Courage (My All American)

En muista milloin viimeksi silmäkulmat olisivat viimeksi näin paljon kostuneet leffaa katsoessa. Jos Freddy Steinmark olisi vielä elossa, niin voin alla varma, että hänkin olisi ylpeä tästä kunnian osoituksesta. Kyseessä jälleen yksi tositarina elämästä ja ihmisestä, josta meillä kaikilla olisi niin paljon oppimista. Tälläkin kertaa tarina oli minulle ennestään tuntematon, mutta olen äärettömän iloinen, että leffa tuli nähtyä ja tarina kuultua. Courage muuten löytyy ITunesin 0,99 listalta, joten eipä ole hinnallakaan pilattu!

Leffa kertoo nuoren miehen tarinan, jossa hyvin vaativa, mutta ainakin leffan mukaan hyvällä tavalla vaativa isä on kasvattanut lapsensa voittamaan kaikki vaikeudet elämässä ja selviytymään kaikista ongelmista. Freddyllä on elämän suunta ja tavoitteet hyvin selkeinä mielessä, eikä mikään voi häntä estää niiden saavuttamisessa. Freddy on jalat maassa tyyppi, jolla on fiksu tyttöystävä, tavoitteet koulussa ja urheilussa korkealla, ja mikä tärkeintä, hän on valmis tekemään kaikkensa unelmiensa eteen siitäkin huolimatta, että lähtökohdat eivät ole parhaat mahdolliset (”liian pieni amerikkalaiseen jalkapalloon”).


Kaikki elämässä siis on kunnossa, ja äärettömän elämäniloisena ja positiivisena tyyppinä Freddy ei anna kenenkään muunkaan ympärillään epäonnistua tai vaipua epätoivoon elämässään. Freddy on ihmisenä jotain hyvin ainutlaatuista, tyyppi, jonka jokainen joukkue tarvitsee menestyäkseen. Tämän ymmärsi myös Texas Longhorns joukkueen valmentaja, joka näki Freddy jotain hyvin ainutlaatuista mitä muut eivät nähneet. Hän tarjosi Freddylle mahdollisuuden, jonka Freddy tietysti käytti hyväkseen, paremmin kuin kukaan osasi odottaa ja lopulta Freddy johdattaa Texasin yliopiston parhaaksi joukkueeksi koko maassa. Yksi muuttuja kuitenkin tästä vielä puuttuu, ja se on elämä, joka ei ole koskaan reilua. Lopun tarinasta saatteko sitten katsoa itse, mutta pitäkää nenäliinat lähellä.

Leffa on äärettömän hyvin tehty ja Finn Wittrock, Sarah Bolger ja Aaron Eckhart loistavat rooleissaan. Leffa on todellakin suuri kunnianosoitus upealle ihmiselle ja surulliselle tarinalle joka inspiroi varmasti jokaista katsojaa siitä, millainen asenne elämässä tuottaa tulosta. Elokuvassa on myös hieno opetus siitä, että meidän jokaisen tulisi tuntea historiaa, sieltä löytyy monta upeaa tarinaa, joista emme ole ennen kuulleet. Todellisia sankareita ei ole aina ne, joiden nimet lukevat pistetilastossa tai palkintojen kyljessä, Todelliset All Americanit ovat usein aivan muut henkilöt.


Leffan äänet olivat erittäin hyvät ja aiheeseen sopivat. Pelien tapahtumat ja esimerkiksi taklaukset todella tuntuivat myös äänissä, ja saivat katsojan siihen tunnelmaan, kuinka kovasta lajista on kysymys. Yksi asia joka leffassa todella suututti, oli suorastaan surkea tekstitys. Tekstitys oli jopa niin huono, että se oli välillä pakko laittaa pois. Tekstitys oli oikeastaan kuvatulkkaus, eli teksteissä luki paljon enemmän kuin vain vuorosanat, ärsyttävää, ”ovi napsahti kiinni” ja niin edelleen! Tavallista tekstitystä ei saanut lainkaan. Haluaisin myös edelleen esittää vienon toiveen tekstittäjille, valitkaa joku joka tuntee termistön, tai tehkää taustatyönne kunnolla. ”He wasn’t even All American” ei todellakaan tarkoita että ”hän ei ollut täysin Amerikkalainen”. Muuttaa kontekstia aika rajusti.

