Tänään pitkään odotettu päivä kotiteatterissa kun Itunesin saapui vihdoin uusin Fast & Furious leffa Hobbs and Shaw. Leffa tuli nähtyä jo aikaisemmin elokuvateatterissa ja siitä voi siis lukea oman kirjoituksen blogista aiempaa. Hobbs and Shaw on vähän niin kuin Tokyo Drift, hieman oma osansa pitkän saagan keskellä. Joo, toki saaga jatkuu, mutta jotenkin olisin kaivannut tähän elokuvaan hieman laajemmin sarjan omaa kaartia pelkästään Stathamin ja Johnssonin lisäksi. Oliko tämä sitten vaan väkisin väännetty jatko-osa, ehkä ei, mutta jotain silti jäin kaipaamaan.

Kirjoitin muistaakseni jo leffateatterikerran jälkeen, että elokuvan Atmos-raita ei aivan vakuuttanut, eikä se kyllä vakuuttanut aivan kotonakaan. Rymistelyä, pommeja ja muuta actionleffakamaa tästä toki löytyi ja äänet sikäli kuulostivat myös Arcamin kanssa todella hyviltä, mutta Atmosta ei mielestäni käytetty kovinkaan hyvin. Muutamassa kohdassa, jossa sitä käytettiin, huomasin eron 7.2.4 ja 5.2.2 välillä selvästi. Piti oikein nojata kunnolla eteenpäin, jotta Atmoskaiuttimista sai aidon fiiliksen esiin. Jep, toki kaiuttimeni ovat tällä hetkellä aavistuksen edessä juuri tuosta syystä, mutta kuitenkin. Leffassa nuo oikeastaan ainoa kunnon Atmoskohdat musiikin lisäksi siis liittyvät näihin kohtiin, jossa tietokone puhuu Idris Elban esittämälle ”pahikselle”. Arcam vai Denon, Hobbs and Shaw eivät vielä tuohon täysin vastanneet, kokeilut siis jatkuu.

Äänien lisäksi pitää muutama sana mainita myös kuvasta. Kuva oli varsin hyvää, mutta sekään ei ehkä aivan 7 osan UHD-levylle pärjännyt. Tässä leffassa oltiin aika paljon kohtuullisen tummissa maisemissa, ja se aina vähän rokottaa kuvan ”näyttävyyttä” vaikka kuvanlaatu siis tälläkin kertaa Itunesissa oli vallan mainiota. Muutamia varsin näyttäviä hidastuskohtauksia leffaan oli myös löytänyt, ja tällä kertaa niitä käytettiin hyväksi varsin oikea-aikaisesti ja hyvin. Tykkäsin.

Juonellisesti leffa seurasi hyvin tarkasti normaalia kaavaa, jonkinlaista pientä vaihtelua voisi jälleen kaivata näiden koko maailman kaatavien tappajavirusten tilalle. Ymmärrän hyvin, että Hollywoodissa päästään helpommalla kun kopioidaan samaa hittimateriaalia samoilla varmoilla nimillä ja näyttelijöillä, mutta voitaisiinko edes juoneen panostaa sen verran, että keksitään vaihteeksi jotain uutta. Ei tämä nyt siis ainakaan kotona katsottuna ollut aivan niin mahtava spektaakkeli kuin olisi ehkä tähän päivään toivonut, mutta toki Fast and Furious on aina Fast and Furious. Josko seuraava osa olisi sitten taas enemmän koko porukalla tehtyä, tai sitten vaan annetaan jo olla. Kumpi toive toteutuu, tuskin kumpikaan.

Jo leffassakäynnin jälkeenkin taisin mainita, että iso osa tätä leffaa oli ”muka hauska” sanailu, joka tosin meni pahasti yli. Kivat pienet heitot ovat olleet iso osa näiden kahden sankarin keskenäistä dialogia, mutta tässä jaksossa mentiin jo niin paljon yli, että esimerkiksi lentokonekohtauksessa lähinnä vain kyllästytti.

Tänään muuten yllätti myös posti, eli Black Fridayn satoa käytiin tänään postista noutamassa, näillä pärjää taas hetken. Tässä myös siis hieman tietoa siitä mitä tässä blogissa on tulevaisuudessa odotettavissa. Osa Black Firday leffoista vielä matkalla, niistä taas lisää myöhemmin.

Arcamin testailut jatkuu ja tänään vuorossa oli 3D materiaalin testaamista. Elokuvaksi valikoitui Hobitti – An Unexpected Journey, jonka ostin tuossa halpahyllystä jokin aikaa sitten. Leffa ei ole minua pahemmin koskaan kiinnostanut, mutta samainen elokuva itseasiassa löytyy silti hyllystä myös tavallisena Blueray-levynä. Hobitti elokuvasta on jotenkin sadunomainen odotus, joka ei kuitenkaan ikinä ole vielä täyttänyt toiveita, eikä tehnyt sitä tälläkään kertaa.

