Lauantai-iltana jatkui huoneen testailut. Sen verran kuitenkin edellisestä illasta tuli pohdittua, että ajattelin kuitenkin tehdä hieman muutoksia. Ajoin Audyssein säädöt uudelleen bassojen kanssa (viimeksi ilman) läpi, ja tärkeimpänä ajatuksena oli ottaa Dynamic EQ pois käytöstä, koska tuohan on juuri se asetus joka tuo hiljaiseen katseluun lisää bassoa. Tänään mentiin muutenkin todella hiljaa, mutta toisaalta eipä Always Be My Maybe muuta tänään vaatinutkaan. Leffa oli leppoisan hauska. En tiedä oliko tuo leffan juoni nyt sinällään mikään uusi keksintö, mutta toisaalta en nyt juuri vastaavaa lähimenneisyydestäkään muista. Onhan se sinällään kiehtovaa miettiä miten ihminen reagoi nähdessään 15. vuoden takaisen rakkauden, etenkin kun se on ollut jotain muuta kuin ihan hetken ihastus tai seurustelu. Kun seurustelu tuossa iässä nuoruuden ihastuksen kanssa päättyy, johtuu se hyvin usein opiskelujen tai jonkin muun syyn muuttoon johtaneesta syystä. Tähän elokuvaan oli kuitenkin luotu vielä hieman lisää draamaa, sillä, että nuoruuden toilailut eivät päättyneet kovin iloisissa (surullisissa) merkeissä. Hyvin nopeasti se yhteinen sävel kuitenkin tässäkin tapauksessa taas löytyi, tosin paljon jäi mietityttämään tämä amorin rooli. Miksi vanha ystävä asioita näin paljon taustalla juoni vai juoniko edes. Elokuva ei sitä kerro, mutta taitaa olla vanha suola janottanut jo pidemmänkin aikaa.

Pitkään ja hartaasti odotettu kesäloma ja aika jälleen palata leffojen pariin. Viime viikolla leffahuoneen vieressä ollut varastotila piti muuttaa tyttären huoneeksi, joten tekemistä on taas piisannut. Toki kun vanhemmasta tyttärestä tuli seinänaapuri kellariin, niin omien elokuvailtojen jatkumiseksi piti suunnitella hieman äänieristystä. Äänihän ei eristy mihinkään ilman ”täydellistä” eristystä, joten tässä tapauksessa se tarkoitti käytännössä vain pienen valeseinän rakentamista. Seinän rakenteet tuli erotettua ääntäeristävällä materiaalialla kaikesta kiinteästä ja samalla tuli laitettua viisi senttiä villaa myös uuden huoneen puolelle. Bassopää toki edelleen on ongelma ja pysyy, mutta muuten äänen tasoja voi leffahuoneessa edelleen pitää kohtuullisilla voluumeilla myös lasten nukkuessa. Tämä tilanne tosin tarkoittaa sitä, että jatkossa kaikki hiemankaan isompaa voluumia vaativat elokuvat pitää katsoa päiväsaikaan.

Nyt oli muutenkin sellainen fiilis, että jokin rauhallisempikin riittää. Elokuvaksi valikoitui Netflixin puolelta Murha Mysteeri. Tästä levottomasta komeadiasta kuoriutui lopulta idän pikajunamainen arvoitus. Komeadiaksi yllättävänkin positiivinen juoni ja elokuva laittoi kyllä ajatuksen mukavasti kulkemaan. Näissä komedioissa usein ongelmana on juuri se, että elokuva on yritetty tehdä vain koosteeksi hauskoja kohtauksia ilman mitään järkevää juonta. Tämä vuoksi nykyään esim. Adam Sandlerit ovat jääneet vähemmälle katsomiselle. Tällä kertaa Adam Sandlerista jää kuitenkin harmittamaan vain viikset, jotka ovat muuten todella rumat.

Huoneen puolesta ensimmäinen testi jää historiaan positiivisena. Vaikka bassojen toisto välillä nostaakin voluumia pelottavasti (tyttären heräämisen pelko), niin aamullakaan ei tule minkäälaista palautetta että elokuvaa on edes katsottu. Hyvä näin, tästä on hyvä jatkaa testailua.

