Tänään vuorossa ehkä hieman erilainen päivitys, tänään en varsinaisesti katsonut elokuvaa, tai siis katsoin kyllä, mutta en pitkään. Ajattelin katsoa tänään yhden viime viikolla alelaarista löytämäni Atmos elokuvan The Quake. On hyvin hyvin harvinaista, että jätän elokuvaa koskaan kesken, ja jos olen sen tehnyt, elokuvan on pitänyt olla erittäin huono. Tällä kertaa syy elokuvan kesken jättämiseen ei kuitenkaan ollut sen huonous, vaan ehkäpä jopa päin vaistoin.

Elokuva vaikutti heti alusta asti todella hyvältä ja mielenkiintoiselta, mutta sitten se mutta. Tiesin, että elokuva on tavallaan jatko-osa (vaikka nimi onkin eri), mutta se mitä en tiennyt oli se, että heti elokuvan alkuhetkistä lähtien oli päivän selvää, että ensimmäinen osa eli The Wave tulisi katsoa ennen tätä. Olen ennenkin katsonut jatko-osia eri järjestyksessä, mutta jostain syystä tämä elokuva tuntui välittömästi siltä, että haluan kuitenkin nähdä the Wave elokuvan ennen kuin katson tämän. Tuli fiilis, että tämän katsominen menisi muuten todella hukkaan, samoin kuin the Waven katsominen tämän jälkeen. Päätin siis jättää elokuvan kesken ja palata asiaan myöhemmin.

Viikolla on kuitenkin tapahtunut muutakin ja itseasiassa palo katsoa elokuvaa oli jo todella suuri. Olin jo päättänyt, että en tule hankkimaan ulkoista vahvistinta, mutta suunnitelmat yllättäen taas hieman muuttuivat. Auro 3D päivityksen jälkeen totesin, että ilman toista erillistä vahvistinta en tule saamaan huoneesta kaikkea mahdollista irti, ja mikä harmitti eniten, saamaan kaikkia kaiuttimia käyttöön. Auro 3D:n Voice of God kanava vaatii oman vahvistimen toimiakseen, ja tällä hetkellä tuota kanavaa ohjaa vanha Pro-Ject. Ongelma kuitekin on se, että Denon mahdollistaa vain 9 kanavan vahvistamisen, vaikka ohjaakin 11 kanavaa. Jotta siis Auron lisäksi saan käyttöön 7.2.4 Atmoksen 5.2.4 sijasta, vaatii se vielä toisen ulkoisen vahvistimen.

Ajatuksena oli ostaa halvin vahvistin mitä löytyy, ja itseasiassa aika pitkälti niin teinkin, mutta onnekseni Classic Audiosta löysin vanhan 5-kanavaisen Rotelin 985:sen. Classic Audio on Helsingissä ja verkossa toimivan vanhan audion myyntiliike. Erittäin hyvää asiakaspalvelua päivästä toiseen, olen siis asioinut heidän kanssaan ennenkin, vaikkakin tällä kertaa vasta ensimmäiset kaupat heidän kanssaan teinkin. Samoin kuin Audiokauppa, sijainti hieman haastava samassa korttelissa keskellä Helsinkiä, mutta sain kuitenkin vahvistimen helposti noudettua.

Nyt siis 100w viiteen kanavaan, joka tuo paljon lisää mahdollisuuksia huoneeseen. Valintani lopulta oli, että tuon vahvistimen kautta jatkossa soi kolme etukanavaa sekä kaksi surround kanavaa. Päätin siis ottaa vahvistimen kaikki viisi kanavaa käyttöön ja keventää näin Denonin taakkaa. Säätämisessä ja asennuksessa meni hieman taas aikaa, mutta tänään lopulta sain kaikki toimimaan. Eniten ehkä miettimistä aiheutti se, ett vanhassa Rotelissa ei ole lainkaan trigger liitäntää, joten jotta vahvistin menee automaattisesti päälle ja pois, piti virtajohto laittaa master-slave jatko-johtoon. Näin sain sen kuitenkin toimiaan halutulla tavalla, automaattisesti.

Leffa siis ei vielä tullut katsottua, mutta testailua jonkin verran mm. Dolby Atmos Demo-levyllä, Folding demolla ja Hans Zimmer musiikilla. Ensivaikutelma voi valehdella tai olla vain lume-ilmiö, mutta mielestäni etenkin etukavat kuulostavat tällä hetkellä huomattavasti paljon raikkaammalta, kirkkaammalta, tarkemmalta ja dynaamisemmalta. Voi tosiaan olla, että haluan vain näin uskoa, mutta yhtä kaikki, huone kuulostaa jälleen asteen verran paremmalta. Ennen kaikkea Atmos käytössä on pakko todeta, että näiden kahden puuttuneen takakanavan saaminen takaisin käyttöön todellakin tekee ison muutoksen kokonaiskuvaan. Vahvistimen hankkiminen todellakin oli must, mutta nyt sain hieman enemmän kuin edes toivoin.

Kauan olen tässä edellisen subbarien kalibroinnin jälkeen odotellut, että pääsisi uudet säädöt ihan todenteolla testaamaan ja tänään sitten oli aika laittaa niin sanotusti all-in! Aquaman on tullut nähtyä ennenkin, silloin Itunes puolelta ja toki Atmos äänillä. Olen kuitenkin pitkään metsästänyt tätä leffaa fyysisenä levynä, sillä mikään tuskin on parempi subbaridemo kuin tämä. Hieman oli haaveissa ostaa leffa UHD-levynä, mutta sellaisen hinta ei koskaan näyttäytynyt houkuttelevan. Sattumalta tämä leffa kuitenkin sattui viime viikolla Prisman alehyllyssä vastaan ja pakkohan se siitä oli mukaan sitten ottaa.

