Jos sitä haluaa katsoa jotain täysin päätöntä, missä ei ole kirjaimellisesti yhtään mitään järkeä, niin mitä sitä katsoisi? No ainakin Suicide Squad vastaa tähän huutoon täydellisesti, näissä leffoissa kun ei vaan yksinkertaisesti ole mitään järjen häivää, mutta hyvänä viihteenä nämä kuitenkin kyllä toimivat. Tällä kertaa vuorossa oli uusin, eli tänä vuonna ja ilmeisesti vieläkin leffateattereissa pyörivä toinen osa.

Jo leffan alku oli hyvin hämmentävä, ja muutenkaan meno ei siitä paljon muuttunut. Lähinnä tässä leffassa olisi vaan voinut miettiä, että kuinka monella tavalla ihmisen saa tapettua, ja siis ennen kaikkia tavalla, jotka eivät ole tästä maailmasta ja normaalille ihmiselle edes madollista. Koko leffan ajan vaan lähinnä mietin, että millainen ihminen oikeasti tälläisiä kirjoittaa. Mutta, kun ottaa nämä älyttömyydet pois laskuista, niin kyllähän tämä ihan hyvästä viihteestä menee ja loistavaa aivot narikkaan materiaalia.

Tämän lisäksi toki pitää myös muistaa, että oleellinen syy katsoa näitä hölmöjä leffoja on äänet, jotka tässäkin olivat taas varsin mallikkaat. Edelleeen tämäkin leffa löytyi uudesta HBO-Max palvelusta, ja havainnot aika pitkälle samanlaiset kuin edellisessä. Äänet olivat erittäin hyvät, volyymia vaatii hieman enemmän kuin muutamassa muussa äänilähteessä, mutta kivat äänet joka tapauksessa, ja dynamiikkaakin tästä löytyi ihan kivasti. Kunnon räminää ja pauketta, unohtamatta kaikkia sivuilta, takaa ja katosta tulevaa tila-ääntä.

Tänään olikin sitten varsin mielenkiintoinen kohtaaminen ruudulla, enkä puhu nyt vain Godzillasta ja Kongista, vaan enemmänkin siitä, että twitterissä vastaan tuli eilen sattumalta uutinen siitä, että suomessa oli aloittanut uusi striimauspalvelu HBO-Max, joka siis tulee korvaamaan HBO-nordic kanavan, jonka koetilauksen olen itsekin joskus ottanut ja siitä kirjoittanutkin täällä. Lähinnä tuli tuosta mieleen tarjonnan puuten ja surkea kuvanlaatu Game of Thrones sarjassa. Tuo kokeilu jäi siis silloin siihen, ja nyt oli aika palata tuon tuotteen parannetun version pariin.

Pari sanaa kuitenkin tuosta, ensinnäkin tarjous alle viisi euroa kuussa oli ehdottomasti syy tuon hankintaan, en sitä kiellä. Tuo twitter ”mainos” muuten liittyi siihen, että tuon tarjouksen saa vain uudet asiakkaat, ja vanhat jäivät nuoremana näppejään kivalla kahden euron alennuksella, josta hintaa jää vanhoillekin asikkaille kahdeksisen euroa. Tuo ero saattaa olla monelle iso, ja varmaan olisi tällä hetkellä ollut myös itselle, mutta tuo alle 5 euroa kk kyllä houkutteli, käytännössä se tarkoittaa yhden Itunes leffan vuokrausta kuussa. Tuo ei kuitenkaan ollut se ainoa syy, tai oli, koska vasta sen jälkeen menin palveluun sisään, mutta todella todella ilolla katsoin a. palvelun tarjontaa, b, sitä että siellä kaikissa mainstream leffoissa näytti olevan hyvä kuvanlaatu ja atmos! Yksi hyvä esimerkki tästä siis Godzilla vs Kong, joka tänään piti heti laittaa Atmos äänillä tulille.

