Pitkään manannut tässäkin blogissa, että miksi toimintaelokuvien saralla ei tule mitään uutta. No nyt tuli, ja todella kova sellainen. Netflixin uutuus 6 Underground oli parasta action kamaa pitkään aikaan, ja aivan kaikilla mittareilla. Jos siis tykkäät hyvistä action-leffoista, niin tämä pitää ehdottomasti nähdä.

Lähdetään nyt vaikka ensimmäisenä liikkeelle siitä, että leffan juoni oli jotain varsin uutta ja piristävää. Leffassa ei liikkunut yhtään tappajavirusta eikä maailmaa tarvinnut pelastaa. Elokuvassa tarkoitus oli vain yksinkertaisesti tehdä maailmasta parempi paikka yksi pala kerrallaan. Ja kun sanon pala kerrallaan, tarkoitan tällä kirjaimellisesti pala kerrallaan, leffa ei paljon jättänyt arvailujen varaan olisiko tästä tarkoitus tulla lisääkin osia. Leffassa vihollisia niistettiin aivan uusilla aseilla, esimerkiksi tämä magneetti oli aivan jäätävä ase. Suunnitelmat oli tehty varsin hyvin ja näyttävästi, siitäkin huolimatta toiminnan ja muun suhde oli varsin mainio. Roolitukset olivat myös kaikki osuneet todella hyvin nappiin, ja etenkin tuosta kuusikosta jokainen täytti saappaansa enemmän kuin hyvin. Lisäksi tykkäsin erittäin paljon leffan huumorista ja keveästä otteesta vetämättä lenkkeriksi. Kaikkea oli juuri sopivasti, tässä todellakin on ainesta klassikoksi.

Toisena merkittävänä asiana oli leffan äänen- ja kuvanlaatu. Leffa oli kuvattu todella hienosti ja lopputulos oli todella nautittavaa katsottavaa. En tiedä kuinka paljon kalibroidulla Arcamilla tai uusilla surroundeilla oli tekemistä asian kanssa, mutta huoneeni ei todellakaan ole kuulostanut millään muulla leffalla ennen näin hyvältä. Äänet olivat partaveitsen teräviä, dynamiikkaa oli todella paljon ilman, että subbarit olisivat häirinneet tippaakaan ja kaikki vaan kuulosti todella puhtaalta ja nautittavalta. Pitää todeta, että Arcam ehkä kuulostaa omaan makuun välillä jopa liian tarkalta, puheen toivoisin välillä olevan jopa hieman kovemmalla, mutta toisaalta tämä elokuva osoitti, että puheellakin voi oikeasti olla monia eri tasoja. Tässä leffassa todellakin oli sitä ”leffapuhettakin” joka iskee leffassa aina syvälle sieluun. Ja kyllähän nuo uudet surrounditkin tuovat tuohon huoneeseen aivan uuden sävyn. Monitor Audiot ovat todella hyvät kaiuttimet, mutta nyt kaikki kuulostaa rehellisesti niin paljon yhtenäisemmältä.

Tämä leffa oli niin hyvä, että sen voisin katsoa vaikka heti huomenna uudelleen. Uusia osia on varmasti tulossa, ja pakko sanoa, odotukset ovat todella korkealla niidenkin suhteen. Olen vihdoin saanut uutta actionia, jota olen kaivannut, kiitos siitä Netflix!!

Aamusta hieman vielä säätöjen tekemistä, eli lähinnä siis eilisen jäljiltä piti vielä säätää subbarien etäisyydet niin, että ne ovat synkassa pääkaiuttimien kanssa. Tämä itse asiassa oli asia, jonka luulin Dirac Liven hoitavan automaattisesti, mutta näin tosiaan ei ollut. Prosessi subbarien kanssa siis on käytännössä täysin sama niin Denonin kuin Arcaminkin kanssa. Tähän ilmeisesti Diracilta on tulossa päivitystä, mutta toistaiseksi mennään näillä. Joka tapauksessa nyt subbaritkin on kunnossa ja huone kuulostaa taas varsin hyvältä.

Säätöjen jälkeen leffan valinta ja uusista UHD-levyistä tarjottimelle valikoitui tällä kertaa Shutter Island. Uusi leffa itselle, eli eipä ole tullut ennen nähtyä ja hyvä niin. Leonardo Dicaprion tähdittämä Shutter Island osoittautuikin lopulta varsin hyväksi elokuvaksi, ja oikeastaan juuri sellaiseksi mitä kaipasin. Alkuun oli elokuvasta pieni pelko, että kyseessä on enemmän kauhuun liittyvä elokuva, mutta jännitys olikin jotain muuta. Varsin kutkuttava drilleri joka tapauksessa kyseessä ja juonikin paljasti karvansa vasta aivan viime metreillä. Tälläisistä leffoista tykkään.

