Pitkästä pitkästä aikaa jotain hieman romanttisempaa kuin action leffat. The Spectacular Now kertoo eroamisen tuskasta, rakastumisesta ihmiseen johon ei pitänyt voida rakastua ja ensi rakastumisesta. Kun nämä kaikki liittyvät kahteen ihmiseen, sotku on valmis. Elokuva oli parempi kuin mitä osasin odottaa. Nuorten kipuilua on välillä vaikea katsoa, mutta tässä elokuvassa elämän todellisuus oli osattu kuva aika hyvin.

Miles Teller Sutter Keelyn roolissa ei vakuuttanut minua. Sutterin rooli toisaalta suosittuna ja vahvana ihmisenä, toisaalta erittäin hauraana ja haavoittuvaisena ei varmasti ollut rooleista helpoimmasta päästä, mutta jotain hieman varmempaa olisin toivonut. Näytteleminen oli jotenkin hieman kevyttä. Shailene Woodly Aimeen roolissa sen sijaan oli täydellinen. Nuori nainen joka ei ole ollut poikien suosiossa, ei treffejä eikä seksiä löytää sattumalta ensirakkauden joka ei pitänyt olla mahdollista. Woodly todellakin vakuuttaa roolissaan. Elokuvassa pohditaan alkoholismia ja miten alkoholismin vaikutukset ulottuvat syvälle nuoren mieleen. Näitä perheitä , joissa alkoholi on johtanut vanhempien eroon, valitettavasti Suomestakin löytyy paljon. Se ei varmasti ole ikinä nuorelle helppo asia käsitellä, etenkin jos vanhemmat yrittävät suojata nuorta todellisuudelta. Nuoret ovat fiksuja ja tietävät kyllä mitä ympärillään, yrittävät vanhemmat sitten salata todellisuutta tai ei.

Netflixin suosikkilistalla pitkään majaillut MI 5 pyörähti tänään pyörimään ja jotain tämän suuntaista juuri tänään halusinkin katsoa. MI 5 on yksi niitä leffoja, joista Netflixin intro on antanut hyvin väärän kuvan. Elokuvan intro ei ollut kovinkaan houkutteleva, ja lähinnä vain juonikuvaus sai elokuvan kiinnostavaksi. Elokuva kuitenkin ylitti kaikki odotukset. Elokuva itseasiassa loppua kohden osoittautui kovinkin hyväksi. Elokuvan juoni oli jotakuinkin erilainen kuin tälläisissä yleensä ja juoni piti jännityksen yllä aivan loppuun asti. Mielestäni näyttelijät sopivat rooleihinsa hyvin ylipäätään näyttelijät onnistuivat elokuvassa hyvin.

Yksi asia joka tässä elokuvassa yllätti erityisen hyvin oli kuvan laatu. Intron perusteella pelkäsin eniten sitä, että elokuva olisi täynnä mustaa, rakeista kuvaa. Kuvan laatu oli kuitenkin yllättävän hyvä ja nautittava. Tämäkin elokuva oli Netflix usan puolelta, joka vaatii etenkin tälläisissä elokuvissa erityisen suurta keskittymistä, jotta juonessa pysyy mukana. Hyvin kuitenkin onnistuu kun vaan jaksaa keskittyä ja hyvä vaan että tulee samalla pidettyä yllä englannin kielenkin taitoa. Hyvä leffa.

Tälläisiä iltoja tulee harvoin, mutta nyt on pakko todeta, että tämän illan leffakokemus oli yksi parhaita elämässäni. Lähdetään tällä kertaa liikkeelle siitä itsestään, eli itse elokuvasta. Tänään elokuvan etsimiseen Netflixistä meni kohtuuttoman paljon aikaa. Etsin jotain hyvin tiettyä, mutta en oikein tiennyt mitä etsin. Käytin elokuvan etsimiseen myös paljon uusia tapoja, etsin mm. genreittäin, josta lopulta löysin juuri sitä mitä halusin nähdä, aivan loistavan draama-jännitys elokuvan. Elokuva oli loistava. Juoni oli viimeisen päälle nautittavaa tavaraa. Vastaavanlaisesta elokuvasta tulee mieleen lähinnä vuosien takaa Face Off, jota en ole nähnyt vuosiin. Kloonaus, kloonit ja siihen liittyvä varmasti on ollut elokuvan aiheen usein, mutta näin hyvää elokuvaa aiheesta en ole vielä nähnyt. Elokuva meni paljon pintaa syvemmälle. Elokuvan juoni ei perustunut vain siihen, että jonkun kasvot vaihtavat omistajaa vaan elokuva pureutuu syvälle moraalin ja rahan maailmaan. Voiko rahalla oikeasti ostaa aivan mitä vain? Ja jos voi, niin mikä on sen hinta? Tässäkin tapauksessa sanonta ilmaisia lounaita ei ole osuu kuin nenä päähän. En paljasta juonta tämän tarkemmin, tämä leffa pitää nähdä!!

