Neljäs osa Jack Ryan saagaa, ja edelleen mietin enemmän ja enemmän sitä, että miksi nämä elokuvat menevät kaikki Jack Ryan nimen alla, eikä esimerkiksi täysin omina elokuvinaan. Okei, ymmärrän, että nämä perustuvat kirjasarjaan, mutta jotenkin jokainen jakso on aina vaan etäämpänä ja etäämpänä toisistaan. Jack Ryan on jälleen vaihtunut, tällä kertaa nimeä kantaa Ben Affleck. Ben Affleck Jack Ryanin roolissa on mielestäni neljästä ensimmäisestä jaksosta selkeästi epäonnistunein. Mies ei jotenkin vaan sovi tuohon roolin, etenkin kun kolmessa edellisessä on ollut hyvin eri tyyppinen näyttelijä. Ben Affleck on jotenkin paljon humoristisempi (ei niin vakavasti otettava) hahmo kuin Harrison Ford tai Alec Baldwin. Elokuvassa häiritsee myös se, että koko elokuva alkaa siitä kun Jack Ryan pettää, tai on uuden naisen kanssa, sekin side menneeseen siis mennyt.

Ajassa on menty kahdeksan vuotta eteenpäin, nyt ollaan siis vuodessa 2002. Pitkä on matka vielä tähän päivään, mutta leffa on selvästi ottanut myös teknisesti harppauksia eteenpäin. Ääniraita on varsin hyvä ja siinä on paljon erittäin hyvää materiaalia. Ennen kaikkea useat helikopterien ja hävittäjien lennot kuulostavat todella hyvältä. Kuvakin paranee kaiken aikaa, ja nyt kuvan voi sanoa jo olevan aika hyvää laatua.

Jack Ryan elokuvat ovat kaikki olleet erittäin hyviä niin tämäkin. Leffan juoni on ehkä jo lähellä, tai ehkä jopa parempi kuin ensimmäisessä, mikä taitaa olla näistä nähdyistä vieläkin paras. Tässä leffassa kuitenkin oli paljon ideaa, ja tykkäsin juonesta. Leffa oli muutenkin hyvin ajankohtainen, toivottavasti tässä sekavassa maailmantilanteessa yhtään ydinpommia ei silti tarvitse itse todistaa. Peli politiikan huipulla on kovaa, ja hyvin tulen arkaa. Tämän elokuvan tapahtumat vuonna 2002 voisivat hyvinkin kuvata maailman tapahtumia vuonna 2020, mutta niinhän sitä usein sanotaan, historia toistaa itseään.

Leffa olisi voinut, tai oikeastaan olikin täysin oma elokuvansa, joskin pelkästään Jack Ryanin esittäjän pysyminen samana olisi auttanut paljon. En oikein ymmärrä miksi elokuvia pitää myydä näin nimellä, jos kerran edes pääosan esittäjä ei pysy samana. Hyviä leffoja kaikesta huolimatta, etenkin kun tätäkään en muista nähneeni aikaisemmin. Seuraavaksi sitten edessä jo viimeinen osa, se onkin sitten jo paljon uudempaa tavaraa, eli niinkin nuori kuin vuodelta 2014. Se on nähty ennenkin, mutta ei haittaa, hyvä leffa sekin!

Kolme vuotta menty taas eteenpäin, mutta pako, tai pitäisikö ehkä mielumminkin sanoa jahti jatkuu. David Webb alias Jason Bourne jatkaa menneisyytensä selvittämistä pala kerrallaan. Tässä jaksossa ollaan jatkuvasti liikkeessä ja leffa koostuu lähinnä jaktuvasta takaa-ajosta. Tämä tietysti tarkoittaa paljon toimintaa, vaikkakin ihmisiä lahdataan aika maltillisesti, mikä on aina hyvä.

Leffan juoni on sikäli varsin mielenkiintoisesti rakennettu, että asioita selviää pala palalta jatkuvasti lisää, ja katsojaa kuljetetaan jatkuvasti kohti lopullista ratkaisua (jossain tulevaisuudessa). Leffa ei kerro tippaakaan liikaa, mutta pitää katsojan koko ajan hereillä. Tätä leffaa katsoessa ei voi räplätä kännykkää, etenkään kuin Jenkeistä tilatut levyt ovat ilman tekstitystä.

