Saaga jatkuu kiivaana, ja jälleen mennään yksi pätkä eteenpäin Bournen selvitellessä kadonnutta menneisyyttään. Luonnollisestikin hyvin selvää, että elokuvassa mennään osasta seuraavaan, mutta siitä huolimatta tähänkin osaan on saatu ihan mukava oma juonirakenne. Matt Damon jatkaa Jason Bournena, ja toki näin jälkikäteen olisi hyvin vaikea ketään muuta tuossa roolissa edes nähdä. Onkohan muuten Damon tehnyt saagasta suoraan pitkän sopimuksen, vai onko tässä ollut mahdollisuus, että päähenkilö olisi muuttunut kesken saagan? Jos saagasta on tehty lyhyempiä sopimuksia, voin kuvitella, että Damon on saagasta saanut kokonaisuudessaan ihan kiitettävän korvauksen.

Leffa oli jälleen kaikin puolin erittäin viihdyttävä ja nautinnollista katsottava, mutta siitäkin huolimatta äänissä ei tällä kertaa ollut mitään maagisen hyvää. Tällä kertaa keskityttiin enemmänkin takaa-ajoihin, joissa toki ääntä riitti. Millään ei kuitenkaan malttaisi odottaa mihin tämä vielä äänien osalta johtaa, ollaanhan kuitenkin tämänkin osan kohdalla vasta vuodessa 2004, kun kotikäyttöön DTS:X on julkaistu vasta vuonna 2015 . Eli joka tapauksessa jälkikäsiteltyä materiaalia ovat kaikki nämä alkupään jaksot.

Myöskään kuvanlaatu ei aivan priimaa vielä tässä osassa ollut, mutta varsin hyvää joka tapauksessa näin vanhaksi elokuvaksi. Paljon haasteita kuvanlaadulle tässäkin elokuvassa toi se, että varsinaisesti aurinkoisilla rannoilla ei leffassa paljon pyöritty. Ei muuta kuin kohti seuraavaa!

Suomalaista elokuvaa ei tässä blogissa paljonkaan ole käsitelty, mutta se ei sinällään ole mikään tietoinen valinta. Kylmä ja hyvin valitettava asia vaan on, että ennakkoon hyviä suomalaisia elokuvia on viime aikoina vaan ollut todella vähän tarjolla, etenkään ”ilmaiseksi”. Itunesissa Suomalaisia on muutamia, useat niistä olen joko nähnyt, tai olen varma, että ei kiinnosta edes katsoa, valitettavasti. Jos leffan odotusarvo itselläni on jo todella heikko, on 4-5 euron kynnys aika korkea. Monia Suomalaisia voisin kyllä katsoa, jos ne olisivat esim. 0,99 listalla tai Netflixissä.

Tarkalleen ottaen haluaisin katsoa enemmän Suomalaista elokuvaa muutenkin, mutta jostain syystä tarjonta on viime aikoina ollut aika heikkoa. Suomalaiset elokuvat ovat usein hyvin ahdistavia, tai sitten vaihtoehtoisesti muka hauskoja, eli hieman väkisin tehtyä komediaa. Kunnon tarinalliset Suomileffat ovat olleet viime aikoina aika harvassa tai ainakaan minä en ole niitä löytänyt, vinkkejä otetaan ilolla vastaan. Luin myös juuri jostain lehdestä, että elokuva teatterien kävijämäärät ovat nousussa, mutta Suomalainen elokuva on laskussa? Henkilökohtaisesti en ihmettele, en ole edes harkinnut mennä Suomalaiseen elokuvaan elokuvateatterissa pariin vuoteen.

Yksi elokuva on kuitenkin pitkään kiinnostanut, ja olen sitä useasti käynyt selailemassa Itunessa, nimittäin elokuva Tyhjiö. Joka kerta pettymyksen pelossa se on kuitenkin jäänyt aina katsomatta, mutta tänään vihdoin se päätin katsoa. Alku ei vaikuttanut kovinkaan hyvältä, perus Suomalaista synkistelyä ja ”minä olen huono kaikessa” -elämää. Mustavalkoisuus ei myöskään miellyttänyt silmää kovinkaan paljon, vaikkakin täytyy myöntää, että se näytti 4k tykillä aika hyvältä. Suomalaisia joka elokuvan näyttelijöitä mukana oli myös aika monta, mikä nyt toisaalta on hyvinkin ymmärrettävää. Eikä sinällään, tässä elokuvassa niistä oli selkeästi parempaa päätä, siis omaan makuuni. Esimerkiksi Hannu-Pekka Björkman teki tässäkin leffassa erittäin hyvän roolityön.