Elokuvan olen katsonut joskus kotona ennenkin, mutta aivan varma en ole, että olenko sitä katsonut silti koskaan loppuun asti. Tänään katsoin, vaikka rankkaa tuo kaksi ja puolituntia oli tälläkin kertaa. Elokuva oli jopa niin pitkä, että tämä 3D-versio oli pitänyt jakaa kahdelle eri levylle. En ole ikinä ennen nähnyt, että sama elokuva on jaettu kahdelle eri levylle, sarjoja toki on paljonkin. Jotenkin Hobitit eivät vaan osu, vaikka jonkinlainen juoni leffoissa varmasti on, itselleni se ei aukea kovinkaan mielenkiintoisesti. Anteeksi nyt vaan kaikille Hobitti-faneille, niitäkin varmasti riittää.

Tarkoituksena kuitenkin tänään oli testata ennen kaikkea Arcamin 3D-kuvaa. Ja kyllä, 3D toimii ilman minkäänlaisia ongelmia myös Arcamissa, niin toki pitikin. 3D-elokuvana Hobitti tosin ei päässyt lähellekään Transformerssia. Kyllä tämäkin elokuva näytti erittäin hyvältä, mutta ei missään tapauksessa niin vakuuttava kokemus kuin Transformers. Osaltaan tätä varmasti selittää tämä satumaailma, jonne tapahtumat sijoittuu, itse tykkään enemmän 3D-elokuvista, jotka ovat niin sanotusti todellisuutta. Näin tosin hyvin pitkälle menee myös koko leffamakuni. Toki elokuvassa maisemat olivat varsin hienoja, mutta ne ovat usein aivan yhtä vakuuttavia myös hyvällä 2D-laadulla. Se mikä on aikaisemmin häirinnyt 3D-elokuvissa häiritsi paljon tänäänkin, eli liian nopeasti, liian lähellä liikkuvat (taistelu) kohtaukset. Asiat vaan vilisee ohitse, eikä ehdi reagoimaan mitä tapahtuu. Toki tätä tapahtuu myös 2D:nä, mutta jostain syystä se ei häiritse yhtä paljon kuin 3D:n kanssa.

Ääniä en päässyt vieläkään täysillä Arcamin kanssa testaamaan, mutta ensi viikolla kun Black Friday UHD:t saapuvat, päästään todenteolla itse asiaan. Elokuvan äänet olivat vain 5.1 tasoa ja ensimmäisen tunnin katselin leffaa Dolby Surroundina. Kaikki kanavat siis olivat tässäkin käytössä (5.2.2), mutta puolessa välissä leffaa piti vaihtaa Neural:X päälle, Neural:X nyt vaan sattuu kuulostamaan paljon paremmalta, myös Arcamissa. Äänet olivat ihan ok, mutta edelleen odotan kun pääsen vihdoin kunnolla Atmos-raitojen pariin, silloin Arcam toivottavasti näyttää vihdoin viimeisen päälle karvansa. Odotusarvot ovat.. .. katossa!

Ilta kaipasi tänään vielä hieman romanttista komediaa, joten Netflixistä tähän tarpeeseen löytyi Samassa Juonessa niminen leffa, jossa pari kiireistä johtajan assistenttia naittavat pomonsa yhteen, että saisivat edes hetken rauhaa. No, jokaiselle varmaan tässä vaiheessa on juoni selvillä, eli lopulta pomoista ei tule pareja, vaan naittajista. Siinä vaiheessa sitten tapahtuukin kaikenlaista pientä säätöä.

Leffa oli tähän genree varsin leppoisa pätkä, eikä niin sanottuja noloja hetkiä juurikaan tullut. Hyvän romanttisen komedian tavaramerkki on ehdottomasti se, että myötähäpeäkohtauksia on mahdollisimman vähän ja niitä tässä ei ollut kuin pari todella pientä ja mitätöntä.

Yksi syy leffan valintaan oli jälleen kellonaika, eli jotain piti katsoa, johon ei tarvita ääniä. Ääniä tähän leffaan ei kyllä pahemmin tarvittukkaan, mutta ajoi tällä kertaa asiaansa varsin hyvin. Ehdottomasti ihan positiivinen leffa, jos kaipaat kevyttä romanttista komediaa päivään.

En oikein edes tiedä mistä tämä elokuva on hyllyyn päätynyt, mutta varsin hyvä toimintaelokuva vuodelta 2018. Leffa ei siis ole edes kovinkaan vanha, mutta siitä huolimatta äänet leffassa olivat vain 5.1 ja kyseessä siis muutenkin vain tavallinen blueray levy. Leffassa olisi esimerkiksi Atmostakin voinut varsin hyvin käyttää, näin ollen hieman yllättynyt, että sitä ei leffasta löytynyt.

