Paratiisiranta

Muutaman päivän tauko leffoissa pienoisten kiireiden vuoksi ja tänään paluu taas leffojen pariin. Netflixissä jo muutaman päivän on kutkutellut leffa nimeltä Paratiisiranta. Ranskalainen leffa, eli jälleen kansainvälistä toimintaa. Mehdi on istunut 15 vuotta vankilassa samalla kun hänen rikostoverinsa ovat nauttineet huolettomasta elämästä Thaimaan rannoilla. Nyt on kuintenkin kakku istuttu ja aika palata nauttimaan omasta osastaan. Kaikki ei kuitenkaan ole ihan niin yksinkertaista, siinäpä lähtökohtaa riittämiin.

Leffa oli varsin lyhyt eli kesti vain karvan verran päälle puolentoista tunnin. Hyvä sinällää, sillä elokuva oli erittäin hyvä ja tiivis paketti ilman turhaa täytettä. Juoni oli alkuun kohtuullisen suoraviivainen, mutta loppuakohden saatiin mukaan sitten mutkiakin oikein kunnolla. Leffan juoni oli vähintäänkin kohtuullinen, mutta aavistuksen epäselvä. Juonenkäänteitä siihen oli kuitenkin varsin mukavasti saatu mukaan. Kuten yleensäkin, kansainvälisissä leffoissa on usein hyvinkin paljon potenttiaalia.

Näyttelijäkaarti oli varsin sopivaa tähän elokuvaa, vaikka mitään varsinaisia huippusuorituksia tässä ei nähtykään. Tykkäsin kuitenkin leffasta kokonaisuudessaan ja mennään selkeäsit positiivisen puolelle.

Rampage Meets Bigger

Eilen tuli pikaisesti poikettu Filmtownissa ja sieltä tarttui poistoleffojen joukosta mukaan Dwayne Johnssonin Rampage Meets Bigger Leffa. Dolby Atmos äänet, mutta siitä huolimatta odotukset leffaa kohden aika alhaalla. Dwayne Johnsson on näyttelijä, joka jakaa omat aika vahvasti. Toisaalta leffoissa kuten Fast and Furious mies on aivan huikea, mutta muuten jättää paljon toivomisen varaa.

Koko miehen olemus jo itsessään on sellainen, että ei ihan joka rooliin sovi vaikka olisi kuinka hyvä näyttelijä. Tämä leffa nyt meni vielä ihan ok, mutta tässäkin muutamia todella häiritseviä kohtia kuten silloin kuin mies juoksi gorillaa karkuun ja hengitti ääneen kuin pikkulapsen tekojuoksussa välitunnilla. Jumanjia en ole vielä edes nähnyt, mutta fiilis siitä leffasta etukäteen aika sama, eli Johnsson ei vaan sovi tuohon rooliin mitenkään. No, mutta saa nähdä tuleeko tuo joskus katsottua.

Muuten leffa olikin sitten taas kuin suora kopio esim. Godzilla leffasta. Doupattuja monstereita yrittää valloittaa maailman, mitkään aseet eivät tehoa ja lopulta toinen tappaa toisen ja Gorillasta tulee elokuva hyvis. Olen nähnyt tälläisen leffan ennenkin, ja juonellisesti ei taas mitään annettavaa.

Hauskaa ja osuvaa huumoria leffan loppuun

Äänet leffassa toki subbarien puolesta ihan kivaa räminää, mutta Atmos sen sijaan ei antanut oikein mitään. Taka-kanavia ei juurikaan edes huomannut puhumattakaan Atmoksista. Leffan harvoihini hauskoihin kohtiin lukeutuu lopun sormimerkit, jotka oikeasti vähän jopa naurattivat. Tämä leffa menee koriin, tulipahan nähtyä, mutta ei kyllä herätä mitään suuria intohimoja katsoa uudelleen.

