Viikon .99 leffana Itunesista iloinen yllätys, 4k ja Dolby Atmos elokuva Predator. Avaruusolioista on tullut jo trendi leffahuoneessani, eikä vähiten upeiden äänien vuoksi, mutta muutenkin olen tykännyt näistä elokuvista ehkä enemmän kuin aikaisemmin. Vaatimustaso on noussut todella korkealle, etenkin loistavan Venomin jälkeen. Predator oli hyvä, ja siinäkin oli muutamia loistavia Atmos-hetkiä. Aivan Venomin tasolle leffa ei kuitenkaan päässyt. En pysty tarkalleen sanomaan miten HDR vaikuttaa kuvan laatuun projektorissa, mutta yleisesti ottaen tummempien kohtien pitäisi olla tummempia, jolloin kirkkaista kohdista kuten pimeässä hohtavasta takasta pitäisi tulla kirkkaampia. Tässä elokuvassa nuo effektit tulivat esiin enemmän kuin hyvin. Elokuvan yleisilme oli todella tumma, eli lähes koko elokuvan tapahtumat tapahtuivat ulkotiloissa yöllä. Sitten kun siihen lisättiin hieman kirkkaita välähdyksiä, välillä silmät saivat kyytiä jopa ärsytykseen saakka. Tiedä sitten olivatko silmät jo valmiiksi yliväsyneet, mutta muutama kirkas välähdys muuten todella tummassa elokuvassa todellakin ottivat silmiin.

Se missä tämä elokuva loisti oli huumori. Tavallaan vakavamielisessä elokuvassa huumorilla oli iso rooli ja se mielestäni onnistui hyvin. Roolihahmot olivat hyviä ja näyttelytyö niiden takana hienoa. Asia joka välillä hieman häiritsi oli se, ettei koko aikaa oikein tiennyt kuka on kenenkin puolella. Välillä tuntui, että jokainen vain haluaa tappaa jokaisen liikkuvan asian, oli se sitten omalla tai vastustajan puolella. Jacob Tremblay Rory McKennan roolissa autistisena lapsena oli loistava. Erityislasten erityisten taitojen esille nostaminen oli hienoa, ja osoittaa hyvin sitä, että vaikka meillä olisi ”puutteita” siinä miten yhteiskunta meidän olettaa näyttävän, toimivan tai olevan, niin jokaisessa meissä on paljon hyvää ja positiivista. Jokaisen parhaat puolet pitää vaan saada käyttöön. Hyvä elokuva.

Dokumentti, draama, tositarina ja Atmos. Voiko näillä olla mitään yhteistä? Katsoin tänään elokuvan The Great Hack. Elokuva, tai paremminkin dokumentti kertoo tarinan maailmaa kuohuttaneen Cambridge Analytica skandaalin takaa. Jälleen kerran voin tyytyväisenä todeta sivistäneeni itseäni maailman menosta. Asian pinnalta tuttu, mutta koko asia taustalla mennyt täysin ohi.

Elokuva on todella koskettava, enkä nyt tarkoita koskettava niin kuin perinteisessä mielessä vaan enemmänkin pisti todella ajattelemaan mitä kaikkea maailmassa tapahtuu meidän kaikkien normaalien ihmisten tietämättä. Kuinka paljon meidän sosiaaliseen mediaan ja ylipäätään verkkoon jakamaamme tietoon liittyy riskejä ja uhkia. Olen itsekin ollut aina hyvin sinisilmäinen, tosin monessa asiassa myös hyvin varovainen. Sanotaan, että yritän ymmärtää riskit asioiden takana ja käyttäytyä sen mukaan. En kuitenkaan anna myöskään riskien ja uhkien vallata koko elämääni, se ei ole tämän elämän tarkoitus. On kuitenkin järkyttäävää miettiä, miten paljon tälläinen vaikuttaa nykymaailman tapahtumiin. Onko Trumpilla oikeasti niin paljon kannatusta kuin väitetään? Jos ei, niin kuka sen vallan kuvitelman on hänelle rakentanut? Kuka siitä hyötyy? Kuka hyötyy Brexitistä ja kuka siitä kärsii? Ketkä Briteissä oikeasti äänesti Brexitin puolesta, vai äänestikö?

