Tämä aamu oli aavistuksen nihkeä leffojen suhteen. Toisaalta teki hirveästi mieli katsoa jotain hyvää äänellistä ja kuvallista materiaalia UHD-levyltä, mutta mitään ei varsinaisesti tehnyt lopulta mieli katsoa. Mission Impossible:n viimeisen osan olisi voinut hyvinkin katsoa, mutta ajattelin nyt vielä säästää sen hieman myöhäisemmäksi. Koitin myös etsiä jotain mielenkiintoista Itunesista, mutta eipä sielläkään oikein ollut mitään tähän hetkeen. Päädyin lopulta Netflixin Italialaiseen Kuoleman Jäljet elokuvaa, joka vaikutti jotenkin mielenkiintoiselta.
Jos oli tarve hyvälle kuvalle ja äänille, siihen nähden leffa oli todella suuri pettymys. Elokuvan kuvanlaatu oli jälleen todella huonoa Netflix laatua, ja etenkin kun suurimman osan elokuvasta kuvaus oli varsin tummaa, kuvanlaatu oli kuin huonosta DVD-Levystä. Äänien osalta on todettava se, että olen äärimmäisen tyytyväinen muutoksiin surround-osastolla. Jälkikäteen on todettava, että selkeästi aliarvioin surroundien merkityksen ja oikeastaan vasta vierailu Audiokaupan uudessa demohuoneessa avasi silmät.
Huone on nyt aivan erilailla tasapainossa ja surround äänet tässäkin elokuvassa yhdessä Neural:X:n kanssa kuulostivat todella hienoilta. Sen lisäksi leffan äänissä ei sitten paljon muuta kerrottavaa olekaan, sen tyyppinen leffa, ettei tosin pitäisikään oikein olla. Se mikä tosin leffassa häiritsi todella paljon oli se, että leffan puhe oli dubattu italiasta englanniksi. Valitettavasti tajusin vasta leffan jälkeen, että olisi varmasti ollut parempi käyttää alkuperäistä nauhaa ja lukea teksteistä dialogi, näinhän sen joka tapauksessa tein muutenkin. Katsoin leffaa muutaman minuutin uudelleen alkuperäisellä kielellä, ja leffa tuntui niin paljon aidommalta. Dubbaus oli huono, jotenkin todella päälle liimattu ja etäinen.
Leffa perustui tositapahtumiin ja tämä olikin suurin syy aamun valintaan. Elokuva ei varsinaisesti ollut kovinkaan mielenkiintoinen ja se eteni todella hitaasti. Toisaalta, leffan suurin tarkoitus on varmastikin ollut herättää ajatuksia todellisessa elämässä. Koko elokuvan ajan joutui miettimään mistä tässä nyt oikein on kysymys ja mihin tämä johtaa, vastauksia tuli oikeastaan vasta elokuvan lopussa kun yhteys todelliseen elämään paljastui. Jotta leffasta olisi saanut enemmän irti, olisi ehkä taustoja ja kulttuuria pitänyt tuntea ennen leffaa hieman paremmin. Tämä leffa kuuluu jälleen osastoon tulipahan nähtyä, mutta ei paljon muuta.
Leffafriikki 