Edelleen Atmos leffojen etsintä jatkuu, ja nyt sellainen vihdoin löytyi, onneksi! Polar, jota voi hyvällä syyllä kutsua Netflixin John Wickiksi ei jättänyt kylmäksi. En oikein itsekään ymmärrä miksi tämä leffa on tullut aina kierrettyä, vaikka aina olen sen tiennyt olevan Atmos leffa. No, mutta onneksi en sitä enää kiertänyt, leffa oli loistava, yksi parhaista mitä olen hetkeen katsonut. Parempi kuin John Wick, pakko sanoa että ehkä jopa näin?

Idea on aikalailla sama, eläkkeelle jäänyt tappaja, jota ei kuitenkaan jätetä rauhaan. Molemmilla kyky tappaa yksin vaikka koko armeija, kestää loputtomasti kidutusta, mutta lopulta nousee aina jaloilleen. Polarissa oli kuitenkin myös jotain hieman syvällisempää, juoni oli selkeästi parempi kuin John Wickissä. Itse asiassa juoni oli jopa niin hyvä, että 20 minuuttia ennen elokuvan loppua luulin sen jo loppuneen. Pahis oli tapettu ja kaikki hyvin, mietin, että mihin ihmeeseen tämä loppuaika nyt käytetään, kunnes juoni juonen sisällä paljastui, nerokasta. Tämä leffa oli todellakin hyvä osoitus siitä, miten tappamisleffa voi olla paljon muutakin kuin pelkkää tappamista. Matt Mikkelsen on kuin kuin kopio Keanu Reevesistä.

Tämän leffan nautinto ei edes jäänyt siihen, vaan sekä visualisesti, ääniltään, että kuvanlaadultaan leffa oli loistava. Olivatko äänet vastaavasti aivan John Wickin luokkaa, ehkä ei, mutta toisaalta samaan olisi ehkä päässyt lisäämällä hieman volyymiä ylemmäs. Joka tapauksessa äänet kuulostivat loistavalta. Tämä viimeisin säätö todellakin toimii. Ensimmäinen säätö kahden PB16 kanssa oli todella hyvä, mutta kuulosti jotenkin hieman ”boomilta” en täysin varma miksi. Toinen säätö eli sen puolesta parempi, mutta ei yltänyt vastaavasti läheskään niin alas kuin ensimmäinen. Nyt tässä viimeisessä kaikki toimii. Kuten käyrät osoittavat, bassotoisto menee todella alas, mutta on samalla uskomattoman tarkka. Jossain Youtube videossa puhuttiin kuinka parhaimmillaan bassoa voi säätää paljonkin ylöspäin (volyymiä) sen silti kuulostamatta tippaakaan häiritsevältä tai liian kovalta. Nyt ollaan siinä pisteessä, että basson on aika kovalla, mutta ei tunnut tippaakaan häiritsevältä vaan todella nautinnolliselta. Jännä miten tavallinen amatööri katsojakin voi jatkuvasti oppia näin paljon lisää.

Tykkäsin myös todella paljon tämän leffan Quentin Tarantinomaisista leikkauksista ja kuvista, siitäkin huolimatta vaikka mikään varsinaisen suuri Tarantino fani olekaan. Tässä leffassa oli muutenkin jotain Tarantinomaisen sairasta, kuten kohtaus, jossa Duncan Vizla vieraili koulussa opettamassa pienille lapsille tappamista. Mitenköhän tämä menisi läpi nyky yhteiskunnan kouluissa? Olisikohan kyseisen opettajan tai koulun rehtorin työura yhtä lyhyt kuin tappomoodissa olevan Vizlan kohtaaminen käytävällä?

