4k Tykin päivityksestä on jo jokunen kuukausi aikaa, mutta vasta tänään kaivoin ensimmäistä kertaa hyllystä vanhoja Blueray leffoja esiin. Ostaessani uuden 4k tykin minulle luvattiin, että tykki tulee parantamaan myös vanhojen HD-tasoisten Blueray leffojen tasoa, joten nyt asia piti laittaa testiin. Tuota hyllyä ja sen tarjontaa on tullut toki silmäiltyä aikaisemminkin, mutta mikään ei sieltä ole vielä innostanut riittävästi. Se tosin mikä sieltä sitten lopulta innosti, ei varmasti ollut yllätys, eli Tron: Perintö. Aikaan ennen 4k tykkiä ja laitteiden virityksiä Tron oli varmasti yksi mieleenpainuneinpia elokuva-elämyksiä kotiteatterissani. Ääniraita on yhtä tykitystä, vaikkakaan Dolby Atmosta tältä levyltä ei löydykään. Ja on muuten tosiaan aika kauan siitä kun tämä elokuva on viimeksi tullut katsottua, joten oli ehkä jo aikakin.
Kiinteitä levyjä leffahuoneessani pyörittää edelleen vanha Playstation 4. Yksi syy tämän elokuvan katsomiseen oli kauan jo haaveissa ollut 4k UHD Blueray soittimen hankinta. Niiden hinnat etenkin perussoittimissa ei ei päätä huimaa, mutta se iso kysymys on, tarvitsenko sellaista. Missään tapauksessa en enää tavallista Blueray soitinta tule hankkimaan, Playstation 4 on siihen loistava. Mutta tarvitsenko UHD soittimen ja onko siitä hyötyä. No tämän päiväisen perusteella siitä on aivan varmasti hyötyä niin kuvan kuin äänenkin suhteen, mutta materiaalien määrä, hinta ja ennen kaikkea tulisiko niitä hankinttua tai pitäisikö niitä olla hankkimatta mietityttää. Ehkä ok halpa soitin ja yksi leffa demoksi olisi se ratkaisu, mutta onko se liian kallis ratkaisu, tai siis ratkaisu yhtään mihinkään. Joka tapauksessa HD-Blueray jätti paljon toivomisen varaa, toki kuva oli hyvä, mutta kuitenkin aika laimea ja rakeinen. Äänimaailma toki oli loistava, etenkin skaalattuna Neural:X muotoon, mutta uskon, että tämän elokuvan ääniraita saisi vielä aika ison boostin Dolby Atmoksesta, sen verran siinä oli kuitenkin potentiaalia. Pisti silti taas hymyilyttämään, onko tämä huone tällä hetkellä nyt oikeasti noin hyvä, kyllä se on, nautinto.
Tron elokuvana oli kuviteltua, niin kuin toki pitikin. Hyvin paljon verrattavissa uudenpaan The Player One leffaan. Ihan hauskaa viihdettä, mutta kahden tunnin leffaksi ehkä hieman kapea juoni. Juoni nyt ei varmasti ollut elokuvassa tarkoituskaan olla pääosissa, mutta jotenkin jäi moni asia epäselväksi. No, ehkä vika oli myös katsojassa, sillä hieman tuli säädettyä muutakin leffan lomassa. Kaiken kaikkiaan kuitenkin äänet nostivat leffan selvästi positiivisen puolelle. UHD-player mietintä jatkuu.
Leffafriikki 