Tänään piti etsiä leffaksi jotain striimattavaa ja päätin taas vaihteeksi käydä katsomassa olisiko Disney Plussa puolella mitään mielenkiintoista. Eteen tuli leffa Erämään Kutsu, joka on monellakin tapaa ollut paljon mielissä. Leffaa on jonkin verran kehuttu etenkin äänien puolesta, mutta jostain syystä leffa on kuitenkin jäänyt katsomatta ja ennen kaikkea hankkimatta. Hankkimatta sikäli, että olen monta kertaa miettinyt pitäisikö tämä leffa hankkia UHD muodossa hyllyyn, nyt tiedän, ei pitäisi.

Leffa siis Disney Plus palvelussa ja löytyy sekä Dolby Atmos äänet, että erittäin hyvän näköinen kuva. Toisaalta tuli silti usein mieleen, että onko tuo kuva liian hyvä, eli jotenkin kuva oli tänään hieman luonnoton ja epä-aito. No, koko koira eli Buck oli toteutettu CGI:llä, eli digitaalisesti ja mielestäni se näkyi tässä leffassa aika negatiivisessa valossa. Eläin, joka me kaikki hyvin tunnetaan, ei ehkä ole se helpoin hahmo digitaaliseen toteutukseen, ja tässä leffassa jotenkin se eläimen todellinen lämpö ja luonne jäi uupumaan pahemman kerran.

Sen lisäksi, että Buckista jäi paljon puuttumaan niin niin jäi myöskin koko leffasta. Leffa ei ollut lainkaan niin koskettava ja aito kuin tällaiset leffat yleensä ovat. Ei liikuttanut, ei oikein naurattanut eikä missään nimessä tullut sellaista läsnäolon tunnetta tänään. Leffan juoni oli moni kerroksinen, oikein missään vaiheessa ei tiennyt, että ollaanko nyt nauttimassa erämaasta vai menossa karkuun asetta ja uhkaa. Kaikki oli jotenkin juonenkin puolesta väkinäistä ja pakotettua. Tällä kertaa edes Harrison Ford ei pystynyt tuomaan omaa loistoaan leffaa, vaan surullista kyllä jopa Omar Sy omassa mielestäni varsin pienessä roolissa oli paljon merkittävämpi tälle leffalle.

Eikä tänään edes ne äänet pelastaneet isoa kuvaa, vaikka jotain ihan kivoja yksityiskohtia leffaan toki sisältyikin. Leffan äänet kokonaisuudessaan olivat leffaan hyvät, mutta eivät nekään pystyneet leffan kokonaisarvosanaa tästä paljoa nostamaan. Toisaalta ei myöskään leffa, jota tekisi ihan heti mieli katsoa uudelleen, ainakaan UHD-levyä siihen ei tarvita. Suomenkielisellä puheella leffa kuitenkin myös löytyy, joten ehkäpä lasten kanssa leffan voisi joskus uudelleenkin katsoa, siihen se ehkä jopa sopisi.

Piti sitten vielä lauantai-illan kunniaksi ottaa yksi leffa käsittelyyn ja tähänkin leffaan sain suositukset seuraajaltani. Pyromaani on norjalainen tositarinaan perustuva elokuva Pyromaanista (yllätys yllätys). Tarina on sinällään aika simppeli ja kaikille varmasti tuttu. Nuori vapaapalokuntalainen rakastuu tuleen enemmän kuin sen sammuttamiseen ja alkaa sytytellä tulipaloja, joita pääsee sitten sammuttamaan. Näinhän pyromaaneja yleensä kai usein kuvataan, eli pyromaani usein löytyy sytyttämältänsä palopaikalta roolissa tai toisessa.

Leffa ei ollut varsinaisesti kovinkaan hyvä, tai oikeastaan se oli monellakin tapaa aika huono. Suositteluissa ei sinällään ollut mitään vikaa, hyvä että leffa tuli katsottua ja paljon luvattuja asioita leffasta sain joka tapauksessa irti. Tositarinat kiinnostaa aina, ja näit tositarinoita on todella mielenkiintoista katsoa myös lähempää kuin jenkeistä. Toisaalta myös tuli juuri katsottua toinenkin Norjaan liittyvä leffa, joten sikälikin tämä sopi hyvin viime aikaisten leffojen teemaan. Leffan äänissä myös oli paljon hyvää, sitäkin suosittelija kehui.