Kun on ylimääräistä aikaa niin sitähän tulee sitten kehitettyä kaikenlaista tekemistä itselleen. Tällä hetkellä se ylimääräinen aika menee aika vahvasti leffahuoneessa, mutta sielläkään ajatukset eivät lopu kesken. Olin jo vakavasti päättänyt, että nyt saa riittää ja nyt nautitaan hetki. No ei sitten maltettu olla tälläkään kertaa miettimästä mitä voisi vielä muokata hieman paremmaksi. Päätin jokin aikaa sitten sijoittaa uusiin subbareihin, ja nyt jatkuvasti joudun miettimään miksi en sitten ota niistä kaikkea mahdollista irti. No, kun kerran aikaa on, niin ei muutakuin subbarit vielä kerran uuteen sijoitukseen, ja tällä kertaa oppikirjasijoitukseen, eli molemmat subbarit keskelle huonetta, toinen eteen skriinin alle ja toinen taakse lattialle, keskelle huonetta. Jouduin myös tekemään etuseinään ihan pieniä fyysisiä muutoksia, mutta niiden jälkeen Pb16 löysi paikkansa enemmän kuin hyvin.

Location, location, location vai mitenkä se nyt menikään. Kyllä, subbarien sijoittamisella todellakin on merkitystä, ja nyt se on todellakin todistettu. En oikein edes ymmärrä miten tämä kalibrointi tällä kertaa meni näin, mutta yhtä kaikki, tässä muutamia havaintoja kalibroinnista. Ensinnäkin, PB16:sien kalibrointia on aikaisemmin auttanut huomattavasti kun ensin on säätänyt Phasen kohdalleen. Tällä kertaa ensimmäinen mittaus huoneesta oli todella hyvä. Kävin molempien subbarien Phase, polarity ja Room mode säädöt huolella läpi, mutta minkäänlaista parannusta en käyrään saanut. Yllättävää. Seuraavaksi sitten vuoroon viiveen säätö MiniDSP:stä. Aikaa tähän meni useampi tunti ja yritin säätää molemmat subbarit mahdollisimman tarkkaan läpi. Yllätys kuitenkin oli todella suuri, kun lopulta parhaan tuloksen sain kun molempien subbarien viive oli tasan NOLLA! Eli subbarien toisto oli paras mahdollinen tekemättä yhtään mitään. Tätähän en toki voinut etukäteen tietää, joten eipä siinä.

Tämän jälkeen tein muutamia pieniä muutoksia SVS:sien omiin EQ säätöihin, jolla säädin vasteen mahdollisimman tarkaksi ennen kuin aloin säätämään MiniDSP:n EQ säätöjä. Tässä vaiheessa näytti jo todella hyvältä. Seuraavaksi laitoin kahden istumapaikan käyrät yhteen ja tein EQ-Käyrät valmiiksi. Toisin kuin yleensä, latasin tällä kertaa tuon saadun tiedoston MiniDSP:n input osioon output osion sijasta. Tämä oli lopulta todella hyvä idea, sillä en edes tiennyt, että nyt voin tehdä myöhemmin vielä toisen EQ:n, jonka voin laittaa puolestaan Output osioon ja viimeistellä käyrän.

Seuraavaksi sitten Audyssey ja koko huoneen korjaus kohdalleen. Kuten yleensä, Audysseyn jälkeen vaste hieman kärsi, mutta ei pahasti. Sain käyrän säädettyä lopulta aika hyväksi koko huoneeseen lisäämällä subbarien etäisyyttä vahvistimesta ja viimeistelemällä tuon saadun käyrän vielä REW:n EQ-optimoinnilla, jotka siis tällä kertaa syötin MiniDSP:n output osioihin. Lopputulos on todella loistava, paras käyrä mitä olen koskaan saanut ja lisäksi vaihtelut eri kuuntelupaikoilla nyt aivan eri tasoa kuin ennen. Olen sanonut tämän ennenkin, mutta nyt riittää. En edes tiedä miten voisin enää tehdä mitään paremmin päivittämättä laitteita, joten nyt on valmista!

