Itunesin uusien leffojen listalta löytyi tänään mielenkiintoinen elokuva The Messenger, alkuperäisnimeltään Kurier. Puolalaista tuotantoa oleva vuonna 2019 julkaistu elokuva kertoo Puolalaisesta luutnantista, joka toimii Kuriirina sodan ajan Euroopassa, tällä kertaa tehtävänään toimittaa tärkeä viesti Briteistä Puolaan pelastaakseen kotimaansa vääjäämättömältä tuholta.

Elokuva on jälleen yksi hieno tositarina Natsisaksan ajoilta, vaikka toisin tässä elokuvassa varsinaisesti Natseja tai sotaa ei käsitelläkään. Elokuva on tarina nuoresta miehestä, joka matkustaa läpi vaarojen (ei aktiivisen sodan) vaan häntä metsästävien agenttien. Elokuvassa on aivan selkeä juoni, jota kuljetetaan määrätietoisesti eteenpäin. Leffa on todella sujuvaa kerrontaa alusta loppuu, eikä elokuva pitkästytä tippaakaan. Näyttelijät onnistuvat rooleissaan erittäin hyvin ja roolitukset ylipäätään ovat erittäin hyvin onnistuneita.

Eilinen päivä meni taas hieman säätäessä subbareita, muutama asia joka viime kerralta jäi vielä harmittamaan. Sain kaiken perjantaina suurinpiirtein valmiiksi kunnes totesin, että jossain on nyt jotain pahasti vialla. No, olisin sitten jotenkin onnistunut nollaamaan puolet MiniDSP:n asetuksista, joten koko homma alusta. Kello oli kuitenkin jo sen verran paljon, että tuo uudelleen tekeminen jäi aamuun. Aamulla pelimerkit olivat kuitenkin jo niin selvästi laudalla, että subbarien asetuksissa ei kauaa mennyt.

Suurin taistelu mitä olen viime aikoina käynyt oli viimeinen vaihe koko jutussa, eli Dirac Liven jälkeen subbarien ja pääkaiuttimien synkronointi. Välillä käyrät ovat olleet Diracin jälkeen aika metsässä, välillä taas aika kohdillaan. Se mikä on asiaa sotkenut jonkin verran on ollut oma tarve muokata Diracin ehdottamaa room curvea. Tänään kuitenkin päätin (ensimmäisen kerran ikinä), että nyt luotan 100% Diracin antamaan ehdotukseen, enkä koske enää mihinkään. Nyt käyrätkin ovat varsin tyydyttäviä

Otanta on vasta yksi leffa, mutta ainakin tässä leffassa äänet olivat enemmän kuin kohdillaan. Ääniraita oli erittäin hyvä, alapää todella dynaaminen ja myös surroundeja käytettiin todella hienosti. Mikä parasta, äänet tuntuivat olevan todella hyvin tasapainossa ja kaikki tuntui olevan kohdillaan. Äänet leffassa olivat vain luokkaa 5.1, joten luottopakkina tänään jälleen Neural:X Hyvän tasoisten äänien lisäksi myös kuvanlaatu oli tänään erittäin hyvällä tasolla.

Aivan nyt top-listalle tämä leffa ei missään kategoriassa yllä, mutta kokonaisuudessaan erittäin hyvä elokuva. Pitkään jouduin ennen leffaa miettimään, että viitsikö tästä elokuvasta viittä euroa maksaa, mutta kyllä tämä sen viiden euron arvoinen ehdottomasti oli.

Netflixiin ilmestyi jokin aikaa sitten Mudbound-niminen elokuva vuodelta 2017. Elokuva kertoo kahdesta sodasta palanneesta nuoresta miehestä, mustasta ja valkoisesta, sekä heidän perheistään. Elokuva on erittäin hyvä moneltakin kantilta. Elokuvassa ei varsinaisesti taida olla todenperäisyyttä, mutta olisi hyvin voinut olla. Leffa on erittäin hyvin tehty ja elokuva oli hyvin mielenkiintoinen.

