Tänään Netflixiin oli tullut uusi uutuus leffa, Sergio. Sergio Vieira de Mello oli Brasilialainen YK:n toimija, josta itse en ollut kuullut koskaan ennen. Leffa oli kuitenkin tositarinaan perustuva, joten oli pitkästä aikaa jälleen hienoa oppia jotain uutta tästä ympäröivästä maailmasta. Sergio sai surmansa Irakissa vuonna 2003, ja tarina kertoo hänen hienosta ja kunnianhimoisesta luonteestaan, joka lopulta myös koitui hänen kohtaloksensa.
Tarina kertoo ennen kaikkea Sergiosta, mutta se kertoo myös tarinaa kahden ihmisen rakkaudesta ja kuvaa samalla myös asetelmaa Yhdysvaltojen ja YK:n välillä. Leffa on tehty erittäin hyvin ja sen dramatisointi on tehty todella upealla tavalla. Leffa kertoo käytännössä hetkestä, jolloin Sergio saa surmansa, mutta koko muu tarina on rakennettu hienosti sen ympärille. Leffan tunnelma on todella surullinen, mutta silti jotenkin todella herkkä ja kaunis. En odottanut, leffa katsoessani, että Sergio tulee missään vaiheessa kuolemaan, mutta kuten sanoin, en tuntenut tarinan historiaa, nyt tunnen.
Leffassa oli Atmos äänet, joka tietysti alussa herätti myös mielenkiinnon tutustua leffaan. Äänet olivat kaikenlisäksi erittäin hyvä, ja Atmosta todellakin käytettiin hienosti hyväksi. Leffassa oli myös yksi jännä kohtaus, jossa moottoripyörä ajoi katsojan ”alta”. Yleensä siis asioita menee yli tai sivusta, nyt moottoripyörä ajoi tuolin alle, ja se tosiaan tuntui myös siltä. Hieno tehoste, ja jälleen hieno osoitus Atmoksen voimasta. Muutenkin leffassa jyrisi paljon, satoi, räjähteli ja muutenkin oltiin paljon tiloissa, joissa Atmos pääsi loistamaan. Tällaiseen leffaan erittäin hienosti toteutettu ääniraita kokonaisuudessaan.
Leffa siis oli erittäin hieno ja mielenkiintoinen. Hienosti tehty ja toteutettu kokonaisuus, jonka janosi katsoa alusta loppuun. Leffassa yhdistettin hienosti nykyisyys ja menneisyys, kuvamateriaalia historiasta oli saatu hienosti lomitettua mukaan. Tosi tarina, josta jälleen sai oppia jotain uutta, suosittelen lämpimästi katsomaan.
Leffafriikki 