No kun kerran vaivaa on nähty niin pakkohan sitä sitten oli heti testatakin. Nyt sitten oli sen Kingsmanin vuoro, vaikka eihän se siis ollutkaan Atmos raidalla. Kingsman sarja alkoi vuonna 2015 ja jonkin osan niistä olen ainakin nähnyt ennenkin. En ole aivan varma onko se ollut tämä ensimäinen, mutta hieman sellainen fiilis että ei. Toisaalta saatan olla nähnyt niistä myös useammankin. Joka tapauksessa Kingsman tuli minun tietoisuuteeni hieman sattumalta jonkin aikaa sitten, mutta tykkäsin välittömästi näkemästäni. Jotenkin tuo nimi ei kertonut alkuun kovinkaan paljon tämän suuntaisesta elokuvasti, mutta yllätys oli positiivinen monessakin mielessä. Leffat ovat olleet todella hyviä ja hauskoja. Agenttiseikkailu, mutta jotenkin kuitenkin kaukana Bondeista ja esimerkiksi Bourneista. Tämä on jotenkin paljon hauskempi, leppoisampi, mutta ei kuitenkaan mikään komedia. Muutenkin näyttelijät ovat todella hyviä ja todella onnistuneita näyttelijäsuorituksia. Toisaalta ei sinänsä myöskään mitään aivan uusia kasvoja näissä kuvioissa. Samuel L. Jacksonin ”puhevika” ärsyttää rajusti, mutta se varmasti on tarkoituskin.

Kingsman sarja on alkanut vuonna 2015 ja kaksi osaa niitä on jo tehty. Nyt pitää ehdottomasti kaivaa seuraavaakin osa käsiin ja valmistautua kolmanteen osaan, joka on vuodenvaihteessa odotettavissa elokuvateattereihin. Loistavaa viihdettä, jossa kuva, äänet ja kaikki muukin on kunnossa.

Tämän päivän aiheena oli löytää jotain äänellisesti hyvää. Ensimmäisenä mielessä oli Kingsman, joka löytyy vielä hyllystä UHD-levynä, mutta valitettavasti ja yllättäen tässä levyssä ei ollutkaan Dolby Atmos ääniä lainkaan. Outoa. Seuraavaksi mielessä oli katso Godzilla, uusin kuitenkin antaa edelleen odottaa Itunesissa itseään. Samalla kuitenkin huomasin, että Itunesista löytyy myös vanhempi ykkösversio Godzillasta, joka vastaavasti (myös hieman yllättäen) löytyy Atmos äänien kanssa. Jostain syystä Itunes ei kuitenkaan tänään toiminut, joten tämä leffa jäi tällä kertaa katsomatta. Harmi sinällään, sillä kohta tulee kuitenkin kakkososa, joten ensimmäinen olisi kiva katsoa ennen sitä, etenkin kun äänet on Atmos. Toisaalta taas ei harmita yhtään näin jälkikäteen, sillä In the Shadows of the moon osoittautui myös loistavaksi leffaksi.

In the Shadow of the Moon valikoitui jälleen Netflixin puolelta aika nopeasti. Tätä elokuvaa itseasiassa Netflix tarjosi Dolby Atmos elokuvaksi, mutta sitä en lopulta kuitenkaan saanut. Leffa oli mielenkiintoinen, hieman tulevaisuuteen ja mielikuvitukseen suuntaava, mutta kuitenkin minun makuuni riittävän maanläheinen. Leffan juoni oli erittäin mielenkiintoinen ja pysyi koko leffan ajan johdonmukaisena. Yllätyksiä tuli ja kokonaisuus alkoi koko ajan hahmottumaan paremmin ja paremmin.

Se mistä etenkin leffassa tykkäsin, oli se, että siinä oli jotain omaperäistä ja erilaista. Leffassa oli riittävästi huumoria, mutta toisaalta myös riittävästi vakavuutta. Leffan näyttelijätyö oli mielestäni hyvää ja leffaa oli ylipäätään kiva katsoa.

Pitkästä aikaa taas elokuva sitä genreä, jota ehkä eniten tykkään katsoa. En varsinaisesti ennen elokuvaa edes tajunnut tämän elokuvan olevan jatko-osa vuonna 2006 ilmestyneelle Inside Man elokuvalle, vaikka tosin nimi kuulosti todella tutulta. En rehellisesti sanoen ehtinyt tutustumaan, sen verran nopeasti elokuva näytti hyvältä ja piti valita katsottavaksi. Nopeasti asia kuitenkin selvisi ja pääsin juonesta kiinni. Jälleen elokuva Netflixin USA puolelta, jossa suuri määrä dialogia teki elokuvan katsomisesta ajoittain haastavaa, mutta menoa se ei pahemmin haitannut. Elokuva oli joka tapauksessa erittäin hyvä. Aml Ameen ei missään vaiheessa päässyt aivan Denzel Washingtonin tasolle, mutta sitä nyt kai on väärin edes pyytää. Hyvin mies kuitenkin selviytyi roolistaan.

