Sunnuntain kunniaksi taas hieman aikaa leffahuoneessa lasten kanssa ja aika siis Ice Age kakkososan. Ice Age jatkoi toisessa osassa hyvin pitkälti siitä mihin se ensimmäisessä osassa jäi. Omasta mielestäni toisin tässä toisessa osassa juonen osalta jäätiin hieman kevyemmälle pohjalle kuin edellisessä. Lasten mielestä tämä puolestaan oli parempi kuin ensimmäinen. Hahmot olivat aika pitkälti samoja, tosin muutama uusikin oli saatu mukaan ja tietyllä tapaa sarjaa laajennettu. No, mainitsin jo viimeksi niistä resursseista, ehkä tosiaan muutaman uuden lisääminen ei ole niin kallista, kun osa on jo edellisestä ainakin jollain tasolla valmiina.

Äänien osalta fiilis aikalailla sama kuin edellisen jälkeen, tosin nyt ehkä dynaamisuutta oli aika paljon enemmän, johtuuko sitten leffasta vai huoneesta, mutta hyvä näin. Jäävuoren halkeileminen ja jäälohkareiden putoamiset kuulostivat jopa hiljaisilla äänillä aika kivalta. Eli siis jälleen kerran, ns. luonnon omat äänet. Vastaavasti taas etukanavien äänet olivat tässäkin hyvin kohdillaan, ja Ice Age todellakin osaa leikkiä äänillä. Esimerkiksi leffan alussa yksi pyörimiskohtaus kuulosti aika siistiltä.

Ensimmäisestä osasta on siis kulunut neljä vuotta, eli nyt ollaan vuodessa 2006. Pitkä on siis vielä matka parempiin ääniin noin periaatetasolla, mutta tykkään kyllä näistä paljon jo nyt. Muutenkin sarja on hauskaa ja leppoisaa katseltavaa, joka saa kyllä aina hyvälle tuulelle. Onneksi näitä on vielä kolme jonossa odottamassa, joten lisää on tulossa.

Tänään tuli muuten tehtyä myös hyvin pieni kokeellinen mittaus. Joku netissä oli laittanut kuvan kuinka älyttömästi huone oli parantunut kun oli täyttänyt huoneen takan tyynyillä ja peitoilla. Oma kokeiluni ei sisältänyt yhtään tyynyä tai peittoa, mutta ajattelin nopeasti väsätä pienen bassoansan takan sisään. Mitään varsinaisia tuloksia en ainakaan toistaiseksi mittauksissa huomannut, mutta seuraillaan tilannetta.

Ozarkkia on tullut seurattua ensimmäiset kaksi kautta ja sarja on ollut tähän asti erittäin koukuttava. Kyseessä on siis Netflixin amerikkalainen sarja, joka kertoo mafia-elämästä ja kaikista siihen liittyvistä koukeroista. Sarja on kirjaimellisesti aivan sairaan aito, vaikka en tiedä onko tällaiset asiat mitä sarjassa tapahtuu niin hurjimmissakaan huumepiireissä mahdollista. Ehkä ne on, ainakin osaltaan ja nimenomaan USA-Mexico akselilla.

Kaikessa karuudessaan sarja tosiaankin tuntuu ajoittain sairaalta, eihän näin nyt vaan voi toimia. Henkilöhahmot ovat kokonaisuudessaan hyviä, mutta esimerkiksi Ruth on niin omalaatuinen, ettei siitä voi enää kuin tykätä. Toki tässä kolmannessa osassa muutenkin Ruth osoittaa enemmän inhimillisyyttä ja ihmisyyttä kuin aikaisemmin.

Sarjan kolmas kausi on sinällään outo, että samalla kun sarjassa ei tapahdu yhtään mitään, tapahtuu siinä aivan sairaasti. Sarja pysyy paljon enemmän nyt paikallaan, ja kolmannella kaudella keskitytään ehkä hieman enemmän henkilöiden välisiin yhteyksiin, ja etenkin nuo taustalla vaikuttavat tahot tuodaan aivan uudella tavalla esiin. Sikäli hyvä, että sarjan kokonaisuus avautuu huomattavasti paremmin tämän kauden aikana.

