En ole aivan varma tuliko Angels Has Fallen juuri tänään vuokrattavaksi, mutta joka tapauksessa sen tänään löysin kun katselin uusia vuokrattavia, jotka yleensä aina maanantaisin Itunesiin tulevat. Päätin kuitenkin siihen heti tarttua, sillä kaksi ensimmäistä sarjan leffaa ovat olleet varsin hyviä. Varsin hyväksi muodostui sitten myös tämä kolmaskin.

Ennen kaikkea leffa oli erittäin hyvää materiaalia äänien puolesta. Viimeinen pari päivää taas tullut sählättyä hieman säätöjen kanssa, älkää kysykö miksi, mutta jokin asia jäi taas mietityttämään ja pitihän sitä sitten taas kokeilla. Leffan alussa jouduin hieman miettimään, että miksi äänet eivät oikein kuulosta hyvältä, vaikka leffan tapahtumista päätellen äänten pitäisi olla todella hyvää materiaalia. Jouduin jopa kerran leffan aikana kääntämään laitteet UHD puolelle ja Atmos demolevyllä koittamaan missä on vika. No vikaa ei varsinaisesti ollut missään, demo-levy kuulosti loistavalta. Totesin, että ongelma saattaa olla siis vain äänen kovuudessa, eli väänsin vahvistinta 5db kovemmalle Apple TV:n osalta, ja tilanne parantui välittömästi.

Sen jälkeen meno olikin sitten aika mageaa. Täytyy todeta, että tämä leffa on todellakin täynnä hyvää äänimateriaalia, vaikka kyseessä ei ollut edes Atmos raita. Ehdoton suosikkikohtaukseni kun isäpappa laittoi metsässä hieman dynamiittia ja miehiä riviin. Aivan jäätävän hyvä kohtaus, jossa subbarit todellakin pistivät parastaan. Tuon kohdan voi katsoa vielä useasti uudelleenkin, tosin leffa tuli vain vuokrattua.

Juonellisestikaan leffa ei ole aivan huono, vaikka nyt mitään eritystä ei leffassa olekaan. Kuitenkin erittäin katsottava ja hyvä toimintapätkä, jossa sattuu ja tapahtuu kaiken aikaa. Leffassa ei kuitenkaan aivan koko aikaa tapeta jotain, vaan leffa on enemmänkin strateginen kuin pelkkää tylsää tappamista. Näyttelijätkin ovat todella kovaa laatua, etenkin presidentin roolissa kuolemaa tekevä Morgan Freeman. Myös isäpappaa esittävä veteraani näyttelijä Nick Nolte on loistava.

Se mikä tänään leffan katsomista aavistuksen häiritsi oli kuvanlaatu, jossa oli jotain häikkää. Yritin etsiä vikaa leffan aikana ja sen jälkeen mutta mistään en syytä löytänyt. Ainoaksi vaihtoehdoksi oikeastaan jää heikko nettiyhteys, mutta en keksinyt. Yleensä tämä ongelma tulee jos yrittää laittaa Apple TV:n HDR muotoon SDR materiaalilla, mutta siitäkään nyt ei pitänyt olla kyse, sillä kaikki asetukset olivat kohdillaan. Siitäkin huolimatta erittäin nautinnollinen leffa maantai-illan ratoksi.

Jumanji on ollut minulle jotenkin hyvin ristiriitainen leffa. Dwayne Johnsson ei ole ollut koskaan kovinkaan suosiossani, lukuunottamatta Fast and Furios sarjaa, ja se varmasti eniten tässäkin leffassa sai vastustamaan tämän katsomista. Toisaalta leffassa oletuksena hyvät äänet, joten jossain vaiheessa tämäkin oli pakko katsoa. 4k versioni kuuluu sarjaan Black Friday hankinnat, ja nyt sekin sitten nähty.

