Wow, olipas siinä sitten loistava tapa päättää tämä lauantai-ilta. The Goldest Game (Netflix), avain loistava vakoojatarina kylmän sodan kriisistä 1960-luvulta. Yhdysvaltojen ja Cuban kylmä sota on kriisiytymässä ja sodan välttäminen alkaa olla mahdotonta. Onneksi tähänkin kriisiin on ratkaisu, tässä tapauksessa shakkimestari Joshua Mansky. Bill Pullmanin esittämä Mansky joutuu kierojen murhasuunnitelmien ja vakoojien varjossa juonittelemaan niin shakki-pöydässä kuin sen ulkopuolellakin. Elokuvan juoni on loistava, eikä oikein antanut hetkeäkään rauhaa, vaan silmät oli koko elokuvan ajan pidettävä tiukasta ruudussa. Elokuva oli juuri sitä, mitä hiljaiseen iltaan voi toivoa, jännitystä, juonittelua, ja ennen kaikkea juoni, jota ei voinut ennakolta lukea.
Leffan äänistä luonnollisesti ei tarvitse tässä paljon puhua, mutta se mistä haluan puhua, oli Netflixin loistava kuvanlaatu. Tämä leffa oli jotain aivan muuta kuin rakeinen Netflixlaatu. Leffa oli tumma, mutta siitä huolimatta kuva pysyi koko elokuvan ajan kirkkaana ja selkeänä. Leffaa oli todella kiva katsoa. Ja ne Leffan äänet olivat juuri sitä mitä tällainen elokuva tarvitsi.
Leffassa taustalla pyöri jatkuvasti ajatus ydinsodasta ja sen kauhuista. Oli itseasiassa aika vaikuttava kohtaus lopussa kun kerrottiin Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton aikoja sitten sopimasta ydinkieltosopimuksesta. Ronald Reganin sanoin, halutaan taata lapsille elämä, jossa ei tarvitse elää ydinsodan pelon varjossa. Tämä sopimus kuitenkin on siis vuonna 2019 purettu, ja voi vain kuvitella mitä tuo todellisuudessa tarkoittaa. Toivon todella, että sekä me, että meidän lapset saavat elää elämäänsä jatkossakin ilman pelkoa ydinsodasta, ehkäpä pahimmasta asiasta mitä maailmassa voisi tapahtua. Ydinpommit ovat jotain niin hirveää, että niitä ei haluaisi edes ajatella, mutta valitettavasti jos ne ovat aikoinaan olleet hyvin herkän liipasinsormen alla, niin tuo tilanne ei välttämättä ole tänä päivänäkään muuttunut. Toivottavasti missään päin maailmaa tuota päätöstä ei ikinä kuitenkaan tule yksi, kaksi tai edes pieni ryhmä yksinään tekemään.
Leffa oli kaiken kaikkiaan erittäin hyvä ja naulasi kyllä tämän illan pakettiin. Näitä leffoja vaan jaksaa katsoa, etenkin kun ne on näin hyvin tehtyjä ja näyteltyjä. Suosittelen lämpimästi!
Leffafriikki 