selväksi heti alku minuuteista lähtien. Huumori tässä leffassa oli todella laadukasta ja naureskelin leffan aikana useampaankin otteeseen. Etenkin tuo kodinkoneliike-kohtaus oli aivan jäätävän hyvää viihdettä, mutta muitakin kohtauksia löytyi useita. Jotenkin tuntui, että ensimmäisessä osassa oli paljon yritystä, mutta tässä päästiin paremmin kiinni siitä mitä oltiin tekemässä. Tämän lisäksi leffassa riitti laadukasta toimintaa alusta loppuun asti ja vaikka alkuun kaksi ja puoli tuntia Bad Boyssia vähän mietitytti, niin ei kyllä haitannut tippaakaan.

Leffan juoni, no leffassa oli juoni, mutta sitä en hirveästi murehtinut. Leffan juoni sinällään oli ihan ok, vaikkakaan siitä ei normaalia toimintaleffaa kummoisempaa tullutkaan. En kuitenkaan kaivannutkaan, tämä oli muutenkin viihdettä alusta loppuun. Lisäksi kun tuntui, että Will Smith ja Martin Lawrence olivat lähes kymmenessä vuodessa vihdoin löytäneet kemiansa, tuli tästä leffasta suunnattomasti parempi kuin ensimmäisestä. Jännä sinällään, että Instagram-kyselyssäni leffan mielipiteet tuntuvat menevän kyllä hieman toiseen suuntaa.

Leffan kuvanlaatu ei ollut aivan priimaa, mutta toisaalta vaikka kuvaa onkin paranneltu, niin kuva on kuitenkin vuodelta 2003. Kuva oli jonkin verran rakeinen ja näytti vanhahkolta, minkä kyllä hyvin ymmärtää, kuvaa ei jokaisessa tapauksessa ole kovinkaan helppoa uudistaa, riippuen siitä mikä alkuperäinen materiaalia on. Onneksi sentään ääniin on mahdollista tehdä paljonkin jälkeenpäin, ja tähän leffaa todellakin oli tehty. Leffan äänet olivat loistavat. Ei vain se että kaikkia kanavia käytettiin upeasti ja aktiivisesti, mutta murinaa ja rouhetta löytyi myös subbareille harvinaisen hyvin näin vanhaan leffaan. Tässä taas yksi hyvä esimerkki kuinka paljon hyvät äänet tuovat leffaan lisää ja antaa koko tälle harrastukselle merkityksen. Ja kaiken lisäksi, ysärin ja 2000-luvun alun musiikit ovat edelleenkin silkkaa timanttia.

Tämän kirjoituksen jälkeen on sanomattakin selvää, että odotukset tuohon kolmanteen ovat nyt enemmän kuin korkealla. En tiedä kauanko tuota jaksan odottaa, mutta odotuksissa on aivan ennen näkemätön spektaakkeli. Toivon todella, että IMAX Enhanced näyttää tuossa todelliset kyntensä ja tuo leffan aivan uudelle tasolle.

Edit: Sain muuten tänään Arcamilta vastauksen ja AV860:seen on tulossa lähiaikoina päivitys, jolla mm. tuo kyseinen vika tullaan korjaamaan. Vika siis heillä tiedossa, viestin sävy oli se, että yksi ja viimeinen päivitys tuohon laitteeseen on vielä tulossa, sen jälkeen Arcam keskittyy uusiin laitteisiin. Hieno juttu ja samalla mielenkiintoista nähdä mitä muuta tuo päivitys sitten pitää sisällään. Laitoin kyselyn tästä, saa nähdä saanko mitään vastausta, etenkin kiinnostaisi Auro 3D:n saaminen, se on kuitenkin vain softapäivitys käsittääkseni.

Jumanji – Next Level – IMAX Enhanced

Se oli sitten tänään aika toisen IMAX Enhanced leffan ja vuorossa siis Jumanji – Next Level, joka on siis toinen, tai oikeastaan kolmas osa Jumanji leffoja. Ensimmäinen osa on vuodelta 1995 ja sitä tähdittää Robin Williams, mutta se varsinainen tämänpäiväisen leffan ensimmäinen osa on vuodelta 2017. Näiden kahden leffan pääosissa luonnollisesti Dwane Johnsson ja Kevin Hart mukanaan Karen Gillian, Nick Jonas ja Bobby Cannavale. Tätä vuoden 1995 leffaa en taida olla edes nähnyt, senkin ehkä voisi jostain joskus kaivaa, mutta tuosta vuoden 2017 leffasta en jostain syystä oikein innostunut. Hyvin harvoin käy niin, että jos jostain ensimmäisestä osasta ei tykkää niin toinen osa muuttaisi tilannetta, mutta tällä kertaa olin väärässä, kakkos-osa oli paljon parempi kuin ensimmäinen.

