Joker

Tänään se sitten vihdoin tuli nähtyä, ja kyllä, Joker todellakin on loistava leffa! Ei ole turhaan tätä leffaa hehkutettu enkä enää yhtään epäile, että leffa on saanut niin monta Oscar-ehdokkuutta. Uskallan myös väittää, että leffa saattaa hyvinkin tulla tyhjentämään palkintopöydän myös itse gaalassa. Leffasta on puhuttu jonkun verran, ja vaikka se olikin tavallaan raaka ja murheellinen, niin ei se kuitenkin leffamittarilla ollut juurikaan ahdistava. Leffa ei mielestäni ollut aivan sitä, mitä siltä odotin, mutta lopputulema oli jopa paljon parempi mitä uskalsin odottaa.

Leffan idean taitaa jokainen tuntea, mutta kyseessä siis tarina psykopaatista, erittäin sairaasta ihmisestä. Tässäkään tapauksessa seuraukset eivät jää täysin syyttömiksi vaan Arturin toimintaan on paljon selityksiä. Pakko itse asiassa todeta, että eihän tämä tarina nyt niin järkyttävän paljon eroa tosielämän Hernandez tarinasta. Kylmiä murhia, jotka eivät oikein tunnut missään, taustalla paljon surullisia tapahtumia lapsuudessa ja kun totuus alkaa tulla julki, psyyke romahtaa lopullisesti. Se missä tämä elokuva onnistuu loistavasti, on näiden kaikkien tapahtumien taustoitus. Leffan tarinaa kerrotaan todella upeasti, ja leffa on todella tiivis paketti, jossa ei pahemmin rönsyillä. Tässä vaiheessa taitaa olla täysin turhaa edes mainita, mutta Joaquin Phoenix on leffassa aivan jäätävän hyvä, ja leffaa ei voisi mitenkään ilman häntä edes kuvitella. Phoenixin roolisuoritus on aivan kiistatta 5/5 ja ehdottamasti Oscarin arvoinen.

Kuvanlaadullisesti leffa on todella loistelias, turhaan ei ole sitäkään hehkutettu. Leffassa liikutaan todella tummissa maisemissa, mutta yksityiskohtien laatu on todella huimaa. Kuvaus ylipäätään on upeaa, lähikuvaa on paljon, mutta kaikki mitä ruudussa näkyy vie tarinaa yhä syvemmälle ytimeen. Leffa elää kuvanpuolesta loistavasti ajassaan ja mitään ei ole jätetty sattuman varaan, upea leffa myös kuvan puolesta.

Joker on luonnollisesti Atmos-leffa ja vaikka Atmosta leffassa ei aivan niin paljon käytetäkään kuin joissain toimintaleffoissa, niin äänimaailma on kerrassaan upeaa kuunneltavaa. Leffassa on muutama upea Atmoskohta, esimerkiksi kun DeNiron kuoleman jälkeen uutislähetysten tarinaa tuodaan monessa ulottuvuudessa huoneeseen. Muuten pääasiassa leffan ääniraita keskittyy tunnelman luontiin ja musiikkiin, mutta siinä onnistutaankin sitten sitäkin paremmin. Leffa ääniraita on järjettömän hyvä aivan leffan alusta viimeiseen hetkeen. Musiikki leffassa on suorastaan nerokasta ja takaa sen, että katsoja pysyy naulattuna sohvaan. Leffassa myös muutamassa kohdassa käydään aika syvissä bassoissa, jotka oikeassa paikassa saavat hymyilemään.

Mietin hieman tätä tilatessani, että tuleekohan tätä sittenkään katsottua useampaan kertaan, mutta voin jo tässä vaiheessa sanoa, että aivan varmasti tulee. Leffa on juuri sellainen elokuva, jonka voi hyvinkin katsoa useaan otteeseen kyllästymättä. Leffa ei myöskään surullisesta aiheesta huolimatta ollut masentava tai ahdistava vaan sai enemmänkin hymyilemään. Se kai koko Jokerissa on kyse. Jotenkin hyvin erilainen psykopaatti elokuva. Olen myös pitkään tässä pohtinut mitä leffa-sarjaa pitäisi seuraavaksi katsoa, ja etsinnässä ollut lähinnä Dark Knight trilogy ja Daniel Craigin Bondit. Kumpaakaan settiä en vielä 4K:na ole lompakolle sopivaan hintaan löytänyt, mutta etenkin Batmanien katsominen tämän jälkeen todella kiinnostaa. Tätä kannatti odottaa omaan huoneeseen!