Jos netissä puhutaan loistavista Atmos demoista, Aquaman ei jää ikinä ilman mainintaa. Eikä suotta, Aquaman todellakin on parasta mitä hyvän kotiteatterin alapäälle voi syöttää. Elokuva on alusta lähtien yhtä tykistä. Itse Aquamanin puhe osuudet osuvat hyvin keskikaiuttimelle ja vastaavasti taas kaikki vedenalaiset, taistelukohtaukset ja muu on sitä parasta tehoste tulvaa, jota ei voi kuin nauttien ahmia.

Tänään myös tuli taas testattua ns. tavallisten ja Atmos äänien ero. Minulla on järjestelmässä jostain syystä niin, että jos UHD-soittimen käynnistää ennen vahvistinta, vahvistin ei tunnista lainkaan Atmos raitaa. En tajua mistä tämä johtuu, mutta kun laitteet käynnistää uudelleen, ongelma poistuu. Sinällään tällä ei ole mitään merkitystä kun asian vaan tiedostaa, mutta jos tekee niin kuin tänään, niin saa ensimmäisen puoli tuntia katsella leffaa ilman parhaita ääniä. Sen jälkeen kuitenkin kun asian tajuaa ja vaihtaa Atmokseen, äänen eron todellakin huomaa.

Testailin leffan aikana hieman myös taas dynamic EQ asutusta ja tällä kertaa mentiin ilman. Tuo Dynamic EQ juttu ei ole ihan niin yksikertainen miltä tuntuu, mutta tälläisessä leffassa se ehkä meni jo hieman yli ja ilman kuulosti paremmalta. Joka tapauksessa mitään muita varsinaisia säätöjä ei tarvinnut eikä tarvitse tehdä, subbarit toimii kuin unelma.

Äänien lisäksi Aquamanissa on pari muutakin hyvää puolta. Ensinnäkin kuva ja kaikki visuaalisaatiot ovat elokuvassa todellakin kohdillaan. Elokuva on todella näyttävä ja 4k-tykki todellakin pääsee tuomaan parhaat puolensa esiin. Toinen hyvä puoli on se, että elokuva on itseasiassa elokuvanakin aika pirun hyvä. Elokuva on ”valoinen”, jolla tarkoitan sitä, että sitä on paljon mielyttävämpi katsoa kuin montaa tummaa mosteri elokuvaa, joissa toki myös äänet on kunnossa. Elokuva on myös paljon lämminhenkisempi, tappaminen ei tunnut niin totiselta kun taistellaan kaikenmaailman laseraseilla ja veri ei lennä samaan malliin kuin monessa muussa leffassa. Juonikin on paljon parempi kuin muissa vastaavissa, tätä leffaa voi todellakin katsella hymyssä suin uudelleen ja uudelleen.

Tänään meni iltaan, että ehdin taas leffojen pariin. Illan leffana toimi tänään Passenger, jonka olen nähnyt joskus ennenkin, ja muistan tykänneeni kyseisestä leffasta. Passenger oli ensimmäinen leffa, joka tuli vastaan kun etsin Ebaystä testimateriaalia Auro 3D:tä varten. Avaruusleffat ovat muutenkin viime aikoina olleet aika kivoja katsottavia, joten tiesin tämänkin toimivan hyvin.

Elokuva oli erittäin hyvää Auro 3D materiaalia ja olen todella vakuuttunut Auro 3D:n mahdollisuuksista. Lisäksi tuo pienet ja halvat autokaiuttimet ovat osoittautuneet itseasiassa erittäinkin hyväksi hankinnaksi. Auro kuulostaa kokonaisuudessaan todella hyvältä ja lisäksi tämän leffan kanssa koko leffahuoneen dynaamisuus ja alarekisteri kuulosti todella hyvältä. Eikä se leffa nyt muutenkaan ollut huono, eli tykkäsin kyllä leffasta tälläkin kertaa. Juonessa oli jotain ideaa, ja osoitti jälleen kuinka tärkeää meille ihmisille sosiaalinen kanssakäyminen tässä sosiaalisen median kyllästyttämässä maailmassa on. Me tarvitsemme sosiaalista kanssakäymistä, halusimme sitten sitä tai emme. Toivottavasti koko yhteiskunta kääntäisi tämän asian vielä jonain päivänä kohti entistä.

Viikon aikana on tapahtunut muutakin jännää. Olen usein miettinyt mistä tämä koko harrastus on aikanaan lähtenyt liikkeelle ja voin sanoa, että yksi syypää siihen on varmasti ollut Heurekan planetaario. Olen haaveillu paluusta tuohon lapsuuden luokkaretkikohteeseen ikuisuuden, ja vihdoin eilen se tapahtui. Pääsin myös vihdoin takaisin planetaarioon, kaikkien Imax teattereiden isään ja äitiin. Muista jo tuolloin miettineeni miltä tuolla näyttäsi ns. oikea elokuva, ja samaa mietin tälläkin kertaa. Kuva on valtava, osittain jopa häiritsevän, mutta siitä huolimatta fiilis on mahtava. Äänet tuovat oman lisänsä, nekin salissa toimivat hyvin, vaikka äänijärjestelmästä en sen enempää tiedä. Tykin kuvanlaatu ei ole kovinkaan hyvä ja tarkka, mutta jättimäinen kuva ajaa asiaa. Mailman meristä kertova tarina oli kiva, mutta olisin mielummin halunnut avaruustyyppiseen näytökseen. Sinne sitten seuraavalla kerralla.

