Falling INN Love

Pientä päänsärkyä ilmassa, joten tänään piti löytää jotain hieman rauhallisempaa katsottavaa. Selasin läpi Itunesin suomitarjontaa, mutta mitään mielenkiintoista sieltä ei löytynyt tälläkään kertaa. En tiedä onko vaan mennyt pitkään ettei Suomessa ole tehty itseäni juurikaan kiinnostavia leffoja vai miksi en ole pitkään aikaan löytänyt mitään mielenkiintoista. Onko Itunes suomitarjonta vain poikkeuksellisen heikkoa? Lopulta löysin Netflixistä mielenkiintoiselta vaikuttavat romanttisen komedian. Tässä genressä yleensä löytyy vain kahdenlaisia leffoja, tosi huonoja tai tosi hyviä. Onneksi tällä kertaa kohdalle osui jälkimmäinen.

Falling INN Love ole erittäin lämminhenkinen ja hauska romanttinen komedia. Juoni ole hyvin erilainen kuin monessa muussa vastaavassa, eli tykkäsin. Se mistä ennen kaikkea tässä leffassa tykkäsin oli loistava näyttelijätyö. Molemmat päähenkilöt Christina Milian ja Adam Demos hoisivat omat ruutunsa todella luonnollisella ja vakuuttavalla tavalla. Adam Demosista tuli hyvin monessa kohdassa mieleen edesmennyt Fast & Furious tähti Paul Walker. Jotenkin samaa aksenttia ja olemusta molemmissa. Oikeastaan ainoa asia joka elokuvassa jäi harmittamaan oli todella surkea kuva. Kuvanlaatu elokuvassa piti olla Ultra HD, mutta jostain syystä oma verkkoni ei tänään suostunut yhteistyöhön. En muista, että leffahuoneessani leffa olisi koskaan katkennut huonon verkon takia kesken elokuva, tänään se tapahtui useasti. Ärsyttävää, enkä edes tiedä mistä se johtui.

Luonnollisesti äänet eivät olleet tänään se juttu, mutta niistäkin tuli muutamia ajatuksia. Katsoin juuri aamulla Youtubesta pitkän videon, jossa puhuttiin elokuvien äänien miksaamisesta ja haastateltavana oli henkilö joka niitä oikeasti työkseen tekee. Paljon mielenkiintoisia juttuja, mutta tässä elokuvassa ajatukset lähinnä liikkuivat siinä kuinka vähän tälläinen elokuva vaatii äänitehosteita. Varmasti äänien tekijälle hyvin erilainen tehtävä kuin esimerkiksi haastatellun mainitsema John Wick. Yksi kohtaus tähänkin elokuvaan kuitenkin oli saatu, eli kohtaus, jossa Christiina Milan vietti ensimmäistä yötä uudessa talossa ja valtava myrsky pauhasi ulkona. Varmasti äänisuunnittelijan joulu, nyt laitetaan koko elokuvan äänet samaan kohtaukseen.

Prometheus

Sen jälkeen kun sain molemmat PB16:set paikalleen, on koko ajan ollut kova halu päästä oikeasti niitä testaamaan. Tänään oli tarkoitus laittaa subbarit vihdoin ihan todelliseen testiin uuden Godzillan kanssa, mutta totesinkin sitten, että eipä sitä vielä Itunesista löytynytkään vuokrattavaksi asti. Jotain kunnollista kuitenkin piti saada, mietin hetken jopa Venomin katsomista uudelleen. Muistin kuitenkin muutaman uuden UHD levyn, jonka jokin aikaa sitten sain ja sieltä osui nyt vuoroon Promethius. Ainoa mikä tässä leffassa hieman etukäteen arvellutti, oli se, että kyseinen leffa jostain kumman syystä oli vain 7.1 DTS-HD. No ei atmosta tällä erää, mutta kyllähän DTS-HD:kin pitäisi olla laadukasta tavaraa ja lisättynä Neural:X:llä, hyvinkin lähellä Atmosta ja jossain tapauksissa jopa parempaa.