Sarja on edelleen erittäin koukuttava, eikä tarvitse miettiä tuleeko tämän jälkeen vielä jatkoa. Siitäkin huolimatta, pitää sanoa, että sarjan luonteeseen kuuluen kolmannen kauden loppu tulee aivan puskista. Tälläistä loppua en todellakaan osannut nähdä, eikä ilmeisesti myöskään Byrnen pariskuntakaan yhtään sen paremmin. Jos tarvitse siis korona-aikaan hyvää sarjaa, niin tässä ainakin ehdottomasti yksi sellainen.

Löysin In the Heart of the Sea leffan eilen Torista, ja tänään aamulla se sitten jo tipahtikin postilaatikosta, ja luonnollisesti siis UHD-levystä kyse. En ollut lainkaan varma olenko leffaa aikaisemmin nähnyt, mutta tämä hankinta meni puhtaasti äänien piikkiin. Leffan olin sitten nähnyt ennenkin, mutta en siitä kyllä ihan hirveästi muistanut. Sikäli hankinta kuitenkin meni täysin nappiin, että leffa on varsin hyvä, ja ennen kaikkea ne äänet, loistavat.

Leffa on vuodelta 2015 ja perustuu ainakin väljästi ilmeisesti todellisuuteen. Tapahtumat ovat tosin vuodelta 1820, joten niistä on aikaa todella kauan, ja tarina saattanut muuttua historiassa paljonkin. Leffa on hyvin tehty, ja tämä tarinan muotoinen kerronta toimii hyvin, ja tasapainottaa elokuvaa mukavasti. Kaksi tuntia pelkkää meren ulvontaa ja mäiskettä olisi korville kovaa kuunneltavaa, nyt sitä tasapainotetaan hyvin. Sen sijaan tuo meren ulvonta ja valaiden pärskintä kuulostikin sitten huoneessa paremmalta kuin aikoihin.

Leffa oli Atmos-äänillä, ja sen kyllä taas huomasi. Leffan äänet olivat erittäin esimerkilliset, ja ennen kaikkea todella tarkat ja napakat. Kaikki laivassa kuulosti enemmän kuin aidolta, oli kyse sitten mastojen natinasta ja köysien nitinästä. Jostain syystä myös meren äänet ovat aina niin vakuuttavat, oli kyse sitten valaista tai sukellusveneistä. Luonto vaan on niin pelottavan jylhä ja massiivinen, että leffoissakaan ei tarvita erikoistehosteita, vain luonnosta syntyviä oikeita ääniä. Tämä leffa oli mitä suurinta nautintoa korville alusta loppuun asti.

Myös leffan kuvaus oli varsin hienoa katsottavaa. Leffa näytti samaan aikaan arvostavan vanhalta ja uudelta. Maisemat olivat henkeä salpaavia ja koko leffa kivaa katseltavaa. Jopa DI näytti niin hyvältä, että leffan olisi voinut uskoa olla luonnossa kuvattu. Moni voi olla hyvinkin eri mieltä, itse tykkäsin. Katsokaa itse ja tehkää omat johtopäätöksenne.

Tänään olikin sitten astetta mielenkiintoisempi leffapäivä. Ajattelin pitkästä aikaa kokeilla laajennetun Netflixin tarjontaa ja jenkkileffoista käteen tarttui Rogue Warfare niminen teos. Leffa siis ilman tekstityksiä, mikä sinällää ei siis mikään ongelma, ja tällä kertaa vielä varsin helppoa kieltä sisältävä elokuva muutenkin.

Sotaan liittyvä leffa, jossa erikoisjoukkojen miehet toimittavat vaarallisia tehtäviä keskellä aavikkoa. Pieni, mutta laadukas ryhmä, ketään ei jätetä taakse. Siinä tiivistettynä leffan idea ja tehtäviä riittää koko leffan ajaksi. Leffa on hyvin pitkälti toimintaa, taktiikoita ja suunnitelmia ei lliemmin rakennella, vaan leffassa toiminta on jatkuvaa käytännössä alusta loppuun. Siitäkin huolimatta, henkilöhahmojakin pystytään rakentamaan, samoin kuin kuvaamaan heidän välisiä suhteitaan. Näytteleminen on muutenkin ihan hyvää, tosin muutamissa kohdissa nousee esiin hieman ylinäyttelemistä. Tämä lähinnä tapahtuu toimintakeskuksessa, mutta ei vie terää leffalta yleisellä tasolla.