Aushwichin Kirjanpitäjä

Vähän meni tänään leffat myöhäiseksi tänään, mutta pitihän sitä jotain pientä vielä ehtiä katsomaan tänäänkin. Kriteereinä hiljaiset äänet, ”kevyttä” katsottavaa ja lyhyt kesto. Aushwichin Kirjanpitäjää ei voi varsinaisesti aihepiirinsä puolesta pitää kevyenä katsottavana, mutta ehkä ymmärrätte mitä tarkoitan. Tälläinen dokumentti yleensä on hieman kevyempää katsotaavaa kuin pitkä elokuva, siitäkin huolimatta, että aihe sinällään ei todellakaan ole kevyt.

On mennyt aika pitkään edellisestä natsisaksaan liittyneestä elokuvasta, mutta aihe edelleen kyllä kiinnostaa. Tämä leffa on ollut odottamassa oikeaa ajankohtaa oikeastaan Netflixini avaamisesta lähtien, mutta tuli ajankohtaiseksi vasta nyt. Dokumentti oli mielenkiintoinen ja herätti paljon ajatuksia. Pitääkö oikeasti yli 90-vuotiasta ihmistä vielä syyttää, vaikka rikokset eivät varmasti vanhene koskaan. Leffassa oli paljon mieleipiteitä puolesta ja vastaan. Pystyn hyvin samaistumaan molempien puolien ajatuksiin, enkä oikein itsekään saanut päätöstä tehtyä.

Ennakkotapaukset ovat tärkeitä, mutta toisaalta elokuvassa oli myös mielenkiintoinen ajatus siitä, että onko kyseinen ihminen lainkaan se sama ihminen kuin tekojen aikaan 70-vuotta sitten. Tärkein ajatus tästä kuitenkin varmaan mieleen oli se, että tapahtuu maailmassa mitä tahansa, ihminen on aina vastuussa omista toistaan.

Epäuskottava

Meinasin vallan unohtaa, että tänään piti tehdä vielä yksi päivitys blogiin. Tämän blogin pitämisen aikana en ole paljon Netflixin tai ylipäätään mitään sarjoja ehtinyt katsomaan ja syitäkin on monia. Ensimmäinen syy miksi en herkästi lähde sarjoja katsomaan on niiden koukuttavuus. Tähän pahaan ansaan lankesin myös eilen. Sopivaa leffa etsiessäni yksi sarja herätti mielenkiinnon poikkeuksellisen vahvasti ja olihan se pakko sitten tsekata.

Ja huonostihan siinä sitten kävi. Onneksi kyseessä sentään vain yhden kauden ja kahdeksan osan sarja, sillä koko tuo kahdeksan osaa piti ahmia yhteen putkeen. Sarjan nimi oli Epäuskottava ja aiheena raiskaukset, poliisin työ ja siinä ohessa hyvin paljon elmän suuria kysymyksiä. Sarja oli todella laadukas ja koukuttava. Sitä ei vaan yksikertaisesti voinut jättää kesken, sillä sarjan alusta lähtien sarja oli porautunut niin syvästi mielenkiintoon, että sitä vaan ei pystynyt jättämään seuraavalle päivälle.

Sarja oli hyvin tehty, mutta ennen kaikkea sen juoni tai ehkä paremminkin tarina oli kerronnaltaan silkkaa timanttia. Tarina antoi samaan aikaa paljon, ja toisaalta taas ei mitään. Kuvaavaa sarjalle oli esimerkiksi juuri se, että moni tälläinen sarja olisi päättynyt siihen kun syyllinen saadaan kiinni, mutta tässä oli vielä senkin jälkeen tarinaa jäljellä. Sarja oli hyvin koskettava monine ihmiskohtaloineen ja monta asiaa jätti jatkuvasti pohtimaan elämää isommassakin kuvassa.

