Ranskalainen Maa ja Veri löytyi tänään Netflixin esittelyleffana ja pitihän siihen sitten tarttua. Lyhyt leffa, mutta kohtuullisen hyvin painettu kuitenkin tarina pakettiin. Tarinan juoni ei ole kovinkaan ihmeellinen, vaan aika perus kauraa. Leffan alussa ehdonalaisella olevan nuorimies vasten tahtoaan ottaa vastaan veljensä kokaiini saaliin ja piilottaa sen työnantajansa, ja normaalielämän suojelijansa sahalle. Mies on antanut nuorelle miehelle uuden tilaisuuden ja ottanut hänet siipiensä suojaan. Aivan tälläistä hän tuskin kuitenkaan oli suunnitellut.
Miehellä ei ole mitään menetettävää, hän on kuolemaisillaan. Tai on, hänen tyttärensä, joka myöskin työskentelee sahalla. Kun kokaiinin hukanneet gangsterit lähtevät etsimään saalistaan, tytär kuitenkin päätyy tulilinjalle, ja siitä alkaa kissa ja hiiri leikki muutaman automaattiaseen ja haulikon kansa. Mies osoittautuukin kohtuullisen kovaksi omiensa puolustajaksi, ja tähän tämä tarina pureutuu.
Leffa on ihan ok, mutta mitenkään erityisesti se ei säväytä. Taas jo heti leffan alussa englanninkielinen sönkötys piti vaihtaa pois, ja tilalle alkuperäinen ääniraita ja tekstitys. Nämä dubatut vaan toimivat vielä huonommin kun Netflixin välillä jopa huvittavuuksiin menevät suomennukset, etenkin urheilu-ohjelmissa. Alkuperäinen kieli kuitenkin toimii, ja sen verran jo tottunut katselemaan leffoja eri kielillä, että edes ranskakaan ei enää haittaa. Muuten leffan ääniraita on kohtuullisen vaisu, tosin ei leffa paljon muuta tarvinnutkaan. Jännitystä tosin luodaan aika kivasti ja se todellakin toimii hyvin.
Kuvan puolesta leffa on todella tumma, ei ehkä rakeinen, mutta haalean tumma. Kuvan puolesta leffa ei näytä aivan priimalta, mutta toisaalta se sopii tähän leffaan varsin hyvin. Yleisfiilis leffasta jää ehdottomasti positiivisen puolelle, etenkin kun leffa ei tämän kauempaa kestänyt. Joskus on erittäin hyvä, että leffaa ei ole keinotekoisesti yritetty pidentää. Tämä leffa menee nyt ehkä kastiin, tulipahan nähtyä ja hyvä niin.
Leffafriikki 