Schelden Taistelu

Se oli sitten eilen ruudulla pitkästä pitkästä aikaa taas toisen maailmansodan tarinaa ja tällä kertaa taas uutta sellaista. Kyseessä Netflix uutuus Schelden Taistelu, joka kertoo jälleen yhden uskomattoman tositarinaan perustuvan tarinan sodan keskeltä. Tarina on tässäkin varsin mielenkiintoinen vaikka mitään aivan niin suurta ja urhoollista tässä ei ehkä olekaan kuin osassa mitä näitä on nähty. Tässä kyse ehkä aavistuksen enemmän kysy hyvistä (ja huonoista) sattumista, jotka johtavat sekä ihmisten, että koko sodan kannalta merkittäviin seurauksiin.

Kuten aiheeseen sopii, leffa on surullinen ja jonkin verran raakuutta ja tappamista nähdään, mutta kuitenkin varsin hyvällä maulla on tämä leffa tehty ja korostettu ehkä enemmänkin tarinaa. Leffa ei ole kovinkaan pitkä vaan juuri sopiva tarinan kertomiseen ja tykkäsin kyllä leffan kokonaisuudesta, eikä se varsinaisesti alkanut missään vaiheessa pitkästyttämään, vaikka sekin olisi ollut ihan mahdollista, niin mukaansa tempaava leffa ei kuitenkaan ollut.

Äänien osalta leffassa oli paljon hyvää, vaikka leffa olikin vain 5.1 äänillä, mikä sikäli oli todella sääli, että leffassa olisi ollut todella paljon potentiaalia myös hyviin Atmos ääniin. Mutta kuten usein on tullut sanottua, hyvä 5.1 leffa skaalattuna voi olla paljon parempi kuin huono Atmos. Tänään pitkästä aikaa tuon skaalauksen sai hoitaa Neural:x ja se toimi jälleen loistavasti, tuoden leffan todellakin eloon: Erityisen hyvin tässä leffassa käytettiin takakanavia, tästä saisi hyvin ihan referenssi materiaalia niiden käytöstä. Hyvät äänet silti ihan kokonaisuudessaankin.

Mad Max – Fury Road

Tänään ikäänkuin yhden ympyrän oli pakko sulkeutua, tai sanotaanko näin, että leffa jonka katsomista olen pitkään vältellyt tuli tänään vihdoin katsottua. Mad Max – Fury road elokuva nousee säännöllisesti esiin kun jollain nettipalstalla etsitään hyviä Atmos elokuvia katsottavaksi. Joo, kyllä, tiedän, että tässä leffassa on hyvät äänet, mutta siitä huolimatta leffan uudelleen katsomiseen taisi mennä sellaiset lähes viisi vuotta, ja ihan kyllä syyllä.

Miksi tällä leffalla sitten on niin kovin erityinen rooli tässä jutussa? Kuten kaikki varmasti tietää niin Mad Max – Fury road oli yksi niitä ensimmäisiä leffoja joilla Atmosta oli kotona mahdollista testata. Tämän vuoksi tämä leffa varmaan myös aika monen hyllystä tällä hetkellä löytyy. Tämä sattuu myös luonnollisesti olemaan leffa, jota on tullut aikanaan esimerkiksi Mareksoundissa testailtua ja kuunneltua, silloin kun Atmos tosiaan oli vielä uusi asia. Pätkä tästä leffasta löytyy luonnollisesti myös Dolby Atmos Demo-levyltä, vaikkakin sitä ei ole tullut itse sieltä aikoihin katsottua. Joka tapauksessa muistan kuin eilisen kun vesivahingon jälkeistä päivitystä tehtiin, tämä oli se pätkä, jolla laitteita tuli vähän väliä testattua.

No mutta mikä tässä sitten on se toinen puoli, joo, ehkä tämä alkaa olla aavistuksen siihen tarkoitukseen jo kulunut pätkä, mutta ylipäätään koko leffa ei ole minua missään vaiheessa sytyttänyt, ja siksi se on jäänyt katsomatta uudelleen, vaikka hyvät äänet siinä onkin, ja se on ollut kyllä hyvin tiedossa. Leffa on kirjaimellisti kaksi tuntia aivan täyttä tykitystä, ja ainakaan suppareita ei tässä kyllä pahemmin säästellä. Pauke ja moottorien rähinä on jatkuvaa, mutta toisaalta sitten myös yksi niitä leffoja miksi korvat on aika kovilla, ja rauhallista hetkeä leffasta saa todellakin hakea. Siksi, ehkä yksi syy miksi ei sitten kuitenkaan aivan mun leffa.