Leffa lähti käyntiin hieman leppoisasti ja otti aikaa ennen kuin leffa toden teolla pääsi vauhtiin. Samoin äänien kanssa, alkuun tuntui, että leffassa uudet subbarit eivät sittenkään pääse aivan oikeuksiinsa, mutta toisaalta tilanne myös loppua kohden parantui huimasti. Lopussa itse asiassa oli muutama kohta, joka kuulosti aivan huikealta. Ääniä ei muutenkaan tarvinnut kääntää aivan normaalille tasolle, vaan äänet toimivat loistavasti myös -68db:lissä. SVS:n murina on kyllä jotain käsittämättömän siistiä. Ääni on enemmän kuin puhdas ja basso todellakin tuntuu niin kuin pitää. 4k tykki myöskin näytti hyvältä, ja loi kunniaa leffan kuvanlaadulle.

Leffa sinällään ei ollut kovin ihmeellinen, mutta kuitenkin plussan puolelle jäätiin. En tiedä tuleeko tätä koskaan katsottua uudelleen, mitään niin maata mullistavaa kokemusta tämä ei kuitenkaan antanut.

Leffan jälkeen päätin vielä vetää uuden subbarin johdon seinän sisään, joten päätös on tehty, molemmat subbarit tulevat palvelemaan tätä huonetta edestä käsin. En näe äänessä tällä hetkellä pienintäkään virhettä ja kun REW kertoo samaa, näillä mennään. Kohta on vuokrattavaksi tulossa John Wick 3, joten ehkä seuraavaksi voisi vuorossa olla toinen osa.

Seal Team Six

Illan toisena leffana tuli katsottua jo pitkään listalla ollut Seal Team Six Netflixistä. Tosi tarina ja paljon todellista materiaalia Osama Bin Ladenin kiinniotosta. Elokuva avaa jonkin verran suurta mysteerin verhoa Usan Seal Teamin koulutuksesta ja elämästä. Tästä elokuvasta ei voi varsinaisesti sanoa, että uskomaton tarina. Tarina on hieno tarina onnistumisesta, mutta toisaalta kaikki elokuvassa ja varmasti myös osaltaan Seal Teamin maineesta johtuen vaikuttaa siltä, että tässä operaatiossa mikään ei voinut mennä pieleen. Kyse on pienistä marginaaleista ja pienistä yksityiskohdista, mutta jotenkin kaikki tuntuu olevan niin tarkkaan suunniteltua, että operaatio on vaan tuomittu onnistumaan. Mieleenpainuvin asia elokuvassa kuitenkin on Obaman rooli. Pakkoa sanoa, että Barack Obamaa on todella ikävä ottamatta kantaa sen kummemmin Trumppiin ja Trumpin politiikkaan. Olkoon teot sitten mitä tahansa, niin Obama on uskottavin presidentti Yhdysvalloissa koskaan, Trump puolestaan julkisuuden henkilö.

Elokuvan kuvan laatu oli taattua Netflix HD laatua, eli paljon mustaa ja rakeita. Tässä tapauksessa sen tosin hyvin ymmärtää, sillä iso osa materiaalista oli todellista satelliitti kuvaa ja yötä. Kokemuksena leffa oli positiivinen ja mielenkiintoinen. Ehdottomasti näkemisen arvoinen elokuva.

Expo

Pitkästä aikaa taas vastaan tuli aika kehno elokuva. Leffan juonesta olisi varmasti saanut paremmankin tuotoksen aikaiseksi, mutta tällä kertaa elokuvan näyttelytyö muistutti lähinnä selkokielisiä uutisia. Kaikki repliikit olivat todella lyhyitä ja vähän niin kuin pelkkiä heittoja tyhjille seinille. Näyttelijöiltä puuttui kaikki tunne ja eläytyminen. Leffa ei muutenkaan tarjonnut paljon. Paljon enemmän ja vähemmän nonsense väkivaltaa ilman mitään varsinaista pointtia. Tätä herran lääkkeiden syöntikään en aivan täysin ymmärtänyt, pari pilleriä naamaan ja ilman asetta vaikka armeijaa vastaan. Lopulta jokainen taistelu päättyi kuitenkin silmien sumenemiseen ja turpakeikkaan. Tylsää. Yksi hieno elementti tässä elokuvassa kuitenkin tuli ja se oli kuvakulma, jossa kuvattiin päähenkilön silmin erästä taistelukohtausta. Tuli hieman mieleen nuoruuden taistelupelit, kuten Quake ja muut vastaavat.