Juoni sinällään oli taas nerokas, eikä oikein missään vaiheessa pystynyt tapahtumia ennakoimaan. Tällaisia elokuvia pitäisi olla tai löytää paljon lisää. Äänissä ei tällä kertaa ollut mitään ihmeellistä, mutta se ei tässä elokuvassa ollut tarkoituskaan. Toki parit räjähdykset toimivat hienosti. Kaiken kaikkiaan erinomainen elokuva aloitus tälle viikonlopulle!

Jälleen kerran on huuli pyöreänä todettava, että kyllä todellisuus vaan on niin usein tarua ihmeellisempää. Jotenkin tämä Hacksaw Ridge on päässyt itseltä menemään ohi, mutta nyt kyseinen leffa oli Itunesista pakko kaivaa esiin. Leffaa on keskusteluissa hehkutettu niin paljon, että odotukset olivat aika korkealla. Tällä kertaa ne eivät myöskään pettäneet. Loistava elokuva, mahtavat äänet ja kuva, erittäin hieno kokemus vaikka kyseessä ei ollut edes Atmos-leffa. Surround äänimaailmaa oli tässä leffassa käytetty paremmin kuin aikoihin ja lisäksi alapää leffassa toimi loistavasti.

Leffan aikana ja sen jälkeen tuli tehtyä myös pieniä kokeiluja äänien suhteen. Koitin ensinnäkin Audysseyn Flat/reference asetusta, josta en saanut irti mitään sen paremmin omilla korvilla kuin Rewillä. Testailin hieman myös mm. erilasia ”0ffset” asetuksia saamatta mitään sen kummempaa aikaiseksi. Testailuihin ei sinällään ollut mitään syytä, lähinnä vain uteliaisuudesta, äänet kuulostivat leffassa loistavilta.

Kun kerran testailun makuun pääsin niin samalla tuli testailua hieman ääniä myös itse pääkuuntelupaikan ulkopuolelta. Nyt selvisi selkeästi se, miksi subbarit pitäisi asettaa eri puolille huonetta. Vaste on yhdelle paikalle todella hyvä, mutta vastaavasti muualla huoneessa ei niinkään hyvä. Toisaalta tämä ei sinällään ole kovinkaan suuri ongelma, sillä huoneessa on vain kaksi paikkaa ja yleensä 99% leffoja katsotaan vain yhdellä paikalla. Mielenkiintoisia havaintoja kuitenkin..

Leffa itsessään oli loistava tarina uskomattomista suorituksista julman sodan keskellä. Tälläiset elokuvat saavat aina miettimään, että mitä järkeä näissä sodissa ylipäätään on, mutta vallan himo on edelleen nyky-yhteiskunnassakin niin valtava, että sodilta ei voi välttyä. Sota on julmaa ja ihmiskohtalot sen sisällä vielä karumpia. Ihmishenkiä kaatuu kuin viljaa sateella ja kukaan ei oikein tunnut tietävän edes miksi soditaan. Sotilaat ovat pieniä tinasotilaita johtajien pelilaudalla ja taistelua käydään uskoen johonkin suurempaan voimaan.

Hacksaw Ridgessä nämä ihmistä suuremmat voimat olivat vieläkin suurempia ja mahtavampia kuin yksi sota. Elokuva on hieno tarina uskalluksesta, arvoista ja halusta auttaa. Tarinaa on todella vaikea uskoa todeksi, mutta se tästä elokuvasta tekeekin niin upean. Elokuva sisältää myös paljon hyviä opetuksia eriarvoisuudesta, luottamuksesta, kunnioituksesta ja kiitoksesta. Jälleen kerran myös tykkäsin lopun todellista videopätkistä ja historian avaamisesta. Nämä pätkä ovat vain pieni osa elokuvaa, mutta ehdottomasti antavat elokuvalle viimeisen silauksen. Ehdoton suositus!

