Tuntematon Sotilas – Hyvää Itsenäisyyspäivää Suomi

Olin vuonna 2017 katsomassa Tuntemattoman Sotilaan uusintaversion elokuvissa ja elokuvasta jäi todella hyvä maku. Elokuva oli todellakin tehty laadulla, enkä puhunut nyt niinkään juonesta, joka varmasti kaikilla oli enemmän kuin hyvin tiedossa, mutta elokuvan laatu oli hyvinkin kansainvälistä luokkaa. Elokuvan tietoja tulessa ulos paljon mietitytti miten Suomen eturivin koomikot selviävät tälläisestä hyvinkin erilaisesta roolista, mutta uskottavuus herroilla oli todellakin huippuluokkaa, ja ekaa kertaa nähdessään yksikään ei varmasti pitäisi näitä näyttelijöitä koomikkoina. Ei sikäli, kyllähän tähän elokuvaan paljon huumoriakin mahtuu, miten tuolla metsässä olisi ilman voinut pärjätäkkään, kaikesta kauhuista huolimatta.

Nyt kuitenkin itsenäisyyspäivän kunniaksi piti tuo pitkään hyllyssä odottanut levy katsoa taas uudelleen myös kotona. Taidan olla sen kotona katsonut kerran ennenkin, mutta tänään Arcamia testaillessa oli hyvä väli tuota jälleen katsoa. Levyllä tosiaan on mukana myös Atmos äänet, joka edelleen tänäkin päivänä taitaa Suomessa olla aikamoinen harvinaisuus. Yhtään elokuvaa en itse tämän lisäksi tiedä, enkä googlettamallakaan nopeasti löytänyt kuin ehkä yhden. Kertokaa toki ihmeessä, jos sellaisia tiedätte, kiinnostaa kyllä katsoa!

Kyllähän tuo elokuva on todella pitkä, mutta toisaalta leffan kerronta ja jutut ovat sen verran hyvää tasoa, että kyllä tuota jaksaa useammankin kerran katsoa. Toki siitä löytyisi myös lyhyempikin versio, mutta sitä en ole vielä koskaan katsonut. Tänään jopa kävi mielessä, mutta ei sitten kuitenkaan. Rokka, on jotain mikä hyvin pitkälle vielä tänäkin päivänä kuvaa hyvin suomalaisuutta. On mielestäni ehdottomasti suuri Suomalainen kunnia teko, että tästä elokuvasta tehtiin uudistettu versio, ja ennen kaikkea, että se tehtiin todellakin näin hyvin. Historiaa ei saa unohtaa. En tosin vieläkään ymmärrä, että tämä ei ollut vuonna 2017 vuoden elokuva, siihen tosin taisi enemmän vaikuttaa ei elokuvalliset asiat.

Ennen elokuvaa piti kuitenkin säädellä hieman Arcamin asetuksia, ja vihdoin myös ensikosketus Dirac Liveen. Dirac Liven käyttö oli itseasiassa paljon helpompaa kuin ajattelin, ja asetusten laittaminen meni paikoilleen varsin helposti. Joo, toki tässä vaiheessa tarkoitus oli vain laittaa asetukset sinne päin, ohjelmaan tai asetuksiin en sen tarkemmin mennyt, vaan annoin valmiiden suositusten hoitaa homman. Tykkäsi todella paljon, että asetuksia pystyi tekemään ilman johtojen liittämistä vahvistimen taakse. Ainoa johto mikä vaadittiin oli mikrofonin johto läppäriin, Umik:hän minulla oli jo valmiina, joten laadukkaasta mikistä homma ei ainakaan jää kiinni.

Dirac Liven jäljestä täytyy sanoa, että olen todella tyytyväinen. Toki tuo Arcam on itsessään jo hieman eri tason laiten kuin Denon, mutta siitäkin huolimatta Diracin jälki oli todella huikeaa. Suurimmat erot, jotka aikasempaan huomaan, on etenkin etuäänikentän uskomaton kolmi-uloitteisuus. Ennen äänet tulivat edestä, kaiuttimista, nyt ääniä tulee kaiuttimista, kaiuttimien vierestä, ja niiden takaa. On uskomatonta, miten äänet ovat todellakin heränneet eloon. Kaikista mykistävintä on kun äänet tuntuvat tulevan kuin seinän ulkopuolelta, vaikka kaiuttimet ovat tukevasti skriinin takana. Tässä vaiheessa pitää kuitenkin muistaa, että viisikanavainen Rotel, joka pääkaiuttimia ohjaa on edelleen se täysin sama vahvistin kuin aikaisemminkin ja kanaviakin tällä hetkellä käytössä vain 5.2.2. Arcamissahan on varaa aina 7.2.4 setuppiin asti, mutta siitä tehdään päätöksiä vasta tulevaisuudessa, jos tuo Arcam nyt edes taloon jää.

