Kirjoittelin eilen siitä, että leffan äänet voivat olla todella hyvät ilman että ne ovat ns. ”Kovat”. No, tänään mentiin sitten suoraan sinne toiseen päähän ja kovaa. Toisaalta suurin ja ehkäpä jopa ainoa syy tämä leffa hankkia oli nimenomaan nuo kovasti kehutut äänet, ja sitä mitä oli tilattu sai tosiaan tänään ihan koko rahan edestä.
En ole mikään Terminator fani, vaikka Terminaattorit eivät nyt ihan sinne pahimpaankaan kastiin näitä yliolentoja menekkään. Arnold on Arnold, ja varmasti tekee oman osansa näissä leffoissa, mutta se mitä tänään lähdin katsomaan oli tosiaan ne äänet. Ja kyllä niitä sitten tosiaan kelpasikin katsella. Leffassa oli subbareille käyttöä enemmän kuin tarpeeksi, eikä tuolitkaan ilman toimintaa jääneet. Oli kopteria, lentokonetta, ammuntaa, tykkejä ja jopa pakettiautosta saatiin sellaiset murinat ettei paremmasta väliä. Leffa ei kuitenkaan ollut vain murinaa, vaan lisäksi koko skaalaa kaiuttimia käytettiin erittäin tehokkaasti ja monipuolisesti. Taka- ja sivukanavat olivat jatkuvasti aktiivisena, eikä Atmos kaiuttimiakaan oltu unohdettu, päin vastoin. Tässä leffassa Atmos kaiuttimia käytettiin varmasti enemmän kuin pitkää pitkään aikaan missään katsomassani leffassa. Äänet olivat todella rankat, mutta silti varsin kuunneltavat. Jotenkin tuli tänään ihan sellainen olo (eilisen jatkoksi), että onko joku nyt käynyt tekemässä jotain säätöjä, niin hyvältä äänet kuulostavat.
Eikä tosiaan ole tullut säätöjä tehtyä pitkään pitkään aikaan, joten samoilla asetuksilla mennään. Eikä toisaalta mitään tarvettakaan, kivaltahan tämä huone tällä hetkellä kuulostaa. Subbarit kun on asetettu kohdilleen niin mitäpä siinä hirveästi muuta tarvitsee, Dirac sitten hoitelee vakuuttavasti loput. Kuvassakaan ei ollut mitään valittamista, joten visuaalisesti varsin vakuuttavasta leffasta on kyse.
Mutta mitenkäs sitten se itse leffa. Leffa oli varsin taattua ja totuttua toimintaa koko pari tuntia. Hahmoja ei varsinaisesti ihan hirveästi rakennettu vaan leffa keskittyi enemmänkin jatkuvaan taisteluun, taisteluun, jossa oli vaikea nähdä voittajaa. Juonikaan ei ollut mikäään erityinen, toiset yrittivät tappaa ja toinen pysyä hengissä. Jonkin verran oli viitteitä vanhoihin leffoihin, mutta ne eivät itselläni ole niin hyvin hallussa, että olisin voinut niihin hirveästi ottaa kantaa. Arnold oli hauska vanha pappa ja sellaisena sen oli varmaankin tarkoituskin olla. Muuten Linda Hamilton (mammana) ja Natalia Reyes toimivat varsin hyvin.
Leffa siis oli juuri sitä mitä oli odotettavissa ja sain juuri sitä mitä tilasin. Leffan voi varmasti katsoa joskus uudelleenkin, tämä kun ei tarvitse ihan hirveästi aivoja vaan voi vaan antaa palaa. Ihan kuitenkin leppoisan mukava leffa ja kivasti myös huumoria mukana, joten tykkäsin leffasta ehkä jopa enemmän kuin olisin itse ennen leffaa kuvitellut.
Leffafriikki 