Toinen juttu sitten on tietysti leffan juoni, joka on aika heppoinen. Toisille varmasti riittää, minulle vähän kevyt. Tosin pitää todeta, että tällä kertaa leffa tuntui kyllä paljon mielenkiintoisemmalta kuin aikaisemmin, liekö tässäkin tekemistä äänien parantumisella viidessa vuodessa. Ei, ei tästä todellakaan silti mitään suosikki leffaa tullut tai tule, ei äänen eikä minkään muunkaan puolesta, mutta ihan kivaa päätöntä kohellusta vaihteeksi.

Indiana Jones ja Kristallikallon Valtakunta

Noniin, sitten taas ne, jotka ovat todellisia Indiana Jones faneja, voivat harkita tarkkaan kannattaako tämän tekstin lukemista jatkaa tämän pidemmälle. Nimittäin aika moni noista tosifaneista ovat sitä mieltä, että ainoastaan kolme ensimmäistä ovat ns. oikeita Indiana Jones elokuvia, ja tämä neljäs on loukkaus koko sarjaa kohtaan. No, itse olenkin sitten kuin pieni kala vastavirrassa, eli mielestäni tämä leffa oli selvästi näistä neljästä paras, tai sanotaan ehkä niin että minä tykkäsin tästä kaikista eniten.

Ensinnäkin tämä leffa on itselleni se ennestään kaikista tutuin, ja itseäni luonnollisesti leffassa kiinnostaa eniten se, että tässä Indiana Jones on monellakin tapaa tuotu nykypäivään. Tämä sarja on ollut kiva katsoa nyt kokonaisuudessaan restoroituna, mutta pakko silti on todeta, että tämä leffa ehdottomasti edustaa eniten sitä nykypäivän toimintaseikkailua mistä itse tykkään. Leffassa on kivasti toimintaa ja jännitystä, silti jotain historiallista mysteerin metsästystä hieman DaVinci koodin tapaan. Leffasta ei silti ole unohdettu niitä alkuperäisen leffan piirteitä, eniten tykkäsin käärmekohtauksesta, joka ei ehkä kaikille aukea täysin jollei leffojen historiaa yhtään tunne. Ja tietysti, tunnarihan on aina se jonka aivan varmasti jokainen näistä leffoista tunnistaa.

Aivan täysin sitä kritiikkiä tätä leffaa kohtaan en siis ymmärrä, mielestäni todella hyvällä maulla tehty jatko-osa 19 vuotta myöhemmin. Lisäksi kun pääosissa edelleen Harrison Ford ja Karen Allen, on tämä mielestäni todella oikeutettu ja hyvä jatko hisrorialliselle sarjalle. Harrison Ford tässä omasta mielestäni jopa paljon parempi kuin aikaisemmissa, vanheneminen todella pukee herraa hyvin!

Myös äänien ja kuvan osalta leffa oli varsin priimaa. Kuva on tuotu nykypäivään ja maisemissakaan ei ole mitään valittamista. Ylipäätään koko kuvaus on paljon nopeampaa kuin vanhemmissa, tykkään paljon enemmän. Äänet olivat atmosta, mutta tässäkin toki vielä restoroitua eikä alkuperäistä. Silti ääniin oli saatu paljon kivoja juttuja ja leffaa oli äänienkin puolesta kiva katsoa. Kokonaisuudessaan siis nautin kyllä koko sarjasta, mutta tämä viimeinen ehdottomasti oma suosikkini, sanoi tosifanit sitte mitä tahansa.

Bac Nord

No, tämä päivitys tulee nyt vähän myöhässä, mutta tämä leffa tuli katsottua jo paripäivää sitten, päivittäminen vain on jäänyt, mutta kirjaillaan tästäkin nyt muutama sana. Leffa siis Bac Nord, joka on ransalainen tositapahtuumiin ainakin löyhästi perustuva elokuva. Leffa oli ranskalainen, mitä se nyt sitten ikinä lukijalle kertookaan, mutta jotenkin itselleni hyvin tyypillinen ranskalainen, jossa puolin ja toisin vähän kukkoillaan ja ammuskellaan, mutta fiilis on kuitenkin jollain tapaa mustan ja rennon välimaastossa.