Kuvan ja äänien kanssa ollaan vielä vuodessa 2007, mutta etenkin äänet ovat tässä leffassa jo erittäin hyvät. Leffa sisältää useita kohtauksia, joissa DTS:X todellakin näyttää parhaita puoliaan, etenkin kohtauksessa, jossa Bourne pääsee vihdoin tutustumaan ”syntysijoilleen”. Muutenkin äänet ovat todella laadukkaat, vaikka leffa ei sinällään hirveästi mitään räjähdyksiä tai muuta vastaavaa sisälläkään.

Yksi merkittävä osa hyviä sarjoja on lähes poikkeuksetta myös tunnetut ja mieleen jäävät tunnarit. Mission Impossible, Jason Bourne, James Bond jne. Kun tunnari pärähtää lopussa (tai missä vaiheessa tahansa käyntiin), se saa näissä leffoissa aina hymyn naamalle, niin myös tässä. Bournessa tunnarin paikka on aina leffan lopussa, ja jotenkin se aina huutaa kovaan ääneen, ”ja saaga jatkuu”!

Oikeastaan ainoa asia mikä todella usein tätä leffaa katsoessa tuli mieleen oli se, että voisiko tämä jatkua ikuisesti. Näitä Bourne-leffoja todellakin voisi katsoa päivät pitkät kyllästymättä. Onneksi pari osaa on vielä jäljellä, ja seuraavaa pitää päästä nopeasti. Todella hyvää viihdettä, jokaiselle toiminta ja seikkailu fanille!

Iltapäivän korvia huumaavan Pacific Rimin jälkeen illaksi tarvittiin selkeästi jotain hieman rauhallisempaa, tai mielellään aika paljonkin. Ensin he tappoivat isäni- leffa tuli muutama viikko sitten Netflixiin ja jollain tasolla kiinnostanut siitä lähtien. Ei varmasti kovinkaan yllättävää, että suuri tekijä tuossa on leffan perustuminen todellisiin tapahtumiin historiassa.

Jos oli toiveissa jotain rauhallisempaa, niin sitä sitten todellakin tuli. Leffan rytmi oli todella rauhallinen, jopa hieman liian rauhallinen, sillä noin tunnin jälkeen kun edelleenkään oikein mitään ei ollut tapahtunut, alkoi leffa jo vähän kyllästyttää. Leffan meno ei siitä paljon muuttunut jatkossakaan ja voin sanoa, että leffa tuli katsottua loppuun hääräten kaikkea muuta.

Leffassa varmasti haluttiin kertoa surullinen ja koskettava tarina todella ikävistä historian tapahtumista, mutta siitä huolimatta, että tarina varmasti tuli selväksi, en kokenut elokuvaa kovinkaan innostavaksi. Pitkästyttävä ja liian tasapaksu enemmänkin oma mielipiteeni. Elokuvassa ei pahemmin tapahtunut juonenkäänteitä, ja jos tapahtui, nekin menivät hyvin tasapaksun elokuvan mukana. Äänet olivat jopa yllättävän hyvät, silloin kuin elokuvassa jotain oikeasti tapahtui.

Paljon siis ei jäänyt tästä leffasta käteen, mutta tulipahan nähtyä. Kamputsean historiaan en ole sen tarkemmin koskaan tutustunut, joten sikäli tämäkin taas meni hyvänä historian tuntina. Ja olihan tällä leffalla tavallaan myös onnellisen lopun palasia, iloisen jälleen näkemisen merkeissä.

Aloitin keväällä 2019 blogin pitämisen lähinnä vain omaksi ilokseni. Katselin paljon elokuvia ja mietin, että voisihan niistä jotain kirjoitella myös ylös, sillä usein elokuvista herää paljon ajatuksia, ja koska katson leffoja usein yksin, niistä ei tule koskaan juuri muiden kanssa juteltua. Nyt kirjoituksia on takana jo 200, ei aivan 200 elokuvaa, sillä mukana on myös juttuja muutamasta sarjasta, mutta edelleen koko blogin idea pitää, eli kirjoitan aina ja vain silloin kun olen jotakin leffaa katsonut.