Leffan äänimaailma oli erittäin hyvä. Se sisälsi jonkin verran myrskyefektejä, jotka kuulostava todella loistavalta tällä hetkellä huoneessani. Ehdottomasti suosikki efekti. Etenkin elokuvan alku oli loistava, ehdottomasti demomateriaalia, etenkin kun kyseessä oli vielä Atmos raitakin. Muutenkin elokuvan ääniraita oli hyvin monipuolinen. Oli panssarivaunuja, oli hävittäjiä ja muita tehosteita. Siitä huolimatta, pääosassa oli dialogi, joka oli erittäin laadukasta ja selkeää. Äänienkin puolesta siis todella hyvä leffa.

Elokuva herätti myös paljon ajatuksia, luonnollisesti. Aina kun puhutaan rasismista, se herättää paljon mielipiteitä ja laittaa pohtimaan asioita. Tässä elokuvassa erityisesti mietityttämään jäi se, että mitä ihmisen pitää tehdä, jotta toista ihmistä voisi kunnioittaa. Eikö sekään riitä, että ihminen on valmis ottamaan luodin toisen ihmisen puolesta? Eikö edes sellaista ihmistä voi ihonvärin vuoksi hyväksyä, joka hän on sinun puolestasi valmis vaikka sotaan?

Toisaalta, elokuva sai myös miettimään paljon sitä, että kiinnostaako tavallista amerikkalaista sodat maailmalla tippakaan. Onko kaikki amerikkalaiset todella niin tyhmiä, että luulevat, että jokainen sota, jota jenkit maailmalla käyvät perustuu Amerikkalaisten suojelemiseen, en usko. Eli oliko Ronsel siis oikeasti sotimassa heidän todellisen turvallisuuden puolesta?

Rasismi suututtaa aina, mutta toisaalta tämänkin elokuvan jälkeen voi todeta, että pitkä matka on jo näistä ajoista kuljettu. Matkaa on edelleen vielä paljon, mutta toivottavasti vielä jonain päivänä ihmiset voidaan hyväksyä sellasena kuin he ovat.

Miss Bala on ollut katsottavien Itunes leffojen listalla pitkään, mutta vasta tänään sen löydyttyä 2,99 listalta päätin siihen tarttua. Gina Rodriquez on erittäin vakuuttava Glorian roolissa ja muutenkin näyttelijäkaarti on varsin onnistunutta. Rodriques on naisena varsin positiivista vaihtelua action leffojen yleensä hyvin miesvaltaisiin pääosan esittäjiin, vaikkakaan tässä Gloria ei action hero olekaan kuin aivan lopussa.

Leffa on erittäin hyvää viihdettä ja jopa juoni on erittäin kelvollinen. Leffassa liikutaan Meksikon huumepiireissä ja juonessa on mukana useita eri tasoja, kaksi kilpailevaa jengiä, huumepoliisi ja lisäksi vielä muutama siviili. Leffassa tapetaan varsin maltillisesti ja jos tapetaan, se tukee varsin hyvin juonta.

Leffan äänet ovat ok, mutta ei missään tapauksessa aivan sitä mitä tältä elokuvalta odotin. Räjähdyksiä ja ampumisia on jonkin verran, mutta niissäkin äänet jäävät aavistuksen pehmeän puolelle. Se mitä hieman jäin ihmettelemään oli tekstitykset. En tiedä olenko koskaan ennen katsonut Itunesista leffaa, jossa ei olisi suomitekstejä. Yllätävää. Lopputulemaltaan kuitenkin erittäin hyvä elokuva ja voin hyvin suositella kaikille actionleffojen ystäville.