Leffa oli ehdottomasti luokka ihan hyvä, ei mikään klassikko mutta ehdottomasti katsottava. Näyttelijät suoriutuivat tästä varsin hyvin ja mikään rooli ei varsinaisesti jäänyt ärsyttämään. Leffa juoni tositarinaan perustuvat oli toki hyvä, mutta ei nyt ehkä kuitenkaan mitään sinällään kovin yllättävää. Ei ole kovinkaan yllättävää, että poliiseilla etenkin tietyissä maissa on välillä tarve päästä vähän pätemään, ja kun halutaan päteä, se yleensä tarkoittaa ongelmia.

Mutta summa summarum, ihan katsottava leffa, ja hyvää toimintaviihdettä iltaan.

Wrath of Man

Eilen oli taas sellainen fiilis että piti katsoa jotain laadukasta toimintaa ja aika usein se tarkoittaa että pitää suunnata kohti Itunesia ja vuokrahyllyä. No, sinne tuli suunnattua tälläkin kertaa ja kyllähän sieltä mielenkiintoinen leffa sitten löytyikin taas. Leffana tällä kertaa Wrath of Man niminen leffa, jota tähdittää Jason Statham. Tähdistä puheenollen ihan viittä tähteä tälle leffalle ei kuitenkaan tällä kertaa ole täältä suunnalta tulossa, vaikka ihan hyvä leffa olikin. Ja tähän syynä nimenomaan nuo leffan tähdet.

Statham oli tälläkin kertaa hyvässä ja pahassa Statham. Jotenkin alkaa jo tuntumaan siltä, että miehellä on jotakuinkin yksi rooli ja yksi ilme, sitä oli tämäkin leffa taas täynnä. En oikein tiedän miten tämä rooli esimerkiksi eroaa herran roolista Fast and the Furious tai Hobbs and Shaw leffoista, mielestäni ei juurikaan. Enkä sano tätä vain pahalla, vaan kyllähän herra hommansa osaa ja silloin kun tälläistä leffaa haluaa katsoa niin kyllähän sen tietää mitä saa. Valitettavasti loppu kaarti ei tässä ollutkaan sitten kovinkaan vakuuttava, ja asia josta olen aikaisemmin puhunut sai jälleen karvat nousemaan pystyy.

Leffan dialogi oli todella virkamieskieltä, ja sen vuoksi leffa kuulosti kuin halvalta brittileffalta, jossa puhutaan kirjakieltä, noudatetaan käsikirjoituksen dialogia kuin raamattua ja näyttelijätyöstä tulee samalla todella kankeaa, luonnotonta ja epäuskottavaa. Ennen kaikkea tuo uskottavuus oli tänään todella koetuksella. Pahimpana esimerkkinä tästä kapulakielestä oli Holt McCallany, josta en nyt vaan tykännyt.

Äänien osalta leffa oli ihan hyvä, ja vaikka ei nyt missään tapauksessa mitään demomateriaalia ollutkaan. Muutamia kivoja kohtia, mutta etenkin taka-kanavista ei tällä kertaa mitään eritystä saanut irti. Bassot olivat ok, mutta niistäkään ei mitään erityistä jäänyt mieleen, joka tapauksessa ihan hyvin leffaan sopiva ääniraita ja teki kokonaisuudesta hyvän. Leffa parani muutenkin loppua kohden koko ajan ja juonen osalta leffassa ei kyllä muutenkaan ollut mitään valitettavaa. Hyvä leffa.

Pitää loppuun taas päivitellä parilla sanalla vähän muitakin juttuja, ensinnäkin tuli ajankuluksi tultua vierailtua vaihteeksi taas myös Tigerissä, ja sieltä löytyikin aivan mielettömän hienoa rekvisiittaa teatteriin, tietäjät tietää, eli ne jotka blogia seuraa tietää että irtokarkit maistuu Leffafriikille välillä vähän liiankin hyvin, joten pitäähän sitä oma irtokarkkihylly löytyä omastakin huoneesta. Onhan tuo nyt upea! P.S. Kaiuttimet ovat saapuneet satamaan Ranskassa, joten lähenee lähenee!