Aika monta sukellusveneleffaa on tullut kesän aikana nähtyä, mutta tässä nyt sillä asialla ei ollut mitään tekemistä leffan kanssa, vaan kyseessä nyt vaan oli sukellusvene ympäristönä. Tämän sanon nyt etenkin sillä mielellä, että näissä aikaisemmissa sukellusveneleffoissa äänet ovat olleet varsin mallikasta luokkaa. Tämä leffa ei aivan siihen päässyt, eikä Arcam myöskään päässyt ihan parastaan tänään esittelemään. Äänet koko leffassa itseasiassa varsin mitään sanomattomat vaikka potentiaalia olisi ollut vaikka mihin.

Ennen leffaa piti kuitenkin taas leikkiä hieman Arcamin kanssa. Eli ensimmäiseksi piti ladata netistä uusi softa ja ajaa se laitteelle. Tämä itseasissa meni paljon kivuttomammin kuin nämä tikulta tehtävät yleensä menevät. Tikku sisään, laitteesta pari nappia pohjaan ja hetken päästä (n.15min) kaikki valmiina. Tosin, kun piti varmistaa onko oikea softa sisällä, painoin vahingossa väärää näppäinyhdistelmää ja Arcam päätti sitten tehdä tuon kaiken uudelleen, eli softa on nyt sitten varmuuden vuoksi ladattu kahteenkin kertaan.

Toinen oleellinen asia tämän jälkeen oli vielä ajaa Dirac Live uudelleen, ja tällä kertaa siis Dirac Live 2.o versio. Ohjelma oli hyvin eri näköinen, mutta toisaalta kaikki toiminnot olivat jo varsin tuttuja. Jostain syystä puolissa välissä ohjelmaa Dirac Live alkoi hieman pätkimään ja jouduin aloittamaan kaiken uudelleen alusta. Syyksi tähän epäilen sitä, että Dirac Liven ja prosessorin pitää olla samassa verkossa, ja tällä kertaa läppäri taisi vaihtaa verkkoa kesken kalibroinnin. Toisella yrittämällä kaikki sitten menikin varsin kivuttomasti ja helposti. Dirac Live ei siis ainakaan perustoimintojen osalta ole kovinkaan vaikeaa käyttää. Vaatii ehkä kuitenkin hieman enemmän perehtymistä ja ymmärrystä asioista kuin Denonin erittäin yksinkertainen ja automatisoitu Audyssey. Kumpi on parempi, siihen en osaa tässä vaiheessa sanoa yhtään mitään, mutta hyvää jälkeä Dirac Live todellakin tekee, tämä leffa ei nyt ehkä kuitenkaan saanut sitä aivan oikeuksiinsa. Yksi mielenkiintoinen juttu muuten tuli esiin, eli eilen Dirac Live 1.0 meni subbarien osalta heittämällä läpi, tänään piti molempia subbareita säätää -3 db ennen kuin homma meni läpi. En tiedä miksi, mutta eipä sillä myöskään mitään merkitystä ole.

Äänien osalta on kokonaisuudesta vielä kirjoitettava sen verran, että yllättävän kivasti tuntuu kaikki toimivan, vaikka kaiuttimia onkin tällä hetkellä vähemmän käytössä. Esimerkiksi Atmos kaiuttimet erottuvat nyt paljon paremmin, johtuuko se sitten siitä, että toinen pari vierestä puuttuu, ja onko se sitten hyvä vai huono asia, vaikea sanoa vielä tässä vaiheessa. Hieman samaa efektiä voisi kuvailla surroundien osalta, mutta missään nimessä siis tila ei tunnu tyhjältä, joka siis omalta osaltaan vahvistaa sitä ajastusta, että 13 tai 16 kanavaa huoneessani saattaisi olla jopa liian paljon. Nyt kaiuttimilla on tilaa hengittää, ja se tuntuu nyt ainakin toistaiseksi toimivan varsin hyvin.

Lopuksi vielä paluu siihen itse leffaan, eli varsin hyvästä elokuvasta oli kyse, vaikka ei siis missään tapauksessa mikään klassikko tästä tulekaan. Juoni kantoi yllättävän hyvin loppuun asti ja oli varsin yllätyksellinen aivan viimeiseen hetkeen asti, huolimatta siitä, että vastaavia leffoja on nähty monta ennenkin. Leffa oli erittäin hyvin roolitettu, toisaalta voiko kovin väärin mennä, jos puhutaan Amerikkalaisesta toiminnasta ja päärooleissa Van Damme ja Dolph Lundgren. Tosin, tätä leffaa silti pitivät pystyssä jopa vieläkin paremmin loistavat naisnäyttelijät Jasmin Waltz ja Courtney B. Turk. Ei klassikko, mutta hyvä leffa.

