Perjantaina tuli siis ostettua koko sarja Mission Impossiblea. Kaksi viimiestä osaa Atmoksena ja kaipa nää olisi ihan kiva katsoa uudestaan nämä ensimmäisetki ajatteli, mutta mutta.. En voi nyt aivan varmasti sanoa, mutta tämä jo 1996 ilmestynyt ensimmäinen osa on varmasti kyllä tullut joskus jo nähtyä, tai sitten ei. Tippaakaan en muistanut elokuvasta, enkä kyllä ole täysin vakuuttunut, että olisin voinut näin hyvin unohtaa, jos sen olisin nähnyt. Toki silloin kuin tämä ilmestyi olin vasta 14-vuotias, joten leffassa ei tätä ehkä ainakaan ole tullut tuoreeltaan nähtyä, vaikka ajat taisivat tuolloin olla hieman toiset.

Kuvat ja äänet olivat sen mukaisia, kuva ei ollut kovinkaan laadukas, ääni tosin jopa hieman parempaa kuin osasin odottaa. Muutamat räjähdykset olivat ihan hyviä ääniltään, samoin helikopterit kuulostivat aivan kuin Atmosta olisi ollut (Neural:X). Muutenkin muutamissa kohdissa takakavia käytettiin aika kivasti ja uskottavasti. Äänien ja kuvan osalta on taas ymmärrettävä, että leffa on 20 vuoden takaa, mutta siihen nähden olin kyllä positiivisesti yllättynyt. Mission Impossible tunnari on kyllä vakuuttava aina.

Leffasta en tosiaan mitään muistanut, mutta en tässäkään leffasarjassa ihmettele miksi tykkään näistä uudemmista osista. Leffa on taattua toimintaa ja vaikka tietokoneet, internet ja kaikki muu tekniikka on tässä vaiheessa vielä aika alkutekijöissään, niin ovat kuitenkin jo tässäkin vaiheessa aika merkittävästi mukana. Hieman tosin pisti välillä jo naurattamaan kun vanhoja korppuja laitettiin asemaan ja köydelläkin kiivettiin manuaalisti. Ei ihan tapahdu enää uudemmissa jaksoissa. Juontakin näistä löytyy kivasti ja toki näyttelijätkin näissä ovat avain priimaa. Itse asiassa oli aika kiva palata tämänkin sarjan alkuu. Ei tämä nyt aivan Fast and Furiousia voita, mutta lähellä ollaan. Kivaa viihdettä ja onneksi näitä siis vielä viisi edessä.

Hyvin mielenkiintoista ja perin erikoista, että sama elokuva saapuu jotakuinkin samaan aikaan sekä elokuvateattereihin, että Netflixiin. Onko sitten selityksenä se, että kyseinen leffa kestää vaivaiset kolme ja puoli tuntia tai joku muu, mutta Irisman on joka tapauksessa heittämällä pisin elokuva mitä ainakaan minä olen ikinä katsonut.

Tuohon pituuteen ylipäätään liittyy paljon ajatuksia. Jos osta elokuvalipun tai levyn kaupasta, hinta on sama riippumatta kestääkö elokuva puolitoista tai kolme tuntia. Voisin jotenkin kuvitella, että elokuvan kustannukset nousevat jossain suhteessa elokuvan pituuteen, mutta siitä huolimatta hinta kuluttajalle on yleensä sama. Vaikuttaako elokuvan pituus sitten jotenkin ihmisten intoon kyseistä elokuvaa katsoa, ei välttämättä, mutta tämän elokuvan kohdalla voisin jopa väittää, että moni jättää tämän elokuvan ainakin elokuvissa katsomatta sen pituuden vuoksi. Kolme ja puolituntia todellakin on pitkä aika elokuvalle.

Mietin myös, että miksi elokuvan halutaan olevan näin pitkä? Onko tässä kyseessä hieman sama ilmiö kuin radiohiteissä. Normaalimitta on kolmeminuuttia ja seitsemän minuuttisia harvoin kuullaan. Seitsemän minuuttisen hitin radioon saa ainoastaan artisti, jolla on todella paljon valtaa ”tehdä ihan mitä huvittaa” ja muut nöyristelee. Onhan tässä leffassa sekä tekijöinä, että näyttelijöinä niin kovia nimiä, että olisikohan sama kyseessä tässäkin, eli ottakaa tai jättäkää, me teemme mitä meitä huvittaa.