Muitakin uusia havaintoja tuli tänään tehtyä, eli Arcam on vielä päivittämättä uusimpaan firmwareen, joten se on edessä huomenna. Vasta tuon uusimman ohjelmiston jälkeen laitteeseen tulee myös tuo IMAX Enhanced ominaisuus. Mielenkiinnolla odotan mitä muuta tuo päivitys tuo tullessaan. Tämän lisäksi myös havaitsin, että ilmeisesti laite tukee myös uutta Dirac Live 2.0 ohjelmistoa, jonka tänään jo koneellekin ehdin ladata, mutta en tutustua sen enempää. Joka tapauksessa tuossa paketissa tehoja pitäisi olla vieläkin enemmän, joten innolla odotan, että mitä tästä vielä tulee. Testailut siis jatkuu, samoin tietysti leffat.

Fast&Furious 8 ja ensi kosketus Arcam AV860

Eilisellä leffateatterireissulla tuli sitten vierailua myös Audiokaupalla, tai ehkä paremminkin pitäisi sanoa heidän varastollaan. Kävin nimittäin noutamassa koekäyttöön Arcamin käytetyn AV860 prosessorin. Tähän asti käytössä on aina ollut vain AVR tyypin laitteita, mutta nyt päästään huoneessa testaamaan hieman laadukkaampaa kotiteatterin sydäntä. Arcam AV860 on 7.1.4 tyypin prosessori, mutta koska minulla on huoneessa valmiina vain seitsemälle kanavalle vahvistimia, niin näillä lähdetään liikkeelle. Prosessori tukee Dolby Atmosta, DTS:X:ää ja uutena formaattina Imax Enhanced formaattia. Tätä formaattia en ole koskaan vielä päässyt testaamaan, ja toisaalta, jos Arcam jää huoneeseen pidemmäksi aikaa, tarkoittaa se sitä, että Auro 3D:stä joudun tällöin luopumaan.

Tuo Auro 3D on nyt joka tapauksessa jo jäänyt taka-alalle, sillä kaikki siihen omistamani materiaali on jo katsottu ja toisaalta tuon käyttäminen optimitasolla yhdessä Atmoksen kanssa ei onnistunut kuten olisin halunnut. Tuonkin aikaansaaminen siis olisi vaatinut vahvistimen vaihtoa. Olen kuitenkin tuota Auro 3D:tä paljon miettinyt, ja miettinyt onko sillä sitten oikeasti merkitystä (tulevaisuutta) vai ei. Toki edelleen hieman ihmetyttää, että miksi kaikki uudet laitteet sitä tukevat, jos sille ei tulevaisuudessa ole lisää materiaalia kuitenkaan tulossa.

Arcam tuli sitten aamulla otettua paketista ja laitettua laitehyllyyn Denonin tilalle. Laitteen mukana ei tullut lainkaan kaukosäädintä (normaalisti kuuluu toki), joten ensimmäisenä laite piti yhdistää Harmonyn kanssa. Tässä sitten ei mennytkään montaa sekuntia ja laite hallinnassa. Harmony ei varsinaisesti korvaa laitteen kaukosäädintä, mutta kun laite on asetettu, kaikki oleellinen hoituu loistavasti ilman ongelmia. Arcamin tapauksessa kaikki oleellinen säätö muutenkin tehdään tietokoneella, joten sinällään mitään harmia tästä ei pitäisi syntyä. Saa nähdä tuleeko kaukosäädintä jossain vaiheessa ikävä.

Ensimmäiseksi testiksi laitoin vain kaikki oleelliset johdot kiinni ja laite tulille. Totesin jo heti alkuun, että jokin ei nyt vain ihan kohdillaan ole. Kuuntelin muutamia demoja, mm. Hans Zimmeriä ja totesin, että kivalta kuuluu, mutta ei varmasti ihan siltä miltä pitäisi. Ei muuta kuin Harmonyllä valikot auki ja katsomaan mitä sieltä löytyy. Valikot ei varmasti ole aivan yhtä helppokäyttöiset kuin Denonissa, mutta toisaalta, hyvin yksinkertaiset. Takakaiuttimet pois päältä, etäisyydet ihan väärin, Atmokset pois päältä jne. Eli luonnollisesti laite pitää ensin säätää huoneeseen sopivaksi, ja vasta sen jälkeen voi alkaa tekemään parempia johtopäätöksiä.

Yksi aivan ehdottomasti suurimpia syitä tätä laitetta nyt testata ja harkita on ehdottomasti Dirac Live huoneen korjaus. En ole oikein vieläkään varma mitä mieltä olen Audysseystä, mutta joka tapauksessa Dirac Liven pitäisi viedä Audusseytä kuin sitä kuuluisaa litran mittaa. En malta mitenkään odottaa, että pääsen Diracin kimppuun, mutta sitä ennen laitetta kuitenkin oli pakko päästä hieman testaamaan. Fast & Furious 8 oli vielä tällä kierroksella katsomatta, mutta jotakuinkin mielessä miltä se on aikaisemmin kuulostanut, joten päätin laittaa sen pyörimään. Hobbs & Shaw:han on aivan kulman takana, joten miksikäs ei.