Upea leffa, suosittelen todellakin katsomaan ja harkitsen leffan lisäämistä jopa Top-listalle tarinansa vuoksi. Erittäin positiivinen hyvän mielen elokuva kaikesta surusta huolimatta. Urheilu on uskomatonta, mikään muu asia maailmassa ei tarjoa niin suuria tunteiden kirjoja niin lyhyessä ajassa kuin urheilu.

Angels and Demons

Toinen osa Robert Langdon sarjaa takana ja fiilikset hyvin samaa luokkaa kuin edellisen jälkeen. Tällä kertaa aavistuksen yksinkertaisempi tarina, mutta varsin hyvä ja sujuva tälläkin kertaa. Tässä sarjassa on jännää, että ihmisiä saattaa kuolla kuin sodassa konsanaan, mutta yksi säilyy kaikelta tarvitsematta edes asetta tai kunfu-taitoja. Robert Langdon on koskematon, kaiken pahan yläpuolella. Tämä piirre korostui entisestään tämän leffa osalta. Tunnelissa juoksee yhteen suuntaan raskaasti aseistautuneet poliisit, Langdon juoksee toiseen suuntaan, saa kiinni pahiksen ja pysyy silti hengissä. Pitää myös sanoa, että leffan loppuratkaisu on äärettömän yllättävä ja monikerroksinen, etenkin leffaa ensi kertaa katsovalle. Hyvä leffa!

Myös leffan äänet tuntuvat paranevan pitkin matkaa. Tässä leffassa muutama erittäin siisti Atmos-kohta, esimerkiksi kun helikopteri lentää ensin vasemmasta etukaiuttimesta sivu surroundin kautta takasurroundiin ja samaa kaavaa oikeasta takasurroundista takaisin oikealle eteen. Siisti kohtaus, joka todellakin tuo atmoksen parhaita puolia esiin. Äänet leffassa ovat muutenkin jälleen todella dynaamiset ja matalat äänet kohdillaan. Loppuräjähdyksessä todella jäätävän syvät lfe:t, joissa desibelit ylsivät kevyesti jopa 106 desibeliin vaikka yleisesti äänet eivät edes olleet kovin kovalla. Tässäkin leffassa Hans Zimmer loistaa todella upealla musiikillaan!

Nyt taas väliin jotain muuta ja sen jälkeen Infernon kimppuun! Blogin kirjoittaminen tällä hetkellä hieman ärsyttää sillä läppäri on huollossa ja pädillä kirjoittelu on aika tuskaa. Koitetaan kuitenkin tulla vielä viikon verran tällä toimeen. Ensi viikolle muuten sunnnitelmissa myös hieman erilaisempaa leffakokemusta suunnitteilla, siitä kuitenkin lisää myöhemmin!

Deepwater Horizon

Muistan nähneeni tämän vuonna 2016 ilmestyneen elokuvan tuoreeltaan, silloin kuin paikallinen videovuokraamo oli vielä voimissaan, ja silloin kuin sitä itsekin vielä tuli käytettyä. Valitettavasti noihin aikoihin siirryin vakituisesti striimauspalvelujen ostajaksi, syynä yksinkertaisesti paikallisen liikkeen erittäin huonoksi mennyt asiakaspalvelu. Viimeisimpänä niittinä oli se, kun he alkoivat periä viivästysmaksua elokuvasta, jonka aivan varmasti olin palauttanut. Kivijalkaliikkeet eivät kaadu vain digitaalisuuden helppouteen, vaan heidän on pystyttävä tarjoamaan myös jotain muuta, ja jos tällöin asiakaspalvelu ei toimi, on vaikea kuvitella miksi enää joku liikkeeseen menisi. En ihmettele yhtään, että liike on nyt suljettu.

Deepwater Horizon on erittäin hyvä todellisiin tapahtumiin perustuva elokuva. Suuri luonnonkatastrofi, jota on mm. maailman suurimmaksi ihmisen aikaansaamaksi katastrofiksi sanottu. Niin kuin niin usein elämässä muutenkin, aiheuttajana luonnollisesti ihmisen ahneus. Jos elokuvan tapahtumat ovat lähellekään identtisiä todellisuuden kanssa, on käsittämätöntä miten tällaista voi edes tapahtua. Jokaisella kuitenkin oli hyvin tiedossa mahdolliset seuraukset. Ahneus ja pörssiyhtiöiden kohtuuttomat vaatimukset ovat kuitenkin nykymaailmassa usein niin kohtuuttomia, että ne myös laittavat niin sanotusti fiksut ja hyvät ihmiset järjettömien päätösten eteen.