Elokuvassa on toimintaa, mutta varsinainen toimintaleffa tämä ei ole. Siitäkin huolimatta tänään huoneessani kokema oli jotain sanoinkuvailemattoman kaunista. Laitoin elokuvan äänet tänään reference tasolle 75db ja ajattelin katsoa miltä äänet kuulostaa kun äänenvoimakkuus ei ole aivan katossa. Jos joku nyt vielä miettii, että kumpi on parempi, kaksi kertaa Klipasch vai kerran SVS PB16, vannon, että SVS hakkaa kaksi Klipsheä mennen tullen. Huone kuulostaa upealta ja tämä elokuva viimeistään toi sen kaiken nautinnon esiin. Ääni on kirkasta, todella syvää ja tarkkaa. Klipscheistä lähti kyllä ääntä, mutta tämä on jotain aivan muuta. Aina sanotaan, että kaksi subabria on aina parempi kuin yksi, mutta tällä kertaa voiton vie selkeästi yksi SVS. Mitäköhän äänelle sitten oikein tapahtuisi kahden SVS PB16 kanssa, sitä on vaikea edes kuvitella. Suurin ilo tulee huoneesta ylipäätään, eli vaikka basso tuntuu fyysisesti koko kropassa, ikkunat tai mikään muukaan ei resonoi, mahtava tunne! Upean elokuvan kruunasi hieno kuva.

Summa summarum, tässä elokuvassa oli kaikki palaset kohdallaan. Loistava juoni, loistavat roolitukset, loistavat näyttelijät, upeat äänet, hieno kuva. Äänet eivät olleet Atmos, mutta siitäkin huolimatta huikeita elämyksiä, kuten yksi kohta, jossa surround kaiuttimista kului lasin särkymistä. Vannon, että kuulin yhden lasinsirun kerrallaan, kokemus on mullistava. Näitä lisää!!

Ready player one on tullut nähtyä ennenkin, mutta pitihän se nyt Itunesista ostaa sitten itsellekin, koska oli vitosen tarjouksessa. Vaikka leffa oli jo etukäteen nähty, tiesin tarkkaan mitä sain. Tarkoitus ei ollut leffaa ihan vielä näin aikaisin katsoa uudelleen, mutta hyvähän se edelleen oli. Toki en kiellä, tärkein anti tässä elokuvassa on mahtava ääniraita, joka sai todella taas SVS:n laulamaan. Jos kahdella Klipschillä sai hienot äänet, on pelkästään yksi SVS-PB16 ihan omassa luokassaan. Koko huone katsoja mukaanlukien tärisee kun SVS painaa painetta huoneeseen. Juuri sitä mahtavinta bassoa mitä olen etsinyt. Täytyy tosin todeta, että tällä kertaa basson syvyys oli jotain ennen kokematonta.

Tiesin, että SVS:n kanssa voi tehdä jotain säätöjä sulkemalla osan porteista, mutta en tarkalleen tiennyt mitä se tarkoittaa. Nyt oli aamulla kuitenkin aikaa tutkia asiaa ja hyvä että tutkin. Sulkemalla yhden portin subbarin voimakkuus hieman laskee (Mikä ei minulle ole ongelma), mutta vastaavasti äänet alle 20hz kasvavat merkittävästi. Tämän säädön jälkeen subbarin suorituskyky todellakin kasvoi merkittävästi, etenkin tuolla ”kuuloalueen” alapuolelle eli ns. tacktile bassossa. Basson todellakin tuntee luissa ja ytimissä, tätä olen odottanut!! SVS:n äänenvoimakkuutta jouduin laskemaan lisäämään portin sulkemisen jälkeen noin 10db. Ero on valtava. Äänen voimakkuutta jouduin leffan aika hieman nostamaan referencen yläpuolelle, mutta nyt oli aika huristella. Säädön jälkeen jouduin ajamaan myös Audysseyn uudelleen, mikä sinällään ei kyllä harmittanut, sillä jotain vikaa äänimaailmassa oli muutenkin. Ääni piti laittaa todella kovalle ja silti keskikanava tuntui hukkuvan jonnekin.

Leffasta pitää sanoa sen verran, että siinä on paljon ideaa. Pelaaminen on nyky-yhteiskunnassa noussut jo todella merkittävään asemaan ja nykyään löytyy jo paljon nuoria, jotka elävät enemmän toisessa todellisuudessa kuin meidän tuntema maa. Elokuvan maailma ei todellakaan ole täysin utopiaa 30 vuoden päästä, vaikka se siltä nyt sattuisikin tuntumaan. Eniten kuitenkin pidin elokuvan lopusta, jossa annettiin todella tuntuva opetus meille kaikille. Kaksi päivää viikossa irti peleistä pitäisi olla sääntö jokaiselle pelimaailmassa elävälle jo nyt.

