Eilen hieman yllättäen tuli lähdettyä Espoon Isoon Omenaan katsomaan uutta Gemini Man elokuvaa Isense teatteriin. Elokuvan trailer vaikutti hyvältä Atmos raidalta, ja muutenkin elokuva alkutiedot olivat kuvan osalta houkuttelevia. Sali oli täysin tyhjä mikä hieman yllätti, isossa salissa juuri ja juuri pari kymmentä katsojaa. Tässä tosin saattaa hieman hämätä se, että itse olen lomalla mitä moni muu ei ehkä ole, 20.20 alkava leffa siis arkena on aika myöhäinen. Ehdin itsekin leffaan juuri ja juuri ajoissa, mutta perille päästiin.
En ole koskaan oikein ymmärtänyt näitä henkilökunnan turhia puheita ennen Isense esityksiä, mutta tällä kertaa pitää todeta. että ensimmäisen kerran kyseinen esittely jäi mieleen. Todella pitkään alalla ollut herrasmies kertoi meille muutaman sanan omasta pitkästä urastaan elokuvien parissa ja olisi jopa tarjonnut kuohuvat pitkän uransa kunniaksi, mutta ne jäi tällä kertaa kuitenkin saamatta. No eipä siinä, juomatta olisi jäänyt muutenkin, koska alkoholia en juurikaan käytä. Kuten tätä blogia lukevat jo hyvin tietävät, toinen kohokohta ennen leffaa oli Atmos demo, Folding, joka on edelleen parasta mitä leffassa voi kokea. Tällä kertaa kaiken lisäksi mentiin ihan uusiin lukemiin, db mittarin näyttäessä huippukohdassa 112 db, joka oli 3db enemmän kuin viimeksi asiaa mitatessani. Folding demo on todella vakuuttava etenkin sen ensimmäisen kerran kuullessaan, tämän taisi todeta myös edessäni istuneet muutamat nuoret miehet, jotka pätkän jälkeen totesivat spontaanisti kovaan ääneen wow!
Asia joka tästä leffasta jäi ehkä parhaiten mieleen oli kuva. Ensinnäkin vasta teatterin ovella tajusin meneväni 3d esitykseen. En ole kovinkaan kova 3d fani, mutta toisaalta en ole koskaan leffaa jättänyt sen takia väliinkään. Elokuvan kuvakoko oli ensimäinen hämmentävä seikka. Yleensä elokuvissa mainokset näytetään 16:9 koossa, josta sitten itse elokuvan alkaessa elokuvan koko muuttuu laajemmaksi cinema scope kuvaksi. Tällä kertaa näin ei kuitenkaan käynyt ja tämä häiritsi elokuvan katselua aluksi hieman. Tähän kuitenkin tottui aika pian, ja toisaalta kun kyseessä oli 3d elokuva, niin helpotti tavallaan myös katsomista kun päätä ei tarvinnut kääntää. Iso syy ilmeisesti tähän asiaan oli se, että elokuva on alunperin kuvattu huimalla 120fps laadulla, joka ilmeisesti edes jenkeissä toimi kuin kourallisessa elokuvateattereita. Suomessa käsittääkseni kuva tiputetaan 60fps mikä sekin on tuplaten enemmän kuin normaalielokuvat.
Se mitä tämän tekniikan pitäisi sitten elokuviin tuoda on vieläkin parempi ja tarkempi kuvanlaatu, etenkin nopeissa kohtauksissa. Geminissä kuvan laatu tosiaan olikin todella huippuluokkaa, ja tarkkuuden kyllä huomasi. Tarkkuuden huomasi etenkin todella todella näyttävissä 3d kohtauksissa, jossa ruudun ”syvyyden” todellakin näki upeasti. Syvyydestä puheenollen, seikka joka jäi elokuvassa todella mietityttämään oli se, että normaalisti 3d elokuvissa on tottunut siihen, että efektejä viuhuu jatkuvalla soitolla katsojan nenän eteen. En tiedä onko tämä vain omaa kuvitelmaani, mutta tällä kertaa oli mielestäni toisin. Elokuvan 3d tehosteet veivät kuvan syvyyksiin, pitkälle skriinin taakse. Kun puhuin kapeammasta kuvasta aikaisemmin, tämäkin asia korostui elokuvassa kun fiilis oli kuin olisi katsonut teatterin näyttämöä. Kohti tulevia objekteja ei oikeastaan ollut kuin pari vesi tippaa ja lunta/tai jotain vastaavaa elokuvan aivan lopussa. Näyttelijät näyttivät todella kolmiulotteisilta ja silti tarkoilta, voisin jopa väittää että elokuva oli poikkeuksellisen nautinnollinen katsottava nimenomaan 3d:nä. Ne, joita tämän leffan katsominen kiinnostaa, niin nyt ihan aidosti voin suositella, että menkää katsomaan tämä leffa nimenomaan 3d versiona! Suosittelen myös niille, jotka eivät ole 3d-leffaa koskaan nähneet tai ei ole siitä koskaan tykänneet. Minulle tämä leffa ei varsinaisesti anna uskoa vieläkään 3d:n tulevaisuuteen, mutta hieno se oli.