Olen myös pohtinut ongelmaa Atmos/Auro 3D ja puuttuva vahvistin. Löysin netistä edullisen käytetyn 5-kanavaisen vahvistimen, saapa nähdä jos sitä päätyisi testamaan.

Toinen tänään postin mukana tullut levy oli Hans Zimmer live in Prague. Levy, jota olen odottanut todella pitkään, mutta nyt löysin sen sopivalla hinnalla Ebaystä. Hans Zimmermania on kehuttu jokaisessa kotiteattereita käsittelevässä paikassa mitä olen seurannut ja oli aivan selvää, että jossain vaiheessa tämä levy tulee nähdä.

Täytyy kuitenkin tässä vaiheessa myöntää, minulla ei vielä levyä tilatessakaan ollut oikein mitään käsitystä kuka tämä Hans Zimmer on. Jep, katsoin jonkun lyhyen pätkän Youtubesta ja totesin, että ihan kivan kuuloista, varmaankin siis jonkinlaista classista musiikkia, joka tietysti kuulostaa hienolta Atmoksena. Niin, siis se Atmos tässä oli se isoin juttu. En yleensä edes kuuntele paljoa musiikkia leffahuoneessa (vaikka toki kulutan musiikkia paljon), mutta nyt oli aika testata myös miltä hyvä musiikki kuulostaa kun se on miksattu Atmokseksi.

Illasta tulikin sitten jotain tajunnan räjäyttävää. Ajattelin ensin Flatliners leffan jälkeen ihan vaan vähän testata, mutta musiikki veikin sitten täysin mukanaan. Heti kun sain levyn käteeni ja sitä hetken tutkittuani tajusin, että kyse olikin siis elokuvamusiikin säveltäjästä ja aika kovasta tekijästä alallaan. Enää en ihmettele yhtään, että piireissä levyä on kehuttu. Eikä ole tosiaankaan turhaan kehuttu. Osa pitää levyä jopa reference levynä teatterilleen ja sitäkään en ihmettele. Musiikki oli aivan mahtavaa ja fiilis katsoessa oli upea. Rentoutunut, mutta samalla hyvin vavisuttavaa toistoa, puhumattakaan Atmoksen järisyttävästä äänimailmasta.

Kokemus sai jopa etsimään keikkakalenterin esiin, mutta en tiedä voiko tätä paremmaksi laittaa edes live keikalla. Joka tapauksessa keikkoja yllättäen keväällä myös Suomessa, enkä kiellä, todellakin kiinnostaisi. Ainakin Helsingin keikka tosin jo loppuunmyyty. Ja kumpa olisin tiennyt aikaisemmin, kaksi vuotta sitten Harwallilla ollut keikka olisi todellakin pitänyt päästä näkemään.

Jos siis tykkään elokuvamusiikista, niin tätä ei todellakaan kannata jättää välistä ja suosittelen sen hankkimista myös jokaiseen levyhyllyyn. Tämä levy ei varmasti jää pölyttymään vaan tähän varmasti palataan vielä useaan kertaa. En tiedä onko tämä ensimmäisen listalla, jos jollekin kaverille pitäisi leffahuonetta esitellä, mutta jos vieraana on musiikki-ihmisiä, niin tämä levy lähtee varmasti ensimmäinen esittelyyn. Tästä ei oikein voi olla tykkäämättä, sen verran hyvä fiiliksen se jättää jälkeensä. Iloinen, että opin taas tänään paljon uutta.

Tänään taas postista uusia yllätyksiä ja pakko sanoa, erittäin odotettuja sellaisia. Ensimmäinen näistä, joka pääsi Panasonicin pyöritettäväksi oli Flatliners. Leffa, jonka tilaamiseen oli tasan yksi syy, löytää lisää Auro 3D materiaalia testattavaksi. En ollut kyseisestä leffasta ennen kuullut, enkä edes lukenut esittelytekstejä tilatessani, mutta nyt niitä syitä tilaukselle on ainakin kaksi, sillä kyseellä olikin lopulta myös yllättävän hyvä leffa. Muutenkin sinällään ajankohtainen elokuva tähän väliin, sillä tässäkin elokuvassa Gemini Manin tapaan vakavia ihmiskokeita, tosin täysin vapaaehtoisia sellaisia.

Leffan alku lupaa hyvää, elokuvan intro on todella vakuuttavaa Auro 3D materiaalia. Auro 3D todellakin oli päivittämisen arvoinen juttu ja materiaali kuulostaa todella hyvältä. Ylipäätään koko leffassa oli paljon todella hyvää kolmiulotteista äänimaailmaa ja elokuvaa oli tämän puolesta erittäin mielenkiintoista seurata.

Vaikka alussa en tiennyt edes mistä elokuvassa on kyse, niin lopulta elokuvasta muodostuikin yllättävänkin mielenkiintoinen. Ei mikään top list leffa, mutta hyvä joka tapauksessa. Elokuvassa pieni joukko nuoria lääkäriopiskelijoita pohtii onko elämää kuoleman jälkeen ja lähtevät tekemään erittäin uhkarohkeaa koetta käytännössä tappamalla toisiaan. Tappaminen tosin tässä tapauksessa tarkoittaa sitä, että sydän pysäytetään muutamaksi minuutiksi ja katsotaan miten aivot reagoivat kuolemaan. Leffa pitää sisällään paljon pelkoa, ei pelkästään näiden nuorten selviämisestä itse kuolemasta (luulin pitkään että elokuva perustuu siihen, että kohta joku kuolee), vaan jälkiseurauksista. Nuorilla on elämässään asioita, jotka ovat jääneet kaduttamaan ja nyt näiden kokeiden jälkeen asiat palaavat kummittelemaan, ihan tosissaan.