Squid Game

Netflixiin tulee aina välillä sarjoja, joista puhutaan paljon ja sellaisia sarjoja joista oikeasti puhutaan paljon ihan maailman laajuisesti. Nyt tänä syksynä tuollainen sarja on ehdottomasti ollut Korealainen sarja nimeltä Squid Game. Itse kärvistelin tuon kohun jälkeen viikon verran ja sen jälkeen tuo sarja piti sitten ottaa katseluun. Se mitä tästä sarjasta ennakkoon kerrottiin oli se, että sarja on ensimmäisistä hetkistä lähtien todella koukuttava, vaikka sen paremmin ei olisi edes tietoa mistä on kyse. Tuon väitteen voin allekirjoittaa täysin, hetkeäkään ei tarvinnut miettiä katsoako sarja loppuun vain ei.

No, sarja tulikin sitten katsottua loppuun aika nopeasti, ei siinä mennyt kuin pari päivää ja sarja oli maalissa. Yhdeksän jaksoa, ja toinen kausikin vasta ilmeisesti tulossa joskus ensi vuoden puolella. Sarja oli kuitenkin erittäin laadukas, ja taas kerran kun kielenä ei ole suomi tai englanti, niin sarjaa joutui seuraamaan aika paljon tarkemmin ja kännykän katsomisen ajaksi piti aina laittaa ohjelma pauselle, että mitään ei vain jäisi näkemättä. Näyttelijät olivat kautta linjan loistavia ja hahmot ylipäätään varsin osuvia.

Jos et halua yhtään spoileria, niin älä lue pidempään. Muutama asia nimittäin jäi kuitenkin mietityttämään tai harmittamaan. Ensinnäkin kisat olivat idealtaan aivan jäätävän mielenkiintoisia, mutta se mikä alkoi häiritä mitä pidemmälle mentiin oli se, että oli koko ajan päivän selvää, että muutama päähenkilö selviää jokaisesta tehtävästä hengissä. Ymmärrän, mutta toisaalta sarjan kannalta olisi ollut todella paljon parempi jos nämä muutamat ”päähahmot” olisivat voineet kisasta tipahtaa hieman aikaisemmin. Sarjan juonen ja mielenkiinnon kannalta sekin olisi toiminut aivan varmasti loistavasti, minun mielestä paremmin kuin tämä ennalta-arvattava loppu.

Juoni muuten oli erittäin selkeä ja mielenkiintoinen alusta loppuun asti, mutta lopun kuviot olivat aavistuksen laimeita, ja lisäksi loppuhuipennus jäi aavistuksen uuden kauden petaamisen alle. Hyvä loppu ehdottomasti, mutta edelleen, ehkä aavistuksen liian paljon selkeitä ”näin sen piti mennä”-juttuja.. Suosittelenko kuitenkin sarjaa, no aivan varmasti, tämä oli todella hyvä sarja, suorastaan loistava!

Syyllinen

Tänään oli tälläinen ehkä hieman oudompi, tai jollain tapaa ehkä hätäinen leffa-iltapäivä, ja sikäli outoa, että en muista millään leffan nimeä, enkä sen paremmin tainnut leffasta ottaa yhtään kuvaakaan. Jostain pitäisi nyt kuitenkin kaivaa ensimmäisenä leffan nimi ja sen jälkeen jatkaa tämän tekstin kirjoittamista.. A few moments later.. Okei, eli leffan nimi oli siis syyllinen, ja pääosassa Jake Gyllenhaal. Leffa näyttää olevan Suomessa päivän toiseksi katsotuin leffa Netflixissä, mitä se ikinä sitten mahtaakaan määrissä tarkoittaa.

Leffassa oman elämänsä kanssa taisteleva poliisi on alennettu hätäkeskuksen puhelinvastaajaksi ja saa hommassaan hyvin monenlaisia puheluita, joihin reaktiot vaihtelevat maan ja taivaan väliltä. Yksi puhelu kuitenkin muuttaa kaiken, ja siitä lähtee hyvin moninainen ja mielenkiintoinen tapahtumien ketju. Leffa on aika lyhyt, mutta tällaiseksi leffaksi juuri sopiva. Leffan juoni pysyy hyvin kasassa ja tarjoaa varmasti käänteitä ihan loppuun asti. Leffa ei taida millään tavalla olla tositarinaan perustuva, mutta olisi voinut olla.