Sarjan koukuttavuuteen vaikutti osaltaan myös se, että periaatteessa monta yksittäistä tarinaa kulkivat omaa tarinaansa ison kuvan alla. Välillä yksi oleellinen hahmo unohdettiin pitkäksi aikaa kunnes henkilöön palattiin jälleen kun se oli tarpeellista. Näyttelijätyö elokuvassa oli todella laadukasta ja nautittavaa. Jokainen roolihahmo kantoi omaa pientä salaperäisyyttään hienosti ja mikään elokuvassa ei ollut varmaa. Jopa syylliseksi sarjan aikana löysin hyvinkin monta ehdokasta, joka varmasti tälläisessä tutkimuksessa on arkipäivää todellisuudessakin.

Jos haluat katsoa todella laadukasta ja ajatusta herättävää sarjaa niin suosittelen Epäuskottavaa. Sarja ei ole kovinkaan pitkä, mutta ehdottomasti katsomisen arvoinen.

Vendetta

Työpäivän päälle ehti tänään vielä katsomaan toisenkin elokuvan, tosin aikaa siihen ei ollut kovinkaan paljoa. Piti siis löytää nopeasti jokin kohtuulisen lyhyt leffa. Valinnaksi tällä kertaa päätyi Netflixin odottavien listalta vankilaympäristössä liikkuva Vendetta. Mielenkiintoiselta, mutta hieman köyhältä vaikuttava leffa, mutta ehdottomasti joskus katsottava.

Leffa ei lopulta ollut aivan niin huono kuin pelkäsin, ja juonessa itseasiassa oli jossain määrin jopaa hyvää yllättävyyttä ja hyviä käänteitä. Hyvänkin elokuvan pystyy usein pilaamaan heikoilla näyttelijöillä ja tässä elokuvassa vankilanjohtaja otti tuon roolin omakseen. Jep, tarkoituskin oli varmasti esittää jossain määrin reppanaa, mutta siitäkin huolimatta roolitus ei tässä tapauksessa ollut täysin onnistunut. Dean Cain Mason Danversin roolissa taas vastaavasti oli erittäin hyvä ja vakuuttava. Tähän rooliin olisi varmasti sopinut moni muukin tunnettu eturivin näyttelijä, mutta Cain täytti roolinsa täydellisesti.

Tässäkään elokuvassa ei verta säästelty ja tämän päivän teemaksi muodostu selkeästi kosto. Molemmissa tapauksissa menetyksenä jotain täysin korvaamatonta, jonka jälkeen ihmisen on varmasti vaikea miettiä enää tarkoituksia elämässään. Toki kostolla ei mitään varsinaisesti voita, mutta etenkin tässä elokuvassa fiilis oli hyvin vahvasti se, että onko tässä elämässä enää mitään muutenkaan jäljellä. Se, mihin tämä lopullinen kosto tosin lopulta kohdistui oli aika yllätävää.

Hyvä leffa ja lopulta mukavasti parempi kuin mitä ennakkodotukset itselläni oli. Rankkaa huttua, mutta toisaalta suosittelisin tätä sellaiseen kevyeen iltapäivän viihteeseen. Ihan katsomisen arvoinen leffa pienistä puutteista huolimatta.

Darkland

Viime viikolla Jyväskylän Videodivarista hankittu uusi tuttavuus Darkland tänään tarjottimella. Ulkomaalaiset leffat usein yllättävät positiivisesti ja niin teki myös tämä Tanskalainen lahja leffataivaalle. Hyvin menestyvä lääkäri hylkää kaidalta tieltä eksyneen veljen avunpyynnön ja hetkeä myöhemmin löytää veljensä pahasti hakattuna. Velipoika päätyy lopulta valkoisen kankaan alle ja siitä lähtee liikkeelle kova tarve kostolle.