Näinhän sitä sitten suositteli Netflix myös Fast & Furious sarjan toista osaa katseltavaksi, joten pitihän siihen tarttua. Leffa oli hyvin pitkälti samaa Fast & Furious kaavaa, johon tässä on viime aikoina saanut tottua. Tällä kertaa tosin pitää todeta, että leffa ei mielestäni yltänyt kahden uusimman tai ensimmäisen tasolle. Leffa oli hieman kuin kopio ensimmäisestä, hieman väkisin tehtynä. Näinhän siinä yleensä käy jatko-osien osalta, mutta toisaalta nostaa edelleen mielenkiintoa siitä miten tästä on päästy sitten eteenpäin nostaen sarjan tasoa. On itse asiassa todella mielenkiintoista katsoa leffasaagaa niin, että ensin on nähnyt viimeisen ja sen jälkeen palaa alkujuurille.

Ääni maailma tässä leffassa oli leikattu ja liimattu edellisestä, eli siinä ei sinällään mitään uutta. Jep, autojen ääniä, mutta ei varsinaisesti mitään muuta erityisen vakuuttavaa. Onhan leffa muutenkin edelleen aika vanha, ja kuvan laatukin Netflixin HD materiaalina aika heikkoa. Joka tapauksessa ei mitään ajan hukkaa, etenkin kun tämänkin leffan näkemisestä on todella todella paljon aikaa, jos sitä nyt edes olen koskaan nähnyt. Seuraavaan on taas pakko mennä, mutta ehkä jotain muuta ennen sitä.

Tänään vihdoin koitti se kauan odotettu ilta, eli löytyi aikaa vierailla Ison Omenan Lounge Salissa, eli Genelec salissa. Elokuvana oli Saksalainen Balloon, joka hauskasti oli käännetty Pako Muurin Takaa. Jep, kuvaa hyvin leffan ideaa ja olisihan se ehkä suoraankin käännettynä ollut vähän outo. Elokuva vaikutti hyvältä valinnalta testata Genelec salia, vaikka elokuva ei nyt ehkä ihan paras mahdollinen äänien kannalta ollutkaan. Valitettavasti nyt on kuitenkin todettava, että sali oli todella suuri pettymys.

Ensi vaikutelma salista oli loistava. Todella huima määrä jalkatilaa, muutenkin väljät ja upeat istuimet. Istuimista löytyi myös sähköinen istuimensäätö, jonka näin nyt ensimmäistä kertaa kaupallisessa elokuvateatterissa. Istuimet olivat alkuun todella mukavat istua, mutta totuus paljastui leffan myötä. Pitkälle ihmiselle kaksi tuntia näissä tuoleissa ei ollut paras mahdollinen kokemus, vaikkakin tuolit olivat ihan hyvät. Mittasuhteet eivät reclinerin kanssa kuitenkaan täysin kohdanneet ja olisin toivonut, että myös selkänoja olisi kääntynyt hieman enemmän.

Sitten siihen miksi saliin menin, eli äänet. Olen nähnyt erilaisia kotiteatteridemoja Geneleciltä useamman ja olen ollut todella rakastunut Genelecien ääneen. Esim. viime syksyn Habitaressa Mareksoundin esittelemä kotiteatteri uusilla Sam kaiuttimilla oli aivan huikea kokemus. Nyt jo heti alussa Genelecin demo oli todella todella vaisu. Kun on tottunut Imaxin ja Isensen mahtipontisiin demoihin leffojen alussa, tämä Genelecin vastaava lähinnä huvitti. Se oli laimea ja jäätävän lyhyt. Sama valitettavasti jatkui läpi koko elokuvan. Mietin useaan kertaa elokuvan aikana, että onko elokuvan äänet jostain syystä käännetty normaalia pienemmälle, ja piti oikein käydä tätä henkilökunnalta leffan jälkeen kysymässä. Heidän mielestään äänet kuitenkin olivat normaalit, mutta lupasivat tarkistaa asiaa. He myös kertoivat, että vaikka ovat säätäneet Genelejä kovemmalle, niin äänen taso ei varsinaisesti ole salissa kasvanut. Onko järjestelmä siis kuitenkin saliin alimitoitettu? Mikä kaikki Genelecin dynaamisuus ja kirkkaus puuttui? Johtuiko se vain elokuvasta vai onko tosiaan näin? Miksi koko elokuvan ajan kuvittelin katsovani elokuvaa kotona hiljaisella äänellä muiden nukkuessa? Elokuvan aikana muutaman kerran esim. helikopteri lensi salin yli, mutta en saanut lainkaan sitä tunnelmaa mitä helikopteri yleensä elokuvissa antaa.

