Bad Boys I

Bad Boys 1 vuodelta 1995 tuli mukaan tuohon CDON.comin pakettiin, ehkä hieman pohtien, mutta kuitenkin ihan tarkoituksella. Tämä leffa on ehkä joskus nähty, mutta jos se on nähty niin siitä on todella kauan, enkä ainakaan siitä juurikaan mitään muistanut. Lähimenneisyydessä sitä en varmasti ole kyllä nähnyt. Leffan odotukset sikäli olivat vähän kaksi suuntaiset, että toisaalta onhan tässä kyseessä aika legendaarinen leffa, mutta onko se sitten saanut turhankin kovaa hypeä uusimman leffan myötä.

Leffa oli aika taattua yhdeksänkymmenlukua, niin leffan kuin musiikinkin puolesta. Ei sinällään haitannut ainakaan musiikin osalta, 90-luvun musiikki nyt vaan on aivan sairaan hyvää. Leffa itsessään tuntui juuri siltä milloin se on tehty, ei häiritsevästi, mutta kuitenkin selkeästi siinä oli kohtia, jossa esimerkiksi vuorosanat olivat todella luonnottomia ja tavallaan väkisin käsikirjoitettuja. Leffa ylipäätään ei ollut mikään aivan klassikko ainakaan itselleni. Leffa lähtee aavistuksen hitaasti liikkeelle, mutta saa sen jälkeen kyllä vähän lisää kierroksia ja loppujen lopuksi siitä kyllä jäi ihan positiivinen fiilis.

Äänien puolesta leffa oli pettymys, vaikkakin siinä oli restoroitu Atmos-raita. Leffasta puuttui kaikki dynaamisuus ja esimerkiksi kaikki laukaukset ja räjähdykset olivat todella vaisuja. Samoin tuntui olevan myös kaiken musiikin kanssa, se viimeinen terä kaikesta vain jäi puuttumaan. Lisäksi kun uusi Atmos-raita ei hirveästi antanut mitään erityistä, niin hieman laimea fiilis tästä jäi. Se mikä tässä oli puolestaan aika huvittavaa oli se, että lopputekstien aikana soinut biisi oli aivan toisesta maailmasta, siinä dynaamisuus oli 2020-luvulla, ja antoi fiiliksen, että ongelmat eivät olleet laitteissa, vaan leffassa. Kuvanlaatu isossa kuvassa oli ihan hyvä, osittain tosi hyvä, osittain leffan ikä näkyi.

Leffa siis jätti kuitenkin ihan positiivisen fiiliksen, ja nyt pitää miettiä, että kannattaisiko toinenkin osa vielä hankkia ennen kolmatta. Molemmat varmasti tulee vielä katsottua, mutta missä formaatissa ja millä aikataululla niin aika näyttää. Tuleeko tätä katsottua uudelleen, ei ehkä ainakaan aivan heti.

A Star is Born

Tiedätkö sen tunteen kun kyyneleet valuvat, kurkkuun sattuu ja tuntuu ettei saisi henkeä? Sitä kaikkea on A Star is Born leffa vuodelta 2018. Katsoin tämän leffan ja pari vuotta sitten heti kun se ilmestyi Itunesiin, mutta silloin tämä leffa tuli katsottua vaimon kanssa, joka tarkoittaa noin -20db äänentason laskua. Siitä lähtien tämä leffa on ollut mielessä ja mielessä nimenomaan siksi, että tämä leffa on joskus päästävä kuulemaan kunnon äänillä. Kunnon äänillä tässä tapauksessa tarkoitan jopa sitä, että Netflixin normaaliäänet eivät ole kiinnostaneet, vaan hakusessa on nimenomaan ollut Atmos-äänet. Nyt se vihdoin tuli ajankohtaiseksi, nimittäin CDON.comin tarjouksesta UHD 4k leffa postilaatikkoon kympillä, sitä ei voinut enää vastustaa.

Leffa itsessäänkin on loistava, tarina on enemmän kuin koskettava, ja kaiken lisäksi se on kerronnan juhlaa. Leffan itsemurhakohtaus on kaunein erittäin ikävästä asiasta tehty kuvaus mitä olen koskaan nähnyt. Siinä ei jäänyt katsojalle mitään arvailujen varaan, mutta silti siitä tehtiin niin kaunis, kuin aiheesta voi tehdä. Itsemurhalla ei tarvinnut hurskastella, sitä ei tarvinnut korostaa, eikä sitä edes tarvinnut näyttää, tätä elokuvan kerronta on parhaimmillaan.