Se mistä leffassa en oikein tykännyt oli ajoittain todella surkea kuvauksen laatu. En tiedä kuinka paljon kyseistä leffaa on tehty studioissa vihreä seinää vasten, mutta fiilis useassa kohdassa oli, että todella paljon. Kuvat eivät näyttäneet aidoilta, enemmänkin kiiltokuvilta. Jotenkin koko leffan kuvallinen toteutus vei terän koko elokuvalta, mutta toisaalta, olihan kyseessä jo niinkin vanha kuin vuoden 2010 elokuva. Äänien osalta on sanottava hieman samaa, äänet olivat tasoa ok, mutta tällaiseen leffaan olisi hyvin voinut UHD-versiona saada muutakin kuin 5.1 äänet. Pitää kuitenkin ymmärtää, että äänetkin on tehty 2010 vuoden elokuvaan. Sen verran on kuitenkin sanottava, että uudet Klipschin R-15M kaiuttimet ovat juuri sitä mitä hain ja juuri sitä mitä olin kaivannut. Pieneen kokoonsa nähden järjettömän tarkat ja dynaamiset. Pelkästään jo nuo kaksi kaiutinta nostavat huoneen tasoa merkittävästi, toivottavasti niitä tulee vielä toinen pari lisää jossain vaiheessa. Se, että kaiuttimet ovat sijoitettuna aavistuksen etuviistoon kuuntelupaikalta kuuluu hieman, mutta toisaalta, ne ovat täysin oikeassa paikassa kun takakanavat saavat vahvistimensa jonain päivänä.

Kaikista pienistä puutteista huolimatta siis varsin hyvä fiilis jäi tästä elokuvasta. Leffahuone kuulostaa nyt todella hyvältä, enkä malta odottaa seuraavaa leffaa, joka ruudulle pyörähtää. Arcam myös alkaa ottamaan niskalenkkiä Denonista, onneksi kuitenkin vielä on hetki aikaa testailla lisää.

Kylläpäs on ollut aikamoiset kaksi päivää tämän hienon harrastuksen parissa. Prestige leffa tuli katsottua jo eilen, mutta blogin päivittäminen jäi tähän päivään. Tänään onkin sitten asiaa enemmän kuin tarpeeksi. Ennen kuitenkin kun päästään näihin muihin juttuihin, niin itse leffaan. Tällä kertaa leffan osalta ei varsinaisesti voida puhua nautinnosta, sen verran sirpaleiseksi sen katsominen erinäisistä syistä meni. Joka tapauksessa kyseessä on äärimmäisen hyvä elokuva, jonka olen joskus kyllä nähnyt ennenkin. Elokuvan juoni on mestarillinen, mutta vaatii paljon keskittymistä, jotta pysyy kaikessa mukana. Tällä kertaa sitä keskittymistä ei ollut, joten tämä on ehdottomasti katsottava joskus uudelleen, ehkä jopa aina piankin.

Eilen kuitenkin leffan lisäksi sain vieraita, ja kaiken lisäksi aika asiantuntevia sellaisia. Oli todella hienoa keskustella kotiteatteri aiheesta pitkästä aikaa jonkin hyvin samanhenkisen ihmisen kanssa, joka kuitenkaan ei ollut myyjä tai myymässä mitään. Todella loistavia keskusteluja, joita toivottavasti tulee vielä paljon lisää. Paljon jäi kuitenkin näin jälkikäteen harmittamaan. Tarkoituksena oli demota huonetta ja Arcamia. Olin aamulla kalibroinut Arcamin Dirac Livellä ja kaiken piti olla kohdillaan. Toki huone kuulosti nytkin hienolta, mutta jotain ongelmia oli olemassa etenkin bassopäässä. Valitettavasti nuo ongelmat tajusin vasta tänään, mutta onneksi tajusin.

Ilmeisesti koko tämän ajan kun olen Arcamia testaillut, on MiniDSP ollut nollaantuneena. En ymmärrä miksi, mutta tänään kun vihdoin otin taas lusikan kauniiseen käteen (REW) ja tarkistin asioita, niin tämä selvisi. Olinkin ihmetellyt hieman kun Dirac on saanut subbarille hieman outoja käyriä, mutta olen ajatellut niiden vain jotenkin kuuluvan asiaan (eri mikrofonin paikka tai jotain). Nyt kuitenkin sain subbarit kohdilleen ennen Dirac Liven ajamista, ja nyt kaikki näyttää sen jälkeen loistavalta. Valitettavasti tuota tosin pääsen testaamaan vasta huomenna kunnolla. Joka tapauksessa käyrät lupaavat jotain todella hyvää.

Eilen tuli myös tehtyä jotain, mitä olen pitkään odotellut. Nostin Arcamin pois ja Denonin takaisin tilalle. Ensin alkuun Denon kuulosti jäätävän hyvältä, tuo paketti vaan on oikeasti aivan todella hyvä vahvistin. Kokeilussa pyöri Aquamania, Gravityä, Hans Zimmeriä ja niin edelleen. Jotenkin korva vaan tottuu niin nopeasti ja toisaalta oma korva ei ole niin harjaantunut kuin toivoisin. Isoa eroa en näiden välillä huomannut, vaikkakin tarkkuudessa toki on eroja. Tämän eron huomaa etenkin kun puhuja liikkuu kuvaan ja kuvasta pois. Denonissa kuva tulee enemmän edestä ja kaiuttimista, kun Arcamissa suunta on jotenkin todellisempi. Se mikä pitää kuitenkin tässä todeta, että kaksi SVS:n PB16 tasaa näiden vahvistimien eroa todella karulla tavalla, eli kaksi PB16 saa aivan varmasti heikommankin vahvistimen kuulostamaan varsin hyvältä leffakäytössä. Musiikissa varmasti tilanne toinen, mutta se ei ole niinkään minun juttuni.