Aamutuimaan tuli myös hieman testailtua 3D kuvamaailmaa Genimimanin innoittamana. Hyllystä itse asiassa löytyi jopa kolme eri 3D elokuvaa, Journey to the center of the Earth, Idän pikajuna ja Tron. Tron tosiaan hieman jopa yllättäen, en edes muistanut, että minulla on tuosta elokuvasta myös 3D versio. Sinällään ihan kiva testi, mutta valitettavasti yhdestäkään en saanut yhtään mitään irti. Kahdessa ensimmäisessä oli mukana pahviset lasit, joista ei hyvää kuvaa saanut esiin millään ja Tron ei näillä laseilla toiminut lainkaan. Ei ihme, että on jäänyt 3D:t katsomatta. Toki nuo leffat ovat todella vanhoja ja odotusarvotkaan eivät olleen kovin korkealla, oli kuitenkin ensimäinen kerta kun näitä testasin 4k-tykillä.

Mielenkiintoista näissä oli se, että yksissä punainen linssi oli oikealla, toisessa vasemmalla. Tronissa taas jotain muuta, koska ei näkynyt kummillakaan laseilla mitään efektiä. Se mitä jäin kuitenkin miettimään, eli mitenköhän nämä kolme (tai joku uudempi) mahtaisi toimia aktiivisilla laiseilla 4k-tykin kanssa, joka sitä tekniikkaa kuitenkin tukee. Nooh, viidellätoista eurolla kahdet aktiivilasit Ebaystä ja kohta nähdään.

Eilen hieman yllättäen tuli lähdettyä Espoon Isoon Omenaan katsomaan uutta Gemini Man elokuvaa Isense teatteriin. Elokuvan trailer vaikutti hyvältä Atmos raidalta, ja muutenkin elokuva alkutiedot olivat kuvan osalta houkuttelevia. Sali oli täysin tyhjä mikä hieman yllätti, isossa salissa juuri ja juuri pari kymmentä katsojaa. Tässä tosin saattaa hieman hämätä se, että itse olen lomalla mitä moni muu ei ehkä ole, 20.20 alkava leffa siis arkena on aika myöhäinen. Ehdin itsekin leffaan juuri ja juuri ajoissa, mutta perille päästiin.

En ole koskaan oikein ymmärtänyt näitä henkilökunnan turhia puheita ennen Isense esityksiä, mutta tällä kertaa pitää todeta. että ensimmäisen kerran kyseinen esittely jäi mieleen. Todella pitkään alalla ollut herrasmies kertoi meille muutaman sanan omasta pitkästä urastaan elokuvien parissa ja olisi jopa tarjonnut kuohuvat pitkän uransa kunniaksi, mutta ne jäi tällä kertaa kuitenkin saamatta. No eipä siinä, juomatta olisi jäänyt muutenkin, koska alkoholia en juurikaan käytä. Kuten tätä blogia lukevat jo hyvin tietävät, toinen kohokohta ennen leffaa oli Atmos demo, Folding, joka on edelleen parasta mitä leffassa voi kokea. Tällä kertaa kaiken lisäksi mentiin ihan uusiin lukemiin, db mittarin näyttäessä huippukohdassa 112 db, joka oli 3db enemmän kuin viimeksi asiaa mitatessani. Folding demo on todella vakuuttava etenkin sen ensimmäisen kerran kuullessaan, tämän taisi todeta myös edessäni istuneet muutamat nuoret miehet, jotka pätkän jälkeen totesivat spontaanisti kovaan ääneen wow!

Asia joka tästä leffasta jäi ehkä parhaiten mieleen oli kuva. Ensinnäkin vasta teatterin ovella tajusin meneväni 3d esitykseen. En ole kovinkaan kova 3d fani, mutta toisaalta en ole koskaan leffaa jättänyt sen takia väliinkään. Elokuvan kuvakoko oli ensimäinen hämmentävä seikka. Yleensä elokuvissa mainokset näytetään 16:9 koossa, josta sitten itse elokuvan alkaessa elokuvan koko muuttuu laajemmaksi cinema scope kuvaksi. Tällä kertaa näin ei kuitenkaan käynyt ja tämä häiritsi elokuvan katselua aluksi hieman. Tähän kuitenkin tottui aika pian, ja toisaalta kun kyseessä oli 3d elokuva, niin helpotti tavallaan myös katsomista kun päätä ei tarvinnut kääntää. Iso syy ilmeisesti tähän asiaan oli se, että elokuva on alunperin kuvattu huimalla 120fps laadulla, joka ilmeisesti edes jenkeissä toimi kuin kourallisessa elokuvateattereita. Suomessa käsittääkseni kuva tiputetaan 60fps mikä sekin on tuplaten enemmän kuin normaalielokuvat.