Oliko se pituus sitten perusteltua, juonen kannalta varmasti oli ja juttua varmasti olisi riittänyt pidempäänkin. Pakko silti sanoa, että minua tämä leffa alkoi jo hyvin nopeasti kyllästyttää. Uskon, että näille vanhoille mafialeffoille on edelleen paljon faneja, mutta minä en ehkä siihen porukkaan kuulu. Leffassa käytiin läpi hyvin pitkä jakso elämää, mutta mitään varsinaisesti yllättävää elokuva ei missään vaiheessa tarjonnut, aika tasapaksu kolme ja puoli tuntia. Jos tätä esimerkiksi vertaa Molly’s Game elokuvaan, oma mielenkiintoni oli huomattavasti korkeammalla tasolla koko Molly’s game elokuvan ajan.

Paljon ei varmasti tarvitse perustella tämän elokuvan castingiä, ja varmaan vielä vähemmän sitä miten vanhat herrat roolinsa hoisivat. Ikää alkaa jo olla jonkin verran, mutta se ei menoa haittaa, toki ehkä hieman rajoittaa mahdollisia rooleja.

Eipä siis jää kovinpaljon jälkipolville (minun kertomana) kerrottavaa tästä elokuvasta. Voin olla aika varma, että tätä elokuvaa en tule uudelleen katsotaan. Elokuvassa oli Atmos ääniraita, siitä tosin ei elokuvalle ollut mitään arvoa. Kuva oli sitä mitä pitikin, vanhaa ja rakeista, kuitenkin siis kyseessä olevan elokuvan mukaista.

Eilen tuli myös poikettua Mareksoundin Blackfriday pikkujouluissa. Oleellisin syy vierailuun oli tällä kertaa Klipschin edustajan kanssa keskustelu. Mitään varsinaisesti oleellista uutta ei keskusteluista noussut esiin, mutta kiva oli jutella eri aiheista liittyen huoneeseeni. Jossain vaiheessa saattaa olla ajankohtaista vaihdella noita huoneen takakanavia, mutta vielä emme kauppoihin asti päätyneet. On myös hyvin paljon mietittävää, että jos vaihtoja tulee, niin mitä ne olisivat. RP sarjaan kuuluvat 250S kaiuttimet saisi nyt kohtuu hinnalla (parin), mutta olisko huoneessani sittenkin kannattavampaa hankkia normaalit hyllykaiuttimet. Tähän käyttöön Klipschien RP-500M sarjan kaiuttimet olisivat voineet olla hyvät, mutta hyvästä Black Friday tarjouksesta huolimatta nekin jäivät vielä kauppaan. Tähän ehkä isoimpana syynä jälleen se, että mihin sitten laittaisi taas nuo vanhat, ja tosiaan jos vaihtoja tekee, silloin niitä tarvittaisiin taas neljät.

Samalla tuli myös pohdittua tuota vahvistin/prosessori asiaa ja Marekilla olisikin ollut tähän todella hyvä vaihtoehto, mutta vain yhden vuorokauden. Maranz 8805 olisi aivan varmasti ollut hyvä vaihtoehto, mutta hintaa on silläkin ja lisäksi olisi tarvittu myös 7-kanavainen vahvistin rinnalle. Uutta on aina kiva saada, mutta vanhastakin pitäisi aina päästä eroon, tässäkin asiassa se nousi kynnyskysymykseksi. Maranz kuitenkin kiinnosti niinkin paljon, että piti oikein laittaa vanhan Denon hetkeksi Toriin ja Facebookkiin testimyyntiin, illan aikana ei kuitenkaan ostajaa löytynyt, joten myös Maranz jäi liikkeeseen. Päivän aikana tuli tosin eteen muitakin hyviä vaihtoehtoja, katsotaan menisikö niistä joku maaliin vielä joku päivä.

