Tänään olikin sitten astetta mielenkiintoisempi leffapäivä. Ajattelin pitkästä aikaa kokeilla laajennetun Netflixin tarjontaa ja jenkkileffoista käteen tarttui Rogue Warfare niminen teos. Leffa siis ilman tekstityksiä, mikä sinällää ei siis mikään ongelma, ja tällä kertaa vielä varsin helppoa kieltä sisältävä elokuva muutenkin.
Sotaan liittyvä leffa, jossa erikoisjoukkojen miehet toimittavat vaarallisia tehtäviä keskellä aavikkoa. Pieni, mutta laadukas ryhmä, ketään ei jätetä taakse. Siinä tiivistettynä leffan idea ja tehtäviä riittää koko leffan ajaksi. Leffa on hyvin pitkälti toimintaa, taktiikoita ja suunnitelmia ei lliemmin rakennella, vaan leffassa toiminta on jatkuvaa käytännössä alusta loppuun. Siitäkin huolimatta, henkilöhahmojakin pystytään rakentamaan, samoin kuin kuvaamaan heidän välisiä suhteitaan. Näytteleminen on muutenkin ihan hyvää, tosin muutamissa kohdissa nousee esiin hieman ylinäyttelemistä. Tämä lähinnä tapahtuu toimintakeskuksessa, mutta ei vie terää leffalta yleisellä tasolla.
Tykkäsin leffasta aika paljon ja koko kokonaisuus vaikutti todella laadukkaalta. Kunnes. Leffa päättyy kuin seinään, ja tarkoitan nimenomaan niin seinään, että oli välittömästi pakko mennä googlettamaan onko tämä kaksi-osainen leffa. En tiedä oliko varsinaisesti kaksiosainen leffa, mutta joka tapauksessa leffasta on tullut jo toinen osa, jota tosin en käsiini vielä löytänyt. Leffa löytyisi jo ilmeisesti ainakin jenkkien Itunesista, mutta kotimaisesta sitä en vielä löytänyt, sen enempää kuin Netflixistäkään. No, kuten varmaankin kaikille on päivänselvää, niin tuo pitää kaivaa käsiin heti kun se on mahdollista.
Huoneen äänien kalibrointi tuli hoidettua aamusta loppuun, pienin yllätyksin sekin. Jostain syystä Dirac halusi tällä kertaa hieman nostaa tasaisella käyrällä 70-100hz väliä jonkin verran ylemmäs, varsinaista syytä en keksinyt ja päätin sitten lopulta antaa tuon myös olla, sen verran pienestä kuitenkin on kyse. Äänet kuulostivatkin tässä leffassa varsin hyviltä, ja verrattuna eiliseen Jack Reacheriin dynamiikkaa oli aivan eritavalla mukana ja hyvä niin. Nyt bassopää tuntuu jotenkin hieman tasapainoisemmalta, ja kuulostaa enemmän siltä miltä pitääkin. Pitää kuitenkin jatkaa edelleen testailua. Joka tapauksessa myös leffa itsessään oli ääniltään paljon parempi, ja esim surroundeja käytettiin huomattavasti paremmin hyväksi, vaikka vain 5.1 leffasta olikin kysymys. Erittäin hyvä leffakokemus joka toivottavasti jatkuu yhtä hyvänä myös jatkossa, ainakin traileri sitä kyllä lupailee.
Ai niin, ja Instagramissa ylittyi tänään 200 seuraajan raja, ja täällä blogissakin lukijamäärä jatkaa kovaa kasvuaan. Kiitos kaikille paljon, toivottavasti jatkossakin juttuni kiinnostaa. Ja toki sanaa blogista saa jakaa myös eteenpäin muille aiheesta kiinnostuneille, onhan tätä paljon mukavempi kirjottaa, jos tätä joku jaksaa myös lukea. Seuraava merkkipaalu onkin sitten 300:s päivitys, joka kulman takana jo kovasti kolkuttelee. Leffa per päivitys, joten ei huono määrä leffoja yhteen vuoteen.
Leffafriikki 