Viimeinen testi kuitenkin lopulta paljasti sen suuren eron mikä näiden laitteiden välillä on. Jatkoin Prestige leffan katsomista ja katsoin Denonilla noin puolisen tuntia. Tämän jälkeen vaihdoin tilalle Arcamin, ja katsoin saman puoli tuntia plus leffan loppuun. Ero näiden pätkien välillä oli valtava, ja Arcam kuulosti jäätävän hyvältä. Arcamin ääni oli joten paljon aidompi ja syvempi. Kuulosti vaan paljon paremmalta. Nyt kuitenkin pitää näissä kaikissa vertailuissa muistaa yksi tärkeä asia, erilaisilla säädöillä ja kalibroinneilla on näissä asioissa todella valtava merkitys, eli hyvä vahvistin huonosti säädettynä saattaa hyvinkin hävitä äänen laadussa heikommalleen, joka on hyvin säädetty. Ja toki se mistä tykkää on aina lopulta kuulija korvissa. Minulle Arcam kuulostaa hyvältä, ja todennäköisesti sen tulen hankkimaan, jos Denonista pääsen samalla eroon (saan siis myytyä).

No eipä riittänyt parin päivän tapahtumat siihenkään. Eilen illalla Toriin tuli erittäin yllättäen jotain hyvin mielenkiintoista. Klipsch R-15M hyllykaiutin. Olen pitkän miettinyt näitä surroundien päivittämisiä Klipcheihin, mutta en ole oikein tiennyt mitä haluan ja mitä tarvitsen. Joka tapauksessa mitään kovin kallista en ollut valmis hankkimaan. Toisaalta myöskään mitään kovin isoa en halunnut. Yksi iso asia mitä olen myös miettinyt, että onko pienessä huoneessani järkevämpää olla eteenpäin suuntaavat surroundit, kuin dipolit, mitä nykyiset Monitor Audio RSFX:tkin ovat. Ennen kaikkea tämä ajatus kyti sivusurroundien kanssa, jotka minulla ovat aavistuksen edessä, joten miksi ampua ääntä kohti skriiniä. Nyt siis sivulla on Klipschin R-15M kaiuttimet, jotka sain erittäin hyvään hintaan. Kaiuttimet olivat hieman naarmuilla, mutta minulla ne eivät haittaa, sillä kaiuttimet joka tapauksessa löysivät paikkansa seinien sisältä, kankaiden takaa. Samalla kun seinät olivat auki, päätin surroundien korkeutta myös nostaa muutamalla sentillä, nyt ne siis ovat aavistuksen korvaa korkeammalla. Takana on edelleen Monitorit (eivät käytössä Arcamin kanssa tällä hetkellä), mutta katsotaan mitä niille tulevaisuudessa tapahtuu. Klipschit eivät ole isot, mutta malliltaan samaa sarjaa etukaiuttimien kanssa, joten äänen myös pitäisi sopia paremmin yhteen. Ensi vaikutelma on hyvä, mutta vielä en uskalla sanoa enempää, aika näyttää.

Nyt kuitenkin kello on taas jo sen verran, että tänään ei enää lisää leffoja katsota, huomenna sen sijaan ehdottomasti katsotaan!

Tänään Arcamin kanssa ensimmäistä kertaa UHD-levy tulille ja leffana Kingsman Golden Circle. Kingsman on erittäin hyvä ja omalaatuinen action sarja, josta todellakin tykkään. Sarjassa on jotenkin aavistuksen humoristisempi ja leppoisampi ote kuin monessa muussa vastaavassa. Tosin, nyt kun asiasta juuri puhuttiin, niin kyllähän tässäkin leffassa taas pelastetaan maailmaa tappavalta virukselta. Leffan juoni siis ei itsessään ollut aivan niin laadukas kuin ensimmäisessä osassa ehkä oli, mutta kyllähän tämänkin leffan ihan mielellään katsoi. Nyt sitten vaan odottamaan ensi vuonna ilmestyvää kolmatta osaa.

Arcamissa jokin asia tällä hetkellä hieman häiritsee, en ole varma mikä se on, mutta ajatuksia on paljon. Ensinnäkin tänään kesken leffan oli pakko palata Dirac Liveen ja säätää bassojen tasoa hieman korkeammalle. Bassot kyllä kuulostavat varsin hyvältä, mutta jotenkin taas tuntuu, että korkeat äänet suhteessa bassoihin ovat liian kovalla, joten ääntä joutuu kääntämään liikaa, jotta bassot ovat toivotulla tasolla. Joudun muutenkin nyt hieman selvittelemään, että miten tuo MiniDSP suhtautuu Dirac Liveen, tai paremminkin miten niitä pitäisi yhdessä käyttää vai pitäisikö edes. Joka tapauksessa bassot siis ihan ok, enemmänkin ehkä ongelmana muiden äänien liiallinen kovuus. Jotta äänet ovat tarpeeksi ”hyvät”, sattuu korviin.

Toinen oleellinen ongelma tällä hetkellä on kaiuttimien sijainti. Tällä hetkellä surround kaiuttimet ovat katossa takana (suurround height), joten huomenna pitää laittaa sivulla olevat kaiuttimet aktiivisiksi näiden sijaan. Näinhän sen pitäisi 5.2.2 setissä olla. Jostain syystä nyt vaan halusin laittaa nuo takana olevat aktiivisiksi, lähinnä kai ajattelin laajempaa äänikenttää. Katsotaan mitä tuo muutos huomenna tuo vastaan. Tuntuu myös, että Dirac Live saattaisi toimia paremmin, jos äänen kalibroi leveämmälle, nyt äänet on säädetty yhdelle tuolille. Kun katsoin Tuntemattoman, äänet oli kalibroitu leveämmälle, en tiedä johtuiko parempi fiilis siitä vai elokuvan äänistä, mutta selvitellään asiaa.