Nuhteettoman lääkärin taustat alkavat pikkuhiljaa valjeta ja taustalle ei olekaan ihan mikä vaan tavallinen tohtori. Katutausta nousee elokuvassa nopeasti esiin ja kosto on suloinen. Verta ei tässä tiivistunnelmaisessa elokuvassa pahemmin säästellä ja vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää. Juoni on alusta asti hyvin selkeä ja suoraviivainen.

Leffa oli kyllä aika hyvä, mutta loppua kohden raju brutaalisuus alkoi jo hieman jopa häiritä. Leffa ei ehkä ollut budejtiltaan aivan Hollywoodin toimintaleffojen tasolla joka muutamissa tilanteissa näkyi, mutta toimintaa ei silti oltu säästelty. Alamaailma on varmasti pahimmillaan hyvinkin julmaa, mutta siitä huolimatta tässä leffassa ihmisten polttaminen elävältä tuntui aika pahalta. Tämä tosin johtui ehkä osittain juuri siitä, että kyseisellä henkilöllä ei varsinaisesti ollut mitään syytä tuota kohtaloa kokea.

Leffasta löytyi Atmos äänet ja se olikin tämän leffan hankintaan syy numero yksi. Elokuvan äänet olivat varsin mallikkaat, mutta mitään erityistä ei noussut esiin. Atmos kaiuttimia käytettiin verrattaen paljon, lähinnä tosin musiikkiin ja tunnelman luontiin. Subbarit olivat myös aktiivisesti töissä, tosin välillä olisi lähes taustamusiikiksi modostunutta kuminaa voinut hieman vähentääkin. Tämä leffa olisi ehkä vaatinut pari db laskemista subbareista, mutta en sitä kuitenkaan tehnyt. Varsin hyvä kokonaisuus loppujen lopuksi.

Molly’s Game

Vaihteeksi vuorossa katsaus Netflixin tarjontaan ja sieltä nousi esiin Molly’s Game. Etukäteen erittäin kova näyttelijäkaarti ja mielenkiintoinen intro leffaan. Kyseessä myös tositarinaan perustuva elokuva, tosin sellainen, josta en ole ennen kuullut. Tästä kaikesta siis voisi päätellä, että mielenkiintoinen sunnuntaiaamupäivä tulossa.

Ennakko-oletukset saivat myös paljon katetta. Elokuva oli aika mielenkiintoinen. Sinällään mikään elokuvassa ei niinkään yllättänyt, vaan voin hyvin uskoa, että tälläistä ”alamaailmaa” löytyy Los Angelesin ja New Yorkin pimeiden varjojen takaa paljonkin. Myöskään tähän kaikkeen osallistuvat ei ollut mikään yllätys. Julkkiksia, näyttelijöitä, urheilijoita, ja yritysmaailman ökyrikkaita, jolle muutaman sadan tonnin häviäminen on vain hauskaa viihdettä. Toisaalta ei myöskään yhtään yllätä, että näitä surullisia ihmiskohtaloita riittää, jotenkin vaan loputtomat miljoonatkaan eivät aina pelasta konkursseilta.

Elokuva oli erittäin hyvä ja nykyisyys ja menneisyys oli nivottu hienoksi kokonaisuudeksi. Tuon menneisyyden ja nykyisyyden risteyksessä erittäin vakuuttava Idris Elba ja menneisyyden haamuna psykologi-isä Kevin Kostner. Olen ehkä maininnut joskus ennenkin, mutta Kevin Kostner parantuu iän myötä koko ajan ja tässäkin roolissa mies oli kuin kotonaan. Jessica Chastain Mollyn roolissa todella vakuuttavaa työtä niin nykyisyydessä kuin menneisyydessä.

Elokuva on kohtuullisen pitkä lähes kaksi ja puoli tuntia, mutta siitä huolimatta se ei sortunut missään vaiheessa jaaritteluun. Juoni eteni vakuuttavasti alusta loppuun kohti yllättävää loppuratkaisua. Toisaalta kun miettii elokuvaa näin jälkeenpäin, niin oliko mikään lopussa sittenkään niin kovin yllättävää. Juoni kokonaisuudessaan oli erittäin mielenkiintoinen mielenkiinto pysyi koko elokuvan ajan tiukasti ruudussa. Siitäkin huolimatta, että Netflixin kuvanlaatu ei taas aivan priimaa ollutkaan.