Yksi asia mikä myös haittasi paljon oli se, että kun istuin toisella rivillä, kaiuttimet olivat todella korkealla. Normaalistihan elokuvateatterissa etukaiuttimet on sijoitettuna skriinin taakse, nyt ne olivat kaikki suoraan skriinin yläpuolella. Omaan paikkaani nähden olisin kaivannut kaiuttimia vaikka ruudun alareunaan. Nyt oma kokemus oli, että äänet selkeästi tulivat ruudun yläreunasta, ei sieltä missä tapahtui. Tämä kaikki voi tosin olla lumetta, eli kuvittelen äänen tulevan jostain, koska tiedän sen sieltä tulevan. Joka tapauksessa äänimaailma tällä erää valtava pettymys, täytyy ehkä käydä toistekin vahvistamassa luulot oikeiksi tai vääriksi.

Leffa itsessään oli aika hyvä, jälleen kerran etenkin ajatuksesta, että se perustui tositapahtumiin. Tykkäsin näyttelijöistä ja elokuva oli siinä määrin todella kiinnostava, että aika meni todella nopeasti. Kelloa vilkaisin vain kerran ja silloinkin totesin että tämähän loppuu juuri. Loppuratkaisu oli jotenkin helppoa arvata, mutta sekään ei haitannut yhtään, ovathan onnelliset loput aina mukavia. Hieno elokuva kaiken kaikkiaan, suosittelen.

Aamusta tuli ihmeteltyä, että mitäpä sitä tänään katsoisi ja sattumalta eteen hyökkäsi ensimmäinen Fast &Furious. Mainitsin kiinnostuksesta näihin aikaisempiin Fast & Furious leffoihin jokin aikaa sitten ja kyllä kannatti. Leffa on jo oikeasti aika vanha, vuodelta 2001 ja sen huomasi monesta asiasta. Kuvanlaatu ei ole priimaa, ja äänetkin vain luokkaa ok. Tuolloinhan vasta haaveiltiin esim. Atmos äänistä. En ole varma olenko kyseistä pätkää koskaan edes nähnyt, mutta tykkäsin paljon. Ymmärrän hyvin, että tykkään myös uudemmista.

Ennen kaikkea se mikä lämmitti mieltä oli se, että samoja näyttelijöitä on edelleen todella paljon mukana. Muutenkin jätti paljon miettimisen sijaa siitä, miten uusimpaan versioon on päästy. Paljon on matkalla tapahtunut ja tämä leffakokemus ehdottomasti osoitti sen, että muutkin osat täytyy jostain kaivaa vielä esiin. Jos jollain on tämä sarja elokuvia vielä näkemättä niin nyt ehdottomasti tutustumaan, takuuvarmaa viihdettä tiedossa.

Eilen sunnuntain ratoksi työpäivän mittainen puuhastelu leffahuoneessa. Agendalla etuseinän muokkaus, niin, että kallion kokoinen subbari saadaan skriinin alle. Olin mitannut asian niin, että syvyydeltään subbari mahtuisi juuri ja juuri skriinin taakse, kunhan johtojen kohdalle tekisi hieman tilaa päädyn eristeisiin. Haasteita kuitenkin riitti, esimerkiksi se, että ylöskääntyvän skriinin kehikko tulee nyt alemmas kuin tukirakenteet, eli toisin sanoen subbarin piti joko mahtua kokonaan skriinin etulinjan taakse tai vastaavasti skriiniäkin muokattava ylemmäs. Vuosi sitten tapahtuneen tykin vaihdon jälkeen tosin skriinissäkin olisi hieman varaa muokata, nyt tilaa ylä ja alapuolella on yhteensä noin 8-10 cm ylimääräistä. Oli kuitenkin alusta lähtien selvää, että itse kankaaseen en halua koskea, vaan muokkaus tapahtuisi reunuksia muokkaamalla.

Hommasta muodostui lopulta yllättävän rankka ja vaativa projekti. Koko etuseinän alimpia rakenteita piti nostaa noin viisi senttiä, jotta subbari mahtui alle. Kaikkea en ihan saanut niin tehtyä kun halusin, se olisi vaatinut skriinin irrottamista, joka tällä erää olisi ollut hieman liian suuri projekti. Päädyin lopulta sellaiseen ratkaisuun, että valkokangas on noin 4 senttiä irti rungosta ala-osastaan, eli toisin sanoen ei aivan suorassa. Tykki on kuitenkin katossa, joten järkeilin asian niin, että kankaan kulman kääntäminen lievästi vain parantaisi kankaan, kuvan ja katsojan kulmaa. Lopulta kuitenkin subbari paikoillaan ja mielestäni kaikki ihan olosuhteisiin nähden hyvällä mallilla. Kello kuitenkin oli jo sen verran että testailut ja säätämiset jäivät seuraavaan päivään.