Kiehtovan tosin tästä aiheesta tekee se, että kyseessähän on vaan yksi uusi vallankäyttömuoto. Koko maailmahan perustuu vallankäyttöön ja siihen jokainen syvällä sisimmässään pyrkii. Toiset kotona, toiset koulussa ja jotkut politiikassa. Jos mietitään politiikan päätöksiä, kuinka paljon niistä on tehty oman vallan tavoittelumielessä? Onko se oikein?

Maailma on vaarallinen paikka ja päivä päivältä muuttuu yhä vaarallisemmaksi. Uusia uhkia nousee jatkuvasti, toisaalta hyvä, että näitä asioita vielä paljastetaan ja niihin koitetaan puuttua. Sananvapaus ja lehdistön työ on kultaakin arvokkaampaa, mutta toisaalta, lehdistö myös leikkaa tällä hetkellä omaa oksaansa hyvinkin vauhdilla. Klikkiotsikot ja suoranaiset valheet vievät laatujournalismilta pohjaa ja estävät todellisen journalismin hyödyt, kuten tässäkin tapauksessa nostettiin hienosti esiin. Elokuva oli kokonaisuudessaan hyvin tehty ja erittäin mielenkiintoinen, tosin jossain välissä myös hyvin unettava. Dolby Atmos äänet oli tuotu elokuvaan hienona lisänä animaatioiden korostajaksi, hieno idea ja mahdollisuuksien hienoa käyttämistä hyväksi. Paljon jäi ajatuksia, kannattaa katsoa!

Iltapäivän leffaksi valikoitui Good People Netflixistä. Ei ehkä niin yllättävä lähtökohta elokuvalle, mutta erittäin mielenkiintoinen kylläkin. Pariskunnalla on alakerran asunto vuokralla ja siellä kuolee rikollinen, joka jättää taakseen huomattavan summan rahaa. Pariskunnan painiessa rahahuolissa, houkutus pitää löytämänsä rahat itsellään kasvaa. Kiva idea sinällään, mutta mitä jos rahojen perään lähteekin kaupungin kovin rikollinen. Hyvä leffa joka toi paikoitelleen mieleen vanhan yksinkotona-leffat. Tehdään pieniä ansoja ja karistetaan kannoilta kaikki asemiehet. Juuri niin kuin suosikki lainini leffasta, ”guns are for pussies”! Elokuva oli kohtuullisen lyhyt mutta täynnä toimintaa. Lyhyys oli ylipäätään tärkein valintakriteeri tämän päivän elokuvaan, sillä aikaa oli käytössä vain alle kaksi tuntia. Ei muuten ollut helppoa löytää hyvää elokuvaa puoleentoista tuntiin.

Kaiken kaikkiaan hyvä leffa, tykkäsin. Juoni oli hyvä ja leffa hyvin toteutettu. Jännitystä riitti alusta loppuun asti ja herätti paljon mielenkiintoisia ajatuksia asetelmasta tavallinen kansalainen vs ammattirikollinen. Mitä tavallisella ihmisellä oikeasti on tehtävissä, jos joutuu merkittävän rikollisjärjestön jahtaamaksi, samalla kun osa poliiseistakin on korruptuneita. Keneen luottaa, ketää uskoa. Tämä aihe sinällään ei tietyissä maissa taida olla kovinkaan harvinaista, mutta voisiko se tapahtua Suomessa? Korruptoituneista poliiseista ainakin on hyvinkin esimerkkejä aivan lähihistoriasta. Siitäkin huolimatta oma luottamus Suomalaisiin poliiseihin on edelleen korkealla, ja toivottavasti siellä myös pysyy!

Eilinen elokuva jätti paljon hampaankoloon, joten olihan sitä korkattava toinen elokuva rivistä nopeasti. Venom, suuren suuri mysteeri. Kotelo on upea, mutta ei sano sanaakaan elokuvasta. Eipä ollut entuudestaan muutenkaan tuttu, joten ei muuta kuin tutustumaan. Onkohan uusi Panasonic oikein asetettu ja onko kaikki nyt varmasti kohdillaan, NO TODELLAKIN ON!! Venom, aivan huikea reference elokuva Dolby Atmoksen maailmaan. Äänet olivat aivan mahtavat, basso ulottui todella alas ja Atmos kanavia käytettiin jatkuvasti ja loistavasti. Tässä elokuvassa todellakin tunsi olevansa läsnä, ja siitähän tässä koko Atmos jutussa on kyse.