Mutta mikä tässä leffassa sitten oli huonoa. No ensinnäkin vaikka leffa oli vuodelta 2016 niin leffa näytti monella tapaa todella vanhalta. Hahmot näyttivät vanhoilta, kuva oli kovin rakeista ja muutenkin leffa ei ollut tehty kovinkaan mielenkiintoiseksi. Yritin tuossa nopeasti löytää miltä vuodelta tapahtumat ovat, mutta sitä en vielä löytänyt. Saattaa siis olla, että leffa on tarkoituksella tehty autenttisen näköiseksi, mutta silti en siitä tykännyt. Tämän lisäksi leffa oli dramatisoitu todella huonosti. Leffa ei oikein saanut katsojaa millään näppeihinsä, kaikki oli aivan liian itsestään selvää ja jännitystä leffa ei oikein saanut aikaiseksi, mikä nyt kuitenkin olisi ollut hyvin mahdollista. Edes leffan loppuratkaisu ei oikein nostanut juurikaan karvoja. Joo, olihan se aika rankkaa, mutta siinä vaiheessa leffaa ei oikein enää herättänyt, kyllähän leffan juoni oli aika pitkälle jo siinä vaiheessa selvä.

Toisaalta leffa sai paljon myös miettimään mikä ihmisen saa tuollaisia tekoja tekemään. Leffassa toki käsiteltiin näitä taustoja ja annettiin hyvin ymmärtää että Dag oli vain etsimässä hyväksyntää ja suosiota. Toisaalta, tämänkin asian kerronta oli aika outoa, hän nimittäin oli sytytellyt jo useammankin palon ennen kuin näitä asioita alettiin oikeasti avata. Pyromaaneille yleensä löytyy taustalta aina syitä, eikä ne syyt tässäkään yhtään yllätä.

Leffan äänet olivat luokkaa ihan kivat, vaikka eihän tässä leffassa äänien suhteen oikein ollut mitään muuta kuin näitä paloja. Palojen äänet olivat varsin kivasti tehty ja dynamiikkaakin löytyi paljon enemmän kuin kuva antoi ymmärtää. Leffan äänet olivat toki vain 5.1, joten sinällään ei mitään erityistä. Neural:X kuitenkin piti tulet aika kivasti ympärillä. ”Good to see leffa”, mutta ei tällä kertaa mitään maata mullistavaa.

Tänään aamusta kun muu perhe lähti kotoa oli aika jälleen hautautua muutamaksi tunniksi leffahuoneeseen. Ja tosiaan muutama tunti siinä aina menee kun tätä leffaa alkaa katsomaan, tänäänkin tuollainen nelisen tuntia. Joku voisi kuvitella, että jos elokuva kestää sen 12-13 tuntia, niin vähintäänkin se keskimmäinen elokuva pitää olla aika paikallaan junnaavaa ja tylsää. Itse en nyt ihan tuolle linjalle lähtisi ja hyvä niin. Leffa oli itseasiassa jopa yllättävänkin hyvä ja kiinnostava koko neljän tunnin ajan. Mitään varsinaista kyllästymistä en kokenut, vaikka paikko silti myöntää, että kyllähän tämän leffan kanssa tavallista enemmän tulee kelloa katsottua, neljä tuntia nyt vaan on todella pitkä aika. Onneksi sentään katson tätä kotona, leffassa voisi olla jalat suussa aika moista tuskaa.

Leffa oli kuitenkin aavistuksen erilainen kuin ensimmäinen, oliko se sitten hyvä vai huono asia niin vaikea sanoa. Toisaalta leffaa jaksaa ehkä hieman paremmin katsoa ja mieli pysyy virkeänä, mutta toisaalta Frodo ei tässä osassa pahemmin eteenpäin päässyt, sehän kai koko leffan tärkein tarkoitus kuitenkin on. Nyt leffassa oli paljon enemmän taistelua, ja ehkä hieman vähemmän tarinaa, vaikka tokihan tarinakin tässä eteni. Jotenkin tässä toisessa osassa leffa alkoi muistuttamaan enemmän ja enemmän Games of Thronesia, taas kerran, onko se sitten hyvä vai huono niin en tiedä, molemmista olen tykännyt, vaikka aikaisemmin en ehkä uskonut tykkääväni kummastakaan.

Eipä tarvitse kuitenkaan sitä syytä tykkäämiseen kovinkaan kaukaa etsiä. Äänet ja kuvanlaatu tässäkin osassa luonnollisesti aivan huikeaa luokkaa ja se tekee monesta huonommastakin leffasta paremman. Joo, tässä ei ole kyse siitä huonommasta leffasta vaan koko saaga on tähän asti ollut erinomainen kokonaisuus ja olen nauttinut koko hommasta. Nyt taas kuitenkin tarvitaan vähän lepoa ja jotain muuta väliin, sitten jossain välissä vielä viimeinen leffa käsittelyyn ja sehän on sitten kaikista kolmesta se kaikista pisin. Ai niin, ja Gandalf ei kuollutkaan, loistavaa!!!