Muuten elokuvan voi oikeastaan jakaa kahteen, tai ehkäpä jopa kolmeen osaan. Ensimmäinen osa on todellista leffahuoneen ilosanomaa, upeaa musiikkia ja mahtavia tunteita. Tuo ensimmäisen yhteisesiintyminen keikalla on jotain niin mahtipontista ja upeaa että sitä ei ole missään muussa leffassa näin upeasti toteutettu. Päivällä tuli varmistettua subbareista vielä pari asiaa tätä varten, ajettua Dirac uudelleen, ja lopuksi vielä säädettyä kaikki viimeisen päälle. Vaikka tästä alkaa tulla jo klisee, niin näin hyvää leffahuonetta en ole ennen kuullut. Isona tekijänä uskon tässä olevan etenkin pienet korjaukset jossain 65-90hz välillä. Usein sitä ajattelee vain että kuinka alas ja kuinka hyvä käyrä on alapäässä, kun todellinen kuuntelunautinto tulee yleensä hieman ylempää, midbass tasolla. Tässä leffassa tuo erityisesti korostuu, ja tuntuu ytimissä. Tosin, myös Atmos-Demolevy tuntui tänään jotenkin erityisen hyvältä, tuntuu, että hiffasin tänään taas äänistä ja asetuksista jotain aivan uutta. Mielenkiintoista, että kaiken lisäksi sain vihdoin myös crossoverin takasin 80 herziin, mikä ei ole onnistunut aikoihin, tarkkaa syytä en tiedä, mutta olen tyytyväinen.

Tästä ei käyrä enää parane, täydellinen!

Toinen osa leffasta onkin sitten enemmän tavallista romanttista rakkaustarinaa. Uncondintional rakkautta ja paljon viinaa. Turhankin tuttu tarina, mies yrittää pilata kaiken alkoholiongelmallaan, samalla kun nainen yrittää ymmärtää loputtomasti. On riitoja, palataan yhteen ja taas tapellaan. Jotenkin niin kovin tuttua monesta elämästä. Tässä leffassa tosin tämäkin on kuvattu todella hyvin ja uskottavasti. Kaiken lisäksi kun kyseessä on kaksi näin järjettömän upeaa laulajaa ja tulkitsijaa, niin kaikki ainekset upealle leffalle ovat valmiina.

Usein tulee mietittyä miten tällaisissa tilanteissa artistit pystyvät tosielämässä esiintymään, respect on todella suuri!

Tämä leffa todellakin on hyvä löytyä hyllystä, ja leffa, jota todellakin voi demota myös vieraille. Olen myös aivan varma, että tämä leffa tulee katsottua vielä useaan otteeseen, tai ainakin sen alku. Jos tulee katsottua konserttileffoja usein uudelleen, niin tämä menee aivan täysin samasta tarkoituksesta, eikä koko leffaa edes tarvitse katsoa. Jos tämä on sinulla vielä jostain syystä näkemättä, niin nyt viimeistään on aika!

Time to Hunt

Kuten tuossa jo ehdinkin mainita, Netflixiin on tullut useampiakin uusia elokuva, joita olen kiinnostunut heti katsomaan. Time to Hunt oli leffa, jota pitkää mietin Extraction kanssa, mutta päätin lopulta katsoa Extractionin ensin, lähinnä sen saaman palautteen perusteella. Tällä päivälle siis jäi vuoroon Time to Hunt, joka sitten osoittautuikin erittäin hyväksi leffaksi, juoneltaan ja leffana yleisesti jopa paremmaksi kuin Extraction.

Äänet eivät tässä leffassa aivan Extractionin tasolle päässeet, mutta ei kauas myöskään jääty. Leffa oli Atmos-raidalla, ja mikä kivointa, nämä Atmos-raidat ovat Netflixissä myös alkaneet jo toimia moitteetta. Koputetaan puuta, toivottavasti toimii myös jatkossa. Leffan äänet olivat sikäli erittäin hyvät, että objektien sijoillelu oli onnistunut erittäin hyvin, ja luodit lentelivät ympäri huonetta, samoin kuin ihmisen puheet kuuluivat hienosti ns. kuvan ulkopuolella, missä päin huonetta ne sitten ikinä tapahtuivatkin. Yksi siisti effekti oli kun eräs kaveri kuoli, tuli täysi hiljaisuus, mutta ilmeisesti subsonic basso yksinään jäi sen verran kovalle humisemaan, että vaikka huoneessa oli muuten täysin hiljaista, äänen ”tunti”. Subsonic ääniä toki kuullut ennenkin, mutta tässä niitä käytettiin hienosti kun muut äänet olivat poissa.