Nyt kun vanha Denon on ollut muutaman päivän myynnissä, mielessä on pyörinyt myös sen laittaminen takaisin tulille ja koittaa miltä tuo muutos käänteisesti kuulostaisi. Ehkä sitäkin tulee vielä testattua, demomielessä itselle tai mahdolliselle ostajalle. Kahta huonetta tai kahta laitetta on vaikea testata, jos niitä ei kuule välittömästi peräkkäin, tämän vuoksi olisi kiva testata tähänkin suuntaan oletettavasti paremmasta huonompaan.

Tänään pitkään odotettu päivä kotiteatterissa kun Itunesin saapui vihdoin uusin Fast & Furious leffa Hobbs and Shaw. Leffa tuli nähtyä jo aikaisemmin elokuvateatterissa ja siitä voi siis lukea oman kirjoituksen blogista aiempaa. Hobbs and Shaw on vähän niin kuin Tokyo Drift, hieman oma osansa pitkän saagan keskellä. Joo, toki saaga jatkuu, mutta jotenkin olisin kaivannut tähän elokuvaan hieman laajemmin sarjan omaa kaartia pelkästään Stathamin ja Johnssonin lisäksi. Oliko tämä sitten vaan väkisin väännetty jatko-osa, ehkä ei, mutta jotain silti jäin kaipaamaan.

Kirjoitin muistaakseni jo leffateatterikerran jälkeen, että elokuvan Atmos-raita ei aivan vakuuttanut, eikä se kyllä vakuuttanut aivan kotonakaan. Rymistelyä, pommeja ja muuta actionleffakamaa tästä toki löytyi ja äänet sikäli kuulostivat myös Arcamin kanssa todella hyviltä, mutta Atmosta ei mielestäni käytetty kovinkaan hyvin. Muutamassa kohdassa, jossa sitä käytettiin, huomasin eron 7.2.4 ja 5.2.2 välillä selvästi. Piti oikein nojata kunnolla eteenpäin, jotta Atmoskaiuttimista sai aidon fiiliksen esiin. Jep, toki kaiuttimeni ovat tällä hetkellä aavistuksen edessä juuri tuosta syystä, mutta kuitenkin. Leffassa nuo oikeastaan ainoa kunnon Atmoskohdat musiikin lisäksi siis liittyvät näihin kohtiin, jossa tietokone puhuu Idris Elban esittämälle ”pahikselle”. Arcam vai Denon, Hobbs and Shaw eivät vielä tuohon täysin vastanneet, kokeilut siis jatkuu.

Äänien lisäksi pitää muutama sana mainita myös kuvasta. Kuva oli varsin hyvää, mutta sekään ei ehkä aivan 7 osan UHD-levylle pärjännyt. Tässä leffassa oltiin aika paljon kohtuullisen tummissa maisemissa, ja se aina vähän rokottaa kuvan ”näyttävyyttä” vaikka kuvanlaatu siis tälläkin kertaa Itunesissa oli vallan mainiota. Muutamia varsin näyttäviä hidastuskohtauksia leffaan oli myös löytänyt, ja tällä kertaa niitä käytettiin hyväksi varsin oikea-aikaisesti ja hyvin. Tykkäsin.

Juonellisesti leffa seurasi hyvin tarkasti normaalia kaavaa, jonkinlaista pientä vaihtelua voisi jälleen kaivata näiden koko maailman kaatavien tappajavirusten tilalle. Ymmärrän hyvin, että Hollywoodissa päästään helpommalla kun kopioidaan samaa hittimateriaalia samoilla varmoilla nimillä ja näyttelijöillä, mutta voitaisiinko edes juoneen panostaa sen verran, että keksitään vaihteeksi jotain uutta. Ei tämä nyt siis ainakaan kotona katsottuna ollut aivan niin mahtava spektaakkeli kuin olisi ehkä tähän päivään toivonut, mutta toki Fast and Furious on aina Fast and Furious. Josko seuraava osa olisi sitten taas enemmän koko porukalla tehtyä, tai sitten vaan annetaan jo olla. Kumpi toive toteutuu, tuskin kumpikaan.

Jo leffassakäynnin jälkeenkin taisin mainita, että iso osa tätä leffaa oli ”muka hauska” sanailu, joka tosin meni pahasti yli. Kivat pienet heitot ovat olleet iso osa näiden kahden sankarin keskenäistä dialogia, mutta tässä jaksossa mentiin jo niin paljon yli, että esimerkiksi lentokonekohtauksessa lähinnä vain kyllästytti.

Tänään muuten yllätti myös posti, eli Black Fridayn satoa käytiin tänään postista noutamassa, näillä pärjää taas hetken. Tässä myös siis hieman tietoa siitä mitä tässä blogissa on tulevaisuudessa odotettavissa. Osa Black Firday leffoista vielä matkalla, niistä taas lisää myöhemmin.