Äänien kohdalla koitin taas jotain uutta. En ole koskaan ennen koittanut Dialog Enhanceria, nyt ajattelin koittaa. Laitoin tuon asetuksista suoraan ”no” asennosta maksimiin ja toivoin todella kuulevani eron. En tiedä oliko syy enemmän leffassa vai tässä asetuksessa, mutta leffan puheraita todellakin kuulosti hyvältä. Aion ehdottomasti jatkaa tätä kokeilua ja selivittelyä myös jatkossa. Olen aavistuksen kamppaillut sen kanssa, että pitääkö äänet laittaa jopa liian kovalle saavuttaakseni parhaan kokemuksen. Subbarien äänien lisääminen ja nyt tämä kuitenkin auttavat tasaamaan tuota tilannetta mukavasti.

All Eyez on me

Mitä on hyvä basso? Suuria räjähdyksiä? Auton moottorin murinaa vai luonnonilmiöitä? Totta, varmasti näitä ja näistä iso osa ihmisistä hyvän basson leffateatterissa myös määrittää. Tänään kuitenkin sain kokea jälleen jotain aivan erilaista. Vuokrasin joku aika sitten Tupac Shakurista kertovan All Eyez on me leffan Itunesin 0.99 listalta. Jostain syystä leffan katsomiseen ei ole ollut mitään kiirettä, muutenkin leffa kuului ehkä osastoon hyvä katsoa, mutta odotukset eivät olleet kovin korkealla.

Leffa oli itseasiassa todella hyvä. Aihepiiri jokseenkin tuttu, Tupacin musiikkia on itsekin tullut nuoruudessa kuunneltua ja joku albumikin on varmasti hyllystä löytynyt. En ole ollut koskaan fani, lähinnä fanittanut vain muutamaa hyvää biisiä. Tunsin kuitenkin tarinan etäisesti, mutta oli siitä huolimatta erittäin virkistävää päivittää tietoja. Leffasta muodostui erittäin mielenkiintoinen ja nautittava pari tuntia. Missään vaiheessa silmät eivät kadonneet ruudulta ja leffa tuntui etenevän koko ajan.

Sitten takaisin siihen mistä lähdettiin liikkeelle, eli mitä on hyvä basso. Olen katsonut musiikkiin liittyviä leffoja ennenkin, mutta nyt sain todellakin kokea mitä hyvä basso musiikissa tarkoittaa. Leffan ääniraita oli enemmän kuin nautinto korville. Basso oli jotenkin niin puhdasta, että vaikka se välillä tuntui aika kovalta (Volyymi), oli se koko ajan niin nautittavaa, että sitä vaan odotti koko ajan lisää. Basse oli todella tiukka, täyteläinen ja syvä. Basso jotenkin nosti tämän elokuvan ja musiikin yleensäkin aivan uuteen ulottuvuuteen. Illan leffa oli todellinen nautinto, dual PB16 ei todellakaan kaduta!

The Martian

Uudet subbarit ja kova into testaamaan. Ajattelin vetää varman päälle ja katsoa The Martian leffan UHD-levyltä, tietämättä tosin leffasta sen kummemmin etukäteen. Ja metsään meni. Leffa oli kyllä Atmos ja parin lähiaikoina avaruusaiheesta nähdyn hyvän leffan jälkeen odotukset myös tämän leffan suhteen korkealla. Äänet tässä leffassa eivät silti päässeet lähellekään First Mania tai Gravityä. Leffassa oli paljon sellaisia asioita pielessä, joita olin nimenomaan kehunut kahdessa aiemmassa leffassa. Ollaan avaruudessa, mutta hiljaisuutta ei ole juuri lainkaan, vaan kaikki hiljaisuus on täytetty musiikilla. Myöskään muutamat räjähdyskohtaukset eivät päässeet oikeuksiinsa, tosin voi myös olla, että subbarien säädöt on vieläkin liian alhaalla.

Myöskään leffa itsessään ei saa kovinkaan korkeita pisteitä. En oikein viihtynyt leffan parissa, tosin osa selitys saattaa olla siinä, että leffassa ei ollut tekstitystä, joten osa juonesta saattoi mennä ohi. Avaruussanasto ei ehkä vielä ole aivan täysin hallussa. Muutenkin elokuva oli pitkä ja hieman pitkästyttävä. Jos tämän 2 tuntia ja 10 minuuttia olisi painanut puoleentoista, olisi tilanne saattanut olla toinen. Kaiken lisäksi tämä oli vielä elokuvateatteri versio, ei koko pitkä. Jostain syystä tämä leffa on mennyt aina esim. Itunesissa ohi, ja siihen ehkä on myös ollut syynsä.