Elokuvan juoni oli kuitenkin yllättävän hyvä ja aloin tykätä leffasta muutenkin enemmän mitä pidemmälle se eteni. Juonessa oli selkeästi ideaa ja jopa hieman mystiikkaa. Itselleni ei oikein vieläkään ole selvää kuoliko Pihla lopussa vai ei? Elokuva jätti myös hyvin paljon avoimia kysymyksiä. Mitä mies (Eero) oikeasti tälläisissä tilanteissa ajattelee, vain onko hänellä vain niin kova pelko menettää viimeinenkin asia elämässään, että tekee mitä vain pitääkseen siitä kiinni? En yleensä ole maailman suurin jatko-osafani, mutta tässä tapauksessa sitä jopa hieman toivon, elokuva todellakin jätti kysymään, mitä seuraavaksi?

Suomileffa ei missään nimessä ole aina huonoa, mutta jotenkin vaikeaa löytää. Tämäkin elokuva oli varsin hyvä ja oivallinen. Olisi voinut katsoa tämän jo ehdottomasti paljon aikaisemminkin. Mustavalkoisuudesta aloin myöskin tykkäämään enemmän ja enemmän, pidän tätä elokuvaa melko taiteellisena, mutta ei liikaa. Ehdottomasti suosittelen tämän elokuvan katsomista, jos se on vielä näkemättä.

Tänään päästiin jo puoleenväliin Jack Ryan saagassa, jossa vuorossa oli siis kolmas osa Clear and Present Danger vuodelta 1994. Suomennettuna leffan nimi taitaa olla Isku Kolumbiaan, joka kuulostaa todella tutulta, mutta leffaa tuskin olen aikaisemmin nähnyt, niin ”uudelta” se tuntui. Jack Ryan sarja on sikäli hieman outo, että jokainen jakso tuntuu olevan täysin oma tarinansa, ja varsinaista jatkoa edelliseen on hyvin vähän. Verrattuna esimerkiksi Jason Bourneen, idea on täysin eri. Onko se sitten hyvä vai huono asia, en tiedä.

Tämäkin leffa oli varsin hyvä, tykkäsin kyllä paljon. Leffan kuva ja äänet olivat pieni pettymys, toisaalta eletään edelleen vasta vuotta 1994. Jotenkin kuitenkin häiritsee, että ensimmäisessä osassa etenkin äänet olivat huomattavasti paremmat kuin tässä. Muutama laukaus ja räjähdys, mutta muuten mitään ihmeellistä ei tähän elokuvaan sisältynyt äänien puolesta. Kuvanlaatu oli jopa pieni pettymys, hyvin rakeista ja sakeaa kuvaa suurimman osan ajasta. En edes halua tietää miltä tämä näyttäisi DVD-laadulla, mutta 4k levyltä odottaisin hieman parempaa.

Päivään sisältyi jotain pientä muutakin säätöä taas. Ensinnäkin tarkastelin vielä pääkauittimien sijaintia ja samalla huomasin, että keskikaiutin ei ollut aivan keskellä, vaan noin 10 lähempänä vasenta kaiutinta. Päätin ensimmäisenä siirtää sen keskelle. Tästä sitten sain ajatuksen leikkiä hieman peilin kanssa ja katsella miten sivuseinillä olevat absorberit ovat kohdillaan. Tiesin, että sivukaiuttimien osalta kaikki on kunnossa, mutta keskikaiuttimien osalta siinä kohdassa missä pitäisi olla absorvoivaa materiaa oli diffusoivaa materiaalia. Päätin siis tehdä tuohonkin pieniä viilauksia, eli laitoin oikeaan kohtaan sivuseinälle villaa listojen tilalle, ja toisaalta nyt yli jäävillä listoilla korjata taaempana olevat puutteet, jotka johtuivat näistä sivukaiuttimien säädöistä.