Kirjoittelin eilen siitä, että leffan äänet voivat olla todella hyvät ilman että ne ovat ns. ”Kovat”. No, tänään mentiin sitten suoraan sinne toiseen päähän ja kovaa. Toisaalta suurin ja ehkäpä jopa ainoa syy tämä leffa hankkia oli nimenomaan nuo kovasti kehutut äänet, ja sitä mitä oli tilattu sai tosiaan tänään ihan koko rahan edestä.

En ole mikään Terminator fani, vaikka Terminaattorit eivät nyt ihan sinne pahimpaankaan kastiin näitä yliolentoja menekkään. Arnold on Arnold, ja varmasti tekee oman osansa näissä leffoissa, mutta se mitä tänään lähdin katsomaan oli tosiaan ne äänet. Ja kyllä niitä sitten tosiaan kelpasikin katsella. Leffassa oli subbareille käyttöä enemmän kuin tarpeeksi, eikä tuolitkaan ilman toimintaa jääneet. Oli kopteria, lentokonetta, ammuntaa, tykkejä ja jopa pakettiautosta saatiin sellaiset murinat ettei paremmasta väliä. Leffa ei kuitenkaan ollut vain murinaa, vaan lisäksi koko skaalaa kaiuttimia käytettiin erittäin tehokkaasti ja monipuolisesti. Taka- ja sivukanavat olivat jatkuvasti aktiivisena, eikä Atmos kaiuttimiakaan oltu unohdettu, päin vastoin. Tässä leffassa Atmos kaiuttimia käytettiin varmasti enemmän kuin pitkää pitkään aikaan missään katsomassani leffassa. Äänet olivat todella rankat, mutta silti varsin kuunneltavat. Jotenkin tuli tänään ihan sellainen olo (eilisen jatkoksi), että onko joku nyt käynyt tekemässä jotain säätöjä, niin hyvältä äänet kuulostavat.

Eikä tosiaan ole tullut säätöjä tehtyä pitkään pitkään aikaan, joten samoilla asetuksilla mennään. Eikä toisaalta mitään tarvettakaan, kivaltahan tämä huone tällä hetkellä kuulostaa. Subbarit kun on asetettu kohdilleen niin mitäpä siinä hirveästi muuta tarvitsee, Dirac sitten hoitelee vakuuttavasti loput. Kuvassakaan ei ollut mitään valittamista, joten visuaalisesti varsin vakuuttavasta leffasta on kyse.

Mutta mitenkäs sitten se itse leffa. Leffa oli varsin taattua ja totuttua toimintaa koko pari tuntia. Hahmoja ei varsinaisesti ihan hirveästi rakennettu vaan leffa keskittyi enemmänkin jatkuvaan taisteluun, taisteluun, jossa oli vaikea nähdä voittajaa. Juonikaan ei ollut mikäään erityinen, toiset yrittivät tappaa ja toinen pysyä hengissä. Jonkin verran oli viitteitä vanhoihin leffoihin, mutta ne eivät itselläni ole niin hyvin hallussa, että olisin voinut niihin hirveästi ottaa kantaa. Arnold oli hauska vanha pappa ja sellaisena sen oli varmaankin tarkoituskin olla. Muuten Linda Hamilton (mammana) ja Natalia Reyes toimivat varsin hyvin.

Leffa siis oli juuri sitä mitä oli odotettavissa ja sain juuri sitä mitä tilasin. Leffan voi varmasti katsoa joskus uudelleenkin, tämä kun ei tarvitse ihan hirveästi aivoja vaan voi vaan antaa palaa. Ihan kuitenkin leppoisan mukava leffa ja kivasti myös huumoria mukana, joten tykkäsin leffasta ehkä jopa enemmän kuin olisin itse ennen leffaa kuvitellut.

Tämä taisi olla ensimmäinen kerta kun blogini lukija otti minuun yhteyttä ja ehdotti minulle leffaa, jonka suositteli minun katsomaan. Tämä lukija on ollut yhteydessä aikaisemminkin ja kertonut, että on seurannut blogiani jo pidempään ja saanut sieltä paljon hyviä ehdotuksia mitä katsoa, sillä leffamakumme ovat hyvin lähellä toisiamme. Ei siis ole kovinkaan suuri yllätys, että päätin tarttua heti ehdotukseen ja tsekata mistä leffasta on kyse. Jo nopealla tsekkauksella kyse tosi tarinaan perustuvasta tapauksesta liittyen pommi-iskuun Atlantan Olympilaisten yhteydessä, joten kovinkaan yllättävää ei ollut että leffa osui kohdalleen.