Tämän leffan katsomista onkin tullut jonkin aikaa odotettua, syynä lähinnä löytää aikaa kolmen tunnin paukutukselle. Tämä sama syy itseasiassa taisi olla myös miksi tämä jäi leffassa katsomatta, vaikka se taisi jossain vaiheessa käydä mielessä. No, nyt se tuli katsottu ja mitä jäi käteen? Ensinnäkin tämänkin leffan odotusarvo on lähinnä visuaalisissa effekteissä ja äänissä. Siihen odotukseen leffa kyllä vastasikin sitten oikein urakalla. Leffa oli alusta lähtien oikein kunnon tykitystä ja subbarit joutuivat todellakin tänään töihin. Hieman edellisen päivityksen jäljiltä tosin jouduin vääntämään subbarien volyymiä kovemmalle, mutta loppua kohden kokemus oli todella mahtava.

Se tosin mikä hieman mietityttää, että näillä asetuksilla päästään vaimentumattomana ”vain” noin 18hz kun edellisillä mentiin ehkä vielä hieman alemmassa. Onko tuo ongelma, ehkä ei. Tätä varmasti tulee taas testattua kun John Wick 3:seen pääsee kotona käsiksi. Joka tapauksessa äänet olivat aika miellyttävät ja jaksoi hyvin kolmen tunnin elokuvan katsoa korvia ärsyttämättä. Aavistuksen vielä voisi mahdollisesti säätää subbarien ja pääkajarien viiveitä. mutta niihin en ole vielä jaksanut lähteä.

Yksi asia mikä edelleen aina Marvelin leffoja katsellessa suuresti harmittaa on Dolby Atmosin puute Itunesissa. Tähänkin leffaan Atmos olisi varmasti tuonut vielä sen pienen lisän nautintoon. Alkuperäisenä leffa kuitenkin on Atmos. Näillä kuitenkin mennään, katsotaan tuoko Disney+ asiaan muutosta ja tuleeko sitä itse maksettua. Joka tapauksessa tämä Avengers saaga sai tässä päätöksensä ja Marvelin hahmoja elokuvassa parveili oikein kunnolla. En nyt sitten tiedä kuinka paljon tämä saaga on itselleni antanut, ei ehkä paljonkaan, mutta monelle sarjakuvan ja Marvelin faneille sitäkin enemmän. Kyllähän Marvelin leffat yleensä kaikki ovat hyvinkin katsottavia ja ennen kaikkea näyttäviä, mutta hieman syvempää juonta näihinkin aina kaipaisi. Ihan kiva ilta päivä joka tapauksessa.

Tätä postausta kirjoittaessa muuten istun parhaillaan leffa huoneessa ja kuuntelen musiikkia. Pakko sanoa, että PB16 ja Klipsch 280F kuulostavat kyllä yhdessä ihan mielettömän hyviltä. Monitor Audioiden jälkeen musiikkikin on saanut aivan uuden sävyn. Musiikki on paljon pehmeämpää ja lempeämpää. Musiikki, jota itse kuuntelen on saanut aivan uuden tason, josta nautin todella paljon. Eihän tämä järjestelmä tietenkään mikään 100000 euron musiikkikokemus ole, mutta ei ole tarkoituskaan. Sanoisin, että hinta-laatusuhteella kuitenkin aika toimiva setti. Minä ainakin nautin enkä kaipaa mitään muuta.

Sunnuntaina aamupäivään piti saada hieman scifiä ja toimintaa. Kuudestatoista UHD-playerin kanssa tulleesta leffasta harva on enää katsomatta, mutta yksi niistä oli Alien Covenant. Tälläkin kertaa ensi ajatus oli, että ei varsinaisesti minun leffoja, mutta ihan vaan äänien takia tarvitsee katsoa. Leffa ei tälläkään kertaa myöskään antanut paljon enempää. Sinällään oli ihan hauskaa, että elokuva taisi olla jatko-osa Promethius leffalle, vaikka tätä en tiennytkään (eikä taida olla virallinen jatko-osa. Joka tapauksessa fiilis oli kuin olisi katsonut Promethiuksen uudelleen, leffa ei tuosta paljon eronnut eikä kyllä tuonut muutenkaan mitään uutta.