Se mitä tämän tekniikan pitäisi sitten elokuviin tuoda on vieläkin parempi ja tarkempi kuvanlaatu, etenkin nopeissa kohtauksissa. Geminissä kuvan laatu tosiaan olikin todella huippuluokkaa, ja tarkkuuden kyllä huomasi. Tarkkuuden huomasi etenkin todella todella näyttävissä 3d kohtauksissa, jossa ruudun ”syvyyden” todellakin näki upeasti. Syvyydestä puheenollen, seikka joka jäi elokuvassa todella mietityttämään oli se, että normaalisti 3d elokuvissa on tottunut siihen, että efektejä viuhuu jatkuvalla soitolla katsojan nenän eteen. En tiedä onko tämä vain omaa kuvitelmaani, mutta tällä kertaa oli mielestäni toisin. Elokuvan 3d tehosteet veivät kuvan syvyyksiin, pitkälle skriinin taakse. Kun puhuin kapeammasta kuvasta aikaisemmin, tämäkin asia korostui elokuvassa kun fiilis oli kuin olisi katsonut teatterin näyttämöä. Kohti tulevia objekteja ei oikeastaan ollut kuin pari vesi tippaa ja lunta/tai jotain vastaavaa elokuvan aivan lopussa. Näyttelijät näyttivät todella kolmiulotteisilta ja silti tarkoilta, voisin jopa väittää että elokuva oli poikkeuksellisen nautinnollinen katsottava nimenomaan 3d:nä. Ne, joita tämän leffan katsominen kiinnostaa, niin nyt ihan aidosti voin suositella, että menkää katsomaan tämä leffa nimenomaan 3d versiona! Suosittelen myös niille, jotka eivät ole 3d-leffaa koskaan nähneet tai ei ole siitä koskaan tykänneet. Minulle tämä leffa ei varsinaisesti anna uskoa vieläkään 3d:n tulevaisuuteen, mutta hieno se oli.

Äänten osalta en voi sanoa täysin samaa. Elokuva oli aika perus Atmos kamaa. Toki elokuvan äänet olivat hyvät ja Atmos isossa salissa on dynaamisesti parhaimmillaan aistittava. Muutamassa kohdassa äänenpainon tunsi tuoleissa, mutta ei varsinaisesti mitään erityisen syvää kokemusta tullut missään vaiheessa. Ylipäätään kyseinen leffa ei Atmos äänillä juurikaan herkutellut, perus tronekin siellä käväisi, mutta ei mitenkään Atmos hengessä. Muutaman kerran jäin ihan tosissaan miettimään, että kuinka hyvin näin isossa salissa esim. taustalla olevia ääniä pystyy oikeasti kohdistamaan johonkin tiettyyn suuntaa vai oliko kyse vain tästä elokuvasta. Elokuvan ääni kyllä kattoi hienosti koko salin, mutta Atmosta siinä ei mielestäni käytetty niin paljon kuin olisi voinut. Äänien puolesta siis hyvä perus elokuva.

Elokuva itsessään oli Will Smithin paluu minun elokuviini. En muista milloin olisin viimeksi katsonut miehen elokuvia. No tällä kertaa miestä näkikin sitten kaksin verroin, sillä Smith esitti elokuvassa itseään kahdessa roolissa. Mietin elokuvan aikana, että olisiko kyseessä Will Smithin poika, mutta eipä ollut. Edellinen elokuva, josta kaksoisroolin muistan oli Cheek elokuva. Siinä Antti Holma esitti kahta eri ihmistä, ja tästä en kovinkaan paljon tykännyt. Nyt Will Smith kuitenkin esitti käytännössä yhtä henkilöä ja hänen kloonia, joten tällä kertaa tuplarooli onnistui hyvin. Elokuva oli varsin hyvä ja juonessakin paljon syvällisempää kuin ehkä odotin.

Ihmisten kloonaaminen on varmasti jollain tapaa tulevaisuutta, mutta kuten elokuvassakin, asian eettisyys nousee todella isosti vastaan. Elokuvan eettistä ajatusta nostaa esiin entistäkin vahvemmin se, että elokuvassa se on tehty salaa. Elokuvissa nämä jutut nousevat esiin aina hallitusten salaisina projekteina, joten eikö niitä voisi olla ihan oikeassakin elämässä menossa?Onko tällaisia kokeita oikeasti jo jossain menossa niin aivan varmasti, mutta haluaako tai onko maailma niistä valmis tietämään. Yllättäen sitä kaikkea salaista aina ilmaantuu julkisuuteen ennemmin tai myöhemmin.

Siitä mitä kloonaminen ja DNA oikeasti tarkoittaa voidaan kirjoittaa montakin blogia, mutta täysin en elokuvaa allekirjoita. DNA varmasti määrittää ihmistä paljon, mutta ei se nyt sentään ihan kaikkia ympäristötekijöitä poista, niin kuin tuntui tässä leffassa vähän tekevän. Joka tapauksessa miellyttävä leffailta ja ehdottomasti kannatti käydä. Etenkin, kun matkalla löytyi Prisman alelaarista vielä mukaan pari Atmos leffaa ja kolme kaivattua Fast and Furious leffaa eli seuraavat 3,4, ja 5.

,

Posti olikin sitten tällä kertaa yllätävän nopea ja tänään sattumalta jo heti aamusta postilaatikkoon löysi tiensä ensimmäinen Auro 3D elokuva Black Tower. Olen nähnyt Black Tower leffan joskus ennenkin, mutta hyvinhän tuo meni toisenkin kerran, etenkin kun pääkeskittyminen oli tällä kertaa tietysti Auro 3D äänien tutkimisessa. Leffa on kyllä ihan katsottava, mutta ei silti mikään blockbuster hitti. Leffan juoni on jotakuinkin samaa kevyttä luokkaa muiden vastaavien leffojen kanssa, mitään varsinaista uutta ei siis sillä saralla.