Leffan juoni oli erinomainen ja jopa niin hyvä, että mietin sen lisäämistä Top-listalle. Jos otetaan ns. kauhuleffat, niin tämä leffa oli ehdottomasti jännittävin leffa mitä olen aikoihin nähnyt. Leffan asetelma oli kieltämättä todella mielenkiintoinen, tavallaan viattomat nuoret miehet vastassaan aivan sairaan kylmäverinen tappaja, joka ei hievahdakkaan pelosta vaikka mitä tapahtui. Joutui jopa skriinin läpi pelkäämään, että koska tuo pelattava kaveri astuu omasta ovesta sisään, niin käsin kosketeltava tuo pelko oli.

Leffa oli muutenkin aika laadukas, ainoa mikä ihmetytti ja jopa hieman harmitti oli todella surkea kuvanlaatu. Leffa oli tumma, ja siihen lisättynä huono HD-laatu, leffa näytti jälleen kuin DVD:tä olisi katsonut. Harmi sinällään, sillä leffa oli muuten todella hieno. Leffa on Etelä-Korealainen, joten kielenpuolesta mentiin puhtaasi tekstien kanssa. Siitäkin huolimatta tälläkään kertaa vieras kieli ei leffassa haitannut, vaan kiva jälleen huomata kuinka hyviä leffoja tulee ympäri maailmaa kunhan vaan avaa itse rohkeasti oven uusin seikkailuihin. Leffa myös jätti loistavan oven jatko-osalle, jonka todellakin aijon katsoa heti, jos sellainen eteen tulee. Kiva iltapäivä, suosittelen ehdottomasti!

Extraction

Netflixissä on viime päivinä papljon puhuttanut uusi Extraction leffa, jota tähdittää Chris Hemsworth. Leffa on Atmos ja hyvänoloista toimintaa, joten pitihän se sitten heti katsoa. Netflixiin oli tosin tullut toinenkin mielenkiinoinen uusi leffa, mutta tämä on nyt herättänyt sen verran puhetta, että tällä lähdettiin tänään liikkeelle. Leffoja tuntuu Netflixiin nyt tulevan tällä hetkellä ihan kivasti, onko sillä sitten jotain tekemistä koronan kanssa niin en tiedä, mutta toisaalta alkaa myös mietityttämään, että mitenkä tämä korona vaikuttaa leffojen tuotantoon tulevaisuudessa. Jep, osaa uutuuksista kuten Bondia on siirretty, mutta mitenkä uusien leffojen kuvaukset tällä hetkellä mahtaa onnistua?

Jälleen kerran siis luvassa paljon toimintaa ja laukauksia. Toimintaa leffassa kyllä riittikin, mutta toisaalta pitää myös leffan hyvyydeksi mainita, että sitä oli mukavasti rytmitetty, eikä leffa ollut pelkkää jatkuvaa räminää. Äänet olivat leffassa erittäin hyvät, etenkin Atmos ja Surround effektion osalta tämä oli oikein demo kamaa. Äänet kuuluivat selkeästi siellä mistä ne olettikin kuulevan, ja leffassa oli paljon hienoja kohtauksia, jossa ääni todellakin liikkui tilassa hienosti, ja kunnioitti täydellisesti leffan tapahtumia. Leffan äänet olivat erittäin selkeät ja laadukkaat, ei missään tapauksessa korvia häiritsevää meteliä joka kaiuttimesta samaan aikaan. LFE-kanava olisi voinut olla ainakin osan aikaa leffasta hieman dynaamisempi, mutta eipä siinäkään suurempia ongelmia ollut.

Sen verran leffan aikana kuitenkin tuli äänillä kikkailtua. että päätin kesken leffan hakea MiniDSP:n kaukosäätimen ensimmäisen kerran ikinä käyttöön. Ajatuksena oli testailla subbarien äänten kovuuden vaihtamista kaukosäätimellä kesken leffan, mutta tämä homma meni hieman puihin koska en osattu ohjelmaa ja kaukosäädintä käyttää oikein. Sen johdosta itseasiassa päädyin nollaamaan koko laitteen, toivottavasti se nyt kuitenkin tuli palautettua viimeisimpiin asetuksiin oikein, siltä ainakin vaikutti.