Aaron Hernandez

Pakko jälleen myöntää tietämättömyyteni jopa urheilun saralta, mutta Aaron Hernandezin tarinakaan ei ollut minulle ennestään lainkaan tuttu. Ei sinällään, että seuraisin nykyään hirveästi NFL:ää muutenkaan, mutta tästä asiasta oli kaikki puolet jääneet kyllä täysin kuulematta. Onneksi sentään Netflix tuottaa näitä loistavia dokumentteja myös meille muualla päin maailmaa asuville. Onhan näitä tuottavia tahoja tosin paljon muitakin, mutta kyllähän Netflixin tarjonta on aika laadukasta.

Aaron Hernandezin tarinassa on monta puolta. Voidaanko murhaa ikinä puolustaa oli sitten taustat mitä tahansa, mutta toisaalta aivan turha sitäkään on kiistää, etteikö Hernandezin tausta olisi tapahtumiin vaikuttanut. Hyväksikäyttö, homoseksuaalisuus huippu-urheilussa, isän kuolema, välit äitiin poikki, urheiluelämän paineet, huumeet ja alkoholi. Onko kenenkään ihmisen edes mahdollista tätä kaikkea pystyä käsittelemään tai kestämään?

Voidaan aivan varmasti sanoa, että näillä asioilla on ollut paljon vaikutusta siihen mitä lopulta tapahtui, mutta selittääkö sekään toisen ihmisen murhaamista? Toisaltaa dokumentti jättää vielä paljon avoimia kysymyksiä ja niihen toki ei kaikkiin tulla koskaan saamaan vastauksia, sillä molemmat osapuolet ovat jo kuolleet. Mitä Oden Lloy’d teki tai tiesi mitä ei olisi pitänyt? Olisiko jopa mahdollista, että Hernandez todellisuudessa tappoi ihmisiä vain päästäkseen pois elämästään (vankilan rauhaan)?

Hernadezin tarinaa käsiteltiin tässä kolmiosaisessa dokumentissä erittäin monipuolisesti ja kattavasti ottaen huomioon kaikkien osapuolien näkemyksiä. Mielestäni dokumentti ei valinnut puoltaan vaan toi esiin asian monia puolia hyvin monipuolisesti. Se mikä erityisesti tästä dokumentista kuitenkin nousi esiin oli tuo urheilun musta puoli. Urheilussa ja ennen kaikkea sarjoissa kuten amerikkalaisessa jalkapallossa liikkuu niin valtavia summia rahaa, että pelaajat ovat siinä pelissä vain pelinappuloita, joiden terveydellä ei ole hintaa.

Aaron Hernandez oli yksi amerikkalaisen jalkapallon päävammojen uhri, riippumatta siitä vaikuttiko se näihin murhiin, Hernandezin kohtalo joka tapauksessa on surullinen osa urheilua. Kaikki saavat vapaasti harrastaa mitä haluavat, mutta se, että pelaajat altistetaan tällaisille vammoille on surullista. Enkä väitä, että tietäisin tähän asiaan ratkaisun, sitä on varmasti fiksummatkin ihmiset paljon miettineet, mutta jotain asialle varmasti tulisi tehdä. Eikä tämä myöskään ole ainoa laji, jossa asiasta puhutaan, esimerkiksi nyrkkeily ja jalkapallo kuuluvat varmasti tähän samaan keskusteluun. Todellisuus kuitenkin on, että itsekin parissa NFL-matsissa olleena voin sanoa, että nämä urheilijat ovat koneita, ja voimat, jotka näihin törmäyksiin kohdistuvat eivät ole ihan pieniä. Televisio tässäkään lajissa ei kerro totuutta lajin hurjuudesta.

