Tänään olikin sitten hyvinkin erikoinen leffailta vuorossa. Päätin nimittäin aivan testimielessä ostaa itselleni joululahjaksi Lidlin parin kympin bluetoothkuulokkeet. Nämä kuulokkeethan eivät todellakaan ole hinnalla pilatut, mutta siitä huolimatta saaneet todella paljon huomiota äänenlaadustaan ja vaikka näillä ei varmasti ole mitään tekemistä laadukkaiden hifi kuulokkeiden kanssa, niin hinta-laatusuhteeltaan varmaankin aivan kärkipäätä. Ja jotta kenellekään ei jää mitään epäselvää, niin mainittakoon tähän myös, että oikeita hifi-kuulokkeita en ole ikinä edes päässäni pitänyt, joten minkäänlaista vertailukohtaa minulle ei ole.
Näiden kuulokkeiden hankkimisen yhtenä ajatuksena oli satunnaisesti käyttää niitä leffahuonessa siinä vaiheessa kun muksut jo nukkuvat. Tuota asiaa piti siis tänään heti testata ja leffaksi päätin valita jotain toiminnan ja draaman välimaastosta, eli toisin sanoen leffan joka vaatii äänet, mutta ei kuitenkaan ole mikään viimeisen päälle action leffa. Netflixistä katseluun päätyi lopulta pitkän harkinnan jälkeen tositarinaan perustuva The 12th Man, joka kertoo Norjalaisesta sotilaasta, joka ihmeen kaupalla pelastuu Natsisaksan kynsistä toisessa maailmansodassa. Leffasta tai tarinasta en ollut ennen kuullutkaan, mutta vaikutti hyvältä leffalta illan kuuloketestiin.
Ja kyllähän se vaan niin on, että minunkin täytyy yhtyä näihin kehuihin näistä Lidl:n halpiskuulokkeista. Ensinnäkin äänet ovat varsin omaa korvaa miellyttävät, ja etenkin näin leffakäytössä etenkin bassopään toisto tuntuu varsin miellyttävältä ja luonnolliselta. Se mikä luonnollisesti kärsii kovasti on tilantoisto, mutta eipä kuulokkeilta ihan hirveästi voi muuta odottaakaan. Kaksi kanavaa ja jonkin verran kohtia, jossa äänet selkeästi tulivat ns. oikeasta suunnasta, mutta eihän tämä nyt kuitenkaan yhtätoista kanavaa millään pysty korvaamaan. Äänet olivat kuitenkin pitkin leffaa erittäin laadukkaat ja toisaalta osoitti sen, että etenkin tälläistä leffaa, jossa ääniä oikeasti tarvitaan on myöhäisillassa mukavempi katsella ”kovilla äänillä” kuulokkeilla sen sijaan, että äänet on vedetty täysin nolliin.
Lidl:n kuulokkeiden mukana tullut johto osoittautui omassa tarpeessa todella lyhyeksi, joten jotta sain Arcamista äänet ulos, tarvittiin pieni jatkojohto, joka onneksi löytyi valmiiksi jo varastosta. Arcamista sopiva liitäntä löytyi valmiina (3,5mm), joten mitään adaptereita ei tarvittu. Johto sinällään ei kuuntelua tai katselua haitannut millään tavalla, mutta ainakaan näin nopeasti en Arcamista löytänyt asetusta, jolla äänet olisi saanut Bluetoothilla. Leffan kesto oli noin pari tuntia, ja kuulokkeita ei oikeastaan missään vaiheessa edes huomannut. Ne eivät painaneet ja korvat väsyneet missään vaiheessa, oma arvioi näistä siis hinta-laatusuhteelta aivan täysi kymppi. Mitä sitten olisivat oikeat Hifi-kuulokkeet, vaikea sanoa, mutta näillä pärjää toistaiseksi loistavasti.
Mutta koska kyseessä on leffablogi, niin puhutaanpa vielä siitäkin muutama sana. Leffa itseasiassa osoittautui todella loistavaksi, ja kuten niin monta kertaa aiemminkin olen todennut, parhaat tarinat yleensä syntyvät tosi tarinoista, ja tämäkin tarina on sellainen, mitä kenenkään on vaikeaa käsikirjoittaa. Ihmistä usein sanotaan, että tahdonvoima voi viedä mihin tahansa, mutta missä vaiheessa oikeasti fysiikan rajat tulevat vastaan. On selvää, että tässä tarinassa Janin tahdonvoima on varmasti jotain mitä kaikilta ei löydy, mutta siitäkin huolimatta olosuhteet ja tapahtumat eivät ole selitettävissä vain tahdonvoimalla. Miten tuollaisesta on mahdollista ikinä selvitä hengissä on asia, jota kukaan tuskin pystyy koskaan kertomaan. Toisaalta avain varmaa on myös se, että tuosta matkasta kovinkaan moni ihminen ei olisi selvinnyt, halusi sitä tai ei. Elämä on kuitenkin ihmeellistä ja ihmeitä sattuu.
Olen myös usein todennut, että Natsimaailmaan liittyy varmasti aivan uskomaton määrä yksittäisiä tarinoita, ja tässä jälleen yksi hyvä osoitus siitä. Sota ei leffassa ole kovaan vahvasti läsnä, vaikka se tapahtumien taustalla tietysti vaikuttaakin. Leffa on mielenkiintoinen, mutta erittäin hienosti tehty enemmänkin seikkailu kuin sotaelokuvaksi. Jollain tapaa tässä yhdistyy moni Natsielokuva Revenattiin. On päivän selvää, että jokainen haluaa leffan katsoa loppuun, vaikka lopputuloksen tavallaan osaakin arvata. Jan selviytyy, mutta tarina siitä miten kaikki tapahtuu on katsomisen arvoinen. Loistava leffa kaikin puolin, suosittelen lämpimästi!
Leffafriikki 