Kohtuullisen haastava päivä jälleen leffojen valinnan kannalta. Olisi tehnyt mieli jotain ääniltään oikeasti hyvää, mutta jotenkin tällä hetkellä nyt on hieman pulaa sopivasta tarjonnasta monestakin syystä. Doctor Sleep edelleen tekisi mieli kovasti nähdä, mutta ensin pitäisi nähdä hohto ja sitä, tai näitä ei nyt vaan löydy mistään sopivalla hinnalla. Doctor Sleep vitosella on ihan ok, mutta Hohdon vaihtoehdot ovat maksaa noin kymppi striimistä tai katsoa Blockbusterilta ilman ääniä. Kumpikaan ei nyt kovasti houkuta. Bloodshot Itunesissa kiinnosti kovasti kun huomasin, että leffa oli tullut myös vuokrattavaksi. Mutta, jostain käsittämättömästä syystä leffa on sitten Itunesissa ilman Atmos-ääniä, vaikka leffaan aivan varmasti löytyy myös Atmos äänet, suuri pettymys. Sekin jäi siis vielä odottamaan. Kolmanneksi mietin todella pitkään ja olin jo hakemassa Ford v Ferraria hyllystä, mutta maltoin vielä olla katsomatta sitä uudelleen. Senkin aika tulee kyllä vielä, niin paljon se polttelee.
Päädyin siis lopulta leffaan nimeltä Drones, joka löytyi tällä kertaa Itunesin 0,99 listalta. Leffan olisi myös saanut omaksi alle vitosella, mutta päätin tällä kertaa tyytyä vuokraukseen, niin erityisestä leffasta ei vaikuttanut olevan kyse. Leffa oli tosi lyhyt, vain tunti parikymmentä minuuttia, mutta sopi toisaalta siltä osin hyvin päivän fiilikseen. Leffassa ei pahemmin ollut varsinaista toimintaa, mutta muutamia hyviä ääniä siinä oli kun hävittäjät lentelivät taustalla tukikohdan yli ja ympäri. Surroundeja oli käytetty aika kivasti, vaikka koneita ei juurikaan näkynytkään ja leffakin oli vain 5.1. Toisaalta, puheäänet olivat jostain syystä todella hiljaisella, en oikein tiedä miksi. Tokihan niitä olisi saanut kovemmalle vääntämällä volyymiä ylös, mutta nyt ei jaksanut rasittaa korvia tämän enempää, sillä nämä muutamat effektit olivat kuitenkin varsin kovalla. Päivän fiilikseen leffa nyt kuitenkin vastasi varsin hyvin.
Leffassa kyse ei ollut niinkään sodasta, vaikka miljöönä tavallaan sota olikin. Kyse oli enemmänkin psykologiasta, päätöksen teon vaikeudesta ja moraalista. Varmaankin juuri tuo moraali oli se kaikista hallitsevin asia tässä leffassa. Voiko siviilejä pommittaa? Jos voi, niin kuinka monta? Onko siviilien iällä merkitystä? Pitääkö ylipäätään tietää ketä on pommittamassa? En tunne sotaa, en ole sellaisessa koskaan ollut, mutta jotenkin tuntuu, että homma toimii juurikin näin, eli johto käskee ja sotilas toimii ilman aivoja ja omia ajatuksia. Näin herää väkisinkin kysymyksiä siitä, kuinka paljon jokin yksittäinen johtaja voi käyttää käskytysvaltaansa oman agendansa edistämiseen? Kuinka paljon sotaan ylipäätään liittyy valheita ja salattuja asioita, ja nyt puhun nimenomaan oman puolen osalta. On jotenkin kauhistuttavaa edes ajatella, että nuori sotilas pommittaa taivaalta tuntemattomia ihmisiä, ja koko homman ideana on ajaa esimerkiksi jotain omaa taloudellista asemaa.
Leffa jätti ilmaan paljon kysymyksiä, ja jätti oikeastaan vastaamatta tämänkin tarinan osalta siihen mikä tuon viimeisen laukauksen kohtalo lopulta oli. Joka tapauksessa varsin hyvä ja ajatuksia herättävä leffa, suosittelen kyllä katsomaan vaikka tämä nyt ei ihan omalle top-listalle olekaan menossa.
Leffafriikki 