Hernandezin tarina on surullinen, mutta varmasti myös monella tapaa avannut tärkeää keskustelua monista tärkeistä asioista. Valitettavan usein vaan tarvitaan, jotain hyvin traagista tapahtuvan, ennen kuin asiat oikeasti nostetaan framelle. Odotan innolla mihin esimerkiksi tämä kaikki CTE tutkimus ja tieto tulevaisuudessa johtaa. Olen jälleen saanut ison kasan uutta tietoa ja suosittelen tätä dokumenttia ihan jokaiselle, kiinnosti urheilu tai ei!

Joka miekkaan tarttuu

Maantai-iltaan taas vaihteeksi leffaa Netflixin puolelta ja elokuvana Espanjalainen Joka Miekkaan Tarttuu. Eipä pettänyt kansainvälinen leffavalinta Netflixistä tälläkään kertaa, vaan jälleen kerran erittäin hyvä elokuva. Elokuvan tarina perustuu mieheen, jonka vaimo on juuri viimeisillään raskaana samalla kun historian kummitukset nostavat päätään. Onko historian taakka kuitenkin suurempi kuin ruusuinen tulevaisuus?

Elokuvan juoni on mielenkiintoinen, ei nyt tosin silti mikään erityisen yllättävä tai ainutlaatuinen. Juoni kuitenkin pysyy hyvin kasassa ja leffa pitää mielenkiintonsa aivan loppuun asti. Leffa ei anna liikaa kerralla vaan avaa menneisyyden verhoa pala palalta. Elokuvan loppu ei ehkä ole aivan sitä mitä odottaa sopii, mutta ainakin so oli hieman erilainen kuin yleensä.

Äänien osalta leffa oli varsin maltillinen, musiikki ja tunnelma loi elokuvaan varsin hyvän fiiliksen, mutta mitään erityistä leffan äänissä ei ollut. Mitään erityistä ei tosin tässäkään elokuvassa tarvittu, vaan elokuva perustui lähinnä juonen rakentamiseen dialogin kautta. Hyvä leffa, mutta ei mitään mullistavaa.

A fall from Grace

Netflixin A fall from Grace uutuus ilmestyi nettiin juuri ilmeisesti viikonloppuna ja luonnollisesti Atmos-äänillä varustettuna varasti huomion välittömästi. Ei sinällään, leffa vaikutti kyllä muutenkin hyvin mielenkiintoiselta, ja jos ihan rehellisiä ollaan, niin taas yksi niistä leffoista, joissa noista Atmos äänistä ei ollut mitään hyötyä mihinkään. Leffa sitä vastoin vastasi hyvinkin odotuksia ja oli varsin hyvä.

En tätäkään elokuvaa laita aivan top-listakastiin, mutta varsin hyvä se oli. Leffan juonessa oli paljon samaa kuin Invisble Questissa, tälläkin kertaa nainen syytettynä murhasta ja todisteet ovat kiistattomat. Siitä alkaa tarinan kerronta, jossa mustasta yritetään tehdä valkoista. Elokuva juoni on hyvä, ja loppuratkaisu jälleen täysin arvaamaton. Tykkään. Tässäkin elokuvassa tosin katsojalle ei anneta juuri mitään vihjeitä siitä mitä tuleman pitää ja ainakin itselleni lopullinen ratkaisu on täysin yllätys. Tai no näin jälkeenpäin mietittynä kyllähän niitä vihjeitä annetaa, mutta en niitä osannut itse tarpeeksi hyvin poimia leffan aikana, vaan ymmärsin kaiken vasta leffan lopussa.

Crystal Fox tekee loistavan roolityön Grace Bryantin roolissa.

Äänistä tämän leffan osalta ei tosiaan jää jälkipolville kerrottavaa, mutta eipä tosin ollut tarvettakaan. En kaivannut mitään muuta. Kuvanlaatu sen sijaan oli todella todella hyvä. HDR:än ansiota tai ei, muutamassa kohdassa todella vakuuttavia kuvia. Leffa ylipäätään oli kuvanlaadultaan todella hyvä.

Tässä yksi leffan kohokohtia kuvanlaadun osalta.