Ja sitten, ajatuksia tästä. No ensinnäkin leffana tämä ei ollut sen kummallisempi kuin sarjan aikaisemmat, todella kovat ja jykevät äänet ja paljon päätöntä toimintaa, mutta valitettavasti elokuvana tämäkään ei minulle muuta hirveästi antanut. Äänien osalta leffa oli hyvä ja siinä oli paljon tekemistä subbarille ja toki myös kaikille muille kanaville, mutta mutta mutta.. Ensinnäkin volyymiä sai kääntää aika paljon, joka sinällään ei ole ongelma kun sen tietää. Mutta jotenkin aavistuksen kyllä dynamiikasta jotain tänään puuttui, ehkä se oli juuri se. levyn ja striimin ero. Leffa pitäisi nyt ehdottomasti nähdä levyltä, mutta sitä nyt ei valitettavasti kyllä hyllystä löydy, enkä tiedä aionko enää edes ostaa, ehkä jää välistä. Lähellä se kuitenkin jo muutama viikko sitten oli facebookissa, mutta myöhästyin aavistuksen. Tosin, se toinenkin mikä silloin piti hankkia eli Wonder Woman löytyy myös HBO:sta.

Muuta tulipa tämäkin nyt nähtyä, ja HBO:n testaus jatkuu. Kuvanlaatu oli hyvä ja äänet kyllä nautittavat, joten hyvä lähtö tälle palvelulle. Saapa nähdä kauanko sieltä löytyy uutta katsottavaa. P.S. tänään meni jälleen Netflixin 15 euron lasku, pitää tosissaan miettiä, että kauanko tuo on tuon arvoinen, mutta palvelut alkaa olla kaikki hieman eri hinnoissa, vaikka netflixin sisältö ehkä vielä onkin hieman noita edellä!

Eilen tuli katsottua Netflixistä Night Teeth niminen toiminta-vamppyrileffa, joka oli omalla tavallaan leffa, jollaista ei ole tullut katsottua pitkään aikaan. Leffan esittelystä ei varsinaisesti käynyt ilmi, että kyseessä olisi vamppyyri leffa, tai ainakaan en sitä esittelyä ihan niin tarkaan ollut katsonut. No, mutta siitä huolimatta, kun tuo asia jossain vaiheessa leffaa paljastui, en ollut siitä kovinkaan pettynyt, vaan leffa oli kyllä tehty aika hyvällä maulla ja oli itse asiassa varsin mielenkiintoinen.

Tykkäsin siis kyllä leffasta ja ennen kaikkea äänien osalta leffa oli kyllä ihan kivaa katsottavaa. Oma keskittyminen oli sattuneista syistä välillä vähän vaikeaa taas tänään, mutta ei voi kyllä valittaa. Leffan äänet olivat tällä kertaa erittäin dynaamisia, ja hyvällä tavalla ääntä riitti läpi elokuvan. Leffa oli myös Atmos, mikä tietysti oli kiva juttu, etenkin kun Netflixin äänet vihdoinkin toimivat kunnolla ilman temppuilua.

Palataan kuitenkin vielä hetkeksi siihen leffaan. Eli silti, että kyse oli vamppyyreistä, eli genrestä joka ei itelle ole koskaan ollut se suosikki, niin silti tämä leffa oli sen verran kivasti tehty ja laadukas, että upposi kyllä hyvin jopa minulle. Leffan juoni oli hyvä, mutta aavistuksen haastava etenkin tänään, meni hetki saada ideasta kiinni. Ehdottomasti kuitenkin suositeltava leffa etenkin toiminnan ystäväville!

Tässä on viime päivät mennyt taas enemmän sarjojen kuin leffojen parissa, ja tänään yksi sellainen tuli taas päätökseen. Ted Lasson ensimmäinen kausi oli täydellinen napakymppi, ja etenkin urheilun parissa toimiville tai urheilusta ymmärtäville sarjassa oli antia enemmän kuin ikinä osasi komediasarjasta odottaa. Muutenkin huumori tuossa osassa oli pelkkää timanttia, ja sarjan aikana sai useasti nauraa ihan huolela. Odotukset siis tämän jälkeen toiselle kaudelle olivat todella valtavat, mutta miten sitten kävikään?