Tykkäsin leffasta aika paljon ja koko kokonaisuus vaikutti todella laadukkaalta. Kunnes. Leffa päättyy kuin seinään, ja tarkoitan nimenomaan niin seinään, että oli välittömästi pakko mennä googlettamaan onko tämä kaksi-osainen leffa. En tiedä oliko varsinaisesti kaksiosainen leffa, mutta joka tapauksessa leffasta on tullut jo toinen osa, jota tosin en käsiini vielä löytänyt. Leffa löytyisi jo ilmeisesti ainakin jenkkien Itunesista, mutta kotimaisesta sitä en vielä löytänyt, sen enempää kuin Netflixistäkään. No, kuten varmaankin kaikille on päivänselvää, niin tuo pitää kaivaa käsiin heti kun se on mahdollista.

Huoneen äänien kalibrointi tuli hoidettua aamusta loppuun, pienin yllätyksin sekin. Jostain syystä Dirac halusi tällä kertaa hieman nostaa tasaisella käyrällä 70-100hz väliä jonkin verran ylemmäs, varsinaista syytä en keksinyt ja päätin sitten lopulta antaa tuon myös olla, sen verran pienestä kuitenkin on kyse. Äänet kuulostivatkin tässä leffassa varsin hyviltä, ja verrattuna eiliseen Jack Reacheriin dynamiikkaa oli aivan eritavalla mukana ja hyvä niin. Nyt bassopää tuntuu jotenkin hieman tasapainoisemmalta, ja kuulostaa enemmän siltä miltä pitääkin. Pitää kuitenkin jatkaa edelleen testailua. Joka tapauksessa myös leffa itsessään oli ääniltään paljon parempi, ja esim surroundeja käytettiin huomattavasti paremmin hyväksi, vaikka vain 5.1 leffasta olikin kysymys. Erittäin hyvä leffakokemus joka toivottavasti jatkuu yhtä hyvänä myös jatkossa, ainakin traileri sitä kyllä lupailee.

Ai niin, ja Instagramissa ylittyi tänään 200 seuraajan raja, ja täällä blogissakin lukijamäärä jatkaa kovaa kasvuaan. Kiitos kaikille paljon, toivottavasti jatkossakin juttuni kiinnostaa. Ja toki sanaa blogista saa jakaa myös eteenpäin muille aiheesta kiinnostuneille, onhan tätä paljon mukavempi kirjottaa, jos tätä joku jaksaa myös lukea. Seuraava merkkipaalu onkin sitten 300:s päivitys, joka kulman takana jo kovasti kolkuttelee. Leffa per päivitys, joten ei huono määrä leffoja yhteen vuoteen.

Mielenkiintoinen päivä leffahuoneen parissa takana. Ensinnäkin aamulla posti toi tilaamani Jack Reacher 2 eli Paluu Päämajaan leffan UHD-versiona. Tätä leffaa on odotettu, lähennä sen vuoksi, että ensimmäinen leffa oli erittäin hyvä ja äänien puolesta erittäin positiivinen yllätys. Tämän vuoksi siis piti laittaa kakkosversio tilaukseen. UHD-levyn sai Ebay:stä erittäin edullisesti ja siinä mukana myös Dolby Atmos äänet. Nyt siis samantien leffa tulille ja nauttimaan.

Jokin tässä nyt ei kuitenkaan ollut kunnossa. Jostain syystä leffan äänet olivat todella suuri pettymys. Mistään asiasta koko leffan aikana ei tunnistanut, että leffassa olisi Atmos ääniä, yläkaiuttimia ei käytetty lainkaan, tilaa ei juurikaan käytetty hyväksi ja ennen kaikkea kaikki dynaamisuus loisti poissaolollaan. Tämä asia jäi mietityttämään todella paljon. Oliko leffa tosiaan äänien puolesta näin huono, vain onko kyse nyt jostain muusta.