En tiedä onko tästä huoneen äänille mitään merkitystä, mutta joka tapauksessa tämäkin nyt tuli tehtyä. Olin tämän jälkeen jo laittamassa tietokonetta ja Dirac Liveä valmiiksi kun homma alkoi hieman jo kyllästyttämään. Mietin, että onkohan huoneessa nyt kaikki varmasti hyvin, jotta ääniä ei tarvitsisi enää hetkeen uudelleen laittaa. Siinä vaiheessa keksin vielä yhden pienen asian joka on ollut mielessä, eli takaseinälle MLP (pääkatselupaikka) piti jossain vaiheessa saada vielä yksi vaimennuslevy. Päätin sitten, että tehdään nyt sitten sekin valmiiksi kerralla, tarvikkeet kun kuitenkin löytyi suoraan varastosta. Tuonkaan vaikutuksista huoneen akustiikkaan en osaa sanoa, mutta nyt on sekin kivi käännetty.

Jokohan sitä nyt malttaisi hetkeksi pysähtyä ja vain nauttia? Dirac live ja bassot vielä kerran säädetty, ja itseasiassa sain niitäkin vielä aavistuksen parempaan malliin kuin ennen. Tiedä sitten oliko huoneen muutoksilla mitään tekemistä tuon asian kanssa, mutta joka tapauksessa näin hyvää käyrää en ole tainnut ennen aikaiseksi saada. Joko nyt siis voisi pysähtyä ja vain nauttia..

Viimeinenkin Black Friday hankinta löysi vihdoin edellispäivänä kotiin ja pakko sanoa, että avattuani paketin löysi kunnon hymy naamalle. Jason Bourne, yksi parhaista action sarjoista koskaan, mutta aika kauan mennyt edellisestä kerrasta kun niitä on katsottu. Kaikki levyt olivat omissa kuorissaan, millä nyt sinällään ei ole mitään merkitystä, mutta se, että jokaisessa viidessä leffassa on DTS:X äänet, wau! Joten, todella iloisia leffahetkiä on siis tiedossa tulevien viikkojen aikana.

Posti toi tänään myös toisen paketin, ja siellä kauan odotettu verhomoottori sähköllä toimivaan Aspect ration -muuttimeen. Tyhmästi sanottu, mutta en tiedä miten sitä paremminkaan Suomeksi sanoisi, englanniksi varmaankin motorized screen masking. Olen siis jo muutaman viikon yrittänyt rakentaa mottorilla toimivaa järjestelmää, jolla pääsisin eroon mustista raidoista ruudun ylä ja alareunassa. Ratkaisin mekaaniset ongelmat jo jonkin aikaa sitten, ja se jälkeen uskalsin tilata moottorin. Nyt tuo moottori tuli, ja sen asentamiseen ei kauaa mennyt. Olin jo tehnyt valmiiksi käytännössä kaiken muun, joten nyt skriini näyttää todella hyvältä, ja mikä parasta, aspect ration muunnin toimii loistavasti. Pientä narinaa kuuluu eli täysin äänetön se ei ole, mutta nyt vaan toivotaan, että se myös pysyy ehjänä. Onko tästä sitten oikeasti mitään hyötyä vai onko tämä vain turhaa hifistelyä, niin tai näin, olen todella tyytyväinen lopputulokseen. Videon tuosta voi käydä katsomassa Leffafriikin instassa.

Tuohon skriinin muokkaamiseen liittyen tuli sitten tehtyä jotain muutakin. Tajusin, että minulla on pääkaiuttimet edelleen todella lähellä toisiaan johtuen Auro 3D kokeiluista. Eli front height kauttimet piti saada mahtumaan skriinin taakse, ja tästä johtuen pääkaiuttimia piti siirtää noin 30 senttiä keskemmälle molemmilla puolilla. Päätin nyt ottaa nuo front height kaiuttimet kokonaan pois, ja samalla siirtää pääkaiuttimet niin leveälle kuin mahdollista. Yksi asia johtaa toiseen, joten tämän jälkeen tietysti piti ajaa myöe Dirac Live uudelleen. Sinällään hyvä, että aivan 100% ole ollut tyytyväinen viimeisen päivityksen jälkeen. Epäilin jo tuolloin, että jotain ei mennyt aivan oikein, sillä subbarien viiveitä ei pitänyt muokata lainkaan. Nyt niitä piti säätää, ja lopulta sainkin käyrät ihan kivasti kohdilleen. Tämän kaiken jälkeenhän sitä on sitten pakko päästä testaamaan, eikä tosiaan millään malttanut odottaa pidempään, eli Jason Bournen ensimmäinen osa tulille.