Elokuva on riittävän lyhyt ja tiivis paketti, jossa kuitenkin kaikki oleellinen saadaan tuotua hyvin esiin. Oikeuskäsittelyä olisin voinut kuunnella jonkun (todellista/näyteltyä) verran enemmänkin, mutta se ei ollut tämän elokuvan tarkoitus. Oli myös erittäin mielenkiintoista, miten näiden tapahtumaan osallistuneiden perheet oli elokuvassa otettu mukaan. Asioita on paljon helpompi ymmärtää, kun ne laitetaan täysin tavallisen ihmisen ja heidän muun elämänsä konseptiin. Katastrofi oli merkittävä monessa mielessä, mutta ei voida unohtaa, että se kosketti merkittävästi myös aivan tavallisia lapsia ja vanhempia.

Elokuva oli siis Pienestä leffakaupasta hankittu UHD-levy Dolby Atmos äänillä. Elokuva äänet sitten olivatkin todella loistavaa luokkaa, ja subbarit joutuivat tekemään täyden päivätyön. Räjähdykset ja muut erikoisefektit tärisyttivät huonetta jatkuvalla räminällä ja hiljaisia hetkiä ei leffassa pahemmin ollut. Äänet leffassa olivat ei vain dynaamiset, mutta myös hyvin tarkat, perustellut ja esim. Atmos ja Surround ääniä käytettiin oikeissa paikoissa ja erittäin upeasti. Kovasta menosta huolimatta leffan äänet olivat varsin nautinnolliset. Se mikä tosin tuotti tällä kertaa aavistuksen hankaluuksia oli se, että leffassa ei ollut suomitekstejä ja leffan dialogi oli välillä varsin haastavaa slangin ja kovan taustamelun vuoksi. Kuvan laatu oli niin kuin yleensäkin 4k levyllä erittäin hyvää. Räjähdykset olivat erittäin kirkkaita ja muutenkin tummissa kohdissa riitti selkeyttä. Ehdottomasti näkemisen arvoinen leffa etenkin jos ei ennen ole nähnyt. Jos on nähnyt, niin volyymit kaakkoon ja kannattaa varmasti katsoa uudelleenkin!

The DaVinci Code

Hans Zimmerin innoittaman tuli sitten hankittua välittömästi Itunesista tuo Robert Langdon setti, joka siis sisältää The DaVinci Code, Angels and Deamons ja Inferno leffat. Luonnollisesti aloitus siis Da Vinci koodista vuodelta 2006. Leffa on varmasti suurimmalle osalle hyvin tuttu elokuva ja itsekin se on tullut nähtyä, vähintäänkin kertaalleen, ehkä jopa useamminkin. Leffa siis oli kohtuullisesti mielessä, mutta kokonaisuus lopulta oli kyllä se verran unohtunut, että hyvä, että tuli katsottua uudelleen.

DaVinci Koodi on pitkälti hyvin syvää dialogia yhdistettynä kevyeen toimintaan. Leffan ymmärtäminen vaatii keskittymistä ja tarkkaa kuuntelua. Syvät keskustelut historia tapahtumista eivät ole aina helppoja ymmärtää ja tässäkin elokuvassa joutuu aina tarkkaan miettimään kuka olikaan kenenkin puolella ja miten mikäkin liittyy toisiinsa. Elokuva onnistuu kuitenkin hyvin avaamaan tarinaansa ja loppua kohden kaikki loksahtelee paikoilleen. Elokuvan juoni on koukuttava, eikä ole ihme, että kritiikistä huolimatta elokuvasta on tullut erittäin suosittu klassikko. Näyttelijöistä tietysti Tom Hanks johtaa porukkaa vakuuttavasti ja onkin selvää, että koko ohjelma rakentuu hänen valovoimaisuuden ympärille. Elokuvan lievästä väkivallasta ja syvällisestä aiheesta huolimatta elokuva on varsin positiivista fiilistä tuottava pätkä.