Yleisestiottaen minulle elokuvissa vaikuttavinta on keskikanavasta tuleva hyvin matalalle ulottuva puhe, esim. Clint Eastwood on tästä hyvä esimerkki, toki on monia muitakin. Yleensä koko järjestelmän laatua on helppo mitata näiden äänien kautta, ainakin minulle. Nautin aina, jos keskikanavasta (subbarin avulla toki) ammutaan erittäin syvää ja matalaa miehen ääntä. Mutta, mutta mutta. Venomin kuiskaukset ja puhe oli jotain aivan muuta!! Aivan käsittämättömän upeat äänet ja joille Atmos todellakin teki kunniaan. Tai toisinpäin, Venomin (örkin) puhe todellakin toi Atmoksen syvimmän olemuksen esiin. Näitä kohtauksia oli jatkuvasti pitkin elokuvaa, ja nauroin lähes jokaisessa kohdassa ääneen. Todella todella upeaa äänimaailma tässä elokuvassa, ja jep, laitteet todellakin toimii.

Elokuvasta voi muuten sanoa, että hyvä leffa. Nämä örkki ja fantasiaelokuvat eivät koskaan ole olleet minun suurin juttu, mutta tälläisiä äänimaailmoja ei vaan saa juristi-draamasta. Tästä elokuvasti kuitenkin tykkäsin, örkkejä tai ei. Elokuvan juoni oli sujuva ja koin että elokuva oli muutakin kuin ainoastaan äänet ja kuva. Joka tapauksessa ostamani paketin arvo senkun kasvaa, jos elokuvien laatu on tätä luokkaa myös muissa. Seuraavaan.

Näin sitä saatiin uusi UHD-soitin kotiin, samoin kuin mukana tulleet 16 UHD Blue-Ray levyä. HDMI piuhat kiinni ja menoksi… No hieman ongelmia alkuun. Eli oletin siis että kahdesta HDMI portista voi toisesta tuoda vahvistimelle kuvan ja toisesta äänen. Tämä ilmeisesti ei kuitenkaan onnistu, vaan kaksi HDMI porttia on vain sitä varten, että kuvan saa televisioon suoraan ilman vahvistimen kautta kierrättämistä. Tiesin myös että elokuva Black Panther on varmasti Dolby Atmos elokuva, mutta vahvistin väittää jotain muuta. Jossain siis edelleen vikaa. Laitoin lopulta kuvan ja videon yhdellä johdolla vahvistimeen ja sen jälkeen kaikki alkoi toimimaan.

Kuvanlaatu on hyvä ja pätkimätön. Soitin tuntuu muutenkin toimivan moitteettomasti ja näyttää kuin uudelta (ostin siis käytetyn). Soitin on todella hyvän näköinen ja helppo käyttöinen. Netin asettaminen onnistui helposti, samoin ohjelmiston päivitys. Ylipäätään se, että jossain laitteessa on mahdollisuus päivitykseen ja valmistaja oikeasti jakaa päivityksiä on loistava asia. Saa aikaan tietynlaisen turvallisuuden tunteen siitä, että jos joku ei toimi, siihen on mahdollista saada apua.

Näistä mukana tulleista 16 elokuvasta piti kuitenkin valita joku, onneksi suurin osa näistä elokuvista on minulla näkemättä, joten turhaan niitä en hankkinut. Ensimmäiseksi valinnaksi tuli Black Panther, jolta odotin paljon. Elokuva oli kuitenkin aika pettymys. Juoni, joo oli juoni, mutta ei mitään maata mullistavaa. Hyvin perinteinen mielestäni. Se mikä kuitenkin oli järkyttävä pettymys, oli ääni. Luulin saavana uudella soittimella ja Atmoksella elämyksen joka tuntuu. Välillä kuitenkin jouduin jopa miettimään, että onko kaikki nyt varmasti kunnossa, sillä äänet tuntuivat todella vaisuilta, etenkin alapään osalta. Loppua kohden tilanne aavistuksen parani, mutta tyhjän fiiliksen tämä elokuva jätti.