Leffa oli hyvin pitkälti juuri sitä mitä oletin. Varsin keskinkertainen elokuva, joka muistutti hyvin paljon Pixels elokuvaa. Täytyy tosin todeta, että Pixels oli paljon parempi kuin tämä. Dwayne Johnssonista en pitänyt tässäkään, ja muutenkin elokuva ei oikein napannut. Se mikä sentään toi leffaan hieman ulottuvuutta oli näiden pelihahmojen eläminen oman todellisen minänsä kautta.

Se mikä tässä sitten oli kunnossa oli äänet. Atmosta käytettiin todella hienosti ja leffassa oli paljon hienoja tehosteita ja ääntä liikuteltiin todella vakuuttavasti. Muutaman kerran äänet saivat oikein kunnolla hätkähtämäänkin.

Pitääkö tämän jälkeen sitten katsoa seuraavakin osa, niin ehkä pitää, vaikka minkäänlaisia hurraa huutoja ei sen osaltakaan ole ennakkoon odotettavissa.

Netflix voi olla todellinen aarreaitta, jos siellä uskaltaa olla rohkea. Tämä tuli taas hyvin todistettua eilen illalla, kun lähdin katsomaan Espanjalaista elokuvaa The Invisble Guest. Todella usein harmittaa tuo Netrflix siinä mielessä, että etusivulla on aina samat elokuvat, edes ne jotka on jo nähty eivät poistu ja toisaalta myös esimerkiksi ”uutta Netfilissä” ei todellakaan tarkoita sitä. Netflixin algoritmeihin pitäisi todellakin saada jotain uuttaa, ja vähintäänkin saada nappula, josta kaiken historian jne. voisi nollata. Lisäksi harmittaa, että leffoja ei voi etsiä päivämäärän perusteella tai sellaista listaa ei ole, jossa oikeasti on elokuvat aika järjestyksessä.

Nyt kuitenkin pienen etsimisen jälkeen törmäsin tähän The Invisible Quest- leffaan. En oikein edes tiedä miksi tähän valintaan lopulta päädyin, mutta joku siinä kiinnosti. Suurin syy varmaankin tällä kertaa oli esittelyteksti, joka lupasi jonkinlaista mysteeriä. Loppputulema kuitenkin hyvä, kyseessä nimittäin järjettömän hyvä elokuva.

Elokuvassa mies löytyy hotellihuoneesta kuollut rakastaja viereltään, ja yksikään asia ei viittaa siihen, että syyllinen voisi olla kukaan muu. Miten siis hankkiutua eroon syyllisyyden viitasta, tai kuka ylipäätään voisi olla syyllinen. Tästä alkaa lyhyt valmistautuminen oikeudenkäyntiin, aikaa ei ole paljon, mutta kaikki yksityiskohdat pitäisi käydä vielä uudelleen läpi.

Elokuvan juoni on kerrassaan mainio. Leffan juoni on jollain tapaa saman kaltainen kuin Knives Out leffassa, mutta nyt mennään vielä huomattavasti parempaan. Leffan juoni on ensimmäisestä hetkestä lähtien jäätävän koukuttavat ja kiinnostava. Kun leffan on aloittanut, tätä ei todellakaan jätä kesken. Leffa ei myöskään anna mitään ilmaiseksi, juonta ei todellakaan voi rakentaa mielessä valmiiksi, vaan joka kulman takana vaanii yllätys. Tykkään todella paljon tälläisistä mysteerielokuvista, etenkin kun ne on näin hyvin tehtyjä.

Leffassa myös näyttelijäkaarti toimii äärettömän hyvin, ja leffa on siinä mielessä todella laadukas, että siitä ei missään vaiheessa tule kuvaa halvasta eurooppalaisesta elokuvasta. Jopa kuvanlaatu on normaali Netflixiä parempaa. Äänistä tässä yhteydessä ei kannata liikaa puhua, leffassa lähinnä vain puhutaan, mutta siinäkään mielessä ei mitään valitettavaa.