Äänien osalta leffa on Atmos, mutta sillä ei tänään ole oikeastaan minkäälaista merkitystä. Leffasas ei äänillä oli juuri mitään merkitystä, ja muutenkin leffa on aika pitkälti yhdessä paikassa yhden henkilön yhtä päivää ja muutamaa tuntia seuraava kokonaisuus, joka siitä huolimatta kyllä pakottaa seuraamaan itseään. Ei tästä mitään klassikkoa synnyt, mutta hyvä ja katsottava leffa joka tapauksessa.

Sanottakoon vielä tähän loppuun, että Elusive 1099 osalta jokin laiva oli ylibuukattu, joten kaiuttimien saapuminen Suomeen siirtyi taas muutamalla päivällä ja seuraava määräaika onkin sitten jo marraskuun puolella. Vanhat ovat puolestaan koemyynnissä, eli kannattaa kysellä jos kotiteatterin päivittäminen tai uuden rakentaminen kiinnostaa.

James Bond – No time to die

Tänään se sitte viimein saapui teattereihin, eli jo reilun vuoden odoteltu James Bond – No time to die. Leffa on monellakin tapaa varsin merkittävä tapaus. Ensinnäkin se syy miksi tätä leffaa on vuosi jouduttu odottamaan johtuu tietysti koronasta, ja jollain tapaa toivoisi, että tästä leffasta voisi tulla sellainen symboli sille, että korona alkaa nyt olla selätetty ja on aika jälleen ihmisten löytää takaisin leffateattereihin. Itselläni korona on ehkä vaikuttanut pikkaisen, mutta oikeastaan kaikki leffat jotka olen halunnut nähdä ja ovat teattereissa olleet olen nähnyt, mutta syykin tähän on selvä, itselläni kotiteatteri on se juttu ja siitäkin kerron taas tässäkin päivityksessä taas lisää.

Toinen hyvin merkittävä asia tässä leffassa oli tietysti sitten se, että kyseessä oli Daniel Craigin viimeinen esiintyminen pitkään kestäneessä Bond jaksossa. Craigin pätkä on ollut Bondin historiassa todella merkittävä, ja Craig on todellakin nostanut Bondin aivan uuteen kukoistukseen ja ennen kaikkea nykyaikaan. Hyvin mielenkiintoista onkin sitten arvailla mitä seuraavaksi. Viitteitä siitä ehkä nähtiin jo tässä uusimmassa leffassa, tai sitten ei. 007:kan viittaa nimittäin yritettiin jo kovasti laittaa Lea Seydouxin harteille, siitä voi sitten olla montaa mieltä oliko tuo kokeilu onnistunut vai ei, ja onko mahdollista että miehisyyden perikuvasta voisi jatkossa tulla nainen. Seydoux kyllä selvisi omasta ruudustaan erittäin hyvin, mutta en silti olisi tätä leffaa kuitenkaan halunnut vain hänen harteillaan nähdä.

Leffa itsessään sitten olikin varsin hyvä, vaikka odotukset itselläni olivat niin katossa, että pieniä pettymyksiäkin kuitenkin tunsin. Leffan kesto oli venytetty aika pitkään lähes kolmeen tuntiin ja voi hyvällä syyllä miettiä oliko sille tarvetta. Etenkin leffan alku, vaikka merkittävä juonen kannalta olikin, oli aika pitkä ja jotenkin vähän turhan kankea. Ihan ei voinut leffan alussa olla varma mitä tuleman pitää, mikä tavallaan Bondeissa on aina ollut aika selkeää. Leffan juoni lopulta oli ihan hyvä, mutta kyllä se jossain vaiheessa hieman laahasi, ja pakko myöntää, aika lähellä oli yksi nukahtaminen leffan puolivälissä, mutta sain kammettua itseni hereille. Näin en muista ikinä leffassa ennen käyneen.

Itselleni päivän selvää oli, että kun Bondia mennään katsomaan niin sitä mennään katsomaan parhaaseen mahdolliseen saliin ja siksi leffa tuli siis tietysti katsottua Biorexin Prime salissa. Erittäin aikaisen esitysajan (14:00) ja koronajuttujen vuoksi vielä eilen illalla vapaana oli onneksi salin paras paikkakin, joten lähtötilanne tällä kertaa varsin maukas. Ja luonnollisesti kun kyse on uudesta Bondista, niin äänien suhteen odotukset olivat erittäin korkealla. Ensimmäisenä salissa jo totutusti pyörähti käyntiin Dolby Atmos demo, joka luonnollisesti löytyy myös kotoa. Jälleen kerran pitää todeta, että hymyilin demon aikana varsin tyytyväisenä, ja tuo hymy ei johtunut teatterista, vaan siitä, että jälleen kerran fiilis oman huoneen tasosta vankistui entisestään. Tuossa demossa ei ollut yhtään mitään sellaista, joka olisi saanut oman salin tuntumaan siltä, että jotain puuttuu.