Once Upon a Time in Hollywood kuuluu ehkäpä siihen kategoriaan leffoja, jotka on pakko katsoa jos aikoo itseään leffafriikiksi kutsua, mutta tietää jo valmiiksi, että leffa ei varmaankaan itseäni kovinkaan paljon kiinnosta. Ja näin siis kävi, eli olihan tuo leffa pakko katsoa, vaikka voin rehellisesti sanoa, että Quentin Tarantinon tuotanto ei ole siinä omassa suosikkilistassani kovinkaan korkealla. Voidaan jopa sanoa, että on toimintaleffoja, on komedioita, ja sitten on Tarantinoja. Hyvin omalaatuisia ja erilaisia. Tarantino on kuin Kaurismäet Suomessa, varmasti hyviä leffoja, mutta aivan oma kädenjälki.

Nukahdin. Melkein kolme tuntia kohtuullisen tasapaksua menoa, ja jossain ennen puoliväliä sitten nukahdin. Joo leffassa oli varmasti juoni ja uskon, että tälle elokuvalle on aivan varmasti yleisönsä, mutta itselleni se oli jotenkin hieman tylsä ja puuduttava. Näyttelijäkaarti oli hyvää, mutta sekään ei minun mieltäni saanut riittävästi nousemaan.

Se mikä leffassa tosin oli varsin hyvää, oli surroundien käyttö. Leffassa oli erittäin hyvät äänet, siitäkin huolimatta, että leffa nyt ei varsinaisesti ollut mikään hyviin ääniin perustuva tuotos. Tarkoitan tällä siis räjähdyksiä, myrskyjä ja muuta tehostetavaraa. Ääni siitä huolimatta liikkui leffassa erittäin hienosti ja sisälsi paljon hienoja kohtauksia äänien puolesta.

Nyt se on kuitenkin nähty ja ihan hyvä niin. Jännää, että vaikka en voi sanoa tykkääväni kovinkaan paljon Tarantinon leffoista niin jostain syystä ne tulee silti aina kertaalleen katsottua. Jotain, joka niissä aina silti vetää puoleensa on.

Blogissa muuten tehtiin eilen jälleen uusi lukijaennnätys, teitä on siellä jo lukemassa aikamoinen joukko päivittäin, kiitos siitä, ei tarvitse aivan itselleni tätä kirjoittaa!:)

Aikamoinen leffa-elämys juuri takana, alkaisikohan subbarit olla pikku hiljaa kohdillaan? Katsoin tänään Jack Ryan Saagan viimeisen osan Shadow Recruit UHD-levyltä ja äänet leffassa olivat jotain aivan käsittämätöntä. Eilinen Angel Has Fallen Itunesista oli todella loistava, silloin äänet olivat vahvistimesta tasolla -70db. Sanoin jo eilen, että piti kesken leffan testata näitä ääniä ja katsoa miltä tuo Dolby Atmos demonlevy kuulostaa. Nyt huomasin tuon saman eron, UHD-levyn äänentaso -70db on kovempi kuin vastaava Itunesin materiaaleilla. Tämä on tuttu juttu jo Denonin ajoilta, mutta samaan en mielestäni ole aikaisemmin törmännyt Arcamin kanssa, tai sitten en ole vain katsonut ”oikeaa” materiaalia, jotta olisin tuon huomannut. Nyt kuitenkin tiedän, että Itunes vaatii jatkossa noin -5db lisää volyymiä, jotta äänet ovat samalla kovuudella kuin levyillä.

Shadow Recruitista todellakin huomasi, että elokuva on uudempaa tuotantoa, leffan äänet olivat todella laadukkaat ja leffassa todellakin tapahtui. Leffan alkupuolella kun potkaistiin yksi ovi auki, iskivät subbarit älyttömään -105db. Tuoli tärisi, mitä se tälläisessä tehosteessa ei ole ikinä ennen tehnyt. Hurjaa. Lisättäköön tähän vielä se, että leffan lopussa kun paku räjähti, äänet nousivat lähes -108db tasolle, joka tässä huoneessa on jo aika paljon. Etenkin kun tuo ääni ei tullut aivan alimmista bassoista. Kaikista parasta tässä koko jutussa kuitenkin oli, että näilläkin voluumeilla korviin ei sattunut lainkaan ja dialogikin oli aivan selkeää, itseasiassa selkeämpää kuin koskaan ennen. Olisikohan subbarit siis vihdoinkin oikein asetettu?