Yksi pieni seikka leffassa jäi kuitenkin harmittamaan, tosin sekään ei ollut leffan vika. Leffassa oli äärimmäisen tärkeää tietenkin tekstitykset, sillä kielestä en muuten ymmärtänyt yhtään mitään. Jostain kumman syystä tekstit kuitenkin hukkuivat leffan aikana muutamaan otteeseen. En tiedä oliko kyse minun setupista vai itse Netflixin ongelmasta, mutta meinasi laittaa suututtamaan oikein kunnolla kun juuri tärkeimpien kohtien aikana hukkui tekstit.

Tämä leffa menee joka tapauksessa top-listalle, ja aivan syystä. Kuluneen vuoden ehdottomasti paras elokuva tähän mennessä, eikä viime vuodeltakaan paljon parempaa taida löytyä. Upea löytö Neflixistä jälleen kerran, suosittelen erittäin lämpimästi!!

Se olisi sitten saaga paketissa, ainakin tällä erää. Tämä viimeinen vuonna 2016 julkaistu jakso jäi selkeästi kohtaan, josta jatkoa voi odottaa, mutta onko sitä sitten tulossa tai pitäisikö edes? Itse alan olla tässä vaiheessa hieman samoilla linjoilla kuin Matt Damon, eli eiköhän tämä nyt ole nähnyt ja aika tehdä jotain muuta. Siitä huolimatta uutta osaa jo kovasti suunnitellaan, tosin hieman mitä tuossa luin niin fiilis on se, että Matt Damonin on oltava silloin mukana, neljännen osan pettymystä ei haluta enää uusia. Sarjan jatko vaatii ehdottomasti Matt Damonin jatkamista, siitä varmasti kaikki ovat samaa mieltä.

Se miksi itsekin alan kääntyä tuolle kannalle, on se, että sarja hiipuu pahasti ensimmäisen kolmen osan jälkeen. Kolmessa ensimmäisessä osassa on selkeä juoni ja päämäärä, sen jälkeen homma hieman lopahtaa. Neljäs osa oli oma tarinansa, mutta myöskin viidennessä aletaan jo polkea hieman paikoillaan. En oikein äkkiseltään keksi enää mitään järkevää jatkoa kuudenteen osaan. Toki, jos sellainen tulee, niin varmasti sen aijon katsoa, viimeistään kotona, todennäköisesti kuitenkin jo teatterissa.

Viides osa on selkeästi laadultaan parempi kuin edelliset, mutta toisaalta, hyvin samanlainen elokuva kohtauksiltaan ja kuvauksiltaan. Äänet ovat hyvät, mutta ei mitään ihmeellistä, tai muutenkaan muista osista poikkeavaa. Tämän osan ääniraidan olisi voinut kopioda suoraan kolmannesta osasta. Viides osa kuitenkin selkeästi parempi kuin neljäs, tästä jälleen tunnistin tutun menon, mutta tosiaan ehkä jopa liian hyvin. Jotain uutta verta olisi nyt kaivattu, mutta jäätävän hyvän kolmen osan jälkeen ymmärrän, että ei mikään ihan helppo homma.

Joka tapauksessa tämä saaga on nyt maalissa ja yhtä osaa vailla on myös Jack Ryan. Pitäisi varmaan keksiä taas jotain uutta, olisiko seuraavaksi vuorossa vaikka Batmanit? No, mutta joka tapauksessa nyt mieli kaipaa myös jotain aivan muuta, olisikohan Netflixissä jotain uutta ja mielenkiintoista?

Odotukset Bourne sarjaa kohtaan ovat nousseet ensihetkestä lähtien lineaarisesti ja kohtuullisen jyrkästi. Leffa oli kuitenkin jonkinasteinen pettymys. Viime aikoina Jack Ryania katsoessa on tullut useaan otteeseen puhuttua pääosan näyttelijän merkityksestä. Tässä leffassa Jason Bournea ei oltu korvattu toisella näyttelijällä, mutta vastaavasti Jason Bournea ei elokuvassa esiintynyt lainkaan. En taas tiedä taustaa sen tarkemmin, mutta mieleen tulee paljon ajatuksia. Onko tämä elokuva ollut tällaisenaan jo kirjassa, vai eikö Matt Damonin kanssa olla päästy sopuun elokuvan teosta?