Richard Jewell siis kertoo tarinan turvallisuusvalvojasta, joka löytää Atlantan Olympialaisten alla puistosta pommin ja pelastaa satojen ihmisten hengen toiminnallaan. FBI ottaa asian tutkittavakseen ja haluaa mennä sieltä missä aita on kaikista matalin. FBI alkaa syyttää Jewelliä pommin asettamista sillä verukkeella, että hän haluaisi tehdä itsestään sankarin, Jewell on hieman reppana, mutta erityisen avoin ja rehellinen ihminen, joka saattaa itsensä helposti syyllisen asemaan. Kaiken takana on ehkä hieman kostonhaluinen entinen esimies, joka tekee Jewellistä ilmoituksen poliisille, ilman minkäänlaisia todellisia perusteita.

Tarinaa Jewellistä voisi verrata moneen armeijaankin liittyvään tarinaan, jossa nuorella miehellä on tavoitteena palvella maataan. Tässä tapauksessa se kohde ei kuitenkaan ole armeija, vaan poliisi. En ole vielä katsonut lainkaan mitä todellisuudessa on tapahtunut, mutta mikäli leffa seuraa tarkkaan todellisia tapahtumia, niin eihän tämä taas anna tippaakaan positiivista kuvaa Yhdysvaltain poliisin toiminnasta. Mikään ei sinällään yllätä, vaikka kyllähän poliisin maine kuitenkin leffoissa on saatu pidettyä yllättävänkin puhtoisena, etenkin FBI:n. Tästä leffasta ei puutu enää mitään muuta kuin se, että syytettynä olisi musta mies ja kaikki olisi kuin viime aikojen kohuotsikoista.

Toinen asia mikä tästä leffasta nousee erittäin merkittävästi jälleen kerran on median rooli tämän maailman menossa. Toisaalta kun sosiaalinen media ja valevaikuttaminen kasvaa jatkuvasti, samalla ns. luotettavien tahojen laatu laskee vuosi vuodelta ja niidenkin medioiden joihin ennen uskottiin, on pakko ollut alentua markkinavoimille ja alkaa suoltaa suoraan sanottuna valheita. Tämäkin leffa on loistava osoitus siitä kuinka nopeasti media voi juttujen himoissaan tuhota täysin syyllisen ihmisen elämän muutamassa hetkessä. Ja kun se on tapahtunut, sitä ei enää oikaisulla korjata.

Kaiken kaikkiaan taas hyvä leffa, eikä mennyt suositukset tällä kertaa tippaakaan pieleen. Leffassa oli myös lisäksi erinomaiset äänet, joissa asioita tapahtui juuri oikeissa paikoissa huonetta. Ehkäpä hienointa oli salamavalojen äänet, jotka napsahtelivat hienosti ympäri huonetta milloin missäkin suunnassa kamera oli. Hyvät äänet siis ei aina tarkoita ”kovia ääniä” tai matalaa bassoa, vaan hienosti käytettynä ne voivat tukea upeasti ruudun tapahtumia ja saada katsojan oikeasti tuntemaan että istuu keskellä tapahtumia. Tänään istuin juuri keskellä leffan tapahtumia.

Loppuun vielä pari sanaa noin yleisesti. Keskustelin eilen Netflixin chatin kanssa tuosta ääni ongelmasta ja yllättäen sieltä tuli taas kaikki mahdolliset syytökset laitteista ja applesta jne. Käytiin monia asetuksia läpi eikä mitään tuloksia, yllätys yllätys. Pyysin kuitenkin laittamaan asian eteenpäin, saapa nähdä korjaantuuko asia koskaan, ainakaan tuo asiakaspalvelija ei tuntunut asiaa ottavan lainkaan toisissaan. Tänään tuli postissa myös muutama uusi ja odotettu leffa. Ensin tuli suoraan laatikkoon Huuto.netistä ostamani Terminator Dark Fate jota odotan äänien puolesta todella paljon, ja siihen siivellä tuli vielä samoilla postikuluilla Argo. Postista tuli myöskin noutolappu, ja postista kävin myöhemmin noutamassa enemmän kuin pitkään (yli kk. sitten tilattu) odotetun kahdeksan Harry Potter leffan 4K boxin. Kyllä nyt on taas katseltavaa sitten hetkeksi.

Hyvää uuttavuotta kaikille, toivottavasti se on myös leffateollisuudelle ja teattereille paljon parempi kuin mennyt vuosi!