Tällä viikolla tuli taas pitkästä aikaa vierailtua asuntomessuilla, tällä kertaa siis Kouvolassa, tarkemmin ottaen Korialla. Asuntomessuilla on tullut vierailtua aina silloin tällöin, ja aina tullut ihmeteltyä samaa asiaa. Onko tosiaan niin, että iso skriinit, kotiteatterihuoneet tai vaikka ihan vaan olohuone hyvällä äänijärjestelmällä on niin pienen ihmisryhmän kupla, että sitä ei juurikaan asuntomessuilla näe. Näillä messuilla näin tasan yhden huoneen, jossa oli edes skriini ja videotykki. Tämäkin huone toteutettu lähiprojektorilla ja kohtuullisen pienellä (mutta laadukkaalla skriinillä), vähän niin kuin anteeksi pyydellen. Eikö esim asuntomessut voisi olla hyvä paikka jollekin alan liikkeelle mainostaa ja tuoda esiin sitä, että ihan tavalliseenkin kotiin voi rakentaa oman elokuvateatterin, näyttävästi tai piiloon?

En nyt varsinaisesti tuollaista olettanut messuilta löytäväni, mutta pieni pettymys se tälläkin kertaa silti oli. Jotenkin olisin kuvitellut, että nykyään tarjonta olisi laajentunut jo asuntomessuillekin asti, mutta ei ollut. Toisaalta, onko sitten kyseessä se, että omistajat tekevät tuollaiset hankinnat vasta jälkikäteen vai eivätkö he halua näyttää niitä kaikille. Messuilla muutenkin tarjonta tänä vuonna oli mielestäni poikkeuksellisen monipuolista, eli tavallisia omakotitaloja oli alueella kohtuullisen vähän. Oli senioriasuntolaa, rivitaloa ja pientaloja. Näihin luonnollisesti leffahuone ei sovellu kovinkaan hyvin, mutta miksi esim. yhdessäkään 300-400 neliön talossa ei voisi leffahuonetta olla, kyllähän arjen luksusta tarjoillaan joka talossa esim. ulkoporeammeen muodossa. Etenkin juuri ulkoporeammeiden ja robottiruohonleikkureiden myyjät ovat löytäneet tiensä näille messuille jo kauan sitten. Mitenkä siis olisi, olisiko jo ensin vuonna Tuusulassa aika laittaa upea demohuone johonkin taloon?

Omassa huoneessa tapahtuu myös tällä viikolla. Tilasin Ebaystä pitkän harkinnan jälkeen käytetyn Panasonicin UB820 UHD soittimen. Tätä soitinta on kehuttu todella paljon joka puolella, joten päädyin sen hankintaan. Tämä ei kuitenkaan ollut ainoa, ja ei ehkä edes tärkein syy miksi hankin juuri tämän soittimen. Taisin jo aikaisemminkin mainita toistettavan materiaalin hankintaan liittyvistä jutuista. Levyt, etenkin UHD levyt maksavat mielestäni todella paljon ja kuinka paljon niitä sitten kuitenkaan tulee katsottua uudelleen. Toisaalta uuden soittimen ja yhden levyn hankkiminen vain demo käyttöön ei olisi ollut kovinkaan järkevää. Päädyin siis ostamaan paketin, jossa on vanha soitin ja peräti 16 UHD elokuvaa. Tämä mielestäni oli ainoa järkevä ratkaisu, sillä nyt minulla on edullinen, mutta laadukas soitin ja paljon materiaalia mitä sillä katsoa. Mielestäni sain myös neuvoteltua paketille järkevän hinnan, joten nyt vaan odotellaan, että paketti saapuu kotiin ja pääsen sitä testaamaan. Odotukset jälleen kerran korkealla.