Laitteen säädöt siis aivan puuta heinää, mutta muutamia ajatuksia ensimmäisestä kokemuksesta. Ensimmäinen mikä todella kuulosti huonolta oli subbarit. Subbarien äänentasoa piti Arcamista vääntää peräti -10db alemmaksi, jotta ääni kuulosti edes jotenkin luonnolliselta. Ääniraidasta todellakin huomasi, että kaikki säädöt eivät nyt ihan täsmää. Muutamia mielenkiintoisia havaintoja kuitenkin pystyi jo tässä vaiheessa tekemään. Muutamissa kohdissa äänet kohdistuvat todella eri lailla kuin Denonissa. Äänet pystyy etuseinässä erottelemaan paljon paremmin. Atmokset ja surroundit ovat tällä hetkellä todella hiljaisella, mutta muutamassa kohdassa kului jotain todella erikoista, ja nyt ääni todellakin liikkui tilassa. En malta mitenkään odottaa, että pääsen seuraavaksi leikkimään Diracin kanssa. Tehoakin löytyy kuin pienestä kylästä, voluumit olivat ainoastaan 60db ja siitä huolimatta käytiin välillä jo 107db:ssä.

Leffasta en nyt ala sen enempää kertomaan, mutta kyllähän tämä kahdeksaskin jakso on jäätävän hyvä leffa. Näyttelijäkaarti edelleen huippuluokkaa ja hidastumisen merkkejä ei ole näkyvissä. Kuvanlaatu ei millään yllä seiskan tasolle, mutta tuonhan toki katsoinkin viimeksi UHD laadulla, tämä oli vain tavallinen blueray. On myös mielenkiintoista nähdä miten Arcam toimii UHD kuvalla, mutta sen aika on hieman myöhemmin. Kuva joka tapauksessa tuli ruudulle asti, joten voidaan sanoa, että 4k ainakin toimii. Seuraavaksi sitten Diracin kimppuun.

Knives Out – Lux Itis, sali 3

Pitkästä aikaa jälleen elokuvateatterissa ja tänään ensimmäistä kertaa Itiksen Luxe salissa. Pitkästä aikaa kiva olla leffassa, mutta toisaalta eipä tarvitse taas pitkään miettiä miksi mielummin katson leffoja kotona. Yritin saada paikan mahdollisimman keskeltä niin, että ihan vieressä ei istuisi kukaan. No, vaikka ostin paikkani aika myöhään, niin viereeni löysi vielä pari nuorta neitiä, jotka yllättäen olivat ostaneet kaikista kovinta ääntä pitävät sipsipussit mitä löytyy. Äänekkäitä sipsipusseja löytyi myös monelta muulta, joten leffan äänistä ei tällä kertaa ihan täysin päässyt nauttimaan. Asia ennen kaikkea tänään korostui siinä mielessä, että leffassa pääosassa ei olleet äänet, vaan dialogi.

Luxe salissa on muutenkin panostettu jalkatilaan ja hyviin tuoleihin. Tuolit olivat tavallaan hyvää tasoa, pehmeät ja kohtuu mukavat istua, mutta tälläkään kertaa tuoleja ei kyllä oltu suunniteltu pitkälle katsojalle. Tuolit olivat sähköisillä reclinereilla varustettu, mutta itsellä jalkatuki oli lähinnä polvien tasolla. Ei tarvinnut leffaa kauaa katsoa, kun jalkatuki piti jo laittaa pois (alas). Lisäksi toinen asia mikä todellakin häiritsi, oli käsinojat, jotka olivat eri korkeudella. Ei todellakaan hyvä juttu ja häiritsi leffasta nauttimisesta aika paljon.

Itse leffa sitten olikin parasta mitä on tullut leffassa aikoihin näkemään. Leffan juoni oli todella hyvä ja juuri sellaista leffaa mitä olen kaivannut ja toivonut löytävän enemmän. Leffassa oli huumoria, mutta ennen kaikkea leffassa oli todella paljon hyviä juonenkäänteitä ja tapahtumat eivät olleet kovinkaan ennalta arvattavissa. Leffa kesti parisen tuntia, mutta tippaakaan ei tullut loppua odotettua.

Olen usein puhunut tietyistä näyttelijöistä, jotka joidenkin roolien vuoksi tulee leimattua hyvin vahvasti. Daniel Graig yllättävää kyllä ei ole täysin tullut leimaannuttua Bondiksi, ja tässäkin leffassa aivan huikea roolityö, jossa tausta Bondista ei häirinnyt tippaakaan. Daniel Graigin rooli yksityisetsivä oli todella huikea osoitus todellisesta ammattilaisesta. Eikä kyllä tarvitse muitakaan rooleja arvostella, erittäin hyvää työtä kaikilta.