Joka tapauksessa Matt Damonin puuttuminen elokuvasta laski elokuvan mielenkiintoa suuresti. En väitä, että elokuva oli sinällään huono, mutta ei silti millään kolmen ensimmäisen tasoa. Jotain siitä puuttui, ja se oli selkeästi Jason Bourne. Elokuva oli kohtuullisen hyvin sidottu kolmanteen Bourne elokuvaan ja kuvasi siis tapahtumia, voisiko nyt sanoa varsinaisen elokuvan taustalla. Hyvä idea, enkä tiedä olenko vastaavaa aikaisemmin nähnyt. Tästäkin ideasta huolimatta, mielestäni myös Matt Damon olisi elokuvaan hyvin mahtunut mukaan.

Leffaa en mielestäni ollut ennen nähnyt (jostain syystä), joten Matt Damonin puuttuminen elokuvasta tuli minulle yllätyksenä. Legacy on vuodelta 2012, joten ihan hirveän vanhasta leffasta tässä ei ollut enää kyse. DTS:X toimii tässäkin varsin hyvin, vaikkakin mitään äänien juhlaa tämä leffa ei ole. Leffa pyörii hyvin paljon dialogien ympärillä, toimintaa on, mutta ei äänien puolesta mitään erityistä, mitä ehkä hieman jo odotin. Kuvanlaatu ei jotenkin miellyttänyt, jotain hieman tarkempaa olisin tässä jo odottanut.

Leffan lisäksi tänään tuli puuhattua myös hieman äänien kanssa, eli viikkoakaan en malttanut olla säätämättä. Viikon aikana on tullut Youtubesta taas saatua muutamia uusia vinkkejä ja pitihän niitä sitten testailla. Muistutuksena, että subbareitahan ei varsinaisesti ole lainkaan säädetty Arcamin aikana, lähinnä vain säädetty viiveitä Diracin jälkeen. Tänään kuitenkin tein kaiken alusta lähtien uudelleen, ja ennen kaikkea yritin saada kaikki vieläkin hieman paremmaksi viiveiden suhteen synkkaan. Tuloksista ei voi olla kuin hämmentynyt, tästä ei oikein voi enää parantaa, etenkään kun nyt käyrät ovat jotakuinkin samat myös molemmilla kuuntelupaikoilla.

Neljäs osa Jack Ryan saagaa, ja edelleen mietin enemmän ja enemmän sitä, että miksi nämä elokuvat menevät kaikki Jack Ryan nimen alla, eikä esimerkiksi täysin omina elokuvinaan. Okei, ymmärrän, että nämä perustuvat kirjasarjaan, mutta jotenkin jokainen jakso on aina vaan etäämpänä ja etäämpänä toisistaan. Jack Ryan on jälleen vaihtunut, tällä kertaa nimeä kantaa Ben Affleck. Ben Affleck Jack Ryanin roolissa on mielestäni neljästä ensimmäisestä jaksosta selkeästi epäonnistunein. Mies ei jotenkin vaan sovi tuohon roolin, etenkin kun kolmessa edellisessä on ollut hyvin eri tyyppinen näyttelijä. Ben Affleck on jotenkin paljon humoristisempi (ei niin vakavasti otettava) hahmo kuin Harrison Ford tai Alec Baldwin. Elokuvassa häiritsee myös se, että koko elokuva alkaa siitä kun Jack Ryan pettää, tai on uuden naisen kanssa, sekin side menneeseen siis mennyt.