Itse leffa oli vastaavasti sekä positiivinen että positiivinen yllätys. Ensinnäkin positiivinen siinä mielessä, että leffan äänet olivat selkeästi parhaat mitä olen leffassa ehkä koskaan kuullut. Tämä ennen kaikkea sen vuoksi, että nyt tuntui äänet olevan todella kohdillaan niin katossa kuin surround kanavissakin. Materiaalia näihin kanaviin oli saatu paljon ja se oli hyvää ja leffaa tukevaa. Ennen kaikkea omaa korvaa miellytti muutama kohdat, jossa etusurroundeja tai kotiteatterissa ehkä enemmänkin puhuttaisiin front wide kaiuttimista, käytettiin erittäin hienosti hyväksi. Taas kerran atmoksen antamia mahdollisuuksia. Yksi todella upea kohtaus, joka leffan alusta jäi erityisesti mieleen oli ison kirkonkelloin lyönnit, mahtava kuva, jossa upeat äänet tukena, odotan enemmän kuin paljon että tuon kuulee kotona.

Se toinen positiivinen yllätys sitten liittyy taas siihen, että edelleenkään hetkeäkään ei tullut sellainen fiilis että oma huone kalpenisi isolle leffateatterille tippaakaan. Ei ollut basson syvyyttä, ei ollut mitään tilafiilistä mitä kotona ei ole, ja mikä parasta, kotona nuo buttkickerit vaan ovat jotain, mitä leffateatteri ei pääse lähellekään. Vaikea kuvata, mutta nuo kokeneena mikään ei niitä korvaa ja millään en tuosta konseptista enää luovu. Vastaavasti hieman ihmetyttää, miksi leffoissa nykyään tuntuu bassot olevan ylipäätään kovin vaisuja. Eikö iso yleisö kaipaa kovia ääniä, vai onko muu ympäristö vaan nykyään niin mahdotonta suojata kunnon bassoilta, että äänitasojen laskeminen on ainoa ratkaisu, enpä tiedä.

Kaiken kaikkiaan silti kiva päivä leffassa ja tästä on hyvä jatkaa eteenpäin ja alkaa odotella tuota leffaa kotiin. Päivän selväähän se tietysti on, että se tullaan kotiin hankkimaan. Ja kyllähän tuota leffaa jokaiselle on pakko suositella, oli sitten kotona kunnon leffahuone tai ei.

Black and Blue

Kylläpäs tulikin tänään katsottua hyvä leffa netflixistä. Leffaan ehdin pitkästä aikaa ja leffaksi valikoitui tällä kertaa hyvin nopeasti Black and Blue niminen leffa. Muun muassa Naomie Harrisin, Tyrese Gibsonin ja Frank Grillon tähdittämä leffa oli pitkästä aikaa kunnon toimintatrilleri, joka kesti viihdyttävänä ensi hetkestä aivan leffan loppuun asti. Leffan päätähdet täyttivät roolinsa tänään todella todella hyvin ja kaikki tuntui todella uskottavalta ja laadukkaalta. Tämä oli pitkästä aikaa sellainen leffa, jossa tuntui kaikki toimivan varsin hyvin ja missään vaiheessa ei ollut pienintäkään pelkoa tylsistymisestä.

Leffan juoni oli aika simppeli, mutta silti todella hyvin mietitty ja erittäin hyvin etenevä. Leffasta olisi helposti saanut paljon huonomman, sillä tuon yhden videon saaminen ”turvaan” olisi voinut kuvitella olevan hyvinkin helppoa, mutta tässä leffassa siitä tehtiin vaikeaa todella uskottavasti. Leffassa oli paljon kivoja käänteitä ja missään vaiheessa ei oikein ollut mahdollista arvata mitä seuraavaksi tapahtuu. Nautin kyllä joka hetkestä.