Olin vuonna 2017 katsomassa Tuntemattoman Sotilaan uusintaversion elokuvissa ja elokuvasta jäi todella hyvä maku. Elokuva oli todellakin tehty laadulla, enkä puhunut nyt niinkään juonesta, joka varmasti kaikilla oli enemmän kuin hyvin tiedossa, mutta elokuvan laatu oli hyvinkin kansainvälistä luokkaa. Elokuvan tietoja tulessa ulos paljon mietitytti miten Suomen eturivin koomikot selviävät tälläisestä hyvinkin erilaisesta roolista, mutta uskottavuus herroilla oli todellakin huippuluokkaa, ja ekaa kertaa nähdessään yksikään ei varmasti pitäisi näitä näyttelijöitä koomikkoina. Ei sikäli, kyllähän tähän elokuvaan paljon huumoriakin mahtuu, miten tuolla metsässä olisi ilman voinut pärjätäkkään, kaikesta kauhuista huolimatta.

Nyt kuitenkin itsenäisyyspäivän kunniaksi piti tuo pitkään hyllyssä odottanut levy katsoa taas uudelleen myös kotona. Taidan olla sen kotona katsonut kerran ennenkin, mutta tänään Arcamia testaillessa oli hyvä väli tuota jälleen katsoa. Levyllä tosiaan on mukana myös Atmos äänet, joka edelleen tänäkin päivänä taitaa Suomessa olla aikamoinen harvinaisuus. Yhtään elokuvaa en itse tämän lisäksi tiedä, enkä googlettamallakaan nopeasti löytänyt kuin ehkä yhden. Kertokaa toki ihmeessä, jos sellaisia tiedätte, kiinnostaa kyllä katsoa!

Kyllähän tuo elokuva on todella pitkä, mutta toisaalta leffan kerronta ja jutut ovat sen verran hyvää tasoa, että kyllä tuota jaksaa useammankin kerran katsoa. Toki siitä löytyisi myös lyhyempikin versio, mutta sitä en ole vielä koskaan katsonut. Tänään jopa kävi mielessä, mutta ei sitten kuitenkaan. Rokka, on jotain mikä hyvin pitkälle vielä tänäkin päivänä kuvaa hyvin suomalaisuutta. On mielestäni ehdottomasti suuri Suomalainen kunnia teko, että tästä elokuvasta tehtiin uudistettu versio, ja ennen kaikkea, että se tehtiin todellakin näin hyvin. Historiaa ei saa unohtaa. En tosin vieläkään ymmärrä, että tämä ei ollut vuonna 2017 vuoden elokuva, siihen tosin taisi enemmän vaikuttaa ei elokuvalliset asiat.

Ennen elokuvaa piti kuitenkin säädellä hieman Arcamin asetuksia, ja vihdoin myös ensikosketus Dirac Liveen. Dirac Liven käyttö oli itseasiassa paljon helpompaa kuin ajattelin, ja asetusten laittaminen meni paikoilleen varsin helposti. Joo, toki tässä vaiheessa tarkoitus oli vain laittaa asetukset sinne päin, ohjelmaan tai asetuksiin en sen tarkemmin mennyt, vaan annoin valmiiden suositusten hoitaa homman. Tykkäsi todella paljon, että asetuksia pystyi tekemään ilman johtojen liittämistä vahvistimen taakse. Ainoa johto mikä vaadittiin oli mikrofonin johto läppäriin, Umik:hän minulla oli jo valmiina, joten laadukkaasta mikistä homma ei ainakaan jää kiinni.

Dirac Liven jäljestä täytyy sanoa, että olen todella tyytyväinen. Toki tuo Arcam on itsessään jo hieman eri tason laiten kuin Denon, mutta siitäkin huolimatta Diracin jälki oli todella huikeaa. Suurimmat erot, jotka aikasempaan huomaan, on etenkin etuäänikentän uskomaton kolmi-uloitteisuus. Ennen äänet tulivat edestä, kaiuttimista, nyt ääniä tulee kaiuttimista, kaiuttimien vierestä, ja niiden takaa. On uskomatonta, miten äänet ovat todellakin heränneet eloon. Kaikista mykistävintä on kun äänet tuntuvat tulevan kuin seinän ulkopuolelta, vaikka kaiuttimet ovat tukevasti skriinin takana. Tässä vaiheessa pitää kuitenkin muistaa, että viisikanavainen Rotel, joka pääkaiuttimia ohjaa on edelleen se täysin sama vahvistin kuin aikaisemminkin ja kanaviakin tällä hetkellä käytössä vain 5.2.2. Arcamissahan on varaa aina 7.2.4 setuppiin asti, mutta siitä tehdään päätöksiä vasta tulevaisuudessa, jos tuo Arcam nyt edes taloon jää.