Äänten osalta en voi sanoa täysin samaa. Elokuva oli aika perus Atmos kamaa. Toki elokuvan äänet olivat hyvät ja Atmos isossa salissa on dynaamisesti parhaimmillaan aistittava. Muutamassa kohdassa äänenpainon tunsi tuoleissa, mutta ei varsinaisesti mitään erityisen syvää kokemusta tullut missään vaiheessa. Ylipäätään kyseinen leffa ei Atmos äänillä juurikaan herkutellut, perus tronekin siellä käväisi, mutta ei mitenkään Atmos hengessä. Muutaman kerran jäin ihan tosissaan miettimään, että kuinka hyvin näin isossa salissa esim. taustalla olevia ääniä pystyy oikeasti kohdistamaan johonkin tiettyyn suuntaa vai oliko kyse vain tästä elokuvasta. Elokuvan ääni kyllä kattoi hienosti koko salin, mutta Atmosta siinä ei mielestäni käytetty niin paljon kuin olisi voinut. Äänien puolesta siis hyvä perus elokuva.
Elokuva itsessään oli Will Smithin paluu minun elokuviini. En muista milloin olisin viimeksi katsonut miehen elokuvia. No tällä kertaa miestä näkikin sitten kaksin verroin, sillä Smith esitti elokuvassa itseään kahdessa roolissa. Mietin elokuvan aikana, että olisiko kyseessä Will Smithin poika, mutta eipä ollut. Edellinen elokuva, josta kaksoisroolin muistan oli Cheek elokuva. Siinä Antti Holma esitti kahta eri ihmistä, ja tästä en kovinkaan paljon tykännyt. Nyt Will Smith kuitenkin esitti käytännössä yhtä henkilöä ja hänen kloonia, joten tällä kertaa tuplarooli onnistui hyvin. Elokuva oli varsin hyvä ja juonessakin paljon syvällisempää kuin ehkä odotin.
Ihmisten kloonaaminen on varmasti jollain tapaa tulevaisuutta, mutta kuten elokuvassakin, asian eettisyys nousee todella isosti vastaan. Elokuvan eettistä ajatusta nostaa esiin entistäkin vahvemmin se, että elokuvassa se on tehty salaa. Elokuvissa nämä jutut nousevat esiin aina hallitusten salaisina projekteina, joten eikö niitä voisi olla ihan oikeassakin elämässä menossa?Onko tällaisia kokeita oikeasti jo jossain menossa niin aivan varmasti, mutta haluaako tai onko maailma niistä valmis tietämään. Yllättäen sitä kaikkea salaista aina ilmaantuu julkisuuteen ennemmin tai myöhemmin.
Siitä mitä kloonaminen ja DNA oikeasti tarkoittaa voidaan kirjoittaa montakin blogia, mutta täysin en elokuvaa allekirjoita. DNA varmasti määrittää ihmistä paljon, mutta ei se nyt sentään ihan kaikkia ympäristötekijöitä poista, niin kuin tuntui tässä leffassa vähän tekevän. Joka tapauksessa miellyttävä leffailta ja ehdottomasti kannatti käydä. Etenkin, kun matkalla löytyi Prisman alelaarista vielä mukaan pari Atmos leffaa ja kolme kaivattua Fast and Furious leffaa eli seuraavat 3,4, ja 5.
,
Leffafriikki 