Arkansas

Tänään vuorossa oli taas löytää jotain mielenkiintoista Netflixin puolelta ja sieltä tarjolla oli leffa nimeltä Arkansas. Leffaa kuvastaa erityisesti erikoisuus. Leffasta tulee mieleen jollain tapaa Tarantinon leffat, vaikka aivan Tarantiinolaistakaan tästä ei kyllä millään saa. Leffa oli hyvä ja mielenkiintoinen, mutta jollain tapaa ei niin perinteinen. Näyttelijäkaarti leffassa oli varsin tunnettua, ja se toki näkyi myös leffan laadussa. Leffa oli ehkäpä keskiverto Netflix leffaa hieman parempaa laadultaan.

Leffa oli hauska, vaikka ei nyt varsinaisesti mitään komediaa sisältänytkään. Leffan hahmot olivat itsessään hauskoja, mutta kuitenkin ihan kaikessa merkityksessä uskottavia. Eikä se juonikaan ollut yhtään hassumpi. Vaikka se olikin aika omanlaatuinen, niin silti kuitenkin varsin helposti seurattava eikä liian kimpoleva. Tämä kuului ehkä taas siihen kaartiin leffoja, jossa tapahtui paljon, mutta ei sitten kuitenkaan niin mitään. Eli juoni oli selkeä ja etenevä, mutta mitään varsinaista kliimaksia ei lopussa sitten kuitenkaan nähnyt.

Äänet eivät olleet leffassa kummoiset, mutta eipä niitä tänään kaivannutkaan. Voi suoraan sanoa, että leffasta ei äänien osalta jäänyt oikein mitään mieleen, hyvin pehmeä ja mitään sanomaton raita, vaikka en ehkä mitään muuta odottanutkaan. Hyvin kuitenkin leffan mukainen, ja musiikki tässäkin aika omalaatuista, jotain sinne Tarantiinoonpäin kallellaan ehkä sekin. Ihan hyvä leffa.

The Good Old Fashioned Orgy

Jos lukee otsikon ja luulee tuolla nimellä löytävänsä Tokmannilta hyvän leffan niin voi olla että mahdollisuudet onnistua ovat aika heikot. Vuoden 2011 leffa, joka alennuskorista tarttui mukaan 1.60 euron hinnalla on kyllä ollut Tokmannin hyllyssä jo pitkään, mutta joka ikisellä kerralla olen todennut, että tuota leffaa en varmasti tule koskaan ostamaan. Näin siinä sitten kuitenkin kävi, en malttanut tuolla hinnalla estää kiusausta ostaa sitä pois. Ja kuinka väärässä olinkaan.

Paras komedia mitä olen taas aikoihin nähnyt. Riittävän vakava, mutta kuitenkin erittäin hyvällä maulla tehty, ei juurikaan mitään myötähäpeää tai ylilyöntejä. Leffassa oli komedian lisäksi romantiikkaa, enemmän vakavaa ja vähemmän vakavaa, mutta kuitenkin varsin katsottavaa. Leffa ei ollut kovinkaan vakava, mitä nyt ei ollut odotettavissakaan. Mutta varsin hyvää katsottavaa sunnuntai-iltaan.

Se mistä erityisesti tykkäsin, vai pitäisikö sanoa yllätyin oli Jason Sudeikis. Miten tämä herra on oikeasti päässyt minulta niin pahasti ohi, jos herra teki jo vuonna 2011 näin hyvää komediaa, niin Ted Lasso ei tainnutkaan olla aivan sattumaa. Hauskaa, mutta ei tippaakaan ylinäyttelemistä, joka usein nousee tällaisissa komedioissa esiin. Olen varma, että tästä leffasta suurin osa ei ole koskaan edes kuullut (kuten Instagram kyselykin osoitti), mutta ehkä tällekin löytyy joskus aikansa myös teidän ruudulla.