Ajassa on menty kahdeksan vuotta eteenpäin, nyt ollaan siis vuodessa 2002. Pitkä on matka vielä tähän päivään, mutta leffa on selvästi ottanut myös teknisesti harppauksia eteenpäin. Ääniraita on varsin hyvä ja siinä on paljon erittäin hyvää materiaalia. Ennen kaikkea useat helikopterien ja hävittäjien lennot kuulostavat todella hyvältä. Kuvakin paranee kaiken aikaa, ja nyt kuvan voi sanoa jo olevan aika hyvää laatua.

Jack Ryan elokuvat ovat kaikki olleet erittäin hyviä niin tämäkin. Leffan juoni on ehkä jo lähellä, tai ehkä jopa parempi kuin ensimmäisessä, mikä taitaa olla näistä nähdyistä vieläkin paras. Tässä leffassa kuitenkin oli paljon ideaa, ja tykkäsin juonesta. Leffa oli muutenkin hyvin ajankohtainen, toivottavasti tässä sekavassa maailmantilanteessa yhtään ydinpommia ei silti tarvitse itse todistaa. Peli politiikan huipulla on kovaa, ja hyvin tulen arkaa. Tämän elokuvan tapahtumat vuonna 2002 voisivat hyvinkin kuvata maailman tapahtumia vuonna 2020, mutta niinhän sitä usein sanotaan, historia toistaa itseään.

Leffa olisi voinut, tai oikeastaan olikin täysin oma elokuvansa, joskin pelkästään Jack Ryanin esittäjän pysyminen samana olisi auttanut paljon. En oikein ymmärrä miksi elokuvia pitää myydä näin nimellä, jos kerran edes pääosan esittäjä ei pysy samana. Hyviä leffoja kaikesta huolimatta, etenkin kun tätäkään en muista nähneeni aikaisemmin. Seuraavaksi sitten edessä jo viimeinen osa, se onkin sitten jo paljon uudempaa tavaraa, eli niinkin nuori kuin vuodelta 2014. Se on nähty ennenkin, mutta ei haittaa, hyvä leffa sekin!

Kolme vuotta menty taas eteenpäin, mutta pako, tai pitäisikö ehkä mielumminkin sanoa jahti jatkuu. David Webb alias Jason Bourne jatkaa menneisyytensä selvittämistä pala kerrallaan. Tässä jaksossa ollaan jatkuvasti liikkeessä ja leffa koostuu lähinnä jaktuvasta takaa-ajosta. Tämä tietysti tarkoittaa paljon toimintaa, vaikkakin ihmisiä lahdataan aika maltillisesti, mikä on aina hyvä.

Leffan juoni on sikäli varsin mielenkiintoisesti rakennettu, että asioita selviää pala palalta jatkuvasti lisää, ja katsojaa kuljetetaan jatkuvasti kohti lopullista ratkaisua (jossain tulevaisuudessa). Leffa ei kerro tippaakaan liikaa, mutta pitää katsojan koko ajan hereillä. Tätä leffaa katsoessa ei voi räplätä kännykkää, etenkään kuin Jenkeistä tilatut levyt ovat ilman tekstitystä.

Kuvan ja äänien kanssa ollaan vielä vuodessa 2007, mutta etenkin äänet ovat tässä leffassa jo erittäin hyvät. Leffa sisältää useita kohtauksia, joissa DTS:X todellakin näyttää parhaita puoliaan, etenkin kohtauksessa, jossa Bourne pääsee vihdoin tutustumaan ”syntysijoilleen”. Muutenkin äänet ovat todella laadukkaat, vaikka leffa ei sinällään hirveästi mitään räjähdyksiä tai muuta vastaavaa sisälläkään.

Yksi merkittävä osa hyviä sarjoja on lähes poikkeuksetta myös tunnetut ja mieleen jäävät tunnarit. Mission Impossible, Jason Bourne, James Bond jne. Kun tunnari pärähtää lopussa (tai missä vaiheessa tahansa käyntiin), se saa näissä leffoissa aina hymyn naamalle, niin myös tässä. Bournessa tunnarin paikka on aina leffan lopussa, ja jotenkin se aina huutaa kovaan ääneen, ”ja saaga jatkuu”!

