Pinoccio

Kun oma huone on remontissa, pitää varmaan suunnata leffateatteriin jos meinaa leffoja katsella. Tällä kertaa piti suunnata ihan isolle kirkolle asti, mutta onneksi tarjolla oli jotain sitäkin parempaa. Olin nimittäin viime viikolla lasten kanssa Tennispalatsissa katsomassa Disney Plussan ennakkonäytöstä uutuus elokuvasta PInoccio. Olen jo pitkän aikaa vähän murehtinut kun kunnon animaatioleffoja ei ole tullut pitkään aikaan vaan kaikki ovat vaan kierrättäneet samaa vanhaa kaavaa. Tämä leffa ei ollut täysin animaatio, vaan pääosaa esitti itse loistava Tom Hanks. Tom Hanks siis oli leffassa elävänä ihmisenä, ja jälleen kerran ihan loistavassa roolissa.

Sen lisäksi että Hanks oli leffassa loistava, niin niin oli kyllä koko leffakin. Leffassa mentiin todella monessa kerroksessa ja juoni oli todellakin erilainen, yllättävä ja mielenkiintoinen. Nautin tästä leffasta todella paljon, vaikka muutama leffan ulkopuolinen juttu hieman häiritsikin. Pitkästä pitkästä aikaa oli ns. normaali salissa, ja jotenkin tuntui, että äänet olivat todella hiljaisella, ja jossain vaiheessa piti oikein kuunnella, että onkohan salissa edes takakaiuttimia, niin edestä tulevalta äänet kuuluivat. Toinen asia oli kuvan formaatti, jossa ruudun molemmilla puolilla oli mustat kaistat, leffa siis näytti hieman kuin olisi telkkarista katsellut. Tästä aiheesta lisää pohdintaa myöhemmin.

Alatason akustointia

Kaiken kaikkiaan leffa oli kuitenkin aivan mahtava ja voin hyvin lämpimästi sitä suositella kaikille, niin lapsille kuin aikuisillekin. En tiedä kuinka tuttu tämä tarina ihmisille oli, enkä siis edes tiedä perustuiko tämä suoraan johonkin kirjan tarinaan, mutta iloa leffasta varmasti on ihan kaikille, tuntee sitten tarinaa tai ei. No, Pinoccion toki tunnen itsekin, mutta sinällään tarina oli hyvin fressi, että itse näitä kirjoja tuskin olen koskaan lukenut, eikä ole sen paremmin tullut televisiostakaan katsottua vuosiin. Taisi muuten olla voimassa vielä joku Disney Plus tarjouskin, jos leffa kiinnostaa, niin ei muuta kuin Disneyplussa pariin.

Tässä näkyy hyvin kulmien basso-ansat ja seinän rakennetta

Viikonloppuna tuli myös pyörähdettyä taas Hifi-Messuilla messukeskuksessa ja tällä kertaa ajankohta oli taas samaan aikaan Habitaren kanssa. Hifi-Messut olivat jälleen HIfi-messut, ilokseni sentään Ideaali.fi oli laittanut messuille pystyyn myös yhden leffahuoneen, mutta muuten anti oli jälleen aika pitkälti kaksikanavaista. Muutamia useamman kymppitonnin kaiuttimia oli kyllä taas ihan kiva kuunnella, mutta mitään varsinaista elämystä ne ei ainakaan tälläisessä tilaisuudessa anna. Joo, voisihan sitä omaa musiikkia toivoa jne, mutta ehkä jätän jatkossakin sen innokkaimmille. Ideaalin huone oli ihan kiva, etenkin oli kiva katsoa pieni pätkä uutta Top Gunia ja samalla jo fiilistellä päivää kun pääsee uuden huoneen korkkaamaan.

Ideaalin huone Hifi-Messuilla oli mielenkiintoinen

Ja siitä puheenollen pientä päivitystä siihen missä mennään huoneen kanssa. Huonehan itseasiassa alkaa näyttämään jo aika kivalta. Etuseinän baffle wall alkaa olla valmis, subbarien boxit on kannettu sisään ja kaikki alkaa olla pintaa vaille valmista. Ison kysymysmerkin tällä hetkellä nyt kuitenkin muodostaa se mitä haluan tehdä scriinin kanssa. Vanhan kokoinen 16:9 scriini näyttää tällä hetkellä aika pieneltä, ja on siten saanut ajatukset kohti Cinema Scope tyylistä ratkaisua. Paljon päänvaivaa aiheutta kuitenkin se, että miten kuvan saa siihen sopimaan ja kuinka hankalaa siitä tuli, Sonyssäni kun ei ole lense-memorytoimintoa lainkaan. Pitääkö ruutu siis säätää aina erikseen joka leffalle? Miten käy 16:9 leffojen, näyttääkö ne vastaavasti taas hölmöltä leveällä ruudulla. Black Barien ongelmat 16:9 ruudulla on jo ratkaistu, joten pitääkö taas keksiä uusia ongelmia? Cinema scopeen pitäisi myös hankkia uusi kangas, vanha kun ei siihen ole tarpeeksi suuri. Mistä se hankkisi, mitä se maksaisi, toimisiko jopa spandex? No, jokatapauksessa koko taustalle tulee musta kaiutin kangas jota tilasin metritavarana saksasta, joten aika näyttää mitä tulee päälle.