Tänään aamulla ennen töihin lähtöä sitten nopeasti pari REW mittausta (todetakseni että metri subbaria taaksepäin muuttaa ääntä kuuntelupaikalla aika paljon) Audyssay tulille, ja säätämään. Kaikki näytti alkuun kohtuulliselta, lukuunottamatta järkyttävää dippiä noin 40hz kohdalla. Siinä olikin sitten pureksittavaa kerrakseen. Lopulta löysin asiaan kuitenkin kohtuullisen ratkaisun, eli kääntämällä tuolia aavistuksen pystympään ja siirtämällä mikkiä muutama sentti eteenpäin ongelma parantui. Mittaus ei ole täydellinen, mutta saa tällä erää kelvata. Se minkä tässä opin, on se, että mittausta ei kannata liian tarkasti tuijottaa, sillä kyseessä on kuitenkin vain yksi pieni kohta huonetta. Minun tuoleissani pään asento saattaa muuttua leffan aikana jopa 30-40 senttiä, jolloin mittauskin muuttuu jo paljon. Yhdellä supparilla pelatessa koko huonetta ei kuitenkin saa tasaiseksi, ja siinä juuri piilee tuo useamman subbarin ero. Nyt koitetaan säätää tasot yhdelle kuuntelupaikalle mahdollisimman hyviksi eikä murehdita liikaa.

Jos on muutama testileffa ollut pettymys niin tällä kertaa valintana oli takuuvarmaa materiaalia. Olen odottanut Alita Battle Angel leffaa kuin kuuta nousevaa. Jotenkin ollut koko ajan sellainen fiilis, että tämä leffa on pakko nähdä, sillä niin moni on sitä hehkuttanut. Leffan alettua käy kuitenkin nopeasti selväksi, että tämä leffa on joko jatko-osa, tai sitten olen tämän jo jossain nähnyt. En käy juurikaan leffassa ja elokuva on juuri ilmestynyt Itunesiin, joten miten se oikein on mahdollista. Mietin, mietin, enkä saa päähäni mikä tässä nyt mättää. Otan jopa googlen avuksi, mutta en keksi ratkaisua. Sitten yhtäkkiä tajuan, että tämä tosiaan on tullut nähtyä leffassa ja leffana taisi olla vielä kaiken lisäksi Itiksen juuri avattu IMAX. Tässä yksi suuri syy miksi olen kyseistä leffaa varmaankin niin paljon odottanut.

Jos olen päässäni paljon viime päivinä miettinyt oliko uuden subbarin hankinta perustelua, niin ei tarvitse miettiä enää. Jostain syystä uusin Audyssein ajo oli säätänyt äänet aika pienelle, mutta kun äänet löytyi kohdalleen, ei jäänyt epäselvää siitä mitä olin bassopäältä kaivannut. Vaikka säädöt vielä vaiheessa niin tämä subbari jopa yksi valtasi koko huoneen täysin. Basson oli todella napakkaa ja iskevää. SVS:ssä on niin paljon voimaa reservissä, että basso tosiaan liikkuu helposti ja vie toiston aivan uudelle tasolle. Se mistä tykkään erityisen paljon ei edes ole se ”murina” (mitä tässä elokuvassa ei paljoa edes ollut) vaan tilanteet, joissa esim isot metalliovet sulkeutuvat. Sellaista kristallin kirkasta paksua ääntä, mikä nimenomaan yleensä tulee koettua vain leffassa.

En edes muistanut, että missä olin tämän elokuvan nähnyt, mutta voin sanoa, että tuntuma leffasta jälkikäteen oli paljon parempi kuin leffassa. Pidän edelleen IMAXIA esim. Isenseä huonompana salina ja nyt myös kotona tuntuma alkaa olla sama. En vaan ole IMAX fani ainakaan Itiksen perusteella. Valitsen paljon mielummin Isense salin, jos leffaan menen. Alita leffana oli ihan hyvä ja etenkin koska sen jaksoi todella hyvin katsoa myös uudelleen, täytyi siinä jotain olla. Huonetta tärisyttävän hyviä kohtia siinä oli muutama, mutta ne sitten sitäkin parempia. Parissa kohdassa tunsin jopa massiivisten tuolien tärisevän. Rosa Salazar Alitan roolissa on loistava, muistuttaa oikeasti robotti-ihmistä. Roolitus toimii muutenkin hyvin ja elokuvaa on helppo katsoa. Juoni nyt on mitä on, keskiarvoa parempia tällaiseen leffaan, mutta mitää valtavia juonenkäänteitä tässäkään leffassa ei nähdä. Erittäin nautinnollinen pari tuntia joka tapauksessa.