Raskas viikko työrintamalla takana ja kotona iltaisin remonttihommia päälle, joten pitihän sitä päästä vihdoin istahtamaan ”uusiin” leffatuoleihin rauhoittumaan. Ostin siis pari vuotta sitten remontin yhteydessä ”leffatuoleiksi” moottorisängyt, jotka nyt piti muuttaa tuoleksi. Tänään sain vihdoin käsinojat paikallee, ja pitihän niihinkin hieman hifistellä mukitelineet RGB ledeillä. Pakko sanoa, että olen lopputulokseen aika tyytyväinen. Tuolit ovat mukavat istua ja jopa kohtalaisen tyylikkäät. Ainakin ne näyttävät todella muhkeilta ja luokseen kutsuvilta. Istuinosa on vielä mietinnän alla, toisaalta niissä on mukava istua, mutta toisaalta pinta ainakin näin kesällä tuntuu hieman hiostavalta. Katsotaan pitäisikö niihinkin vielä laittaa uusi pinta päälle.

Illan elokuvaksi valikoitui tänään American Animal. Ennakko odotuksen olivat vaihtelevat, toisaalta tämä elokuva kiinnosti todella paljon, mutta ennakko info elokuvasta oli hieman laiha. Elokuvan alkuun hauskan lähdön antoi teksti, jossa kerrottiin että elokuva ei perustu tositapahtumiin, vaan on tosi. Asia on aikanaan saanut paljon huomiota julkisuudessa, mutta itseltäni asia on mennyt täysin ohi, vaikka itse tuohon aikaan jenkeissä ja New Yorkissa asuinkin. Olisko tuohon syynä aihepiiri, eli varkauden kohteena ollut taide, joka ei koskaan ole ollut kovinkaan lähellä itseäni.

Elokuva itsessään oli mielenkiintoinen, vaikka ei nyt ihan viiden tähden kategoriaan mahdukkaan. Itse tarina oli kovin tylsä ja mitään sanomaton (todellisuudessakin), mutta lopussa päästäänkin itse asiaan. Ihmisen mieli on minua aina kiinnostanut ja tässä elokuvassa ihmismielen tuskaa ja katumusta kuvataan todella tyylikkäästi. Ajatteleva ja fiksu ihminen ymmärtää omat tekonsa ja niiden seuraukset. Käsittääkseni ja elokuvan perusteella kirjastoihoitajaa ei mitenkään erityisen rajusti pahoinpidelty, mutta siitäkin huolimatta nuoret kokivat todella kovia omantunnon tuskia. Mieli on vahva, ja jos se toimii normaalisti, se kyllä tunnistaa oikean ja väärän, viimeistään kun teko on tehty. Mieli on johdateltavissa hyvinkin väärälle polulle, mutta kun todellisuus realisoituu, tuska tuntuu luissa ja ytimissä.

Jotenkin näitä ideoita nyt vaan syntyy. Kun kaksi vuotta sitten huone laitettiin uuteen uskoon, päädyin lopulta pitkä harkinnan jälkeen myymään vanhan leffasohvan ja hankkimaan tilalle kaksi kappaletta moottorisänkyjä. Oikeastaan alusta lähtien olen ollut aika pettynyt valintaani. Toisaalta sänkyjen tarkoitus on täyttynyt, eli huonetta on pystynyt käyttämään myös vierashuoneena. Toisaalta leffakäytössä sängyt ovat olleet todella huono valinta. Olen kaivannut kunnon leffatuoleja, mutta rahaa ei niiden hankkimiseen ole ollut. Nyt kuitenkin ajattelin, että mitä jos tekisi vanhoista moottorisängyistä itse uuden uljaat leffatuolit. Tuo projekti on nyt edennyt viikossa paljon ja tuolit ovat nyt jo istuttavassa kunnossa. Viimeistelyä vielä vaatii, ja muutamia asioita pitää vielä ratkaista. Joka tapauksessa tuolit tuntuvat tässä vaiheessa todella hyviltä, onneksi lähdin yrittämään.