Black Fridaystä vielä sen verran loppuun, että jotain sentään jäi käteen. Prismasta löytyi kaksi blueraysettiä, toisessa kaikki viisi Ice Age elokuvaa ja toisessa kaikki kuusi Mission Impossible leffaa. Siinä sitä taas hetkeksi katsottavaa itselle, että muksujen kanssa. Näiden lisäksi tuli vielä hyödynnettyä CDON.comin loistava UHD tarjous, jolla sai kohtuulisen kivasta määrästä UHD-levyjä valita kymmen elokuvaa kympin kappale. Tuo 10 euroa on juuri se katto, jota pidän tällä hetkellä näille UHD-levyille, joten tämä tarjous piti hyödyntää. Esimerkiksi Filmihullun hyllyistä ei UHD-levyjä näillähinnoilla pahemmin löydy ja hiljaista on muullakin. Olen tosi tyytyväinen, kerron lisää näistä kun joskus saapuvat. Onneksi postin lakko sentää loppui!

Tänään leffankatsominen meni jälleen aika myöhään ja siitä johtuen piti etsiä jotain hieman lyhyempää pätkää. Valinnaksi osui aika nopeasti Netflixin Silencer. Leffan intro näytti jotakuinkin kohtuulliselta ja itse leffan alussa olin ihan tyytyväinen valintaan. Leffan kuvanlaatu oli taas aika heikkoa Netflixiä, mutta siihen alkaa jo valitettavasti hieman tottumaan.

Joskus intro ja leffan alku voi pettää aika paljon, ja tänään niin todellakin kävi. Leffan juonessa ei ollut oikein mitään ideaa, tai oli ehkä ideaa, mutta ei varsinaisesti mitään uutta tai mielenkiintoista. Loppupeleissä aika tylsä elokuva ilman mitään merkittävämpää sanomaa. Toinen asia mikä tässä leffassa todella ärsytti oli todella surkea näyttelijätyö. Roolitukset eivät olleet onnistuneet ja vuorosanat ja toteutus oli kuin ala-asteen koulunäytelmästä. Leffa ei naurattanut, mutta enemmänkin ärsytti. Pitkästä pitkästä aikaa oli jopa lähellä, että en päättänyt leffaa ennen aikoinaan.

Äänien kannalta leffa oli mielenkiintoinen. Keskibassot jysähtelivät rintaan oikein kunnolla ja dynaamisuuden osalta leffa oli varsin hyvä. Toinen hyvä asia oli leffassa jälleen muutamat surroundien käytöt. Tuntuu, että tuo takasurroundien pieni äänentason nosto on selkeästi parantanut huoneen äänentoistoa takana. Pari kertaa takakanavissa surffattiin todella hienosti puolelta toiselle, ja muutenkin koko äänikenttää (5.1 + Neural:X) käytettiin hienosti hyväksi.

Tänään tuli myös tartuttua ensimmäiseen Black Friday tarjoukseen. Olen pitkään netistä katsellut AV-Lehden mainosta, mutta yhdestäkään kaupasta kyseistä lehteä en ole vielä edes etsimällä löytänyt. Nyt tilasin kolmen kappaleen nettilehdet hintaan nolla euroa, voisi siis sanoa, että ihan kohtuullinen tarjous. Lehden ensimmäinen (minulle) versio valitettavasti ei vielä hurraahuutoja aiheuttanut. Lehti vaikuttaa kaikinpuolin todella laadukkaalta ja muutaman jutun lukeneena itse jututkin olivat kyllä todella kattavia. Se mikä itselle ei napannut oli se, että lehdessä ei leffafanille ollut juurikaan mitään asiaa. AV-puolta lehdessä ei ollut juuri muuta kuin yksi televisio. Televisiot ei itseäni kiinnosta lainkaan, olkkarissa on yksi, ja leffahuoneeseen sellaista ei ikinä tule. No, mutta annetaan lehdelle vielä kaksi mahdollisuutta ja katsotaan mitä niistä tulee.

Keskiviikko-iltaan mahtui tänään vielä toinenkin leffa, tosin hakusessa oli jotain hieman lyhyempää tällä kertaa. Valinnaksi päätyi The Hunters Prayer toimintapätkä Netflixistä. Leffan valinnassa tosiaan tällä kertaa oli se, että leffan kesto oli vain puolitoista tuntia. Ei sikäli, että toki tämä leffa näytti muutenkin ihan mielenkiintoiselta ja vaihteeksi taas vähän perinteisempää toimintaa.