Olen tässä muutaman päivän asiaa muutenkin miettinyt ja pyytänyt konsultaatioapua myös nettipalstoilta. Eniten on mietityttänyt se, että vaikka subbarien käyrä on paperilla loistava, niin olenko siltikään tehnyt kaikkea oikein? Isoin kysymys oli ennen kaikkea se, että etusubbarin käyrä näytti asettaessa että 25hz kohdalla on julma korostuma, kun taas kaikki muut taajuudet ovat todella matalalla. Käyrän saa EQ:lla suoraksi, mutta tekeekö toinen subbari liikaa töitä? Onko sillä merkitystä? Pitäisikö subbarien paikkaa sittenkin muuttaa? Näitä ja monia muita asioita on tullut paljon mietittyä ja tänään tuli myös subbarit kalibroitua uudelleen. Katsotaan sitten huomenna mitä näistä syntyy vai syntyykö mitään.

Mutta takaisin leffaan. Eipä päästy tänään itse leffankaan osalta millään ensimmäisen osan tasolle. Leffa tuntui jotenkin aavistuksen väkinäiseltä, vaikka ei tämä nyt mikään huono leffa ollutkaan. Tämä leffa on tullut nähtyä ennenkin, joten senkään puolesta ei hirveästi mitään yllätyksiä päässyt tulemaan. Jopa Tom Cruise ei tässä leffassa ollut millään ensimmäisen osan tasolla, vaan jäi hieman vaisuksi. En nyt ole aivan varma että oliko tämä leffa ostamisen arvoinen, mutta ehkäpä tämä pitää vielä jossain välissä kuitenkin katsoa uudelleen, uusilla asetuksilla, jonka jälkeen voi vertailla onko vika todellakin leffassa vai huoneessa.

Katselin tänään kahtakin toimintaleffaa Ituneista ja veri veti todella kovaa nyt vihdoin näkemään taas jotain hieman parempaa toimintaa. En olisi millään halunnut maksaa leffasta tällä hetkellä viittä euroa, mutta ennen kaikkea yksi leffa houkutteli niin kovasti, että pakko se sitten lopulta oli katsoa. Kolme Sekuntia vaikutti sekä trailerin että kuvauksen perusteella erittäin mielenkiintoiselta ja laadukkaalta tekeleeltä.

Leffa alkaa oudosti. Selostuksessa kerrotaan kuinka entinen sotilas joutuu vankilaan ja tekee sen jälkeen sopimuksen FBI:n kanssa vapautumisesta palvelusta vastaan. Kuvauksesta jäi jotenkin sellainen kuva, että leffa olisi siis alkanut sodasta paluusta ja leffassa olisi kuvattu mitä ns. aikaisemmin on tapahtunut, mutta hieman yllättäen leffa alkaa vasta tilanteesta kun sopimusta ollaan jo toteuttamassa. En tarkoita, että tämä oli mitenkään huono juttu, vaan enemmänkin jotain mihin en ole ennen törmännyt. Leffassa toki tulee historiaakin jonkin verran kyllä selville, mutta pääasiassa leffa käsittelee vain nykyaikaa.

Leffa toimii. Joel Kinnaman on eleettömän loistava. Kinnamanin rooli on erittäin monipuolinen, ei kovinkaan perinteinen ”entinen sotilas rooli”, vaan enemmänkin perheestä välittävä hyvä tyyppi, jolla nyt vaan sattuu olemaan historia sodasta, ja toisaalla historia väkivallasta, oli se sitten oikeutettua tai ei, sitä tarina ei kerro. Myös Rosamund Pike ja Ana de Armas tekevät erittäin vakuuttavan roolityön leffassa. Clive Owen on Clive Owen, mutta ei mielestäni kovinkaan paljon nouse tässä leffassa esiin, vaan jää aavistuksen vaisuksi.

Leffan äänet ovat varsin maltilliset eikä mitään erityistä nouse näistä 5.1 äänistä esiin. Hyvin tasapainoinen esitys, ilman suuria highlighteja. Kuva on jälleen kerran hyvää tasoa ja kaikki kuvan suhteen toimii muutenkin hyvin. Leffa on siis kokonaisuudessa varsin hyvä ja voin kertoa nauttineeni leffasta. Leffassa ei mitään älyttömän suuria yllätyksiä synny, mutta juoni kantaa silti hyvin. Hyvä leffa, kannatti katsoa.