Minkäänlaista mielikuvaa siitä milloin olen tämän elokuvan nähnyt ei ole, mutta nähnyt sen varmasti joskus olen. Jason Bournen ensimäinen osa näki päivänvalon, tai siis teatterin pimeyden vuonna 2002. Tästäkin siis kivasti mennyt jo lähes 20-vuotta. Leffan muistin pätkittäin, mutta mielenkiintoiselta se siitä huolimatta vaikutti alusta loppuun. Leffa oli erittäin hyvä, ja loistava aloitus erittäin mielenkiintoiselle matkalle. Näinkin vanhaan leffaan DTS:X äänet oli erittäin loistava lisä, ja täytyy sanoa, että ajoittain meno oli todella huimaa. Äänet toimivat erittäin hyvin, ja muutama linnun lento oli todellinen highlight. Etukanavat toimivat nyt paljon paremmin, Arcam todella ottaa ilon irti laajemmasta äänialasta. Eroa kaiuttimille tuli noin 60 senttiä lisää, mutta ero äänissä on todella valtava. Tästä harrastuksesta todella hienon ja mielenkiintoisen tekee se, että hyvinkin pienillä asioilla voi tehdä todella suuria muutoksia ääniin.

Nyt on kaksi hyvin mielenkiintoista leffasaagaa menossa, joten iloisia aikoja edessä. Aloittelin myös katsomaan Netflixistä loistavaa ”YOU” sarjaa, josta nyt siis tullut toinen kausi. Siitä lisää kun saan sen maaliin. Käykäähän katsomassa, hyvin mielenkiintoinen sarja.

No eipä sitten jaksanut sen kauempaa toista osaa odotella, eli kun ei muutakaan tekemistä ollut niin Patriot Games pyörimään. Leffan ilmestymisvuosi ei ole kuin pari vuotta edellisen jälkeen, joten aika pitkällä mennessä vieläkin ollaan. Paljon mielenkiintoisia nimiä vilkkuu elokuvassa, Harrison Fordin vetäessä tällä kertaa pääroolia. Mikähän tähän vaihtoon on ollut syynä, yleensä ihan näin nopeasti päähenkilöt eivät kai vaihdu.

Harrison Ford on erittäin hyvä näyttelijä, mutta minun kirjoissa ei silti liikuta ihan Sean Conneryn ja Anthony Hopkinsin sarjassa. Monta hyvää elokuvaa, mutta olen myös nähnyt monta ei niin vakuuttavaa roolia. Tässäkin herra toki hoitaa roolinsa kunnialla, mutta ei minua olisi haitannut Alec Baldwininkaan jatko. Harrison Fordin lisäksi elokuvassa nähdään mm. nuori Samuel L. Jackson, joka hoitaakin roolinsa todella mallikkaasti. Muista nimistä mm. Sean Beania on nähty monissa isoissa elokuvissa myös myöhemmin, tästä esimerkkinä muun muassa rooli James Bondissa vuonna 1995 (GoldenEye).

Elokuva juonellisesti oli aika perinteinen ja köyhä verrattuna ensimmäiseen, mutta siitä huolimatta tykkäsin kyllä leffasta. En ollut tätä mielestäni ennen edes nähnyt, eli sikäli kyllä varsin positiivinen kokemus. Äänet olivat edelleen vuosikymmenelle erittäin loistavat, ja etenkin kaikissa myrsky ja ukkonen kohdissa huone rokkasi todella hienosti. Ehkä juuri nämä myrsky ja ukkonen kohdat ovat niitä, jossa olen Arcamin ja Surrround kaiuttimien päivityksen jälkeen suurimmat erot huomannut.

Kolme osaa jäljellä tätä sarjaa, ja jotenkin niin erilaisia nämä kaksi ensimmäistä ovat olleet, että seuraavankin voi katsoa hyvinkin nopeasti perään. Hyvää viihdettähän nämä kaksi ensimmäistä ovat olleet, joten miksi ei seuraavakin.

Vuosi 2020 alkoi varsin rytinällä, sillä jokin aikaa sitten Amazonista tilaamani Jack Ryan 4K UHD-boxi tuli korkattua heti aamun koitteessa. En ole aivan varma olenko tätä elokuvaa ennen nähnyt, mutta luulisin, että olen. Jack Ryan nyt sinällään on kyllä tuttu, että ainakin uusin osa on varmasti tullut nähtyä, muista ei täyttä varmuutta ole. Tämä ensimmäinen osa on vuodelta 1990, eli huimat 30-vuotta sitten. Yhteensä näitä on sen jälkeen sitten tullut neljä osaa lisää.

