Pitkästä aikaa jälleen elokuvateatterissa ja tänään ensimmäistä kertaa Itiksen Luxe salissa. Pitkästä aikaa kiva olla leffassa, mutta toisaalta eipä tarvitse taas pitkään miettiä miksi mielummin katson leffoja kotona. Yritin saada paikan mahdollisimman keskeltä niin, että ihan vieressä ei istuisi kukaan. No, vaikka ostin paikkani aika myöhään, niin viereeni löysi vielä pari nuorta neitiä, jotka yllättäen olivat ostaneet kaikista kovinta ääntä pitävät sipsipussit mitä löytyy. Äänekkäitä sipsipusseja löytyi myös monelta muulta, joten leffan äänistä ei tällä kertaa ihan täysin päässyt nauttimaan. Asia ennen kaikkea tänään korostui siinä mielessä, että leffassa pääosassa ei olleet äänet, vaan dialogi.
Luxe salissa on muutenkin panostettu jalkatilaan ja hyviin tuoleihin. Tuolit olivat tavallaan hyvää tasoa, pehmeät ja kohtuu mukavat istua, mutta tälläkään kertaa tuoleja ei kyllä oltu suunniteltu pitkälle katsojalle. Tuolit olivat sähköisillä reclinereilla varustettu, mutta itsellä jalkatuki oli lähinnä polvien tasolla. Ei tarvinnut leffaa kauaa katsoa, kun jalkatuki piti jo laittaa pois (alas). Lisäksi toinen asia mikä todellakin häiritsi, oli käsinojat, jotka olivat eri korkeudella. Ei todellakaan hyvä juttu ja häiritsi leffasta nauttimisesta aika paljon.
Itse leffa sitten olikin parasta mitä on tullut leffassa aikoihin näkemään. Leffan juoni oli todella hyvä ja juuri sellaista leffaa mitä olen kaivannut ja toivonut löytävän enemmän. Leffassa oli huumoria, mutta ennen kaikkea leffassa oli todella paljon hyviä juonenkäänteitä ja tapahtumat eivät olleet kovinkaan ennalta arvattavissa. Leffa kesti parisen tuntia, mutta tippaakaan ei tullut loppua odotettua.
Olen usein puhunut tietyistä näyttelijöistä, jotka joidenkin roolien vuoksi tulee leimattua hyvin vahvasti. Daniel Graig yllättävää kyllä ei ole täysin tullut leimaannuttua Bondiksi, ja tässäkin leffassa aivan huikea roolityö, jossa tausta Bondista ei häirinnyt tippaakaan. Daniel Graigin rooli yksityisetsivä oli todella huikea osoitus todellisesta ammattilaisesta. Eikä kyllä tarvitse muitakaan rooleja arvostella, erittäin hyvää työtä kaikilta.
Ääniä ja kuvaa ei tarvitse kovinkaan paljon tällä kertaa arvioida, mutta toisaalta tämä oli täysin tiedossa ja tänään menin katsomaan puhtaasti hyvää juonta ja elokuvaa, en ääniä. Kuvasta hieman yllätti se, että elokuva ei täyttänyt ruutua kokonaan vaan reunoille jäi tyhjää. Tämä ehkä yllätti, mutta toisaalta voihan tämän olla yleistäkin, en vaan käy enää niin paljon leffassa, että tietäisin. Jotenkin vaan aina ajatellut, että leffassa elokuva täyttää aina skriinin kokonaan. Käykäähän ihmeessä katsomassa, vuoden ehdottomasti parhaita leffoja!
Leffafriikki 