Elokuvan äänistä oliko jo aikaisemmin puhetta, eli kyseessä siis tässä versiossa Dolby Atmos äänet, jotka luonnollisesti jälkitoimituksena, sillä vuonna 2006 Atmos ei ollut vielä olemassa. Äänet leffassa ovat varsin hyvät, jos otetaan elokuvan tapahtumat huomioon. Atmosta sinällään ei hirveästi tarvita, mutta muutamissa kohtauksissa se kyllä luo varsin hyvää lisää tunnelmaan lentävine lintuineen ja niin edelleen. Sisätiloissa äänet kuulostavat todella autenttisilta, etenkin kirkoissa ja muissa vanhoissa tiloissa. Puhe on hyvin selkeää, mikä tällaisessa leffassa tietysti on se kaikista tärkein asia. Olisiko leffassa pärjännyt ilmankin Atmosta, varmasti, mutta parempi ehdottomasti näin. Kuvanlaatu oli ok, joskin osassa kohtauksissa rakeisuutta aika paljon, osa tosin aivan tarkoituksella mukana. Joka tapauksessa hyvä valinta hankkia tämä Itunesista, esim. Bluerayn sijaan. Settihän löytyy myös UHD:lta, mutta sitä onneksi en hankkinut, niin tärkeästä sarjasta ei kuitenkaan ole kyse, ja pikaisella etsinnällä hintakin oli aika kova.

Ihan siis hyvä aloitus tälle sarjalle, vaikka minun kirjoissani ei nyt ihan klassikkoon asti päästäkkään. Hyvää viihdettä, mutta rehellisesti sanottuna en usko, että tässä leffassa on mitään mikä saa leffan ihan heti katsomaan uudestaan. Mielenkiinnolla mennään kuitenkin kohti seuraavaa osaa. Angels and Demons, I am ready!

Hans Zimmer Helsinki – Live

Kylläpäs sitä onkin sitten kovin moninaiset fiilikset eilisestä Hans Zimmer – World of Hans Zimmer live spektaakkelista Hartwall areenalla. Lähdetään nyt ensinnäkin liikkeelle siitä, että keikka oli erittäin onnistunut ja päällimmäiseksi keikasta jäi erittäin positiiviset tunnelmat. Hartwall oli varmasti loppuun myyty ja keikalla näytti olevan ihmisiä ikähaitarin molemmista päistä, toki painottuen varmasti noin itseni-ikäisiin nuoriin aikuisiin ja sitä keski-ikäisiin. Tilaisuus ei todellakaan ollut ensimmäinen keikkani, mutta ensimmäinen kyllä varmasti laatuaan. En ole koskaan ennen ollut sinfonia-orkesterin keikalla, puhumattakaan isosta areenasta.

Keikan alku olikin hieman hämmentävä, olen katsonut Hans Zimmerin Live in Prague moneen kertaan kotona ja odotukset keikasta olivat jotain siihen verrattavaa. Ensimmäinen asia mikä keikalla pisti pahasti korvaan oli se, että äänet tuntuivat olevan todella hiljaisella, dynamiikka mitä areenalta odotin oli täysin poissa ja ennen kaikkea, kaipasin todella paljon surround ja atmos ääniä. Nyt äänet tulivat aivan selkeästi suoraan edestä, lavan kohdalta. Toinen hyvin jännä havainto tähän asiaan liittyen sitten oli se, että konsertin toisella puolikkaalla (ehkä jo hieman aikaisemmin) nämä ongelmat olivat pääosin poissa. Toki surround ja Atmos kaiuttimia ei ollut kukaan tässä välissäkään laittanut, mutta joten äänet täyttivät salin paremmin ja dynamiikkakin oli eri tasolla, vaikkakin edelleen aivan siihen ei päästy mitä odotin. Parhaimmillaan parissa kohtaa testatessani huippuarvot äänen tasosta olivat selkeästi alle 100db luokkaa, joten olisiko jopa ollut niin, että mentiin hieman hiljaisemmalla paineilla kuin monilla muilla keikoilla. Joka tapauksessa korvat eivät keikan jälkeen soineet tippaakaan ja muutenkin paikalla oli erittäin miellyttävää istua, joten ehkäpä tämä oli parempi näin.

