Pitkään ja hartaasti odotettu kesäloma ja aika jälleen palata leffojen pariin. Viime viikolla leffahuoneen vieressä ollut varastotila piti muuttaa tyttären huoneeksi, joten tekemistä on taas piisannut. Toki kun vanhemmasta tyttärestä tuli seinänaapuri kellariin, niin omien elokuvailtojen jatkumiseksi piti suunnitella hieman äänieristystä. Äänihän ei eristy mihinkään ilman ”täydellistä” eristystä, joten tässä tapauksessa se tarkoitti käytännössä vain pienen valeseinän rakentamista. Seinän rakenteet tuli erotettua ääntäeristävällä materiaalialla kaikesta kiinteästä ja samalla tuli laitettua viisi senttiä villaa myös uuden huoneen puolelle. Bassopää toki edelleen on ongelma ja pysyy, mutta muuten äänen tasoja voi leffahuoneessa edelleen pitää kohtuullisilla voluumeilla myös lasten nukkuessa. Tämä tilanne tosin tarkoittaa sitä, että jatkossa kaikki hiemankaan isompaa voluumia vaativat elokuvat pitää katsoa päiväsaikaan.
Nyt oli muutenkin sellainen fiilis, että jokin rauhallisempikin riittää. Elokuvaksi valikoitui Netflixin puolelta Murha Mysteeri. Tästä levottomasta komeadiasta kuoriutui lopulta idän pikajunamainen arvoitus. Komeadiaksi yllättävänkin positiivinen juoni ja elokuva laittoi kyllä ajatuksen mukavasti kulkemaan. Näissä komedioissa usein ongelmana on juuri se, että elokuva on yritetty tehdä vain koosteeksi hauskoja kohtauksia ilman mitään järkevää juonta. Tämä vuoksi nykyään esim. Adam Sandlerit ovat jääneet vähemmälle katsomiselle. Tällä kertaa Adam Sandlerista jää kuitenkin harmittamaan vain viikset, jotka ovat muuten todella rumat.
Huoneen puolesta ensimmäinen testi jää historiaan positiivisena. Vaikka bassojen toisto välillä nostaakin voluumia pelottavasti (tyttären heräämisen pelko), niin aamullakaan ei tule minkäälaista palautetta että elokuvaa on edes katsottu. Hyvä näin, tästä on hyvä jatkaa testailua.
Leffafriikki 