Muitakin uusia havaintoja tuli tänään tehtyä, eli Arcam on vielä päivittämättä uusimpaan firmwareen, joten se on edessä huomenna. Vasta tuon uusimman ohjelmiston jälkeen laitteeseen tulee myös tuo IMAX Enhanced ominaisuus. Mielenkiinnolla odotan mitä muuta tuo päivitys tuo tullessaan. Tämän lisäksi myös havaitsin, että ilmeisesti laite tukee myös uutta Dirac Live 2.0 ohjelmistoa, jonka tänään jo koneellekin ehdin ladata, mutta en tutustua sen enempää. Joka tapauksessa tuossa paketissa tehoja pitäisi olla vieläkin enemmän, joten innolla odotan, että mitä tästä vielä tulee. Testailut siis jatkuu, samoin tietysti leffat.

Eilisellä leffateatterireissulla tuli sitten vierailua myös Audiokaupalla, tai ehkä paremminkin pitäisi sanoa heidän varastollaan. Kävin nimittäin noutamassa koekäyttöön Arcamin käytetyn AV860 prosessorin. Tähän asti käytössä on aina ollut vain AVR tyypin laitteita, mutta nyt päästään huoneessa testaamaan hieman laadukkaampaa kotiteatterin sydäntä. Arcam AV860 on 7.1.4 tyypin prosessori, mutta koska minulla on huoneessa valmiina vain seitsemälle kanavalle vahvistimia, niin näillä lähdetään liikkeelle. Prosessori tukee Dolby Atmosta, DTS:X:ää ja uutena formaattina Imax Enhanced formaattia. Tätä formaattia en ole koskaan vielä päässyt testaamaan, ja toisaalta, jos Arcam jää huoneeseen pidemmäksi aikaa, tarkoittaa se sitä, että Auro 3D:stä joudun tällöin luopumaan.

Tuo Auro 3D on nyt joka tapauksessa jo jäänyt taka-alalle, sillä kaikki siihen omistamani materiaali on jo katsottu ja toisaalta tuon käyttäminen optimitasolla yhdessä Atmoksen kanssa ei onnistunut kuten olisin halunnut. Tuonkin aikaansaaminen siis olisi vaatinut vahvistimen vaihtoa. Olen kuitenkin tuota Auro 3D:tä paljon miettinyt, ja miettinyt onko sillä sitten oikeasti merkitystä (tulevaisuutta) vai ei. Toki edelleen hieman ihmetyttää, että miksi kaikki uudet laitteet sitä tukevat, jos sille ei tulevaisuudessa ole lisää materiaalia kuitenkaan tulossa.

Arcam tuli sitten aamulla otettua paketista ja laitettua laitehyllyyn Denonin tilalle. Laitteen mukana ei tullut lainkaan kaukosäädintä (normaalisti kuuluu toki), joten ensimmäisenä laite piti yhdistää Harmonyn kanssa. Tässä sitten ei mennytkään montaa sekuntia ja laite hallinnassa. Harmony ei varsinaisesti korvaa laitteen kaukosäädintä, mutta kun laite on asetettu, kaikki oleellinen hoituu loistavasti ilman ongelmia. Arcamin tapauksessa kaikki oleellinen säätö muutenkin tehdään tietokoneella, joten sinällään mitään harmia tästä ei pitäisi syntyä. Saa nähdä tuleeko kaukosäädintä jossain vaiheessa ikävä.

Ensimmäiseksi testiksi laitoin vain kaikki oleelliset johdot kiinni ja laite tulille. Totesin jo heti alkuun, että jokin ei nyt vain ihan kohdillaan ole. Kuuntelin muutamia demoja, mm. Hans Zimmeriä ja totesin, että kivalta kuuluu, mutta ei varmasti ihan siltä miltä pitäisi. Ei muuta kuin Harmonyllä valikot auki ja katsomaan mitä sieltä löytyy. Valikot ei varmasti ole aivan yhtä helppokäyttöiset kuin Denonissa, mutta toisaalta, hyvin yksinkertaiset. Takakaiuttimet pois päältä, etäisyydet ihan väärin, Atmokset pois päältä jne. Eli luonnollisesti laite pitää ensin säätää huoneeseen sopivaksi, ja vasta sen jälkeen voi alkaa tekemään parempia johtopäätöksiä.