Se mikä tässä sarjassa on aika yllättävää esimerkiksi Mission Impossibleen verrattuna on se, että itse Jack Ryanin esittäjä on vaihtunut yhtä poikkeusta lukuunottamatta jokaiseen jaksoon. Tässä ensimmäisessä osassa roolia näyttelee Alec Baldwin, kun taas seuraavassa kahdessa osassa Jack Ryanin saappaat vastaanottaa Harrison Ford. Nuori Alec Baldwin hoitaa roolia tässä ensimmäisessä osassa erittäin hyvin, mutta jää toki hieman mestarinäyttelijä Sean Conneryn varjoon. Sean Connery on Anthony Hopkinsin ohella toinen näyttelijä, joka harvemmin on rooleissa epäonnistunut. Josta tulikin mieleen, että pitäisiköhän sitä taas joku päivä katsoa myös nuoruuteni suuri suosikkielokuva The Rock. Alec Baldwin todellakin näyttää nuorelta, tosin onhan tässä jo vierähtänytkin tuo 30-vuotta siihen uusimpaan Mission Impossibleen, jota eilen katsoin.

Leffa oli todella hyvä ja tykkäsin paljon. Tälläiset strategiset, kuitenkin vähän sotaan liittyvät elokuvat ovat usein todella hyviä. Ei turhaa tappamista, mutta kuitenkin jännittäviä ja jotenkin todellisia. Se mikä hieman pääsi positiivisesti myös yllättämään oli leffan erittäin hyvät äänet. Vaikka kyseessä onkin hyvin vanha elokuva, niin voin kuvitella kuinka haltijoissaan elokuvissakävijät ovat tuolloin olleet, kun sukellusveneet ovat vyöryneet eteenpäin. Leffassa oli paljon hyvää materiaalia surroundeihin ja ennen kaikkea jälleen kerran Neural:X toimi aivan loistavasti vieden nuo äänet koko kalustoon. On taas kerran todettava, että harvoin on menty äänien osalta sukellusveneleffojen kanssa vinoon.

Tämä vanha leffa sytytti jopa siinä määrin, että ei varmasti mene kauaa kun syöksytään kiinni jo seuraavaan osaan. Tällä viikolla on tulossa postin mukana myöskin jo seuraava todellinen hittisarja eli Jason Bourne. Hyvin mielenkiinnolla odotan sitäkin, mutta eiköhän ensin katsota mitä Jack Ryan saa jatkossa aikaiseksi.

Jotain elokuvia vaan voi katsella vaikka kuinka monta kertaa niihin kyllästymättä. Mission Impossible Fallout on yksi niistä. En tiedä kuinka monta kertaa tämä on jo tullut nähtyä, enkä edes väitä, että tämä olisi mikään erityinen suosikki-elokuvani, mutta tykkään leffasta paljon, juoni on riittävän hyvä ja ennen kaikkea leffassa ei mikään ärsytä. Sillä päästään jo aika pitkälle.

No, turha sitä on kiistää, iso tekijä leffassa on myös loistavat äänet. Tänään leffa läpi ensimmäistä kertaa Arcamin kanssa, en tarkasti muista miltä se Denonin kanssa kuulosti, mutta ainakin Arcamin kanssa kaikki toimi tänään loistavasti. Leffan Atmosraita on todella mallikasta tavaraa, ääni liikkuu kaiuttimista toisiin jatkuvasti ja selkeästi. Äänet todellakin seuraavat huoneessa ruudun tapahtumia, tästä immersive audiossa on todellakin kysymys.

Yksi ehdottomia suosikkikohtiani elokuvassa oli lopun helikopteritakaa-ajo, jossa äänet pääsevät todellakin oikeuksiinsa. Äänet ovat todella todella tarkat, helikopterin menoa voisi katsella vaikka silmät kiinni ja aina tietää mitä ruudussa tapahtuu. Upea kokemus. Oman lisänsä tähän kohtaukseen tuo mielenkiintoinen lisä elokuvassa, jossa seilataan kahden kuvasuhteen välillä. Etenkin juuri näissä helikopterikohdissa koko kuvaruutu täyttyy kuvasta ja taas vastaavasti maan pinnalla palataan normaali kokoon (mustat raidat). Sinällään tehokas tehoste, mutta toisaalta miksi sitten koko leffa ei voisi olla 18:9 tai ehkä siis paremminkin voisi jo puhua IMAX ruudusta? Jos tuota nimittäin ei tiedä, niin sitä ei välttämättä kaikki edes huomaa, itsekään en aikanani asiaan kiinnittänyt huomiota ensi kertaa leffaa kotona katsoessani.