Leffa oli muutenkin erittäin hyvä, vaikka olen tämän nähnyt useasti ennenkin, niin voin silti sanoa tykänneeni todella paljon. Leffa on hyvin looginen ja sujuva. Leffassa on tarina, jota viedään määrätietoisesti eteenpäin, eikä edes historia neljästä aikaisemmasta haittaa, se on jo nyt hyvin tiedossa. Hauskaa silti, että Jack Ryan on jälleen nuortunut huimasti edellisistä. Chris Pine on mielestäni selkeästi paras Jack Ryan kaikista. Todella vakuuttavaa työtä, ja nyt Jack Ryan näyttää Jack Ryanilta. Myös Kevin Kostner on äärettömän hyvä, tähän rooliin olisin tosin voinut keksiä monta muutakin hyvää näyttelijää.

Leffassa liikutaan hyvin läheisesti nykypäivässä ja kaikkia tapahtumia voi jollain tavalla varmasti peilata tähän päivään. Sinällään tosin jatketaan hyvin tuttua Jack Ryan linjaa, että edelleen vastakkain ovat tutut viholliset USA ja veli Venäjä. Tämä on aivan varmasti leffa, jota kehtaisi näyttää muillekin, vaikka Atmos-raitakin olisi tässä ollut kiva nähdä. Saaga on nyt siis maalissa, mutta kyllä näitä vielä lisääkin voisi hyvin katsoa. Joka tapauksessa loistava kokemus tiistaipäivään!

En ole aivan varma tuliko Angels Has Fallen juuri tänään vuokrattavaksi, mutta joka tapauksessa sen tänään löysin kun katselin uusia vuokrattavia, jotka yleensä aina maanantaisin Itunesiin tulevat. Päätin kuitenkin siihen heti tarttua, sillä kaksi ensimmäistä sarjan leffaa ovat olleet varsin hyviä. Varsin hyväksi muodostui sitten myös tämä kolmaskin.

Ennen kaikkea leffa oli erittäin hyvää materiaalia äänien puolesta. Viimeinen pari päivää taas tullut sählättyä hieman säätöjen kanssa, älkää kysykö miksi, mutta jokin asia jäi taas mietityttämään ja pitihän sitä sitten taas kokeilla. Leffan alussa jouduin hieman miettimään, että miksi äänet eivät oikein kuulosta hyvältä, vaikka leffan tapahtumista päätellen äänten pitäisi olla todella hyvää materiaalia. Jouduin jopa kerran leffan aikana kääntämään laitteet UHD puolelle ja Atmos demolevyllä koittamaan missä on vika. No vikaa ei varsinaisesti ollut missään, demo-levy kuulosti loistavalta. Totesin, että ongelma saattaa olla siis vain äänen kovuudessa, eli väänsin vahvistinta 5db kovemmalle Apple TV:n osalta, ja tilanne parantui välittömästi.

Sen jälkeen meno olikin sitten aika mageaa. Täytyy todeta, että tämä leffa on todellakin täynnä hyvää äänimateriaalia, vaikka kyseessä ei ollut edes Atmos raita. Ehdoton suosikkikohtaukseni kun isäpappa laittoi metsässä hieman dynamiittia ja miehiä riviin. Aivan jäätävän hyvä kohtaus, jossa subbarit todellakin pistivät parastaan. Tuon kohdan voi katsoa vielä useasti uudelleenkin, tosin leffa tuli vain vuokrattua.

Juonellisestikaan leffa ei ole aivan huono, vaikka nyt mitään eritystä ei leffassa olekaan. Kuitenkin erittäin katsottava ja hyvä toimintapätkä, jossa sattuu ja tapahtuu kaiken aikaa. Leffassa ei kuitenkaan aivan koko aikaa tapeta jotain, vaan leffa on enemmänkin strateginen kuin pelkkää tylsää tappamista. Näyttelijätkin ovat todella kovaa laatua, etenkin presidentin roolissa kuolemaa tekevä Morgan Freeman. Myös isäpappaa esittävä veteraani näyttelijä Nick Nolte on loistava.