Ääniä ja kuvaa ei tarvitse kovinkaan paljon tällä kertaa arvioida, mutta toisaalta tämä oli täysin tiedossa ja tänään menin katsomaan puhtaasti hyvää juonta ja elokuvaa, en ääniä. Kuvasta hieman yllätti se, että elokuva ei täyttänyt ruutua kokonaan vaan reunoille jäi tyhjää. Tämä ehkä yllätti, mutta toisaalta voihan tämän olla yleistäkin, en vaan käy enää niin paljon leffassa, että tietäisin. Jotenkin vaan aina ajatellut, että leffassa elokuva täyttää aina skriinin kokonaan. Käykäähän ihmeessä katsomassa, vuoden ehdottomasti parhaita leffoja!

Drive – Netflixin sekoitus Fast & Furiousta ja Oceans:sia

Mitä syntyy, jos yhdistetään hieman Fast&Furious ja Oceans leffoja? Jälleen kerran aivan mahtava Intialainen elokuva Drive. Tämä leffa löytyy Netflixistä ja suosittelen todellakin kaikkia tämän leffan katsomaan. Leffan yleisilme on todella hyväntuulinen. Päätin jo kauan sitten sopivassa välissä tämän elokuvan katsoa ja innostus elokuvaan syntyi siltä pohjalta, että elokuva vaikutti todella paljon Fast & Furious tyyppiseltä leffalta. Sitä se olikin, mutta ennen kaikkea positiivisesti yllätti leffan loistava Oceans tyyppinen juoni.

Molemmat Fast & Furious ja Oceans leffat ovat olleet omia suosikkeja jo pitkään ja kun niistä otetaan molemmista parhaat palat syntyy todella hyvä elokuva. Oceans leffoista tuttua kuvausta käytettiin hienosti hyväksi ja näyttelijätyö oli leffassa todella hyvää ja jokainen sopi rooliinsa loistavasti. Sen lisäksi, että roolitus oli onnistunut loistavasti, hoisivat jokainen näyttelijä myös näyttelemisen loistavasti. Pakko sanoa, että nämä Intialaiset elokuvat ovat viime aikoina todellakin päässeet yllättämään positiivisella tavalla.

Leffassa äänet olivat myös varsin hyvin kohdillaan. Tykkäsin leffassa ennen kaikkea muutamasta kohtauksesta, jossa käytännössä vaan soitettiin hyvää musiikkia ja bailattiin. Musiikilla ei sinällään ollut paljonkaan tekemistä itse juonen kannalta, mutta nämä kohtaukset saivat joka kerta todella hyvälle mielelle, ja jykevä basso tuntui luissa ja ytimissä. Leffassa surroundkaiuttimia käytettiin todella hienosti hyväksi ja elokuvan miksaus oli varsin kivaa kuunneltavaa.

Transformers 3D – Olen myyty

Jokin aikaa sitten Filmihullun liikkeestä löytämäni Transformers 3D pääsi tänään testiin. Mietin pitkään tuon levyn hankintaa liikkeessä, tuossa vaiheessahan minulla ei ollut vielä mitään tietoa siitä, tuleeko tämä 3D edes huoneessani toimimaan. Päätin kuitenkin ottaa levyn mukaan, sillä sisälsihän se kuitenkin myös Dolby Atmos äänet ja voihan sitä toki sitten katsoa ilman 3D:täkin. Tällä hetkellä ei kaduta tippaakaan, aivan huikea 3D-leffakokemus omassa huoneessa takana!

Transformers 3D Steelbook kansi

Puhutaan ensin muutama sana laseista. Transformers elokuvan kesto oli kaksi ja puoli tuntia, ja lasit eivät häirinneet katsomista tippaakaan. Lasit eivät paina, ne eivät tunnut oudoilta eikä niitä leffan aikana kunnolla edes huomaa. Lasit toimivat täysin moitteetta, kertaakaan ne eivät vielä ole yhteyttä menettäneet. Kotona ruudun koko myös tuntuu olevan varsin hyvä, eli vaikka päätä hieman kääntää, kuva ei hyppää pois silmistä. Tämä oli leffassa hieman ongelmana, että päätä ei voinut oikein pitää siinä asennossa kuin toivoi. 3D leffaa katsoessa voisi istumapaikka olla ehkä aavistuksen edempänä, mutta ei mitään tarvetta edes tähän muutokseen.

Elokuvan kuvanlaadusta on sanottava, että olen todella myyty. Kuvanlaatu on hämmästyttävän näyttävää, harmittaa vaan kun sitä mitä itse näkee ei pysty tähän ikuistamaan kuvien muodossa. 3D tekniikka toimii hämmästyttävän hyvin, en olisi ikinä voinut uskoa, että sanon tämän, mutta 3D todellakin toimii kotona ja sitä on suuri nautinto katsoa! Onneksi näitä leffoja on vielä pari hyllyssä jotta asiaan voi tutustua lisää, mutta luottamus ostaa uusia 3D leffoja alehyllyistä on tällä hetkellä todella korkea.