Etuseinän baffle wallissa paikat kaiuttimille valmistuu

Etuseinäistä tuli ainakin näin omila fiiliksillä aika kiva, onko sitten asiantuntijat samaan mieltä niin en osaa sanoa. Kulmiin tuli lattiasta kattoon basso-ansat, alhaalla ja ylhäällä paksut kivivillasta olevat putkensuojat ja keskellä Sound of Sciencen suuret kaupalliset versiot. Ne ovat nyt siis keskellä pääkaiuttimien takana, kun ennen ne olivat pinossa oven vieressä seinällä, pakottaen käytännössä samalla seinän tuohon 40cm paksuuteen josta nyt halusin eroon. Kaikki tyhjä tila on täytetty villalla ja edessä on 13mm gybrockkia ja alhaalla kovalevyä. Päälle on sitten vielä laitettu akustikkalevyjä ja maalattu mustaksi. Päälle tulee siis vielä kaiutin kangas koko alalle ja valmista.

Seinät levytettynä, etuseinä melkein valmis. Onhan nuo full martyt aika kivan kokoiset

Seinien osalta ollaan myös edistytty paljon, pinta on saanut jo maalia pintaan ja vaikka olin jo tilannut kankaat seiniin ja lopultakin päättänyt lopullisen designin, niin uusiksi taitaa taas mennä. Tuo maali näyttää jo itsessään sen verran hyvältä, että taidan sitten kuitenkin jättää sen näkyviin ja laittaa vaan akustikkalevyt ja sivukaiuttimet siihen päälle. Jos tuo taas ei miellytä silmää, aina voi sitten laittaa vielä kankaat päälle, mutta aika näyttää. Hyvältä kuitenkin. Tämän lisäksi on hieman uusia kaiutinkaapeleita jo vedelty, ajattelin vetää kaikki uusiksi, ja tänään tuli jo uusi laiteräkkikin asenneltua paikoilleen.

Vihdoin on myös maalia pinnassa, sekä edessä että sivuilla. Sivujen maali näyttää aika kivalta.

Homma siis etenee, tuskaisen hitaasti mutta varmasti. Paljon kaikkea pientä on edelleen edessä ja mitä pidemmälle mennään, sitä enemmän menee homma näpertelyksi. Valmista tulee kuitenkin varmasti ennen pitkää, joten kohta päästään testailemaan laitteita. Subbareiden testailuun tarvitaan tosin vielä vahvistin, ja sellaista en ole vielä saanut käsiini. Katsotaan löytyiskö ensi viikolla. Näillä kuitenkin mennään.

Homma etenee..

Se on viikon verran vierähtänyt edellisestä päivityksestä ja nyt on tullut aika taas päivitellä hieman menoa. Paljon on tapahtunut ja huone alkaa saada muotoaan pikku hiljaa. Huonetta rakennetaan edelleen paljolti fiilsi pohjalta, joten suunnitelmat muuttuvat ja tarkentuvat sitä mukaan kun uutta rakentuu. Myös Full Martyt alkavat pikku hiljaa valmistua. Mitä siis on tehty.

Kuva yllä: Oikean puolen seinä on purettu ja täytetty uusilla villoilla, niin että seinissä villaa on nyt noin kymmenen sentin verran myös leffahuoneen puolella. Uuden seinän tolpat on eristetty muista rakenteista, joten äänien siirtymän ei pitäisi ainakaan niin helposti olla mahdollista. Päällä on kaksinkertainen 13mm gyproc-levytys, joiden välissä on vielä elastinen liima. Kaikki saumat on vielä tiivistämättä, joten siinä seuraavaa steppiä.

Myös takaseinä ja vasen sivu on tällä hetkellä levytetynä, niihin tuli ihan vaan yksikertainen levytys, koska varsinaista äänieristystä mihinkään suuntaan ei tarvita (ulkoseinät). Seuraavaksi sitten näillekin pitää tehdä pintatöitä. Jo tässä vaiheessa huone tuntuu todella paljon suuremmalta, mikä oli yksi iso osa tämän projektin syistä. Seuraavaksi sitten onkin aika työstää etuseinälle tulevaa Baffle Wallia ja paikkoja uusille kaiuttimille. Sitä kautta huoneen saa myös tyhjäksi villoista, joten työskentely muuttaa sitäkin kautta hieman mukavammaksi. Tilan puute edelleen tuottaa todella paljon haasteita, koska tuoleja huoneesta ei saa pois ja villojakin on pakko siellä säilöä, jotta turhaa siirtelyä voidaan välttää.