Näyttelijäkaartina jatkaa jota kuinkin sama porukka ja hyvä niin. Näyttelijät sopivat rooleihinsa loistavasti ja toki ovat niihin vuosien saatossa jo kasvaneetkin. Saa tosin nähdä mitä seuraavassa osassa sitten tapahtuu Alec Baldwinin näyttelemälle Alan Hunleylle. Solomon Lane on joka tapauksessa edelleen elossa, joten jotakin hänen ympärillään varmasti tapahtuu myös jatkossa. Ai niin, ja Tom Cruise ei ole vieläkään vanhentunut päivääkään.

Tänään jouduin huoneessa myös hieman remonttihommiin kun huomasin huoneen ulkopuolelta, että jostain syystä kolmen vuoden jälkeen yksi ikkunoista oli alkanut hikoilemaan ja tuottanut jo hieman hometta ikkunan viereen. Tästä ei voi olla kauaa aikaa, sillä olen tilannetta jatkuvasti varmuuden vuoksi seurannut. Tämä siis johtuu siitä, että kaksi huoneen ikkunaa on laitettu umpeen. Luulen, että syy tähän ongelmaan oli rikkoutunut bambuverho joka ikkunoissa on ollut. Toisesta ikkunasta tuo oli valahtanut osittain alas, ja uskon tuon estäneen ilman kierron. Nyt se on joka tapauksessa korjattu, ja seinä on taas ummessa. Jäädään seurailemaan tilannetta.

Tähän on hyvä päättää vuosi 2019 ja jatkoa seuraa ensi vuonna. Blogi lähestyy maagista 200 päivityksen rajapyykkiä, katsotaan mikä elokuva tuohon maagiseen päivitykseen sitten sattuu. Paljon mielenkiintoisia leffoja on joka tapauksessa hyllyssä odottamassa, ja lisää toki tulee kaiken aikaa. Blogin seuraajamäärä on myös tasaisessa kasvussa ja teitä on siellä jo aika paljon. Kukaan ei toki estä tiedon levittämistä myös muille harrastajille, etenkin uskon, että monelle aloittelijalle tästä blogista voisi olla todella paljon iloa. Nyt kuitenkin kaikille erittäin hyvää Uutta Vuotta 2020. Blogi hiljenee, mutta vain ensi vuosikymmenelle asti.

Itunesia eilen huvikseni selaillessa törmäsin joissain alennuskorissa Mile 22 nimiseen elokuvaan. Leffa vaikutti todella mielenkiintoiselta action pätkältä ja pitihän se sitten tänään tarkistaa. Hyvinkin vahvaa näyttelijäkaartia johtivat Mark Wahlberg ja John Malkovich, joten näillä hyvin harvoin mennään ojaan.

Leffan alussa etenkin Wahlbergin esittämän James Silvan kiroilu, kukkoilu ja suorastaan idioottimainen käytös ärsytti paljon. Ei tosin ollut yksistään tämän roolin tehtävänä, tuntui olevan jakaantunut ryhmässä myös hyvin paljon laajemmalle. Tällä asialla varmasti oli jonkinlainen rooli käsikirjoituksessa, mutta itselleni se ei oikein auennut. Elokuva olisi ollut mielestäni ollut paljon parempi ihan normaalilla käyttäytymisellä. Osittain varmasti tästä johtuen, varsin hyvätkin roolihahmot jäivät tässä leffassa aavistuksen kehittymättä, keskittyminen meni hieman vääriin asioihin.

Leffan juoni oli action leffaksi varsin hyvä ja lopulta jopa aika yllättävä. Tähänkin elokuvaan tosin olisi voinut hyvin lisätä vielä sen puolituntia ja antaa tuon loppuratkaisun rakentua rauhassa ja nousta esiin himan pidemmän kaavan mukaan, sen sijaan että se läväytettiin ruutuun kerralla. Aika yllättävä tuo loppu joka tapauksessa oli ja jotenkin haisi myös jatko-osalle.