Leffa olikin hyvinkin perinteinen toiminta (trilleri), jossa ammuttiin paljon ja välillä ajeltiin kilpaa. Juonessa tällä kertaa ei ollut mitään erityistä, mutta täytyy silti antaa leffalle tunnustusta siitä, että kevyestä juonesta huolimatta varsin miellyttävää viihdettä.

Leffan ääniraita ja kuva olivat 5.1 ja HD tasoa, mutta varsin hyvää sellaista. Neural:X piti huolen jälleen siitä, että äänet tuli miksattua hienosti aktivoiden koko 7.2.4 järjestelmän, mutta eipä silti oteta mitään pois myöskään itse ääniraidalta, joka oli varsin hyvää tasoa. Takakanavia käytettiin varsin mallikkaasti hyväksi suurimman osan ajasta eikä äänissä muutenkaan ollut valittamista. On silti mielenkiintoista kuinka suuri ero kuvan ja äänen laadulla voi samassa striimauspalvelussa olla.

Mietin tänään pitkään, että jaksaako illalla vielä toista leffaa katsoa, vai katsoisiko vain pätkän esim. Hans Zimmeriä. Ihan hyvä kuitenkin, että päädyin leffaan, tämä sopi tähän iltaan vallan mainiosti. Kiva leffa.

Netflixin kansainväliset elokuvat saivat tänään jatkoa Operation Chromite leffan muodossa. Vuonna 2016 julkaistu Eteläkorealainen elokuva, joka kertoo tositapahtumista Koreoiden rajalla vuonna 1950. Sikäli pienoinen yllätys, että pääosissa nähtiin Liam Nelson, mutta toisaalta hyvä, että nähtiin, erittäin vakuuttava roolisuoritus haneltä Yhdysvaltalaisena upseerina.

Mahtaisikohan tälläistä eturivin ameirikkalaisnäyttelijää olla koskaan mahdollista nähdä Suomalaisessa elokuvassa, tai oikeastaan onkohan tälläistä koskaan ollut? Enkä nyt siis tarkoita esimerkiksi mitään Rennyn elokuvaa Hollywoodissa vaan ihan kotisuomessa kuvattua laatuelokuvaa? Ymmärrän toki, että esim. Liam Nelsonin saaminen Suomalaiseen elokuvaan saattaa aika nopeasti tuoda vastaan ongelmia budjetissa.

Leffa oli kuvanlaadultaa HD-tasoa ja valitettavasti tällä kertaa sitä todellista Netflix HD:ta, eli ei kovinkaan hyvää. En tiedä onko alkupeäinenkään elokuva ollut kovinkaan korkeatasoinen sillä elokuvassa kuitenkin varmasti ollut tarkoitus saada myös ajan henkeä. Äänien osalta voidaan sanoa hieman samaa. Leffa on vuodelta 2016, mutta äänien osalta olisi voinut leffan sanoa olevan hyvän tason leffa 2010-luvulta. Äänet olivat siis ihan ok, mutta aivan vakuuttuneeksi ne eivät kuitenkaan minua saaneet. Verrattuna esim. hieman vastaavaan T-34 leffaan, oltiin äänien ja kuvan kanssa aivan eri maailmoissa.

Leffa muuten oli varsin hyvä, ja juonikin hyvin selkeä. Ei sinällään mikään yllätys, sillä ennenkin olen maininnut siitä, että parhaat tarinat tässä elokuvamaailmassa ovat yleensä aina todellisia, ainakin osittain. Tämäkin elokuva perustuu tositapahtumiin ja sen huomaa. Jos olen joskus sanonut, että Natsit kaikessa kauheudessaan ovat olleet siunaus elokuvateollisuudelle, niin eivät ne tarinat näistä Aasian-alueen taistoistakaan varmasti heti lopu. Nämä ehkä kuitenkin niitä hieman harvinaisempia, joten sikäli oli mielenkiintoista katsoa tätäkin.