Todellisuuteen perustuvat leffat antavat aina mahdolisuuden oppia jotain uutta maailmasta ja elämästä. Tämäkin elokuva inspiroi jälleen Youtubeen tutustumaan elokuvan historiaan ja todellisuuteen. Paljon mielenkiintoisia haastatteluja ja juttuja jälleen kerran. Kaiken kaikkeaan leffa oli juuri sitä, mitä olen taas pitkään kaivannut. Näitä voisi katsella monta lisää, vahva suositus tälle leffalla.

Fast & Furious 7

Pari päivää taukoa leffoista ja tänään paluu taas leffojen ääreen. Loppuviikosta vierailu Jyväskylään, joka kuitenkin oli leffojen puolesta menestyksekäs. Itselle uusi tuttavuus leffakauppa Videodivari tuli tarkistettua ja kiva valikoima leffaja siellä näyttikin olevan. Leffojen (DVD/Blue-Ray) suhde oli pienoinen yllätys, mutta ehkä se DVD-aikakausi ei sittenkaan taida olla kovinkaan kaukana. Itselläni ei tulisi enää mieleenkään ostaa yhtäkään DVD-tasoista elokuvaa vaikka elokuva muuten olisi kuinka hyvä. Yksi iso hyllyllinen Blue-Ray leffoja liikkeestä kuitenkin löytyi ja joukossa paljon mielenkiintoisia yksilöitä.

Leffoja olisi voinut ostaa paljon enemmänkin, mutta tälläkin kertaa hakusessa kuitenkin ainoastaan Atmos/DTS:X äänellä olevia leffoja. Jokaista elokuvaa en jaksanut käydä tuon osalta läpi, eikä myyjillä ollut suoraan mahdollisuutta auttaa, joten ajattelin vain etsiä mielenkiintoisia leffoja ja sen jälkeen katsoa löytyykö oikeaa ääniraitaa.

Hyllyssä olisi ollut myös paljon erilaisia 3D elokuvia, mutta mukaan tarttui vain yksi, elokuva joka muutenkin on ollut hankinassa eli Jurassic World. 3D:tä tulee jossain vaiheessa testata kun lasit postista saapuvat, mutta sitä ennen niitä leffoja ei kannata montaa hankkia. Testataan nyt ensin miten tuo tekniikka kotona toimii ja ostellaan levyjä vasta sen jälkeen jos tarvetta vielä ilmenee.

Kuten nämäkin vain Iphonella otetut kuvat osoittavat, UHD laatuinen 4k kuva on todella loistavaa laadultaan ja tarkkuudeltaan.

Jurassic Wordlin lisäksi mukaan tarttui Atmos leffa Darkland ja DTS:X ääniraidalla oleva The Huntsman – Winters War. Ennen kotimatkaa tuli myös pikaisesti poikettua paikallisessa Prismassa. Eväiden lisäksi hyvin pitkän harkinnan jälkeen mukaan tarttui myös yksi uusi leffa, nimittäin Fast & Furious 7. Tämän elokuvan hankinta on selkeästi ollut suunnittella, sillä muut on nähty (tällä kierroksella, kasi löytyy jo hyllystä ja uusi kohta tulossa vuokrattavaksi. Tämä seitsemäs osa tuli muuten katsottua aikanaan New Yorkin vierailulla Time Squaren Imax teatterissa. Se mitä en ollut suunnitellut oli tämän leffan ostaminen UHD versiona. Hinta kuitenkin oli sen verran huokea, että päätin sen lopulta ottaa mukaan.