Hemsworth oli hyvä, ja jos jotkut ovat kuvailleet hänen rooliaan kuin John Wickiksi, niin hyvin tuo kuvaus kyllä osuu. Mies ampuu kovalla prosentilla kaiken mikä liikkuu, ja toisaalta siinä välissä sitten hakkaa muuten kaikki, jotka tulee liian lähelle. Juoni ei ehkä tuo mitään suurta ja ihmeellistä, se ei ehkä ole tämän leffan idea muutenkaan. Tosin, siitä olisi voinut saada hieman paremmankin, jos juoneen olisi haluttu vähän syvällisemmin panostaa. Casting on muutenkin varsin onnistunut ja onnistuivat myös työssään. Leffa oli kiva katseltava ja ehdottomasti action-nälkään sopiva välipala.

Metsästyksen kansallisia erikoisuuksia

Noin kolme viikkoa sitten Jaajo ja Suomipop jakoivat netissä ilmaista kuukauden kokeilua Suplaan ja sitä kautta Suplan uuteen äänikirja-osioon. Myönnän, että en ole kovinkaan kova kirjojen lukija, vaikkakin niitäkin on kyllä tullut luettua. Tarvitsen todella mielenkiintoisen kirjan, ja sen jälkeen luen sen hetkessä läpi. Äänikirjoja olen aikaisemmin kuunnellut muutaman, ja toisaalta kyllä tykännyt. Aikaa vaan ei ole ihan hirveästi ollut niidenkään kuuntelemiseen, äänikirjatkin kuitenkin tarvitset rauhallisen ja häiriöttömän tilan nekin. Nyt kuitenkin tämän kolmen viikon ja koronan seurauksena aikaa on ollut, ja äänikirjoja onkin sitten tullut ahmittua oikein huolella. Yksi mielenkiintoisimmista on ollut Ville Haapasalon tarinat Venäjältä.

Suplasta on tullut ahmittua äänikirjoja viimeinen kolme viikkoa oikein urakalla.

Haapasalon tarina on kokonaisuudessaan todella mielenkiintoinen. Tarina pitää sisällään uskomattoman määrän tarinoita niin mystisestä naapuristamme Venäjästä. Osa väittää tuntevansa Venäjää, mutta aika monella tuo tuntemus varmasti perustuu Pietariin ja Moskovaan. Sinne, missä käisittääkseni ei vielä sitä todellista Venäjää näe lainkaan. Haapasalon tarinat ovat aivan käsittämättömiä, ja ainakin itse voin rehdisti tunnustaa, että itsestäni ei tuota elämää olisi ollut elämään. Näitä tarinoita on kuitenkin ollut enemmän kuin mielenkiintoista kuunnella, jopa niin paljon, että nyt toinenkin kirja alkaa olla kuunneltu.

Haapasalo on Suomessa edelleen aika mystinen hahmo, johon suomalaiset ovat oikeasti vasta viime vuosina päässeet paremmin tutustumaan. Haapasalo on tähti, joka ei ole tuikkinut Suomessa samalla kirkkaudella kuin Venäjällä, mutta Venäjällä Haapasalo on jotain, mitä suomalaisen on vaikea käsittää. Minäkään en ole Haapasalon leffoja tainnut koskaan yhtäkään nähdä, joten nyt oli pakko tarttua äänikirjojen innoittama siihen the elokuvaan, eli Metsästyksen Kansallisia Erikoisuuksia, leffa, joka teki Haapasalosta suuren tähden Venäjällä vuonna 1995. Leffa oli jopa hieman vaikeaa mistään löytää, mutta Youtubesta sen lopulta löysin. Englannin kielisillä teksteillä, joten siitä jotain jopa ymmärsikin. Leffa taitaa muuten muutekin olla ensimmäinen koskaan näkemäni venäläinen elokuva ihan yli päätään.

Leffa on ajankohta huomioiden hyvin hauska. Pitää edelleen muistaa, että minulla ei ole mitään kosketuspintaa tähän aikakauteen Venäjällä, mutta jotenkin ne omat mielikuvat rajoittuvat siihen, että joka paikassa juodaan vain vodkaa, oli siihen sitten syytä tai ei. Siihenhän tämäkin elokuva pitkälti perustuu. Sattumalta muuten ennen kuin pääsin tähän käsiksi, katsoin vastaavan leffan vuodelta 2000(?). En oikein tiennyt mitä etsiä, enkä siis tiennyt kuinka suuressa roolissa Haapakoski todellisuudessa leffassa oli, joten katselin lämmittelyksi ensin tuon. Tuo leffa oli elokuvana ehkä jopa hieman parempi mielestäni kuin tämä vanhempi, mutta samalla idealla mentiin. Sikäli leffaa oli hauskaa katsella ja peilata tarinaa Haapakosken tarinoihin kirjassa, että eihän missään muualla voida lehmää kuljettaa pommiluukussa kuin Venäjällä.