Mitä yhteistä on Force 2 leffalla ja T-34 leffalla? Veikkaan, että ei sitten yhtikäs mitään, mutta hämmentävää tämä Force 2 leffan katsominen Netflixistä joka tapauksessa tänään oli. Ensinnäkin kehuin juuri kuinka T-34 leffassa kuvaus oli todella näyttävää, ja ennen kaikkea nuo luodin hidastukset ja vastaavat. Näitä luodin hidastuksia ei välttämättä hirvettävän monessa leffassa ole, tai ainakaan en ole niihin hetkeen törmännyt. Nyt niitä kuitenkin on ollut kahdessa elokuvassa peräkkäin ja molemmissa toteutus hyvin saman suuntainen. Joku voisi siis kuvitella, että taustalla olisi samat tekijät, mutta ainakaan minulla ei sitä tietoa ole, enkä tosiaan usko, että näillä leffoilla mitään tekemistä olisi toistensa kanssa.

Pari muutakin ihmeellisyyttä leffaan kuvan puolesta mahtui. En muista, että olisin ikinä nähnyt leffaa ainakaan Suomessa, niin, että sukukalleuksia olisi blurrattu. Tässä elokuvassa ei sinällään ollut mitään kovinkaan paljastavaa, mutta sukukalleuksia ja takapuolta ei maailmalle haluttu näyttää. Naispuoleista paljasta pintaa kuitenkin jonkin verran näkyi, ei tosin kriittisiä pisteitä. Toinen jännä asia leffassa oli jälleen tietokone maailmasta enemmän tutut taistelukohtaukset, jossa maailmaa katsotaan päähenkilön silmin. Erittäin hyvä ja näyttävä tehosteena, tässä leffassa tosin alkoi jo hieman ärsyttämään tämä kuvaus, kun se kesti todella pitkään. Tehosteena hyvä, mutta pitkinä pätkinä ei oikein toimi. Muutenkin jännä, että se oli liitetty tässä elokuvassa vain yhteen kohtaukseen.

Olen pohtinut paljon viime aikoina näitä takakanavia, onko vahvistin riittävän hyvä ja onko surround kaiuttimeni riittävän laadukkaat jne. Nuo ajatukset saivat tänään hieman takapakkia, sillä Force 2 kuulosti takakanavien kannalta todella hyvältä. Elokuva muuten ei ollut aivan niin dynaaminen mitä olisi voinut olla, mutta takakanavia tässä käytettiin todella hyvin ja oma setti todellakin kuulosti hyvältä. Tässäkin yhteydessä on pakko silti jakaa paljon kiitosta myös Neural:X:lle, jälleen todella huikeaa työtä 5.1 äänien jakamisessa koko settiin. Monesta paikasta olen lukenut, että Neural:x kuulostaa monessa tilantessa jopa paremmalta kuin osa Atmos elokuvista, ja olen asiasta täysin samaa mieltä.

Jätetään kuitenkin tällä kertaa timantit viimeiseksi, kyseessä oli todella loistava leffa. Juoni oli priimaa ja jälleen kerran ei Hollywood leffa vie juonessa montaa Hollywood kaveriaan aivan kuusi nolla. Jossain vaiheessa leffaa katsoessani kuvailin tätä leffaa itselleni köyhän miehen Bondina tai Jason Bournena, sen verran, ei heikkoa, mutta aavistuksen halvemman näköistä meno oli kuin kalleimmissa Hollywood tuotannoissa. Korostan kuitenkin, että tuo ei haitannut tippaakaan, vaan laatua oli aivan riittävästi erittäin hyväksi leffaksi. Näyttelijät olivat rooleihinsa erittäin osuvia, ja näyttelijätyön perusteella en tätä tituleeraisi tippaakaan halpisleffaksi.

Leffa on tuotettu Intiassa ja kielenä Hindu, eikä muuten haitannut tippaakaan. Taas kerran pitää sanoa, että nämä ulkomaalaiset leffat ovat usein todella hyvää katsottavaa! Katsokaa ihmeessä tämä leffa, jos hyvä toiminta kunnon juonella kiinnostaa!