Portin rakentelua

Samaan aikaan seinien ja itse huoneen kanssa valmistuu pikku hiljaa myös Martyt. Ensimmäiset vaiheet olivat tietysti liimaamista, liimaamista ja vähän lisää liimaamista. Sen jälkeen pikkaisen hiontaa ja nyt ollaan jo maalaamispuuhissa. Pohjalle tulee Otexia ja sen jälkeen mustaa kalustemaalia pintaan. Tässähän olisi voinut hyvin käyttää myös Duratexiä, mutta sille linjalle en näidenkään kanssa halunnut lähteä. Pinnaksi on tulossa siis samaa mustaa huonekalumaalia Claes Ohlssonilta kuin Elusiveihinkin.

Sisään tulee tukipuuviidakko pitämään boxia kasassa
Etuseinä johon elementti kiinnitetään tulee kiitettävästi yli kuusi senttiä koivuvaneria. Reikien tekeminen jyrsimällä oli itselle uusi juttu mutta sujui varsin helposti.
Isoja puristimia olisi saanut olla enemmänkin, mutta eiköhän niistä saumoista ihan pitäviä tullut.
Lopputulos näyttää ihan kivalta ja odotukset ovat kovat että pääsisi testailemaan.
Kuvassa pohjamaalia, pintamaalia ja tassut jotka pönttöjen alle tulee.

Dead Line 30.10

Tulipa sitten viime viikolla päätettyä milloin tämä projekti tulisi olla valmis, ja samalla myös se, että mikä on ensimmäinen leffa, joka tällä uudella huoneella tullaan katsomaan. Tuolloin nimittäin pitäisi CDON:ista tipahtaa uusi Top Gun postilaatikkoon, enkä voisi kuvitella mitään parempaa leffaa korkkaamaan uutta huonetta.

Eipä ollut takana betonia kuin pieni pätkä

Mutta mitä siellä sitten on tällä hetkellä meneillään. Lähinnä nyt tässä vaiheessa edessä on ollut vielä vanhan huoneen rakenteiden purkua, ja sen kanssa onkin ollut haasteita. Suurimpana haasteena on ollut se, että huoneen leffasohvat on enemmän ja vähemmän rakennettu paikan päällä, eli niitä ei saa huoneesta oikein pois, eikä purettua tai siirrettyä. Lisäksi kun toisen sohvan päällä on nyt iso kasa seinistä purettua villaa, niin tila on todella tunkkainen, pimeä ja ahdas. Siitä huolimatta kaksi seinää on nyt purettu ja hieman jo uuttakin aloitettu. Itseasiassa sellainen yllätyskin tuli vielä vastaan, että kuvittelin huoneen kaikkien seinien olevan puhdasta betonia, mutta tuo toinen sivuseinässä olikin sitten suureksi yllätykseksi panelien takana vähän villaa ja toisen huoneen lastulevy. Ei ihme, että äänet on mennyt läpi toiseen huoneeseen.

El caos!

Tuosta syntyi sitten myös ajatus, että huoneen olisi voinut kääntää toisin päin, ja tehdä vihdoin se sata prosenttisesti leffoille pyhitetty tila. Tuolloin lapsen huoneesta olisi tullut leffahuoneen uusi perä ja nykyisestä baaritilasta oma uusi huone, joko itselle tai muksulle. Pitkän harkinnan jälkeen tuo ajatus tuli kuitenkin haudattua, kahdesta syystä. En ollut sitten kuitenkaan valmis luopumaan vieläkään baaritilasta ja uutena huoneena tuosta olisi tullut kuitenkin todella pieni. Leffahuoneen kokokaan ei olisi juuri muuttunut, mutta molempien tilojen kaikki pinnat olisi käytännössä tarvinnut tehdä tuolloin uusiksi, siihen ei nyt ihan ole kuitenkaan varaa. Projekti saa siis jatkua alkuperäisen suunnitelman mukaan.

Ensimmäinen full marty liimassa

Etuseinä ja sivuseinä on siis purettu, ja nyt aletaan ensin rakentamaan sivuseinää ja sen jälkeen pitäisi toista sivua purkaa sen verran, että etuseinän baffle wallin pääsisi aloittamaan. Tämän jälkeen kasat villaa haudataan seinän taakse, ja muutenkin huoneesta tuli villa-vapaa, eli kaikki villat ovat jatkossa kovien seinien takana. Äänieritykseen kokeillaan taas uusia kikkoja, kun uuteen sivuseinään laitetaan lisää uutta villaa ja kaikki seinätolpat eristetään vanhasta seinästä, katosta ja lattiasta kumitassuilla. Nämä tassut löytyivät ihan vahingossa Motonetistä, mutta vaikuttivat juuri oikeilta tähän tarkoitukseen. Sitten päälle tupla gyprocit, ja eiköhän äänet viereiseen huoneeseen pitäisi merkittävästi laskea.

