Rise

Katselin jonkin aika sitten elokuvan Williamsin tennissiskoksista ja tykkäsin tuosta leffasta todella paljon. Jokin aikaa sitten Disney plussaan tuli toinen vastaava elokuva uskomattomasta tarinasta, kuinka Kreikassa kasvaneista Antetokounmpon veljeksistä tuli koko koripallomaailman kirkkaimpia tähtiä. Olen useampaankin kertaa maininnut, että elokuvissa ei ole kyse vain viihteestä, vaan elokuvista voi myös oppia todella paljon. Elokuvista voi oppia erityisen paljon tarinoiden taustoja, joita muuten ei ole tiennyt, tai ei ehkä ole koskaan edes julkisuuteen kerrottu. En seuraa NBA:ta kovinkaan tarkasti, mutta toki olen ollut näistä herroista tietoinen, ja osittain myös tarinasta. Siitäkin huolimatta tämä taustatarina oli itselleni täysin uusi.

Tarina oli hieno ja hienosti kerrottu. Tykkäsin siitä kuinka hyvin tarinaa rakennettiin, samoin kuin Williamssien tarinassa, oikeastaan ainoa negatiivinen asia tässäkin leffassa oli se, että se päättyi aivan liian aikaisin. Leffaa päättyi siihen kun Giannis draftattiin, eli tarinassa oli kyse vain nimensä mukaisesti noususta NBA:han, ei siitä yhtä upeasta tarinasta mitä sen jälkeen on tapahtunut. Sekin tarina tullaan vielä pukemaan elokuvaksi monta kertaa, mutta tällä kertaa vuorossa oli vain menneisyys.

Vaikka tarina on kaunis, niin ei ehkä kuitenkaan aivan niin uniikki kuin luullaan. Onhan näitä köyhyydestä nousseita tähtiä tullut paljon ennenkin, ja etenkin jenkeissä näitä tarinoita rakastetaan. On silti edelleen erittäin upeaa ja koskettavaa, kuinka mistä tahansa on mahdollista nousta, kunhan vaan tahtoa on tarpeeksi, ja lisäksi onni on hieman myötä. Oman lisänsä tarinaan tuo toki myös oma historia. Leffan ehkä minulle koskettavin tilanne oli kun Giannis saapui autolla New Yorkkiin ja ihaili New Yorkin silhuettia, olen kokenut itse saman, täysin vastaavassa tilanteessa vuonna 2003 kun kävin vierailulla tulevassa koulussani. Tuo tunne kun saapuu New Yorkkiin ensimmäistä kertaa on todella ainutlaatuinen, eikä sitä voi verrata oikein mihinkään muuhun. Aivan kuten Antetokounmpon veljeksille, myös minulle koripallo on antanut vähintäänkin välillisesti aivan kaiken. Se on urheilun mahtava voima!

The Batman

Kuten blogiani pitkään lukeneet hyvin tietävät, en yleensä maksa UHD levyistä juurikaan kymppiä enempää, mutta sitten on jotain poikkeuksia, ja yksi ehdottomasti niistä leffoista, joista voin hieman enemmän maksaa on leffat kuten The Batman. En myöskään käy ihan hirveästi leffassa, mutta sitten on niitä leffoja, jotka pitää ehdottomasti nähdä myös leffassa, tänä vuonna niitä leffoja on ollut mm. Top Gun, Spiderman ja tämä Batman. Ja kuten kaikki myös hyvin tietävät, suurin syy näihin asioihin on leffojen äänissä.

Ja kyllä tätä Batmania sitten on kotiin odotettukin, ja nyt sen vihdoin pääsin katsomaan. En viitsinyt leffaa edes katsoa striimattuna, sillä tiesin, että leffa on kolme tuntia pitkä ja sen katsominen useaan kertaan ei lyhyellä välillä kiinnosta. Silti, pitää antaa taas credittiä tällekin leffalle, sillä todellisen huippuleffan kyllä tunnistaa kerta toisensa jälkeen siitä, että vaikka leffan tavallaan muistaa hyvin koska sen on juuri katsonut, niin silti todellisuudessa ei muista juuri mitään ja leffan pystyy elämään kuin uudelleen. Leffasta sai joka kerralla uutta ja uutta ja tälläkään kertaa Batman ei pitkästyttänyt pätkääkään. Tavallaan harmi, että leffa kestää sen kolme tuntia, niin sitä ei kovin usein jaksa katsoa, mutta muuten kyseessä paljon samaa kuin Tenetissä, joka vain paranee jokaisella katselulla.