Toinen asia mikä hieman yllätti oli se, että meni tuonne keikalle kuuntelemaan lähinnä toisintoa Live in Prague keikasta, mutta sainkin hyvin erilaisen kattauksen musiikkia. Jep, eihän Zimmeriltä varmasti biisit kesken lopu, mutta oli hienoa huomata, että keikka todellakin oli ”uusi”, eikä ratsastettu vain samalla vanhalla. Konsepti muutenkin oli aika hieno, videot taustalla toimivat hienosti yhdistellen live esiintyjiä ja pätkiä leffoista. Tuo leffapätkien pyörittäminen etenkin oli hienoa, sillä tavalla tavallisempikin katsoja pysty yhdistämään kappaleita oikeisiin elokuviin. Tuo toi myös itselleni jälleen uusia inspiraatioita, eli esimerkiksi Da Vinci Koodit pitää ehdottomasti katsoa taas uudelleen. Siitä puheenollen, Itunesista kaikki kolme elokuvaa 4k kuvalla ja Atmos äänillä 19,90, eli hankintaan menee!

Toinen iso asia näillä skriineillä oli herran itse esiintyminen videoilla. Mietin konsertin aikana, että kuinkakohan monta maailmantähteä maailmasta löytyy, jotka voivat myydä täysiä areenoita ehtimättä edes itse paikan päälle. Zimmerin puuttuminen todellakin tuntui, mutta ei missään tapauksessa estänyt konsertista nauttimista. Konsertin yleinen fiilis jäi aavistuksen tunteettomaksi ilman Zimmeria lavalla (verrattuna tuohon käsin kosketeltavaan Live in Prague levyyn), jossa tunnelma on todella läsnä. Levyllä pidän erityisen paljon Zimmer välitarinoista, joissa musiikki soi jykevänä taustalla, kun nyt tarinoita kerrottiin sohvalta, videolta ja ilman musiikkia. Kivoja nämäkin oli katsoa, mutta ei missään nimessä sama asia. Kokonaisuudessa show oli kuitenkin upea, ja rakennettu niin hyvin kuin se on ilman päätähteä mahdollista.

Päivän anti ei kuitenkaan jäänyt täysin siihen, vaan tuli myös tehtyä ensimmäinen vierailuni Pieneen Leffakauppaan Vaasankadulla. Tämä vierailu ei varmasti jää viimeiseksi, sen verran vakuuttavasta tarjonnasta oli kyse, vaikka kaikki levyt ilmeisesti eivät vielä olleet edes paikallaan. Mieltä lämmitti ennen kaikkea edullisten käytettyjen UHD levyjen löytyminen, joista pari lähti vielä mukaankin. Ostettavaa olisi aivan saletisti löytynyt paljon enemmänkin, mutta nyt mentiin näillä ja vierailulle pitää päästä pian uudelleen. Liikkeen tilan koko on nimensä mukaisesti varsin pieni, mutta siitä huolimatta levyjä löytyy todella paljon. Pienen miinuksen tähänkin liikkeeseen omalta osaltani tuo haastavat parkkipaikat, jonka tällä kertaa kuitenkin löysin helpolla. Uutta käyntiä odotellessa.

The Goldest Game

Wow, olipas siinä sitten loistava tapa päättää tämä lauantai-ilta. The Goldest Game (Netflix), avain loistava vakoojatarina kylmän sodan kriisistä 1960-luvulta. Yhdysvaltojen ja Cuban kylmä sota on kriisiytymässä ja sodan välttäminen alkaa olla mahdotonta. Onneksi tähänkin kriisiin on ratkaisu, tässä tapauksessa shakkimestari Joshua Mansky. Bill Pullmanin esittämä Mansky joutuu kierojen murhasuunnitelmien ja vakoojien varjossa juonittelemaan niin shakki-pöydässä kuin sen ulkopuolellakin. Elokuvan juoni on loistava, eikä oikein antanut hetkeäkään rauhaa, vaan silmät oli koko elokuvan ajan pidettävä tiukasta ruudussa. Elokuva oli juuri sitä, mitä hiljaiseen iltaan voi toivoa, jännitystä, juonittelua, ja ennen kaikkea juoni, jota ei voinut ennakolta lukea.

Leffan äänistä luonnollisesti ei tarvitse tässä paljon puhua, mutta se mistä haluan puhua, oli Netflixin loistava kuvanlaatu. Tämä leffa oli jotain aivan muuta kuin rakeinen Netflixlaatu. Leffa oli tumma, mutta siitä huolimatta kuva pysyi koko elokuvan ajan kirkkaana ja selkeänä. Leffaa oli todella kiva katsoa. Ja ne Leffan äänet olivat juuri sitä mitä tällainen elokuva tarvitsi.