Lisäksi myös eilen sain kotiin Full Martyjen vanerit, eli 21mm koivuvanerilevyt, ja niiden työstäminen tietysti alkoi myös heti tänään. Ensimmäisen laatikon ensimmäiset saumat on liimatta, ja pakko kyllä todeta, että aikamoiset laatikot on noista tulossa, puhumattakaan aika kiitettävän kokoisista elementeistä, jotka niihin kiinni isketään aikanaan. Mielenkiintoisia aikoja siis jatkossakin.

Leffahuoneen kolmas iso päivitys

Tämä blogi on alusta pitäen perustunut siihen, että kirjoittelen aina kun katson leffan. Tuo on pitänyt, kolme vuoden aikana olen jokaisesta vähintäänkin leffahuoneessa tai leffateatterissa katsotusta leffasta kirjoittanut, muuten en kertaakaan, lukuunottamatta muutamia sarjoja. Nyt kuitenkin tehdään siihen pieni poikkeus, sillä huoneessa alkoi tänään kolmas isompi muutostyö, jolla haetaan taas jotain hieman parempaa ja omalle silmälle paremmin osuvaa. Huoneessa on edelleen kompromissejä, eikä niitä tulla tälläkään kertaa poistamaan. Haluan edelleen että huoneen takka ja ”baari pysyvät, joten aivan sata prosenttisesti leffalle pyhitettyä huonetta en vieläkään tee. Tämä myös tarkoittaa, että vaikka kaiken tekisi kuinka hyvin, sata täydellistä leffahuonetta tästä ei tule.

Tässä tilanne mistä lähdetään liikkeelle

Mutta kerrataanpa tähän alkuun ensiksi miksi hyvää huonetta pitää taas muuttaa. Tässä harrastuksessa ei valmista tule ikinä, joten aina sitä haluaisi jotain parantaa. Tämänkertaisen muutoksen tärkein alullepanija on se, että sain ensimmäisen SVS PB-16 Ultran myytyä. Näistä kahdesta äärimmäisen hyvästä subbarista on ollut ilo nauttia kolmen vuoden ajan, mutta mieli on koko ajan halannut siitäkin huolimatta johonkin (toivottavasti) vielä paljon parempaan, ja silloinhan se tietysti tarkoittaa DIY polkua, eli pitää tehdä itse jos paremman järkihinnalla haluaa. Nyt siis kun SVS on myyty, tarkoittaa se sitä, että iso kasa 21mm koivuvaneria mittoihin sahattuna on tilattu, ja ne saan ensi viikon lopulla. Sen jälkeen alkaa kahden 18″ elementillä varustetun ”Full Martyn” rakentaminen. Näitä kahta ajamaan on tarkoitus hankkia Behringer NX6000D vahvistin, mutta sitä en ole vielä sopivalla hinnalla löytänyt, tai olen, mutta Verkkokauppa.com ei ole sitä vielä toimitettavaksi asti saanut. Verkkokaupan hinta 435 euroa on huomattavasti mukavampi kuin saksasta löytyvä 655 euroa. Levyjen hintoja kyselin monesta suunnasta, hinnat vaihtelivat kakkoslaadun 350 eurosta ykköslaadun 860 euroon, päätin ottaa ensimmäisen. Dayton Ultimax 18 tuumaiset elementit ilokseni löytyi suomesta ja Hifikulmasta reilun neljän sadan kappalehintaan. Hirveästi muuta ei sitten tarvitakaan.

Tuoleja ja sohvaa ei valitettavasti huoneesta saa ulos, joten remonttia tehdään niiden ympärillä.

Ja kun nyt sitten ruudun taakse tulee uudet isot kaapit, tarkoittaa se sitä, että myös etuseinää pitää pitää taas hieman muokata. Se taas tarkoittaa sitä, että koko etuseinä skriini mukaan lukien pitää purkaa, joten miksi sitten ei taklaisi samalla muutamaa muutakin asiaa, jotka ovat pitkään häirinneet. Aloitetaan vaikka siitä, että suunnitelma jonka Mareksound teki muutama vuosi sitten pitää sisällään sivuseinät, jotka ovat molemmilla puolilla huonetta 40cm paksut. Kun ottaa huomioon, että alkuperäisiin paneeliseiniin menee vielä sellaiset vajaa kymmenen senttiä lisää, tarkoittaa se, että huone on peräti metrin kapeampi kuin enimmillään voisi olla. Kun ottaa huomioon että huone on muutenkin vain neljämetriä leveä, on huone nyt ollut peräti 25% kapeampi. Nyt tarkoitus on purkaa seinistä kaikki ylimääräinen, ja rakentaa ne uudelleen. Tähän liittyy myös se, että paksuista betoniseinistä huolimatta äänet sujahtavat sujuvasti tyttären huoneeseen naapurissa, niin myös tuota ongelmaa on nyt tarkoitus taklata, niin että huoneessa voi katsella leffoja vähän kovemmilla äänillä myös iltaisin.