Blogin kirjoittaminen on saanut itseni muutenkin taas mukaan syvemmälle ja syvemmälle tähän hienoon harrastukseen. Blogin pitäminen alkoi jotakuinkin niihin aikoihin kun 4k tykkiin oli tehty kalibrointi, ja silloin leffahuoneen piti olla jotakuinkin kunnossa. Oli toki jo silloin selvää, että jossain vaiheessa kymmenen vuotta vanhat Monitor Audion etukaiuttimet pitää päivittää. Laadussa ei sinällään ollut mitään vikaa, koko vaan ei yksinkertaisesti enää riittänyt. Sen jälkeen kävikin sitten perinteiset, eli päivitettyä tai lisättyä on kesän jälkeen tullut 4k-soitin, kaikki etukaiuttimet, kaikki takakaiuttimet, molemmat subbarit, vahvistin, ja vielä osaksi huonetta on tullut paranneltua. Olen kesän aikana myös opetellut REW mittauksia, ja sitä kautta saanut vietyä huonetta hurjasti eteenpäin faktojen, ei vain tuntojen perusteella. Kaikesta tästä löytyy tarinaa pitkin tuota 200 päivityksen matkaa, joka toivottavasti inspiroi ja auttaa myös muita tämän harrastuksen parissa.

Tähän väliin moni varmasi myös miettii, että mistä kaikki tämä raha on tähän harrastukseen saatu, mutta voin rehellisesti kertoa, että vaikka rahaa onkin jonkin verran mennyt, niin järkevillä valinnoilla voi tässäkin harrastuksessa säästää todella paljon. Hyvin paljon huoneessani olevista laitteista on ostettu käytettynä tai demo malleina, joka säästää tässäkin harrastuksessa todella paljon, sillä audiolaitteiden osto on hieman kuin auton ostaminen, hinta tippuu radikaalisti kun kaupasta astuu ulos. Uutta tavaraa hankkiessani olen myös jatkuvasti myynyt vanhoja laitteita samalla pois. Tämä onkin erittäin hyvä vinkki kaikille harrastusta miettivälle, huoneen päivittäminen pala kerrallaan on paljon järkevämpää kuin kaiken ostaminen kerralla. Tällöin usein myös lopputulos on kaikista parhain.

Mitä tämä harrastus sitten on tuonut? Ei ainakaan paljoa kavereita, sillä aika yksinäistä tämä leffojen katselu kotona usein on, toki on aina välillä todella hienoa kun saa seuraksi vaimon tai lapset. Olen toki tavannut muutamia hienoja ihmisiä tehdessä kauppoja ihmisten kanssa. Osan kanssa ollaan vain vaihdettu tavara ja rahat, osan kanssa ollaan keskusteltu aiheesta paljonkin. Sikäli hienoa, että kun myyt tai ostat hifi-laitteita, on myös toisella osapuolella usein kiinnostusta aiheesta. Olen myös kuluneen vuoden aikana oppinut todella paljon niin audiosta, videosta kuin ylipäätään tästä koko kotiteatterijutusta, mutta myöskin elokuvat itsessään ovat usein hyvin opettavaisia, etenkin tositarinoihin perustuvat leffat joita katson mielelläni. Hienointa on varmasti ollut oppia niin paljon uutta akustiikasta, ja nähnyt selkeästi tuloksia omassa huoneessa.

Nyt kuitenkin huone kuulostaa todella hyvältä, ja mitään varsinaisia päivityksiä ei edes ole mielessä. Ainahan sitä jotain voi parantaa ja jotain pientä kokeilla ja testailla, mutta nyt on tarkoitus hetken aikaa vaan nauttia hyvistä elokuvista. Huomenna myös sairasloman ja joulun jälkeen tarkoitus palata työmaalle, joten välttämättä aivan joka päivä ei ehdi leffojakaan katsella. Blogi kuitenkin jatkuu, se on varmaa, etenkin kun niin paljon kiinnostuneita lukijoita on sivuille tullut mukaan.

200. päivityksen kunniaksi piti kaivaa esiin leffa, jossa huone todella pääsee oikeuksiinsa. Olen katsonut viimeaikoina paljon hyviä elokuvia, mutta suurin osa niistä on ollut hieman vanhempia ja ” kunnon” atmos-raidasta on jo aikaa. Nyt siis tärkeimpänä kriteerinä oli löytää elokuva, jossa on hyvät Atmos äänet. Tilasin Black Fridayn aikaan CDON:istä yksitoista 4k elokuvaa, ja yksi niistä oli Pacific Rim. Elokuva, jolle minulla ei varsinaisesti ollut minkänälaisia odotuksia sen lisäksi, että leffassa äänet pitäisi olla kunnossa. Sopii siis hyvin päivän teemaan.