Gold Pursuit

Eilisen pettymyksen (omaan toimintaan) jälkeen piti keksiä tänään jotain hieman paremmin otteessaan pitävää ja laadukasta. Kun katsoo todella paljon leffoja niin on mielestäni jotenkin mielenkiintoista aina avata sitä prosessia, joka johtaa jonkun leffan katsomiseen. Leffastahan on helppoa kertoa ja jopa arvostella, kaikki kuitenkin näkevät leffan enemmän ja vähemmän samalla tavalla. Leffa on jokaiselle täysin sama vaikka sitä voi tulkita usein monella tavalla, mutta ne ajatukset miksi jotain leffaa päätän katsoa on aina jotain hyvin uniikkia.

Tänään liipasimella oli todella pitkään Pirates of the Caribbean. Olin jo aloittamassa, etsin jotain muuta, palasin takaisin, olin taas aloittamassa, mutta jostain syystä tänään nyt vaan ei ollut sen vuoro sitten kuitenkaan. En oikein sanoa tarkalleen, että miksi, mutta jotenkin se nyt vain tuntui siltä, että en halunnut ottaa riskiä, että pilaisin sen hyvän fiiliksen keskiviikolta. Se jäi odottamaan, oli se sitten oikea tai väärä valinta (Voihan se olla hyväkin), mutta nyt valinta kääntyi fyysisen median puolelle. Sitäkin hetken pohdin, Concussion, Chappie, Cold Pursuit, Hancook, kaikki näkemättä ja siinä ne rivissä odottavat melkein vierekkäin. Cold Pursuit leffan tilasin jo jonkin aikaa sitten jenkeistä. Näytti mielenkiintoiselta ja hyvältä, mutta todellisin syy ostamiseen taisi olla kuitenkin halpa hinta. Nyt se on kutkutellut hyllyssä jo kauan, mutta vähintään yhtä kauan on ollut selvää, että pitää jossain vaiheessa katsoa.

Nyt sen päätin sitten hyllystä napata ja hyvä niin. Leffa oli todella hyvä. Sopivasti toimintaa, hyvä juoni ja muutamia mielenkiintoisia yksityiskohtia. Tarinassa tuntui olevan kuin kaksi erillistä juonta, Intiaanit, joka oli omana sivujuonteena loistava, sekä sitten se varsinainen Liam Nelsonin kostoretki. Intiaanien tarina oli loistava lisä tai toi hyvin heidän erityispiirteitään esiin, osin myös hyvää huumoria. Liam Nelson puolestaan oli kuin John Wick, kaikki voipa tappaja jota kukaan ei voi pysäyttää. Huvittavinta oli parissa kohdassa kun tämä huomaamaton vakoilija oli puskissa piileskelemässä huomiotakki päällä. Ja sanon tämän siis ihan hyvällä, huvitti, mutta varmasti osaltaan kuului tarinaan.

Myös äänet olivat leffassa hyvät, ei mitään erityistä, mutta leffaan erittäin hyvin sopiva Atmos raita. Parasta leffassa oli ehkäpä kun Nelson oli puhumassa palkintogaalassa, hyvin aidontuntuinen tilaeffekti. Pari muutakin hyvää kohtaa oli, ja autojen ajelutkin oli toteutettu hyvin. Olihan toki leffaan pari räjähdystäkin saatu mukaan, oliko ne sitten kovaan todellisia on sitten toinen asia.

Niin tai näin, leffa oli hyvä ja pakotti todellakin keskittymään. Leffa oli mielenkiintoinen niin juonen kuin toteutuksenkin osalta. Ei ollut väärä vainu tällä kertaa kun tämän leffan tilasin ja varmasti leffa jolla on paikka hyllyssä ja vielä uudelleen ruudullakin joskus.

Elämä Edessäpäin

Voiko leffaa arvostella, jos sitä ei oikesti ole edes katsonut? Eilisilta oli karu esimerkki siitä mitä leffojen katsominen voi pahimmillaan olla. Rankka viikko taas takana ja paras valinta leffaksi ei ehkä yleensä ole sellainen, johon pitää keskittyä. En tiedä oliko tämä leffa nyt välttämättä se kaikista vaativin katsottava, mutta keskittyminen ei tällä kertaa kyllä riittänyt millään leffan syvälliseen katsomiseen vaan aika meni lähinnä kaikkeen turhaan kännykän kanssa sähläilyyn. En nyt oikein saanut tästä leffasta kiinni, mutta se ei välttämättä ole tällä kertaa leffan syy.