No kyllähän Ted Lasso edelleen on priima sarja, ja voin sitä hyvällä omalla tunnolla kaikille suositella. Aivan ensimmäisen osan tasolle tällä kertaa ei kuitenkaan päästy, ja siihen on ihan selkästi muutama syy. Kauden alku oli jotenkin kovin laimea, hieman meni tällä kertaa aikaa ihmettelyyn ja kausi ei oikein päässyt kunnolla liikkeelle. Sitten parin ensimmäisen osan jälkeen alkoi sarja olla taas enemmän tuttua Ted Lassoa, futista, loistavaa huumoria ja kivaa draamaa. Mutta se jalkapallo. Mihin tässä kaudessa oli unohdettu se jälkapallo, ja miksi tästä oli tehty jotakuinkin täysin ihmissuhdedraama. Joo, ihan kiva oli näinkin, mutta ehdottomasti kaipasin nimen omaan sitä ensimmäisen kauden loistavaa futis ja valmennussisältöä, tässä sitä ei juurikaan ollut tai se ei ollut niin hyvää.

Jakson keskivaiheilla tämä kausi oli ehdottomasti parhaimmillaan ja silloin muutamassa kohdassa sai nauraa aivan huolella. Sitten tuli jakso yhdeksän, josta en taas ymmärtänyt yhtään. Miksi? Luulin että Beard oli unessa tai jotain, täysin sarjaan kuulumaton jakso, joka nyt itselleni ei kyllä uponnut yhtään. Loppu sitten ok, mutta edelleen, mihin hukkui se jalkapallo?? No, kolmas kausi tulossa, ja siinä ilmeisesti hankittuna lisenssi kaikkien seurojen nimiin, joten ehkä silloin palaa myös jalkapallo!

Se oli sitten eilen ruudulla pitkästä pitkästä aikaa taas toisen maailmansodan tarinaa ja tällä kertaa taas uutta sellaista. Kyseessä Netflix uutuus Schelden Taistelu, joka kertoo jälleen yhden uskomattoman tositarinaan perustuvan tarinan sodan keskeltä. Tarina on tässäkin varsin mielenkiintoinen vaikka mitään aivan niin suurta ja urhoollista tässä ei ehkä olekaan kuin osassa mitä näitä on nähty. Tässä kyse ehkä aavistuksen enemmän kysy hyvistä (ja huonoista) sattumista, jotka johtavat sekä ihmisten, että koko sodan kannalta merkittäviin seurauksiin.

Kuten aiheeseen sopii, leffa on surullinen ja jonkin verran raakuutta ja tappamista nähdään, mutta kuitenkin varsin hyvällä maulla on tämä leffa tehty ja korostettu ehkä enemmänkin tarinaa. Leffa ei ole kovinkaan pitkä vaan juuri sopiva tarinan kertomiseen ja tykkäsin kyllä leffan kokonaisuudesta, eikä se varsinaisesti alkanut missään vaiheessa pitkästyttämään, vaikka sekin olisi ollut ihan mahdollista, niin mukaansa tempaava leffa ei kuitenkaan ollut.

Äänien osalta leffassa oli paljon hyvää, vaikka leffa olikin vain 5.1 äänillä, mikä sikäli oli todella sääli, että leffassa olisi ollut todella paljon potentiaalia myös hyviin Atmos ääniin. Mutta kuten usein on tullut sanottua, hyvä 5.1 leffa skaalattuna voi olla paljon parempi kuin huono Atmos. Tänään pitkästä aikaa tuon skaalauksen sai hoitaa Neural:x ja se toimi jälleen loistavasti, tuoden leffan todellakin eloon: Erityisen hyvin tässä leffassa käytettiin takakanavia, tästä saisi hyvin ihan referenssi materiaalia niiden käytöstä. Hyvät äänet silti ihan kokonaisuudessaankin.

Tänään ikäänkuin yhden ympyrän oli pakko sulkeutua, tai sanotaanko näin, että leffa jonka katsomista olen pitkään vältellyt tuli tänään vihdoin katsottua. Mad Max – Fury road elokuva nousee säännöllisesti esiin kun jollain nettipalstalla etsitään hyviä Atmos elokuvia katsottavaksi. Joo, kyllä, tiedän, että tässä leffassa on hyvät äänet, mutta siitä huolimatta leffan uudelleen katsomiseen taisi mennä sellaiset lähes viisi vuotta, ja ihan kyllä syyllä.