Vaikka kyseessä onkin siis loistava leffa ja yksi suosikeistani, niin kyllähän ne äänet silti oli se mitä tästä eniten odotti. Ja kyllä leffa kotonakin tarjosi sitä mitä odotti, alusta loppuun iloista ja konstailematonta laatuääntä. Ei mikään monsteriseikkailu, vaan ääneet oikeassa paikassa oikeassa kohtaa salia, syvältä karmivaa dynamiikkaa ja lähes kylmiä väreitä saavaa dialogia. Musiikki on osuvaa, vaikka tässä leffassa se ei niin oleellista ollutkaan kuin esimerkiksi Jokerissa. Ääniä voisi ehkä kuvata vähän samalla tavalla kuin koko leffaa, todella tummaa menoa.

Kuten näissäkin kuvissa näkyy, leffa on hyvin tummaa alusta loppuun.

Onneksi nämä Batmanit ovat edelleen pysyneet varsin maanläheisinä eikä näihin ole iskenyt marvelin multiversumit. Batman on sarja, josta vuosi vuodelta vaan odottaa lisää ja lisää. Tämäkään tuskin jää tähän ja taas saa hetken malttamattoma odotttaa lisää. Mahtava leffa, joka siis ehdottomasti kuuluu hyllyyn.

Equalizer 2

Jokin aikaa sitte tuli katsottua levyltä uudelleen Denzel Washingtonin loistava leffa Equalizer. Ennen kaikkea leffassa äänet ovat aivan loistavaa tasoa, mutta muutenkin leffa oli erittäin hyvä ja viihdyttävä siinä omassa genressään, eli kevyessä toiminnassa. Jopa leffan juonikin oli varsin hyvä tälläiseen leffaan. Valitettavasti näistä ajatuksista vain oikeastaan äänet kuuluu sitten listalle toisessa osassa, joka on ok, mutta ehkä kuitenkin enemmän luokkaa, olisi voinut jättää vaikka tekemättä.

Jotenkin tässä toisessa osassa leffan idea katoaa ja muuttuu ensimmäisestä osasta aika merkittävästi, siitäkin huolimatta, että leffa on kyllä tavallaan ensimmäisen jatkumoa. Siitäkin huolimatta, leffaan juoni tässä on vieläkin pelkistetympi, jopa tylsä. Denzel edelleen eliminoi kaikki vastaantulevat John Wick-tyyppiseen tapaan, mutta koko leffa tuntuu silti tosi irtonaiselta tappamiselta. Leffassa olisi voinut olla paljonkin potentiaalia, mutta kun ei lähde niin ei lähde.

Äänien osalta tämäkin leffa oli hyvin tehty, mutta mitään kovinkaan uutta ei tullut tässäkään. On tämä silti ehdottomasti parempi leffa ääniltä kuin moni muu, mutta ehkäpä leffan huonous itsessään vei hieman terää myös ääniltä. Leffan loppuun oli etenkin ladattu kaikki mahdollinen mitä hyviin ääniin tarvitaan, mutta edes ammuskelu, räjähtelyt ja massiivinen myrsky eivät pelastaneet tätä iltaa.

Spiderman – No Way Home

Tiesittekö, että blogin kirjoittaminen on hieman kuin liikuntaa? Yhden yksittäisen suorituksen tekeminen on välillä yhtä tuskaa, ja etenkin sen aloittaminen, mutta sitten kun pääsee vauhtiin, niin asia helpottuu ja menee kuin itsestään. Viimeaikoina kun leffoja ei ole niin paljon ehtynyt katsomaan, on myös kirjoittamisesta tullut yhtä tuskaa. Tällä hetkellä leffoja joista on kirjoittamatta, mutta on katsottu on rivissä jo kolme, joten nyt on aika hieman ryhdistäytyä, sillä ihan vielä en ole valmis tätä harrastusta ja blogia myöskään kuoppaamaan.