Leffan jälkeen piti vielä hetki leikkiä ja nauttia uusista subbareista. Tein upean löydön katsoessani Game of Thronesia. Yksi hienoimpia kokemuksiani leffateattereissa ikinä on ollut Tennispalatsin Scape sali ja Dolby Atmos ”Unfold” demo. Tuo demo on ollut todellinen reference äänistä itselleni, mutta valitettavasti en ole sitä missään vaiheessa saanut toimimaan Dolby Atmoksena kotona. Se on perus 7.1 ääninäkin ollut todella vakuuttava, mutta Atmos tuo siihen oman lisänsä vielä päälle. Ilokseni kuitenkin löysin tuon Demon kun laitoin Game of Thores vitos kauden levyn sisään. En edes tiedä miksi se siellä on, koska missään muussa Game of Thrones levyssä sitä tai muutakaan vastaavaa ei ole. Hyvä kuitenkin oli että oli, ehdottomasti oma suosikkini!

Tuota muutaman kerran pyöritellessäni säädin samalla subbareita vielä 3db ylöspäin, ja nyt ainakin tuo demo kuulostaa todella auktoriteetiltä. Koskaan en ole vielä päässyt samaan tunteeseen kuin Scapessa/Isensessä, mutta nyt ollaan, jos ei siellä niin ainakin todella todella lähellä. Basso on todella todella tarkka ja tulee todellakin syvältä. Basson on sanottu parhaillaan tuntuvan, ja tässä huoneessa basso todella tuntuu. Onneksi kuuntelin Audiokauppaa, ja valitsin suoraan parhaan. Mahtavaa!!

Grinch

Ennen kun päästään nauttimaan niin tarvitaan toki hieman töitä. Paketti saatiin turvallisesti kotiin ja siitä leffahuoneeseen. Edelleen on todettava, että SVS-PB16 on todella massivinen kooltaan. Onneksi tämä oli jo tiedossa ja toki tällä kertaa siirtämistä helpotti huomattavasti se, että paketti saatiin laatikossa huoneeseen asti. Nokkakärryt alle ja laatikko siirtyi paikalle ilman suurempia ongelmia. Täytyy kuitenkin todeta myös se, että tämän subbarin purkaminen laatikostakaan ei ole aivan yhtä helppoa kuin vaikkapa vahvistimen. Lopulta kuitenkin subbari pois laatikosta ja paikallaan.

Käytin kesällä todella paljon aikaa kahden Klpischin 115sw subbarin yhteensovittamisessa huoneeseen ja totesin, että kahta huoneen etuosassa olevaa subbaria ei tässä huoneessa synkata ei sitten mitenkään. Tämä toki olisi esteettisesti se paras vaihtoehto, mutta käyrät eivät vaan suoristu. Olin alunperin suunnitellut laittavani toisen PB16 suosiolla suoraan suoneen taakse, mutta ajattelin kuitenkin antaa SVS:ssälle vielä mahdollisuuden. Olin asian suhteen kaukaa viisas kun etuseinää jouduin ensimmäistä PB16 varten muokkaamaan, joten tein jo silloin valmiiksi paikan myös toiselle. Täytyy tosin myöntää, että niin epävarma tästä ratkaisusta olin, että en jaksanut tässä vaiheessa edes johtoja piilottaa, vaan subbarin RCA johto menee tällä hetkellä keskeltä huonetta.

Tässä päästään sitten kuitenkin siihen, mitä tarkoittaa laadukas subbari. MiniDSP kiinni, molemmat subbarit tehdasasetuksiin ja REW laulamaan. Tein ensin pieniä säätöjä SVS:n mainion appin kautta ja sain molemmat subbarit kohtuulliseen hyvin asemoitua. SVS:n iso ero esim. Klipscheihin verrattuna on portaaton vaiheen säädin, jonka olen todennut todella hyväksi apuvälineeksi subbareita säätäessä. Klipschit vaativat toisen subbarin säätämisen 180 asteeseen, muuten säädöistä ei tullut yhtään mitään. Nyt toisen subbarin säädin 80 asteeseen, joka paransi vastetta jo huomattavasti. Tämä ei ollut Klpischeillä mahdollista (Klpischeissä oli vain 180 tai 0 vaihtoehdot). Room mood asetusta myös testailin, siitä en saanut mitään apua, päin vastoin. Parametric EQ jätin tässä vaiheessa vielä koskematta.