Leffa oli Italialainen ja kertoi nuoresta orpolapsesta, jota palloteltiin pakaista toiseen. Lopulta poika rakastuu (sillai kun vanhempiin rakastutaan) vanhaan naiseen, joka ottaa hänet huostaansa. Leffassa on varmasti hyvinkin syvällinen viesti ja voisin kuvitella monien kriitikoiden ylistävän tämän tyyppistä leffaa, mutta tällä kertaa sen mielenkiinto ei perjantai iltana riittänyt voittamaan kännykkään.

Vähän harmittaa, mutta tälläistä tämä välillä on. Onneksi ei kovinkaan usein, mutta olen nyt huomannut että viime aikoina etenkin perjantait ovat olleet rankan työviikon jälkeen aika haastavia katsoa leffaa. Ehkä tämän voi vaikka joskus vielä katsoa uudelleenkin.

Pirates of the Caribbean 4

Jos luet tätä blogia hieman taaksepäin löydät sieltä pari edellistä päivitystä tähän kyseiseen leffasarjaan liittyen ja huomaat nopeasti, että ne olivat minulle aikamoinen pettymys. Nuo kaksi edellistä olivat erittäin suuri pettymys juonen, örkkien ja ennen kaikkea Jack Sparrow:n erittäin pienen roolin vuoksi. Mutta jotain on nyt muutamassa vuodessa tapahtunut ja neljännessä osassa vuodelta 2011 kaikki toiveisiini on vastattu.

Leffa on selkeästi palannut juurilleen, sinne mistä se vuonna 2003 lähti liikkeelle. Jack Sparrow on palannut jälleen päärooliin ja herran iloinen ja viheliäs roolihahmo hyppii kuvissa kaiken aikaa. Ehdottomasti suurin syy katsoa koko sarjaa, ja niin varmasti aika monelle muullekin. Sen lisäksi juoni on tässä paljon selkeämpi ja mielenkiintoisempi, tappelua on vähennetty aivan huomattavasti, vaikka leffa edelleen kestää sen lähes kaksi ja puoli tuntia. Tappelutkaan tässä eivät kuitenkan ole sitä päättymätöntä mäiskettä, vaan Jack Sparrow heiton rytmittävät niitä loistavasti. Tätä en taida olla edes ennen nähnyt, mutta nyt kyllä tykkäsin taas ja paljon.

Toinen mitä kritisoin paljon parissa edellisessä oli tämä älyttömien örkkien määrä ja niiden ottama rooli koko leffassa. Tässä leffassa ei örkkejä juurikaan nähty, ei päärooleissa eikä sivurooleissa. Merenneidot ja miehistö olivat ihan ok, ja täysin riittävästi. Vastaavasti sitten taas leffassa Ian McShanen rooli on täydellinen kymppi. Herra on vakuuttava ja korvaa jokaisen örkkinaaman aivan sata nolla. Miehen rooli, sekä käsikirjoituksen että näyttelemisen osalta on erittäin vakuuttava, nautin paljon.

Sen lisäksi että leffa toimii leffana, niin samaa on tämän osalta sanottava äänistä. Hans Zimmeristä ei varmaan tarvitse erikseen edes mainita, musiikki toimii ja saa jatkuvasti mairean hymyn huulille. Toisaalta, sekään ei riitä. Leffan äänet ovat tietysti vain 5.1 aikaa, mutta Neural:X:n kanssa leffa tuntuu kuin hyvältä Atmos-leffalta. Leffassa on muutama todella jäätävän hyvä surround kohtaus, jossa äänet pyörivät ympäri huonetta paremmin kuin ehkä koskaan. Ennen kaikkea mieleen jäi eräs kohtaus laivan ruumassa, jossa laiva keinui puolelle, tuntui kuin koko huone olisi liikkunut mukuna. Tähän kun lisätään vielä muutamat hienot pikkuäänet, voidaan alkaa puhua jo aika lähelle täysosuma leffasta.