Ainiin, ja yksi mihin paljon aikaa leffojen sijasta on taas mennyt on joka kesäiseksi muodostunut Remontilla Rahoiksi, eli The Block kausi 2021, jonka sain juuri eilen päätökseen. Se on kuintenkin aina sellainen viidenkymmenen tunnin setti, joten onhan sekin enemmän ja vähemmän pois leffoista.

Onneksi hyllyt ovat kuitenkin olleet täynnä hyviä leffoja odottamassa katsojaansa, joten sen enempää ei ole sitä tarvinnut miettiä, että mitähän sitä katsoisi. Spidermanin uusin versio tuli katsottua tuoreeltaan leffassa, mutta olihan se päivän selvää, että kyseessä leffa, joka pitää myös kotiin hankkia ja tulihan se hankittua heti kun ensimmäinen järkevällä hinnalla käsiin osui. Leffa siis tuli katsottua UHD-levyltä, jonka hankin jokin aikaa sitten CDON.comista. Leffa on aika pitkä, reippaat kaksi ja puoli tuntia, ja pitää tällä kertaa myöntää, että vaikka seurakin oli leffaa katsoessa paras mahdollinen, ei silti koko leffaa meinannut millään pysyä hereillä. Spidermanit ovat jo jonkin aikaa menneet niin paljon yli oman hilseen, että nämä multiuniversumit eivät ihan oikeasti jaksa enää oikein kiinnostaa. Pitäisi ehkä palata enemmänkin katselemaan niitä vanhoja hyviä aikoja, jolloin Spidermankin oli vielä Spiderman eikä Marvelin sekasikiö.

Äänet näissä tietysti ovat aivan viimeisen päälle, mutta edes se ei tällä kertaa pystynyt pitämään hereillä. Jotenkin muutenkin tuntuu että näissä leffoissa äänetkin pyörii vähän paikallaan, mutta uutta ja mullistavaa en ole hetkeen näissä uutuusleffoissa kuullut. Onko se sitten väsymistä leffoihin ylipäätään, vai mitä, mutta jotenkin nyt tarvitsisi jostain hieman uutta virtaa.

Thor – Love and Thunder

Sä et ymmärrä, sulla ei oo huumoria ja muuta vastaavaa olen lukenut keskustelupalstoilta kommentteja niille, jotka leffaa haukkuvat, sorry, mutta eipä taas uponnut mullekaan. Leffassa tämä tosiaan tuli katsottua, ja itse tuskin olisin leffaa mennyt katsomaan, jos ilmaista lippua en kaverilta olisi käytettäväksi saanut. Joku jossain arvostelussa mainitsikin, että tämä olisi ollut järjestyksessään jo kolmaskymmenes Marvel leffa, ja jotenkin edelleen tuntuu, että nuo pitäisi olla nähty, että pysyisi edes jotenkin mukana. Puhumattakaan siitä, että minulle tämä oli ensimmäinen Thor-leffa, vaikkakin esim. Racknarockkia on paljon kehuttu.

Alusta lähtien olin hyvin lähellä nukahtaa (tylsyyteen), mutta onneksi leffan äänet sentään pitivät herran jotenkin hereillä. Fiilis myös hieman siitä, että leffan äänet olisivat olleet aavistuksen kovemmalla kuin aikaisemmin kyseisessä salissa, mutta voipi olla vain mutu. Kivalta kuitenkin äänet kuulostivat, ja erittäin aktiivinen leffa myös surroundien ja atmosten osalta, varmasti ihan kiva leffa kotiinkin katsottavaksi (äänien puolesta).