Yksi aivan ehdottomasti suurimpia syitä tätä laitetta nyt testata ja harkita on ehdottomasti Dirac Live huoneen korjaus. En ole oikein vieläkään varma mitä mieltä olen Audysseystä, mutta joka tapauksessa Dirac Liven pitäisi viedä Audusseytä kuin sitä kuuluisaa litran mittaa. En malta mitenkään odottaa, että pääsen Diracin kimppuun, mutta sitä ennen laitetta kuitenkin oli pakko päästä hieman testaamaan. Fast & Furious 8 oli vielä tällä kierroksella katsomatta, mutta jotakuinkin mielessä miltä se on aikaisemmin kuulostanut, joten päätin laittaa sen pyörimään. Hobbs & Shaw:han on aivan kulman takana, joten miksikäs ei.

Laitteen säädöt siis aivan puuta heinää, mutta muutamia ajatuksia ensimmäisestä kokemuksesta. Ensimmäinen mikä todella kuulosti huonolta oli subbarit. Subbarien äänentasoa piti Arcamista vääntää peräti -10db alemmaksi, jotta ääni kuulosti edes jotenkin luonnolliselta. Ääniraidasta todellakin huomasi, että kaikki säädöt eivät nyt ihan täsmää. Muutamia mielenkiintoisia havaintoja kuitenkin pystyi jo tässä vaiheessa tekemään. Muutamissa kohdissa äänet kohdistuvat todella eri lailla kuin Denonissa. Äänet pystyy etuseinässä erottelemaan paljon paremmin. Atmokset ja surroundit ovat tällä hetkellä todella hiljaisella, mutta muutamassa kohdassa kului jotain todella erikoista, ja nyt ääni todellakin liikkui tilassa. En malta mitenkään odottaa, että pääsen seuraavaksi leikkimään Diracin kanssa. Tehoakin löytyy kuin pienestä kylästä, voluumit olivat ainoastaan 60db ja siitä huolimatta käytiin välillä jo 107db:ssä.

Leffasta en nyt ala sen enempää kertomaan, mutta kyllähän tämä kahdeksaskin jakso on jäätävän hyvä leffa. Näyttelijäkaarti edelleen huippuluokkaa ja hidastumisen merkkejä ei ole näkyvissä. Kuvanlaatu ei millään yllä seiskan tasolle, mutta tuonhan toki katsoinkin viimeksi UHD laadulla, tämä oli vain tavallinen blueray. On myös mielenkiintoista nähdä miten Arcam toimii UHD kuvalla, mutta sen aika on hieman myöhemmin. Kuva joka tapauksessa tuli ruudulle asti, joten voidaan sanoa, että 4k ainakin toimii. Seuraavaksi sitten Diracin kimppuun.

Pitkästä aikaa jälleen elokuvateatterissa ja tänään ensimmäistä kertaa Itiksen Luxe salissa. Pitkästä aikaa kiva olla leffassa, mutta toisaalta eipä tarvitse taas pitkään miettiä miksi mielummin katson leffoja kotona. Yritin saada paikan mahdollisimman keskeltä niin, että ihan vieressä ei istuisi kukaan. No, vaikka ostin paikkani aika myöhään, niin viereeni löysi vielä pari nuorta neitiä, jotka yllättäen olivat ostaneet kaikista kovinta ääntä pitävät sipsipussit mitä löytyy. Äänekkäitä sipsipusseja löytyi myös monelta muulta, joten leffan äänistä ei tällä kertaa ihan täysin päässyt nauttimaan. Asia ennen kaikkea tänään korostui siinä mielessä, että leffassa pääosassa ei olleet äänet, vaan dialogi.

Luxe salissa on muutenkin panostettu jalkatilaan ja hyviin tuoleihin. Tuolit olivat tavallaan hyvää tasoa, pehmeät ja kohtuu mukavat istua, mutta tälläkään kertaa tuoleja ei kyllä oltu suunniteltu pitkälle katsojalle. Tuolit olivat sähköisillä reclinereilla varustettu, mutta itsellä jalkatuki oli lähinnä polvien tasolla. Ei tarvinnut leffaa kauaa katsoa, kun jalkatuki piti jo laittaa pois (alas). Lisäksi toinen asia mikä todellakin häiritsi, oli käsinojat, jotka olivat eri korkeudella. Ei todellakaan hyvä juttu ja häiritsi leffasta nauttimisesta aika paljon.

Itse leffa sitten olikin parasta mitä on tullut leffassa aikoihin näkemään. Leffan juoni oli todella hyvä ja juuri sellaista leffaa mitä olen kaivannut ja toivonut löytävän enemmän. Leffassa oli huumoria, mutta ennen kaikkea leffassa oli todella paljon hyviä juonenkäänteitä ja tapahtumat eivät olleet kovinkaan ennalta arvattavissa. Leffa kesti parisen tuntia, mutta tippaakaan ei tullut loppua odotettua.