Sen lisäksi että illasta tuli todella loistava leffailta, niin sen lisäksi nyt vuorostaan odotukset pariin seuraavaan nousivat aivan kattoon. En malta millään odottaa mihin suuntaan seuraavaksi mennään, toivottavasti ei ainakaan entiseen. Varmaa ainakin on että äänet ja visuaalisuus tulee siirtymään taas asteen eteenpäin kohti nykyaikaa, toki sekään ei aina tarkoita mitään, uskon kuitenkin että tämän parissa on pari aika kivaa iltaa vielä edessä.

Knives Out osa 2

Kyllä se nyt vaan niin on, että hyvä leffa on hyvä leffa. Knives Out tuli nähtyä viime vuonna leffassa ja tykkäsin leffasta jo silloin todella paljon, tykkäsin leffasta jopa niin paljon, että laitoin sen Top-listalle ja pidän sitä jopa yhtenä viime vuoden parhaista näkemistäni leffoista. Tämän vuoksi leffan uudelleen katsominen kotona on ollut pitkään agendalla, mutta jotenkin sitä kaipasin jostain syystä ihan levyllä. Leffa ei perustu ääniin ja vaikka siinä onkin Atmos raita ja muutama varsin mielenkiintoinen kohta, niin äänien takia tätä leffaa ei tullut kyllä hankittua.

Leffan juoni on todella hyvä, ja kaiken lisäksi se oli todella todella hyvä vielä toisellakin katselukerralla, vaikka kaikki tapahtumat varsin hyvin olivatkin vielä muistissa. Leffassa on varsin laadukas näyttelijäkaarti, mutta siitäkin huolimatta Daniel Craig on leffassa aivan omassa sarjassaan. Miehen historia tuo monessa roolissa mieleen Bondin, mutta tämä leffa on hyvin vahva poikkeus siitä, että Bondin maine ei miehen työtä minun silmissä leimaa tippaakaan. Olemus ja aksentti ovat aivan mielettömän mukavaa kuunneltavaa.

Tänään tuli tehtyä myös sellainen poikkeus, että kun ennen leffaa piti vielä tyhjentää ruokalautanen, päätin sitten ennen leffaa heittää hetkeksi bonus-materiaalit ruudulle. Puoleen väliin pääsin, mutta olipas varsin mielenkiintoisia pätkiä nekin. Pitää tosin vielä palata ja katsoa ne loppuun asti. Olen maininnut asiasta niin monta kertaa ennenkin, mutta kyllä näitä lisämateriaaleja pitäisi katsoa paljon paljon enemmän, etenkin jos näitä levyjä kerran kotiin ostaa.

Daniel Craig on leffassa aivan loistava!

Mutta kyllä oli kaikin puolin tämäkin katselukerta loistava ja leffan voi aivan varmasti katsoa vielä uudelleenkin. Tämä vaan on erittäin hyvä leffa ja sitä voi ihan avoimesti hehkuttaa. Ja by the way, Instagramin puolella jälleen todella iso osa kertoo, että ei ole leffaa nähnyt, joten katsokaahan nyt ihmeessä, ette tule pettymään.

Sorjonen osa 3

Sorjosesta on muistaakseni tässäkin blogissa kirjoitettu aikaisemminkin, tai ainakin olen siis kaksi ensimmäistä kautta ainakin nähnyt, ja tykkäsin molemmista paljon. Jostain syystä tämän viimeisen jakson katsominen otti aikansa, mutta syynä varmaankin tuohon oli, että kaksi ensimmäistä tuli katsottua Netflixistä, kun tämä viimeinen puolestaan löytyy Yle arenan puolelta. Jos puhutaan suomalaisesta laadusta, niin tässä puhutaan juuri siitä. Sorjonen on loistava.

Sen lisäksi, että Sorjonen on käsikirjoitukseltaan ja toteutukseltaan loistava, niin suomalaisia eturivin näyttelijöitä vilisevä sarja on kaiken lisäksi käsikirjoittanut ja roolittanut nuo huippunäyttelijät loistavasti. Näin ei aina ole, mutta Sorjosessa on, ja siksi se onkin niin ylivoimainen moneen muuhun suomalaiseen sarjaan verrattuna. Ville Virtanen on Kari Sorjosen roolissa hämmästyttävän hyvä, vaikka roolihahmo onkin kovin omalaatuinen. Sanoin muuten jossain nuoruuden kyselyssä, että jos minusta tehtäisi elokuva, minua näyttelisi siinä Ville Virtanen, ei haittaisi edelleenkään yhtään. Sorjosessa itse Sorjosen lisäksi viehättää erityisesti se, että samalla kun kaikki on niin kovin selvää, niin silti mikään ei ole selvää. Käsikirjoitus oikeasti on aika mestarillinen, etenkin kun koko pitkän kauden 10x60min, sisällä on monta pienempää tarinaa, kokonaisuuden kuitenkin nivoutuessa saumattomasti yhteen.