Oikeastaan ainoa asia mikä todella usein tätä leffaa katsoessa tuli mieleen oli se, että voisiko tämä jatkua ikuisesti. Näitä Bourne-leffoja todellakin voisi katsoa päivät pitkät kyllästymättä. Onneksi pari osaa on vielä jäljellä, ja seuraavaa pitää päästä nopeasti. Todella hyvää viihdettä, jokaiselle toiminta ja seikkailu fanille!

Iltapäivän korvia huumaavan Pacific Rimin jälkeen illaksi tarvittiin selkeästi jotain hieman rauhallisempaa, tai mielellään aika paljonkin. Ensin he tappoivat isäni- leffa tuli muutama viikko sitten Netflixiin ja jollain tasolla kiinnostanut siitä lähtien. Ei varmasti kovinkaan yllättävää, että suuri tekijä tuossa on leffan perustuminen todellisiin tapahtumiin historiassa.

Jos oli toiveissa jotain rauhallisempaa, niin sitä sitten todellakin tuli. Leffan rytmi oli todella rauhallinen, jopa hieman liian rauhallinen, sillä noin tunnin jälkeen kun edelleenkään oikein mitään ei ollut tapahtunut, alkoi leffa jo vähän kyllästyttää. Leffan meno ei siitä paljon muuttunut jatkossakaan ja voin sanoa, että leffa tuli katsottua loppuun hääräten kaikkea muuta.

Leffassa varmasti haluttiin kertoa surullinen ja koskettava tarina todella ikävistä historian tapahtumista, mutta siitä huolimatta, että tarina varmasti tuli selväksi, en kokenut elokuvaa kovinkaan innostavaksi. Pitkästyttävä ja liian tasapaksu enemmänkin oma mielipiteeni. Elokuvassa ei pahemmin tapahtunut juonenkäänteitä, ja jos tapahtui, nekin menivät hyvin tasapaksun elokuvan mukana. Äänet olivat jopa yllättävän hyvät, silloin kuin elokuvassa jotain oikeasti tapahtui.

Paljon siis ei jäänyt tästä leffasta käteen, mutta tulipahan nähtyä. Kamputsean historiaan en ole sen tarkemmin koskaan tutustunut, joten sikäli tämäkin taas meni hyvänä historian tuntina. Ja olihan tällä leffalla tavallaan myös onnellisen lopun palasia, iloisen jälleen näkemisen merkeissä.

Aloitin keväällä 2019 blogin pitämisen lähinnä vain omaksi ilokseni. Katselin paljon elokuvia ja mietin, että voisihan niistä jotain kirjoitella myös ylös, sillä usein elokuvista herää paljon ajatuksia, ja koska katson leffoja usein yksin, niistä ei tule koskaan juuri muiden kanssa juteltua. Nyt kirjoituksia on takana jo 200, ei aivan 200 elokuvaa, sillä mukana on myös juttuja muutamasta sarjasta, mutta edelleen koko blogin idea pitää, eli kirjoitan aina ja vain silloin kun olen jotakin leffaa katsonut.

Blogin kirjoittaminen on saanut itseni muutenkin taas mukaan syvemmälle ja syvemmälle tähän hienoon harrastukseen. Blogin pitäminen alkoi jotakuinkin niihin aikoihin kun 4k tykkiin oli tehty kalibrointi, ja silloin leffahuoneen piti olla jotakuinkin kunnossa. Oli toki jo silloin selvää, että jossain vaiheessa kymmenen vuotta vanhat Monitor Audion etukaiuttimet pitää päivittää. Laadussa ei sinällään ollut mitään vikaa, koko vaan ei yksinkertaisesti enää riittänyt. Sen jälkeen kävikin sitten perinteiset, eli päivitettyä tai lisättyä on kesän jälkeen tullut 4k-soitin, kaikki etukaiuttimet, kaikki takakaiuttimet, molemmat subbarit, vahvistin, ja vielä osaksi huonetta on tullut paranneltua. Olen kesän aikana myös opetellut REW mittauksia, ja sitä kautta saanut vietyä huonetta hurjasti eteenpäin faktojen, ei vain tuntojen perusteella. Kaikesta tästä löytyy tarinaa pitkin tuota 200 päivityksen matkaa, joka toivottavasti inspiroi ja auttaa myös muita tämän harrastuksen parissa.