Mistä tuo sitten johtuu niin vaikea sanoa. Tässä kuitenkin oli juoni jotenkin parempi ja selkeämpi, johtuen varmaankin osittain myös siitä, että leffan idea oli jo hyvin selvillä. Pääsy takaisiin viidakkoon oli tehty jotenkin hieman kankeasti ja sitä yritettiin kovasti perustella ja ihan syystä. Tästä olisi varmasti yksikin leffa riittänyt, mutta jos kerran jatko-osan tekee, niin olisi voinut ehkä hieman paremmin miettiä ja alustaa miksi sinne mennään uudelleen. Jatko-osista puheenollen, ei tarvitse kauheasti tämän jälkeen miettiä onko seuraavaa tulossa, tosin ainakin syy palata peliin on tässä jo varsin hyvin alustettu.

Mitään varsinaista uutta tämä toinen osa ei sitten kyllä pöytään tuonutkaan. Hieman lisää huumoria ja roolien vaihto oli varsin piristävää. Tykkäsin kuitenkin kokonaisuudesta ja ajoittain jopa ihan nautin leffasta. Dwayne Johnsson on edelleen parhaimmillaan ihan muissa kuvioissa, mutta toisaalta tässä oli hyvää myös se, että herra ei ollut aivan niin dominoivassa roolissa kuin edellisessä. Kevin Hart ja Jack Black sen sijaan ottivat sitten kyllä kaiken irti rooleistaan ja se oli erittäin iloista katseltavaa.

Mennään kuitenkin taas loppuun siihen tärkeimpään, eli havaintoja IMAX Enhanced koodauksesta. Ensinnäkin kuva sisälsi tässäkin mustat raidat, eli jotain ilmeisesti olen ymmärtänyt väärin. Olen siis ollut siinä uskossa, että IMAX:issa kuvakoko olisi aina ns. koko ruudun kokoinen, eli käytännössä siis 16:9. Näin ei siis ilmeisesti ole. Muuten kuvanlaatu oli kyllä todella hyvä ja tarkka. Maisemat muutenkin leffassa olivat erittäin vaihtelevat ja upeat.

Äänien puolesta ero Zombielandiin oli mielestäni aika suuri. Nyt äänissä oli paljon enemmän dynamiikkaa ja ne olivat paljon paremmin tasapainossa läpi koko elokuvan. Puheääni tosin oli tässäkin todella korostunut (hyvällä tavalla), se oli hyvin selkeä ja dynaaminen. Tuo tuntuu nyt olevan kaiken kaikkiaan se suurin parannus normaaliin DTS:X ääniin, mutta toisaalta ihan hyvä sellainen, jos se on tarkoituksen mukainen, eikä vain leffasidonnainen. Tuo tuo jotenkin enemmän leffateatterimaisen äänen kotiin. Toinen pieni mutta merkittävä ero tuntuu olevan sillä, että näissä kahdessa ääniä on ehkä laitettu hieman vähemmän peliin kerralla, joten äänet tuntuvat jotenkin tarkemmilta ja selkeämmiltä. Katsotaan miten tämän asian laita kun päästään Bad Boyssien kimppuun.

En kuitenkaan tee vieläkään mitään lopullista arvioita, mutta epäilen hieman, että IMAX Enhanced tulisi kovinkaan kovaa lyömään läpi ja on syynsä varmasti miksi näitä ei enempää vielä ole. Toisaalta tähän soppaan vielä DTS:Pro lisää, niin alkaa IMAX Enchancedilla olla aika ahdasta markkinoilla. En edelleenkään tiedä olisiko normaali DTS:X ollut yhtään sen erilaisempi, tästä varmaan tarvittaisiin jonkinlainen sokkotesti, jotta tähän jotain varmuutta saisi. Tähän asti ollaan kuitenkin edelleen lievän pettymyksen puolella.

Muutama uusikin levy taas saapui tänään. Näistä osa on ollut pitkään haaveissa nyt mahdollisuus hankkia nämä tuli aika yllättäen, joten vaikka levyjä on nyt tullut hankittua jo hieman liikaakin, niin tämä mahdollisuus piti nyt vielä käyttää. Nyt on levyjä hetkeksi aikaa hyllyssä, pari vielä matkalla, mutta muuten aika taas hieman rauhoittua.