JBL 4306:sen myöskin saapuivat vihdoin maanantaina, tai itseasiassa kävin ne itse Fedexiltä noutamassa, sillä toimitus ei löytänyt perille edes maanantaina. Lopulta paketti kuitenkin perillä ja kaikki kunnossa. Kaiuttimet olivat loisto kunnossa ja kuulostivat hyvältä. Todelliseen testiin ne kuitenkin pääsi vasta tänään helatorstaina, jolloin vihdoin aikaa laittaa leffa jälleen pyörimään. Leffaakaan ei tarvinnut paljon miettiä, sillä elokuva Megalodon sattui ilmaantumaan viikon .99 elokuvaksi Itunesiin. Olen leffan nähnyt jo ennenkin, mutta siitäkin huolimatta tai juuri siksi päätin katsoa elokuvan uudelleen. Katson elokuvia hyvin hyvin harvoin uudelleen, mutta äänieffektien ja uusien JBL kaiuttimien testaamiseen tämä oli hyvä valinta. Mutta mutta.. JBL 4306 on aivan varmasti laadukas kaiutin, mutta onko se kuitenkaan se mitä minä etsin? Onko se kuitenkaan se mitä tarvitsen nyt kun keskellä häärää Klipsch 280? Kyllä tällä hetkellä on hyvin vahvasti sellainen fiilis, että JBL:lät saavat jatkaa matkaansa, ja sen jälkeen tilalle saa tulla koko kolmikko Klipschejä.

Meg meni yllättävänkin mukavasti, ja jaksoin keskittyä elokuvaan vaikka se olikin ennestään tuttu. Meg on itseassa yllätävänkin hyvä leffa, vaikka se nyt ei mikään mestariteos olekaan. Ennen kaikkea Shuya Sophia Cai Meiying roolissa oli todella hyvä. Jason Stratham tietysti oma vakuuttava itsensä, mutta toisaalta hänelläkin rooli kuin rooli tuntuu usein hyvin paljon toistavan itseään. Iso osa tämän elokuvan nautintoa tietysti hyvä atmos-raita.

Lauantai-illan viihteeksi etsittiin vaimon kanssa jotain rauhallista toimintaan. Netflixiä selatessa vaimo nappasi kiinni elokuvaan The Saint. Itselleni tunteman leffa, mutta yllätys oli suuri, sillä tämä elokuva osui ja upposi. Elokuvan juoni oli loistava ja hienosti etenevä. Koko elokuvan ajan oli mukavaa jännitystä päällä, samalla kun elokuva eteni tasaisesti eteenpäin. Tämän tyyppiset elokuvat on yksiä suosikkejani, mutta niitä nykyään enää löytää jostain syystä harvoin.

Elokuvan aikana jotenkin ihmettelin, että miksi kaikki valkoinen ja taivas näyttää todella heikolta. Syykin löytyi myöhemmin, eli AppleTV:stä oli mennyt HDR asetus päälle. En oikein tiedä syytä miksi, mutta 4k tykkini näyttää tällä hetkellä ehdottomasti parhaalta SDR asetuksen kanssa. Mutta seuraavaksi uusi viikko ja uudet kujeet, JBL 4306 pitäisi vihdoin olla perillä.

Todennäköisesti ensimmäistä kertaa elämässäni tuli katsottua Japanilaista elokuvaa. Netflixin elokuva The Wandering Earth herätty kiinnostuksen etenkin trailerin perusteella. Itse asiasssa on todettava, että en elokuvan kieltä edes tajunnut trailerista vaan vasta kun varsinainen elokuva pyörähti käyntiin. Elokuva näytti kuin suoraan Hollywoodista tulleelta pelastetaan koko maailma leffalta huikeine action kohtauksineen ja effekteineen. Sitä saa mitä tilaa, pätee ainakin hyvin tässä tapauksessa, eli elokuva oli alusta lähtien vauhtia täynnä. Elokuvan juoni oli pitkään hankala hahmoittaa, ja etenkin huomasin sellaisen yksityiskohdan, että amerikkalaisia elokuvia tulee itseasiassa aika paljon katsottua kuuntelemalla orginaalia ääniraitaa. Tässä elokuvassa tekstityksen seuraaminen oli must ja teki elokuvan seuraamisesta yllättävän hankalaa. Joka tapauksessa elokuvasta jäi hyvin positiivinen fiilis. Myös uuden keskikaiuttimen toimintaan olin hyvin tyytyväinen.

