Tänään päästiin jo puoleenväliin Jack Ryan saagassa, jossa vuorossa oli siis kolmas osa Clear and Present Danger vuodelta 1994. Suomennettuna leffan nimi taitaa olla Isku Kolumbiaan, joka kuulostaa todella tutulta, mutta leffaa tuskin olen aikaisemmin nähnyt, niin ”uudelta” se tuntui. Jack Ryan sarja on sikäli hieman outo, että jokainen jakso tuntuu olevan täysin oma tarinansa, ja varsinaista jatkoa edelliseen on hyvin vähän. Verrattuna esimerkiksi Jason Bourneen, idea on täysin eri. Onko se sitten hyvä vai huono asia, en tiedä.
Tämäkin leffa oli varsin hyvä, tykkäsin kyllä paljon. Leffan kuva ja äänet olivat pieni pettymys, toisaalta eletään edelleen vasta vuotta 1994. Jotenkin kuitenkin häiritsee, että ensimmäisessä osassa etenkin äänet olivat huomattavasti paremmat kuin tässä. Muutama laukaus ja räjähdys, mutta muuten mitään ihmeellistä ei tähän elokuvaan sisältynyt äänien puolesta. Kuvanlaatu oli jopa pieni pettymys, hyvin rakeista ja sakeaa kuvaa suurimman osan ajasta. En edes halua tietää miltä tämä näyttäisi DVD-laadulla, mutta 4k levyltä odottaisin hieman parempaa.
Päivään sisältyi jotain pientä muutakin säätöä taas. Ensinnäkin tarkastelin vielä pääkauittimien sijaintia ja samalla huomasin, että keskikaiutin ei ollut aivan keskellä, vaan noin 10 lähempänä vasenta kaiutinta. Päätin ensimmäisenä siirtää sen keskelle. Tästä sitten sain ajatuksen leikkiä hieman peilin kanssa ja katsella miten sivuseinillä olevat absorberit ovat kohdillaan. Tiesin, että sivukaiuttimien osalta kaikki on kunnossa, mutta keskikaiuttimien osalta siinä kohdassa missä pitäisi olla absorvoivaa materiaa oli diffusoivaa materiaalia. Päätin siis tehdä tuohonkin pieniä viilauksia, eli laitoin oikeaan kohtaan sivuseinälle villaa listojen tilalle, ja toisaalta nyt yli jäävillä listoilla korjata taaempana olevat puutteet, jotka johtuivat näistä sivukaiuttimien säädöistä.
En tiedä onko tästä huoneen äänille mitään merkitystä, mutta joka tapauksessa tämäkin nyt tuli tehtyä. Olin tämän jälkeen jo laittamassa tietokonetta ja Dirac Liveä valmiiksi kun homma alkoi hieman jo kyllästyttämään. Mietin, että onkohan huoneessa nyt kaikki varmasti hyvin, jotta ääniä ei tarvitsisi enää hetkeen uudelleen laittaa. Siinä vaiheessa keksin vielä yhden pienen asian joka on ollut mielessä, eli takaseinälle MLP (pääkatselupaikka) piti jossain vaiheessa saada vielä yksi vaimennuslevy. Päätin sitten, että tehdään nyt sitten sekin valmiiksi kerralla, tarvikkeet kun kuitenkin löytyi suoraan varastosta. Tuonkaan vaikutuksista huoneen akustiikkaan en osaa sanoa, mutta nyt on sekin kivi käännetty.
Jokohan sitä nyt malttaisi hetkeksi pysähtyä ja vain nauttia? Dirac live ja bassot vielä kerran säädetty, ja itseasiassa sain niitäkin vielä aavistuksen parempaan malliin kuin ennen. Tiedä sitten oliko huoneen muutoksilla mitään tekemistä tuon asian kanssa, mutta joka tapauksessa näin hyvää käyrää en ole tainnut ennen aikaiseksi saada. Joko nyt siis voisi pysähtyä ja vain nauttia..
Leffafriikki 