Haapakosken rooli tosiaan leffassa oli erittäin merkittävä, enkä enää yhtään ihmettele hänen tähteyttään. Haapasalo on roolissaan todella rento ja oma itsensä, ei voi ainakaan syyttää liiasta näyttelemisestä. Haapasalo kertoo kirjassaan paljon brändistään ja siitä miten hänestä on tullut niin suosittu Venäjällä, ja tämä rooli vain vahvisti sitä mielikuvaa. Hyvin mielenkiintoiseksi leffan tekee useiden kielien sekoitus, olisi voinut kuvitella, että tuossa ajassa Haapasalolle olisi sanottu, että jos olet Venäjällä, puhut venäjää, mutta nyt myös suomen kieli on hienosti edustettuna jo ensimmäisestä leffasta lähtien. En tiedä miksi, mutta leffasta ja Haapasalosta tulee todella paljon mieleen Levottomat, joka muuten taitaa olla myös lähellä samaa aikakautta.

Kiitos Jaajon, Suomipopin, Suplan ja Haapasalon, olen jälleen oppinut todella paljon lisää historiasta, Venäjästä, elokuvien historiasta. Tämä harrastus on todella upeaa ja upeaa päästä päivästä toiseen oppimaan paljon uutta myös koko maailmasta oman pienen kuplan ympärillä. Haapasalon leffoja pitää kaivaa vielä lisääkin jostain, ennen kaikkea Käki leffa pitäisi jostain varmasti löytää seuraavaksi.

Ice Age 3

Lauantai iltapäivä ja aikaa taas katsella leffaa kunnolla myös muksujen kanssa. Ice Age sarja on ollu menossa, joten sitä jatkettiin tänään jo kolmannen osan parissa. Nyt ollaan jo vuodessa 2009 ja teemana Dinosaurukset. Leffassa mennään hyvin pitkälti tutun kaavan mukaan. Jälleen saadaan muutama uusi hahmo mukaan, äänet ovat jotakuinkin samaa tasoa kuin aikaisemmissa eikä leffa muutenkaan erityisesti eroa kahdesta ensimmäisestä, niin hyvässä kuin pahassakaan.

Juoni pyöriin edelleen samantyyppisenä, pienen oman mausteensa ja juonen jatkumon tarjoaa mammuttien odotusaika ja ennen kaikkea lähestyvä laskettuaika, jos sellaisesta nyt eläimillä puhutaan. Tai puhutaan kai, eiköhän ne eläimetkin samalla tavalla lajista riippuen aina tietyt ajan odota, ajattelivat sitä sitten niin kuin ihmiset tai ei. Tällä kertaa ongelmissa on Sid, joka ensin ryöstää Dinojen munat ja sen jälkeen Dinot ryöstävät Sidin. Loppu onkin sitten taas sitä tuttua ja turvallista, muu porukka lähtee pelastamaan kaveriaan. Juoni on peruskauraa, ei mitään yllätyksellistä, mutta pitää sanoa, että tällä kertaa lapset nauroivat enemmän kuin kertaakaan leffassa, eli siltä osin juoni oli varmasti hyvin onnistunut. Ja kyllä sitä itsekin muutaman kerran ihan spontaanisti sain nauraa, hyvä näin!

Leffan äänet olivat ok, alkuun hyvin vaisut, mutta loppua kohden tahti parani. Ajattelin itseasiassa jopa että hieman kovemmilla äänillä tämä olisi saattanut olla hyvinkin onnistunut tekele äänien puolesta, sillä lopussa lenneltiin suuntaan jos toiseen, ja subbariakin käytettiin ihan kivasti. Tässä leffassa olisi ollut aineksia jopa kunnon Atmos effekteille, mutta siihen on vielä muutama vuosi aikaa. Täytyy muuten taas todeta pieni negatiivinen juttu mikä näihin suomeksi käännettyihin valitettavasti liittyyä, eli tämäkin leffa olisi ollut jo 7.1, mutta nyt taisi suomen kielellä on vain 5.1. Iso ero, en tiedä, mutta kuitenkin maininnan arvoinen asia.