Perjantai ilta ja paljon on viikossa tapahtunut. Kun viime viikonloppuna aloin tutustua JBL 4306 kaiuttimiin, löysin sattumalta käsittämättömän halvan tarjouksen Japanista. Muutamien viestien jälkeen uskalsin laittaa kauittimet liikkeelle ja niitä on koko viikko nyt odotettu. Oletettu toimituspäivä piti olla vasta tuleva maanantai, mutta Fedex oli laittanut toimitukseen vauhtia, ja paketti olikin matkalla perille jo perjantaiksi. Ei muuta kuin lappu ovelle, että paketin voi oven taakse jättää odottamaan töistä saapumista. Kaiuttimet kiinni ja leffa pyörimään.. ..Tai sitten ei. Fedexin kuski ei meille osti koskaan löytänyt, vaan oli matkalta soittanut kahdeksan kertaa samalla kun olin puhelimessa varattuna. Kun vihdoin tärkeä puhelu päättyi, soitin neljä minuuttia myöhemmin takaisin vain todetakseni että kuljettajan puhelin oli jo kiinni ja paketti matkalla Vantaalle. Kiitos Fedex, eli maanantaita odotellessa.

No, mutta onneksi tässä on ollut paljon muutakin tekemistä. Viime viikolla piti laittaa tilaukseen myös MiniDSP mikrofoni. Sitä on tullut nyt viikon ajan testailtua. Huoneen äänikarttaa on tullut useammaltakin suunnalta otettua ja muutamia muutoksiakin tehty. Huone on ollut nyt pitkään alkuperäisissä asetuksissa ja alunperinkään Audyssey ei ollut kalibroinnissa mukana. Viime viikolla mikrofonia testaillessani huomasin huoneen bassopäässä ison peakin jossain 30-40 desipelin kohdalla. Muuten käyrät näyttivät ainakin minun ymmärrykselleni ihan hyviltä. Tähän toki olisi kiva myös jonkun ammattilaisen mielipide saada. Lähdin selvittämään tuota ongelmaa siirtelemällä subbarien paikkaa, mutta sen vaikutukset olivat hyvin minimaaliset. Seuraavaksi lähdin koittamaan vaiheen vaihtoa, ja lopulta toisen subin vaiheen vaihtaminen 180:stä nollaan lähes poisti ongelman. Tämän jälkeen päätin jatkaa kokeiluja ja päätin antaa Audyssayn tehdä seuraavat säädöt. Jotain pientä korjausta sainkin aikaiseksi ja tässä huoneen tilannetta tällä hetkellä.

Hieman lisää viestittelyä Marekin suuntaan ja samalla google laulamaan. Marek suositteli vahvasti, että kolme kappaletta Klipschin kaappeja toisi huoneeseeni paljon enemmän kuin tilaamani JBL 4306. No ne olivat jo matkalla, joten annetaan niille nyt kuitenkin mahdollisuus. Klipschiltä minulla on jo aikaisemmin kaksi 115sw subbaria, ja niihin olen ollut kovin tyytyväinen. Googlesta selvisi että toinen Marekin tarjoamista malleista on jo myynnistä varsinaisesti poistunut malli eli 280RF, joiden löytäminen markkinoilta osoittautui yllättävän vaikeaksi. Kävi kuitenkin niin, että Verkkokauppa.comissa niitä oli tasan yksi jäljellä ja hintakin aika huokea. Päätin koittaa onneani ja kysyä mikä tämän yksilön lopullinen hinta olisi. Pareittainhan näitä yleensä myydään, joten yhden keskelle tarvitsisin joka tapauksessa jossain vaiheessa, jos kaikki kolme aikoisin vaihtaa, ja miksi ei vaikka keskelle JBL:nkin kaveriksi. Hienoinen yllätys ja verkkokauppa.com päätti sitten lyödä vielä sellaisen erikoistarjouksen pöytään, että pakkohan sekin oli sitten laittaa postiin. Tätä rataa konkurssi on kohta edessä, mutta laitetaan kohta jotain myös myyntiin poispäin.