No mutta sitten vähän makeampiin juttuihin, eli ensimmäiset Ugly Cookiet tuli postissa, ja kylläpä olivat muuten maittavia. Keksit oli yksittäisiin muovipakkauksiin pakattuja, ja taatusti tuoreita! Lisää näistä varmasti myöhemmin, mutta Instassa oli aika mielenkiintoinen kisa kun kesti peräti kaksi päivää löytää voittaja, joka arvaisi oikein mikä leffa oli tullut salaperäisessä kuoressa. No, lopulta piti helpottaa niin paljon, että se voitta sieltä löytyi, ja keksit lähtivät voittajalle! Käykäähän tilaamassa tekin, http://www.uglycookie.fi Suosittelen makeasti!

Ambulance

Eilen oli juuri sen verran aikaa illassa, että ehti ennen Susijengin matsia rauhoittua hetkeksi leffan pariin, ja tällä kertaa leffan valinta ei ollut kovinkaan vaikea, vaan pyörimään lähti ehkäpä koko kesän odotetuin leffahankinta. Leffana siis Michael Bayn Ambulance, joka päätyi minun hyllyyn itse asiassa hieman vahingossa. Leffan hinta on ollut todella korkea ja vielä sen laskua ei ole näkynyt maisemissa. Päätin kuitenkin ensimmäistä kertaa heittää pienen vedon Ebayn huutokauppaan ja yllättäen siitä tuli sitten voittava huuto. Yleensä en edes katso Ebayssä huutokauppoja, koska seuraaminen on raskasta ja hinnat harvoin kuitenkaan jäävät maltillisiksi. Tämäkin leffa oli kohtuu kallis, mutta kuitenkin selkeästi alempi kuin normaalihinta tällä hetkellä. Leffana kuitenkin sellainen, jonka tiesin arvostelun perusteella olevan aivan pakkohankinta!

Mutta miksi? No kyllähän leffa on saanut niin jäätävät arvioinnit Atmos äänistään, että luonnollisesti se oli se suurin syy leffan hankintaa levyllä. Eikä kyllä sen suhteen tullut sitten pienintäkään pettymystä, vaan leffa oli silkkaa timanttia alusta loppuun. Jo leffan alusta lähtien bassoraita oli sellainen, että ensimmäisten hetkien jälkeen oli tiedossa, että edessä on kahden tunnin silkka nautinto. Eikä se siitä tosiaan mihinkään muuttunut, leffa on ehdottomasti demomateriaalia, ja menee helposti jopa oman referenssileffan eli Tenetin rinnalle. Leffassa myös oli paljon äänellisiä viittauksia Tenettiin, voin vain kuvitella kuinka upea Tenet olisi ollut, jos sekin olisi Atmoksena tehty.

Äänet siis olivat leffassa enemmän kuin loistavat, oli loistavaa tilankäyttöä, jatkuvaa toimintaa yläkaiuttimissa, tarkkuutta ja ennen kaikkea julmaa bassoraitaa. Mutta itse leffana ei tietysti päästy ihan niin maagiseen suorittamiseen ja tämä tanskalaisesta leffasta tehty uusintafilmaus ei ihan hirveästi mitään uutta tähän sceneen tuonut. Toimintatapahtui hyvin pienessä ympäristössä ja vaikka autoa laitettiin pinoon ihan huolella, niin ruumitaakaan ei hirveästi tainnut leffassa tulla. Tuosta kaikeasta ei vaan mitenkään olisi voinut ilman uhreja selvitä, ei ampulanssissa eikä sen ulkopuolella. Siitäkin huolimatta, että leffa ei mitään uutta ja yllättävää tarjonnut, niin varsin viihdyttävä pläjäys se kuitenkin oli. Ei missään tapauksessa sellainen Tenentin tapainen, jonka viitsii katsoa uudelleen ja uudelleen, mutta äänien puolesta tähän voi kyllä ehdottomasti vielä palata useammankin kerran, ja ehdottomasti pakkohankinta omaan hyllyyn!