Eilen puhuin uudesta levyhyllystä, tänään sen sitten aamulla kannoin sisään ja hyvähän siitä tuli. Joo toki sopiva, koska itse sai mittojen mukaan tehdä, mutta levyjä ainakin mahtuu taas joksikin aikaa, tilan ei pitäisi ihan heti loppua kesken. Jos loppuu, niin taitaa olla aika taas myydä huonoimpia eteenpäin. Mistä muuten sain materiaalit tähän hyllyyn, niin vanhasta laitetelineestä muutaman vuoden takaa, kierrätystä siis tämäkin, hintaa siis tuli spraymaalin verran.

Bloodshot – Toinen otto

Eilen tuli jälleen sen verran tylsää karanteenissa, että piti alkaa säätämään taas subbarien kanssa oikein urakalla. Kaikki alkoi siitä, että ajattelin ottaa autotallista vanhan itsetehdyn pienen subbarin ja tehdä sillä pikkaisen huonetestejä. Tulokset olivat sen verran mielenkiintoisia, että hommahan sitten lähti oikein kunnolla käsistä. Subbareiden paikkoja tuli vaihdeltua oikein urakalla. Molemmat edessä monessa eri paikassa, molemmat edessä monessa suunnassa, takana parissa paikassa, vähän edenpänä seinästä, kolmea yhtäaikaa jne. Mutta mitä tästä kaikesta sitten taas jäi käteen?

Tällä kertaa pitää sanoa, että käteen jäi itseasiassa jopa yllättävän paljon. Ensinnäkin, subbarin sijainnilla saattaa jopa kymmenen sentin välillä olla aivan valtava merkitys. Tästä kuva esimerkkinä. Toisekseen, tässä huoneessa yllättäen tällä kertaa löysin ehdottomasti parhaan paikan etusubbarille poikittain, eli subbarin elementti kohti sivu seinää. Tämä sinällään on muutekin hyvä juttu, subbari nimittäin on eteenpäin paljon pidempi kuin sivuttaissuunnassa, mahtuu siis etuseinään paremmin.

Näin valtava merkitys oli subbarin siirtämisellä edessä 10 senttiä.

Takana sitten vastaavasti nostin subbarin paikkaa takan sivutasolle, noin 20 senttiä irti maasta. Nyt subbari on suoraan pääkuuntelupaikan takana, ei aivan keskellä. Tässä vastaavasti käyrien lisäksi hyötyä on se, että tuossa paikassa se vie vähiten tilaa huoneesta, ja näin ollen monta muuta asiaa menee huoneessa paremmin kohdilleen. Kokonaisuudessaan nämä muutokset siis tarkoittivat sitä, että edestä sain paljon lisää äänepainetta tasolla 50-120hz ja takana jonkin verran tasaisemman vasteen. Etenkin tuon tasapainon toivon tuovan paljon lisää hyvää huoneeseen, ei varmasti ole paras mahdollinen asia jos etusubbarin joutuun vaimentamaan 20hz:ssä ja lisäämään sen jälkeen 8db saadakseen sen yhtä kovalle kuin takana.

Tämän jälkeen sitten perinteisen Diracit jne, jonka jälkeen pikainen testi Atmos levyllä. Huone kuulostaa hyvältä, paremmalta kuin ennen, en vielä osaa sanoa. Päätin kuitenkin laittaa tänään huoneen todelliseen testiin ja katsoa tuon vuokratun Bloodshotin vielä uudelleen. Ajatukset ovat edelleen hyvin samat. Huone toimii hyvin, mutta aivan parhaita effektejä tämä leffa ei anna. Hyvät, mutta ei niin hyvät, että olisin voinut sanoa, että nyt subbarit kuulostavat paremmilta. Leffasta tykkäsin edelleen, toki tämän leffan kohdalla toinen katselukerta vei hieman makua leffasta, ehdottomasti parempi leffa, jos ei tiedä mitä on tulossa.

Eilen myös sattui sellainen juttu, että CDON:comiin oli tullut kevät Black Friday, jossa UHD-levyjä oli taas kiva satsi hintaan 10kpl 100 euroa. Leffoja olisi voinut tilata enemmänkin, mutta tuon yhden päätin hankkia. Muutamia sellaisia leffoja, jotka ovat olleet pitkään hankintalistalla, joten tällä kertaa valinta oli jopa paljon helpompi kuin viimeksi syksyllä. Näistä lisää kun ne saapuvat, mutta tilanpuutteeseen piti jo alkaa valmistautua etukäteen, eli ajattelin aikanikuluksi nikkaroida huoneeseen uuden hyllyn levyille. Lopputuloksen näkee sitten huomenna, mutta tässä hieman esimakua tulevasta.