Miksi tällä leffalla sitten on niin kovin erityinen rooli tässä jutussa? Kuten kaikki varmasti tietää niin Mad Max – Fury road oli yksi niitä ensimmäisiä leffoja joilla Atmosta oli kotona mahdollista testata. Tämän vuoksi tämä leffa varmaan myös aika monen hyllystä tällä hetkellä löytyy. Tämä sattuu myös luonnollisesti olemaan leffa, jota on tullut aikanaan esimerkiksi Mareksoundissa testailtua ja kuunneltua, silloin kun Atmos tosiaan oli vielä uusi asia. Pätkä tästä leffasta löytyy luonnollisesti myös Dolby Atmos Demo-levyltä, vaikkakin sitä ei ole tullut itse sieltä aikoihin katsottua. Joka tapauksessa muistan kuin eilisen kun vesivahingon jälkeistä päivitystä tehtiin, tämä oli se pätkä, jolla laitteita tuli vähän väliä testattua.

No mutta mikä tässä sitten on se toinen puoli, joo, ehkä tämä alkaa olla aavistuksen siihen tarkoitukseen jo kulunut pätkä, mutta ylipäätään koko leffa ei ole minua missään vaiheessa sytyttänyt, ja siksi se on jäänyt katsomatta uudelleen, vaikka hyvät äänet siinä onkin, ja se on ollut kyllä hyvin tiedossa. Leffa on kirjaimellisti kaksi tuntia aivan täyttä tykitystä, ja ainakaan suppareita ei tässä kyllä pahemmin säästellä. Pauke ja moottorien rähinä on jatkuvaa, mutta toisaalta sitten myös yksi niitä leffoja miksi korvat on aika kovilla, ja rauhallista hetkeä leffasta saa todellakin hakea. Siksi, ehkä yksi syy miksi ei sitten kuitenkaan aivan mun leffa.

Toinen juttu sitten on tietysti leffan juoni, joka on aika heppoinen. Toisille varmasti riittää, minulle vähän kevyt. Tosin pitää todeta, että tällä kertaa leffa tuntui kyllä paljon mielenkiintoisemmalta kuin aikaisemmin, liekö tässäkin tekemistä äänien parantumisella viidessa vuodessa. Ei, ei tästä todellakaan silti mitään suosikki leffaa tullut tai tule, ei äänen eikä minkään muunkaan puolesta, mutta ihan kivaa päätöntä kohellusta vaihteeksi.

Noniin, sitten taas ne, jotka ovat todellisia Indiana Jones faneja, voivat harkita tarkkaan kannattaako tämän tekstin lukemista jatkaa tämän pidemmälle. Nimittäin aika moni noista tosifaneista ovat sitä mieltä, että ainoastaan kolme ensimmäistä ovat ns. oikeita Indiana Jones elokuvia, ja tämä neljäs on loukkaus koko sarjaa kohtaan. No, itse olenkin sitten kuin pieni kala vastavirrassa, eli mielestäni tämä leffa oli selvästi näistä neljästä paras, tai sanotaan ehkä niin että minä tykkäsin tästä kaikista eniten.

Ensinnäkin tämä leffa on itselleni se ennestään kaikista tutuin, ja itseäni luonnollisesti leffassa kiinnostaa eniten se, että tässä Indiana Jones on monellakin tapaa tuotu nykypäivään. Tämä sarja on ollut kiva katsoa nyt kokonaisuudessaan restoroituna, mutta pakko silti on todeta, että tämä leffa ehdottomasti edustaa eniten sitä nykypäivän toimintaseikkailua mistä itse tykkään. Leffassa on kivasti toimintaa ja jännitystä, silti jotain historiallista mysteerin metsästystä hieman DaVinci koodin tapaan. Leffasta ei silti ole unohdettu niitä alkuperäisen leffan piirteitä, eniten tykkäsin käärmekohtauksesta, joka ei ehkä kaikille aukea täysin jollei leffojen historiaa yhtään tunne. Ja tietysti, tunnarihan on aina se jonka aivan varmasti jokainen näistä leffoista tunnistaa.

Aivan täysin sitä kritiikkiä tätä leffaa kohtaan en siis ymmärrä, mielestäni todella hyvällä maulla tehty jatko-osa 19 vuotta myöhemmin. Lisäksi kun pääosissa edelleen Harrison Ford ja Karen Allen, on tämä mielestäni todella oikeutettu ja hyvä jatko hisrorialliselle sarjalle. Harrison Ford tässä omasta mielestäni jopa paljon parempi kuin aikaisemmissa, vanheneminen todella pukee herraa hyvin!