Leffassa taustalla pyöri jatkuvasti ajatus ydinsodasta ja sen kauhuista. Oli itseasiassa aika vaikuttava kohtaus lopussa kun kerrottiin Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton aikoja sitten sopimasta ydinkieltosopimuksesta. Ronald Reganin sanoin, halutaan taata lapsille elämä, jossa ei tarvitse elää ydinsodan pelon varjossa. Tämä sopimus kuitenkin on siis vuonna 2019 purettu, ja voi vain kuvitella mitä tuo todellisuudessa tarkoittaa. Toivon todella, että sekä me, että meidän lapset saavat elää elämäänsä jatkossakin ilman pelkoa ydinsodasta, ehkäpä pahimmasta asiasta mitä maailmassa voisi tapahtua. Ydinpommit ovat jotain niin hirveää, että niitä ei haluaisi edes ajatella, mutta valitettavasti jos ne ovat aikoinaan olleet hyvin herkän liipasinsormen alla, niin tuo tilanne ei välttämättä ole tänä päivänäkään muuttunut. Toivottavasti missään päin maailmaa tuota päätöstä ei ikinä kuitenkaan tule yksi, kaksi tai edes pieni ryhmä yksinään tekemään.

Leffa oli kaiken kaikkiaan erittäin hyvä ja naulasi kyllä tämän illan pakettiin. Näitä leffoja vaan jaksaa katsoa, etenkin kun ne on näin hyvin tehtyjä ja näyteltyjä. Suosittelen lämpimästi!

The Nun

The Nun leffan löysin jokin aikaa sitten Oulunkylän Filmtowista, ja vaikka kauhuleffat eivät omaa kiinnostustani juurikaan hivele, niin kyllähän tämä leffa Atmos-raidan kera piti mukaan napata. Ja onneksi nappasin! Leffa ei juonellisesti tai ihan leffana ehkä ollut mikään kovin kummoinen, mutta äänien puolesta leffa oli loistava. Oli sadetta, ukkosta, lintuja ja kaikkea millä voi Atmosta käyttää hyväksi, ja sitä todellakin käytettiin. Leffa oli pitkästä aikaa todellinen Atmos elokuva, eli sellainen, jossa efekteille oli todellakin käyttöä, ja niitä käytettiinkin sitten todella hienosti.

Leffan dynamiikka oli aivan omaa luokkaansa verrattuna leffoihin, joita on viime aikoina tullut katsottua, ja toimi jälleen hyvänä muistutuksena siitä miksi Atmos on olemassa. Tuntui kuin subbaritkin olisivat vihdoin laitettu päälle, ja ne todellakin tuntuivat takamuksissa asti. Lisäksi ääntä liikuteltiin leffassa todella upeasti, ja kaikkia kaiuttimia käytettiin hienosti hyväksi. Ensimmäinen leffa uusimmilla Klpischeillä, jolla niiden arvo todellakin tuli kuultua. Surroundeja tässä leffassa käytettiin hienosti hyväksi, ja jälleen kerran leffa, jonka äänet todellakin saivat hymyn huulille.

Leffa sai paljon ajatuksia liikkeelle, etenkin juuri näiden äänien vuoksi. Kauhuleffat, eivät kuulu kovinkaan paljon omiin suosikkeihin, mutta niissä puolestaan tuntuu aika usein olevan kyllä äänet kohdillaan. Pitäisikö näitä leffoja siis katsella enemmän, jos kerran hyvien äänien perässä ollaan? Ehkä pitäisi, sillä ei tämä leffa nyt muutenkaan genressään niitä aivan huonoimpia ollut vaan leffa oli lopulta kuitenkin ihan katsottava. Olin jälkikäteen jopa aavistuksen yllättynyt siitä miten tämä leffa upposi. Kannattaa katsoa, etenkin jos olet kauhuleffojen ystävä.