Sorjonen on lähtenyt jo kivasti myös ulkomaiseen levitykseen, ja sitäkään sarjan katsottuaan ei tarvitse hirveästi ihmetellä. Sarja pärjää vertailussa kaikille ulkomaalaisille sarjoille, ja samalla kun tätä viedään eteenpäin, voi vain toivoa, että lisääkin olisi vielä tulossa. Näitä kyllä katsoo enemmän kuin mielellään. Lisäksi erittäin positiivisena yllätyksenä tuli Areenan todella hyvä äänen ja kuvanlaatu, vaikka millään kovilla äänillä tätä ei tullutkaan katsottua. Areena joka tapauksessa voisi leffahuoneessa käyttää enemmänkin.

Tänään on itseäni paljon puhuttanut myös DIY jutut, tällä hetkellä kova kiinnostus olisi kaikkien bed layer kaiuttimien uusiminen DIY kaiuttimilla, mutta Klipshien korvaaminen ei ole kovinkaan helppo tehtävä, etenkin kun olen niihin todella tyytyväinen eikä mitään äänellistä tarvetta vaihtamiselle ole. Okei, dipolit hieman mietityttää, mutta toisaalta niiden valinta oli hyvinkin tietoinen valinta. Tämän projekti eteneminen ei nyt kuitenkaan ole tapahtumassa aivan heti vaan kotiläksyjä on paljon edessä ennen kuin projekti mihinkään liikahtaa. Toisaalta, jos, niin silloin pitäisi taas saada nämäkin jonnekin myytyä, oma vaivansa siinäkin, ja rahat voi kuitenkin kotiuttaa vasta kun uudet ovat tilalla.

Apocalypse Now

Apocalypse Now leffa ei pidetty ehkä aivan klassikkona kun se ilmestyi vuonna 1979, mutta sen jälkeen sitä on pidetty jopa yhtenä kaikkien aikojen parhaista ikinä tehdyistä leffoista. Ennen kaikkea leffa sai paljon huomiota ääniensä vuoksi, sitä pidetään ensimmäisenä surround elokuva koskaan, ja samalla suurena tien avaajana monille tulevaisuuden elokuville ja ääniformaateille. Ei siis ole täysin sattumaan, että kyseinen leffa löysi tiensä myös minun levyhyllyyni, etenkin kun tästä hienosta leffasta on restoroitu upea 4K-leffa Atmos äänillä.

Leffan hankinta ei ollut kovinkaan helppoa, tai olisi varmasti ollut, mutta hinta suomalaisille versioille oli minun budjetilleni aivan liikaa. Leffa siis tuli hankittua Saksanmaalta, ja tuolta posti sen toimitti perille muutama viikko sitten. Leffa kestää reilu kolme tuntia, joten hieman piti odotella sopivaa aikaa sen katsomiseen. Puheenollen suomiversiosta, se mitä olisi tässä leffassa nyt kyllä hieman kaivannut oli suomi-tekstit. Leffassa oli paljon enemmän syvää dialogia kuin olisin ajatellut, eli kolme tuntia syvää keskittymistä puheeseen kaiken muun räimeen ja räiskeen seassa oli välillä aika vaativaa. Toki seuraaminen onnistui, mutta sanotaanko näin, että varmasti paljon jäi vielä leffasta piiloon ja leffan katsominen joskus uudelleen ei varmasti olisi huono idea.

