Itunesin 0,99 listalta löytyi tänään elokuva Camp X-Ray, joka kertoo nuoresta naissotilaasta, joka Afganistanin tai Irakin sijaan sijoitetaankin ”sotaan” Guantanamo Bayn vankileirille. Elokuva ei käsittääkseni perustu mihinkään todelliseen tarinaan, mutta periaatteessa olisi voinut, ainakin monilta osin. Elokuva on hieman pitkävetinen ja menee aikaa ennen kuin leffa varsinaisesti lähtee käyntiin. Kun leffa kuitenkin alkaa todenteolla muodostaa tarinaa ja ”blondin” ja Alin suhde alkaa kehittyä, alkaa elokuvasta tulla hyvinkin mielenkiintoinen. Elokuvassa käsitellään hyvin paljon ihmisen tunteita ja moraalia. Onko jokainen ihminen valmis toimimaan tälläisessä ympäristössä ylipäätään? Mitä ihmiseltä vaaditaan toimiakseen tälläisessä ympäristössä, täyttä kylmyyttä vai sitoutumista? Mitä tälläinen ylipäätään tekee ihmisille, ei vain vangeille, vaan myös heidän vartijoilleen? Paljon hyviä kysymyksiä.

Leffassa Amyllä on selkeästi tarve tehdä jotain hyvää, mutta hän ei taida oikein itsekään olla selvillä siitä, mitä se tarkoittaa. Amy on vahvasti vielä etsimässä itseään ja hänen toimintaansa ohjaa kovasti halu näyttää. Elokuva ei sinällään kerro mitään siitä mistä tämä halu on syntynyt, siihen saattaisi hyvinkin löytyä historiasta perusteluja. Halu näyttää ja saada uskottavuutta ei kuitenkaan aivan kohtaa olosuhteita, ja se ajaa Amyn yhä tiukemmin seinää vasten. Leffa ei myöskään täysin kerro löytääkö Amy lopulta itsensä, mutta Alille se kuitenkin taitaa antaa syyn elää. Hyvin paljon ajatuksia herättävä elokuva elämän syvimmistä kysymyksistä, miksi elää?

Päätin tänään huvikseni myös vaihtaa vaihteeksi Neural:X:n Dolby Surroundiin, mutta tässä elokuvassa nyt pahemmin vertailua ei tarvinnut tehdä. Äänien puolesta hyvin maltillinen leffa, jossa kaikki äänet käytännössä puhetta neljän seinän sisällä. Ajattelin kuitenkin jatkaa tuota testailua ja pitäisi muutenkin hieman tarkemmin selvitellä miten tuo asia toimii, Neural:X kun ei taida aivan täysin toimia kaikilla formaateilla. Kuvanlattu oli varmaa Itunes laatua, ei 4K:ta, mutta erittäin hyvää HD-laatua. Ehdottomasti katsomisen arvoinen leffa etenkin kun tarpeissa oli jotain hieman rauhallisempaa katseltavaa Batmanien välissä.

Tänään muuten sattumalta selvisi myös, että Porvoolaiseen Mikrokulmaan on tulossa uusi kuunteluhuone, joka näyttäisi olevan varustettuna myös Dolby Atmoksella. Mikrokulman pääasiallisena merkkeinä ovat itselleni hieman vähemmälle kuuntelulle jääneitä merkkejä kuten Bowers and Vilkings, Maranz, ja Cambridge Audio. Lisäksi huoneesta löytyy ainakin Genelegin kaiuttimia, joista olen aikaisemmin kuullut todella vakuuttavia demoja. Tämä huone pitää ehdottomasti käydä testaamassa kun se valmistuu.

Tilasin Lion King 3D versiona netistä jo jokin aikaa sitten, mutta leffa on jäänyt odottamaan sopivaa aikaa katsella. Tänään tuo aika koitti, kun kaipasin Batmanien jälkeen vaihteeksi jotain aavistuksen kevyempää ja rauhallisempaa. Olen tätä levyä epäillyt hieman alusta lähtien, sillä leffa tuli hyvin ”bootlegin” omaisessa kehnossa kotelossa, jossa muun muassa lukee, että sisältää sekä 2D että 3D versiot, mutta kotelossa mukana vain yksi levy. Tänään tuo sai hieman lisää vahvistusta, kun itse levy näyttää hyvin halvalta kopiolta, ja pinnassakin vielä lukee Dolby Atmos, vaika levyllä Atmos-raitaa ei olekaan. Ensimmäinen kerta kun olen tälläiseen levyyn netissä törmännyt tietämättäni.