Hyvin pitkälle oikeilla jäljillä leffan kanssa olikin, hyvin mitäänsanomaton juoni, mutta äänet todellakin kohdillaan. On hienoa huomata, että panostukset huoneeseen ovat todellakin olleet sen arvoisia. Vuoden 2013 leffassa Idris Elban kalapuikot näyttivät todella kaameilta, eikä tämä muutenkaan ehkä herran paras roolisuoritus ollut. Tämä oli muutenkin ensimmäinen örkki-elokuva pitkään aikaan, ja varmasti taas hetki menee seuravaa. Nämä kaikki jotenkin vaan ovat aina niin samanlaisia, ja jopa äänetkin menevät sinällään yli, että kaksi ja puolituntia lähes yhtenevää kovaa huutoa alkaa jossain vaiheessa väsyttämään korvia.

Mutta kuten sanoin, äänet leffassa olivat todella hyvät ja Atmosta käytettiin leffan ääniraidassa varsin hyvin. Kuva sen sijaan oli todellista priimaa ja todella todella näyttävää 4k laatua. On mennyt jonkin aikaa kun olen viimeksi 4k laadulla katsellut jotain uudempaa materiaalia, ja tässä todella hienosti tuli taas esiin mikä on 4k-soittimen ja 4k materiaalin levyn etu. Laadukas käytetty 4k-soitin ehdottomasti kesän parhaita hankintoja kaikin puolin!

Nyt kuitenkin korvat tarvitsevat taas jotain hieman rauhallisempaa, katsotaan mitä sitä vielä tänään jaksaa tai ehtii katsomaan. Kiitos paljon kaikille mukana eläneille, toivottavasti olen voinut jakaa inspiraatiota omaan harrastukseen, tai saanut jonkun jopa perustamaan ensimmäisen oman kotiteatterin. Suosittelen lämpimästi, tämä on todella hauska ja antoisa harrastus!

Katsoin jokin aikaa sitten hyvin mielenkiintoisen sarjan Netflixistä. You kertoo seksiriippuvaisesta psykopaatista, joka tappaa kaiken, joka tulee hänen ja ”rakkauden” kohteen väliin. Ensimmäinen kausi oli hyvin mielenkiintoinen ja mielestäni erittäin hyvin tehty ja käsikirjoitettu. Toinen kausi jatkaa samaa rataa, kohde vain vaihtuu (luonnollisesti kun edellinen on kuollut). Seksi ja seksiriippuvuus oli tässä toisessa osassa paljon pienemmässä osassa, nyt keskityttiin ehkä hieman enemmän ihmissuhteisiin ja niihinkin hieman laajemmalla skaalalla.

Sarja jatkaa hyvin samaa rataa kuin ensimmäinen kausi, mutta paljastamatta juonta sen enempää, toinen kausi saa puolivälin jälkeen myös hyvin paljon uusia käänteitä ja sarjan suunta hieman muuttuu, tai sanotaanko näin että laajenee. Joka tapauksessa sarja on edelleen erittäin mielenkiintoinen, ja pari jaksoa ennen loppua oli enää mahdotonta keskeyttää, vaan kaikki piti katsoa loppuun.

Sarja on edelleen hyvin sairas, mutta sitä saa mitä tilaa, tuo ei ollut ensimmäisen kauden jälkeen mikään yllätys. Pidän kovasti sarjan tyylistä, jossa Joe/will kertoo jatkuvasti ajatuksistaan kuin ulkopuolisena kertojana. Näyttelijät ovat todellista priimaa ja kaikki toimii loistavasti. Sarja koukuttaa, mutta on samalla todella viihdyttävä, erittäin hyvää Netflix-tuotantoa kaiken kaikkiaan.

Sarjan loppu on varsin nopeatempoinen ja jättää paljon avoimia kysymyksiä, yllätys yllätys tämä päätös ei jätä pienintäkään epäilystä siitä, onko sarjalle tulossa jatkoa. Sikäli kyllä ei haittaa, että ainakin minä katson tätä mielellään vielä lisääkin. Suosittelen!