Äänien suhteen odotukset olivat nyt luonnollisesti aika korkealla, Tosin jotenkin alkaa välillä jo tuntumaan siltä. että mitä uutta sitä voi ääniltä enää odottaa. Hyvät äänet tällä hetkellä vaativat jo hyvän leffan kylkeen, eli pelkät hyvät äänet ovat jo sen verran normi, että jotta kokomus on erityislaatuinen, pitää olla myös lihaa luiden ympärille. Onneksi tässä leffassa molemmat olivat kohdillaan, eli hyvä leffa ja lisäksi äänet olivat erittäin paikallaan. Helikoptereiden lennot olivat itse asiassa ehkä parasta mitä olen koskaan kuullut, ne olivat erittäin vakuuttavat. Toisaalta, leffassa oli myös paljon muita hyviä kohtia. Esimerkiksi yksi metsäkohtaus lentelevine lintuineen ja otoköineen oli vähintään yhtä vakuuttava kuin Atmos-demolevyllä konsanaan. Leffaan mahtui toki myös ukkosta, mutta etenkin dialogiin näiden kaikkien äänien keskellä saattoi olla varsin tyytyväinen. Dynamiikka ei ehkä ollut aivan tapissa, mutta eipä ehkä tarvinnutkaan.

Mitäs sitten tykkäsin itse leffasta? Leffa oli hyvä, mutta ei itselleni pääse kyllä silti millään muutaman muun sotaleffan tasolle. Leffa oli todella pitkä, mutta aika meni silti kyllä aika jouhevasti eteenpäin. Juonessa tapahtui jatkuvasti jotain, vaikka oikeasti ei paljon tapahtunutkaan, vaan kaikki odotus vain kohdistui loppuun. Tässäkin tosin tuo dialogi oli isossa osassa, eli tekstitys olisi varmasti tässäkin asiassa auttanut. Leffan olen varmaankin joskus nähnyt ennenkin, mutta aika vähän siitä muistin. Ehkä jopa niin, että olen nähnyt vain pätkiä, en koko elokuvaa. Leffa oli aika synkkä, huumoria siitä oli vaikea löytää, ja vaikka tässä nyt ei varsinaisesti monelle sotaelokuvalle tyypillistä ruumiskavalkaadia näytettykkään, niin sopivasti raakuuttakin löytyi. Leffasta löytyy monia tänä päivänäkin todella tunnettuja näyttelijöitä, joten kyllähän tässä varsin merkittävästä leffasta oli kyse.

Tämä leffa siis vaatii vielä paljon lisää käsittelyä, eikä varmasti olisi huono idea tutustua myös lisämateriaaleihin, jotka löytyvät ihan omalta levyltä. Joka tapauksessa hyvä leffa ja varmasti maineensa arvoinen. Avautuu varmasti paljon paremmin toisella tai kolmannella katselulla, mutta näitä kolmituntisia ei nyt silti ihan joka päivä jaksa katsoa. Restoraatio oli luvatun upea, joten ehdottomasti 4K-versiona hankkimisen arvoinen leffa!

Operaatio Joululahja

Eipä olla vielä lähelläkään joulua ja itse vaikka pidänkin joulusta, niin missään nimessä en sitä edes mieti vielä marraskuussa. Siitä huolimatta tänään leffaksi valikoitui joululeffa Operaatio Joululahja. Ja vaikka ei joulu vielä lähellä olekaan, niin kylläpä jäi tästä hyvä fiilis. Leffa oli todella hyvällä maulla tehty, eikä tätä nyt minään joulufiilistelynä voi pitää, vaikka joulu aiheena olikin. Itselleni ehkä valkoinen lumi on niin merkittävä tekijä joulussa, että sen puute vaikutti asiaan. Joulu tai ei, leffa oli todella hyvä.

Leffa perustuu ainakin löyhästi tositarinaa, ja varsin hienoon sellaiseen. Meillä on paljon sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole elämässä yhtä onnekkaassa asemassa kuin muut, ja heille pienenkin ilon tuominen on monelle elämääkin suurempi asia. Leffa on enemmän kuin lämminhenkinen ja sisältää myös kivasti romantiikkaa. Romantiikkakin on leffassa esitetty niin hienosti, että leffaa olisi voinut hyvin katsoa vaikka lasten kanssa, jos ei olisi ns. kieli ongelmaa.