Dark Knight Rises

Kolmas ja viimeinen osa Dark Knight trilogiasta, Dark Knight Rises. Alle viikko siinä sitten taas meni, mutta kyllä tuo viimeinen osa sen verran paljon kutitteli, että pakko sille sitten oli tänään antaa aikaa. Sanomattakin on selvää, että odotukset edellisen kahden jälkeen olivat todella korkealla, ja vaikka erittäin hyvästä leffasta olikin kyse, niin kahteen ensimmäiseen verrattuna hyvin hienoinen pettymys tästä jäi. En sitten tiedä oliko se itse leffan vika, vai korostaako tämä kokemus vain sitä, kuinka loistava tuo toinen osa oli. Luulen, että tuolla toisella osalla on tässä asiassa suurempi merkitys, niin hyvä tuo toinen osa Heath Ledgerin ja Jokerin kanssa oli. Jännä, että kaiken lisäksi tämän leffan tultua maaliin, ensimmäinen ajatus oli, että milloinkahan sitä jaksaisi taas Jokerin katsoa uudelleen (kolmannen kerran).

Kyseessä ei siis missään mielessä ollut huono leffa, mutta valitettavasti Bale ei millään pääse vastustajana lähellekään Jokerin tasoa. Balella toki tuo maski ja siihen liittyvät äänet tuovat leffan ääniin todella hienon lisän, muistuttaa hieman Venomia. Mielenkiintoinen ajatus tosin näistä äänistä, mitäköhän ne olisivat olleen viisi vuotta myöhemmin Atmos versiona. Hullua, mutta siis tästä kolmannestakin leffasta on kohta jo kymmenen vuotta aikaa. Uuttakin leffaa on vihjailtu, ja sen tuleminen ilmeisesti olisi vuonna 2021, eli reilun vuoden päästä, saa nähdä tuleeko ja mikä siinä sitten on idea, joka tapauksessa Bruce Waynen hautakivestä huolimatta leffan lopusta kävi hyvin ilmi, että jatkoakin on mahdollista tehdä.

Leffassa Morgan Freemanin rooli jäi jotenkin aavistuksen ohuemmaksi kuin kahdessa ensimmäisessä, ja jotenkin olisin hänen roolia toivonut hieman isommaksi myös tässä. Kissanainen on ihan hyvä lisä, mutta ei sinällään tuo mitään älyttömän merkittävää itse elokuvaan, johtuen ehkä siitä, että Kissanainen haluaa näyttää Batmaniltä, mutta ei silti pelaa varsinaisesti samalla puolella. Itse olisin tämän rooli kirjoittanut ehkä hieman toisella tulikulmalla, niin, että olisivat enemmän yhdessä rakentaneet loppuhuipennusta alusta lähtien. Se olisi ehkä oikeuttanut Kissanaisen rooli hieman paremmin. Tässä kolmannessa osassa myös Michael Canen esittämä Alfred sai jotenkin negatiivisen sävyn. Ymmärrän hyvin hänen ajatuksensa, mutta jotenkin olisin toivonut parempaa tukea Bruce Waynen ajatuksille, jotka kuitenkin olivat vääjäämättömät. Hienoa kuitenkin, että koko merkittävin cast kuitenkin pysyi tässäkin melko muuttumattomana, tärkeä asia näissä jatko-osissa.

Mitä Batmanista sitten jäi käteen, ainakin se, että olen hyvinkin tyytyväinen, että en sijoittanut 50 euroa tuon 4k version hankkimiseen UHD-levynä. Tämä nyt sijoitettu 20 euroa on varsin sopiva hinta, ja on mahdollista, että tämä saaga tulee joskus vielä katsottua uudelleen. Ymmärrän kuitenkin hyvin, että miksi kyseinen saaga ei ole aikaisemmin hyllystä löytynyt, niin suuri Batman-fani minusta ei vieläkään tullut. Kaksi ensimmäistä osaa olivat todella hyviä, kolmas hieman sen alle. Hyvä fiilis näistä kuitenkin jäi, ja ehdottomasti katsomisen arvoisen sarja, jos jollain on vielä näkemättä.

Gulliverin Matka 3D

Eipä jäänyt sitten paljon käteen tämän päivän leffasta, lähinnä puolitoista tuntia tuhlattua aikaa. Löysin tämän leffan Prisman alehyllystä pari viikkoa sitten, ja myönnettäköön, että oletusarvo leffalle ei ollut kovinkaan korkealla, vaan tiesin jo etukäteen, että tämä leffa tuskin tulee minua juurikaan innostamaan. No, koko leffan hankinnassa ainoa syy olikin 3D, josta pitää jälleen kerran todeta, että 3D toimii.