Arcamin testailut jatkuu ja tänään vuorossa oli 3D materiaalin testaamista. Elokuvaksi valikoitui Hobitti – An Unexpected Journey, jonka ostin tuossa halpahyllystä jokin aikaa sitten. Leffa ei ole minua pahemmin koskaan kiinnostanut, mutta samainen elokuva itseasiassa löytyy silti hyllystä myös tavallisena Blueray-levynä. Hobitti elokuvasta on jotenkin sadunomainen odotus, joka ei kuitenkaan ikinä ole vielä täyttänyt toiveita, eikä tehnyt sitä tälläkään kertaa.

Elokuvan olen katsonut joskus kotona ennenkin, mutta aivan varma en ole, että olenko sitä katsonut silti koskaan loppuun asti. Tänään katsoin, vaikka rankkaa tuo kaksi ja puolituntia oli tälläkin kertaa. Elokuva oli jopa niin pitkä, että tämä 3D-versio oli pitänyt jakaa kahdelle eri levylle. En ole ikinä ennen nähnyt, että sama elokuva on jaettu kahdelle eri levylle, sarjoja toki on paljonkin. Jotenkin Hobitit eivät vaan osu, vaikka jonkinlainen juoni leffoissa varmasti on, itselleni se ei aukea kovinkaan mielenkiintoisesti. Anteeksi nyt vaan kaikille Hobitti-faneille, niitäkin varmasti riittää.

Tarkoituksena kuitenkin tänään oli testata ennen kaikkea Arcamin 3D-kuvaa. Ja kyllä, 3D toimii ilman minkäänlaisia ongelmia myös Arcamissa, niin toki pitikin. 3D-elokuvana Hobitti tosin ei päässyt lähellekään Transformerssia. Kyllä tämäkin elokuva näytti erittäin hyvältä, mutta ei missään tapauksessa niin vakuuttava kokemus kuin Transformers. Osaltaan tätä varmasti selittää tämä satumaailma, jonne tapahtumat sijoittuu, itse tykkään enemmän 3D-elokuvista, jotka ovat niin sanotusti todellisuutta. Näin tosin hyvin pitkälle menee myös koko leffamakuni. Toki elokuvassa maisemat olivat varsin hienoja, mutta ne ovat usein aivan yhtä vakuuttavia myös hyvällä 2D-laadulla. Se mikä on aikaisemmin häirinnyt 3D-elokuvissa häiritsi paljon tänäänkin, eli liian nopeasti, liian lähellä liikkuvat (taistelu) kohtaukset. Asiat vaan vilisee ohitse, eikä ehdi reagoimaan mitä tapahtuu. Toki tätä tapahtuu myös 2D:nä, mutta jostain syystä se ei häiritse yhtä paljon kuin 3D:n kanssa.

Ääniä en päässyt vieläkään täysillä Arcamin kanssa testaamaan, mutta ensi viikolla kun Black Friday UHD:t saapuvat, päästään todenteolla itse asiaan. Elokuvan äänet olivat vain 5.1 tasoa ja ensimmäisen tunnin katselin leffaa Dolby Surroundina. Kaikki kanavat siis olivat tässäkin käytössä (5.2.2), mutta puolessa välissä leffaa piti vaihtaa Neural:X päälle, Neural:X nyt vaan sattuu kuulostamaan paljon paremmalta, myös Arcamissa. Äänet olivat ihan ok, mutta edelleen odotan kun pääsen vihdoin kunnolla Atmos-raitojen pariin, silloin Arcam toivottavasti näyttää vihdoin viimeisen päälle karvansa. Odotusarvot ovat.. .. katossa!

Ilta kaipasi tänään vielä hieman romanttista komediaa, joten Netflixistä tähän tarpeeseen löytyi Samassa Juonessa niminen leffa, jossa pari kiireistä johtajan assistenttia naittavat pomonsa yhteen, että saisivat edes hetken rauhaa. No, jokaiselle varmaan tässä vaiheessa on juoni selvillä, eli lopulta pomoista ei tule pareja, vaan naittajista. Siinä vaiheessa sitten tapahtuukin kaikenlaista pientä säätöä.

Leffa oli tähän genree varsin leppoisa pätkä, eikä niin sanottuja noloja hetkiä juurikaan tullut. Hyvän romanttisen komedian tavaramerkki on ehdottomasti se, että myötähäpeäkohtauksia on mahdollisimman vähän ja niitä tässä ei ollut kuin pari todella pientä ja mitätöntä.

Yksi syy leffan valintaan oli jälleen kellonaika, eli jotain piti katsoa, johon ei tarvita ääniä. Ääniä tähän leffaan ei kyllä pahemmin tarvittukkaan, mutta ajoi tällä kertaa asiaansa varsin hyvin. Ehdottomasti ihan positiivinen leffa, jos kaipaat kevyttä romanttista komediaa päivään.

En oikein edes tiedä mistä tämä elokuva on hyllyyn päätynyt, mutta varsin hyvä toimintaelokuva vuodelta 2018. Leffa ei siis ole edes kovinkaan vanha, mutta siitä huolimatta äänet leffassa olivat vain 5.1 ja kyseessä siis muutenkin vain tavallinen blueray levy. Leffassa olisi esimerkiksi Atmostakin voinut varsin hyvin käyttää, näin ollen hieman yllättynyt, että sitä ei leffasta löytynyt.