Kohtuullisen haastava päivä jälleen leffojen valinnan kannalta. Olisi tehnyt mieli jotain ääniltään oikeasti hyvää, mutta jotenkin tällä hetkellä nyt on hieman pulaa sopivasta tarjonnasta monestakin syystä. Doctor Sleep edelleen tekisi mieli kovasti nähdä, mutta ensin pitäisi nähdä hohto ja sitä, tai näitä ei nyt vaan löydy mistään sopivalla hinnalla. Doctor Sleep vitosella on ihan ok, mutta Hohdon vaihtoehdot ovat maksaa noin kymppi striimistä tai katsoa Blockbusterilta ilman ääniä. Kumpikaan ei nyt kovasti houkuta. Bloodshot Itunesissa kiinnosti kovasti kun huomasin, että leffa oli tullut myös vuokrattavaksi. Mutta, jostain käsittämättömästä syystä leffa on sitten Itunesissa ilman Atmos-ääniä, vaikka leffaan aivan varmasti löytyy myös Atmos äänet, suuri pettymys. Sekin jäi siis vielä odottamaan. Kolmanneksi mietin todella pitkään ja olin jo hakemassa Ford v Ferraria hyllystä, mutta maltoin vielä olla katsomatta sitä uudelleen. Senkin aika tulee kyllä vielä, niin paljon se polttelee.

Päädyin siis lopulta leffaan nimeltä Drones, joka löytyi tällä kertaa Itunesin 0,99 listalta. Leffan olisi myös saanut omaksi alle vitosella, mutta päätin tällä kertaa tyytyä vuokraukseen, niin erityisestä leffasta ei vaikuttanut olevan kyse. Leffa oli tosi lyhyt, vain tunti parikymmentä minuuttia, mutta sopi toisaalta siltä osin hyvin päivän fiilikseen. Leffassa ei pahemmin ollut varsinaista toimintaa, mutta muutamia hyviä ääniä siinä oli kun hävittäjät lentelivät taustalla tukikohdan yli ja ympäri. Surroundeja oli käytetty aika kivasti, vaikka koneita ei juurikaan näkynytkään ja leffakin oli vain 5.1. Toisaalta, puheäänet olivat jostain syystä todella hiljaisella, en oikein tiedä miksi. Tokihan niitä olisi saanut kovemmalle vääntämällä volyymiä ylös, mutta nyt ei jaksanut rasittaa korvia tämän enempää, sillä nämä muutamat effektit olivat kuitenkin varsin kovalla. Päivän fiilikseen leffa nyt kuitenkin vastasi varsin hyvin.

Leffassa kyse ei ollut niinkään sodasta, vaikka miljöönä tavallaan sota olikin. Kyse oli enemmänkin psykologiasta, päätöksen teon vaikeudesta ja moraalista. Varmaankin juuri tuo moraali oli se kaikista hallitsevin asia tässä leffassa. Voiko siviilejä pommittaa? Jos voi, niin kuinka monta? Onko siviilien iällä merkitystä? Pitääkö ylipäätään tietää ketä on pommittamassa? En tunne sotaa, en ole sellaisessa koskaan ollut, mutta jotenkin tuntuu, että homma toimii juurikin näin, eli johto käskee ja sotilas toimii ilman aivoja ja omia ajatuksia. Näin herää väkisinkin kysymyksiä siitä, kuinka paljon jokin yksittäinen johtaja voi käyttää käskytysvaltaansa oman agendansa edistämiseen? Kuinka paljon sotaan ylipäätään liittyy valheita ja salattuja asioita, ja nyt puhun nimenomaan oman puolen osalta. On jotenkin kauhistuttavaa edes ajatella, että nuori sotilas pommittaa taivaalta tuntemattomia ihmisiä, ja koko homman ideana on ajaa esimerkiksi jotain omaa taloudellista asemaa.