Eiköhän tähän muutaman levyn saa mahtumaan. Maalia pintaan ja huomenna nähdään hylly paikoillaan.

Bloodshot

Bloodshot, case mielenkiintoinen. Bloodshot tuli Itunesiin jokunen viikko sitten ja silloin leffasta ei tullut lainkaan Atmos-raitaa. Tämä oli sikäli hyvin mielenkiintoinen juttu, että ennakkomarkkinoinnissa tuo mielestäni oli, ja toisaalta, tiesin myös, että leffassa varmasti nuo äänet ovat ja trailerin perusteella halusin tämän leffan ehdottomasti nähdä Atmoksen kera. Leffa siis jäi tuolloin katsomatta, mutta nyt yllättäen tuo Atmos-raita olikin sitten jälkikäteen sinne lisätty, ja leffa siis piti heti myös nähdä.

Vihdoinkin taas kunnon toimintaleffa, hyvinkin paljon Fast and Furios tyyppistä menoa, ja sehän minulle aina sopii enemmän kuin hyvin. Vin Diesel on loistava, yleensä aina kaikessa mihin hän ryhtyy ja niin tälläkin kertaa. Jotenkin tuon miehen olemus ja taidot saavat tällaiset leffat aina nousemaan lentoon. Tykkäsin siis ihan aidosti tästä leffasta ja monestakin syystä. Mielestäni leffan juoni oli erittäin hyvä ja toimi loistavasti. Leffa ei ollut vain pelkkää ampumista ympäriinsä, vaan leffassa oli selkeästi ideaa ja ennen kaikkea tykkäsin siitä, että kaikkea ei annettu käteen kerralla. Leffan juonta rakennettiin huolella ja siinä oli joitain uutta verrattuna muihin vastaaviin.

Vin Diesel oli loistava, mutta ei missään nimessä ainoa, joka tätä leffaa kannatteli. Wilfred Wigansia esittävän Lamorne Morrisin rooli oli aivan käsittämättömän hyvä. Harvoin varmaan tällaisista kepoisista huumorirooleista Oscareita jaellaan, mutta itse olisin voinut herralle lyödä pystin suoraan kouraan. Aivan huikea hahmo ja huikea roolityö. Olen varmasti ennenkin maininnut, että kunnon toiminta vaatii sopivassa määrin myös huumoria, ja tässä Lamorne Morris löi kerralla tikan keskelle taulua.

Lamorne Morris oli leffan ehdottomasti parasta antia!

Kuvanlaatu leffassa oli loistava ja ennen kaikkea leffan kuvaus ja tehosteet olivat näyttäviä. Leffan kuva ja visuaalinen meininki oli juuri sitä mitä olen pitkään kaivannut. Lisäksi sitten ne Atmos-äänet, jotka tämä leffa todellakin tarvitsi. Atmosta käytettiin todella paljon, ja äänet olivat varsin hyvät. Leffan yleisfiiliksenä ääniä oli ehkä aavistus liikaa, jolloin äänien erottelu jäi ajoittaan hieman vajaaksi. Niitäkin kuitenkin löytyi paljon, ja tykkäsin kyllä äänistä paljon. Tämä leffa oli itse asiasssa jopa niinkin hyvä, että tämän leffan katsomista voisi hyvin harkita vielä uudelleenkin tämän 48 tunnin vuokra-ajan puitteissa.

Maa ja Veri

Ranskalainen Maa ja Veri löytyi tänään Netflixin esittelyleffana ja pitihän siihen sitten tarttua. Lyhyt leffa, mutta kohtuullisen hyvin painettu kuitenkin tarina pakettiin. Tarinan juoni ei ole kovinkaan ihmeellinen, vaan aika perus kauraa. Leffan alussa ehdonalaisella olevan nuorimies vasten tahtoaan ottaa vastaan veljensä kokaiini saaliin ja piilottaa sen työnantajansa, ja normaalielämän suojelijansa sahalle. Mies on antanut nuorelle miehelle uuden tilaisuuden ja ottanut hänet siipiensä suojaan. Aivan tälläistä hän tuskin kuitenkaan oli suunnitellut.