Myöskin äänien ja kuvan puolesta leffa oli erittäin hyvä. Leffa ei ollut kuin 5.1, mutta pakko silti sanoa, että jälleen kerran Neural:X loistaa. En tiedä miten tuo tekniikka asian hoitaa, mutta Neural:X on aivan jäätävän hyvä keksintö, ja vaikka se onkin ”huijausta”, niin joka tapauksessa se nostaa jokaisen vanhan tai uudemmankin 5.1 leffan aivan uudella levelille. Jos kerran on valmis maksamaan 11-kaiuttimesta, on todellakin asiallista, että ne kaikki on näin upeasti mahdollista saada myös käyttöön. Dolby surroundia en ole ihan hirveästi testaillut, koska tämä menee mielestäni aina niin paljon dolbyn vastaavaa edelle. Hyvä leffa, kiva leffakokemus!

Olen tässä viime päivien aikana katsonut Youtubesta usemmankin ”vuoden 2019 parhaat 4K UHD-elokuvat”-listan ja lähes poikkeuksetta jokaisesta niistä on löytynyt elokuva Black Hawk Down. Luulin alunperin leffan olevan uusi, mutta kyseessä olikin Suomessa Isku Mogadishuun -nimellä kulkenut elokuva jo vuodelta 2002. Nyt elokuvaa on siis restoroitu 4K formaattiin, ja etenkin elokuvan Atmos ääniä on vuolaasti näillä videoilla kehuttu. Itselläni tuo elokuva on ollut Amazonin ostoskorissa jo pidemmän aikaa, mutta tilaa painiketta en ole painanut. Ajattelin myös olla tilaamatta.

Löysin kyseisen elokuvan nimittäin Itunesista, 4K ja Atmos versiona tietysti, muuten sitä en olisi edes hankkinut. Hintaa oli ostaessa sama 3,99 kuin vuokrauksesta, joten päätin ostaa elokuvan itselleni. Kuten totesin elokuva on erittäin vanha, ja sen vuoksi en ole aivan varma olenko sitä joskus nähnyt. Jotenkin sellainen kuva kuitenkin jäi, että ehkä, mutta mitään siitä en varsinaisesti muistanut. Voi siis olla, että muistot liittyvät enemmänkin trailereihin ja muuhun vastaavaan.

Sitten ehkä siihen hieman surullisempaan osaan, en nimittäin oikein tykännyt leffasta tai sen äänistä. Olin itse asiassa aika pettynyt siihen hehkutukseen suhteutettuna mitä olen tästä elokuvasta kuullut. Joo kyllähän tässä elokuvassa surround ja takakanavia käytetään paljon ja varmasti hyvin, mutta eihän niissä liiku oikein mitään muuta kuin luoteja ja helikoptereita. En ollut oikein vakuuttunut. Lisäksi yleisilme äänissä oli jotenkin hieman vaisu, en oikein tiedä mistä se johtui, mutta ääniraita ei vaan ollut niin hyvä kuin menossa muussa elokuvassa. En tiedä mitä elokuvan restorointi äänen osalta käytännössä tarkoittaa, mutta jotain tähän raitaan on uuttakin tehty, sillä vuonna 2002 Atmoksesta ei ollut vielä tietoakaan. Siitäkin huolimatta fiilis jäi hieman pettyneeksi.

Kuvan osalta elokuva oli ihan ok, ei tosin millään uusien elokuvien luokkaa. Elokuva oli yleissävyltään erittäin tumma, joka tietysti tarkoittaa aina kuvalle haasteita. En tiedä mitä UHD-levy sitten olisi tuonut tähän lisää, tuskin paljon. Joka tapauksessa tuo levy jää nyt kyllä tilaamatta. Ihan yleisestikin ottaen nuo restoroidut UHD-Levyt on tähän mennessä olleet vähän pettymyksiä, tähän leffaan sentään oli Atmos äänet tuotu lisäksi.

Ikävintä kuitenkin oli se, että en tykännyt itse elokuvasta lainkaan. On sotaelokuvia ja sitten on sotaelokuvia. Tämä elokuva oli minun makuuni liikaa toimintaa. Ei mahda mitään, mutta minun mielenkiintoni vaan loppuu jossain vaiheessa kun kaksi ja puolituntia vaan ammutaan silmittömästi ja päättömästi joka suuntaan. Jep. moni joka leffasta tykkää löytää siitä varmasti paljon juonta, taktiikoita ja muuta, mutta itse olisin toivonut vähemmän ampumista ja sotimista, enemmän taktista, ihmissuhteita ja sotaa sitten vaikka enemmänkin taustamusiikin takaa. Elokuvassa olisi voinut olla lisänä esimerkiksi tilanne huoneeta kotirintamalta tai jotain muuta vastaavaa. Ei vaan ollut minun leffani, vaikka monesta sota-elokuvastakin tykkään.