Aloitin tänään katsomaan Apple TV:llä Netflixin uutta hittileffaa The Midnight Skyta vain todetakseni, että Netflixin Atmos äänet eivät edelleenkään toimi. Tämä vika on nyt olemassa jo varmaan yli vuoden, eikä kukaan näe vaivaa sen korjaamiseksi. Kun nettiä hieman selailee, niin ole lainkaan asian kanssa yksin ja lisäksi asiasta on ilmeisesti aika moni raportoinut sekä Netflixiä, että Apple. Mitään muutosta ei kuitenkaan ole toimivuuteen kuitenkaan tullut vaan palvelut lähinnä vain osoittavat sormella muita. Surullista.

Kun olin sitten tätä naurettavuutta hetken aikaa taas tuskaillut (ja etsin taas netistä ratkaisua ongelmaan), niin päätin sitten vihdoin tehdä sen mitä olisi pitänyt tehdä jo kauan aikaa sitten. Eli päätin kokeilla miten Netflix appi toimii Panasonicilla. Asennus oli varsin nopeaa, eli appihan siellä oli jo valmiina ja kirjautuminen onnistui erittäin helposti ja nopeasti apin ohjeiden mukaan. Tämä kirjautuminen uuteen laitteeseen kännykän avulla on itseasissa todella kätevää ja helppoa. Ei siis mennyt aikaakaan kun leffa jo pyöri ruudulla, ja kaiken lisäksi jatkoi siitä kohdasta mihin oli Apple TV:llä jäänyt.

Panasonicilla kaikki siis toimii aivan yhtä lailla kuin Apple TV:llä. Pari pientä huomiota näin ensi puraisulla kuitenkin tein. Jostain syystä Panasonic ei täytä kuvalla koko ruutua, ja tuohon ongelmaan en löytänyt ainakaan vielä mitään ratkaisua. Kuva on vajaan kymmenen senttiä joka suuntaan kapea, toisaalta eipä se mitään varsinaisesti myöskään haitannut. Vastapainoksi sitten taas äänet joko olivat paremmat kuin Apple TV:llä, tai sitten leffan äänet itsessään vaan olivat todella hyvät. Leffan matalat äänet olivat tänään todella vakuuttavat, eikä äänissä muutenkaan ollut kuin kehuttavaa. Tilaa käytettiin erittäin hyvin koko arsenaali oli käytössä. Äänien puolesta siis tänään varsin mukava leffa katsottava, etenkin kun leffassa oli paljon lumimyrskyä, avaruutta ja erilaisia tiloja.

Siitä tosin päästäänkin sitten kiinni itse leffaan, joka oli hyvin mielenkiintoinen, enkä nyt ehkä sano sitä täysin positiivisessa mielessä. Leffassa liikuttiin sujuvasti maan ja avaruuden välillä, mutta koko leffan ajan oli jotenkin outo fiilis kuin katsoisi kahta erillistä leffaa rinnakkain. Maassa käytiin taistelua luonnonvoimia vastaan kun taas avaruudessa ihmeteltiin maailman menoa täysin omassa ulottuvuudessaan (kuten yleensäkin avaruusleffoissa). Nämä kaksi maailmaa eivät kuitenkaan jotenkin tuntuneet missään vaiheessa liittyvän oikeasti toisiinsa, edes leffan loppu ei ollut kovinkaan vakuuttava vaikka toki nämä kaksi maailmaa siinä lopulta nivottiin yhteen. Jotenkin tuli fiilis pienestä yli-yrittämisestä, liian paljon kaikkea, vaikka lopulta leffa olikin aika simppeli.

Jossain vaiheessa leffaa alkoi puolestaan tulemaan hyvin vahva fiilis siitä, että olin katsomassa uusintoa loistavasta Gravity leffasta, jota sattumoisin myös George Clooney tähdittää. Avaruuden taustat, äänet, puvut, lentävät asiat (tässä ilmeisesti jää ja lumi) olivat jotenkin kuin suoraan Gravityn jatko-osaa olisi katsonut. Onko tuo sitten hyvä vai huono asia, niin..

Eilen posti tuon kauan odotetun kaunokaisen sitten toi, ja tähän aamuun asti jaksoin sitä hyllyssä pitää. Kaunokainen etenkin sen vuoksi, että mielestäni tuon leffaboxin kansi on ehdottomasti kaunein ja siistein kansi joka on vastaan tullut, pelkästään jo se vaatii tuon ostamaan. Se nyt ei kuitenkaan todellisuudessa ollut se suurin syy hankinnalle, vaan suurimmat syyt oli se, että tämä klassikko on yksinkertaisesti jäänyt minulta aikanaan katsomatta kokonaan ja lisäksi tämän uudelleen julkaistun UHD boxin kuvan ja äänenlaadun on puhuttu olevan mahtavia.