Äänimaailma oli ok, mutta ei kyllä ihan John Wickille pärjännyt. En myöskään katsonut leffaa kovinkaan kovilla äänillä, vaan yritän edelleen etsiä tasoa, jolla leffa on samalla nautittava, mutta äänet osuvat. Tänään muut äänet olivat aika hyvät, mutta subbareita joutui taas hieman säätämään kovemmalle. Jotenkin tuntuu, että minulle subbarien äänenpaine on vakio, muut äänet vaan vaihtuvat. Muutamat Atmos effektit toimivat tässä leffassa mainiosti.

Siitä se ajatus sitten lähtikin, eli voisiko vielä jotain säätää paremmaksi? Muutamia ideoita oli taas tullut ja tiesin, että hieman vielä pystytään parantamaan. Toisaalta koska sunnuntaina ei ollut muutakaan tekemistä, niin päätin sitten testailla hieman enemmänkin. Jonkin aikaa yritin lähinnä subbarin omien säätöön kautta löytää vielä hieman parempia lähtöasetelmia ennen MiniDSP:n kanssa säätämistä. Mutta sitten tuli se kuningas idea, eiköhän roudata tuo lähes sata kiloa kuitenkin huoneen perälle ja katsotaan mitä siitä tulee. No eipä tullut. Sain subbarin kohtuullisella vaivalla huoneen perälle, mutta mitään varsinaista hyötyä tuosta voimailusta ei ollut. Käyrät eivät parantuneet oikeastaan lainkaan. Jonkin aikaa yritin, mutta sitten totesin, että jos tästä ei kerran mitään järisyttävää parannusta ole kuitenkaan tulossa, niin miksi uhraisin tuon siistin ja tilaa säästävän sijoituksen scriinin alla. Lisäksi olen todella alkanut tykkäämään siitä, se nimittäin näyttää myös aika hyvältä.

Nooh, subbari takaisin eteen ja säätämään. Jostain syystä mikään ei tällä kertaa mennyt yhtä hyvin kuin viimeksi. Aika paljon sai tällä kertaa tehdä töitä, jotta kaikki sai kohdalleen. Lopputulos kuitenkin hyvinkin tyydyttävä, etenkin ennen Audysseita. Jostain syystä en edelleenkään ole täysin sujut tuon Audysseyn kanssa. Eniten minua risoo se, että kun kuitenkin tulen säätämään kaiuttimet ”pieniksi”, niin miksi Audyssey ei tee sitä automaattisesti tai anna edes mahdollisuutta niiden valitsemiseen ENNEN kalibrointia. Pitää tutkia asiaa hieman lisää. Ehkäpä pitäisi hylätä koko Audyssey ja säätää kaikki itse. ..

Lauantai-iltaan piti löytää vähän huumoria ja Game Over, Man! on ollut odottamassa listalla pitkään. Katsoin tätä leffaa jo jossain välissä muutaman minuutin, mutta totesin, että ei vaikuta hyvältä. No, annoin leffalle toisen mahdollisuuden. Huumori on vaikea laji. Todellisia klassikkoja kuten Kauhea Kankkunen yksi tulee eteen harvoin. Jotenkin tuntuu, että etenkin toiminnan ja huumorin yhdistäminen on näistä huumorileffoista se kaikista vaativin. Tälläkin kertaa tämä leffa ei kovinkaan paljona naurattanut. Se, että räjäytetään jonkun pää vahingossa kun painetaan väärää nappia ei ainakaan minua saa enää nauramaan. Tappamista on leffoissa jo muutenkin aivan riittävästi, huumorileffat voisivat minun puolestani siis olla jotain muuta.

Katson nykyään enää harvoin komedioita, etenkin kaikkea tätä grazy komedia osastoa. Ne yllättävät positiivisesti vaan niin niin harvoin, että en viitsi edes vaivautua. Tämäkin leffa oli aika surkea suoritus niin näyttelemisen kuin juonenkin osalta. Toisaalta parempia leffoja saattaisi löytyä kyllä Itunesin puolelta tai levyltä, mutta vielä harvemmin ole valmis komedioista maksamaan. Yhtään sellaista leffaa en ole tainnut vuosiin ostaa, jossa äänet ei olisi pääasia.