Tässä karkea suunnitelma millä lähdetään liikeelle, sitä sitten muokataan matkan varrella

Kuvassa näkyy suunnitelma, minkä mukaan tällä hetkellä ollaan menossa, mutta se tulee vielä muuttumaan ja tarkentumaan moneen kertaan. Ensimmäinen vaihe on kuitenkin purkaa oikea seinä ja laittaa siihen uudet villat ja kaksi 13mm kipsilevykerrosta. Kerrosten väliin jonkilainen elastinen liima, lisäämään vielä aavistuksen eristystä. Ns. Green Glue olisi varmasti se oikea ja paras, mutta ehkä sitä löytyy myös jotain hieman edullisempaa. Seinän purkaminen vaikuttaa toki myös ositttain kattoon, mutta se mitä sille teen on vielä täysin avoin. Kun seinä on purettu ja uudelleen kasattu, sen jälkeen alkaa uuden etuseinän pureskelu. Sinne on varmasti tulossa taso, jonka päälle tulee kaikki kaiuttimet, niin Elusivet kuin Martyt. Martyt eivät siis tule lattialle, vaan noin vajaa metrinkorkeudelle. Miten se sitten vaikuttaa ääneen, aika näyttää. Joka tapauksesssa tarkoituksena on palata jälleen Baffle wall aikaan, joka minulla oli hetken aikaa jo ennen viimeisintä päivitystä, eli koko etuseinä on tarkoitus sulkea seinällä ja täyttää villalla umpeen. Tämä on taas yksi mielenkiintoinen kokeilu, jolle on kyllä kovat odotukset, saapi nähdä mitä tulee kun pääsee siihen käsiksi.

Tässä näkee hyvin huoneen historiaa. Päälimmäinen kerron kolmen vuoden takaa, seuraava vuodelta 2009 ja alin kerron sitten edellisten omistajien myös leffahuoneesta.

Näillä siis mennään nyt alkuun ja lisää päivityksiä seuraa. Koska sitten katsotaan kotona seuraava leffa niin sen saa nähdä. Joka tapauksessa budjetilla tehdään, eli tänään haettiin mm. Torista Gyproc:eja 5 euroa kappale, bassoansoiksi putkieristettä ja lisäksi villaksi seiniin on tulossa uutta Acoustic Slab villaa joka on juuri tarkoitukseen tehty, ja lisäksi aika edullista, vain noin 5 euroa neliö.

Rise

Katselin jonkin aika sitten elokuvan Williamsin tennissiskoksista ja tykkäsin tuosta leffasta todella paljon. Jokin aikaa sitten Disney plussaan tuli toinen vastaava elokuva uskomattomasta tarinasta, kuinka Kreikassa kasvaneista Antetokounmpon veljeksistä tuli koko koripallomaailman kirkkaimpia tähtiä. Olen useampaankin kertaa maininnut, että elokuvissa ei ole kyse vain viihteestä, vaan elokuvista voi myös oppia todella paljon. Elokuvista voi oppia erityisen paljon tarinoiden taustoja, joita muuten ei ole tiennyt, tai ei ehkä ole koskaan edes julkisuuteen kerrottu. En seuraa NBA:ta kovinkaan tarkasti, mutta toki olen ollut näistä herroista tietoinen, ja osittain myös tarinasta. Siitäkin huolimatta tämä taustatarina oli itselleni täysin uusi.

Tarina oli hieno ja hienosti kerrottu. Tykkäsin siitä kuinka hyvin tarinaa rakennettiin, samoin kuin Williamssien tarinassa, oikeastaan ainoa negatiivinen asia tässäkin leffassa oli se, että se päättyi aivan liian aikaisin. Leffaa päättyi siihen kun Giannis draftattiin, eli tarinassa oli kyse vain nimensä mukaisesti noususta NBA:han, ei siitä yhtä upeasta tarinasta mitä sen jälkeen on tapahtunut. Sekin tarina tullaan vielä pukemaan elokuvaksi monta kertaa, mutta tällä kertaa vuorossa oli vain menneisyys.