Se mikä tänään leffan katsomista aavistuksen häiritsi oli kuvanlaatu, jossa oli jotain häikkää. Yritin etsiä vikaa leffan aikana ja sen jälkeen mutta mistään en syytä löytänyt. Ainoaksi vaihtoehdoksi oikeastaan jää heikko nettiyhteys, mutta en keksinyt. Yleensä tämä ongelma tulee jos yrittää laittaa Apple TV:n HDR muotoon SDR materiaalilla, mutta siitäkään nyt ei pitänyt olla kyse, sillä kaikki asetukset olivat kohdillaan. Siitäkin huolimatta erittäin nautinnollinen leffa maantai-illan ratoksi.

Jumanji on ollut minulle jotenkin hyvin ristiriitainen leffa. Dwayne Johnsson ei ole ollut koskaan kovinkaan suosiossani, lukuunottamatta Fast and Furios sarjaa, ja se varmasti eniten tässäkin leffassa sai vastustamaan tämän katsomista. Toisaalta leffassa oletuksena hyvät äänet, joten jossain vaiheessa tämäkin oli pakko katsoa. 4k versioni kuuluu sarjaan Black Friday hankinnat, ja nyt sekin sitten nähty.

Leffa oli hyvin pitkälti juuri sitä mitä oletin. Varsin keskinkertainen elokuva, joka muistutti hyvin paljon Pixels elokuvaa. Täytyy tosin todeta, että Pixels oli paljon parempi kuin tämä. Dwayne Johnssonista en pitänyt tässäkään, ja muutenkin elokuva ei oikein napannut. Se mikä sentään toi leffaan hieman ulottuvuutta oli näiden pelihahmojen eläminen oman todellisen minänsä kautta.

Se mikä tässä sitten oli kunnossa oli äänet. Atmosta käytettiin todella hienosti ja leffassa oli paljon hienoja tehosteita ja ääntä liikuteltiin todella vakuuttavasti. Muutaman kerran äänet saivat oikein kunnolla hätkähtämäänkin.

Pitääkö tämän jälkeen sitten katsoa seuraavakin osa, niin ehkä pitää, vaikka minkäänlaisia hurraa huutoja ei sen osaltakaan ole ennakkoon odotettavissa.

Netflix voi olla todellinen aarreaitta, jos siellä uskaltaa olla rohkea. Tämä tuli taas hyvin todistettua eilen illalla, kun lähdin katsomaan Espanjalaista elokuvaa The Invisble Guest. Todella usein harmittaa tuo Netrflix siinä mielessä, että etusivulla on aina samat elokuvat, edes ne jotka on jo nähty eivät poistu ja toisaalta myös esimerkiksi ”uutta Netfilissä” ei todellakaan tarkoita sitä. Netflixin algoritmeihin pitäisi todellakin saada jotain uuttaa, ja vähintäänkin saada nappula, josta kaiken historian jne. voisi nollata. Lisäksi harmittaa, että leffoja ei voi etsiä päivämäärän perusteella tai sellaista listaa ei ole, jossa oikeasti on elokuvat aika järjestyksessä.

Nyt kuitenkin pienen etsimisen jälkeen törmäsin tähän The Invisible Quest- leffaan. En oikein edes tiedä miksi tähän valintaan lopulta päädyin, mutta joku siinä kiinnosti. Suurin syy varmaankin tällä kertaa oli esittelyteksti, joka lupasi jonkinlaista mysteeriä. Loppputulema kuitenkin hyvä, kyseessä nimittäin järjettömän hyvä elokuva.

Elokuvassa mies löytyy hotellihuoneesta kuollut rakastaja viereltään, ja yksikään asia ei viittaa siihen, että syyllinen voisi olla kukaan muu. Miten siis hankkiutua eroon syyllisyyden viitasta, tai kuka ylipäätään voisi olla syyllinen. Tästä alkaa lyhyt valmistautuminen oikeudenkäyntiin, aikaa ei ole paljon, mutta kaikki yksityiskohdat pitäisi käydä vielä uudelleen läpi.