No mutta se sentään sieltä sitten ehti perjantaiksi perille. Harmitti vietävästi kun olisin halunnut kaikki kerralla kiinni ja viikonloppu hyvää aikaa testailla. Klipsche kiinni ja leffa pyörimään. Coenin veljeksien leffoja olen katsonut ennenkin ja tiedän kyllä heidän hyvin omatakeisen tyylin. Fargo vuodelta 1996, on jopa nuoruudesta jäänyt hyvinkin mieliin. Leffan alussa meininki oli todella leppoisa ja hauska. Naureskelin koko elokuvan alun ja tuntui että leffavalinta onnistui nappiin. Mitä pidemmälle elokuva kuitenkin jatkui, sitä enemmän suupielien suunta vaihtuu. Mikään ei oikein enää edennyt eikä millään oikein ollut enää mitään tarkoitusta. Tipahdin kärryiltä, tai nukahdin. Jos elokuva on tylsä, kännykkä löytyy hyvin usein taskusta seuraksi ja sitä tulee siinä sivussa räpläiltyä. Elokuvaa kuitenkaan en kesken jätä juuri koskaan, oli se sitten kuinka huono vaan. Nyt kuitenkin kello alkoi jo olla seuraavan päivän puolella ja väsymys (tylsyys) iski niin kovaa, että oli vaan pakko todeta että nyt jää leffa kesken. Harmittaa toisaalta koska elokuvan alku oli niin lupaava, mutta toisaalta, jäinköhän nyt mistään paitsi, ehkä loppuratkaisu olisi selittänyt kaiken. Äänistä täytyy sanoa sen verran, että kertaakaan en ole joutunut elokuvaa katsomaan näin hiljaisella, siitä huolimatta että äänet ovat kuulostaneet näin hyvältä ja syvältä. Audyssey on selvästikin tehnyt tehtävänsä ja toisaalta, ehkä Klipschelläkin oli sanansa sanottavana. Kuvasta pitää edelleen toistaa se, että isot maisemakuvaukset luonnosta näyttävät 4k:na todella huikeilta.

Sunnuntai iltapäivä ja kahlasin pitkään Netflix elokuvia löytämättä mitään mielenkiintoista. Tämä ei suinkaan ollut ensimmäinen kerta, jotenkin tuntuu, että vaikka Netflix hyvä palvelu onkin, niin uusissa elokuvassa joko laahataan pahasti perässä tai sitten en osaa niitä etsiä. No onneksi näissä tilanteissa yleensä Itunes auttaa ja niin tälläkin kertaa. Yksi iso tekijä elokuvia etsiessä on tietysti elokuvan kannet, tai paremminkin ehkä nykyään sähköinen esittelykuva. Serenity ei varsinaisesti ole herättänyt kiinnostusta vaikka sitä muutaman päivän olenkin jo kiertänyt. Tänään kuitenkin tuli päädyttyä trailerin pariin ja elokuva vaikutti hyvältä. Esittely ei ollut kovinkaan (liian) paljastava, joten avoimin mielin liikkeelle.

Elokuva oli hyvä. Juoni kuljetti tarinaa selkeästi eteenpäin ja tapahtumat oli sijoitettu hyvin lyhyelle aikajanalle. Elokuva ei avannut arvoitustaan pitkään aikaan ja ylipäätään loppuratkaisu jäi mietityttämään. Oliko se totta vai ei, tai mikä lopulta oli totta ja mikä ei. Psykologiset trillerit ovat usein hauskoja katseltavia, ihmisen mieli kun sattuu oleman hyvin erikoinen ja koskaan ei voi tietää milloin se huijaa itseään ja milloin muita. Visuaalisesti 4k tykki näytti jälleen todella hyvältä, äänet eivät suuria antaneet vaikka muutama jysäyskin matkanvarrelle oli suotu. Toiveissa iltapäivään ehkä oli hieman enemmän ääntä ja toimintaa, mutta pettymystä tämä elokuva ei iltapäivään tuonut.

Saapa nähdä mihin tämä tarina tästä jatkuu, loppu päivä onkin sitten tullut tutustuttua REW ohjelmaan ja siihen liittyviin videoihin. Asiassa tuli mentyä jopa niin pitkälle, että UMIK-1 miniDSP mikrofoni lähti illalla tilaukseen. Nyt sitten nähdään oikeasti mitä tuo huone ääneltään tällä hetkellä tarjoaa. Mielenkiintoinen viikko edessä.