Saaga jatkuu kiivaana, ja jälleen mennään yksi pätkä eteenpäin Bournen selvitellessä kadonnutta menneisyyttään. Luonnollisestikin hyvin selvää, että elokuvassa mennään osasta seuraavaan, mutta siitä huolimatta tähänkin osaan on saatu ihan mukava oma juonirakenne. Matt Damon jatkaa Jason Bournena, ja toki näin jälkikäteen olisi hyvin vaikea ketään muuta tuossa roolissa edes nähdä. Onkohan muuten Damon tehnyt saagasta suoraan pitkän sopimuksen, vai onko tässä ollut mahdollisuus, että päähenkilö olisi muuttunut kesken saagan? Jos saagasta on tehty lyhyempiä sopimuksia, voin kuvitella, että Damon on saagasta saanut kokonaisuudessaan ihan kiitettävän korvauksen.

Leffa oli jälleen kaikin puolin erittäin viihdyttävä ja nautinnollista katsottava, mutta siitäkin huolimatta äänissä ei tällä kertaa ollut mitään maagisen hyvää. Tällä kertaa keskityttiin enemmänkin takaa-ajoihin, joissa toki ääntä riitti. Millään ei kuitenkaan malttaisi odottaa mihin tämä vielä äänien osalta johtaa, ollaanhan kuitenkin tämänkin osan kohdalla vasta vuodessa 2004, kun kotikäyttöön DTS:X on julkaistu vasta vuonna 2015 . Eli joka tapauksessa jälkikäsiteltyä materiaalia ovat kaikki nämä alkupään jaksot.

Myöskään kuvanlaatu ei aivan priimaa vielä tässä osassa ollut, mutta varsin hyvää joka tapauksessa näin vanhaksi elokuvaksi. Paljon haasteita kuvanlaadulle tässäkin elokuvassa toi se, että varsinaisesti aurinkoisilla rannoilla ei leffassa paljon pyöritty. Ei muuta kuin kohti seuraavaa!

Suomalaista elokuvaa ei tässä blogissa paljonkaan ole käsitelty, mutta se ei sinällään ole mikään tietoinen valinta. Kylmä ja hyvin valitettava asia vaan on, että ennakkoon hyviä suomalaisia elokuvia on viime aikoina vaan ollut todella vähän tarjolla, etenkään ”ilmaiseksi”. Itunesissa Suomalaisia on muutamia, useat niistä olen joko nähnyt, tai olen varma, että ei kiinnosta edes katsoa, valitettavasti. Jos leffan odotusarvo itselläni on jo todella heikko, on 4-5 euron kynnys aika korkea. Monia Suomalaisia voisin kyllä katsoa, jos ne olisivat esim. 0,99 listalla tai Netflixissä.

Tarkalleen ottaen haluaisin katsoa enemmän Suomalaista elokuvaa muutenkin, mutta jostain syystä tarjonta on viime aikoina ollut aika heikkoa. Suomalaiset elokuvat ovat usein hyvin ahdistavia, tai sitten vaihtoehtoisesti muka hauskoja, eli hieman väkisin tehtyä komediaa. Kunnon tarinalliset Suomileffat ovat olleet viime aikoina aika harvassa tai ainakaan minä en ole niitä löytänyt, vinkkejä otetaan ilolla vastaan. Luin myös juuri jostain lehdestä, että elokuva teatterien kävijämäärät ovat nousussa, mutta Suomalainen elokuva on laskussa? Henkilökohtaisesti en ihmettele, en ole edes harkinnut mennä Suomalaiseen elokuvaan elokuvateatterissa pariin vuoteen.

Yksi elokuva on kuitenkin pitkään kiinnostanut, ja olen sitä useasti käynyt selailemassa Itunessa, nimittäin elokuva Tyhjiö. Joka kerta pettymyksen pelossa se on kuitenkin jäänyt aina katsomatta, mutta tänään vihdoin se päätin katsoa. Alku ei vaikuttanut kovinkaan hyvältä, perus Suomalaista synkistelyä ja ”minä olen huono kaikessa” -elämää. Mustavalkoisuus ei myöskään miellyttänyt silmää kovinkaan paljon, vaikkakin täytyy myöntää, että se näytti 4k tykillä aika hyvältä. Suomalaisia joka elokuvan näyttelijöitä mukana oli myös aika monta, mikä nyt toisaalta on hyvinkin ymmärrettävää. Eikä sinällään, tässä elokuvassa niistä oli selkeästi parempaa päätä, siis omaan makuuni. Esimerkiksi Hannu-Pekka Björkman teki tässäkin leffassa erittäin hyvän roolityön.