Miehellä ei ole mitään menetettävää, hän on kuolemaisillaan. Tai on, hänen tyttärensä, joka myöskin työskentelee sahalla. Kun kokaiinin hukanneet gangsterit lähtevät etsimään saalistaan, tytär kuitenkin päätyy tulilinjalle, ja siitä alkaa kissa ja hiiri leikki muutaman automaattiaseen ja haulikon kansa. Mies osoittautuukin kohtuullisen kovaksi omiensa puolustajaksi, ja tähän tämä tarina pureutuu.

Leffa on ihan ok, mutta mitenkään erityisesti se ei säväytä. Taas jo heti leffan alussa englanninkielinen sönkötys piti vaihtaa pois, ja tilalle alkuperäinen ääniraita ja tekstitys. Nämä dubatut vaan toimivat vielä huonommin kun Netflixin välillä jopa huvittavuuksiin menevät suomennukset, etenkin urheilu-ohjelmissa. Alkuperäinen kieli kuitenkin toimii, ja sen verran jo tottunut katselemaan leffoja eri kielillä, että edes ranskakaan ei enää haittaa. Muuten leffan ääniraita on kohtuullisen vaisu, tosin ei leffa paljon muuta tarvinnutkaan. Jännitystä tosin luodaan aika kivasti ja se todellakin toimii hyvin.

Kuvan puolesta leffa on todella tumma, ei ehkä rakeinen, mutta haalean tumma. Kuvan puolesta leffa ei näytä aivan priimalta, mutta toisaalta se sopii tähän leffaan varsin hyvin. Yleisfiilis leffasta jää ehdottomasti positiivisen puolelle, etenkin kun leffa ei tämän kauempaa kestänyt. Joskus on erittäin hyvä, että leffaa ei ole keinotekoisesti yritetty pidentää. Tämä leffa menee nyt ehkä kastiin, tulipahan nähtyä ja hyvä niin.

Sergio

Tänään Netflixiin oli tullut uusi uutuus leffa, Sergio. Sergio Vieira de Mello oli Brasilialainen YK:n toimija, josta itse en ollut kuullut koskaan ennen. Leffa oli kuitenkin tositarinaan perustuva, joten oli pitkästä aikaa jälleen hienoa oppia jotain uutta tästä ympäröivästä maailmasta. Sergio sai surmansa Irakissa vuonna 2003, ja tarina kertoo hänen hienosta ja kunnianhimoisesta luonteestaan, joka lopulta myös koitui hänen kohtaloksensa.

Tarina kertoo ennen kaikkea Sergiosta, mutta se kertoo myös tarinaa kahden ihmisen rakkaudesta ja kuvaa samalla myös asetelmaa Yhdysvaltojen ja YK:n välillä. Leffa on tehty erittäin hyvin ja sen dramatisointi on tehty todella upealla tavalla. Leffa kertoo käytännössä hetkestä, jolloin Sergio saa surmansa, mutta koko muu tarina on rakennettu hienosti sen ympärille. Leffan tunnelma on todella surullinen, mutta silti jotenkin todella herkkä ja kaunis. En odottanut, leffa katsoessani, että Sergio tulee missään vaiheessa kuolemaan, mutta kuten sanoin, en tuntenut tarinan historiaa, nyt tunnen.

Leffassa oli Atmos äänet, joka tietysti alussa herätti myös mielenkiinnon tutustua leffaan. Äänet olivat kaikenlisäksi erittäin hyvä, ja Atmosta todellakin käytettiin hienosti hyväksi. Leffassa oli myös yksi jännä kohtaus, jossa moottoripyörä ajoi katsojan ”alta”. Yleensä siis asioita menee yli tai sivusta, nyt moottoripyörä ajoi tuolin alle, ja se tosiaan tuntui myös siltä. Hieno tehoste, ja jälleen hieno osoitus Atmoksen voimasta. Muutenkin leffassa jyrisi paljon, satoi, räjähteli ja muutenkin oltiin paljon tiloissa, joissa Atmos pääsi loistamaan. Tällaiseen leffaan erittäin hienosti toteutettu ääniraita kokonaisuudessaan.

Leffa siis oli erittäin hieno ja mielenkiintoinen. Hienosti tehty ja toteutettu kokonaisuus, jonka janosi katsoa alusta loppuun. Leffassa yhdistettin hienosti nykyisyys ja menneisyys, kuvamateriaalia historiasta oli saatu hienosti lomitettua mukaan. Tosi tarina, josta jälleen sai oppia jotain uutta, suosittelen lämpimästi katsomaan.