Leffa jätti ilmaan paljon kysymyksiä, ja jätti oikeastaan vastaamatta tämänkin tarinan osalta siihen mikä tuon viimeisen laukauksen kohtalo lopulta oli. Joka tapauksessa varsin hyvä ja ajatuksia herättävä leffa, suosittelen kyllä katsomaan vaikka tämä nyt ei ihan omalle top-listalle olekaan menossa.

Tänään oli vaihteeksi vuorossa taas hieman yliluonnollisia voimia, tällä kertaa Kanadasta. Code 8 kertoo supervoimia omaavien ihmisien elosta ja taistelusta poliiseja vastaan jossain, en oikein tiedä onko tässä nyt kyseessä tulevaisuus vai haavemaailma. Supervoimat voivat olla voimaa, sähköä, tulta, mutta oleellista on, että nämä taidot ovat jollain tavalla niin sanottuja tavallisia tupervoimia, tai siis niillä voi tehdä niin sanottuja normaaleja juttuja kuten korjailla sähköjä kuolematta. Ja luonnollisesti kun on supervoimia, on myös niitä, jotka niistä haluavat päästä hyötymään.

Rikollisjengi siis pyörittää jonkinlaista huumeliigaa ja Connor Reed eksyy näihin piireihin pyrkiessään pelastamaan kuolemansairaan äitinsä. Leffan juoni ja idea ovat ihan ok ja leffa muutenkin varsin viihdyttävä. Leffan ääniltä odotin jonkin verran etukäteen, mutta koko elokuvan ajan jouduin ihmettelemään kovin vaisua menoa. Syykin sitten tällä ainakin osittain löytyi kesken leffa kun aloin asiaa enemmän ihmettelemään. Takimmainen subbari oli kiinni? En oikein ymmärrä mistä tämä johtui, avasin SVS:s appin, ja kaikki toimi jälleen. Myös asetukset näyttivät olevan oikein, outoa. Tämä on sikäli hieman hankalaa aina visuaalisesti varmistaa, sillä molemmat subbarit ovat auto-modella ilman valoja. Tämän etenkin tärkeää etummaisen subbarin kanssa, sillä muuten se heijastaa sinistä valoa ruudulle. Toki sen sitten aina huomaa jos toinen ei ole päällä, mutta menee aina hetki miettiessä onko ongelma leffassa vai laitteissa.

Tämä itse asiassa ei ollut leffa, jota tänään piti katsella. Tarkoituksena oli tutustua Blockbuster leffapalveluun, josta tänään luin lehdestä. En tiennyt, että toimii myös Suomessa. Sieltä oli tänään tarkoitus katsella HEAT-Ajojahti elokuvaa vuodelta 1995. Loistava leffa, muistaakseni, siitähän on jo aika kauan aikaa, mutta muistan omistaneeni tuon leffan aikanaan myös VHS:ssällä. Kirjautuminen palveluun onnistui varsin helposti ja sivut olivat varsin selkeät. Leffoja oli kivasti tarjolla ja leffojen hinnatkin kohtuullisella tasolla. Tuntui, että kaikessa hinnat olivat noin kymmenen senttiä halvemmat kuin Itunesissa. Päätin kokeilla palvelua ja tilasin tuon leffan, hinta 2,90. Itunesissa tuon olisi saanut 4K-laatuisena 3,99.

MUTTA, Blockbusterin palvelusta ei saa ulos edes 5.1 ääniä!! Miten tämä on mahdollista ja miksi siitä ei mainita missään? Yritin etsiä tietoa netistä, mutta en löytänyt. Päädyin lopulta laittamaan heille asiasta viestiä, ja sainkin heiltä vastauksen juuri tätä kirjoittaessa, eli mitkään heidän leffoistaan ei tue ääniä, ei edes 5.1 tasoisia. Hyvää asiakaspalvelua tosin, jopa näin pääsiäisen pyhinäkin! Onko katsojissa tosiaan vieläkin niin paljon ihmisiä, jotka eivät striimaa edes soundbarille tai perus 5.1 järjestelmälle? Kun asiaa tarkemmin miettii, niin kyllähän aika moni ihminen varmaan edelleen Suomessakin on valmis maksamaan leffasta viisi euroa ja katsoo sen läppärin ruudulta tai pienestä telkkarista. Itse en ole yksi niistä. No, mutta vastasin heille, katsotaan saammeko heillekin myöhemmin kunnon äänet palveluun, muuten vaikuttaa palvelulta, josta voisi leffoja vuokrailla.