Äänet leffassa oli hyvät, mutta ei missään nimessä nekään mikään ennen kokematon kokemus. Auro 3D on hyvä, mutta siinäkään ei vielä tämän leffan kohdalla mitää ääretöntä wow kokemusta tullut. Voice of God on hyvä ja aivan ehdoton lisä Auro 3D:hen kun on tottunut katsomaan leffoja jo Atmoksen kera. Voice of God itseasiassa kuulosti jopa yllättävän hyvältä muutamassa kohdassa. Se mikä tässä Auro asiassa kuitenkin eniten säväyttää on leffan yleinen tunnelma, eli nuo kaksi pientä lisäkauitinta edessä todellakin tuovat leffoihin aivan uuden ulottuvuuden. Tosin, näillä asetuksilla ne kaksi front height kaiutinta ovat myöskin Atmoksen etu-Atmos kaiuttimet, joka ei varmasti sekään ole yhtään äänikenttää heikentävä asia, etenkään nyt kun etukaiuttimetkin ovat äänellisesti paljon alempana. Leffan aikana takakaiuttimia ei juurikaan erottanut, mutta se kai on hyvä asia, sillä yhtään äänellisesti tyhjääkään kohtaa ei takaa kuulunut. Ainoa mikä ehkä tuossa asiassa eniten mietityttää on se, että miten nuo halvat autokaiuttimet pärjäävät laadussa laadukkaille Revelin uppokaiuttimille. Aurossa se ei ole mikään ongelma, sillä nuo kanavat ovat joka tapauksessa käytössä Voice of Godin muodossa, mutta Atmoksessa ne jäävät nyt käyttämättä.

Testailut kuitenkin jatkuu ja yhtään ei nämä muutokset harmita. Tämä muutos kuitenkin saatiin aikaan erittäin pienillä kustannuksilla, ja uskon, että aitoa Auro 3D materiaalia on vielä tulossa tulevaisuudessa paljon lisää, miksi muuten jokainen esim. Cedia:ssa uusia laitteita esitellyt iso valmista ja pitää Auroa edelleen mukana laitteissaan. Aurossa todellakin on paljon pontentiaalia, vaikka Atmos tällä hetkellä jyrääkin. Katsotaan kun postilaatikkoon pärähtää lisää testattavaa materiaalia.

Aina välillä vastaan tulee elokuvia, jotka ovat vaivaannuttavia, lohduttomia, leffoja, jotka vaan yksinkertaisesti tuntuu pahalta. Ne eivät niinkään itketä, ne eivät suututa, ne vaan saavat aikaan tunteen, jota on vaikea kuvailla. Leffan aikana tekisi mieli lopettaa koko leffa, mutta toisaalta se on pakko katsoa silti loppuun. Olisiko oikea sana ehkä turhauttavaa? Voimaton olo pahan olon edessä. Siitä Calibressa oli kysymys.

Leffa alkaa iloisissa merkeissä kun kaksi pitkä-aikaista kaverusta ovat lähdössä metsästysretkelle. Kaveruksilla selkästi on historiansa, mutta yhdessä he kuitenkin tuntuvat tulevan hyvin toimeen. Toisella kaveruksista on juuri syntymässä lapsi, vaimo jää kotiin odottamaan miestään kotiin. Lopulta miehet pääsevätkin metsälle asti, ja löytävät myös saaliin, nuoren peuran tyhjässä metsässä, jossa ketään ei varmasti ole lähimaillakaan. Peura on kiikarissa, täydellinen osuma keskelle päätä, ja pum! Peura nostaa päätään, ja suoraan peuran takana nuori lapsi saa osuman suoraan otsaan. Tätä ei voinut nähdä tapahtuman, ja vielä vähemmän tappavan luodin ampuja pystyi tätä ennakoimaan. Poika ei tietenkään ollut metsässä yksin, ja siitä alkaa tapahtumaketju, jota ei kukaan toivonut koskaan tapahtuman. Tekisi mieli kirjoittaa koko elokuvan juoni tähän, mutta jätän jotain teillekin.

Elokuva oli loistelias, ja kuten jo yritin kuvailla, todella koskettava. Eihän tälläistä toivoisi ikinä kenellekään, mutta elämää vaan ei voi aina käsikirjoittaa. Todella todella julmia tekoja, joita nämä kaverukset eivät varmasti olisi ikinä kenellekään tehneet, mutta mitä tapahtuu, kun jotain todella yllättävää tapahtuu ja ihminen menee shokkiin. Ihminen ei varmasti tällaisessa tilanteessa osaa aina toimia oikein, tai ylipäätään toimia. Se tästä elokuvasta tekee niin ikävän, että todella julmia tekoja tapahtuu, mutta kaiken aikaa katsoja on vähän kuin tekijän puolella, ei näin vain pitänyt näille käydä. Oikein pitäisi tehdä, mutta mitä kun se on jo myöhäistä? Miten tehdyn voi saada tekemättömäksi? Onko täystä tietä pois ja vaikka olisi, onko sekään tie oikea?