Vaikka tarina on kaunis, niin ei ehkä kuitenkaan aivan niin uniikki kuin luullaan. Onhan näitä köyhyydestä nousseita tähtiä tullut paljon ennenkin, ja etenkin jenkeissä näitä tarinoita rakastetaan. On silti edelleen erittäin upeaa ja koskettavaa, kuinka mistä tahansa on mahdollista nousta, kunhan vaan tahtoa on tarpeeksi, ja lisäksi onni on hieman myötä. Oman lisänsä tarinaan tuo toki myös oma historia. Leffan ehkä minulle koskettavin tilanne oli kun Giannis saapui autolla New Yorkkiin ja ihaili New Yorkin silhuettia, olen kokenut itse saman, täysin vastaavassa tilanteessa vuonna 2003 kun kävin vierailulla tulevassa koulussani. Tuo tunne kun saapuu New Yorkkiin ensimmäistä kertaa on todella ainutlaatuinen, eikä sitä voi verrata oikein mihinkään muuhun. Aivan kuten Antetokounmpon veljeksille, myös minulle koripallo on antanut vähintäänkin välillisesti aivan kaiken. Se on urheilun mahtava voima!

The Batman

Kuten blogiani pitkään lukeneet hyvin tietävät, en yleensä maksa UHD levyistä juurikaan kymppiä enempää, mutta sitten on jotain poikkeuksia, ja yksi ehdottomasti niistä leffoista, joista voin hieman enemmän maksaa on leffat kuten The Batman. En myöskään käy ihan hirveästi leffassa, mutta sitten on niitä leffoja, jotka pitää ehdottomasti nähdä myös leffassa, tänä vuonna niitä leffoja on ollut mm. Top Gun, Spiderman ja tämä Batman. Ja kuten kaikki myös hyvin tietävät, suurin syy näihin asioihin on leffojen äänissä.

Ja kyllä tätä Batmania sitten on kotiin odotettukin, ja nyt sen vihdoin pääsin katsomaan. En viitsinyt leffaa edes katsoa striimattuna, sillä tiesin, että leffa on kolme tuntia pitkä ja sen katsominen useaan kertaan ei lyhyellä välillä kiinnosta. Silti, pitää antaa taas credittiä tällekin leffalle, sillä todellisen huippuleffan kyllä tunnistaa kerta toisensa jälkeen siitä, että vaikka leffan tavallaan muistaa hyvin koska sen on juuri katsonut, niin silti todellisuudessa ei muista juuri mitään ja leffan pystyy elämään kuin uudelleen. Leffasta sai joka kerralla uutta ja uutta ja tälläkään kertaa Batman ei pitkästyttänyt pätkääkään. Tavallaan harmi, että leffa kestää sen kolme tuntia, niin sitä ei kovin usein jaksa katsoa, mutta muuten kyseessä paljon samaa kuin Tenetissä, joka vain paranee jokaisella katselulla.

Vaikka kyseessä onkin siis loistava leffa ja yksi suosikeistani, niin kyllähän ne äänet silti oli se mitä tästä eniten odotti. Ja kyllä leffa kotonakin tarjosi sitä mitä odotti, alusta loppuun iloista ja konstailematonta laatuääntä. Ei mikään monsteriseikkailu, vaan ääneet oikeassa paikassa oikeassa kohtaa salia, syvältä karmivaa dynamiikkaa ja lähes kylmiä väreitä saavaa dialogia. Musiikki on osuvaa, vaikka tässä leffassa se ei niin oleellista ollutkaan kuin esimerkiksi Jokerissa. Ääniä voisi ehkä kuvata vähän samalla tavalla kuin koko leffaa, todella tummaa menoa.

Kuten näissäkin kuvissa näkyy, leffa on hyvin tummaa alusta loppuun.

Onneksi nämä Batmanit ovat edelleen pysyneet varsin maanläheisinä eikä näihin ole iskenyt marvelin multiversumit. Batman on sarja, josta vuosi vuodelta vaan odottaa lisää ja lisää. Tämäkään tuskin jää tähän ja taas saa hetken malttamattoma odotttaa lisää. Mahtava leffa, joka siis ehdottomasti kuuluu hyllyyn.

Equalizer 2

Jokin aikaa sitte tuli katsottua levyltä uudelleen Denzel Washingtonin loistava leffa Equalizer. Ennen kaikkea leffassa äänet ovat aivan loistavaa tasoa, mutta muutenkin leffa oli erittäin hyvä ja viihdyttävä siinä omassa genressään, eli kevyessä toiminnassa. Jopa leffan juonikin oli varsin hyvä tälläiseen leffaan. Valitettavasti näistä ajatuksista vain oikeastaan äänet kuuluu sitten listalle toisessa osassa, joka on ok, mutta ehkä kuitenkin enemmän luokkaa, olisi voinut jättää vaikka tekemättä.

Jotenkin tässä toisessa osassa leffan idea katoaa ja muuttuu ensimmäisestä osasta aika merkittävästi, siitäkin huolimatta, että leffa on kyllä tavallaan ensimmäisen jatkumoa. Siitäkin huolimatta, leffaan juoni tässä on vieläkin pelkistetympi, jopa tylsä. Denzel edelleen eliminoi kaikki vastaantulevat John Wick-tyyppiseen tapaan, mutta koko leffa tuntuu silti tosi irtonaiselta tappamiselta. Leffassa olisi voinut olla paljonkin potentiaalia, mutta kun ei lähde niin ei lähde.