Eikä sitten todellakaan tullut petyttyä mihinkään. Ensinnäkin leffan kuvanlaatu on hämmästyttävän upeaa katsottavaa etenkin kun ottaa vielä huomioon, että leffa sisältää julmettoman määrän käsittämättömän upeita maisemia ja kuvauspaikkoja. Kuvanlaatu on älyttömän tarkkaa, mutta silti hyvin elokuvamaista. Toisaalta, vaikka leffassa on paljon tummia kohtauksia, niin kaikki näyttää luonnolliselta ja niin selkeältä. En tiedä miltä tämä näyttää Blueraylla puhumattakaan DVD:stä, mutta voin kuvitella, että useissa kohtauksissa kuvanlaatu tummuuden vuoksi ei olisi kovinkaan kivaa katsottavaa.

Ääniä on myös kehuttu paljon eikä turhaan. Leffan äänet on uudelleen masteroitu Atmos muotoon ja Atmoksen potentiaalia on todellakin hyödynnetty niin kuin pitääkin. Subbarit saavat leffassa tehdä töitä oikein urakalla, mutta kaikelle on paikkansa. Leffa ei ole tippaakaan korvia kuluttavaa, joka saattaisi näin neljän tunnin leffassa olla aika rasittaa jo itsessään. Dialogia leffassa on paljon, ja se on erityisen selkää ja puhdasta. Toki teksityksiä tarvitaan, mikä nyt on hyvä asia, että ne löytyy. Tekstityksistä sellainen pointti, että ne on leffassa sijoitettu mustan raidan päälle, onko se sitten hyvä vai ei niin vähän niin ja näin. Toisaalta tekstitys ei haittaa kuvaa, mutta toisaalta nyt mustia raitoja ei myöskään saa piiloon. Toki leffaa voisi katsoa ilman tekstejä, mutta siihen en nyt halunnut lähteä. Äänissä toimii loistavasti myös useat paikat, joissa tila-ääniä on käytetty juuri niin upeasti hyväksi kun Atmos sallii. Tätä leffaa on äänien puolesta enemmän kuin miellyttävää katsoa.

Itse leffan osalta boxi sisältää sekä teatteriversion, että laajennetun version. Instagramin puolella lukijat olivat niin vahvasti tuon pidemmän puolella, että se piti nyt sitten ehdottomasti valita. Toisaalta, jos tämä tulee joskus katsottua uudelleen, niin silloin ehkä tuo lyhyempi soveltuu siihen sitten paremmin. Tällä viittaan nyt lähinnä siihen, että leffa on tosiaan aivan järkyttävän pitkä. Leffa kestää lähes neljä tuntia ja taitaa mennä kärkipaikalle pisimpänä näkemänäni leffana. Toisin kuin usein, leffa ei kuitenkaan vaikuta pitkästyttävältä vaan sitä jaksaa hyvinkin katsoa. Katsoin leffan vähän kuin kahdessa osassa, joka osittain selittyy myös sillä, että välillä piti vaihtaa levyä. Tämä pidempi versio kun ei mahdu edes yhdessä UHD levylle, mikä on aika ennen kuulumatonta. Välissä siis levyn vaihto, ja samalla kävin hakemassa keittiöstä hieman ruokaa. Ruoan vaikutuksesta alkoi iskemään sitten jo hieman väsy ja aivan leffan lopussa torkuin minuutin tai pari, mutta mitään ei tällä kertaa jäänyt näkemättä.

Leffa juoni on aika mielenkiintoinen, ja vaikka tämän tarinan olisi voinut hyvin jakaa useampaankin leffaan, niin tämä leffa siitä huolimatta toimi varsin kivasti. Hahmot ovat monelle tuttuja, ja itsellenikin enemmän ja vähemmän vaikka leffaa en ole koskaan nähnytkään. Hahmot ovat loistavia, ja toki Gandalf vie omassa roolissaan leffaa kuin pilvissä, mutta muutenkin tuo porukka kyllä toimii hyvin yhdessä ja kaikki vaan toimii hyvin. Leffassa tapahtuu kaiken aikaa, vaikka toisaalta dialogiakin on paljon. Jotenkin kuitenkin maisemat ja taistelut vaihtuvat usein, ja samalla rytmittävät leffaa hyvin. Onneksi taisteluja on rajattu aika paljon, sillä niitä ei jaksaisi millään koko neljää tuntia tuijottaa. Ihmiset ovat olleen tässä osassa pääroolissa ja hyvä niin.