Viimepäivät ovat menneet elokuvien sijasta Game of Thronesin parissa. Sarja josta puhutaan paljon ja jokainen varmasti tietää, moni myös sarjan katsonut. Sarjaan kuitenkin liittyy muutamia muuttujia. Sarjaa näytetään Suomessa vain HBO-Nordic kanavalla, joka siis on maksullinen. Oma Game of Thrones katseluni tuli ajankohtaiseksi kun otin käyttöön HBO-Nordicin kuukauden ilmaisen kokeilun. Jostain syystä Game of Thrones ei ole koskaan ollut minulle must-see tyyppinen sarja. Kyllä, sarja on siinä mielessä aina kiinnostanut, että olen tiennyt, että jossain vaiheessa siihen täytyy tarttua kiinni. Nyt oli sen aika.

Toinen hyvin oleellinen osa Game of Thrones kiinnostustani on ollut ääni- ja videomaailma, jota on kehuttu paljon. Sarjasta ainakin osa on tehty Dolby Atmos äänillä, mutta niitä en ole vielä HBO-Nordicilla nähnyt. Samoin kuvan laatu on ollut luvalla sanoen todella heikkoa, aivan kuten minua on varoiteltu. Minulle on moni sanonut, että jos katsot Game of Thronesia, älä missään tapauksessa katso sitä HBO-Nordicilta, sillä äänen ja kuvan laatu ei vastaa alkuperäistä, joka on upea. En ole nähnyt sarjaa fyysiseltä levyltä, mutta HBO-Nordicin heikon tason voin helposti allekirjoittaa. Upeat äänet ja kuva varmasti toisi tämän sarjan aivan uudelle tasolle, mutta nyt osittain tästäkin syystä ohjelman katsominen on jäänyt itsellä myöhäisiltaan, ja äänet siis lähes nollassa. Tärkeinpänä ajatuksena sarjan katsomisessa kuitenkin oli nyt vain testata kiinnostaako sarja, ja jos kiinnostaa niin hankkia se fyysisellä levyllä myöhemmin.

Tällä hetkellä olen menossa kohta kakkoskauden loppua. Ensimmäinen kausi oli iso pettymys. Sarja ei oikein lähtenyt käyntiin, enkä oikein ymmärtänyt sarjan ideaa. Oliko koko sarjan ideana kahdeksan tuotantokauden saaga, jonka koko juoni rakentuu kohti sarjan loppua vai pitäisikö jokaisen tuotantokauden olla ”oma mini sarjansa”? Yli päätään ensimmäinen tuotantokausi päättyi kuin seinään, ilman minkäänlaista huipennusta, joka olisi saanut fiiliksen, että nyt on pakko päästä nopeasti seuraavaan. Jatkoin kuitenkin sarjan katsomista siinä toivossa, että todellinen kiinnostus heräisi, mutta hiljaista on ollut. Toinen kausi on kohta lopussa ja edelleen vahva fiilis siitä, että sarja vain rakentuu kohti loppuhuipennusta viimeisellä kaudella, jaksaako siihen asti katsoa, enpä osaa sanoa. Muutamia mielenkiintoisia havaintoja olen kuitenkin sarjasta tehty. Sarja vaikuttaa todella ”rehelliseltä”, kukaan ei ole turvassa. Oletin ensimmäisen kauden jälkeen, että Ned on sarjan päähenkilö, jonka elämää seurataan läpi koko sarjan, no ei seurattu, kaula poikki ja pinoon. Tuntuu, että sarja on suurempi kuin sen yksikään hahmo, joka lisää sarjan jännittävyyttä. Toinen mielenkiintoinen osa sarjaa on ollut se, että vaikka sarjassa käydään jatkuvaa sotaa monella rintamalla, varsinaista sotimista sarjassa ei juurikaan ole nähty, vaan koko sarjan on perustunut erilaisiin juonimisiin kulisseissa. Sarjan tarinat liikkuvat monella tasolla, ja edelleen on vaikea pysyä kärryillä kuka oli kuka ja miten se liittyi mihinkään.

Joka tapauksessa nyt katsotaan toinen kausi loppuun ja jatkoa mietitään sen jälkeen. HBO-Nordicin tilausta on vielä muuta päivä jäljellä, ja se ainakin tulee päättymään. Tilaanko kolmannen tai neljännen kauden kokeeksi levyllä, saapa nähdä, kovaa hinkua ei ainakaan tällä hetkellä ole. Ratkaisu varmasti riippuu paljon siitä mihin toinen kausi päättyy, tuleeko fiilis että pakko jatkaa vai ei.