Tähän väliin moni varmasi myös miettii, että mistä kaikki tämä raha on tähän harrastukseen saatu, mutta voin rehellisesti kertoa, että vaikka rahaa onkin jonkin verran mennyt, niin järkevillä valinnoilla voi tässäkin harrastuksessa säästää todella paljon. Hyvin paljon huoneessani olevista laitteista on ostettu käytettynä tai demo malleina, joka säästää tässäkin harrastuksessa todella paljon, sillä audiolaitteiden osto on hieman kuin auton ostaminen, hinta tippuu radikaalisti kun kaupasta astuu ulos. Uutta tavaraa hankkiessani olen myös jatkuvasti myynyt vanhoja laitteita samalla pois. Tämä onkin erittäin hyvä vinkki kaikille harrastusta miettivälle, huoneen päivittäminen pala kerrallaan on paljon järkevämpää kuin kaiken ostaminen kerralla. Tällöin usein myös lopputulos on kaikista parhain.

Mitä tämä harrastus sitten on tuonut? Ei ainakaan paljoa kavereita, sillä aika yksinäistä tämä leffojen katselu kotona usein on, toki on aina välillä todella hienoa kun saa seuraksi vaimon tai lapset. Olen toki tavannut muutamia hienoja ihmisiä tehdessä kauppoja ihmisten kanssa. Osan kanssa ollaan vain vaihdettu tavara ja rahat, osan kanssa ollaan keskusteltu aiheesta paljonkin. Sikäli hienoa, että kun myyt tai ostat hifi-laitteita, on myös toisella osapuolella usein kiinnostusta aiheesta. Olen myös kuluneen vuoden aikana oppinut todella paljon niin audiosta, videosta kuin ylipäätään tästä koko kotiteatterijutusta, mutta myöskin elokuvat itsessään ovat usein hyvin opettavaisia, etenkin tositarinoihin perustuvat leffat joita katson mielelläni. Hienointa on varmasti ollut oppia niin paljon uutta akustiikasta, ja nähnyt selkeästi tuloksia omassa huoneessa.

Nyt kuitenkin huone kuulostaa todella hyvältä, ja mitään varsinaisia päivityksiä ei edes ole mielessä. Ainahan sitä jotain voi parantaa ja jotain pientä kokeilla ja testailla, mutta nyt on tarkoitus hetken aikaa vaan nauttia hyvistä elokuvista. Huomenna myös sairasloman ja joulun jälkeen tarkoitus palata työmaalle, joten välttämättä aivan joka päivä ei ehdi leffojakaan katsella. Blogi kuitenkin jatkuu, se on varmaa, etenkin kun niin paljon kiinnostuneita lukijoita on sivuille tullut mukaan.

200. päivityksen kunniaksi piti kaivaa esiin leffa, jossa huone todella pääsee oikeuksiinsa. Olen katsonut viimeaikoina paljon hyviä elokuvia, mutta suurin osa niistä on ollut hieman vanhempia ja ” kunnon” atmos-raidasta on jo aikaa. Nyt siis tärkeimpänä kriteerinä oli löytää elokuva, jossa on hyvät Atmos äänet. Tilasin Black Fridayn aikaan CDON:istä yksitoista 4k elokuvaa, ja yksi niistä oli Pacific Rim. Elokuva, jolle minulla ei varsinaisesti ollut minkänälaisia odotuksia sen lisäksi, että leffassa äänet pitäisi olla kunnossa. Sopii siis hyvin päivän teemaan.