Olen usein puhunut tietyistä näyttelijöistä, jotka joidenkin roolien vuoksi tulee leimattua hyvin vahvasti. Daniel Graig yllättävää kyllä ei ole täysin tullut leimaannuttua Bondiksi, ja tässäkin leffassa aivan huikea roolityö, jossa tausta Bondista ei häirinnyt tippaakaan. Daniel Graigin rooli yksityisetsivä oli todella huikea osoitus todellisesta ammattilaisesta. Eikä kyllä tarvitse muitakaan rooleja arvostella, erittäin hyvää työtä kaikilta.

Ääniä ja kuvaa ei tarvitse kovinkaan paljon tällä kertaa arvioida, mutta toisaalta tämä oli täysin tiedossa ja tänään menin katsomaan puhtaasti hyvää juonta ja elokuvaa, en ääniä. Kuvasta hieman yllätti se, että elokuva ei täyttänyt ruutua kokonaan vaan reunoille jäi tyhjää. Tämä ehkä yllätti, mutta toisaalta voihan tämän olla yleistäkin, en vaan käy enää niin paljon leffassa, että tietäisin. Jotenkin vaan aina ajatellut, että leffassa elokuva täyttää aina skriinin kokonaan. Käykäähän ihmeessä katsomassa, vuoden ehdottomasti parhaita leffoja!

Mitä syntyy, jos yhdistetään hieman Fast&Furious ja Oceans leffoja? Jälleen kerran aivan mahtava Intialainen elokuva Drive. Tämä leffa löytyy Netflixistä ja suosittelen todellakin kaikkia tämän leffan katsomaan. Leffan yleisilme on todella hyväntuulinen. Päätin jo kauan sitten sopivassa välissä tämän elokuvan katsoa ja innostus elokuvaan syntyi siltä pohjalta, että elokuva vaikutti todella paljon Fast & Furious tyyppiseltä leffalta. Sitä se olikin, mutta ennen kaikkea positiivisesti yllätti leffan loistava Oceans tyyppinen juoni.

Molemmat Fast & Furious ja Oceans leffat ovat olleet omia suosikkeja jo pitkään ja kun niistä otetaan molemmista parhaat palat syntyy todella hyvä elokuva. Oceans leffoista tuttua kuvausta käytettiin hienosti hyväksi ja näyttelijätyö oli leffassa todella hyvää ja jokainen sopi rooliinsa loistavasti. Sen lisäksi, että roolitus oli onnistunut loistavasti, hoisivat jokainen näyttelijä myös näyttelemisen loistavasti. Pakko sanoa, että nämä Intialaiset elokuvat ovat viime aikoina todellakin päässeet yllättämään positiivisella tavalla.

Leffassa äänet olivat myös varsin hyvin kohdillaan. Tykkäsin leffassa ennen kaikkea muutamasta kohtauksesta, jossa käytännössä vaan soitettiin hyvää musiikkia ja bailattiin. Musiikilla ei sinällään ollut paljonkaan tekemistä itse juonen kannalta, mutta nämä kohtaukset saivat joka kerta todella hyvälle mielelle, ja jykevä basso tuntui luissa ja ytimissä. Leffassa surroundkaiuttimia käytettiin todella hienosti hyväksi ja elokuvan miksaus oli varsin kivaa kuunneltavaa.

Jokin aikaa sitten Filmihullun liikkeestä löytämäni Transformers 3D pääsi tänään testiin. Mietin pitkään tuon levyn hankintaa liikkeessä, tuossa vaiheessahan minulla ei ollut vielä mitään tietoa siitä, tuleeko tämä 3D edes huoneessani toimimaan. Päätin kuitenkin ottaa levyn mukaan, sillä sisälsihän se kuitenkin myös Dolby Atmos äänet ja voihan sitä toki sitten katsoa ilman 3D:täkin. Tällä hetkellä ei kaduta tippaakaan, aivan huikea 3D-leffakokemus omassa huoneessa takana!

Puhutaan ensin muutama sana laseista. Transformers elokuvan kesto oli kaksi ja puoli tuntia, ja lasit eivät häirinneet katsomista tippaakaan. Lasit eivät paina, ne eivät tunnut oudoilta eikä niitä leffan aikana kunnolla edes huomaa. Lasit toimivat täysin moitteetta, kertaakaan ne eivät vielä ole yhteyttä menettäneet. Kotona ruudun koko myös tuntuu olevan varsin hyvä, eli vaikka päätä hieman kääntää, kuva ei hyppää pois silmistä. Tämä oli leffassa hieman ongelmana, että päätä ei voinut oikein pitää siinä asennossa kuin toivoi. 3D leffaa katsoessa voisi istumapaikka olla ehkä aavistuksen edempänä, mutta ei mitään tarvetta edes tähän muutokseen.