Toki sitten elokuvaan liittyy paljon muutakin, se on tositarinoihin perustuva ja varmasti pitää sisällään monta tärkeää asiaa, jotka ovat mahdollisesti vaikuttaneet jollain tavalla tulevaisuuteen, eli osittain siis nykyisyyteen. Se mitä elokuva saa paljon miettimään on näiden monien sotien syyt ja merkitykset. Onko tosiaan niin, että näissä pienissä kylissä ihmiset tappavat toisiaan (sisällissodat) jonkin todellisen syyn tai aatteen vuoksi, vai onko tästä tullut monelle jo niin kroonista sotaa, että siitä on vaan tullut elämäntapa ilman sen suurempaa tavoitetta. Uskovatko ihmiset enää mihinkään parempaan vai tappavatko he vain pysyäkseen itse elossa? Tähän mielestäni elokuvassa viitattiin, ja se herätti paljon ajatuksia. Onko esimerkiksi USA maailman poliisina aina oikeutettu näitä setvimään ja onko siitä ylipäätään mitään hyötyä? Voidaanko kaikkia maailma sotia koskaan lopettaa vaikka ne olisivatkin ulkopuolisen silmin kuinka turhia? Paljon turhia kysymyksiä, sillä niin kauan kuin on ihmisiä, on sotia.

Tämä aamu oli aavistuksen nihkeä leffojen suhteen. Toisaalta teki hirveästi mieli katsoa jotain hyvää äänellistä ja kuvallista materiaalia UHD-levyltä, mutta mitään ei varsinaisesti tehnyt lopulta mieli katsoa. Mission Impossible:n viimeisen osan olisi voinut hyvinkin katsoa, mutta ajattelin nyt vielä säästää sen hieman myöhäisemmäksi. Koitin myös etsiä jotain mielenkiintoista Itunesista, mutta eipä sielläkään oikein ollut mitään tähän hetkeen. Päädyin lopulta Netflixin Italialaiseen Kuoleman Jäljet elokuvaa, joka vaikutti jotenkin mielenkiintoiselta.

Jos oli tarve hyvälle kuvalle ja äänille, siihen nähden leffa oli todella suuri pettymys. Elokuvan kuvanlaatu oli jälleen todella huonoa Netflix laatua, ja etenkin kun suurimman osan elokuvasta kuvaus oli varsin tummaa, kuvanlaatu oli kuin huonosta DVD-Levystä. Äänien osalta on todettava se, että olen äärimmäisen tyytyväinen muutoksiin surround-osastolla. Jälkikäteen on todettava, että selkeästi aliarvioin surroundien merkityksen ja oikeastaan vasta vierailu Audiokaupan uudessa demohuoneessa avasi silmät.

Huone on nyt aivan erilailla tasapainossa ja surround äänet tässäkin elokuvassa yhdessä Neural:X:n kanssa kuulostivat todella hienoilta. Sen lisäksi leffan äänissä ei sitten paljon muuta kerrottavaa olekaan, sen tyyppinen leffa, ettei tosin pitäisikään oikein olla. Se mikä tosin leffassa häiritsi todella paljon oli se, että leffan puhe oli dubattu italiasta englanniksi. Valitettavasti tajusin vasta leffan jälkeen, että olisi varmasti ollut parempi käyttää alkuperäistä nauhaa ja lukea teksteistä dialogi, näinhän sen joka tapauksessa tein muutenkin. Katsoin leffaa muutaman minuutin uudelleen alkuperäisellä kielellä, ja leffa tuntui niin paljon aidommalta. Dubbaus oli huono, jotenkin todella päälle liimattu ja etäinen.

Leffa perustui tositapahtumiin ja tämä olikin suurin syy aamun valintaan. Elokuva ei varsinaisesti ollut kovinkaan mielenkiintoinen ja se eteni todella hitaasti. Toisaalta, leffan suurin tarkoitus on varmastikin ollut herättää ajatuksia todellisessa elämässä. Koko elokuvan ajan joutui miettimään mistä tässä nyt oikein on kysymys ja mihin tämä johtaa, vastauksia tuli oikeastaan vasta elokuvan lopussa kun yhteys todelliseen elämään paljastui. Jotta leffasta olisi saanut enemmän irti, olisi ehkä taustoja ja kulttuuria pitänyt tuntea ennen leffaa hieman paremmin. Tämä leffa kuuluu jälleen osastoon tulipahan nähtyä, mutta ei paljon muuta.