Aika monta sukellusveneleffaa on tullut kesän aikana nähtyä, mutta tässä nyt sillä asialla ei ollut mitään tekemistä leffan kanssa, vaan kyseessä nyt vaan oli sukellusvene ympäristönä. Tämän sanon nyt etenkin sillä mielellä, että näissä aikaisemmissa sukellusveneleffoissa äänet ovat olleet varsin mallikasta luokkaa. Tämä leffa ei aivan siihen päässyt, eikä Arcam myöskään päässyt ihan parastaan tänään esittelemään. Äänet koko leffassa itseasiassa varsin mitään sanomattomat vaikka potentiaalia olisi ollut vaikka mihin.

Ennen leffaa piti kuitenkin taas leikkiä hieman Arcamin kanssa. Eli ensimmäiseksi piti ladata netistä uusi softa ja ajaa se laitteelle. Tämä itseasissa meni paljon kivuttomammin kuin nämä tikulta tehtävät yleensä menevät. Tikku sisään, laitteesta pari nappia pohjaan ja hetken päästä (n.15min) kaikki valmiina. Tosin, kun piti varmistaa onko oikea softa sisällä, painoin vahingossa väärää näppäinyhdistelmää ja Arcam päätti sitten tehdä tuon kaiken uudelleen, eli softa on nyt sitten varmuuden vuoksi ladattu kahteenkin kertaan.

Toinen oleellinen asia tämän jälkeen oli vielä ajaa Dirac Live uudelleen, ja tällä kertaa siis Dirac Live 2.o versio. Ohjelma oli hyvin eri näköinen, mutta toisaalta kaikki toiminnot olivat jo varsin tuttuja. Jostain syystä puolissa välissä ohjelmaa Dirac Live alkoi hieman pätkimään ja jouduin aloittamaan kaiken uudelleen alusta. Syyksi tähän epäilen sitä, että Dirac Liven ja prosessorin pitää olla samassa verkossa, ja tällä kertaa läppäri taisi vaihtaa verkkoa kesken kalibroinnin. Toisella yrittämällä kaikki sitten menikin varsin kivuttomasti ja helposti. Dirac Live ei siis ainakaan perustoimintojen osalta ole kovinkaan vaikeaa käyttää. Vaatii ehkä kuitenkin hieman enemmän perehtymistä ja ymmärrystä asioista kuin Denonin erittäin yksinkertainen ja automatisoitu Audyssey. Kumpi on parempi, siihen en osaa tässä vaiheessa sanoa yhtään mitään, mutta hyvää jälkeä Dirac Live todellakin tekee, tämä leffa ei nyt ehkä kuitenkaan saanut sitä aivan oikeuksiinsa. Yksi mielenkiintoinen juttu muuten tuli esiin, eli eilen Dirac Live 1.0 meni subbarien osalta heittämällä läpi, tänään piti molempia subbareita säätää -3 db ennen kuin homma meni läpi. En tiedä miksi, mutta eipä sillä myöskään mitään merkitystä ole.

Äänien osalta on kokonaisuudesta vielä kirjoitettava sen verran, että yllättävän kivasti tuntuu kaikki toimivan, vaikka kaiuttimia onkin tällä hetkellä vähemmän käytössä. Esimerkiksi Atmos kaiuttimet erottuvat nyt paljon paremmin, johtuuko se sitten siitä, että toinen pari vierestä puuttuu, ja onko se sitten hyvä vai huono asia, vaikea sanoa vielä tässä vaiheessa. Hieman samaa efektiä voisi kuvailla surroundien osalta, mutta missään nimessä siis tila ei tunnu tyhjältä, joka siis omalta osaltaan vahvistaa sitä ajastusta, että 13 tai 16 kanavaa huoneessani saattaisi olla jopa liian paljon. Nyt kaiuttimilla on tilaa hengittää, ja se tuntuu nyt ainakin toistaiseksi toimivan varsin hyvin.

Lopuksi vielä paluu siihen itse leffaan, eli varsin hyvästä elokuvasta oli kyse, vaikka ei siis missään tapauksessa mikään klassikko tästä tulekaan. Juoni kantoi yllättävän hyvin loppuun asti ja oli varsin yllätyksellinen aivan viimeiseen hetkeen asti, huolimatta siitä, että vastaavia leffoja on nähty monta ennenkin. Leffa oli erittäin hyvin roolitettu, toisaalta voiko kovin väärin mennä, jos puhutaan Amerikkalaisesta toiminnasta ja päärooleissa Van Damme ja Dolph Lundgren. Tosin, tätä leffaa silti pitivät pystyssä jopa vieläkin paremmin loistavat naisnäyttelijät Jasmin Waltz ja Courtney B. Turk. Ei klassikko, mutta hyvä leffa.

Olin vuonna 2017 katsomassa Tuntemattoman Sotilaan uusintaversion elokuvissa ja elokuvasta jäi todella hyvä maku. Elokuva oli todellakin tehty laadulla, enkä puhunut nyt niinkään juonesta, joka varmasti kaikilla oli enemmän kuin hyvin tiedossa, mutta elokuvan laatu oli hyvinkin kansainvälistä luokkaa. Elokuvan tietoja tulessa ulos paljon mietitytti miten Suomen eturivin koomikot selviävät tälläisestä hyvinkin erilaisesta roolista, mutta uskottavuus herroilla oli todellakin huippuluokkaa, ja ekaa kertaa nähdessään yksikään ei varmasti pitäisi näitä näyttelijöitä koomikkoina. Ei sikäli, kyllähän tähän elokuvaan paljon huumoriakin mahtuu, miten tuolla metsässä olisi ilman voinut pärjätäkkään, kaikesta kauhuista huolimatta.