Hyvin pitkälle oikeilla jäljillä leffan kanssa olikin, hyvin mitäänsanomaton juoni, mutta äänet todellakin kohdillaan. On hienoa huomata, että panostukset huoneeseen ovat todellakin olleet sen arvoisia. Vuoden 2013 leffassa Idris Elban kalapuikot näyttivät todella kaameilta, eikä tämä muutenkaan ehkä herran paras roolisuoritus ollut. Tämä oli muutenkin ensimmäinen örkki-elokuva pitkään aikaan, ja varmasti taas hetki menee seuravaa. Nämä kaikki jotenkin vaan ovat aina niin samanlaisia, ja jopa äänetkin menevät sinällään yli, että kaksi ja puolituntia lähes yhtenevää kovaa huutoa alkaa jossain vaiheessa väsyttämään korvia.

Mutta kuten sanoin, äänet leffassa olivat todella hyvät ja Atmosta käytettiin leffan ääniraidassa varsin hyvin. Kuva sen sijaan oli todellista priimaa ja todella todella näyttävää 4k laatua. On mennyt jonkin aikaa kun olen viimeksi 4k laadulla katsellut jotain uudempaa materiaalia, ja tässä todella hienosti tuli taas esiin mikä on 4k-soittimen ja 4k materiaalin levyn etu. Laadukas käytetty 4k-soitin ehdottomasti kesän parhaita hankintoja kaikin puolin!

Nyt kuitenkin korvat tarvitsevat taas jotain hieman rauhallisempaa, katsotaan mitä sitä vielä tänään jaksaa tai ehtii katsomaan. Kiitos paljon kaikille mukana eläneille, toivottavasti olen voinut jakaa inspiraatiota omaan harrastukseen, tai saanut jonkun jopa perustamaan ensimmäisen oman kotiteatterin. Suosittelen lämpimästi, tämä on todella hauska ja antoisa harrastus!

Katsoin jokin aikaa sitten hyvin mielenkiintoisen sarjan Netflixistä. You kertoo seksiriippuvaisesta psykopaatista, joka tappaa kaiken, joka tulee hänen ja ”rakkauden” kohteen väliin. Ensimmäinen kausi oli hyvin mielenkiintoinen ja mielestäni erittäin hyvin tehty ja käsikirjoitettu. Toinen kausi jatkaa samaa rataa, kohde vain vaihtuu (luonnollisesti kun edellinen on kuollut). Seksi ja seksiriippuvuus oli tässä toisessa osassa paljon pienemmässä osassa, nyt keskityttiin ehkä hieman enemmän ihmissuhteisiin ja niihinkin hieman laajemmalla skaalalla.

Sarja jatkaa hyvin samaa rataa kuin ensimmäinen kausi, mutta paljastamatta juonta sen enempää, toinen kausi saa puolivälin jälkeen myös hyvin paljon uusia käänteitä ja sarjan suunta hieman muuttuu, tai sanotaanko näin että laajenee. Joka tapauksessa sarja on edelleen erittäin mielenkiintoinen, ja pari jaksoa ennen loppua oli enää mahdotonta keskeyttää, vaan kaikki piti katsoa loppuun.

Sarja on edelleen hyvin sairas, mutta sitä saa mitä tilaa, tuo ei ollut ensimmäisen kauden jälkeen mikään yllätys. Pidän kovasti sarjan tyylistä, jossa Joe/will kertoo jatkuvasti ajatuksistaan kuin ulkopuolisena kertojana. Näyttelijät ovat todellista priimaa ja kaikki toimii loistavasti. Sarja koukuttaa, mutta on samalla todella viihdyttävä, erittäin hyvää Netflix-tuotantoa kaiken kaikkiaan.

Sarjan loppu on varsin nopeatempoinen ja jättää paljon avoimia kysymyksiä, yllätys yllätys tämä päätös ei jätä pienintäkään epäilystä siitä, onko sarjalle tulossa jatkoa. Sikäli kyllä ei haittaa, että ainakin minä katson tätä mielellään vielä lisääkin. Suosittelen!