Elokuvan juoni on kerrassaan mainio. Leffan juoni on jollain tapaa saman kaltainen kuin Knives Out leffassa, mutta nyt mennään vielä huomattavasti parempaan. Leffan juoni on ensimmäisestä hetkestä lähtien jäätävän koukuttavat ja kiinnostava. Kun leffan on aloittanut, tätä ei todellakaan jätä kesken. Leffa ei myöskään anna mitään ilmaiseksi, juonta ei todellakaan voi rakentaa mielessä valmiiksi, vaan joka kulman takana vaanii yllätys. Tykkään todella paljon tälläisistä mysteerielokuvista, etenkin kun ne on näin hyvin tehtyjä.

Leffassa myös näyttelijäkaarti toimii äärettömän hyvin, ja leffa on siinä mielessä todella laadukas, että siitä ei missään vaiheessa tule kuvaa halvasta eurooppalaisesta elokuvasta. Jopa kuvanlaatu on normaali Netflixiä parempaa. Äänistä tässä yhteydessä ei kannata liikaa puhua, leffassa lähinnä vain puhutaan, mutta siinäkään mielessä ei mitään valitettavaa.

Yksi pieni seikka leffassa jäi kuitenkin harmittamaan, tosin sekään ei ollut leffan vika. Leffassa oli äärimmäisen tärkeää tietenkin tekstitykset, sillä kielestä en muuten ymmärtänyt yhtään mitään. Jostain kumman syystä tekstit kuitenkin hukkuivat leffan aikana muutamaan otteeseen. En tiedä oliko kyse minun setupista vai itse Netflixin ongelmasta, mutta meinasi laittaa suututtamaan oikein kunnolla kun juuri tärkeimpien kohtien aikana hukkui tekstit.

Tämä leffa menee joka tapauksessa top-listalle, ja aivan syystä. Kuluneen vuoden ehdottomasti paras elokuva tähän mennessä, eikä viime vuodeltakaan paljon parempaa taida löytyä. Upea löytö Neflixistä jälleen kerran, suosittelen erittäin lämpimästi!!

Se olisi sitten saaga paketissa, ainakin tällä erää. Tämä viimeinen vuonna 2016 julkaistu jakso jäi selkeästi kohtaan, josta jatkoa voi odottaa, mutta onko sitä sitten tulossa tai pitäisikö edes? Itse alan olla tässä vaiheessa hieman samoilla linjoilla kuin Matt Damon, eli eiköhän tämä nyt ole nähnyt ja aika tehdä jotain muuta. Siitä huolimatta uutta osaa jo kovasti suunnitellaan, tosin hieman mitä tuossa luin niin fiilis on se, että Matt Damonin on oltava silloin mukana, neljännen osan pettymystä ei haluta enää uusia. Sarjan jatko vaatii ehdottomasti Matt Damonin jatkamista, siitä varmasti kaikki ovat samaa mieltä.

Se miksi itsekin alan kääntyä tuolle kannalle, on se, että sarja hiipuu pahasti ensimmäisen kolmen osan jälkeen. Kolmessa ensimmäisessä osassa on selkeä juoni ja päämäärä, sen jälkeen homma hieman lopahtaa. Neljäs osa oli oma tarinansa, mutta myöskin viidennessä aletaan jo polkea hieman paikoillaan. En oikein äkkiseltään keksi enää mitään järkevää jatkoa kuudenteen osaan. Toki, jos sellainen tulee, niin varmasti sen aijon katsoa, viimeistään kotona, todennäköisesti kuitenkin jo teatterissa.