Elokuvan juoni oli kuitenkin yllättävän hyvä ja aloin tykätä leffasta muutenkin enemmän mitä pidemmälle se eteni. Juonessa oli selkeästi ideaa ja jopa hieman mystiikkaa. Itselleni ei oikein vieläkään ole selvää kuoliko Pihla lopussa vai ei? Elokuva jätti myös hyvin paljon avoimia kysymyksiä. Mitä mies (Eero) oikeasti tälläisissä tilanteissa ajattelee, vain onko hänellä vain niin kova pelko menettää viimeinenkin asia elämässään, että tekee mitä vain pitääkseen siitä kiinni? En yleensä ole maailman suurin jatko-osafani, mutta tässä tapauksessa sitä jopa hieman toivon, elokuva todellakin jätti kysymään, mitä seuraavaksi?

Suomileffa ei missään nimessä ole aina huonoa, mutta jotenkin vaikeaa löytää. Tämäkin elokuva oli varsin hyvä ja oivallinen. Olisi voinut katsoa tämän jo ehdottomasti paljon aikaisemminkin. Mustavalkoisuudesta aloin myöskin tykkäämään enemmän ja enemmän, pidän tätä elokuvaa melko taiteellisena, mutta ei liikaa. Ehdottomasti suosittelen tämän elokuvan katsomista, jos se on vielä näkemättä.

Tänään päästiin jo puoleenväliin Jack Ryan saagassa, jossa vuorossa oli siis kolmas osa Clear and Present Danger vuodelta 1994. Suomennettuna leffan nimi taitaa olla Isku Kolumbiaan, joka kuulostaa todella tutulta, mutta leffaa tuskin olen aikaisemmin nähnyt, niin ”uudelta” se tuntui. Jack Ryan sarja on sikäli hieman outo, että jokainen jakso tuntuu olevan täysin oma tarinansa, ja varsinaista jatkoa edelliseen on hyvin vähän. Verrattuna esimerkiksi Jason Bourneen, idea on täysin eri. Onko se sitten hyvä vai huono asia, en tiedä.

Tämäkin leffa oli varsin hyvä, tykkäsin kyllä paljon. Leffan kuva ja äänet olivat pieni pettymys, toisaalta eletään edelleen vasta vuotta 1994. Jotenkin kuitenkin häiritsee, että ensimmäisessä osassa etenkin äänet olivat huomattavasti paremmat kuin tässä. Muutama laukaus ja räjähdys, mutta muuten mitään ihmeellistä ei tähän elokuvaan sisältynyt äänien puolesta. Kuvanlaatu oli jopa pieni pettymys, hyvin rakeista ja sakeaa kuvaa suurimman osan ajasta. En edes halua tietää miltä tämä näyttäisi DVD-laadulla, mutta 4k levyltä odottaisin hieman parempaa.

Päivään sisältyi jotain pientä muutakin säätöä taas. Ensinnäkin tarkastelin vielä pääkauittimien sijaintia ja samalla huomasin, että keskikaiutin ei ollut aivan keskellä, vaan noin 10 lähempänä vasenta kaiutinta. Päätin ensimmäisenä siirtää sen keskelle. Tästä sitten sain ajatuksen leikkiä hieman peilin kanssa ja katsella miten sivuseinillä olevat absorberit ovat kohdillaan. Tiesin, että sivukaiuttimien osalta kaikki on kunnossa, mutta keskikaiuttimien osalta siinä kohdassa missä pitäisi olla absorvoivaa materiaa oli diffusoivaa materiaalia. Päätin siis tehdä tuohonkin pieniä viilauksia, eli laitoin oikeaan kohtaan sivuseinälle villaa listojen tilalle, ja toisaalta nyt yli jäävillä listoilla korjata taaempana olevat puutteet, jotka johtuivat näistä sivukaiuttimien säädöistä.