Tänään sitten odotellaan postista taas muutamaa lisätäydennystä hyllyyn, ja aika moisia spektaakkeleja sieltä onkin sitten tulossa. Uutta Batmania en ole HBO:lta jaksanut katsoa vaan odotellut että tuon levyn hinta laskee ja pääsee sen suoraan UHD-levyltä nautiskelemaan. Samoin tietysti uusin Spiderman, joka myöskin tuossa paketissa on mukana. Täydennyksenä sitten pari muutakin leffaa, mutta nuo ehdottomasti ne eniten odotetut.

Dr. Strange – Multiverse of Madness

Aina välillä pitää katsoa myös sellaisia leffoja, joista lähtökohtaisesti tuskin pitää, mutta toki syitä katsomiselle voi olla moniakin. Hyvät äänet ja uutuus leffat ovat usein sellaisia, jotka tulee katsottua, vaikka niistä ei niin kovasti olisikaan kiinnostunut. Dr. Strange on varmasti yksi tälläisistä leffoista, joista yksinkertaisesti en vaan pääse mitenkään kärryille, ja vaikka monet Marvelin leffat ihan hyviä ovatkin, niin tämä kuuluu taas joukkoon ei minun leffat.

Olen useasti ennenkin maininnut että ymmärrän hyvin ihmisiä, jotka näistä tykkäävät, ja toisaalta myös ymmärrän, että he usein ovat myös niitä, jotka katsovat joka ikisen Marvelin tuottaman leffa, ja silloin siis pysyvät varmasti myös paremmin juonessa ja tapahtumissa kärryillä. Itse olen tippunut Marvelin leffoista jo kauan sitten, mutta välillä näitä on silti kiva katsella, ihan vaan jo äänienkin vuoksi. Nyt leffa tuli katsottua striimattuna Disney Plus palvelusta, joten äänet olivat hyvät, mutta eivät toki UHD-tasoa.

Äänet tosiaan minulle tässä leffassa olivat sitä parasta, mutta toisaalta ei tästä silti sellainen leffa tullut, joka olisi pakko omaan hyllyyn saada. En oikein tiedä haluanko tähän investoida edes myöhemmin, mutta katsotaan. Joka tapauksessa leffan äänet olivat erittäin hyvin ja Atmosta pyöriteltiin ympäri huonetta taas aika kivasti. Useammat kohtaukset olivat loistavaa materiaalia siitä miten koko äänikenttää käytetään hyväksi ja siltä osin leffa oli kyllä kivaa katseltavaa ja suurimmalta osin mielenkiinto kyllä pysyi yllä.

Leffamedian kanssa myös tapahtuu kaiken aikaa ja paljon mielenkiintoisia juttuja on tulossa. Miltäpä kuulostaisi vaikka Ugly Cookiet? Teimme nimittäin Leffamedian kanssa ensimmäisen yhteistyösopimuksen ja jatkossa tässäkin leffahuoneessa syödään kotimaisia Ugly Cookie keksejä. Tässä vaiheessa en tietenkään lähde niitä millään tavalla kehumaan, koska eihän keksejä nyt voi kehua ennen kuin niitä on edes maistanut. Joka tapauksessa keksejä on tulossa ja voitte olla varmoja, että fiiliksiä niistä on tulossa, etenkin tietysti Instan puolella. Ota siis Leffafriikin Instatili seurantaan, samoin kuin Leffamedia.fi ja Uglycookie.fi. Jotain kivaa arvontaa on myös tämän tiimoilta piakkoin tulossa, eli maistuisko sullekin kunnon keksit leffaevääksi?

Johnny English Strikes Back

On hyviä leffoja, hyviä aikoja katsoa leffoja ja sitten leffoja jotka vaativat hyvän ajan katsoa. Johnny English on myös minun kirjoissa jossain määrin kuolevaa leffa genreä, näitä paradioita aikansa parhaista toimintaleffoista tehtiin jossain vaiheessa enemmänkin, mutta nyt on ollut taas paljon hiljaisempaa. Johnny English toimii, kun vaan on oikeassa mielentilassa eikä vaadi itseltään tai leffalta liikoja. Eilen oli hyvä ilta tälläiselle leffatyypille, kun leffaa tuli katsottua illalla himan väsyneenä ihan vaan sen vuoksi, että todellakin halusin vaan katsoa jotain.