Hinta oli jonkin verran kovempi kuin olisin toivonut, mutta tällä hetkellä pitää todeta, että ei harmita tippaakaan. Katsoin tuon elokuvan juuri ja leffan äänet olivat jotain, mitä en ole ennen huoneessani kokenut. Leffassa on DTS:X äänet, jotka olivat todella loistavat. Fast & Furious leffat antavat erittäin hyvän läpileikkauksen äänien kehittymisestä vuosien saatossa ja nyt vuonna 2015 ollaan jo todella todella kovalla tasolla. Äänimailma tykitti tavaraa jatkuvalla sykkeellä subbareille ja nuo äänet kuulostivat todella syviltä, osuvilta ja napakoilta.

Tätä leffaa, voi hyvällä syyllä kutsua Referense leffaksi, enkä varmasti häpeä tätä leffaa tarjota, jos joku kavereista haluaa huonetta tulla testaamaan. Nyt myös selkeästi kongretisoituu mitä SVS:ät ovat laadultaan, äänet ovat kovat, mutta todella nautittavat, josta kertoo myös se, että äänen taso tänään oli -10db referense tasosta ja siitä huolimatta huone työnsi 110db piikkiä, joka on kovin luku mitä olen huoneessani mitannut.

Äänen ja kuvanlaadun lisäksi Fast & Furious leffojen taso muutenkin paranee jatkuvasti. Onko tämä sitten sarjan ultimaattinen huippu, niin saattaa jopa olla. Elokuva on viimeinen, jossa Paul Walker on mukana, ja elokuva on muutenkin hänelle omistettu. Elokuvan loppu on tyylikäs kunnianosoitus elokuvan toiselle johtohahmolle, joka siis hieman ironisesti kuoli kaahailtuaan urheiluautonsa rusinaksi juuri kun elokuva alkoi olla kasassa.

Tämän elokuva tähtikaarti on todella vaikuttava ja se näkyy. Etenkin se mikä tekee elokuvasta todella nautinnollisen katsoa on se, että kaikki näyttelijät elokuvassa ovat hyvin miellyttäviä, elokuvasta puuttuu kaikki ns. ärsyttävät hahmot. Esimerkiksi Jason Statham pahiksen roolissa on loistava näyttelijä ja silkkaa ammattitaitoa.

Nyt kuitenkin sarja lähenee loppuaan ja yksi osa enää jäljellä ennen uusinta Hobbs and Shaw osaa, jota vielä ei löydy edes vuokrattavaksi. Kahdeksas osa on myös todella hyvä, mutta sen katsoinkin juuri hiljattaen, joten saapa nähdä onko seuraavaksi Fast & Furious leffaksi vuorossa kahdeksas osa vai suoraan Hobbs and Shaw. Seuraavaksi kuitenkin taas jotain muuta, ehkä jopa vielä tänään.

Fast & Furious 6

Vähiin käy ennen kuin.. ..viimeinen osa leffateatterista ulos! Tänään Fast &Furious kuudes osa ja sama loistava tykitys jatkuu. Tämäkin osa on tullut joskus nähtyä, mutta yllättävän vähän siitä oli jäänyt mieleen. Erittäin hyvä leffa ja ennen kaikkea äänet paranevat jakso kerrallaan joka kerta. Juonikin jatkaa kehittymistään, joten mikäs täsä nauttiessa.

Täytyy itseasiassa tässä vaiheessa todeta, että vaikka paljon on kesän aikana tullut tehtyä, niin varmasti yksi selkeästi parhaita hankintoja koko kesänä oli Panasonicin UB820 UHD soitin. Ennen tuon soittimen hankintaa koitin katsoa paria vanhaa Blue-Ray leffaa Playstation 4:sella, muuta kuvan laatu oli niin surkea, että jätin väliin. En edes saanut Playstationin kuvaa koko skriinin kokoiseksi jostain syystä.