Myöhäisiltaan tuli sitten yllättäen vielä toinenkin leffa vaimon halutessa lähteä katsomaan Pitkä Tyttö leffaa Netflixistä. Romanttinen komedia, nuoriso komedia, draama komedia tai mitä tahansa genreä tähän elokuvaan nyt sitten haluaakaan käyttää. Olen itsekin ollut aina luokan pisimpiä, joten sinällään mitään yllättävää tämän nuoren naisen elämässä juuri minulle ei ollut. Kysymykseen ”tuuleeko siellä ylhäällä” on itsekin tullut monta kertaa vastattua.

Leffa oli ihan ok, ja toisaalta taas kiva välillä katsoa leffaa myös todella hiljaisilla äänillä. Toisaalta myös seura oli loistavaa, eli kiva kun ei tarvitse aina katsella leffoja myöskään yksinään. Vaimo sinällään ei tykkää kovista äänistä ylipäätään, joten action leffoissakin äänet ovat aina paljon pienemmällä yhdessä katsoessa. Tällä kertaa myös Netflix toimi kunnolla, vaikka tälläkin kertaa Netflixin käynnistäminen vaati vierailun ExpressVPN sivustolla. En ymmärrä miksi tämä tapahtuu, mutta sitäkin on kai pakko taas alkaa selvittämään. Heillä on sinällään aktiivinen ja hyvä asiakaspalvelu, mutta aikaa jokaisen asian selvittämiseen aina menee. Heillä kuitenkin on tapana aloittaa selvitys aina pisteestä A, vaikka ongelman tietää jo itse johtuvan jostain monimutkaisemmasta.

Mitä on hyvä basso? Siihen saatiin taas tänään uusia ulottuvuuksia. John Wick 2 oli elokuvana mielestäni parempi kuin ensimmäinen. Juoni jatkui sujuvasti ensimmäisestä osata ja leffaan pääsi heti kiinni. Olen muuten nähnyt tämän joskus ennenkin, mutta sekään ei kokemusta häirinnyt. Leffan juoni ei tässäkään tapauksessa ollut mikään yllättävä, vaan hyvin suoraviivaisesti tapetaan kaikki, jotka eteen astuu. Eikä muuten tule meno muuttumaan kolmanteenkaan osaan kuten lopussa hyvin kävi ilmi, ”Who ever comes, I’ll kill them all!”Joka tapauksessa tämän nähtyään kolmannen osan odotusarvo nousi, onhan sitä muutenkin niin paljon hehkutettu.

Mitä sitten tulee siihen bassoon. Tässä leffassa bassotoisto tuli loistavasti esiin taas uudessa elementissä eli aseen laukauksissa. Luodit viuhuvat tässä sarjassa tiuhaan ja napakasti. Luodit lähtevät kuin tykin suusta, tarkasti ja painavasti. Tämän elokuvan äänimaailmassa parasta oli juuri nuo laukaukset, jotka eivät vaan tuoneet esiin loistavaa subbaria vaan koko idean Atmos äänistä. Surround kaiuttimeni ovat luokkaa ihan hyvät ja atmos kaiuttimet luokkaa vähintäänkin hyvät. Siitä huolimatta vahvistin, atmos ja hyvät subbarit saavat huoneen kuulostamaan kuin joka kaiutin olisi PB16. Onneksi matalimmat taajuudet eivät ole suunnattuja, silloin kotiteatterin rakentaminen olisi huomattavasti hankalampaa. Toisaalta, tämäkin taas osoittaa, kuinka tärkeä yksittäinen elementti hyvä subbari on. Sillä saa helposti nostettua koko järjestelmän laatua enemmän kuin millään muulla. Tämän lisäksi hyvä ääniraita ja atmos sai luodit tuntumaan kuin ne oikeasti olisivat sinkoilleet huoneen seinille.

Tänään on myös tullut taas vietettyä paljon aikaa Youtubessa. Mielenkiintoa on herättänyt erityisesti MiniDSP ja Dirac Live. Dirac Liven saisi helposti liitettyä jo olemassa olevaan MiniDSP 2×4 HD boxiini, mutta onko siitä lisähyötyä. Selvitystyö jatkuu. Lisäksi ajatuksissa on vielä hieman tarkentaa huoneen kalibrointia, mutta katsotaan milloin sen jaksaa tehdä.