Nyt kuitenkin itsenäisyyspäivän kunniaksi piti tuo pitkään hyllyssä odottanut levy katsoa taas uudelleen myös kotona. Taidan olla sen kotona katsonut kerran ennenkin, mutta tänään Arcamia testaillessa oli hyvä väli tuota jälleen katsoa. Levyllä tosiaan on mukana myös Atmos äänet, joka edelleen tänäkin päivänä taitaa Suomessa olla aikamoinen harvinaisuus. Yhtään elokuvaa en itse tämän lisäksi tiedä, enkä googlettamallakaan nopeasti löytänyt kuin ehkä yhden. Kertokaa toki ihmeessä, jos sellaisia tiedätte, kiinnostaa kyllä katsoa!

Kyllähän tuo elokuva on todella pitkä, mutta toisaalta leffan kerronta ja jutut ovat sen verran hyvää tasoa, että kyllä tuota jaksaa useammankin kerran katsoa. Toki siitä löytyisi myös lyhyempikin versio, mutta sitä en ole vielä koskaan katsonut. Tänään jopa kävi mielessä, mutta ei sitten kuitenkaan. Rokka, on jotain mikä hyvin pitkälle vielä tänäkin päivänä kuvaa hyvin suomalaisuutta. On mielestäni ehdottomasti suuri Suomalainen kunnia teko, että tästä elokuvasta tehtiin uudistettu versio, ja ennen kaikkea, että se tehtiin todellakin näin hyvin. Historiaa ei saa unohtaa. En tosin vieläkään ymmärrä, että tämä ei ollut vuonna 2017 vuoden elokuva, siihen tosin taisi enemmän vaikuttaa ei elokuvalliset asiat.

Ennen elokuvaa piti kuitenkin säädellä hieman Arcamin asetuksia, ja vihdoin myös ensikosketus Dirac Liveen. Dirac Liven käyttö oli itseasiassa paljon helpompaa kuin ajattelin, ja asetusten laittaminen meni paikoilleen varsin helposti. Joo, toki tässä vaiheessa tarkoitus oli vain laittaa asetukset sinne päin, ohjelmaan tai asetuksiin en sen tarkemmin mennyt, vaan annoin valmiiden suositusten hoitaa homman. Tykkäsi todella paljon, että asetuksia pystyi tekemään ilman johtojen liittämistä vahvistimen taakse. Ainoa johto mikä vaadittiin oli mikrofonin johto läppäriin, Umik:hän minulla oli jo valmiina, joten laadukkaasta mikistä homma ei ainakaan jää kiinni.

Dirac Liven jäljestä täytyy sanoa, että olen todella tyytyväinen. Toki tuo Arcam on itsessään jo hieman eri tason laiten kuin Denon, mutta siitäkin huolimatta Diracin jälki oli todella huikeaa. Suurimmat erot, jotka aikasempaan huomaan, on etenkin etuäänikentän uskomaton kolmi-uloitteisuus. Ennen äänet tulivat edestä, kaiuttimista, nyt ääniä tulee kaiuttimista, kaiuttimien vierestä, ja niiden takaa. On uskomatonta, miten äänet ovat todellakin heränneet eloon. Kaikista mykistävintä on kun äänet tuntuvat tulevan kuin seinän ulkopuolelta, vaikka kaiuttimet ovat tukevasti skriinin takana. Tässä vaiheessa pitää kuitenkin muistaa, että viisikanavainen Rotel, joka pääkaiuttimia ohjaa on edelleen se täysin sama vahvistin kuin aikaisemminkin ja kanaviakin tällä hetkellä käytössä vain 5.2.2. Arcamissahan on varaa aina 7.2.4 setuppiin asti, mutta siitä tehdään päätöksiä vasta tulevaisuudessa, jos tuo Arcam nyt edes taloon jää.

Muitakin uusia havaintoja tuli tänään tehtyä, eli Arcam on vielä päivittämättä uusimpaan firmwareen, joten se on edessä huomenna. Vasta tuon uusimman ohjelmiston jälkeen laitteeseen tulee myös tuo IMAX Enhanced ominaisuus. Mielenkiinnolla odotan mitä muuta tuo päivitys tuo tullessaan. Tämän lisäksi myös havaitsin, että ilmeisesti laite tukee myös uutta Dirac Live 2.0 ohjelmistoa, jonka tänään jo koneellekin ehdin ladata, mutta en tutustua sen enempää. Joka tapauksessa tuossa paketissa tehoja pitäisi olla vieläkin enemmän, joten innolla odotan, että mitä tästä vielä tulee. Testailut siis jatkuu, samoin tietysti leffat.

Eilisellä leffateatterireissulla tuli sitten vierailua myös Audiokaupalla, tai ehkä paremminkin pitäisi sanoa heidän varastollaan. Kävin nimittäin noutamassa koekäyttöön Arcamin käytetyn AV860 prosessorin. Tähän asti käytössä on aina ollut vain AVR tyypin laitteita, mutta nyt päästään huoneessa testaamaan hieman laadukkaampaa kotiteatterin sydäntä. Arcam AV860 on 7.1.4 tyypin prosessori, mutta koska minulla on huoneessa valmiina vain seitsemälle kanavalle vahvistimia, niin näillä lähdetään liikkeelle. Prosessori tukee Dolby Atmosta, DTS:X:ää ja uutena formaattina Imax Enhanced formaattia. Tätä formaattia en ole koskaan vielä päässyt testaamaan, ja toisaalta, jos Arcam jää huoneeseen pidemmäksi aikaa, tarkoittaa se sitä, että Auro 3D:stä joudun tällöin luopumaan.