Ikivanhan leffan uudellen masterointi, mutta eipä taida olla alkuperäistäkään koskaan tullut katsottua. Eikä sinällään ihme, ei nimittäin yhtään leffa minun makuuni ja kaiken lisäksi aika huono leffa muutenkin. Leffan tunnusbiisi on tarttuva ja tuttu nuoruudesta, mutta siihen ne ilonaiheet sitten jäävätkin. En oikein tykännyt näyttelijöistä tai ylipäätään koko rooleista. Jotenkin kovin tekaistun oloista ja tylsää. Joo, kyseessä on komedia, mutta eipä paljon kyllä edes naurattanut.

Äänien kannalta leffassa olisi varmasti ollut paljon potentiaalia. Uusi subbari oli nyt keskellä lattiaa ja ääntä joutui taas jossain vaiheessa nostamaan, kun tehoja ei oikein tullut. Lopulta sain kuitenkin sen verran ääntä ulos, että voin hyvin todeta, että subbari tulee toimimaan edessä niin hyvin kuin se nyt yksinään voi toimia. Muutamia ihan mageita kohtauksia tässäkin elokuvassa oli, mutta ehkä leffan yleinen huonous vei niistäkin parhaan terän. Yksi siisti effekti oli tuo kuvassa näkyvä tehoste, jolla aseiden laaserit tuotiin näyttävästi mustien reunojen päälle. Tuo oli ensimmäinen kerta koskaan kun olen tuollaista nähnyt, mielenkiintoista.

Seuraavaksi sitten töihin, ja etuseinän kimppuun. Jos meinaan saada subbarin mahtumaan ”piiloon” etuseinän alle, jonkin verran tullaan tarvitsemaan vasaraa ja akkuporaa. Joka tapauksessa päätös on nyt tehty, eli annetaan SVS:lle mahdollisuus, eli laitetaan se paikalle ja testaillaan jonkin aikaa. Subbari on sata varmasti hyvä, sen se on jo osoittanut. Nyt kyse onkin sitten siitä, että millä aikataululla tarvitaan toinen subbari. Toivottavasti ei ihan heti!

Olen jo jonkin aikaa haaveillut hyvästä monikanavaisesta päätevahvistimesta, siitäkin huolimatta, että aika monesta suunnasta on tullut viestiä siitä, että sen merkitys huoneessani olisi todella marginaalinen. Nyt kuitenkin sellainen tuli yllättäen vastaan audiokauppa.fi sivustolla käytetyn Rotel RMB-1575 muodossa. Ajattelin koittaa kepillä jäätä ja kysyä kelpaisiko heille vaihdossa kesän ajan myynnissä olleet JBL4306:set, jotka minulla jäivät ylimääräisiksi. Sinällään aivan loistavat kajarit, mutta eivät kyllä aivan leffakäyttöön tarkoitetut. Tilalle siis tulivat Klipsch RP-280F, joihin olenkin ollut todella tyytyväinen. Keskustelu Audiokaupan kanssa kuitenkin meni myös siihen, että tuon vahvistimen hyöty setissäni voisi jäädä todella huomaamattomaksi. Rotel siis jäi hankkimatta, ja päätevahvistimen hankinta on nyt lopullisesti unohdettu.

Lopulta tässä kuitenkin kävi niin kuin siinä kuuluisassa keittiöremontissa, joka sitten yllättäen lähtikin käsistä. Kysäisin piruuttani löytyisikö sitten yhtään käytettyä SVS-subbaria hyllystä. Piti löytyä, mutta ei sitten ollutkaan enää yhtään jäljellä. Ajatuksenani siis on ihan vaan teoria tasolla se, että hankkisin joskus kahden Klipschin lisäksi vielä kolmannen, ehkä aavistuksen paremman. Ennen kaikkea suunnitelmissa on koko ajan ollut sellaisen tekeminen itse. Sain Audioikaupalta kuitenkin hyvän tarjouksen uudesta SVS-PB16 subbarissa, joka siis tunnetaan SVS:n lippulaivamallina, ja ehkä parhaana leffasubbarina mitä nyt vielä jotenkin järkevällä rahalla saa.

