Ozarkkia on tullut seurattua ensimmäiset kaksi kautta ja sarja on ollut tähän asti erittäin koukuttava. Kyseessä on siis Netflixin amerikkalainen sarja, joka kertoo mafia-elämästä ja kaikista siihen liittyvistä koukeroista. Sarja on kirjaimellisesti aivan sairaan aito, vaikka en tiedä onko tällaiset asiat mitä sarjassa tapahtuu niin hurjimmissakaan huumepiireissä mahdollista. Ehkä ne on, ainakin osaltaan ja nimenomaan USA-Mexico akselilla.
Kaikessa karuudessaan sarja tosiaankin tuntuu ajoittain sairaalta, eihän näin nyt vaan voi toimia. Henkilöhahmot ovat kokonaisuudessaan hyviä, mutta esimerkiksi Ruth on niin omalaatuinen, ettei siitä voi enää kuin tykätä. Toki tässä kolmannessa osassa muutenkin Ruth osoittaa enemmän inhimillisyyttä ja ihmisyyttä kuin aikaisemmin.
Sarjan kolmas kausi on sinällään outo, että samalla kun sarjassa ei tapahdu yhtään mitään, tapahtuu siinä aivan sairaasti. Sarja pysyy paljon enemmän nyt paikallaan, ja kolmannella kaudella keskitytään ehkä hieman enemmän henkilöiden välisiin yhteyksiin, ja etenkin nuo taustalla vaikuttavat tahot tuodaan aivan uudella tavalla esiin. Sikäli hyvä, että sarjan kokonaisuus avautuu huomattavasti paremmin tämän kauden aikana.
Sarja on edelleen erittäin koukuttava, eikä tarvitse miettiä tuleeko tämän jälkeen vielä jatkoa. Siitäkin huolimatta, pitää sanoa, että sarjan luonteeseen kuuluen kolmannen kauden loppu tulee aivan puskista. Tälläistä loppua en todellakaan osannut nähdä, eikä ilmeisesti myöskään Byrnen pariskuntakaan yhtään sen paremmin. Jos tarvitse siis korona-aikaan hyvää sarjaa, niin tässä ainakin ehdottomasti yksi sellainen.
Leffafriikki 