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös Game of Thrones sarja sai minun osaltani tänään päätöksensä. Aloitin Game of Thronesin katsomisen vasta menneenä kesänä ja ajatus lähinnä oli katsoa kiinnostaako. Sarja lähti hitaasti käyntiin, mutta lopulta huonolaatuisen HBO-materiaalin tilalle piti hankkia koko sarja myös Bluerayllä ja viimeiselle kaudelle sitten vielä UHD-levyt.

Koko sarjan ajan kiinnostus oikeastaan kasvoi lineaarisesti. Välillä oli rauhallisempaa ja välillä paljon toimintaa, mutta koko ajan juoni kuitenkin kehittyi niin, että sarja piti otteissaan. Olen lopulta todella tyytyväinen, että sarjan katsoin ja toisaalta myös enemmän kuin tyytyväinen hankintoihini. Iso osa tätä sarjaa on näyttävät kuvat ja äänet. Koko sarjan katsominen Atmos äänillä todellakin oli sijoituksen arvoinen.

Viimeisestä kaudesta oli tietysti paljon puhetta, mutta sain hyvin vältettyä kaikki mediassa kiertäneet jutut. Halusin säilyttää jännityksen loppuun asti ja sen pystyin hyvin tekemään. Olin lopulta hieman yllättynyt, että viimeisellä kaudella jaksoja oli vain kuusi, jotenkin odottelin samanlaista 8-10 jakson pätkää kuin aiemmat kaudet. Olisiko sitä sitten juonen vuoksi tarvittu, ehkäpä ei. Viimeisen kauden osalta en lähde mitään juonipaljastuksia kirjoittamaan, lähinnä pohdin sarjan käänteitä yleisellä tasolla. Viimeiselle kaudelle varmasti jokaiselle sarjan fanille oli selvää mitä tuleman pitää, mutta toisaalta koko sarjaa kuvaava asia on ollut, että kukaan ei ole turvassa. Ei tälläkään kertaa ja paljon yllätyksiä näihin kuuteen osaan oli saatu sisällytettyä.

Sarjan loppua uskallan kommentoida tässä sen verran, että aivan tätä en itse odottanut. En tiedä oliko tässä tarkoituksena antaa jonkinlainen nykymaalman viite tai vastaavaa, mutta mielestäni lopun käräjät olivat jotenkin yllättävät. Laajemmalti ajateltuna loppuhuipennus ei ollut mikään mullistava, mutta hyvä maku tästä viimeisestä kaudesta ja koko sarjasta kuitenkin jäi. En ole yhtään seurannut uutisointia, mutta toki tälle sarjalle varmasti voisi vielä jatkoakin kirjoittaa.

Loppuun vielä kysymys, voiko subbarit ylikuumentua? Jos voivat, niin ne olisivat palaneet tämän kauden loppuun mennessä. Subabreita ei nimittäin kyllä tippaakaan säästelty vaan jyskettä ja murinaa riitti loppuun asti. Kuvan puolesta täydellinen pimeys vaihtui pikku hiljaa aavistuksen vailoisampaan, joka tapauksessa UHD kuva oli todella näyttävää läpi koko viimeisen kauden.

Tänään tuli etsittyä katsotaavaa vaihteeksi Itunesin puolelta ja 3,99 listalta löytyi mielenkiintoinen sotaelokuva T-34. Yllättäen leffan myyntihinta oli sama kuin vuokrahinta, joten tulihan sitten hankittua tämä leffa ihan omaksikin. Tämä omaksi hankkiminen tosin aina hieman mietityttää, levynähän sitä ei hyllyssä ole, joten mitä, jos Apple vaikka päivittää jonain päivänä palveluaan ja vaan ilmoittaa, että leffat häipyvät netistä? Onko näillä mitään takuuta, siitä, että kauanko säilytän omistusoikeuden näihin sähköisiin versioihin ja mitä jos palvelu tosiaan loppuu, saanko niitä enää mitenkään käsiini. Saakohan näitä muuten jotenkin ladattua esim. kovalevylle talteen, pitääkin selvittää.