Aihepiiriltään leffa oli mielenkiintoinen. Kuinka paljon ihminen voi valehdella ja kuinka paljon ihmisen pitää kärsiä toisten valheista. Onko joskus jopa niin, että ihminen on valmiina valehtelemaan ja kantamaan järjettömän taakan toisen ihmisen puolesta. Välillä tuntuu, että nyky-yhteiskunnassa valehteleminen on osalle ihmisistä jo niin arkipäivää, että omia valheitaan ei enää edes tunnista. Puhumattakaan siitä, kuinka paljon ihmiset ovat valmiita ”omiaan” suojelemaan näiden valheiden piilottamiseksi ja puolustamiseksi. Todellisuus ja moraali katoaa ihmisiltä nyky-yhteiskunnassa yllättävänkin helposti. Onneksi maailmassa on kuitenkin edelleen myös niitä, jotka eivät ole valmiita luovuttamaan, vaan taistelevat paremman maailman puolesta. Tässä elokuvassa Grace Bryant on yksi heistä arjen sankareista.

10 rules for sleeping around

Lauantai-ilta kaipasi pitkästä aikaa hieman komediaa ja tämä leffa tuli Itunesin 0,99 listalla vastaan muutama päivä sitten. Vaikutti mielenkiintoiselta, tai ainakin katsomisen arvoiselta. Olen aikaisemminkin puhunut jonkin verran komedian vaikeudesta, joten komedioita tulee nykypäivänä katsottua harvoin. Grazy-komediat eivät oikein kiinnosta, tosin niitäkin on jäätävän hyviä, kuten Hangover eli suomalaisittain Kauhea Kankkunen yksi. Romanttiset komedia on usein hyviä, kunhan ne ovat enemmän romantttisia kun komedioita. Sitten on nämä väkisin hauskat, jotka ovat lähinnä vaivaannuttavia.

Tämän päivän leffa ei ollut oikein mitään näistä. En oikein missään vaiheessa päässyt kärryille siitä mikä tässä elokuvassa oli juoni ja tarkoitus. Jos leffan tapahtumat olivat yhtä kaaosta, niin aikalailla samaa voi myös sanoa leffan tekijöiden toiminnasta. Leffassa tapahtui kokoajan aivan liikaa, eikä oikein missään vaiheessa päässyt käsiksi siihen mikä leffan perimmäinen juoni on. Leffassa ei ehkä yritetty niinkään olla väkisin hauska, muutamassa kohdissa ihan aidosti jopa nauroin. Mutta muuten komedian taso ei ollut kovinkaan korkea ja hukkui kaiken yleisen sähellyksen alle. Voisi sanoa, että tilanteiden ei annettu kunnolla kehittyä, jotta ne olisivat muodostuneet hyviksi.

Hieman samoilla linjoilla voidaan olla näyttelijöistä. ”Päähenkilöitä” oli aivan liikaa, eikä oikein missään vaiheessa tiennyt kenen tarinaa tässä kerrotaan. Osa näyttelijöistä varmaan teki työnsä ihan hyvin, mutta roolihahmot jäivät niin kevyiksi, että kukaan ei varsinaisesti noussut esiin.

Eipä siis jäänyt tästäkään komediasta paljon käteen. Kuten todettua, komedia on vaikea laji. Seuraavaksi taas jotain muuta, komediat saa jäädä taas odottamaan parempia aikoja.

The Messenger (Kurier)

Itunesin uusien leffojen listalta löytyi tänään mielenkiintoinen elokuva The Messenger, alkuperäisnimeltään Kurier. Puolalaista tuotantoa oleva vuonna 2019 julkaistu elokuva kertoo Puolalaisesta luutnantista, joka toimii Kuriirina sodan ajan Euroopassa, tällä kertaa tehtävänään toimittaa tärkeä viesti Briteistä Puolaan pelastaakseen kotimaansa vääjäämättömältä tuholta.

Elokuva on jälleen yksi hieno tositarina Natsisaksan ajoilta, vaikka toisin tässä elokuvassa varsinaisesti Natseja tai sotaa ei käsitelläkään. Elokuva on tarina nuoresta miehestä, joka matkustaa läpi vaarojen (ei aktiivisen sodan) vaan häntä metsästävien agenttien. Elokuvassa on aivan selkeä juoni, jota kuljetetaan määrätietoisesti eteenpäin. Leffa on todella sujuvaa kerrontaa alusta loppuu, eikä elokuva pitkästytä tippaakaan. Näyttelijät onnistuvat rooleissaan erittäin hyvin ja roolitukset ylipäätään ovat erittäin hyvin onnistuneita.