Tänään tuli myöskin saatua päätökseen Netflixin paljon kohua herättänyt sarja Tiger King, joka kertoo villieläinten, kuten tiikerien laittomasta eläintarhatoiminnasta. Sarja jätti hyvin kaksijakoiset fiilikset. Enkä tarkoita nyt ainoastaan siis aiheen perustella, vaan tarkoitan myös itse sarjan puolesta. Sarja kesti seitsemän noin tunnin jaksoa, joka alkoi olla jo hieman liikaa. Neljälläkin olisi varmasti saatu asia kerrottua, nyt sarjasta tuli vähän turhaa jankkaamista. Jaksot 4-6 olivat jotenkin todella turruttavaa katsottavaa ja oli oikeasti vaikeaa jaksaa sarjaa loppuun, vaikkakin aihe sinällään olikin kiinnostava.

Sarjan sisältö ei sinällään paljon yllättänyt, Ameriikassa ei mikään enää yllätä. En tosin ollut lainkaan ajatellut, että näitä eläimiä jossain ihan oikeasti näin kesyinä elää, vaikka onhan näitä monessa elokuvassakin nähty. Nyt ymmärrän näistä elokuvista kuten Hangoveristakin taas paljon enemmän, se tiikeri siellä ei ehkä sitten kuitenkaan ollutkaan ihan niin ihmeellinen juttu loppujen lopuksi. Näitä kesytettyjä eläimiä on tottunut enemmänkin näkemään vain sirkuksissa.

En tiedä mikä tässä elokuvassa sitten oli pahinta. Jotenkin jäi fiilis, että eihän nämä eläimet nyt (tämän sarjan perusteella) ihan hirveästi ainakaan ennen loppua joutuneet kärsimään, mutta hämmästyttää, että jos näitä eläimiä on häkeissä enemmän kuin luonnossa, niin miksi niitä ei ole saatu luonnossa pidettyä paremmin. Eihän nämä siis ymmärtääkseni ollut niinkään mitään salametsästyksen uhreja, vaan enemmänkin kasvatettuja. Olisiko niitä voinut kasvattaa vielä lisää ihan luontoonkin asti, en tiedä?

Sarjassa puistatusta sen sijaan erityisesti aiheutti ihmisten käyttäytyminen ja elämä. Miten julkisesti voidaan näin suoraan uhkailla toisen ihmisen tappamista ja muuta sellaista. Minulta ei kyllä myöskään tullut lainkaan sympatiaa myöskään tälle naiselle, tuntui että koko eläinten pelastus oli naamioitu vain oman liiketoiminnan edistämiseksi, tai ainakaan muuta kuvaa itse dokumentti ei antanut. Hyvin myöskin kuvaa amerikkalaista yhteiskuntaa kaikki nämä vaalijutut ja se, että tietynlaiset lait kuten ampuma-aseista eivät tuossa maassa tule ikinä etenemään. Kertoo jo pelkäästään se, kuinka paljon ääniä Tiger King sai esimerkiksi pressan vaaleissa.

Eläimet olivat todella söpöjä ja eksoottisia, ja ymmärrän hyvin, että näiden eläinten näkeminen vetoaa ihmisiin ja monet ovat niiden näkemisestä innoissaan ja valmiita maksamaan isoja summia. Olen myös yleisesti ottaen eläintarhojen kannattaja siltä kantilta, että on erittäin hyvä, että harvinaisiakin eläimiä tuodaan ihmisille näytille, kunhan niistä pidetään hyvää huolta. Se on opettavaista, ja aika harvalla on mahdollisuutta niitä lähteä luontoon katsomaan, ja toisaalta hyvä niin, sekään ei varmasti ole tämän yhteiskunnan ja luonnon kannalta hyvä asia. Jotenkin muutenkin itse muutamassa eläintarhassa vierailleena jäänyt fiilis, että onko niillä eläimillä (jotka siellä ovat pienestä asti kasvaneet) asiat nyt kuitenkaan ihan niin huonosti kuin monesti väitetään. Eihän meitä ihmisiäkään ole juuri tiettyyn ympäristöön luotu asumaan, vaan pystymme sopeutumaan hyvin monenlaiseen ympäristöön.