Oli kuitenkin päivänselvää, että rahat eivät tuhon yksinkertaisesti riitä. Audiokaupan myyjä oli kuitenkin sitä mieltä, että yksi SVS pesisi mennen tullen kaksi Klipschiä, joten mitä jos laitettaisiin nekin vaihtoon. Syvällisen harkinnan ja kohtuullisen välirahan jälkeen päätin tarttua täkyyn ja koittaa mihin suuntaan huone tästä menisi. Olen kuitenkin tässä kaiken aikaa tullut enemmän ja enemmän vakuuttuneeksi siitä, että jokainen leffahuone vaatii kaksi subbaria. Tämä seikka pelottaa tässä hankinnassa eniten, voiko yksi (loistava) korvata kaksi hyvää vai ollaanko taas kohta uusien hankintojen edessä. Loputon kierre, jonka viimeinen siirto oli JBL:ien myynti ja nyt hankinnat on hetkeksi tehty. Ainoa hankinta mitä voi vielä tulla on itse tehty subbari, mutta se tehdään sitten muista syistä ja silläkään ei ole minkäänlaista kiirettä.

SVS-PB16 on jättimäinen kooltaan ja etenkin paketin kanssa todella todella valtava. Lähdin kohti Audiokaupan Helsingin myymälää perheen pienellä Corsalla uskoen, että kyllä sen pitää kyytiin mahtua. Jo laatikon nähtyäni oli harvinaisen selvää, että ongelmia on edessä. Audiokaupan myymälä Helsingissä on todella hankalassa paikassa (vierailin nyt ensimmäistä kertaa) etenkin auton kanssa saapuessa ja isoja laatikoita siirrellessä. Omia parkkipaikkoja ei ole ja nytkin ainoa vaihtoehto oli auton pysäköiminen kadulle. Onneksi henkilökunta oli todella ystävällistä ja auttavaista. Vanhat laitteet nostettiin nopeasti autosta ulos ja sen jälkeen SVS tilalle. Käsittämätön yli 80 kiloa painava järkäle saatiin lopulta kolmeen pekkaan kyytiin, laatikko tosin jäi kadulle. Muutenkin Audiokaupan henkilökunta on ollut todella avuliasta, vastannut hyvin kaikkiin kysymyksiin ja ennen kaikkea viesteihin on vastattu nopeasti. Hyvää asiakaspalvelua kaikin puolin. Joten ei muuta kuin kotiin, subbari paikalleen ja testaamaan.

Ainoa järkevä sijoituspaikka näin valtavalle subbarille huoneessani on huoneen takaosassa. Laitoin subbarin paikalleen ja ajoin Audyssein uudelleen. Ja sitten se hienoin juttu, SVS appi on todella loistava kapistus ja säädöt saatiin kohdalleen hetkessä. Toki vain yksi subbari, mutta aikaa REW:in ja DSP:n kanssa meni todella marginaalinen aika verrattuna kahden Klipschin yhteensovittamiseen MiniDSP:n kanssa. Appia on uskomattoman helppoa ja nopeaa käyttää, muutokset tapahtuvat reaaliajassa ja ne oikeasti toimivat. Aivan mahtava ensifiilis apista. Tarkoitus nyt muutenkaan ei ollut viedä prosessia aivan millilleen maaliin, vaan saada vain säädöt sinne päin, jotta pääsisi testamaan. Tässä tulos.

Ei muuta kuin Atmos demo pyörimään. Ja sen jälkeen pettymys oli valtaisa. Joo SVS on varmasti loistava subbari, mutta tämä ei kuulosta hyvältä. Välittömästi tuli jotenkin tyhjä fiilis, huoneen etuosa on kuin ontto ja basso jää todella vaisuksi. Joo, bassoa on, mutta sen selkeästi tunnistaa tulevan takaa ja jättää skriinin tyhjäksi. Tuolini ovat massiiviset ja subbari siis jää niiden taakse. Tällä varmasti on jotain tekemistä asian kanssa. Päätän kuitenkin antaa SVS:lle mahdollisuuden ja kaivan Netflixistä jo jonkin aikaa odottaneen Dolby Atmos leffa Wheelmanin. Ja tähän väliin välikommentti, päivitin myös AppleTV:n softan (Beta), ja tällä kertaa Netflixin Atmos raita ei pätkäissyt kertaakaan. Johtuiko sitten tästä vai jostain muusta, mutta toivottavasti näin myös jatkossa.