Olen siis jo tässä vaiheessa enemmän kuin tyytyväinen hankintaani ja odotan jo innolla miten tarina jatkuu. Leffat tästä senkun pidentyvät, mutta toisaalta varmasti myös juoni ja kliimaksin lähestyminen pitävät voimat kasassa. Leffan visuaalinen ja äänellinen toteutus on tässä niin jäätävää luokkaa, että tätä jaksaa aivan varmasti kyllä katsoa. Tavallisesta telkkarista jäisi kyllä varmaankin katsomatta, mutta isolla ruudulla ja hyvillä äänillä toimii täydellisesti. Tämä leffa todellakin ansaitsee ison ruudun ja hyvät äänet, muuten UHD menee kyllä vähän hukkaan ja varmasti Blueraylläkin pärjää. Jotain muuta väliin ja sitten takaisin tämän pariin.

Meinasi tässä ihan unohtua, että tulipahan muuten pitkästä aikaa katsottua taas myös yksi Netflix sarja, tai paremminkin ehkä sen ensimmäinen kausi. En oikein uskalla koskaan aloittaa mitään Netflixin sarjaa, koska sen jälkeen niihin jää niin pahasti kiinni, että ne on pakko katsoa kerralla loppuun. Nyt kuitenkin ihan vartavasten ja tarkoituksella lähdin loman kunniaksi etsimään sarjaa jota katsoisin ja käsiin tarttui lopulta Ruotsalais-Tanskalainen sarja Silta. Neljä kautta, ensimmäinen katsottu. Taitaa muuten olla suomessa Netflixin katsotuin sarja tai jotain sinne päin.

Enkä ihmettele, kyseessähän olikin sitten erittäin hyvä ja laadukas sarja. Sarja muistuttaa monella tapaa suomalaista Sorjonen sarja, niin intron, musiikkien, hahmojen kuin juonenkin osalta. Tosin, se missä Sorjosessa on monta lyhyttä tarinaan kauden sisällä, tämä piti sisällään vain yhden. Tässäkin päähenkilö Saga on hieman outo ja omalaatuinen (Autismi), mutta selvittää rikoksia todella vakuuttavalla tavalla. On myös hieno seurata miten Saga sarjan edetessä kehittyy ja kehittää itseään ihmisenä, tavallaan juoni juonen sisällä.

Vaikka yhtä tapausta selvitellään kymmenen jakson ajan, juoni on todella hyvä ja pysyy täysin kasassa alusta loppuun. Missään vaiheessa ei tule hetkeksikään fiilistä, että sarjaa olisi pitkitetty väkisin. Juoni on jännittävä, mielenkiintoinen ja jälleen kerran hyvin koukuttava. Tämäkin sarja tuli siis ensimmäisen kauden osalta ahmittua aika lailla samalta istumalta.

Toiseenkin osaa pitää mennä, kolmas osa sen jälkeen tosin mieityttää jo nyt. Toinen päähenkilöistä Kim Bodnia ei ilmeisesti ole enää siinä vaiheessa mukana, mikä on harmi, sillä miehen rooli Sagan aisaparina ainakin tässä ensimmäisessä oli erittäin hyvä ja toimiva kombo. Saapa nähdä mihin sarja tästä kehittyy, katsoa varmaankin sitäkin täytyy.

Tänään vihdoin saatiin järjestettyä jo kauan aikaa sitten sovittu ja kertaalleen jo peruuntunut Instagram tuttu Leffaherran vierailu leffahuonetta katsastamassa. Leffaherra on toki vieraillut mestoilla jo kerran aikaisemminkin, mutta silloin sattuneista syistä demoilut tehtiin hieman pienemmillä volyymeillä ja nyt sitten Leffaherrakin päästettiin kunnon äänien pariin. Leffaherra oli valinnut leffaksi hyllystä löytyvän Blade Runnerin, joka on siis vuodelta 1982 ja minun hyllyyni leffa tuli Panasonicin ostamisen yhteydessä Briteistä ja oli siis ensimmäisiä 4k levyjä mitä hyllystä on löytynyt.

Piti oikein blogista tarkistaa, että onko tämä leffa tullut jo aikaisemmin katsottua vai ei, ja hmm. onhan se tosiaan tullut, elokuussa 2019 ja silloin kirjoitus päättyi sanoihin ”uudelleen tätä en varmasti jaksa ikinä katsoa, haluaisiko joku ostaa?”:) No, leffa löytyy edelleen hyllystä ja tulihan se sitten uudelleenkin katsottua. Viimeksi oli katsominen tullut tehtyä lähinnä kännykkä kädessä eikä leffa ollut juurikaan napannut. No, nyt se tuli ainakin katsottua kokonaan, mutta muuttuiko mielipide.