Tuo Auro 3D on nyt joka tapauksessa jo jäänyt taka-alalle, sillä kaikki siihen omistamani materiaali on jo katsottu ja toisaalta tuon käyttäminen optimitasolla yhdessä Atmoksen kanssa ei onnistunut kuten olisin halunnut. Tuonkin aikaansaaminen siis olisi vaatinut vahvistimen vaihtoa. Olen kuitenkin tuota Auro 3D:tä paljon miettinyt, ja miettinyt onko sillä sitten oikeasti merkitystä (tulevaisuutta) vai ei. Toki edelleen hieman ihmetyttää, että miksi kaikki uudet laitteet sitä tukevat, jos sille ei tulevaisuudessa ole lisää materiaalia kuitenkaan tulossa.

Arcam tuli sitten aamulla otettua paketista ja laitettua laitehyllyyn Denonin tilalle. Laitteen mukana ei tullut lainkaan kaukosäädintä (normaalisti kuuluu toki), joten ensimmäisenä laite piti yhdistää Harmonyn kanssa. Tässä sitten ei mennytkään montaa sekuntia ja laite hallinnassa. Harmony ei varsinaisesti korvaa laitteen kaukosäädintä, mutta kun laite on asetettu, kaikki oleellinen hoituu loistavasti ilman ongelmia. Arcamin tapauksessa kaikki oleellinen säätö muutenkin tehdään tietokoneella, joten sinällään mitään harmia tästä ei pitäisi syntyä. Saa nähdä tuleeko kaukosäädintä jossain vaiheessa ikävä.

Ensimmäiseksi testiksi laitoin vain kaikki oleelliset johdot kiinni ja laite tulille. Totesin jo heti alkuun, että jokin ei nyt vain ihan kohdillaan ole. Kuuntelin muutamia demoja, mm. Hans Zimmeriä ja totesin, että kivalta kuuluu, mutta ei varmasti ihan siltä miltä pitäisi. Ei muuta kuin Harmonyllä valikot auki ja katsomaan mitä sieltä löytyy. Valikot ei varmasti ole aivan yhtä helppokäyttöiset kuin Denonissa, mutta toisaalta, hyvin yksinkertaiset. Takakaiuttimet pois päältä, etäisyydet ihan väärin, Atmokset pois päältä jne. Eli luonnollisesti laite pitää ensin säätää huoneeseen sopivaksi, ja vasta sen jälkeen voi alkaa tekemään parempia johtopäätöksiä.

Yksi aivan ehdottomasti suurimpia syitä tätä laitetta nyt testata ja harkita on ehdottomasti Dirac Live huoneen korjaus. En ole oikein vieläkään varma mitä mieltä olen Audysseystä, mutta joka tapauksessa Dirac Liven pitäisi viedä Audusseytä kuin sitä kuuluisaa litran mittaa. En malta mitenkään odottaa, että pääsen Diracin kimppuun, mutta sitä ennen laitetta kuitenkin oli pakko päästä hieman testaamaan. Fast & Furious 8 oli vielä tällä kierroksella katsomatta, mutta jotakuinkin mielessä miltä se on aikaisemmin kuulostanut, joten päätin laittaa sen pyörimään. Hobbs & Shaw:han on aivan kulman takana, joten miksikäs ei.

Laitteen säädöt siis aivan puuta heinää, mutta muutamia ajatuksia ensimmäisestä kokemuksesta. Ensimmäinen mikä todella kuulosti huonolta oli subbarit. Subbarien äänentasoa piti Arcamista vääntää peräti -10db alemmaksi, jotta ääni kuulosti edes jotenkin luonnolliselta. Ääniraidasta todellakin huomasi, että kaikki säädöt eivät nyt ihan täsmää. Muutamia mielenkiintoisia havaintoja kuitenkin pystyi jo tässä vaiheessa tekemään. Muutamissa kohdissa äänet kohdistuvat todella eri lailla kuin Denonissa. Äänet pystyy etuseinässä erottelemaan paljon paremmin. Atmokset ja surroundit ovat tällä hetkellä todella hiljaisella, mutta muutamassa kohdassa kului jotain todella erikoista, ja nyt ääni todellakin liikkui tilassa. En malta mitenkään odottaa, että pääsen seuraavaksi leikkimään Diracin kanssa. Tehoakin löytyy kuin pienestä kylästä, voluumit olivat ainoastaan 60db ja siitä huolimatta käytiin välillä jo 107db:ssä.

Leffasta en nyt ala sen enempää kertomaan, mutta kyllähän tämä kahdeksaskin jakso on jäätävän hyvä leffa. Näyttelijäkaarti edelleen huippuluokkaa ja hidastumisen merkkejä ei ole näkyvissä. Kuvanlaatu ei millään yllä seiskan tasolle, mutta tuonhan toki katsoinkin viimeksi UHD laadulla, tämä oli vain tavallinen blueray. On myös mielenkiintoista nähdä miten Arcam toimii UHD kuvalla, mutta sen aika on hieman myöhemmin. Kuva joka tapauksessa tuli ruudulle asti, joten voidaan sanoa, että 4k ainakin toimii. Seuraavaksi sitten Diracin kimppuun.