The Nun leffan löysin jokin aikaa sitten Oulunkylän Filmtowista, ja vaikka kauhuleffat eivät omaa kiinnostustani juurikaan hivele, niin kyllähän tämä leffa Atmos-raidan kera piti mukaan napata. Ja onneksi nappasin! Leffa ei juonellisesti tai ihan leffana ehkä ollut mikään kovin kummoinen, mutta äänien puolesta leffa oli loistava. Oli sadetta, ukkosta, lintuja ja kaikkea millä voi Atmosta käyttää hyväksi, ja sitä todellakin käytettiin. Leffa oli pitkästä aikaa todellinen Atmos elokuva, eli sellainen, jossa efekteille oli todellakin käyttöä, ja niitä käytettiinkin sitten todella hienosti.
Leffan dynamiikka oli aivan omaa luokkaansa verrattuna leffoihin, joita on viime aikoina tullut katsottua, ja toimi jälleen hyvänä muistutuksena siitä miksi Atmos on olemassa. Tuntui kuin subbaritkin olisivat vihdoin laitettu päälle, ja ne todellakin tuntuivat takamuksissa asti. Lisäksi ääntä liikuteltiin leffassa todella upeasti, ja kaikkia kaiuttimia käytettiin hienosti hyväksi. Ensimmäinen leffa uusimmilla Klpischeillä, jolla niiden arvo todellakin tuli kuultua. Surroundeja tässä leffassa käytettiin hienosti hyväksi, ja jälleen kerran leffa, jonka äänet todellakin saivat hymyn huulille.
Leffa sai paljon ajatuksia liikkeelle, etenkin juuri näiden äänien vuoksi. Kauhuleffat, eivät kuulu kovinkaan paljon omiin suosikkeihin, mutta niissä puolestaan tuntuu aika usein olevan kyllä äänet kohdillaan. Pitäisikö näitä leffoja siis katsella enemmän, jos kerran hyvien äänien perässä ollaan? Ehkä pitäisi, sillä ei tämä leffa nyt muutenkaan genressään niitä aivan huonoimpia ollut vaan leffa oli lopulta kuitenkin ihan katsottava. Olin jälkikäteen jopa aavistuksen yllättynyt siitä miten tämä leffa upposi. Kannattaa katsoa, etenkin jos olet kauhuleffojen ystävä.
Leffafriikki 