Johnny English leffoja on tullut nähtyä ennenkin ja MR. Bean hommat on muutenkin ihan hyvin hallinnassa. Tällä kertaa tämä leffa tuli katsottua UHD levyltä ja levy hankittua ihan vaan periaatteella että kun sai niin halvalla. Mitään suuria odotuksia leffalle ei siis ollut, mutta kivahan tämä leffa oli taas katsoa, ja kyllä, olen siis nähnyt ennenkin ja silloin leffa varmasti nauratti enemmän koska nyt vitsit olivat aika hyvin vielä muistissa. Leffan äänet olivat tällä kertaa DTS:X:ää, mikä sinällään oli mukavaa, koska näitä DTS:X leffoja ei ole viimeaikoina taas pahemmin tullut vastaan. Tähän on varmasti syynsä, sillä Dolby Atmos on koko ajan vahvemmin ja vahvemmin valtaamassa alaa. Viime viikolla itseasiassa tuli juuri tieto, että kolmas kilpailija Auro 3D kuoli ja kuopattiin. DTS ei ole aivan yhtä heikoilla jäillä, mutta auttaako IMAX ja DTS:x pro siltikään vastustamaan Atmoksen voimaa?

Leffan ehdottomasti hauskin kohtaus oli tämä vr-lasikohtaus.

Eilen illalla Johnny English siis toimi loistavasti, ja keskittyminenkin pysyi yllättäen todella hyvin ruudulla. Nyt kun on kesälomalla yhdestä työstä niin leffojakin toivottavasti ehtii taas enemmän katsomaan. Katsottavaa ainakin riittää ja jopa Netflixin avaamista on taas tullut mietittyä. Sen aika ei kuitenkaan ole vieläkään, vaan nyt puretaan hieman UHD ruuhkaa ensin. Uusinpana viime viikolla tuli postista Fury, ja seuraavaksi matkalla on sitten hieman yllättäen Ebayn huutokaupasta voittamani Ambulance, jonka suhteen etenkin äänien osalta odotukset ovat todella korkealla.

Dumbledoren Salaisuudet

Viikonloppuna tuli etsittyä jälleen katsottavaa kahdesta avoimena olevasta striimauspalvelusta, ja tällä kertaa katsottava leffa löytyi HBO-Maxin puolelta. Dumbledoren Salaisuudet ei ollut ennakkoon kovinkaan tuttu, eikä sen näkemiseen liittynyt kovinkaan suuria odotuksia. Valitettavasti leffa ei tällä kertaa juurikaan mitään ihmeellistä tarjonnutkaan, vaikka välttämättä mistään huonosta leffasta ei kyse olekaan.

Tämä on taas yksi niitä leffaharrastuksen kivoja puolia, tämä leffa on varmasti suosittu ja monelle katsojalle todella mieluisaa katsottavaa. Siitä huolimatta, että leffa oli varsin laadukas ja sisälsi useita tähti-näyttelijöitä niin leffan genre ja sisältö ei sitten vaan taas ollut omin mielenkiinnon raameissa. Ylipäätään en ole koskaan tykännyt tälläisistä haltia ym. fantasia elokuvista, vaikka niistäkin on hyviä kokomuksia, kuten Taru Sormusten herrasta 4k muodossa. Tämäkin oli 4k ja Atmos, mutta valitettavasti sekään ei tällä kertaa auttanut mielenkiintoa ylläpitämään, vaan aika paljon tuli tehtyä kaikkea muuta samalla.

Muuten leffa huoneessa on taas ollut hieman aktiivisempaa toimintaa, mutta ei niinkään leffojen merkeissä. Jyväskylästä oli vieraita viime viikolla ja kyllähän se taas oli aika kiva testailla hieman laitteita ja leffapätkiä. Yksi jota kovasti pyörittelimme oli mm. Fury, jonka 4k versio vihdoin löytyi ebaystä järkevään hintaa, ja vaikka ehti perille vasta pari päivää tämän session jälkeen, niin sekin nyt hyllystä löytyy. Ja kyllä, pitihän sitä sitten vielä testata kun se tuli, ja edelleen, striimin ja levyn ero äänissä on minun korvissani aika iso. Edelleen pitää sanoa, että PB16 ultrat toimivat mahtavasti, eivätkä varmasti jää millekään toiseksi, vaikka niitä edelleen kauppailen ja DIY Martyt saavat siis odottaa.