Seuraavaksi sitten MiniDSP ja viiveiden säätöön. Tähän on tullut käytettyä Klipschien kanssa tunteja ja taas tunteja. Nytkin kotiin tultuani ajattelin, että en jaksa tätä enää illalla alkaa tekemään, kesken se jää kuitenkin. En kuitenkaan malttanut odottaa, vaan ajattelin nyt vähän vaan kokeilla. Lopulta kuitenkin totesin, että ei mennyt kuin muutama minuutti ja käyrät alkoivat suoristua. Pääsin hyvin pienellä säätämisellä sen verran lähelle, että päätin syöttää tiedot MiniDSP:hen ja katsoa mitä tulee. Sain aikaa todella hyvän käyrän, jonka jälkeen vielä Audyssey ja käyrä oli vähintäänkin tyydyttävä. Parempaankin varmasti pystyisi, mutta tällä erää tämä saa riittää. Pieniä viimeistelyjä tein viellä SVS:n omalla EQ, joka on täydellinen apu subbarien virittelyyn yhdessä MiniDSP kanssa. En olisi koskaan uskonut homman menevän näin helpoisti ja nopeasti, bonuksena vielä subbarit ovat piilossa etuseinän alla, joten ne eivät edes näytä kovinkaan isoilta vaan sijoittuvat huoneeseen loistavasti. Olen enemmän kuin tyytyväinen.

Vihreä lähtötilanne, Sininen ennen MiniDSP, Punainen mihin päädyttiin

Pari demoa piti testata ja todeta, että nyt huone kuulostaa uskomattoman hyvältä. Voluumin kanssa pitää vielä tehdä pieniä säätöjä, niitä tosin tulee varmasti tehtyä hieman myös pitkin matkaa leffasta riippuen. Subbarien oma äänen taso oli virittäessä -24db, nostin sitä nyt -3db molemmissa ylöspäin. Ensimmäisenä testileffana kuitenkin toimi hyvin maltillinen Grinch joka tuli katsottua aamulla lapsien kanssa. Tuossakin leffassa kuitenkin muutoksen erottaa jo selvästi. Basso on paljon paremmin läsnä, ja sen tuntee, että voimaa on takana kun sitä tarvitaan. Jopa tälläisessä leffassa muutamassa kohdassa äänenpaineen tuntee, vaikka ääntä ei kovasti edes kuule. SVS PB16 murisee todella matalalla, ja etenkin kun molemmat subbarit on tällä hetkellä yksi portti suljettuna, syvyyden todellakin tuntee. Jopa viisi vuotias lapseni totesi, että koko talo tärisee, ja voluumit eivät tosiaan olleet kovalla. Seuraavaksi sitten testataankin jotain hieman parempaa materiaalia.

Upeat bassot tulivat esille etenkin tässä kohtauksessa jossa Mr. Grinch soitti urkuja

Grinch leffana oli aika hellyyttävä ja hauska. Molemmat lapset tykkäsivät leffasta ja juonessa oli paljon opettavaista tarinaa. Leffa oli suomeksi puhuttu ja sisälsi hyvät ääninäyttelijät. Itse meinasin jossain vaiheessa hieman nuokkua, mutta se ei tällä kertaa ollut leffan syytä. Kokonaisuudessaan mukana aamupäivä ja laatuaikaa lasten parissa. Uskon, että ajanmyötä leffahuoneesta tulee myös lapsille enemmän ja enemmän iloa.

Habitare ja Hifi-Messut

Perjantaina tuli suunnattua Helsingin Messukeskukseen Habitare ja Hifi messuille. Kummassakaan vierailu ei ollut ensimmäinen kerta, joten sikäli tuttua menoa. Habitare messuista jäi tällä kertaa varsin hyvä fiilis. Mielestäni messut olivat uudistuneet menneistä hyvin paljon ja löysinkin paljon mielenkiintoista nähtävää. Ei niinkään, että joitain olisin halunnut ostaa, mutta paljon mielenkiintoista nähtävää. Viime vuoden Genelec demon tasolle mikään ei tosin tänä vuonna yltänyt, viimevuoden loistokkaan Mareksound osaston antikin jäi siis itselle tällä kertaa aika laimeaksi. On hienoa, että perus olohuoneen akustiikkaan, äänentoistoon ja sisustukseen panostetaan, mutta aihe ei kovinkaan ajankohtainen itselle.

