Suomalaista elokuvaa ei tässä blogissa paljonkaan ole käsitelty, mutta se ei sinällään ole mikään tietoinen valinta. Kylmä ja hyvin valitettava asia vaan on, että ennakkoon hyviä suomalaisia elokuvia on viime aikoina vaan ollut todella vähän tarjolla, etenkään ”ilmaiseksi”. Itunesissa Suomalaisia on muutamia, useat niistä olen joko nähnyt, tai olen varma, että ei kiinnosta edes katsoa, valitettavasti. Jos leffan odotusarvo itselläni on jo todella heikko, on 4-5 euron kynnys aika korkea. Monia Suomalaisia voisin kyllä katsoa, jos ne olisivat esim. 0,99 listalla tai Netflixissä.
Tarkalleen ottaen haluaisin katsoa enemmän Suomalaista elokuvaa muutenkin, mutta jostain syystä tarjonta on viime aikoina ollut aika heikkoa. Suomalaiset elokuvat ovat usein hyvin ahdistavia, tai sitten vaihtoehtoisesti muka hauskoja, eli hieman väkisin tehtyä komediaa. Kunnon tarinalliset Suomileffat ovat olleet viime aikoina aika harvassa tai ainakaan minä en ole niitä löytänyt, vinkkejä otetaan ilolla vastaan. Luin myös juuri jostain lehdestä, että elokuva teatterien kävijämäärät ovat nousussa, mutta Suomalainen elokuva on laskussa? Henkilökohtaisesti en ihmettele, en ole edes harkinnut mennä Suomalaiseen elokuvaan elokuvateatterissa pariin vuoteen.
Yksi elokuva on kuitenkin pitkään kiinnostanut, ja olen sitä useasti käynyt selailemassa Itunessa, nimittäin elokuva Tyhjiö. Joka kerta pettymyksen pelossa se on kuitenkin jäänyt aina katsomatta, mutta tänään vihdoin se päätin katsoa. Alku ei vaikuttanut kovinkaan hyvältä, perus Suomalaista synkistelyä ja ”minä olen huono kaikessa” -elämää. Mustavalkoisuus ei myöskään miellyttänyt silmää kovinkaan paljon, vaikkakin täytyy myöntää, että se näytti 4k tykillä aika hyvältä. Suomalaisia joka elokuvan näyttelijöitä mukana oli myös aika monta, mikä nyt toisaalta on hyvinkin ymmärrettävää. Eikä sinällään, tässä elokuvassa niistä oli selkeästi parempaa päätä, siis omaan makuuni. Esimerkiksi Hannu-Pekka Björkman teki tässäkin leffassa erittäin hyvän roolityön.
Elokuvan juoni oli kuitenkin yllättävän hyvä ja aloin tykätä leffasta muutenkin enemmän mitä pidemmälle se eteni. Juonessa oli selkeästi ideaa ja jopa hieman mystiikkaa. Itselleni ei oikein vieläkään ole selvää kuoliko Pihla lopussa vai ei? Elokuva jätti myös hyvin paljon avoimia kysymyksiä. Mitä mies (Eero) oikeasti tälläisissä tilanteissa ajattelee, vain onko hänellä vain niin kova pelko menettää viimeinenkin asia elämässään, että tekee mitä vain pitääkseen siitä kiinni? En yleensä ole maailman suurin jatko-osafani, mutta tässä tapauksessa sitä jopa hieman toivon, elokuva todellakin jätti kysymään, mitä seuraavaksi?
Suomileffa ei missään nimessä ole aina huonoa, mutta jotenkin vaikeaa löytää. Tämäkin elokuva oli varsin hyvä ja oivallinen. Olisi voinut katsoa tämän jo ehdottomasti paljon aikaisemminkin. Mustavalkoisuudesta aloin myöskin tykkäämään enemmän ja enemmän, pidän tätä elokuvaa melko taiteellisena, mutta ei liikaa. Ehdottomasti suosittelen tämän elokuvan katsomista, jos se on vielä näkemättä.
Leffafriikki 