Leffasohva sen sijaan tuli valmiiksi ja sitä yksissä bileissä jo testailtukin. Hyvin mahtui kolme aikuista istumaan ja mukava siinä kuulemma oli istuskella, vaikka rahi valmistuukin vasta tänään. Mitähän sitä sitten seuraavaksi keksisi, ainakin tuli huoneksi taas kalibroitua uusien tuolien aikaan, ja oli muuten mm. Dirac Liveenkin tullut taas uusia kivoja päivityksiä.

Top Gun – Maverick – 600. Päivitys

Kun aloitin blogin kirjoittelun parisen vuotta sitten ajattelin lähinnä että kirjoittelen itselleni muistiinpanoja leffoista, joita on tullut katsottua. Ottaen tuon huomioon tuntuu uskomattomalta, että leffoja ja päivityksiä on nyt jo takana kuusi sataa, ja mikä olisikaan parempi päivitys tähän juhlapäivään kuin leffa, joka menee heittämällä jokaisen top listan kärkeen. Ja tuo leffahan on tietysti uusi Top Gun, joka tuli eilen nähtyä aivan tyhjässä Biorexissä Porvoossa. Ihmiset eivät ole vieläkään löytäneet tietään takaisin teattereihin, mutta silti täytyy myös myöntää, että sunnuntai klo:20.00 ja Suomen lätkäjoukkueen MM-Finaalilla saattoi olla jotain tekemistä asian kanssa.

Kuvassa kaikki muut katsojat meidän lisäksi koko salissa!:)

Ensimmäiseksi täytyy yhtyä kaikkiin niihin artikkeleihin ja kommentteihin, joita tästä leffasta on tullut luettu. Leffa on suorastaa loistava, täydellinen. Ennen leffaan meno kannattaa kuitenkin katsoa ensimmäinen osa vuodelta 1986, jotta leffaan pääsee kunnolla kiinni. Kyllä leffa varmasti olisi hyvä ilmankin, mutta ehdottomasti upeasti sidottu tuohon vanhaan ja leffa todellakin on malliesimerkki siitä mitä jatko-osien tulisi olla. Tästä ei tullut tylsää ratsastusta vanhoilla meriiteillä, vaan todellinen helmi. Rooli ja näyttelijät olivat loistavia, ja se mistä ennen kaikkea tykkäsin todella paljon oli se, että vaikka leffa oli todella koukuttava ja jännittävä, niin juonta ei kuitenkaan oltu rakennettu minkään maailman pelastamisen varaan, vaan enemmänkin kuvattiin hienosti vain yhtä yksittäistä lentäjien vaativaa operaatiota.

Ekaa kertaa ikinä kehtasin ottaa leffassa myös pari kuvaa blogiin.:)

Sitten niihin leffan ääniin. Edelleen varmasti toistan itseäni, mutta edelleen koen, että Biorexin Prime salissa joko äänet ovat liian hiljaisella, tai sitten jotain vaan puuttuu. Salissa oli meidän lisäksi eilen vain yksi tyyppi, joten mietin jopa että olisin pyytänyt ennen leffaa hieman lisää volyymiä, mutta enpä pyytänyt. Leffan äänet ovat parasta mitä leffassa on koskaan kuultu, mutta tässäkin tapauksessa odotan leffan saamista levylle ehkä enemmän kuin mitään muuta leffaa koskaan. Ja edelleen, äänet ovat Biorexin Prime salissa loistavat, mutta hieman lisää poweria jään taas kaipaamaan. Itseasiassa mietin, että tämä on pakko käydä vielä testaamassa myös Finnkinolla, sen verran hyvä leffa ja vertailukohta olisi kiva saada!