Hifi-messujen puolella ei varsinaisesti yllätyksiä tullut tälläkään kertaa. Ymmärrän hyvin messujen idean ja ymmärrän, että markkinat eivät välttämättä ole Suomessa järjettömän suuret. Minulle messut ovat hyvin vahvasti liian stereopainotteiset, jossa esillä on lähinnä hyvin kalliita laatukaiuttimia. Itseäni kiinnostaa enemmän luonnollisesti kotiteatteripuoli, jota nytkin oli hyvin vähän tarjolla. Audiokauppa oli oikeastaan ainoa elokuvaratkaisuja tarjoava myyjä ja sielläkin näytillä lähinnä vain yksi ratkaisu. Omana toiveena olisi enemmänkin ehkä päästä kuulemaan miten esim. muutama rinnakkainen vahvistin muuttaisi akustiikkaa, tai vastaavasti miten jonkin vahvistimen lopputulos muuttuu kun kaiuttimet vaihtuvat. Ja näihin siis luonnollisesti useampi oman budjetluokan vaihtoehto. Ymmärrän, että tämä ei ole Suomessa ehkä kovinkaan kannattavaa, ja tämän vuoksi esittelijät keskittyvätkin lähinnä esittelemään uusinta uutuuttaan. Toisenlaiset messut saattaakin sitten olla ehkä suuremmat messut kuten parhaillaan meneillään olevat Cedia 2019, joihin joskus olisi mielenkiintoista päästä.

Aivan tyhjin käsin messuilta ei kuitenkaan tällä kertaa tarvinnut lähteä vaan mukaan tarttui n. 80kiloa silkkaa voimaa. SVS-PB16 tarvitsi kaveria ja sen se nyt myös sai. Tällä kertaa kaupat syntyivät Audiokaupan kanssa hieman helpomman kaavan mukaan, eli paperit tehtiin kuntoon messuilla ja laatikon nouto suoraan varastolta. Näin ison tuotteen hankinnassa se, että tuotteen saa nostettua kyytiin muualta kuin Helsingin keskustasta helpottaa asioita paljon. Lisäksi tällä kertaa olin myös itse liikkeellä hieman isommalla autolla, joten laatikkokin mahtui kokonaisena auton kyytiin. Toisen subbarin hankina oli ajan kysymys ja nyt oli sen aika, sillä sen verran hyvän tarjouksen pisti Audiokauppa pöytään. Tällä hetkellä päivitykset sitten onkin hetkeksi tehty, ja tällä hetkellä ei ole edes mielessä mitään mitä seuraavaksi pitäisi päivittää. nyt on aika nauttia.

Game of Thrones 5-7

Niinhän siinä sitten kävi, että kaikki kaudet piti katsoa yhteen putkeen ja nyt ollaan siis viimeisen kauden ovella. Sitä valitettavasti ei ennen joulukuuta taida saada (kuin ehkä tilaamalla HBO:n), joten nyt pidetään pieni tauko ja keskitytään taas vaihteeksi elokuviin. Game of Thrones on ollut hauska katsoa ja jopa jonkin verran koukuttava ( ei siis pakkopullaa), mutta kyllä kunnon leffoja onkin sitten jo kova ikävä.

Puhuin jo aikaisemmin siitä, että iso syy Game of Thronesin katsomiseen oli Äänissä ja kuvassa, nyt niistä on saatu paljon kokemuksia. Subbari on ollut välillä päällä ja välillä pois (hieman riippua kellonajasta, mutta kyllähän Game of Thrones muutamia hienoja elämyksiä silläkin saralla tarjosi. Jos tämä nyt ei ole varsinaisesti ollut mitään subbarin juhlaa, niin atmos ääniä on mielestäni käytetty aika kivasti. Jopa pienemmillä voluumeillä paljon hienoja juttu. Mieleen jäi etenkin yksi kohtaus, jossa käveltiin/hypittiin jonkin bunkkerin tyyppisen päällä ja atmos kaiuttimet saivat todella tuntumaan, että itse olin siellä punkkerissa ja pään yläpuolella tapahtui paljon. Toki sitten, jos jossain tekstissä mainitsin dronet uudeksi lentokoneeksi, niin tässä lohikäärmeet hoitelivat hienosti sitä virkaa.