4k Tykin päivityksestä on jo jokunen kuukausi aikaa, mutta vasta tänään kaivoin ensimmäistä kertaa hyllystä vanhoja Blueray leffoja esiin. Ostaessani uuden 4k tykin minulle luvattiin, että tykki tulee parantamaan myös vanhojen HD-tasoisten Blueray leffojen tasoa, joten nyt asia piti laittaa testiin. Tuota hyllyä ja sen tarjontaa on tullut toki silmäiltyä aikaisemminkin, mutta mikään ei sieltä ole vielä innostanut riittävästi. Se tosin mikä sieltä sitten lopulta innosti, ei varmasti ollut yllätys, eli Tron: Perintö. Aikaan ennen 4k tykkiä ja laitteiden virityksiä Tron oli varmasti yksi mieleenpainuneinpia elokuva-elämyksiä kotiteatterissani. Ääniraita on yhtä tykitystä, vaikkakaan Dolby Atmosta tältä levyltä ei löydykään. Ja on muuten tosiaan aika kauan siitä kun tämä elokuva on viimeksi tullut katsottua, joten oli ehkä jo aikakin.

Kiinteitä levyjä leffahuoneessani pyörittää edelleen vanha Playstation 4. Yksi syy tämän elokuvan katsomiseen oli kauan jo haaveissa ollut 4k UHD Blueray soittimen hankinta. Niiden hinnat etenkin perussoittimissa ei ei päätä huimaa, mutta se iso kysymys on, tarvitsenko sellaista. Missään tapauksessa en enää tavallista Blueray soitinta tule hankkimaan, Playstation 4 on siihen loistava. Mutta tarvitsenko UHD soittimen ja onko siitä hyötyä. No tämän päiväisen perusteella siitä on aivan varmasti hyötyä niin kuvan kuin äänenkin suhteen, mutta materiaalien määrä, hinta ja ennen kaikkea tulisiko niitä hankinttua tai pitäisikö niitä olla hankkimatta mietityttää. Ehkä ok halpa soitin ja yksi leffa demoksi olisi se ratkaisu, mutta onko se liian kallis ratkaisu, tai siis ratkaisu yhtään mihinkään. Joka tapauksessa HD-Blueray jätti paljon toivomisen varaa, toki kuva oli hyvä, mutta kuitenkin aika laimea ja rakeinen. Äänimaailma toki oli loistava, etenkin skaalattuna Neural:X muotoon, mutta uskon, että tämän elokuvan ääniraita saisi vielä aika ison boostin Dolby Atmoksesta, sen verran siinä oli kuitenkin potentiaalia. Pisti silti taas hymyilyttämään, onko tämä huone tällä hetkellä nyt oikeasti noin hyvä, kyllä se on, nautinto.

Tron elokuvana oli kuviteltua, niin kuin toki pitikin. Hyvin paljon verrattavissa uudenpaan The Player One leffaan. Ihan hauskaa viihdettä, mutta kahden tunnin leffaksi ehkä hieman kapea juoni. Juoni nyt ei varmasti ollut elokuvassa tarkoituskaan olla pääosissa, mutta jotenkin jäi moni asia epäselväksi. No, ehkä vika oli myös katsojassa, sillä hieman tuli säädettyä muutakin leffan lomassa. Kaiken kaikkiaan kuitenkin äänet nostivat leffan selvästi positiivisen puolelle. UHD-player mietintä jatkuu.

Wow, wow, wow! Tässä yksityiskohtaiset fiilikset katsottuani Captain Marvel leffan noin pari tuntia sitten. Aivan huikea elämys sekä kuvan, että äänien puolesta. Harmittavaa kyllä, Itunes tarjoaa tähän elokuvaan vain HD kuvaa ja tavallista surround ääntä. Tämä ilmeisesti siis johtuen Applen ja tuottavan studion riidoista, jotka eivät mahdollista parhaan mahdollisen laadun saamista Applen palveluun. Nyt on kuitenkin pakko todeta, että jos 4k ja Atmos lisätään tähän elokuvaraitaan, tajuntani räjähtää. Ääniraita oli jotain aivan uskomatonta elokuvan alusta loppuun asti. Nautin, hymyilin, en meinannut uskoa kuinka hyvältä huone tällä hetkellä kuulostaa.