Elokuvan kuvanlaadusta on sanottava, että olen todella myyty. Kuvanlaatu on hämmästyttävän näyttävää, harmittaa vaan kun sitä mitä itse näkee ei pysty tähän ikuistamaan kuvien muodossa. 3D tekniikka toimii hämmästyttävän hyvin, en olisi ikinä voinut uskoa, että sanon tämän, mutta 3D todellakin toimii kotona ja sitä on suuri nautinto katsoa! Onneksi näitä leffoja on vielä pari hyllyssä jotta asiaan voi tutustua lisää, mutta luottamus ostaa uusia 3D leffoja alehyllyistä on tällä hetkellä todella korkea.

Ne, jotka ovat blogiani pidempään lukeneet varmasti muistavat, kun puhuin näistä ensimmäisistä 3D-kokeiluista näillä sinipunalaseilla. Tänään tuli sen verran testattua, että nuo elokuva ovat siis tosiaankin eri tekniikalla tehtyjä, joten ne eivät näillä laseilla toimi. Kivoja muistoja, mutta enempää tekemistä näillä leffoilla ei enää nykymaailmassa ole. Idän Pikajuna ja Journey to the Center of the Earth siis saavat tällä erää jää arkistoon, tosin pitää todeta, että vastaavasti huomasin, että vanha Tron kylläkin toimii, ja tämä on aivan varmasti jossain välissä taas katsottava. Pelkästään tuon levyn valikotkin näyttivät jo niin upeilta 3D muodossa.

Elokuvakaan ei ollut aivan huono, vaikka miksikään Transformers-faniksi en itseäni vieläkään myönnä. Olen sanonut tämän ennenkin, Transformers leffat eivät ole suosikkielokuviani, mutta tykkään niitä kyllä katsoa. Tämäkin leffa oli varsin mukavaa katsottavaa, etenkin kun tuntuu, että en ollut leffaa ennen nähnyt. Hyvää viihdettä sairasloma-aamuun, etenkin 3D:n osalta. Äänet olivat varsin mallikkaita ja jyskettä ja jyrinää riitti kerrakseen. Edelleen on sanottava, että aivoni eivät taida vielä olla tarpeeksi harjaantuneet näin suureen informaationmäärään, meni taas pitkään ennen kuin kuva ja ääni yhdessä tuntuivat luontevilta ja hyviltä. Toki tässäkin leffassa varmasti osatekijänä oli, että ääniraita itsessään parani loppua kohden. Sinällään siis äänissä ei ollut mitään valittamista, kyllähän tämä elokuva niidenkin puolesta oli varsin mallikasta tavaraa.

Oletko joskus nähnyt huonoa rooliatyötä Anthony Hopkinssilta? Enpä taida olla minäkään. Tänään hieman itselleni tuntemattomampi leffa Blackway katsottavana Netflixin jenkkipuolelta. Leffa on julkaistu vuonna 2015 ja kertoo pienen kylän ihmisjahdista hitaasti, mutta hyvin laadukkaasti. Leffa oli todella mukavaa katseltavaa ja Anthony Hopkinsin roolityö toi jäätävän rauhallisuuden tähän tavallaan paljon toimintaa sisältävään leffaan. Hopkinsin olemus sai kaikki action kohtaukset näyttämään kuin hidastetuilta kohtauksilta. Myös Julia Stilesin roolityötä on jälleen pakko kehua. Todella ilmeetön, mutta vakuuttava suoritus, joka ei jättänyt mitään toivomisen varaa.

Elokuva kesti vain puolitoista tuntia, mutta oli täyttä tavaraa alusta loppuun. Leffaa oli kiva katsoa ja vaikka tällä kertaa joutuikin taas katsomaan leffan lähestulkoon ilman ääniä, oli äänetkin silti varsin positiiviset. Toki tämäkin leffa olisi pitänyt katsoa kunnon äänillä, mutta toimi kyllä näinkin. Kuvanlaadusta taitaa olla turhaa edes mainita, hyvin tumman puhuva elokuva Netflix HD laadulla.

Tänään tuli laitettua myös nuo Monitor Audion RSFX takakaiuttimet koemyyntiin. Jos saan ne kohtuullisella hinnalla myytyä ennen kuin Torissa olevat Klipschit menevät, saatan jopa päätyä vaihtamaan takakanaviin hieman etukaiuttimien kanssa paremmin sarjaan sopivaa kaiutinta. Tällä kertaa kuitenkaan lisää ei osteta ennen kuin vanhat on myyty, sen verran hyvin nuo vanhatkin toimivat, että mitään pakkoa niitä ei ole vaihtaa. Katsotaan miten käy.