En tiedä onko tästä huoneen äänille mitään merkitystä, mutta joka tapauksessa tämäkin nyt tuli tehtyä. Olin tämän jälkeen jo laittamassa tietokonetta ja Dirac Liveä valmiiksi kun homma alkoi hieman jo kyllästyttämään. Mietin, että onkohan huoneessa nyt kaikki varmasti hyvin, jotta ääniä ei tarvitsisi enää hetkeen uudelleen laittaa. Siinä vaiheessa keksin vielä yhden pienen asian joka on ollut mielessä, eli takaseinälle MLP (pääkatselupaikka) piti jossain vaiheessa saada vielä yksi vaimennuslevy. Päätin sitten, että tehdään nyt sitten sekin valmiiksi kerralla, tarvikkeet kun kuitenkin löytyi suoraan varastosta. Tuonkaan vaikutuksista huoneen akustiikkaan en osaa sanoa, mutta nyt on sekin kivi käännetty.

Jokohan sitä nyt malttaisi hetkeksi pysähtyä ja vain nauttia? Dirac live ja bassot vielä kerran säädetty, ja itseasiassa sain niitäkin vielä aavistuksen parempaan malliin kuin ennen. Tiedä sitten oliko huoneen muutoksilla mitään tekemistä tuon asian kanssa, mutta joka tapauksessa näin hyvää käyrää en ole tainnut ennen aikaiseksi saada. Joko nyt siis voisi pysähtyä ja vain nauttia..

Viimeinenkin Black Friday hankinta löysi vihdoin edellispäivänä kotiin ja pakko sanoa, että avattuani paketin löysi kunnon hymy naamalle. Jason Bourne, yksi parhaista action sarjoista koskaan, mutta aika kauan mennyt edellisestä kerrasta kun niitä on katsottu. Kaikki levyt olivat omissa kuorissaan, millä nyt sinällään ei ole mitään merkitystä, mutta se, että jokaisessa viidessä leffassa on DTS:X äänet, wau! Joten, todella iloisia leffahetkiä on siis tiedossa tulevien viikkojen aikana.

Posti toi tänään myös toisen paketin, ja siellä kauan odotettu verhomoottori sähköllä toimivaan Aspect ration -muuttimeen. Tyhmästi sanottu, mutta en tiedä miten sitä paremminkaan Suomeksi sanoisi, englanniksi varmaankin motorized screen masking. Olen siis jo muutaman viikon yrittänyt rakentaa mottorilla toimivaa järjestelmää, jolla pääsisin eroon mustista raidoista ruudun ylä ja alareunassa. Ratkaisin mekaaniset ongelmat jo jonkin aikaa sitten, ja se jälkeen uskalsin tilata moottorin. Nyt tuo moottori tuli, ja sen asentamiseen ei kauaa mennyt. Olin jo tehnyt valmiiksi käytännössä kaiken muun, joten nyt skriini näyttää todella hyvältä, ja mikä parasta, aspect ration muunnin toimii loistavasti. Pientä narinaa kuuluu eli täysin äänetön se ei ole, mutta nyt vaan toivotaan, että se myös pysyy ehjänä. Onko tästä sitten oikeasti mitään hyötyä vai onko tämä vain turhaa hifistelyä, niin tai näin, olen todella tyytyväinen lopputulokseen. Videon tuosta voi käydä katsomassa Leffafriikin instassa.

Tuohon skriinin muokkaamiseen liittyen tuli sitten tehtyä jotain muutakin. Tajusin, että minulla on pääkaiuttimet edelleen todella lähellä toisiaan johtuen Auro 3D kokeiluista. Eli front height kauttimet piti saada mahtumaan skriinin taakse, ja tästä johtuen pääkaiuttimia piti siirtää noin 30 senttiä keskemmälle molemmilla puolilla. Päätin nyt ottaa nuo front height kaiuttimet kokonaan pois, ja samalla siirtää pääkaiuttimet niin leveälle kuin mahdollista. Yksi asia johtaa toiseen, joten tämän jälkeen tietysti piti ajaa myöe Dirac Live uudelleen. Sinällään hyvä, että aivan 100% ole ollut tyytyväinen viimeisen päivityksen jälkeen. Epäilin jo tuolloin, että jotain ei mennyt aivan oikein, sillä subbarien viiveitä ei pitänyt muokata lainkaan. Nyt niitä piti säätää, ja lopulta sainkin käyrät ihan kivasti kohdilleen. Tämän kaiken jälkeenhän sitä on sitten pakko päästä testaamaan, eikä tosiaan millään malttanut odottaa pidempään, eli Jason Bournen ensimmäinen osa tulille.