Eilinen päivä meni taas hieman säätäessä subbareita, muutama asia joka viime kerralta jäi vielä harmittamaan. Sain kaiken perjantaina suurinpiirtein valmiiksi kunnes totesin, että jossain on nyt jotain pahasti vialla. No, olisin sitten jotenkin onnistunut nollaamaan puolet MiniDSP:n asetuksista, joten koko homma alusta. Kello oli kuitenkin jo sen verran paljon, että tuo uudelleen tekeminen jäi aamuun. Aamulla pelimerkit olivat kuitenkin jo niin selvästi laudalla, että subbarien asetuksissa ei kauaa mennyt.

Suurin taistelu mitä olen viime aikoina käynyt oli viimeinen vaihe koko jutussa, eli Dirac Liven jälkeen subbarien ja pääkaiuttimien synkronointi. Välillä käyrät ovat olleet Diracin jälkeen aika metsässä, välillä taas aika kohdillaan. Se mikä on asiaa sotkenut jonkin verran on ollut oma tarve muokata Diracin ehdottamaa room curvea. Tänään kuitenkin päätin (ensimmäisen kerran ikinä), että nyt luotan 100% Diracin antamaan ehdotukseen, enkä koske enää mihinkään. Nyt käyrätkin ovat varsin tyydyttäviä

Käyrä Diracin jäljiltä ei ole täydellinen, mutta hyvin tyydyttävä!

Otanta on vasta yksi leffa, mutta ainakin tässä leffassa äänet olivat enemmän kuin kohdillaan. Ääniraita oli erittäin hyvä, alapää todella dynaaminen ja myös surroundeja käytettiin todella hienosti. Mikä parasta, äänet tuntuivat olevan todella hyvin tasapainossa ja kaikki tuntui olevan kohdillaan. Äänet leffassa olivat vain luokkaa 5.1, joten luottopakkina tänään jälleen Neural:X Hyvän tasoisten äänien lisäksi myös kuvanlaatu oli tänään erittäin hyvällä tasolla.

Aivan nyt top-listalle tämä leffa ei missään kategoriassa yllä, mutta kokonaisuudessaan erittäin hyvä elokuva. Pitkään jouduin ennen leffaa miettimään, että viitsikö tästä elokuvasta viittä euroa maksaa, mutta kyllä tämä sen viiden euron arvoinen ehdottomasti oli.

Mudbound

Netflixiin ilmestyi jokin aikaa sitten Mudbound-niminen elokuva vuodelta 2017. Elokuva kertoo kahdesta sodasta palanneesta nuoresta miehestä, mustasta ja valkoisesta, sekä heidän perheistään. Elokuva on erittäin hyvä moneltakin kantilta. Elokuvassa ei varsinaisesti taida olla todenperäisyyttä, mutta olisi hyvin voinut olla. Leffa on erittäin hyvin tehty ja elokuva oli hyvin mielenkiintoinen.

Leffan äänimaailma oli erittäin hyvä. Se sisälsi jonkin verran myrskyefektejä, jotka kuulostava todella loistavalta tällä hetkellä huoneessani. Ehdottomasti suosikki efekti. Etenkin elokuvan alku oli loistava, ehdottomasti demomateriaalia, etenkin kun kyseessä oli vielä Atmos raitakin. Muutenkin elokuvan ääniraita oli hyvin monipuolinen. Oli panssarivaunuja, oli hävittäjiä ja muita tehosteita. Siitä huolimatta, pääosassa oli dialogi, joka oli erittäin laadukasta ja selkeää. Äänienkin puolesta siis todella hyvä leffa.

Elokuva herätti myös paljon ajatuksia, luonnollisesti. Aina kun puhutaan rasismista, se herättää paljon mielipiteitä ja laittaa pohtimaan asioita. Tässä elokuvassa erityisesti mietityttämään jäi se, että mitä ihmisen pitää tehdä, jotta toista ihmistä voisi kunnioittaa. Eikö sekään riitä, että ihminen on valmis ottamaan luodin toisen ihmisen puolesta? Eikö edes sellaista ihmistä voi ihonvärin vuoksi hyväksyä, joka hän on sinun puolestasi valmis vaikka sotaan?

