Black Water – Dirac Live 2.0

En oikein edes tiedä mistä tämä elokuva on hyllyyn päätynyt, mutta varsin hyvä toimintaelokuva vuodelta 2018. Leffa ei siis ole edes kovinkaan vanha, mutta siitä huolimatta äänet leffassa olivat vain 5.1 ja kyseessä siis muutenkin vain tavallinen blueray levy. Leffassa olisi esimerkiksi Atmostakin voinut varsin hyvin käyttää, näin ollen hieman yllättynyt, että sitä ei leffasta löytynyt.

Arcam päivityksen alla

Aika monta sukellusveneleffaa on tullut kesän aikana nähtyä, mutta tässä nyt sillä asialla ei ollut mitään tekemistä leffan kanssa, vaan kyseessä nyt vaan oli sukellusvene ympäristönä. Tämän sanon nyt etenkin sillä mielellä, että näissä aikaisemmissa sukellusveneleffoissa äänet ovat olleet varsin mallikasta luokkaa. Tämä leffa ei aivan siihen päässyt, eikä Arcam myöskään päässyt ihan parastaan tänään esittelemään. Äänet koko leffassa itseasiassa varsin mitään sanomattomat vaikka potentiaalia olisi ollut vaikka mihin.

Ennen leffaa piti kuitenkin taas leikkiä hieman Arcamin kanssa. Eli ensimmäiseksi piti ladata netistä uusi softa ja ajaa se laitteelle. Tämä itseasissa meni paljon kivuttomammin kuin nämä tikulta tehtävät yleensä menevät. Tikku sisään, laitteesta pari nappia pohjaan ja hetken päästä (n.15min) kaikki valmiina. Tosin, kun piti varmistaa onko oikea softa sisällä, painoin vahingossa väärää näppäinyhdistelmää ja Arcam päätti sitten tehdä tuon kaiken uudelleen, eli softa on nyt sitten varmuuden vuoksi ladattu kahteenkin kertaan.

Toinen oleellinen asia tämän jälkeen oli vielä ajaa Dirac Live uudelleen, ja tällä kertaa siis Dirac Live 2.o versio. Ohjelma oli hyvin eri näköinen, mutta toisaalta kaikki toiminnot olivat jo varsin tuttuja. Jostain syystä puolissa välissä ohjelmaa Dirac Live alkoi hieman pätkimään ja jouduin aloittamaan kaiken uudelleen alusta. Syyksi tähän epäilen sitä, että Dirac Liven ja prosessorin pitää olla samassa verkossa, ja tällä kertaa läppäri taisi vaihtaa verkkoa kesken kalibroinnin. Toisella yrittämällä kaikki sitten menikin varsin kivuttomasti ja helposti. Dirac Live ei siis ainakaan perustoimintojen osalta ole kovinkaan vaikeaa käyttää. Vaatii ehkä kuitenkin hieman enemmän perehtymistä ja ymmärrystä asioista kuin Denonin erittäin yksinkertainen ja automatisoitu Audyssey. Kumpi on parempi, siihen en osaa tässä vaiheessa sanoa yhtään mitään, mutta hyvää jälkeä Dirac Live todellakin tekee, tämä leffa ei nyt ehkä kuitenkaan saanut sitä aivan oikeuksiinsa. Yksi mielenkiintoinen juttu muuten tuli esiin, eli eilen Dirac Live 1.0 meni subbarien osalta heittämällä läpi, tänään piti molempia subbareita säätää -3 db ennen kuin homma meni läpi. En tiedä miksi, mutta eipä sillä myöskään mitään merkitystä ole.

Dirac Live 2.0 ja Room EQ säätöjä.

Äänien osalta on kokonaisuudesta vielä kirjoitettava sen verran, että yllättävän kivasti tuntuu kaikki toimivan, vaikka kaiuttimia onkin tällä hetkellä vähemmän käytössä. Esimerkiksi Atmos kaiuttimet erottuvat nyt paljon paremmin, johtuuko se sitten siitä, että toinen pari vierestä puuttuu, ja onko se sitten hyvä vai huono asia, vaikea sanoa vielä tässä vaiheessa. Hieman samaa efektiä voisi kuvailla surroundien osalta, mutta missään nimessä siis tila ei tunnu tyhjältä, joka siis omalta osaltaan vahvistaa sitä ajastusta, että 13 tai 16 kanavaa huoneessani saattaisi olla jopa liian paljon. Nyt kaiuttimilla on tilaa hengittää, ja se tuntuu nyt ainakin toistaiseksi toimivan varsin hyvin.

Dirac Live 2.0, Ulkoasu hieman muuttunut, muuten pitkälti samat toiminnot.

Lopuksi vielä paluu siihen itse leffaan, eli varsin hyvästä elokuvasta oli kyse, vaikka ei siis missään tapauksessa mikään klassikko tästä tulekaan. Juoni kantoi yllättävän hyvin loppuun asti ja oli varsin yllätyksellinen aivan viimeiseen hetkeen asti, huolimatta siitä, että vastaavia leffoja on nähty monta ennenkin. Leffa oli erittäin hyvin roolitettu, toisaalta voiko kovin väärin mennä, jos puhutaan Amerikkalaisesta toiminnasta ja päärooleissa Van Damme ja Dolph Lundgren. Tosin, tätä leffaa silti pitivät pystyssä jopa vieläkin paremmin loistavat naisnäyttelijät Jasmin Waltz ja Courtney B. Turk. Ei klassikko, mutta hyvä leffa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s