Ne, jotka ovat blogiani pidempään lukeneet varmasti muistavat, kun puhuin näistä ensimmäisistä 3D-kokeiluista näillä sinipunalaseilla. Tänään tuli sen verran testattua, että nuo elokuva ovat siis tosiaankin eri tekniikalla tehtyjä, joten ne eivät näillä laseilla toimi. Kivoja muistoja, mutta enempää tekemistä näillä leffoilla ei enää nykymaailmassa ole. Idän Pikajuna ja Journey to the Center of the Earth siis saavat tällä erää jää arkistoon, tosin pitää todeta, että vastaavasti huomasin, että vanha Tron kylläkin toimii, ja tämä on aivan varmasti jossain välissä taas katsottava. Pelkästään tuon levyn valikotkin näyttivät jo niin upeilta 3D muodossa.

Elokuvakaan ei ollut aivan huono, vaikka miksikään Transformers-faniksi en itseäni vieläkään myönnä. Olen sanonut tämän ennenkin, Transformers leffat eivät ole suosikkielokuviani, mutta tykkään niitä kyllä katsoa. Tämäkin leffa oli varsin mukavaa katsottavaa, etenkin kun tuntuu, että en ollut leffaa ennen nähnyt. Hyvää viihdettä sairasloma-aamuun, etenkin 3D:n osalta. Äänet olivat varsin mallikkaita ja jyskettä ja jyrinää riitti kerrakseen. Edelleen on sanottava, että aivoni eivät taida vielä olla tarpeeksi harjaantuneet näin suureen informaationmäärään, meni taas pitkään ennen kuin kuva ja ääni yhdessä tuntuivat luontevilta ja hyviltä. Toki tässäkin leffassa varmasti osatekijänä oli, että ääniraita itsessään parani loppua kohden. Sinällään siis äänissä ei ollut mitään valittamista, kyllähän tämä elokuva niidenkin puolesta oli varsin mallikasta tavaraa.

Blackway

Oletko joskus nähnyt huonoa rooliatyötä Anthony Hopkinssilta? Enpä taida olla minäkään. Tänään hieman itselleni tuntemattomampi leffa Blackway katsottavana Netflixin jenkkipuolelta. Leffa on julkaistu vuonna 2015 ja kertoo pienen kylän ihmisjahdista hitaasti, mutta hyvin laadukkaasti. Leffa oli todella mukavaa katseltavaa ja Anthony Hopkinsin roolityö toi jäätävän rauhallisuuden tähän tavallaan paljon toimintaa sisältävään leffaan. Hopkinsin olemus sai kaikki action kohtaukset näyttämään kuin hidastetuilta kohtauksilta. Myös Julia Stilesin roolityötä on jälleen pakko kehua. Todella ilmeetön, mutta vakuuttava suoritus, joka ei jättänyt mitään toivomisen varaa.

Elokuva kesti vain puolitoista tuntia, mutta oli täyttä tavaraa alusta loppuun. Leffaa oli kiva katsoa ja vaikka tällä kertaa joutuikin taas katsomaan leffan lähestulkoon ilman ääniä, oli äänetkin silti varsin positiiviset. Toki tämäkin leffa olisi pitänyt katsoa kunnon äänillä, mutta toimi kyllä näinkin. Kuvanlaadusta taitaa olla turhaa edes mainita, hyvin tumman puhuva elokuva Netflix HD laadulla.

Tänään tuli laitettua myös nuo Monitor Audion RSFX takakaiuttimet koemyyntiin. Jos saan ne kohtuullisella hinnalla myytyä ennen kuin Torissa olevat Klipschit menevät, saatan jopa päätyä vaihtamaan takakanaviin hieman etukaiuttimien kanssa paremmin sarjaan sopivaa kaiutinta. Tällä kertaa kuitenkaan lisää ei osteta ennen kuin vanhat on myyty, sen verran hyvin nuo vanhatkin toimivat, että mitään pakkoa niitä ei ole vaihtaa. Katsotaan miten käy.

Jurassic World 3D – Vihdoinkin

Kirjoitin paljon ajatuksia liittyen 3D asiohin kun aikanaan olin katsomassa Gemini Man leffaa elokuvissa, joten kannattaa ehkä käydä stekkaamassa tuo, jos tämä päivitys ei aukene. Tuolloin puhuin siitä, että kokemus oli todella positiivinen, mutta vastaavasti kotona kokemukset sini-puna-lasien kanssa ovat olleet aika pettymyksiä. Tuolloin kuitenkin päätin hankkia kiinasta parinkympin aktiiviset 3D-lasit ja testata miltä 3D-leffat nykyään näyttävät kotona. Ennen kaikkea ison mielenkiinnon tuo käytössä oleva 4K-tykki.

Tänään vihdoin postiin olivat nuo lasit saapuneet ja pitihän niitä alkaa heti sitten testaamaan. Lasit ovat kohtuullisen kevyttä muovia, mutta tuntuma muuten on varsin laadukas. Tykkään paljon enemmän tälläisistä laseista, kuin elokuvateatterien raskaista laseista. Laseissa oli molemmin puolin suojat, jotka lähtivät helposti pois. Pattereita paketissa ei ollut, vaikka niin luvattiinkin. Onneksi yksi patteri sentään löytyi läheltä, ja pääsi laseja heti testaamaan.