Toisaalta, elokuva sai myös miettimään paljon sitä, että kiinnostaako tavallista amerikkalaista sodat maailmalla tippakaan. Onko kaikki amerikkalaiset todella niin tyhmiä, että luulevat, että jokainen sota, jota jenkit maailmalla käyvät perustuu Amerikkalaisten suojelemiseen, en usko. Eli oliko Ronsel siis oikeasti sotimassa heidän todellisen turvallisuuden puolesta?

Rasismi suututtaa aina, mutta toisaalta tämänkin elokuvan jälkeen voi todeta, että pitkä matka on jo näistä ajoista kuljettu. Matkaa on edelleen vielä paljon, mutta toivottavasti vielä jonain päivänä ihmiset voidaan hyväksyä sellasena kuin he ovat.

Miss Bala

Miss Bala on ollut katsottavien Itunes leffojen listalla pitkään, mutta vasta tänään sen löydyttyä 2,99 listalta päätin siihen tarttua. Gina Rodriquez on erittäin vakuuttava Glorian roolissa ja muutenkin näyttelijäkaarti on varsin onnistunutta. Rodriques on naisena varsin positiivista vaihtelua action leffojen yleensä hyvin miesvaltaisiin pääosan esittäjiin, vaikkakaan tässä Gloria ei action hero olekaan kuin aivan lopussa.

Leffa on erittäin hyvää viihdettä ja jopa juoni on erittäin kelvollinen. Leffassa liikutaan Meksikon huumepiireissä ja juonessa on mukana useita eri tasoja, kaksi kilpailevaa jengiä, huumepoliisi ja lisäksi vielä muutama siviili. Leffassa tapetaan varsin maltillisesti ja jos tapetaan, se tukee varsin hyvin juonta.

Gina Rodriquez vakuuttaa

Leffan äänet ovat ok, mutta ei missään tapauksessa aivan sitä mitä tältä elokuvalta odotin. Räjähdyksiä ja ampumisia on jonkin verran, mutta niissäkin äänet jäävät aavistuksen pehmeän puolelle. Se mitä hieman jäin ihmettelemään oli tekstitykset. En tiedä olenko koskaan ennen katsonut Itunesista leffaa, jossa ei olisi suomitekstejä. Yllätävää. Lopputulemaltaan kuitenkin erittäin hyvä elokuva ja voin hyvin suositella kaikille actionleffojen ystäville.

Once Upon a Time in Hollywood

Once Upon a Time in Hollywood kuuluu ehkäpä siihen kategoriaan leffoja, jotka on pakko katsoa jos aikoo itseään leffafriikiksi kutsua, mutta tietää jo valmiiksi, että leffa ei varmaankaan itseäni kovinkaan paljon kiinnosta. Ja näin siis kävi, eli olihan tuo leffa pakko katsoa, vaikka voin rehellisesti sanoa, että Quentin Tarantinon tuotanto ei ole siinä omassa suosikkilistassani kovinkaan korkealla. Voidaan jopa sanoa, että on toimintaleffoja, on komedioita, ja sitten on Tarantinoja. Hyvin omalaatuisia ja erilaisia. Tarantino on kuin Kaurismäet Suomessa, varmasti hyviä leffoja, mutta aivan oma kädenjälki.

Nukahdin. Melkein kolme tuntia kohtuullisen tasapaksua menoa, ja jossain ennen puoliväliä sitten nukahdin. Joo leffassa oli varmasti juoni ja uskon, että tälle elokuvalle on aivan varmasti yleisönsä, mutta itselleni se oli jotenkin hieman tylsä ja puuduttava. Näyttelijäkaarti oli hyvää, mutta sekään ei minun mieltäni saanut riittävästi nousemaan.

Se mikä leffassa tosin oli varsin hyvää, oli surroundien käyttö. Leffassa oli erittäin hyvät äänet, siitäkin huolimatta, että leffa nyt ei varsinaisesti ollut mikään hyviin ääniin perustuva tuotos. Tarkoitan tällä siis räjähdyksiä, myrskyjä ja muuta tehostetavaraa. Ääni siitä huolimatta liikkui leffassa erittäin hienosti ja sisälsi paljon hienoja kohtauksia äänien puolesta.