Montaa leffaa en ole itselleni tuolta edes hankkinut, mutta siellä ne kaikki noin 10 edelleen ovat katsottavissa. Tämän leffan hankkimisesta olen myös ihan tyytyväinen, vaikka ilman tuota hintaa se olisi varmasti jäänyt hankkimatta. Leffa oli kuitenkin todella hyvä. Taitaa olla turhaa edes mainita, mutta jos hankkii elokuvan panssarivaunusta, niin tykillä tulee ja kovaa. Äänet tässä leffassa olivat todella huikeat, vaikka äänentaso ei edes ollut kuin 5.1. On ymmärrettävää, että kun tykillä ammutaan elokuvassa paljon, hyvillä laitteilla se tuntuu luissa ja ytimissä. Jännä kohta muuten leffassa oli kun ammuttiin pari kertaa aseella, oli kuin joku olisi kuiskannut myrskyssä vastatuuleen.

Hyvät äänet eivät muutenkaan jääneet siihen. Jotenkin nykyään sitä aina etsii vain Atmos leffoja, mutta pitää edelleen antaa kunniaa myös Neural:X:lle. Tässäkin raidassa vain 5.1, mutta Neural:X saa äänet kuulostamaan kuin hyvältä Atmos elokuvalta. Tässä leffassa tunnelma ja taustamusiikki toimi todella hyvin, ja sanoisin, että takakanavien hienoinen äänentason nosto on kyllä auttanut. Näitä juttuja tulee nyt todella paljon mietittyä. Netissä olisi yhdet Klipschien kanssa sarjaan sopivat käytetyt surroundit myynnissä ja pakko sanoa että houkuttelee. Mitä niistä sitten olisi apua vai olisiko, en tiedä. Toisaalta turhaa tuhlata rahaa jos niistä ei mitään uutta mihinkään saa, mutta toisaalta saako sittenkin? Itselläni on aina ollut niin sanotusti lievä arvostuksen puute takakanaviin, eikö ne vain riitä että ne on?

Leffan juoni pääsi tällä kertaa myös erittäin korkealle. Leffan juoni oli todella selkeä ja kirkas. Elokuva oli lähes kaksi tuntia, mutta hetkeäkään en sitä lyhentäisi. Elokuvan juonta rakennettiin rauhassa, kuitenkin niin, että jännitys pysyi koko ajan yllä ja leffa ei missään vaiheessa jäänyt paikalleen junnaamaan. Olen itse asiassa positiivisesti erittäin yllättänyt, tämä oli kyllä todella hyvä leffa kaiken kaikkiaan ja yhtään sitä arvoa ei vähentänyt erittäin hieno kuvaus.

Leffa oli kuvattu todella hienosti, ja monet tarkoituksenmukaiset hidastukset ja räjähdykset oli kuvattu todella hienosti. Esimerkiksi lopussa kun Saksalaisten panssarivaunu tippuu sillalta, on tilanne kuvatttu todella vakuuttavasti. Kuvan laadussakaan ei ollut valitettavaa vaikka HD laatua vain olikin, mutta kuvaus ennen kaikkea oli mahtavaa. Jos et ole tätä leffaa koskaan nähnyt niin suosittelen vahvasti, etenkin jos kotoa löytyy vähääkään paremmat subbarit.

Killer Cave on ollut hetken aikaa piilossa, mutta nyt kun pari päivää sitten tuli taas kaivettua Netflixin USA versio esiin, löytyi odottavien listalta myös tämä. Leffa siis englanniksi ilman tekstitystä ja jonkin sortin jännitystä tulossa. Leffa oli listattu 5.1 ja vaikka leffa ei kovin vanha ollutkaan, kuvanlaatu oli jälleen todella heikkoa Netflix HD laatua. Äänetkään ei tässä leffassa mitään sen suurempaa iloa suonut, puhumattakaan siitä, että aina kun tapahtui jotain niin sanotusti jännittävää, jännitysäänet tulivat jo hyvissä ajoin etukäteen, jotta varmasti tiesi, että kohta jotain tapahtuu.

Elokuvaa tuli pitkästä aikaa katsottua aika sivusilmällä, tämä leffa ei nyt vaan jotenkin lähtenyt käyntiin. Näyttelijätyö oli aika keskinkertaista ja leffa tuntui todella kotikutoiselta. Olihan tässä paljon ainesta ja juoni olisi voinut kantaa paljon pidemmällekin, mutta ei tällä kertaa. Hauskinta varmaankin juonessa oli, että lopussa vielä kaivettiin vahvaa jatko-osan paikkaa.