Leffa oli hyvä. Tykkäsin todella paljon leffan juonesta ja näyttelijöistä. Leffa oli todella tiivistunnelmainen ja silmät pysyivät kuin naulattuina ruutuun koko elokuvan ajan. Leffa tosin oli kohtuu lyhyt, mutta ehkä juuri siksi juoni pysyi koko ajan mielenkiintoisena. Liian usein nykyään leffoja pitkitetään ihan turhaan ja jostain syystä leffan pitää aina kestää kaksi tuntia. Ääniraita oli ihan ok, etenkin tykkäsin parista kohdasta, jossa kamera istui auton takapenkillä ja ihmiset kiersivät auton ympärillä. Todella makeasti käytetty Atmosta hyväksi. Muutamat ajokohtaukset kuluttivat hyvin subbaria, mutta.. Edelleen jotain puuttuu. Bassot eivät tunnu olevan mukana elokuvassa ja skriini kuulostaa tyhjältä. Ääni ei tunnu, eikä osu syvälle. Jää todella tyhjä olo ja alkaa jo hieman harmittaa. Jossain vaiheessa lisään jo bassoa -4db, mutta siitäkin huolimatta, että ääni paranee, olen edelleen syvästi pettynyt. Rehellisesti sanottuna kaksi kappaletta Klipschejä kuulosti paljon paremmalta kuin tämä yksinäinen SVS. Se todella syvälle raapiva basso, jota SVS:ältä odotin loistaa poissaolollaan.

No, mutta ei auta. Kuten sanoin jo aikaisemmin, SVS on massiivinen. Niin massiivinen, että sitä ei minun skriinin alle saa mahtumaan muokkaamatta etuseinää. Korkeus ei riitä, eikä kyllä syvyyskään. Toisaalta, SVS on niin iso. että näyttää hölmöltä myös skriinin edessä, on kuin olisi keskellä lattiaa. Pakko kuitenkin tähän asiaan on joku ratkaisu löytää, joten päätin hinata (kirjaimellisesti hinata, eli matto alle ja vetämään, ei liiku muuten) etuseinälle, ja testata mitä subbarin sijoittaminen etuseinälle tekisi äänille. En tosiaan saanut subbaria sinne minne sen haluan (jos sen eteen jätän), sillä en ala etuseinää rakentamaan uudelleen ihan vaan kokeeksi. Latoin subbarin keskelle skriiniä ja lähdin mittailemaan.. Ensin REW, sitten Audyssey, sitten REW jne. Mittaukset eivät näytä hyvältä vaikka mitä tekisi, itseasiassa todella huonolta kaikki alle 30hz, eli juuri se tärkein osa. Tulokset ovat niin huonoja, että en oikein edes jaksa vielä mennä SVS asetuksiin, sillä nekään eivät tuohon pysty. Seuraavaksi sitten subbarin siirtelyyn, ensin pikkuhiljaa sivulle, ei parannusta. Takaisin keskelle ja siitä kohti toista reunaa ja hups, käyrät alkavat parantua huomattavasti. Tuon subbarin aivan vasempaan seinään kiinni ja siinä vaiheessa käyrä alkaa jo näyttää hyvältä. Päätän ajaa Audysseyn ja katsoa mitä tapahtuu. Audyssey saa käyrän todella lähelle, ja vain kahta PEG:iä säätämällä saan käyrän jo kuunneltavaa tilaan. Tämä siis vielä nopeasti tehtynä, joten varaakin vielä on. Tässä käyrä millä lähdin testailemaan Atmos levyn kanssa.

Käyrä ei paljon itseasiassa kuuntelupaikalla edes eroa siitä mitä se oli takana, mutta WOW. Game of Thrones demo on kuin toisesta maailmasta. Nyt basso puree todella syvälle ja paita heiluu. Tunnen kuinka äänenpaine puskee huoneeseen ja vie äänen syvälle. Nyt tämä alkaa kuulostaa siltä kuin parhaimmillaan elokuvissa ja ennen kaikkea siltä, mikä oli oletusarvoni SVS:n suhteen. Subbari ei ole viellä lähelläkään maksimia, ja säätöjäkin vielä paljon jäljellä. Voisiko tästä sittenkin tulla se odotettu huima parannus? Se mistä olen eniten toiveissani on kuitenkin se, että vaikka paineen selkeästi tuntee ja se kuulostaa hyvältä, huone ei vielä resonoi ja ääni kuulostaa oikeasti puhtaalta. Ääni ikäänkuin täyttää koko huoneen, muttei karkaa.

Kaiken säätämisen jälkeen tuntuu todella uskomattomalta, tosin ei vielä sanota viimeistä sanaa. Nyt tarvitaan lisää testailua ja ennen kaikkea sitä itseään, eli leffan katsomista. Jos kuitenkin päädyn siihen, että tämä on tullut jäädäkseen niin silloin myös pitäisi tehdä ratkaisuja, joilla subbari saadaan pois keskeltä huonetta. Mitä se tekee äänille? Mitä rakenteellisia muutoksia pitää tehdä? Mitä niistä seuraa? Mietin esim voiko subbaria laittaa kyljelleen? Mahtuuko se siltikään ilman muutoksia etuseinään? Se oleellisin kysymys nyt kuitenkin edelleen on ja pysyy, onko kakkonen ykkönen? Lähtökohta itsellä nyt on se, että tämä pysyy hetken yksin ja jossain vaiheessa rakennetaan sille itse kaveri.