Minkäänlaista mielikuvaa siitä milloin olen tämän elokuvan nähnyt ei ole, mutta nähnyt sen varmasti joskus olen. Jason Bournen ensimäinen osa näki päivänvalon, tai siis teatterin pimeyden vuonna 2002. Tästäkin siis kivasti mennyt jo lähes 20-vuotta. Leffan muistin pätkittäin, mutta mielenkiintoiselta se siitä huolimatta vaikutti alusta loppuun. Leffa oli erittäin hyvä, ja loistava aloitus erittäin mielenkiintoiselle matkalle. Näinkin vanhaan leffaan DTS:X äänet oli erittäin loistava lisä, ja täytyy sanoa, että ajoittain meno oli todella huimaa. Äänet toimivat erittäin hyvin, ja muutama linnun lento oli todellinen highlight. Etukanavat toimivat nyt paljon paremmin, Arcam todella ottaa ilon irti laajemmasta äänialasta. Eroa kaiuttimille tuli noin 60 senttiä lisää, mutta ero äänissä on todella valtava. Tästä harrastuksesta todella hienon ja mielenkiintoisen tekee se, että hyvinkin pienillä asioilla voi tehdä todella suuria muutoksia ääniin.

Nyt on kaksi hyvin mielenkiintoista leffasaagaa menossa, joten iloisia aikoja edessä. Aloittelin myös katsomaan Netflixistä loistavaa ”YOU” sarjaa, josta nyt siis tullut toinen kausi. Siitä lisää kun saan sen maaliin. Käykäähän katsomassa, hyvin mielenkiintoinen sarja.

No eipä sitten jaksanut sen kauempaa toista osaa odotella, eli kun ei muutakaan tekemistä ollut niin Patriot Games pyörimään. Leffan ilmestymisvuosi ei ole kuin pari vuotta edellisen jälkeen, joten aika pitkällä mennessä vieläkin ollaan. Paljon mielenkiintoisia nimiä vilkkuu elokuvassa, Harrison Fordin vetäessä tällä kertaa pääroolia. Mikähän tähän vaihtoon on ollut syynä, yleensä ihan näin nopeasti päähenkilöt eivät kai vaihdu.

Harrison Ford on erittäin hyvä näyttelijä, mutta minun kirjoissa ei silti liikuta ihan Sean Conneryn ja Anthony Hopkinsin sarjassa. Monta hyvää elokuvaa, mutta olen myös nähnyt monta ei niin vakuuttavaa roolia. Tässäkin herra toki hoitaa roolinsa kunnialla, mutta ei minua olisi haitannut Alec Baldwininkaan jatko. Harrison Fordin lisäksi elokuvassa nähdään mm. nuori Samuel L. Jackson, joka hoitaakin roolinsa todella mallikkaasti. Muista nimistä mm. Sean Beania on nähty monissa isoissa elokuvissa myös myöhemmin, tästä esimerkkinä muun muassa rooli James Bondissa vuonna 1995 (GoldenEye).

Elokuva juonellisesti oli aika perinteinen ja köyhä verrattuna ensimmäiseen, mutta siitä huolimatta tykkäsin kyllä leffasta. En ollut tätä mielestäni ennen edes nähnyt, eli sikäli kyllä varsin positiivinen kokemus. Äänet olivat edelleen vuosikymmenelle erittäin loistavat, ja etenkin kaikissa myrsky ja ukkonen kohdissa huone rokkasi todella hienosti. Ehkä juuri nämä myrsky ja ukkonen kohdat ovat niitä, jossa olen Arcamin ja Surrround kaiuttimien päivityksen jälkeen suurimmat erot huomannut.

Kolme osaa jäljellä tätä sarjaa, ja jotenkin niin erilaisia nämä kaksi ensimmäistä ovat olleet, että seuraavankin voi katsoa hyvinkin nopeasti perään. Hyvää viihdettähän nämä kaksi ensimmäistä ovat olleet, joten miksi ei seuraavakin.