Tämä leffa on varmasti yksi niistä, jonka katsominen kuivin silmin tuskin monelta onnistuu. Leffa kertoo syvän tarinan yhteisöllisyydestä ja toivosta, samalla kun kahden ihmisen väistämätön rakkaustarina on kuin suoraan elok.. ..Todellisuudesta. Leffa ei ole pitkä ja varsin kevyttä katsottavaa, parasta viihdettä rankan viikon päätteeksi siis.

Uudella kännykällä saa aika kivoja kuvia

Ja sitten vielä loppuun taas rankkaa kritiikkiä, ja kohde ei kovinkaan yllättävä. Netflix ja Atmos, järkyttävää kuultavaa taas tänäänkin. Kun ei toimi niin ei toimi. Mietin tänään, että auttaisiko ehkä HDMI-kaapelin vaihto, pitää kyllä jotain nyt koittaa tämän ongelman ratkaisemiseksi.

The Man from U.N.C.L.E

The Man from U.N.C.L.E leffa on vuodelta 2015 ja on siis yksi niitä ensimmäisiä leffoja, joissa on kotona päässyt testaamaan Atmos ääniä. Itselleni tämä tuli aikoinaan hankinttua juuri tuohon tarkoitukseen ja tuon asian vuoksi, aikaan, jolloin siis tuli hankittua ihan kaikki Atmos-leffat, jotka halvalla sai. Leffaa en tuntenut silloin etukäteen, nyt tunsin. Tiesin, että leffa oli varsin hyvä, mutta en siitä kyllä yhtään sen enempää muistanut. Leffassa seikkailee kaksi herrasmies-agenttia, ja paljon muuta taustajoukkoa. Juonesta tekee mielenkiintoisen ja aikaan sopivan (leffan aikaan) Saksalaisten, Venäläisten ja Jenkkien keskenäinen taistelu ja kusetus kaiken toiminnan taustalla. Leffassa on muutamia äärettömän hauskoja kohtauksia, kuten lentokone kohtaus, molemmat agentit saavat ohjeita omiltaan. Leffa on jatkoa sarjalle, jota on tehty ilmeisesti aika pitkään.

Juoni on hyvä ja olisi varmaan pitänyt vielä katsoa leffaa aavistus tarkemmin, jotta siitä olisi saanut kaiken irti. Nyt se alku meni hieman keskittyen muuhun, mutta lopulta kuitenkin pääsin hyvin kiinni ja leffa olikin sitten varsin nautittava. Leffan hahmot olivat hyvin luotuja, ja tykkään paljon tällaisista agenttiseikkailuista, eikä haittaa tippaakaan jos siinä on vielä vivahdus mennyttä aikaa. Jotenkin kuitenkin leffaa kuvaa hyvin se, että leffan pystyi aivan sujuvasti katsomaan uudelleenkin, se ei ollut vanhentunut yhtään. Jotain hieman Bondin tapaista tässä oli, en tiedä oliko se tarkoituksella vai ei, mutta toimi.

Äänien puolesta se leffa tosiaan oli Atmosta ja jonkun verran sen huomasi ja kuuli. Leffassa oli muutama hyvin vakuuttava kohtaus, jossa huoneen paineen yhdessä tuolien kanssa todellakin tunsi, ja muistutti taas hyvin miksi huonetta on niin pitkään ja antaumuksella rakennettu. Muuten leffa oli varsin maltillinen, taka ja atmos kaiuttimia käytettiin, mutta ei kuitenkaan mikään ihan demo leffa kyllä ole kyseessä. Kohtaus, jossa lamppu pyöri ympäri huonetta oli aika siisti, tosin pakostakin alkoi miettimään, että olisiko se ollut tarkoitettu olemaan vieläkin vakuuttavampi, eli olisiko suoraan säteilevät kaiuttimet tässä kohdassa tuoneet (äänen) kuvaan jotain lisää? Joka tapauksessa toimivat äänet, ei sinällään mitään valittamista. Atmos on aina Atmos, ja hyvä niin.

Leffasta on annettava myös kiitosta siitä, että se oli erittäin hyvin ja vakuuttavasti tehty. Leffa sisälsi hienoja leikkauksia ja paljon hyvää huumoria. Keskiviikon leffahetkeen tällä kertaa aivan täysosuma, kiva katsoa!