Nyt siis odotellaan sitä viimeistä huipennusta, eli kahdeksatta kautta. Odotukset ovat korkealla, mutta ei nyt mitään elämää suurempaa. Mielenkiinnolla odotan ja loppu pitää ehdottomasti nähdä, mutta jaksan sitä kyllä odottaa. Taitaa olla jopa tulossa UHD versiona, joten olisikohan vaikka joulupukille toiveeksi?

Huomenna sitten onkin aika suunnata Habitareen ja etenkin Hifi-messuille tutustumaan. Saa nähdä mitä kivaa sieltä löytyy, vai löytyykö mitään. Huone on todella loistavassa kunnossa, mutta edelleen se yksi iso asia, joka jaksaa mietityttää on se toinen subbari. Olen viime aikoina viettänyt todella paljon aikaa asiaa tutkien ja edelleen jokaisesta lähteestä tulee suosituksia hankkia toinen subbari ja mielellään samanlainen PB16. Erittäin iso sijoitus, mutta onko se sittenkin sen arvoinen. Kuinka hyvän tuosta huoneesta oikeasti voi saada, jos sinne laitetaan vielä toinen monsteri mellastamaan? Ainakin huoneen vasteen sillä todennäköisesti saa täydelliseksi, niin paljon MiniDSP yhdistettynä SVS:n omiin säätömahdollisuuksiin yhdistettynä antaa mahdollisuuksia. Kovasti houkuttelee, saa nähdä mitä tapahtuu..

Game of Thrones kaudet 4-5

Muutamaan päivään ei ole tullut katsottua yhtään leffaa, mutta leffahuoneessa asuttua sitäkin enemmän. Katsoin HBO kokeilujakson aikana kolme kautta Game of Thronesia enkä ollut kovinkaan vakuuttunut. Päätin jo tuolloin, että mikäli katsominen jatkuu, sen pitää jatkua kunnon kuvalla ja äänillä. Sattumalta Facebookin marketplacella Game of Thrones kaudet 1-7 paketti sitten tulikin vastaan ja kävin sen viime viikolla noutamassa. En ollut pätkääkään koukussa koko sarjaan, ehkä jopa hieman pettynyt. Nyt on kuitenkin asiat toisin. Kaudet 4-5 tuli katsottua parissa päivässä lähes putkeen ja alan olemaan koukussa.

Palapeli on alkanut vihdoin muodostua ja henkilöhahmot ovat tulleet tutuiksi. Jotenkin tuntuu, että sarjassa tapahtuu tällä hetkellä huomattavasti enemmän kuin aluksi ja jopa kausien loput jäävät tiukempiin kohtiin kuin aikaisemmin. Se mistä tässä sarjassa tosin edelleen tykkään kaikista eniten on se, että mikään tai kukaan ei ole ikuista Kuninkaita kaatuu kuin viljaa ja mitään ei voi ennalta arvata. Odotan mielenkiinnolla kuinka monta ensimmäisen jakson henkilöä on vielä sarjan lopussa elossa, ovatkohan he sitten sarjan ”Päähenkilöitä”? Minulla on edelleen ikävä John Starckia, luulinhan hänen ympärillään pyörivät koko sarjan. Tai no niinhän se pyöriikin, vaikka mies on ollut haudassa jo pitkään. Eipä taida kauaa malttaa odottaa loppujakaan kausia nyt kun on vauhtiin päästy.

Äänistä ja kuvasta pitää vielä loppuun kirjoittaa sen verran, että ero tosiaan on todella suuri HBO:n materiaaliin. Dolby Atmos äänet ovat todella laadukkaat, vaikka näin pitkää sarjaa ei jaksa voluumit kaakossa kukaan katsoakaan. Äänet ovat olleet kohtuullisella tasolla ja olen nauttinut äänistä paljon paljon enemmän kuin HBO aikana. Kuvassakin on huomattava parannus ja parantaa sarjan nautintoa huomattavasti. Jotenkin tuntuu kuin koko sarja olisi herännyt eloon. Niille jotka luulevat, että kotiteatteria ei tarvita, suosittelen tutustumaan, nostaa elokuva-harrastuksen aivan uudelle tasolle.