Iltapäivän korvia huumaavan Pacific Rimin jälkeen illaksi tarvittiin selkeästi jotain hieman rauhallisempaa, tai mielellään aika paljonkin. Ensin he tappoivat isäni- leffa tuli muutama viikko sitten Netflixiin ja jollain tasolla kiinnostanut siitä lähtien. Ei varmasti kovinkaan yllättävää, että suuri tekijä tuossa on leffan perustuminen todellisiin tapahtumiin historiassa.
Jos oli toiveissa jotain rauhallisempaa, niin sitä sitten todellakin tuli. Leffan rytmi oli todella rauhallinen, jopa hieman liian rauhallinen, sillä noin tunnin jälkeen kun edelleenkään oikein mitään ei ollut tapahtunut, alkoi leffa jo vähän kyllästyttää. Leffan meno ei siitä paljon muuttunut jatkossakaan ja voin sanoa, että leffa tuli katsottua loppuun hääräten kaikkea muuta.
Leffassa varmasti haluttiin kertoa surullinen ja koskettava tarina todella ikävistä historian tapahtumista, mutta siitä huolimatta, että tarina varmasti tuli selväksi, en kokenut elokuvaa kovinkaan innostavaksi. Pitkästyttävä ja liian tasapaksu enemmänkin oma mielipiteeni. Elokuvassa ei pahemmin tapahtunut juonenkäänteitä, ja jos tapahtui, nekin menivät hyvin tasapaksun elokuvan mukana. Äänet olivat jopa yllättävän hyvät, silloin kuin elokuvassa jotain oikeasti tapahtui.
Paljon siis ei jäänyt tästä leffasta käteen, mutta tulipahan nähtyä. Kamputsean historiaan en ole sen tarkemmin koskaan tutustunut, joten sikäli tämäkin taas meni hyvänä historian tuntina. Ja olihan tällä leffalla tavallaan myös onnellisen lopun palasia, iloisen jälleen näkemisen merkeissä.
Leffafriikki 