Myös äänien ja kuvan osalta leffa oli varsin priimaa. Kuva on tuotu nykypäivään ja maisemissakaan ei ole mitään valittamista. Ylipäätään koko kuvaus on paljon nopeampaa kuin vanhemmissa, tykkään paljon enemmän. Äänet olivat atmosta, mutta tässäkin toki vielä restoroitua eikä alkuperäistä. Silti ääniin oli saatu paljon kivoja juttuja ja leffaa oli äänienkin puolesta kiva katsoa. Kokonaisuudessaan siis nautin kyllä koko sarjasta, mutta tämä viimeinen ehdottomasti oma suosikkini, sanoi tosifanit sitte mitä tahansa.

No, tämä päivitys tulee nyt vähän myöhässä, mutta tämä leffa tuli katsottua jo paripäivää sitten, päivittäminen vain on jäänyt, mutta kirjaillaan tästäkin nyt muutama sana. Leffa siis Bac Nord, joka on ransalainen tositapahtuumiin ainakin löyhästi perustuva elokuva. Leffa oli ranskalainen, mitä se nyt sitten ikinä lukijalle kertookaan, mutta jotenkin itselleni hyvin tyypillinen ranskalainen, jossa puolin ja toisin vähän kukkoillaan ja ammuskellaan, mutta fiilis on kuitenkin jollain tapaa mustan ja rennon välimaastossa.

Leffa oli ehdottomasti luokka ihan hyvä, ei mikään klassikko mutta ehdottomasti katsottava. Näyttelijät suoriutuivat tästä varsin hyvin ja mikään rooli ei varsinaisesti jäänyt ärsyttämään. Leffa juoni tositarinaan perustuvat oli toki hyvä, mutta ei nyt ehkä kuitenkaan mitään sinällään kovin yllättävää. Ei ole kovinkaan yllättävää, että poliiseilla etenkin tietyissä maissa on välillä tarve päästä vähän pätemään, ja kun halutaan päteä, se yleensä tarkoittaa ongelmia.

Mutta summa summarum, ihan katsottava leffa, ja hyvää toimintaviihdettä iltaan.

Eilen oli taas sellainen fiilis että piti katsoa jotain laadukasta toimintaa ja aika usein se tarkoittaa että pitää suunnata kohti Itunesia ja vuokrahyllyä. No, sinne tuli suunnattua tälläkin kertaa ja kyllähän sieltä mielenkiintoinen leffa sitten löytyikin taas. Leffana tällä kertaa Wrath of Man niminen leffa, jota tähdittää Jason Statham. Tähdistä puheenollen ihan viittä tähteä tälle leffalle ei kuitenkaan tällä kertaa ole täältä suunnalta tulossa, vaikka ihan hyvä leffa olikin. Ja tähän syynä nimenomaan nuo leffan tähdet.

Statham oli tälläkin kertaa hyvässä ja pahassa Statham. Jotenkin alkaa jo tuntumaan siltä, että miehellä on jotakuinkin yksi rooli ja yksi ilme, sitä oli tämäkin leffa taas täynnä. En oikein tiedän miten tämä rooli esimerkiksi eroaa herran roolista Fast and the Furious tai Hobbs and Shaw leffoista, mielestäni ei juurikaan. Enkä sano tätä vain pahalla, vaan kyllähän herra hommansa osaa ja silloin kun tälläistä leffaa haluaa katsoa niin kyllähän sen tietää mitä saa. Valitettavasti loppu kaarti ei tässä ollutkaan sitten kovinkaan vakuuttava, ja asia josta olen aikaisemmin puhunut sai jälleen karvat nousemaan pystyy.

Leffan dialogi oli todella virkamieskieltä, ja sen vuoksi leffa kuulosti kuin halvalta brittileffalta, jossa puhutaan kirjakieltä, noudatetaan käsikirjoituksen dialogia kuin raamattua ja näyttelijätyöstä tulee samalla todella kankeaa, luonnotonta ja epäuskottavaa. Ennen kaikkea tuo uskottavuus oli tänään todella koetuksella. Pahimpana esimerkkinä tästä kapulakielestä oli Holt McCallany, josta en nyt vaan tykännyt.