Äänien osalta tämäkin leffa oli hyvin tehty, mutta mitään kovinkaan uutta ei tullut tässäkään. On tämä silti ehdottomasti parempi leffa ääniltä kuin moni muu, mutta ehkäpä leffan huonous itsessään vei hieman terää myös ääniltä. Leffan loppuun oli etenkin ladattu kaikki mahdollinen mitä hyviin ääniin tarvitaan, mutta edes ammuskelu, räjähtelyt ja massiivinen myrsky eivät pelastaneet tätä iltaa.

Spiderman – No Way Home

Tiesittekö, että blogin kirjoittaminen on hieman kuin liikuntaa? Yhden yksittäisen suorituksen tekeminen on välillä yhtä tuskaa, ja etenkin sen aloittaminen, mutta sitten kun pääsee vauhtiin, niin asia helpottuu ja menee kuin itsestään. Viimeaikoina kun leffoja ei ole niin paljon ehtynyt katsomaan, on myös kirjoittamisesta tullut yhtä tuskaa. Tällä hetkellä leffoja joista on kirjoittamatta, mutta on katsottu on rivissä jo kolme, joten nyt on aika hieman ryhdistäytyä, sillä ihan vielä en ole valmis tätä harrastusta ja blogia myöskään kuoppaamaan.

Ainiin, ja yksi mihin paljon aikaa leffojen sijasta on taas mennyt on joka kesäiseksi muodostunut Remontilla Rahoiksi, eli The Block kausi 2021, jonka sain juuri eilen päätökseen. Se on kuintenkin aina sellainen viidenkymmenen tunnin setti, joten onhan sekin enemmän ja vähemmän pois leffoista.

Onneksi hyllyt ovat kuitenkin olleet täynnä hyviä leffoja odottamassa katsojaansa, joten sen enempää ei ole sitä tarvinnut miettiä, että mitähän sitä katsoisi. Spidermanin uusin versio tuli katsottua tuoreeltaan leffassa, mutta olihan se päivän selvää, että kyseessä leffa, joka pitää myös kotiin hankkia ja tulihan se hankittua heti kun ensimmäinen järkevällä hinnalla käsiin osui. Leffa siis tuli katsottua UHD-levyltä, jonka hankin jokin aikaa sitten CDON.comista. Leffa on aika pitkä, reippaat kaksi ja puoli tuntia, ja pitää tällä kertaa myöntää, että vaikka seurakin oli leffaa katsoessa paras mahdollinen, ei silti koko leffaa meinannut millään pysyä hereillä. Spidermanit ovat jo jonkin aikaa menneet niin paljon yli oman hilseen, että nämä multiuniversumit eivät ihan oikeasti jaksa enää oikein kiinnostaa. Pitäisi ehkä palata enemmänkin katselemaan niitä vanhoja hyviä aikoja, jolloin Spidermankin oli vielä Spiderman eikä Marvelin sekasikiö.

Äänet näissä tietysti ovat aivan viimeisen päälle, mutta edes se ei tällä kertaa pystynyt pitämään hereillä. Jotenkin muutenkin tuntuu että näissä leffoissa äänetkin pyörii vähän paikallaan, mutta uutta ja mullistavaa en ole hetkeen näissä uutuusleffoissa kuullut. Onko se sitten väsymistä leffoihin ylipäätään, vai mitä, mutta jotenkin nyt tarvitsisi jostain hieman uutta virtaa.

Thor – Love and Thunder

Sä et ymmärrä, sulla ei oo huumoria ja muuta vastaavaa olen lukenut keskustelupalstoilta kommentteja niille, jotka leffaa haukkuvat, sorry, mutta eipä taas uponnut mullekaan. Leffassa tämä tosiaan tuli katsottua, ja itse tuskin olisin leffaa mennyt katsomaan, jos ilmaista lippua en kaverilta olisi käytettäväksi saanut. Joku jossain arvostelussa mainitsikin, että tämä olisi ollut järjestyksessään jo kolmaskymmenes Marvel leffa, ja jotenkin edelleen tuntuu, että nuo pitäisi olla nähty, että pysyisi edes jotenkin mukana. Puhumattakaan siitä, että minulle tämä oli ensimmäinen Thor-leffa, vaikkakin esim. Racknarockkia on paljon kehuttu.

Alusta lähtien olin hyvin lähellä nukahtaa (tylsyyteen), mutta onneksi leffan äänet sentään pitivät herran jotenkin hereillä. Fiilis myös hieman siitä, että leffan äänet olisivat olleet aavistuksen kovemmalla kuin aikaisemmin kyseisessä salissa, mutta voipi olla vain mutu. Kivalta kuitenkin äänet kuulostivat, ja erittäin aktiivinen leffa myös surroundien ja atmosten osalta, varmasti ihan kiva leffa kotiinkin katsottavaksi (äänien puolesta).