No ei hirveästi, nyt voin sanoa leffan oikeasti katsoneeni, mutta mielestäni tämä ei kyllä edelleenkään oli niitä omia suosikkejani. Leffa on jotenkin hidastempoista ja vaikka siinä koko ajan tapahtuu, niin juoni ei jotenkin vaan kanna. Vähän kuin koko leffaa katsoisi hidastus päällä. Se tosin mikä leffassa on aika mielenkiintoista on se, että kun se on vuonna 1982 valmistunut, on sen tapahtumat tapahtuneet vuonna 2019. Jotenkin jäi vähän sellainen fiilis, että toisaalta leffan arvaukset ovat osuneet hyvinkin yhteen todellisuuden kehityksen kanssa, toisaalta ollaan vielä aika kaukana. Tietokoneet ovat jotain aivan muuta, mutta lentäviä autoja ei maailma taida edelleenkään tuntea, vaikka niitä on toki monessa muussakin vastaavassa leffassa paljon nähnyt.

Joka tapauksessa oli jälleen hienoa saada vieraita, ja leffan katsominen kaverien kanssa on yleensä muutenkin mukavaa, etenkin tällaisina aikoina kun ihmiskontaktit arjessa ovat aika vähissä. Leffaherra on päätynyt erittäin hienon harrastuksen pariin, joten tällaisia kokemuksia omasta huoneesta on erittäin hienoa jakaa myös eteenpäin. Hieno nuorimies, erittäin hyvällä alulla leffojen maailmassa ja tietämystä leffoista löytyy jo nyt vaikka muille jakaa.

Posti toi tänään myös jo pitkään odotetun Lord of the Rings saagan, jonka katsomista odotan kuin sitä kuuluisaa kuuta nousevaa. Hetken pitää vielä arpoa että lähteekö katseluun teatteri vai pitkä versio, pitkässä versiossa kyse todellakin on sitten piiiiiitkästä versiosta, joka ei mahdu edes yhdelle UHD levylle, vaan on jaettu kahdelle levylle. Saapa nähdä kumman matkaan hyppään.

Tänään sain yllättävän kutsun kesken päivän katsomaan Disney Plus palveluun tullutta uutta Soul – Sielun Syövereissä nimistä leffaa. Itse en ollut kyseisestä leffasta ennen kuullutkaan, mutta vaimon esittelyn mukaan parhaaksi Pixarin koskaan tekemäksi leffaksi sitä on kutsuttu, joten odotukset sikäli aika korkealla. Päätin kuitenkin katsoa ensin trailerin ja vasta sen jälkeen hypätä mukaan leffaa katsomaan.

Leffa olikin varsin pirteä ilmestys ja oikeastaan erittäin positiivinen ylläty sikäli, että itselle tuosta Disney Plus palvelusta jäänyt hieman sellainen fiilis, että sieltä löytyy paljon vanhoja leffoja, mutta uusia tullut aika niukasti. Nyt siis Pixarilta tullut aivan uusi leffa ja jollain tapaa valaa uskoa, siihen, että tämäkin palvelu omissa kirjoissa alkaisi nousta korkeammalle lentoon. Rehellisyyden nimissä, kyseisessä palvelussa ei ole hetkeen tullut leffoja edes etsittyä.

Leffa itsessään oli varsin hyvä, mutta jotenkin aavistuksen korkealentoinen ja yllättävä näihin animaatioihin suhteutettuna. Yleensä nämä ovat jotenkin hyvinkin simppeleitä, usein jopa siis aivan liiankin. Soul löytää kuitenkin jotain hieman syvällisempää ja kirjaimellisesti useammassa kerroksessa liikkuvaa tarinaa. Muutaman kerran tuli hieman sellainen fiilis, että animaatiokin on ottanut askeleen kohti vaihtoehtoista todellisuutta.

Joka tapauksessa leffa oli aika hieno ja äänetkin olivat ihan mukiin menevät. Tällä kertaa tosin oma paikka ei ollu keskellä huonetta, joka aina vaatii veronsa. Siitäkin huolimatta kuitenkin leffan tilamiksaukset olivat ajoittain erittäin laadukkaita, ja dynaamisuuttakin varmasti olisi löytynyt jos äänet olisivat olleet ns. normaalilla kovuudella. Näinhän harvoin on kun leffoja tulee katsottu muun perheen kanssa. Musiikit leffassa olivat varsin kivoja kuunnella ja muutenkin leffa sai aika kivalle tuulelle. Parempaakin olisi voinut olla tarjolla, mutta äänet ilmeisesti olivat miksattu vain 5.1 tasoon. Hyvä leffailtapäivä siis kaiken kaikkiaan.