Yhdistäminen onnistui ilman minkäänlaista ongelmaa, projektori löysi lasit yhtä nappia painamalla välittömästi ja kertaakaan elokuvan aikana lasit eivät pätkäisseet. Tai oikeastaan kerran, kun hieman vääntelin laseja niin patterisuoja irtosi. Patterisuoja tuntuu olevan aavistuksen löysä, mutta normaalikäytössä pysyy hyvin kiinni. Ei siis mielestäni liity niinkään lasien laatuun, vaan luukku aukeaa, jos sankoja levittää liian rajusti. Laseista saa sangat irti ja ne saa hyvin mukana tulleeseen suojapussiin säilytykseen. Lasien osalta todella tyytyväinen hankintaan.

Kuvassa 3D-aktiivilasit, suojapussi ja irrotettavat sangat.

Leffojakin on tullut tässä odotellessa muutama hankittua ja tänään vain nappasin ensimmäisen 3D-leffan hyllystä, joka käsiin tarttui. Tarkoitus oli alkuun vain hieman testata toimiiko lasit, mutta totesin hyvin nopeasti, että kuvahan näyttää todella hyvältä. Olen itseasiassa jopa todella yllättynyt kuinka hyvin kaikki toimii ja kuinka hyvältä kuva oikeasti näyttää. Kuvan laatu on niin hyvää, että heti tuli ajatus siitä, että näitä voi ihan oikeasti hankkia lisääkin, mutta katsotaan nyt ensin nämä mitä hyllystä löytyy. Positiivinen kokemus joka tapauksessa.

Leffaksi siis valikoitui Jurassic World, joten tällä kertaa mennään dinojen kanssa uudemmista vanhempien suuntaan. Se ei kuitenkaan haitannut tippaakaan, leffa oli kuitenkin sellainen, että se meni ihan omanakin leffana ihan kivasti. Leffan juonikaan ei nyt ollut aivan köyhimmästä päästä, vaikka ei tämäkään mitään juonen juhlaa ollut. Leffa oli kuitenkin ihan mukava kokemus ja hyvä, että tuli hankittua.

Yhden jännän asian kuitenkin huomasin tänään leffaa katsoessani. Kun keskittyminen oli hyvin vahvasti kuvassa, äänien seuraaminen oli aika vaikeaa. Leffan äänet olivat alkuun kohtuullisen rauhalliset, mutta dinotkin lämpenivät loppua kohden. Kunnon murinaa päästiin sitten kuulemaan tässäkin lopulta. Äänet levyllä tosin olivat vain 5.1, joka oli hieman pettymys. Varmasti kuitenkin sekin päivä vielä tulee, että 3D-leffaa voi seurata keskittymättä kuvaan ja vain nauttia. Todella positiivinen kokemus, joita varmasti tulee 3D:n parissa vielä monta lisää, ja nyt ainakin tietää, että 3D:levyjä voi aivan huoletta ostaa, jos niitä vastaan jatkossa tulee.

Mission Impossible 2

Sairaslomalla ehtii yhtä sun toista, joten aamusta lisää Mission Impossiblea kehiin. Muutama askel oli taas tekniikassa menty eteenpäin, eli siis puhun elokuvan sisällöllisestä tekniikasta. Leffaan oli saatu mukaan jo vähän kännykkää ja tietokoneetkin näyttivät jo tietokoneilta. Mission Impossible on yksi niitä elokuvia, jotka heti ensimmäisestä osasta lähtien nojaavat hyvin vahvasti erilaiseen teknologiaa, ja etenkin tämä kasvojen vaihto on ollut isossa osassa jo heti ensimmäisestä osasta lähtien. Olisi muuten mielenkiintoista tietää, että onko tämä (jossain muissakin leffoissa nähty) kasvojenvaihto/naamarihomma lähtenyt liikkeelle juuri tästä elokuvasta vai missä vaiheessa tätä on ensimmäinen kerran isosti tehty?

Elokuvan kuvanlaatu oli aika kehnoa, ajoittain jopa todella huonoa. Ymmärrettävää, mutta jotenkin kuitenkin odotin jo tälläkin taholla hieman parempaa, tässä elokuvassa kuvanlaatu kuitenkin pisti silmään ajoittain jopa enemmän kuin ensimmäisessä jaksossa. Äänen laadussa aika edelleen näkyy, mutta Mission Impossible tunnari on siitäkin huolimatta aivan jäätävä jaksosta toiseen. Kyllähän tässä leffassa muutenkin oli paljon äänellisesti hyvää, mutta kyllä nämä vanhat silti ovat vielä kaukana nykypäivästä.

Juoni näissä kantaa kivasti ensimmäisestä osasta lähtien eikä tässä toisessakaan osassa mitään valittamista ollut. Elokuva etenee omaa tuttua rataansa tiivisti eteenpäin. Tom Cruisehan nyt on elämänsä vedossa ja lopulta, ehkä jopa niin suuressa roolissa, että kaikki muu uralla on jäänyt pahasti tämän sarjan varjoon. Vaikea tähän rooliin näin jälkikäteen kuitenkaan on ketään muutakaan ajatella. Kiva viihdettä taas, mutta olisiko taas aika välillä katsoa jotain muuta.