Vaikka sarja oli mielestäni liian pitkä, niin olisi mielenkiintoista myös tietää mitä tämän jälkeen tapahtuu. Tiger King tulee olemaan pitkään ja ehkä loppuelämänsä itse häkissä, mutta mitä tapahtuu aiheelle yleisesti koko maassa? Loppuuko näiden eläinten kasvatus vai vaihtaako se vain paikkaa ja tekijöitä? Jääkö asian tiimoilta vielä muita henkilöitä kiinni? Meneekö laki läpi? Mitä muille kasvattajille kävi? Paljon edelleen kysymyksiä ilmassa. Mutta katsokaa itse, jos aihe kiinnostaa.

Sen verran vielä tähän loppuu pitää mainita äänistä, vaikka ne eivät nyt tietenkään isossa roolissa olleetkaan. Sarja oli Atmos, mutta jälleen kerran pitkästä aikaa Netflixin Atmos äänien kanssa oli paljon ongelmia. En oikein vieläkään tiedä miksi, luulin asian jo olevan ratkaistu, mutta äänet hyppivät edelleen kaiuttimista toiseen holtittomasti. Outoa ja rasittavaa.

Tänään ajankuluksi siirryttiin taas lasten kanssa leffahuoneen puolelle ja aloitettiin viime syksynä Prismasta löytämäni Ice Age 1-5 boxi. Ensimmäinen leffa on vuodelta 2002, ja jep, tosiaankin yllätyin että tästä ensimmäisestä osasta on kohta jo kaksikymmentä vuotta. Aika kuluu, onneksi itse en vanhene siinä samalla. Onkohan tämä leffa nähty aikanaan, ei oikein mitään muistikuvaa ja ainakaan leffa ei herättänyt mitään muistikuvia. Toki tästä on sen verran paljon aikaa, että voihan se olla unohtunutkin, mutta toisaalta, voi olla myös aikaa ennen kuin animaatiot alkoivat kiinnostaa. Animaatioita aloin oikeastaan katsomaan vasta kun tapasimme tulevan vaimoni kanssa kaksituhattaluvun lopussa.

Leffa oli jotakin sitä mitä oletin ja mitä muistelin Ice Age leffojen olevan. En siis ole mitään muutakaan Ice Age leffaa nähnyt aikoihin. Leffassa oli selkeästi hyvä juoni, tosin juoni oli hyvin samansuuntainen kuin näissä yleensäkin on. Ensin on pahis joka uhkaa kaikkia muita, sen jälkeen hyvikset pelastaa pahiksen pulasta ja sen jälkeen kaikista tulee kavereita. Tämä leffa oli tehty aika vähillä hahmoilla, mutta toisaalta tuohon aikaan varmaankin tämäkin oli jo aikamoinen saavutus tekijöiltään. Leffan laatu oli kuitenkin hyvä ja kuvanlaatukin kesti hyvin aikaansa.

Äänet eivät olleet kovinkaan dynaamiset, mutta toisaalta tuulen ulvontaa kuului pitkin koko leffan ja ne oli kyllä toteutettu hienosti. Leffa oli DTS-materiaalia, joten pitkästä aikaa tuli käännettyä myös prosessori Neural:X:n puolelle. Viime aikoina Dolbyn materiaalissa olen pitäytynyt Dolby Surround asetuksella, hyvä tai ei, en oikein tiedä, molemmat toimii. Äänikenttä oli muutenkin leffassa varsin hyvä, eli ääni kyllä liikkui tilassa varsin kivasti, dynaamisuuttakin olisi varmasti saanut taas lisää kääntämällä subbareita hieman kovemmalle, mutta muksujen kanssa ei viitsi. Joka tapauksessa muksutkin taas tykkäsi, joten ihan suositeltava leffa yksin tai perheen kesken. Katsotaan koska ehditään seuraavaan.