Elokuvassa on myös toinen puoli, eli kylä ja suku, joka joutuu tämän kammottavan kohtalon kokemaan. Jälleen herää kysymys, mikä on oikea tapa toimia? Onko tällaisessa tilanteessa mahdollisuus toimia oikein ja jos niin mikä se tapa on? Aika monessa elokuvassa tekijät olisi tapettu jo metsään, mutta jokin tässä leffassa vaan oli eri lailla. Loppuratkaisu oli yllättävä, ja todellakin jättää katsojan aika tiukkaan paikkaan. Elokuvan aivan lopussa luulin elokuvan jo loppuvan kun nuoripari ajaa autolla tyhjyyteen, mutta leffa vielä jatkuu, todella synkkään, mutta niin kauniiseen kohtaukseen, jossa ensimmäisen, vahingon aiheuttaneen laukauksen ampunut nuori mies lapsi sylissään katsoo tyhjyyteen. Oliko hänellä oikeus olla siinä, on varmasti kysymys joka mielessä juuri tuolla hetkellä pyörii. Elämä on hauras, oikeus on suhteellista, ja tulevaisuuttaan ei voi koskaan ennustaa. Hieno elokuva!

Ou nou, tänään se sitten tapahtui, eli leffahuoneen päivitys Auro-3D aikaan. Aamulla posti toi vihdoin jo perjantaiksi odotetun paketin, ja siellä kaksi 6×9 4-tie autokaiutinta ja kaksi valmista boxia niille. Näistä oli tarkoitus tehdä erittäin halvalla hyvät front height kaiuttimet. Autokaiuttimet yleensäkin ovat ihan kelpo tavaraa, ja luottamus tähänkin projektiin on kova. Ymmärrän hyvin, että näitä ei varmasti kannata hifi-kaiuttimiksi kutsua, mutta tarkoitus onkin nimenomaan testata, mitä uutta Auro-3D formaattina tarkoittaa ja onko näihin effektikaiuttimiin ylipäätään tarvetta sijoitta. Päätin vielä vaihtaa sisällä valmiina olleet johdot hieman paksumpiin, elementit kiinni ja kiinnitys skriinin taakse. Hyvä juttuhan näissä on ettei kukaan edes näe niitä.

Kiinnitys onnistui varsin helposti, mutta sitten se show vasta alkoikin..Eli miten asettaa Denon toimitaan järkevimmin kaikilla kolmella formaatilla eli DTS:X, Atmos ja nyt vielä Auro 3D. Yleisesti ottaen tilannehan on se, että DTX:S toimii jokaisella kaiutin yhdistelmällä, mutta sekä Atmos, että Auro 3D tarvitsisivat optimitilanteessa omansa. Atmos sinällään kai toimii ihan hyvin Auro 3D setupilla, mutta ongelmana siinä on taas se, että minulla on huoneessa jo valmiiksi neljä kattoon upotettua Atmos kaiutinta. Vanha layout siis oli 7.2.4. Kolme edessä, kaksi surroundia, kaksi taka surroundia, ja neljä Atmos kaiutinta katossa. Nyt sitten kaiuttimia on näiden lisäksi vielä edessä ylhäällä (pääkaiuttimien päällä skriinin takana) kaksi.

No ei muuta kuin annetaan Denon tehdä ehdotuksia. Denonin asetuksia hetken selailtua ja mietittyäni asiaa päädyin seuraavanlaiseen ratkaisuun. Auro 3D toimii viidellä etukaiuttimella, kahdella surround sivu kaiuttimella, kahdella taka atmos kaiuttimella (Surround height), joiden lisäksi yhdistin kaksi Atmos etukaiutinta yhdeksi ja näistä sain vielä lisäksi loistavan Voice of God kanavan. Ennen minulla oli kaksi kanavainen päätevahvistin ohjaamassa kahta taka-atmosta, mutta nyt se siis ohjaa kahta etukanavaa, jotka toistavat samaa ääntä. Äänen ulostulo onnistuu Auro-päivityksen jälkeen Subwoofer 2 preout ulostulosta, joka siis mahdollistaa Auro 9.1 sijasta Auro 10.1 kanavaisen toiston. Atmos toisto vastaavasti tapahtuu jatkossa kolmen etukaiuttimen, kahden sivu surroundin, kahden taka surroundin, kahden taka-atmoksen sekä kahden etu-atmoksen sijasta nyt kahdella Front Hight kaiuttimella. Vähän homma kyllä jätti mietityttämään etenkin tuon Atmoksen osalta, mutta näillä mennään ja katsotaan miltä homma vaikuttaa. Pikaisten Atmos-Demo testien jälkeen kuitenkin varsin positiivisin mielin. Nämä pienet autokaiuttimet hoitavat oman ruutunsa loistavasti, ja kun vielä Audyssey halusi laittaa jakotaajuuden niinkin ylös kuin 120hz, niin loput äänet näistä varmasti löytää hyvin ulos. Alempiin ääniin onkin sitten sitä varten SVS:ät

Valitettavasti mitään aitoa Auro-3D materiaali hyllystä ei vielä löydy, matkalla tosin Ebaystä kuitenkin jo on. Loppuviikosta päästään sitten testaamaan mitä Auro 3D, todella tarkoittaa. No tämä nyt oli muutenkin tiedossa, eli toistaiseksi sitä materiaalia ei muutenkaan paljon ole, mutta sen vuoksi tätä ei edes tehty. Oleellinen syy Auro-3D päätökseen oli se, että niin monien mielestä Auro Upmixer voittaa Neural:X:n mennen tullen. Tätä Auro 3D layouttia ja asetuksia on siis tarkoitus käyttää jokaisessa elokuvassa, jossa valmiina ei ole Dolby Atmosta. Hukkaan tämä siis ei mene tapahtuu sitten mitä vaan.