Leffan kuva oli varsin hyvää tasoa, vaikkakaan ei aivan muutaman muun 3D leffan tasolle päässytkään. Joka tapauksessa 3D oli jälleen hieno kokemus, näitä levyjä tarvitaan lisää, mutta ehdottomasti paremmista elokuvista. Leffan äänet olivat ihan ok, mutta ei mitään erityistä ja osaltaan niistäkin vei parhaan terän leffan tylsyys, joten puolen välin jälkeen ei jaksanut enää kunnolla keskittyä koko leffaan.

Eipä tästä leffasta paljon jäänyt jälkipolville siis kerrottavaa. Tällekin leffalle varmasti löytyy oma katsojakuntansa, mutta valitettavasti minä en ole yksi niistä. Väkisin tehtyä huumoria, joka ei ainakaan minua juurikaan naurattanut.

Camp X-Ray

Itunesin 0,99 listalta löytyi tänään elokuva Camp X-Ray, joka kertoo nuoresta naissotilaasta, joka Afganistanin tai Irakin sijaan sijoitetaankin ”sotaan” Guantanamo Bayn vankileirille. Elokuva ei käsittääkseni perustu mihinkään todelliseen tarinaan, mutta periaatteessa olisi voinut, ainakin monilta osin. Elokuva on hieman pitkävetinen ja menee aikaa ennen kuin leffa varsinaisesti lähtee käyntiin. Kun leffa kuitenkin alkaa todenteolla muodostaa tarinaa ja ”blondin” ja Alin suhde alkaa kehittyä, alkaa elokuvasta tulla hyvinkin mielenkiintoinen. Elokuvassa käsitellään hyvin paljon ihmisen tunteita ja moraalia. Onko jokainen ihminen valmis toimimaan tälläisessä ympäristössä ylipäätään? Mitä ihmiseltä vaaditaan toimiakseen tälläisessä ympäristössä, täyttä kylmyyttä vai sitoutumista? Mitä tälläinen ylipäätään tekee ihmisille, ei vain vangeille, vaan myös heidän vartijoilleen? Paljon hyviä kysymyksiä.

Leffassa Amyllä on selkeästi tarve tehdä jotain hyvää, mutta hän ei taida oikein itsekään olla selvillä siitä, mitä se tarkoittaa. Amy on vahvasti vielä etsimässä itseään ja hänen toimintaansa ohjaa kovasti halu näyttää. Elokuva ei sinällään kerro mitään siitä mistä tämä halu on syntynyt, siihen saattaisi hyvinkin löytyä historiasta perusteluja. Halu näyttää ja saada uskottavuutta ei kuitenkaan aivan kohtaa olosuhteita, ja se ajaa Amyn yhä tiukemmin seinää vasten. Leffa ei myöskään täysin kerro löytääkö Amy lopulta itsensä, mutta Alille se kuitenkin taitaa antaa syyn elää. Hyvin paljon ajatuksia herättävä elokuva elämän syvimmistä kysymyksistä, miksi elää?

Päätin tänään huvikseni myös vaihtaa vaihteeksi Neural:X:n Dolby Surroundiin, mutta tässä elokuvassa nyt pahemmin vertailua ei tarvinnut tehdä. Äänien puolesta hyvin maltillinen leffa, jossa kaikki äänet käytännössä puhetta neljän seinän sisällä. Ajattelin kuitenkin jatkaa tuota testailua ja pitäisi muutenkin hieman tarkemmin selvitellä miten tuo asia toimii, Neural:X kun ei taida aivan täysin toimia kaikilla formaateilla. Kuvanlattu oli varmaa Itunes laatua, ei 4K:ta, mutta erittäin hyvää HD-laatua. Ehdottomasti katsomisen arvoinen leffa etenkin kun tarpeissa oli jotain hieman rauhallisempaa katseltavaa Batmanien välissä.

Tänään muuten sattumalta selvisi myös, että Porvoolaiseen Mikrokulmaan on tulossa uusi kuunteluhuone, joka näyttäisi olevan varustettuna myös Dolby Atmoksella. Mikrokulman pääasiallisena merkkeinä ovat itselleni hieman vähemmälle kuuntelulle jääneitä merkkejä kuten Bowers and Vilkings, Maranz, ja Cambridge Audio. Lisäksi huoneesta löytyy ainakin Genelegin kaiuttimia, joista olen aikaisemmin kuullut todella vakuuttavia demoja. Tämä huone pitää ehdottomasti käydä testaamassa kun se valmistuu.