Äänien osalta leffa oli ihan hyvä, ja vaikka ei nyt missään tapauksessa mitään demomateriaalia ollutkaan. Muutamia kivoja kohtia, mutta etenkin taka-kanavista ei tällä kertaa mitään eritystä saanut irti. Bassot olivat ok, mutta niistäkään ei mitään erityistä jäänyt mieleen, joka tapauksessa ihan hyvin leffaan sopiva ääniraita ja teki kokonaisuudesta hyvän. Leffa parani muutenkin loppua kohden koko ajan ja juonen osalta leffassa ei kyllä muutenkaan ollut mitään valitettavaa. Hyvä leffa.

Pitää loppuun taas päivitellä parilla sanalla vähän muitakin juttuja, ensinnäkin tuli ajankuluksi tultua vierailtua vaihteeksi taas myös Tigerissä, ja sieltä löytyikin aivan mielettömän hienoa rekvisiittaa teatteriin, tietäjät tietää, eli ne jotka blogia seuraa tietää että irtokarkit maistuu Leffafriikille välillä vähän liiankin hyvin, joten pitäähän sitä oma irtokarkkihylly löytyä omastakin huoneesta. Onhan tuo nyt upea! P.S. Kaiuttimet ovat saapuneet satamaan Ranskassa, joten lähenee lähenee!

Netflixiin tulee aina välillä sarjoja, joista puhutaan paljon ja sellaisia sarjoja joista oikeasti puhutaan paljon ihan maailman laajuisesti. Nyt tänä syksynä tuollainen sarja on ehdottomasti ollut Korealainen sarja nimeltä Squid Game. Itse kärvistelin tuon kohun jälkeen viikon verran ja sen jälkeen tuo sarja piti sitten ottaa katseluun. Se mitä tästä sarjasta ennakkoon kerrottiin oli se, että sarja on ensimmäisistä hetkistä lähtien todella koukuttava, vaikka sen paremmin ei olisi edes tietoa mistä on kyse. Tuon väitteen voin allekirjoittaa täysin, hetkeäkään ei tarvinnut miettiä katsoako sarja loppuun vain ei.

No, sarja tulikin sitten katsottua loppuun aika nopeasti, ei siinä mennyt kuin pari päivää ja sarja oli maalissa. Yhdeksän jaksoa, ja toinen kausikin vasta ilmeisesti tulossa joskus ensi vuoden puolella. Sarja oli kuitenkin erittäin laadukas, ja taas kerran kun kielenä ei ole suomi tai englanti, niin sarjaa joutui seuraamaan aika paljon tarkemmin ja kännykän katsomisen ajaksi piti aina laittaa ohjelma pauselle, että mitään ei vain jäisi näkemättä. Näyttelijät olivat kautta linjan loistavia ja hahmot ylipäätään varsin osuvia.

Jos et halua yhtään spoileria, niin älä lue pidempään. Muutama asia nimittäin jäi kuitenkin mietityttämään tai harmittamaan. Ensinnäkin kisat olivat idealtaan aivan jäätävän mielenkiintoisia, mutta se mikä alkoi häiritä mitä pidemmälle mentiin oli se, että oli koko ajan päivän selvää, että muutama päähenkilö selviää jokaisesta tehtävästä hengissä. Ymmärrän, mutta toisaalta sarjan kannalta olisi ollut todella paljon parempi jos nämä muutamat ”päähahmot” olisivat voineet kisasta tipahtaa hieman aikaisemmin. Sarjan juonen ja mielenkiinnon kannalta sekin olisi toiminut aivan varmasti loistavasti, minun mielestä paremmin kuin tämä ennalta-arvattava loppu.

Juoni muuten oli erittäin selkeä ja mielenkiintoinen alusta loppuun asti, mutta lopun kuviot olivat aavistuksen laimeita, ja lisäksi loppuhuipennus jäi aavistuksen uuden kauden petaamisen alle. Hyvä loppu ehdottomasti, mutta edelleen, ehkä aavistuksen liian paljon selkeitä ”näin sen piti mennä”-juttuja.. Suosittelenko kuitenkin sarjaa, no aivan varmasti, tämä oli todella hyvä sarja, suorastaan loistava!