Ensimmäinen hyvä testi oli heti elokuvan The Titan kanssa. Netflixissä törmäsin kyseiseen leffaan ensimmäisen kerran ja se pitikin sitten heti katsoa. Auro 3D asetuksista päälle ja leffa käyntiin. Alkuun fiilis oli erittäin hyvä, ja muutaman kerron kävin ihan kaiuttimen vieressä kuuntelemassa mitä sieltä front heighteista sitten oikein kuuluu. Luulin niitä joten pelkiksi tehostekaiuttimiksi, joista silloin tällöin tulisi joku erottuva ääni, aivan kuten Atmos kaiuttimet usein tekevät. No eipä tullut ainakaan tässä leffassa, vaan kaiuttimet laajensivat etukentän ääntä ja pitivät jatkuvasti yllä tausta-ääniä, tunnelma-ääniä jne. Täytyy sanoa, että ensi tuntuma todella iloinen yllätys. Vaihtelin myös leffan aikana muutaman kerran Neural:X:n ja Auro 3D välillä ja pienellä otannalla Auro 3D kyllä tekee hyvän vaikutelman. Kokonaisäänikenttä on pehmeämpi, kokonaisempi ja täyteliäs. Neural:X puolestaan hieman enemmän ”hiljaisia kohtia” kaiuttimien välillä ja aavistuksen pistävämpää ääntä. Ei ihan niin ”immersive” tai ainakin siltä yhden leffan perusteella tuntui. Oli sitten kyseessä fiilis, että ”tämän pitäisi olla parempi” tai sitten todellinen kokemus, hyvä fiilis joka tapauksessa jäi.

Kaiken lisäksi leffakin oli erittäin hyvä. Hieman vastaavanlaisia ihmiskokeita ja monstereita on kohdattu usein ennenkin, mutta tällä kertaa leffa oli jotenkin aavistuksen inhimillisempi ja humaanimpi. Oli samoja idiootteja, jotka leikkivät ihmisten todellisilla hengillä, mutta kokeisiin tällä kertaa osallistujat olivat siellä vapaaehtoisesti, luulleen tosin olevansa mukana hieman erilaisessa projektissa. Elokuva soljui loistavasti eteenpäin ja juoni oli erittäin sujuva. Tykkäsin myös todella paljon koko leffan castingistä, ihmiset olivat jotenkin todella luontevia rooleihinsa. Tämä leffa kannattaa etsiä käsiinsä, jos tykkää hyvästä, tavallaan hieman tieteeseen viittaavasta genrestä.

Leffailta vaimon kanssa, tietää hieman hiljaisempia ääniä ja täydellistä keskittymistä leffaan (kännykkää ei uskalla käyttää). How it Ends on ollut pitkään Netflixissä ja olen koko ajan tiennyt kyseisen leffan sisältävän Atmos äänet. Jostain syystä kyseinen leffa ei ole kuitenkaan koskaan juurikaan kiinnostanut, nyt oli kuitenkin hyvä hetki se katsoa koska muutakaan ei löytynyt ja toisaalta välillä Atmos äänetkin kuulostavat hiljaisellakin hyvältä.

Leffa oli aika outo, ja siinä oli paljon erittäin outoja kohtia. Yksi suosikkikohdistani oli kyltti ”vankila-alue. varo liftaajia?” Siis mitä? Onko vankila-aluella yleensäkin paljon vaarallisia liftareita. Muita outoja juttuja leffassa oli lähestulkoon kaikki mikä liittyi Tomin hahmoon. No lopulta mies myös kuoli ”kylkiluun murtumaan”, tai ainakin sellaiseen käsitykseen minä jäin. No kaipa siihen voi kuolla, jos esim kylkiluu rikkoo keuhkon, mutta siltä nyt ei ihan ainakaan alkuun vaikuttanut. Toisaalta keuhkoissahan oli jotain vikaa, ja siksi putki suoraan rinnasta läpi ilman mitään kipuja tai reaktioita. No onneksi kaikki tämän jälkeen taas oli hyvin. Kaikenlaista.

Enpä ole enää leffan jälkeen yhtään yllättynyt että leffa ei ole kiinnostanut. Aika huono leffa ja äänetkään eivät tällä kertaa pelastaneet. Jotain tuli kuitenkin leffan aikana testattua ja se oli uudelleen sijoitetut taka surround kaiuttimet. Edelleen valmistautumista Auro 3D aikaan päätin hieman uudelleen sijoittaa taka surroundit niin, että ne ovat katon rajassa ja suunnattuna kohti kuuntelupaikkaa. Tein niille itse kiinnitysraudat, koska netistäkään ei mitään järkevää näyttänyt löytyvän. Saapa nähdä miten seinällä tulevat pysymään, toivottavasti. Aikaisemmin kaiuttimet olivat suoraan kiinni takaseinässä ja esim toisen diskantit suoraan kohti takan seinää. Uusi sijainti on ehdottomasti parempi ja innolla odotan kun pääsee Auro 3D:tä testailemaan.

Huomenna sitten jos luoja (posti) suo, niin pitäisi tulla materiaalit uusin Front Height kaiuttimiin. Ne pitivät tulla jo perjantaiksi, mutta yllättäen taas postin Express paketti ei ollut nimensä veroinen. Eipä ole ensimmäinen kerta kun posti ei kulje, kuitenkin jenkeistäkin asti express paketin saa varmasti päivässä perille (ellei tuli loppu matkaa postin kautta). Innolla odotan mitä huominen tuo tullessaan.