Mission Impossible 1 – Nostalgiaa iltaan

Perjantaina tuli siis ostettua koko sarja Mission Impossiblea. Kaksi viimiestä osaa Atmoksena ja kaipa nää olisi ihan kiva katsoa uudestaan nämä ensimmäisetki ajatteli, mutta mutta.. En voi nyt aivan varmasti sanoa, mutta tämä jo 1996 ilmestynyt ensimmäinen osa on varmasti kyllä tullut joskus jo nähtyä, tai sitten ei. Tippaakaan en muistanut elokuvasta, enkä kyllä ole täysin vakuuttunut, että olisin voinut näin hyvin unohtaa, jos sen olisin nähnyt. Toki silloin kuin tämä ilmestyi olin vasta 14-vuotias, joten leffassa ei tätä ehkä ainakaan ole tullut tuoreeltaan nähtyä, vaikka ajat taisivat tuolloin olla hieman toiset.

Kuvat ja äänet olivat sen mukaisia, kuva ei ollut kovinkaan laadukas, ääni tosin jopa hieman parempaa kuin osasin odottaa. Muutamat räjähdykset olivat ihan hyviä ääniltään, samoin helikopterit kuulostivat aivan kuin Atmosta olisi ollut (Neural:X). Muutenkin muutamissa kohdissa takakavia käytettiin aika kivasti ja uskottavasti. Äänien ja kuvan osalta on taas ymmärrettävä, että leffa on 20 vuoden takaa, mutta siihen nähden olin kyllä positiivisesti yllättynyt. Mission Impossible tunnari on kyllä vakuuttava aina.

Leffasta en tosiaan mitään muistanut, mutta en tässäkään leffasarjassa ihmettele miksi tykkään näistä uudemmista osista. Leffa on taattua toimintaa ja vaikka tietokoneet, internet ja kaikki muu tekniikka on tässä vaiheessa vielä aika alkutekijöissään, niin ovat kuitenkin jo tässäkin vaiheessa aika merkittävästi mukana. Hieman tosin pisti välillä jo naurattamaan kun vanhoja korppuja laitettiin asemaan ja köydelläkin kiivettiin manuaalisti. Ei ihan tapahdu enää uudemmissa jaksoissa. Juontakin näistä löytyy kivasti ja toki näyttelijätkin näissä ovat avain priimaa. Itse asiassa oli aika kiva palata tämänkin sarjan alkuu. Ei tämä nyt aivan Fast and Furiousia voita, mutta lähellä ollaan. Kivaa viihdettä ja onneksi näitä siis vielä viisi edessä.

Jäätäviä internetin alkuaikoja ja sähköposteja, nostalgiaa!
Ihmisvoimin roikutaan millintarkasti katosta, onkohan uusimmissa sama?

Irishman – Elämäni pisin elokuva

Hyvin mielenkiintoista ja perin erikoista, että sama elokuva saapuu jotakuinkin samaan aikaan sekä elokuvateattereihin, että Netflixiin. Onko sitten selityksenä se, että kyseinen leffa kestää vaivaiset kolme ja puoli tuntia tai joku muu, mutta Irisman on joka tapauksessa heittämällä pisin elokuva mitä ainakaan minä olen ikinä katsonut.

Tuohon pituuteen ylipäätään liittyy paljon ajatuksia. Jos osta elokuvalipun tai levyn kaupasta, hinta on sama riippumatta kestääkö elokuva puolitoista tai kolme tuntia. Voisin jotenkin kuvitella, että elokuvan kustannukset nousevat jossain suhteessa elokuvan pituuteen, mutta siitä huolimatta hinta kuluttajalle on yleensä sama. Vaikuttaako elokuvan pituus sitten jotenkin ihmisten intoon kyseistä elokuvaa katsoa, ei välttämättä, mutta tämän elokuvan kohdalla voisin jopa väittää, että moni jättää tämän elokuvan ainakin elokuvissa katsomatta sen pituuden vuoksi. Kolme ja puolituntia todellakin on pitkä aika elokuvalle.

Mietin myös, että miksi elokuvan halutaan olevan näin pitkä? Onko tässä kyseessä hieman sama ilmiö kuin radiohiteissä. Normaalimitta on kolmeminuuttia ja seitsemän minuuttisia harvoin kuullaan. Seitsemän minuuttisen hitin radioon saa ainoastaan artisti, jolla on todella paljon valtaa ”tehdä ihan mitä huvittaa” ja muut nöyristelee. Onhan tässä leffassa sekä tekijöinä, että näyttelijöinä niin kovia nimiä, että olisikohan sama kyseessä tässäkin, eli ottakaa tai jättäkää, me teemme mitä meitä huvittaa.

