The Mule

Clint Eastwood on kuin viini. joka paranee vuosi vuodelta. Earlin roolissa Eastwood on kuin Heikki Kinnunen mielensäpahoittajana, rooli vain istuu miehelle niin täydellisesti, että Eastwoodin esitystä ei voi kutsua edes näyttelemiseksi. Toki tässä tapauksessa pitää myös muistaa, että Eastwood on elokuvan myös tuottanut (niin kuin taitaa olla tuottanut kaikki muutkinviimeisimmät elokuvansa, jolloin roolin rakentaminen itselleen sopivaksi on helpompaa. Eastwoodin elokuvissa mood on jotenkin muutenkin hyvin samankaltainen, vähän kuin sama levy olisi jäänyt päälle ja päälle on vaan vähän liimattu uusia kiiltokuvia. Leffasta tuli hieman fiilis kuin Gran Torinosta, ja kyllä, piti oikein tarkistaa että siitä tosiaan on jo kymmenen vuotta. Aika juoksee ja Clint Eastwood vanhenee tyylikkäästi samaa vauhtia. Elokuvan juoni jäi hieman kevyeksi, toisaalta koko ajan odotti, että jotain tapahtuu, mutta Earlin jäätävä rauhallisuus vei katsojalta kaiken pelon pois. Eihän kukaan voi koskea noin sympaattiseen vanhaan mieheen. Joku olisi voinut kuvitella, että Earlin karatessa jättimäisen huume-erän kanssa joku varmasti syöksyy vaimon kuolin vuoteelle tai viimeistään hautajaisiin (Deja vu hippaleffasta) ja teilaa miehen hengiltä. Mutta eihän niin voinut käydä, pitihän vanhan miehen saada rauhassa hoitaa asiansa ja sen jälkeen jäädä sattumalta kiinni keskellä moottoritietä vain ajamalla ohi jahtaajistaan. Sanotaanko nyt vaikka näin, että vanhaa miestä erittäin hyvin kuvaava herrasmieselokuva.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s