Pieniä kokeiluja äänien kanssa on tänään myös taas välillä tehty. Katsellessa aikaisemmin Game of Thronesia, säätelin testimielessä takasurroundeja aavistuksen kovemmalle. Toiko se sitten jotain uutta, ehkä aavistuksen, mutta lisää kuuntelua vielä tarvitaan. Tämän leffan aloitin niin, että siirsin tuoleja metrin eteenpäin, kuitenkin vain siirtääkseni ne takaisin hieman myöhemmin. Audiokaupan vierailu sai paljon ajatuksia liikkeelle ja kovasti taas tekisi mieli kaikenlaista. Uusi AVR/Prosessori, lisää kanavia, uusia surroundeja, Atmoksien siirtoa, tuolien siirtoa ja madaltamista, ai että, ei lopu tämä haaveilu. Tämän leffan äänet ja kuva oli sen verran heikkoa, että tuolien siirtely ei ainakaan auttanyt mitään asiaa tippaakaan.

Eiliseltä Helsingin vierailulta mukaan tarttui Game of Thronesin odotettu kahdeksas kausi ja eihän sitä sitten tietenkään malttanut jäädä odottamaan sen kauempaa, vaan kolme ensimmäistä osaa on jo katsottu. Ostin tuon paketin siis Filmihullun kaupasta Kampista ja siihen liittyen käytiin myyjän kanssa mielenkiintoinen keskustelu. Pohdin liikkeessä hetken aikaa sitä, että ostaisinko tuon paketin Blueray-versiona, vai satsaisinko kympin lisää ja hankkisin suoraan UHD-Version. Päädyin lopulta UHD-versioon ja hyvä niin.

Meillä siis oli puhetta etenkin siitä, että kuvanlaatu HBO-Nordicilla on erittäin heikko, tästä olen puhunut itsekin aikanaan kun näitä kahta ensimmäistä kautta kyseisen palvelun kautta katselin. Filmihullun myyjän mukaan kuvanlaatu viimeisessä kaudessa HBO:lla on vieläkin huonompi, myyjän sanoin, jopa heikompi kun DVD:llä ja koko sarja on vain mustaa täynnä. Tämän pystyn varmasti allekirjoittamaan HBO:ta näkemättä. Itselläni UHD-Levy, 4k-Tykki ja kuvamateriaali siitäkin huolimatta todella mustaa. Kolmeen ensimmäiseen jaksoon valoa ei kuvissa ole pahemmin nähty, päin vastoin. Omat laitteet kuitenkin suorituvat tästäkin haasteesta erittäin hyvin ja kuvanlaatu on ollut kaikesta tummuudesta huolimatta erittäin hyvää tasoa.

Leffan ääniraita on hyvää Atmosta, mitään järisyttävää kuitenkaan ei ole vielä tullut vastaan. Surroundien kautta kuuluu lähinnä takojan naputtelua ja Atmos-kaiuttimista musiikkia ja muutama lohikäärmeen ylilento. Loppua kohden äänetkin kuitenkin hieman monipuolistuivat ja paranivat. Etenkin kolmannen jakson lopun musiikki synkän tuhon keskellä oli todella vaikuttava kohtaus, en muista tälläistä olleen kyseisessä sarjassa aikaisemmin.

Tuhoja tähän kolmeen, tai oikeastaan kolmanteen jaksoon sitten saatiinkin oikein urakalla. Kaksi ensimmäistä jaksoa oli sarjalle ominaiseen tapaan suunnittelua, valmistelua ja juonen kehittämistä. Juonittelua ei niinkään, ja oikeastaan täysin uutena sarjaan saatiin myös romantiikkaa ja rakkautta. Enkä siis puhu nyt siis seksistä, pakko-avioliitoista, ja hyötysuhteista, vaan siitä aidoimmasta, jota tarjottiin useankin parin toimesta. Sinällään tämä kolmas kausi on alkanut kyllä ihan viihdyttävissä merkeissä, kerrotaan lisää kunhan matka jatkuu. Tähän väliin ehkä hieman leffaa kuitenkin välillä.