Kun tämän lisäksi leffan äänissä oli todella paljon hyvää, oli kokonaisuus erittäin hyvä. Leffassa oli erityisesti panostettu surroundien käyttöön aika ainutlaatuisen hyvin, siitäkin huolimatta että leffa ei ollut atmos-laatua. Leffassa sivulla ja takana tapahtui jatkuvasti, erittäin uskottavasti ja todentuntuisesti. Tätä leffaa voisi hyvin käyttää referenssinä esitellessä taka ja sivukanavia. Eikä leffan äänissä muutenkaan ollut mitään valitettavaa, kaikki oli ns. oikein.

Klipschit muuten ovat nyt koemyynnissä, eli rohkeasti vaan yhteyttä jos oman kotiteatterin tekeminen tai päivittäminen kiinnostaa ja on kohta ajankohtaista. Kohta siksi, että ihan vielä kaiuttimia ei huoneesta ulos voi kantaa, mutta sekin päivä lähestyy ja uusien 1099:en pitäisi olla suomessa lokuun loppuun mennessä. Toki ne pitää vielä kasatakkin, mutta eiköhän se onnistu kohtuu nopeasti kun sinne asti päästään. Sitä ennen kuitenkin nautitaan vielä vanhasta ja käydään vaikka leffassa. Huomenna, nimittäin todella pitkään odotettu Bondin ensi-ilta, jota itse vietän Biorexin prime salissa. Ai odotanko, no todella!!!

Luca

Nyt täytyy myöntää, että päivittäminen on hieman jäänyt, tosin niin on jäänyt myös sattuneista syistä leffojen katsominenkin hieman vähemmälle. Jo viime viikonloppuna tuli siis katsottua tämä Disney plussasta löytyvä leffa nimeltä Luca. Leffaseura myös tällä kertaa pelkkää priimaa, eli leffaa tuli tälle kertaa katsottua muksujen kanssa. Leffaherkut mintissä ja leffa pyörimään.

Luca on Disneyn uusin tuotos ja kyseessä siis luonnollisesti animaatioelokuva. Animaatioita on edelleen tullut silloin tällöin katsottua, mutta ehkä niiden katsominen on nykyään jäänyt enemmänkin lasten kanssa tehtäväksi viihteeksi. Animaatioiden kulta-aikaa vietettiin varmaankin joskus 2000 luvun vaihteen jälkeen, mutta nyt ne alkavat omaan makuun olemaan jotekin kovin samaa kaavaa kiertäviä. En oikein muista milloin olisi viimeksi tullut todellista timanttia, vaan kaikki animaatiot ovat olleet luokkaa ihan kiva. Ihan kiva oli myös fiilis joka tästä leffasta jäi.

Ei silti, ihan kivahan tämä leffa silti oli ja jotain uuttakin juonellisesti. Etenkin ihan kivaa oli se, että leffassa aiheena oli vaihteeksi taas ikuisten eläinten sijasta enemmänkin ihmishahmot, vaikka ne eivät toki ihan sitä normaalia tässäkään olleet ja toki hyvä niin. Juoni oli ok ja muutenkin idea leffassa ihan mukiin menevä. Ei nyt mitään valtavia hurraahuutoja, mutta positiivista kuitenkin.

Muutama sana vielä loppuu itse Disneyn palvelusta. Itselläni tämä palvelu on ollut alusta lähtien tilauksessa, mutta nyt siihen tuli ainakin pieni katko. Muutamia leffoja tuolta on tullut katsottua, mutta jotenkin palvelu on kuitenkin ollut aavistuksen pettymys, etenkin sen vuoksi, että jotenkin tuntuu, että uusia leffoja sinne ei hirveästi ole tullut, ainakaan sellaisia mitkä olisivat itseäni kiinnostaneet. Tämän vuoksi ajattelin palvelusta nyt luopua ja peruutin tilaukseni kun tuo ensimmäinen vuosi tuli täyteen. Sähköpostissa kuitenkin odottaa ihan mielenkiintoinen tarjous, ja jatkosta pitäisi päättää 3.10 mennessä. Laitoin itselleni kalenteriin asiasta muistutuksen, mutta saapa nähdä vieläkö palvelu tällä erää aukeaa. Aikaa katsomiseen kuitenkin on tällä hetkellä aika vähän, joten saapa nähdä mitä teen asian suhteen.