Viides osa on selkeästi laadultaan parempi kuin edelliset, mutta toisaalta, hyvin samanlainen elokuva kohtauksiltaan ja kuvauksiltaan. Äänet ovat hyvät, mutta ei mitään ihmeellistä, tai muutenkaan muista osista poikkeavaa. Tämän osan ääniraidan olisi voinut kopioda suoraan kolmannesta osasta. Viides osa kuitenkin selkeästi parempi kuin neljäs, tästä jälleen tunnistin tutun menon, mutta tosiaan ehkä jopa liian hyvin. Jotain uutta verta olisi nyt kaivattu, mutta jäätävän hyvän kolmen osan jälkeen ymmärrän, että ei mikään ihan helppo homma.

Joka tapauksessa tämä saaga on nyt maalissa ja yhtä osaa vailla on myös Jack Ryan. Pitäisi varmaan keksiä taas jotain uutta, olisiko seuraavaksi vuorossa vaikka Batmanit? No, mutta joka tapauksessa nyt mieli kaipaa myös jotain aivan muuta, olisikohan Netflixissä jotain uutta ja mielenkiintoista?

Odotukset Bourne sarjaa kohtaan ovat nousseet ensihetkestä lähtien lineaarisesti ja kohtuullisen jyrkästi. Leffa oli kuitenkin jonkinasteinen pettymys. Viime aikoina Jack Ryania katsoessa on tullut useaan otteeseen puhuttua pääosan näyttelijän merkityksestä. Tässä leffassa Jason Bournea ei oltu korvattu toisella näyttelijällä, mutta vastaavasti Jason Bournea ei elokuvassa esiintynyt lainkaan. En taas tiedä taustaa sen tarkemmin, mutta mieleen tulee paljon ajatuksia. Onko tämä elokuva ollut tällaisenaan jo kirjassa, vai eikö Matt Damonin kanssa olla päästy sopuun elokuvan teosta?

Joka tapauksessa Matt Damonin puuttuminen elokuvasta laski elokuvan mielenkiintoa suuresti. En väitä, että elokuva oli sinällään huono, mutta ei silti millään kolmen ensimmäisen tasoa. Jotain siitä puuttui, ja se oli selkeästi Jason Bourne. Elokuva oli kohtuullisen hyvin sidottu kolmanteen Bourne elokuvaan ja kuvasi siis tapahtumia, voisiko nyt sanoa varsinaisen elokuvan taustalla. Hyvä idea, enkä tiedä olenko vastaavaa aikaisemmin nähnyt. Tästäkin ideasta huolimatta, mielestäni myös Matt Damon olisi elokuvaan hyvin mahtunut mukaan.

Leffaa en mielestäni ollut ennen nähnyt (jostain syystä), joten Matt Damonin puuttuminen elokuvasta tuli minulle yllätyksenä. Legacy on vuodelta 2012, joten ihan hirveän vanhasta leffasta tässä ei ollut enää kyse. DTS:X toimii tässäkin varsin hyvin, vaikkakin mitään äänien juhlaa tämä leffa ei ole. Leffa pyörii hyvin paljon dialogien ympärillä, toimintaa on, mutta ei äänien puolesta mitään erityistä, mitä ehkä hieman jo odotin. Kuvanlaatu ei jotenkin miellyttänyt, jotain hieman tarkempaa olisin tässä jo odottanut.

Leffan lisäksi tänään tuli puuhattua myös hieman äänien kanssa, eli viikkoakaan en malttanut olla säätämättä. Viikon aikana on tullut Youtubesta taas saatua muutamia uusia vinkkejä ja pitihän niitä sitten testailla. Muistutuksena, että subbareitahan ei varsinaisesti ole lainkaan säädetty Arcamin aikana, lähinnä vain säädetty viiveitä Diracin jälkeen. Tänään kuitenkin tein kaiken alusta lähtien uudelleen, ja ennen kaikkea yritin saada kaikki vieläkin hieman paremmaksi viiveiden suhteen synkkaan. Tuloksista ei voi olla kuin hämmentynyt, tästä ei oikein voi enää parantaa, etenkään kun nyt käyrät ovat jotakuinkin samat myös molemmilla kuuntelupaikoilla.