Lauantai-ilta ja hömppä jatkuu

Lauantai-iltana jatkui huoneen testailut. Sen verran kuitenkin edellisestä illasta tuli pohdittua, että ajattelin kuitenkin tehdä hieman muutoksia. Ajoin Audyssein säädöt uudelleen bassojen kanssa (viimeksi ilman) läpi, ja tärkeimpänä ajatuksena oli ottaa Dynamic EQ pois käytöstä, koska tuohan on juuri se asetus joka tuo hiljaiseen katseluun lisää bassoa. Tänään mentiin muutenkin todella hiljaa, mutta toisaalta eipä Always Be My Maybe muuta tänään vaatinutkaan. Leffa oli leppoisan hauska. En tiedä oliko tuo leffan juoni nyt sinällään mikään uusi keksintö, mutta toisaalta en nyt juuri vastaavaa lähimenneisyydestäkään muista. Onhan se sinällään kiehtovaa miettiä miten ihminen reagoi nähdessään 15. vuoden takaisen rakkauden, etenkin kun se on ollut jotain muuta kuin ihan hetken ihastus tai seurustelu. Kun seurustelu tuossa iässä nuoruuden ihastuksen kanssa päättyy, johtuu se hyvin usein opiskelujen tai jonkin muun syyn muuttoon johtaneesta syystä. Tähän elokuvaan oli kuitenkin luotu vielä hieman lisää draamaa, sillä, että nuoruuden toilailut eivät päättyneet kovin iloisissa (surullisissa) merkeissä. Hyvin nopeasti se yhteinen sävel kuitenkin tässäkin tapauksessa taas löytyi, tosin paljon jäi mietityttämään tämä amorin rooli. Miksi vanha ystävä asioita näin paljon taustalla juoni vai juoniko edes. Elokuva ei sitä kerro, mutta taitaa olla vanha suola janottanut jo pidemmänkin aikaa.