Nyt se on kuitenkin nähty ja ihan hyvä niin. Jännää, että vaikka en voi sanoa tykkääväni kovinkaan paljon Tarantinon leffoista niin jostain syystä ne tulee silti aina kertaalleen katsottua. Jotain, joka niissä aina silti vetää puoleensa on.

Blogissa muuten tehtiin eilen jälleen uusi lukijaennnätys, teitä on siellä jo lukemassa aikamoinen joukko päivittäin, kiitos siitä, ei tarvitse aivan itselleni tätä kirjoittaa!:)

Jack Ryan – Shadow Recruit

Aikamoinen leffa-elämys juuri takana, alkaisikohan subbarit olla pikku hiljaa kohdillaan? Katsoin tänään Jack Ryan Saagan viimeisen osan Shadow Recruit UHD-levyltä ja äänet leffassa olivat jotain aivan käsittämätöntä. Eilinen Angel Has Fallen Itunesista oli todella loistava, silloin äänet olivat vahvistimesta tasolla -70db. Sanoin jo eilen, että piti kesken leffan testata näitä ääniä ja katsoa miltä tuo Dolby Atmos demonlevy kuulostaa. Nyt huomasin tuon saman eron, UHD-levyn äänentaso -70db on kovempi kuin vastaava Itunesin materiaaleilla. Tämä on tuttu juttu jo Denonin ajoilta, mutta samaan en mielestäni ole aikaisemmin törmännyt Arcamin kanssa, tai sitten en ole vain katsonut ”oikeaa” materiaalia, jotta olisin tuon huomannut. Nyt kuitenkin tiedän, että Itunes vaatii jatkossa noin -5db lisää volyymiä, jotta äänet ovat samalla kovuudella kuin levyillä.

Shadow Recruitista todellakin huomasi, että elokuva on uudempaa tuotantoa, leffan äänet olivat todella laadukkaat ja leffassa todellakin tapahtui. Leffan alkupuolella kun potkaistiin yksi ovi auki, iskivät subbarit älyttömään -105db. Tuoli tärisi, mitä se tälläisessä tehosteessa ei ole ikinä ennen tehnyt. Hurjaa. Lisättäköön tähän vielä se, että leffan lopussa kun paku räjähti, äänet nousivat lähes -108db tasolle, joka tässä huoneessa on jo aika paljon. Etenkin kun tuo ääni ei tullut aivan alimmista bassoista. Kaikista parasta tässä koko jutussa kuitenkin oli, että näilläkin voluumeilla korviin ei sattunut lainkaan ja dialogikin oli aivan selkeää, itseasiassa selkeämpää kuin koskaan ennen. Olisikohan subbarit siis vihdoinkin oikein asetettu?

Leffa oli muutenkin erittäin hyvä, vaikka olen tämän nähnyt useasti ennenkin, niin voin silti sanoa tykänneeni todella paljon. Leffa on hyvin looginen ja sujuva. Leffassa on tarina, jota viedään määrätietoisesti eteenpäin, eikä edes historia neljästä aikaisemmasta haittaa, se on jo nyt hyvin tiedossa. Hauskaa silti, että Jack Ryan on jälleen nuortunut huimasti edellisistä. Chris Pine on mielestäni selkeästi paras Jack Ryan kaikista. Todella vakuuttavaa työtä, ja nyt Jack Ryan näyttää Jack Ryanilta. Myös Kevin Kostner on äärettömän hyvä, tähän rooliin olisin tosin voinut keksiä monta muutakin hyvää näyttelijää.

Leffassa liikutaan hyvin läheisesti nykypäivässä ja kaikkia tapahtumia voi jollain tavalla varmasti peilata tähän päivään. Sinällään tosin jatketaan hyvin tuttua Jack Ryan linjaa, että edelleen vastakkain ovat tutut viholliset USA ja veli Venäjä. Tämä on aivan varmasti leffa, jota kehtaisi näyttää muillekin, vaikka Atmos-raitakin olisi tässä ollut kiva nähdä. Saaga on nyt siis maalissa, mutta kyllä näitä vielä lisääkin voisi hyvin katsoa. Joka tapauksessa loistava kokemus tiistaipäivään!