Playstation 4 varmasti pärjää ihan hyvin vanhojen elokuvien kanssa äänenlaadun suhteen, mutta Panasonic nostaa kuvantason aivan uudelle levelille, ja ihan oikeasti vanhoja leffoja on taas kiva katsoa! En olisi uskonut aivan tälläiseen tilanteeseen ja pelkäsin, että nyt sitten pitää hankkia paljon UHD leffoja hyllyyn, mutta ei tarvitse, Panasonic nostaa vanhojen levyjen tasoa niin paljon.

Nyt edessä kuitenkin pari päivää taukoa leffoista. Katsotaan mitä kivaa sitä taas viikonlopuksi keksisi, mutta loppuviikko sen verran kiireistä, että leffat taitavat jäädä väliin. On tämä kyllä silti sen verran mukavaa ja iloa tuovaa hommaa, että eipä tässä malta kauaa leffahuoneesta poissa pysyä!

American Son

WOW, WOW, WOW! Mietin pitkään, että kirjoitanko tästä elokuvasta mitään muuta, mutta päätin sitten kuitenkin jotain kirjoittaa. American Son Netflixistä, ponnahti suoraan ruutuun ja vaikutti elokuvalta, joka olisi kiva katsoa. Ehdottomasti parhaita elokuvia, joita olen koskaan nähnyt. Elokuva kertoo rasismista, kasvatuksesta, parisuhteesta ja oikeastaan myös paljon muusta. Väitän tietäväni aiheesta paljon, olenhan itsekin asunut Amerikassa neljä vuotta. Elokuvan piti kaiken lisäksi olla Atmos, mutta jostain syystä Atmos ääniä en millään saanut toimimaan, toisaalta ei ollut mitään tarvettakaan.

Onneksi New Yorkissa rasismi ei näkynyt aivan yhtä pahasti kuin monessa muussa paikassa. Manhattan ja koko sen lähialue (muutamaa lukuunottamatta) on kuitenkin muuttunut vuosien saatossa todella paljon, ja esimerkiksi itse yli kymmenen vuotta sitten tunsin oloni erittäin turvalliseksi paljon aivan yksin liikkuessani. En kuitenkaan missään tapauksessa väitä, että tummien ja vaaleiden ennakkoluulot ja rasismi ei olisi ollut tuolla läsnä. Jonkinlaista kosketuspintaa asiaan on myös Suomesta, useita vuosia erimaalaisten ihmisten kanssa toimiessani.

Elokuva alkaa hyvin paljon stereotypioiden parissa ja hetken joutuu miettimään mistä tässä oikein on kyse. FBI-agentti-isän saapuessa paikalle jutun juoni alkaa selvitä ja sen jälkeen elokuva on viimeistä piirtoa myöten täyttä tykitystä. Mietin aluksi että kirjoitanko tästä elokuvasta juuri lainkaan, syynä se, että elokuvassa on niin järkyttävä määrä käsiteltäviä asioita, että kukaan ei jaksa koko elokuvaa käsitellä yhdessä blogissa. Tämä elokuva on todellakin pakko nähdä!

Elokuva pakottaa todellakin miettimään. Elokuvassa rasismi on toki pääroolissa, mutta missään tapauksessa se ei ole koko elokuva. Elokuvassa käsitellään taitavasti myös kasvatuksellisia asioita ja parisuhteita. Elokuvassa on myös paljon hyviä asioita turhautumiseen, asioiden käsittelemiseen ja käyttäytymiseen liittyen. Eugene Leen luutnantti John Stokesin rooli on jäävän hyvä, tosin muidenkaan näyttelijöiden roolisuoritukset eivät siinä sivussa paljon kalpene. Mainittakoon tässä yhteydessä myös se asia, että näyttelijöitä elokuvassa on siis vain neljä ja kaikki tapahtumat tapahtuvat yhdessä ainoassa huoneessa. Silloin kun juoni on näin täydellinen, ei mitään muuta tarvita!