Tänään ikäänkuin yhden ympyrän oli pakko sulkeutua, tai sanotaanko näin, että leffa jonka katsomista olen pitkään vältellyt tuli tänään vihdoin katsottua. Mad Max – Fury road elokuva nousee säännöllisesti esiin kun jollain nettipalstalla etsitään hyviä Atmos elokuvia katsottavaksi. Joo, kyllä, tiedän, että tässä leffassa on hyvät äänet, mutta siitä huolimatta leffan uudelleen katsomiseen taisi mennä sellaiset lähes viisi vuotta, ja ihan kyllä syyllä.
Miksi tällä leffalla sitten on niin kovin erityinen rooli tässä jutussa? Kuten kaikki varmasti tietää niin Mad Max – Fury road oli yksi niitä ensimmäisiä leffoja joilla Atmosta oli kotona mahdollista testata. Tämän vuoksi tämä leffa varmaan myös aika monen hyllystä tällä hetkellä löytyy. Tämä sattuu myös luonnollisesti olemaan leffa, jota on tullut aikanaan esimerkiksi Mareksoundissa testailtua ja kuunneltua, silloin kun Atmos tosiaan oli vielä uusi asia. Pätkä tästä leffasta löytyy luonnollisesti myös Dolby Atmos Demo-levyltä, vaikkakin sitä ei ole tullut itse sieltä aikoihin katsottua. Joka tapauksessa muistan kuin eilisen kun vesivahingon jälkeistä päivitystä tehtiin, tämä oli se pätkä, jolla laitteita tuli vähän väliä testattua.
No mutta mikä tässä sitten on se toinen puoli, joo, ehkä tämä alkaa olla aavistuksen siihen tarkoitukseen jo kulunut pätkä, mutta ylipäätään koko leffa ei ole minua missään vaiheessa sytyttänyt, ja siksi se on jäänyt katsomatta uudelleen, vaikka hyvät äänet siinä onkin, ja se on ollut kyllä hyvin tiedossa. Leffa on kirjaimellisti kaksi tuntia aivan täyttä tykitystä, ja ainakaan suppareita ei tässä kyllä pahemmin säästellä. Pauke ja moottorien rähinä on jatkuvaa, mutta toisaalta sitten myös yksi niitä leffoja miksi korvat on aika kovilla, ja rauhallista hetkeä leffasta saa todellakin hakea. Siksi, ehkä yksi syy miksi ei sitten kuitenkaan aivan mun leffa.
Toinen juttu sitten on tietysti leffan juoni, joka on aika heppoinen. Toisille varmasti riittää, minulle vähän kevyt. Tosin pitää todeta, että tällä kertaa leffa tuntui kyllä paljon mielenkiintoisemmalta kuin aikaisemmin, liekö tässäkin tekemistä äänien parantumisella viidessa vuodessa. Ei, ei tästä todellakaan silti mitään suosikki leffaa tullut tai tule, ei äänen eikä minkään muunkaan puolesta, mutta ihan kivaa päätöntä kohellusta vaihteeksi.
Leffafriikki 