No mutta sitten vähän makeampiin juttuihin, eli ensimmäiset Ugly Cookiet tuli postissa, ja kylläpä olivat muuten maittavia. Keksit oli yksittäisiin muovipakkauksiin pakattuja, ja taatusti tuoreita! Lisää näistä varmasti myöhemmin, mutta Instassa oli aika mielenkiintoinen kisa kun kesti peräti kaksi päivää löytää voittaja, joka arvaisi oikein mikä leffa oli tullut salaperäisessä kuoressa. No, lopulta piti helpottaa niin paljon, että se voitta sieltä löytyi, ja keksit lähtivät voittajalle! Käykäähän tilaamassa tekin, http://www.uglycookie.fi Suosittelen makeasti!

Ambulance

Eilen oli juuri sen verran aikaa illassa, että ehti ennen Susijengin matsia rauhoittua hetkeksi leffan pariin, ja tällä kertaa leffan valinta ei ollut kovinkaan vaikea, vaan pyörimään lähti ehkäpä koko kesän odotetuin leffahankinta. Leffana siis Michael Bayn Ambulance, joka päätyi minun hyllyyn itse asiassa hieman vahingossa. Leffan hinta on ollut todella korkea ja vielä sen laskua ei ole näkynyt maisemissa. Päätin kuitenkin ensimmäistä kertaa heittää pienen vedon Ebayn huutokauppaan ja yllättäen siitä tuli sitten voittava huuto. Yleensä en edes katso Ebayssä huutokauppoja, koska seuraaminen on raskasta ja hinnat harvoin kuitenkaan jäävät maltillisiksi. Tämäkin leffa oli kohtuu kallis, mutta kuitenkin selkeästi alempi kuin normaalihinta tällä hetkellä. Leffana kuitenkin sellainen, jonka tiesin arvostelun perusteella olevan aivan pakkohankinta!

Mutta miksi? No kyllähän leffa on saanut niin jäätävät arvioinnit Atmos äänistään, että luonnollisesti se oli se suurin syy leffan hankintaa levyllä. Eikä kyllä sen suhteen tullut sitten pienintäkään pettymystä, vaan leffa oli silkkaa timanttia alusta loppuun. Jo leffan alusta lähtien bassoraita oli sellainen, että ensimmäisten hetkien jälkeen oli tiedossa, että edessä on kahden tunnin silkka nautinto. Eikä se siitä tosiaan mihinkään muuttunut, leffa on ehdottomasti demomateriaalia, ja menee helposti jopa oman referenssileffan eli Tenetin rinnalle. Leffassa myös oli paljon äänellisiä viittauksia Tenettiin, voin vain kuvitella kuinka upea Tenet olisi ollut, jos sekin olisi Atmoksena tehty.

Äänet siis olivat leffassa enemmän kuin loistavat, oli loistavaa tilankäyttöä, jatkuvaa toimintaa yläkaiuttimissa, tarkkuutta ja ennen kaikkea julmaa bassoraitaa. Mutta itse leffana ei tietysti päästy ihan niin maagiseen suorittamiseen ja tämä tanskalaisesta leffasta tehty uusintafilmaus ei ihan hirveästi mitään uutta tähän sceneen tuonut. Toimintatapahtui hyvin pienessä ympäristössä ja vaikka autoa laitettiin pinoon ihan huolella, niin ruumitaakaan ei hirveästi tainnut leffassa tulla. Tuosta kaikeasta ei vaan mitenkään olisi voinut ilman uhreja selvitä, ei ampulanssissa eikä sen ulkopuolella. Siitäkin huolimatta, että leffa ei mitään uutta ja yllättävää tarjonnut, niin varsin viihdyttävä pläjäys se kuitenkin oli. Ei missään tapauksessa sellainen Tenentin tapainen, jonka viitsii katsoa uudelleen ja uudelleen, mutta äänien puolesta tähän voi kyllä ehdottomasti vielä palata useammankin kerran, ja ehdottomasti pakkohankinta omaan hyllyyn!

Tänään sitten odotellaan postista taas muutamaa lisätäydennystä hyllyyn, ja aika moisia spektaakkeleja sieltä onkin sitten tulossa. Uutta Batmania en ole HBO:lta jaksanut katsoa vaan odotellut että tuon levyn hinta laskee ja pääsee sen suoraan UHD-levyltä nautiskelemaan. Samoin tietysti uusin Spiderman, joka myöskin tuossa paketissa on mukana. Täydennyksenä sitten pari muutakin leffaa, mutta nuo ehdottomasti ne eniten odotetut.