Oliko se pituus sitten perusteltua, juonen kannalta varmasti oli ja juttua varmasti olisi riittänyt pidempäänkin. Pakko silti sanoa, että minua tämä leffa alkoi jo hyvin nopeasti kyllästyttää. Uskon, että näille vanhoille mafialeffoille on edelleen paljon faneja, mutta minä en ehkä siihen porukkaan kuulu. Leffassa käytiin läpi hyvin pitkä jakso elämää, mutta mitään varsinaisesti yllättävää elokuva ei missään vaiheessa tarjonnut, aika tasapaksu kolme ja puoli tuntia. Jos tätä esimerkiksi vertaa Molly’s Game elokuvaan, oma mielenkiintoni oli huomattavasti korkeammalla tasolla koko Molly’s game elokuvan ajan.

Mielenkiintoinen yksityiskohta leffasta, onko tämä vain suomilisäys vai miten tämä näkyy alkuperäisessä versiossa? Ainakaan tämä ei ole normaali kuvateksti.

Paljon ei varmasti tarvitse perustella tämän elokuvan castingiä, ja varmaan vielä vähemmän sitä miten vanhat herrat roolinsa hoisivat. Ikää alkaa jo olla jonkin verran, mutta se ei menoa haittaa, toki ehkä hieman rajoittaa mahdollisia rooleja.

Eipä siis jää kovinpaljon jälkipolville (minun kertomana) kerrottavaa tästä elokuvasta. Voin olla aika varma, että tätä elokuvaa en tule uudelleen katsotaan. Elokuvassa oli Atmos ääniraita, siitä tosin ei elokuvalle ollut mitään arvoa. Kuva oli sitä mitä pitikin, vanhaa ja rakeista, kuitenkin siis kyseessä olevan elokuvan mukaista.

Eilen tuli myös poikettua Mareksoundin Blackfriday pikkujouluissa. Oleellisin syy vierailuun oli tällä kertaa Klipschin edustajan kanssa keskustelu. Mitään varsinaisesti oleellista uutta ei keskusteluista noussut esiin, mutta kiva oli jutella eri aiheista liittyen huoneeseeni. Jossain vaiheessa saattaa olla ajankohtaista vaihdella noita huoneen takakanavia, mutta vielä emme kauppoihin asti päätyneet. On myös hyvin paljon mietittävää, että jos vaihtoja tulee, niin mitä ne olisivat. RP sarjaan kuuluvat 250S kaiuttimet saisi nyt kohtuu hinnalla (parin), mutta olisko huoneessani sittenkin kannattavampaa hankkia normaalit hyllykaiuttimet. Tähän käyttöön Klipschien RP-500M sarjan kaiuttimet olisivat voineet olla hyvät, mutta hyvästä Black Friday tarjouksesta huolimatta nekin jäivät vielä kauppaan. Tähän ehkä isoimpana syynä jälleen se, että mihin sitten laittaisi taas nuo vanhat, ja tosiaan jos vaihtoja tekee, silloin niitä tarvittaisiin taas neljät.

Mareksound leffahuone

Samalla tuli myös pohdittua tuota vahvistin/prosessori asiaa ja Marekilla olisikin ollut tähän todella hyvä vaihtoehto, mutta vain yhden vuorokauden. Maranz 8805 olisi aivan varmasti ollut hyvä vaihtoehto, mutta hintaa on silläkin ja lisäksi olisi tarvittu myös 7-kanavainen vahvistin rinnalle. Uutta on aina kiva saada, mutta vanhastakin pitäisi aina päästä eroon, tässäkin asiassa se nousi kynnyskysymykseksi. Maranz kuitenkin kiinnosti niinkin paljon, että piti oikein laittaa vanhan Denon hetkeksi Toriin ja Facebookkiin testimyyntiin, illan aikana ei kuitenkaan ostajaa löytynyt, joten myös Maranz jäi liikkeeseen. Päivän aikana tuli tosin eteen muitakin hyviä vaihtoehtoja, katsotaan menisikö niistä joku maaliin vielä joku päivä.

Pari kivaa leffapakettia, joista katsottavaa pitkäksi aikaa

Black Fridaystä vielä sen verran loppuun, että jotain sentään jäi käteen. Prismasta löytyi kaksi blueraysettiä, toisessa kaikki viisi Ice Age elokuvaa ja toisessa kaikki kuusi Mission Impossible leffaa. Siinä sitä taas hetkeksi katsottavaa itselle, että muksujen kanssa. Näiden lisäksi tuli vielä hyödynnettyä CDON.comin loistava UHD tarjous, jolla sai kohtuulisen kivasta määrästä UHD-levyjä valita kymmen elokuvaa kympin kappale. Tuo 10 euroa on juuri se katto, jota pidän tällä hetkellä näille UHD-levyille, joten tämä tarjous piti hyödyntää. Esimerkiksi Filmihullun hyllyistä ei UHD-levyjä näillähinnoilla pahemmin löydy ja hiljaista on muullakin. Olen tosi tyytyväinen, kerron lisää näistä kun joskus saapuvat. Onneksi postin lakko sentää loppui!