Tosin elokuvan aikana miettiessä tuota Atmos-asiaa, tuli mieleen muutama juttu. Mikä olikaan Neural X? Miksi vahvistimessa lukee aina Multi ch in? Onko minulla varmasti kaikki asetukset parhaissa kohdissa vai olisiko vieläkin jotain tehtävissä. Ja onhan sitä.. Yleisesti ottaen parasta varmasti olisi pitää asetukset Pure Directinä leffojen ajan, jos Dolby Atmos raitaa ei ole saatavilla. Mutta mikä se Neural X siis on? Neural X: koodauksessa vahvistin ottaa 5.1 tai 7.1 ääniraitaan käyttöön myös Dolby Atmos kattokaiuttimet. Tästä voi olla montaa mieltä. Osa netissä on sitä mieltä, että Neural X kuulostaa osassa leffoja jopa paremmalta kuin Atmos, osa taas on sitä mieltä, että äänet eivät ole aidot, joten niitä ei tulisi käyttää. Niin tai näin, Neural X kuulosti aivan mielettömän mahtavalta tässä elokuvassa ja tulen sitä käyttämään jatkossakin.

Jos tänään tulisi kavereita kylään ja pitäisi demota uusia virityksiä kotiteatterissani, ei tarvitsisi kahdesti miettiä mitä elokuvaraitaa heille demoaisin. Captain Marvel täytti ja ylitti kaikki odotukset niin äänien, kuvan kuin itse elokuvankin osalta. Olen alkamassa todella tykkäämään Marvelin elokuvista. Ei tämäkään elokuva mikään juonen yliveto ole, mutta selkeästi normaalia parempaa tähän elokuva kategoriaan. Juoni ei ollut vain pelastaa maailma niin kuin yleensä, vaan juonen käänteitä elokuvassa oli enemmänkin. Brie Larsonin roolityö oli huikeaakin huikeampi, tykkäsin paljon. Eikä Samuel L. Jackson tässäkään elokuvassa pettänyt. Tosin viimeaikaisten elokuvieni jälkeen olisi hyvä välillä olla herraa myös näkemättä, jottei nyt ihan jokaiseen elokuvaan eksy. Samuel L. Jackson on kuitenkin yksi niitä näyttelijöitä, joka esittää useimmiten vain itseään, eikä siis välttämättä ole kovinkaan monipuolisissa rooleissa mukana. Huimaa, kannattaa todellakin katsoa tämä leffa jos on vielä näkemättä.

Välillä elokuvat osaavat yllättää. En ollut aivan varma minkälaista elokuvaa olin aloittamassa katsomaan, mutta oletuksena oli trilleri, jossa opiskelija harrastaa opettajan kanssa seksiä ja sen jälkeen alkaa kiristämään häntä asian kanssa.

No aivan väärässä en aiheen suhteen ollut, mutta ensimmäinen jättiyllätys tuli kun joku heitti nuoren opiskelijatytön kaiteen yli kuolemaan, en nähnyt tämän tulevan. Sai hetken aikaa fiilikset että ”whaat?” Elokuvan aihe ja juoni ei antanut juurikaan mitään uutta. Näitä leffoja on nähty ennenkin ja tästä leffasta tuli hieman halpa fiilis. Ei siis niinkään elokuvan tason vaan juonenkäänteiden osalta. Mikä tässä elokuvassa lopulta oli todella mielenkiintoista, oli se että elokuvan loppukohtaus (jossa avattiin juonen taustat) jätti oven selkosen selälleen jatko-osalle. Onko tästä tosiaan tulossa vielä jatko-osakin? Muutenkin hieman tylsän elokuvan parasta antia oli juuri tuo lopun vankilakohtaus, jossa taustoja avattiin. Olisikohan näiden taustojen avaaminen hieman aikaisemmin avannut koko elokuvaakin hieman paremmin? Loppujen lopuksi kuitenkin kepeä illan viihde, hyvä kun tuli katsottua.