Clint Eastwood on kuin viini. joka paranee vuosi vuodelta. Earlin roolissa Eastwood on kuin Heikki Kinnunen mielensäpahoittajana, rooli vain istuu miehelle niin täydellisesti, että Eastwoodin esitystä ei voi kutsua edes näyttelemiseksi. Toki tässä tapauksessa pitää myös muistaa, että Eastwood on elokuvan myös tuottanut (niin kuin taitaa olla tuottanut kaikki muutkinviimeisimmät elokuvansa, jolloin roolin rakentaminen itselleen sopivaksi on helpompaa. Eastwoodin elokuvissa mood on jotenkin muutenkin hyvin samankaltainen, vähän kuin sama levy olisi jäänyt päälle ja päälle on vaan vähän liimattu uusia kiiltokuvia. Leffasta tuli hieman fiilis kuin Gran Torinosta, ja kyllä, piti oikein tarkistaa että siitä tosiaan on jo kymmenen vuotta. Aika juoksee ja Clint Eastwood vanhenee tyylikkäästi samaa vauhtia. Elokuvan juoni jäi hieman kevyeksi, toisaalta koko ajan odotti, että jotain tapahtuu, mutta Earlin jäätävä rauhallisuus vei katsojalta kaiken pelon pois. Eihän kukaan voi koskea noin sympaattiseen vanhaan mieheen. Joku olisi voinut kuvitella, että Earlin karatessa jättimäisen huume-erän kanssa joku varmasti syöksyy vaimon kuolin vuoteelle tai viimeistään hautajaisiin (Deja vu hippaleffasta) ja teilaa miehen hengiltä. Mutta eihän niin voinut käydä, pitihän vanhan miehen saada rauhassa hoitaa asiansa ja sen jälkeen jäädä sattumalta kiinni keskellä moottoritietä vain ajamalla ohi jahtaajistaan. Sanotaanko nyt vaikka näin, että vanhaa miestä erittäin hyvin kuvaava herrasmieselokuva.

Viikonloppu jälleen aluillaan ja tällä kertaa aloituksena jotain hieman kevyempää. Kevyempää hömppäkomediaa miettiessä ei ehkä tule ajatelleeksi, että sekin voi olla totta. Siis niin kuin oikeasti totta. Kyllähän Kauheallakin Kankkusellakin varmasti on paljon esikuvia eikä tarvitse varmasti kaukaa kaivaa, mutta kuka nyt omistaa elämänsä hipan pelaamiselle. Katsoessani elokuvan trailerin jo jonkin aikaa sitten odotukset olivat juuri Kauhean Kankkusen luokkaa. Päätöntä sekoilua, jossa saa nauraa koko elokuvan ajan. Nyt kun elokuva oli päätynyt viikon 0.99 leffaksi niin pitihän se sitten katsoa. Vastoin ennakko-odotuksia elokuva ei tarjonnut aivan niin paljon naurettavaa kuin oletin, mutta toisaalta hauskahan tuota pätkää oli illan ratoksi ison karkkipussin kanssa katsella. Mitä pidemmälle elokuva meni niin sitä ihmeellisemmäksi ajatus juonen todenperäisyydestä kasvoi. Toisaalta, oli jäätävään hienoa nähdä kaverusten aitoja pätkiä elokuvan lopussa ja todeta kuinka paljon oikeaa iloa heidän leikkinsä vielä vanhuudessakin tuottaa. Aikuisten oikeasti, olisihan tuollainen aivan mahtava harrastus, tulisi väkisinkin nähtyä vanhoja kavereita useamminkin ja jännitystä elämästä ei varmasti puuttuisi. Olisihan se muutenkin upeaa törmätä vanhoihin kavereihin silloin kun sitä vähiten odottaa. Onhan se nykyään ilman hippaakin.

Tällä kertaa äänet ja kuva ei hirveästi antanut, mutta se ei ollut tarkoituskaan. Leffa tuli katsottua loppujen lopuksi todella hiljaisilla äänillä eikä kuvakaan tuonut mitään suuria elämyksiä. Päivällä piti vielä yrittää niitä aikaisemmin mainitsemiani tweakkauksia kuvaan, eli kävin hakemassa paremman HDMI kaapelin. Valitettavasti uudellakaan kaapelilla ei 60hz HDR kuvaa saanut 4:4:4 krominanssilla toimimaan. Asiaa tosin tuli jonkin verran tutkittua, eikä sitä todennäköisesti tulekaan saamaan. 30hz kuvan 4:4:4 suhteella sain toimiaan, mutta kumpi näistä sitten onkaan parempi?