Netflixin kansainväliset elokuvat saivat tänään jatkoa Operation Chromite leffan muodossa. Vuonna 2016 julkaistu Eteläkorealainen elokuva, joka kertoo tositapahtumista Koreoiden rajalla vuonna 1950. Sikäli pienoinen yllätys, että pääosissa nähtiin Liam Nelson, mutta toisaalta hyvä, että nähtiin, erittäin vakuuttava roolisuoritus haneltä Yhdysvaltalaisena upseerina.
Mahtaisikohan tälläistä eturivin ameirikkalaisnäyttelijää olla koskaan mahdollista nähdä Suomalaisessa elokuvassa, tai oikeastaan onkohan tälläistä koskaan ollut? Enkä nyt siis tarkoita esimerkiksi mitään Rennyn elokuvaa Hollywoodissa vaan ihan kotisuomessa kuvattua laatuelokuvaa? Ymmärrän toki, että esim. Liam Nelsonin saaminen Suomalaiseen elokuvaan saattaa aika nopeasti tuoda vastaan ongelmia budjetissa.
Leffa oli kuvanlaadultaa HD-tasoa ja valitettavasti tällä kertaa sitä todellista Netflix HD:ta, eli ei kovinkaan hyvää. En tiedä onko alkupeäinenkään elokuva ollut kovinkaan korkeatasoinen sillä elokuvassa kuitenkin varmasti ollut tarkoitus saada myös ajan henkeä. Äänien osalta voidaan sanoa hieman samaa. Leffa on vuodelta 2016, mutta äänien osalta olisi voinut leffan sanoa olevan hyvän tason leffa 2010-luvulta. Äänet olivat siis ihan ok, mutta aivan vakuuttuneeksi ne eivät kuitenkaan minua saaneet. Verrattuna esim. hieman vastaavaan T-34 leffaan, oltiin äänien ja kuvan kanssa aivan eri maailmoissa.
Leffa muuten oli varsin hyvä, ja juonikin hyvin selkeä. Ei sinällään mikään yllätys, sillä ennenkin olen maininnut siitä, että parhaat tarinat tässä elokuvamaailmassa ovat yleensä aina todellisia, ainakin osittain. Tämäkin elokuva perustuu tositapahtumiin ja sen huomaa. Jos olen joskus sanonut, että Natsit kaikessa kauheudessaan ovat olleet siunaus elokuvateollisuudelle, niin eivät ne tarinat näistä Aasian-alueen taistoistakaan varmasti heti lopu. Nämä ehkä kuitenkin niitä hieman harvinaisempia, joten sikäli oli mielenkiintoista katsoa tätäkin.
Leffafriikki 