Itse leffan kuvanlaatu kuitenkin on varsin hyvä, ainakin 3D versiona, jona tämän siis halusinkin hankkia. Leffa oon kehuttu 4K versiona todella upeasta kuvasta ja tämä olisi varmasti ollut kiva nähdä tuossakin formaatissa, mutta tällä kertaa arvostin 3D omaisuutta enemmän. Kuvan laatu oli myös 3D:nä erittäin hyvä, ja edelleen on pakko todeta, että käsitykseni 3D elokuvista kotikäytössä on muuttunut täysin sen jälkeen kun esimmäisen kerran oikeaa 3D levyä 4K-tykillä testasin. Nämä ovat todellakin täyttäviä leffoja ja kuvanlaatu ja näyttävyys jotain aivan eri luokkaa näihin vanhoihin puna-viher-laseihin verrattuna. Tykkäsin myös siitä, että vaikka leffa olikin osittain todella tumma, siitäkin huolimatta 3D:nä yksityiskohdat olivat todella tarkkoja ja näyttäviä. Hieno 3D kokemus jälleen kerran.

Äänien kannalta leffa oli muutamaa murahdusta lukuunottamatta aika rauhallista menoa. Mufasan äänet taivaalta olivat todella mageita ja jälleen kerran pitää mainita, että ukkoset ovat tällä hetkellä suosikki effektejäni. Muutenhan leffan äänimaailma perustuu hyvinkin paljon musiikkiin ja siinähän ei leffassa ole mitään valitettavaa. Yllättäen puhutaan jälleen kerran Hans Zimmerin musiikista. Dolby Atmosta tällä levyllä tosiaankaan ei ollut, en tosin tiedä kuinka paljon se sitten olisi ylipäätään tuonut leffaan lisää. Leffassa oli vain englannin kielinen puhe, eikä sisällä myöskään suomitekstejä. Dialogi tosin niin helppoa, että ei tuota varmasti kenellekään vaikeuksia seurata perässä.

Leffan juonessahan ei ollut mitään yllättävää ja taitaa muutenkin olla harvassa ihmiset, jotka eivät ole mitään versiota tästä leffasta nähneet. Itse en muista milloin olen tuon piirretyn version leffasta nähnyt, mutta toki sen olen joskus nuoruudessa nähnyt. Sattuu itseasiassa muuten löytyvän kotoakin, mutta mitään varsinaista intoa sitä ei nyt ole enää katsoa, vaan olin varsin tyytyväinen tähän ”todelliseen” versioon. Ymmärrän hyvin, että näillä uusilla versiolla on paljon tekemistä taloudellisten asioiden kanssa, mutta siitäkin huolimatta voin olla ihan positiivisella mielellä siitä, että näitä vanhoja animaatioita päivitetään nykyaikaan, eikä vain parantamalla kuvanlaatua vaan oikeasti tekemällä jotain ihan uutta. Erittäin näyttävä leffa ja ehdottomasti katsomisen arvoinen.

Ei malttanut sitten kauaa odotella vaan toinenkin osa heti pyörimään. Yön Ritari on suora jatko-osa edelliseen ja tämä ilmestyi elokuvateattereihin vuonna 2008. Meno leffassa hyvin samanlainen kuin ensimmäisessä, ainoana ja erittäin merkittävänä muutoksena Jokerin saapuminen kuviin myös fyysisesti. Ensimmäisen osan lopussahan tuota kevyesti vihjailtiin jo pelikortin muodossa, mutta nyt siis pahis myös fyysisesti mukaan. Ja luonnollisesti kun kyse on Jokerista, niin ensi esiintyminen tietysti myös hyvin näyttävä.

Elokuva on ollut järjettömän kova hitti niin dollareissa kuin arvioissa, eikä vähiten Heath Ledgerin vuoksi. Heath Ledger on kiistatta loistava ja siitä osoituksena myös herran kuoleman jälkeen saama sivuosan Oscar. Mieshän kuoli lääkkeiden yliannostukseen pian elokuvan valmistumisen jälkeen, ja sekin osaltaan on varmasti lisännyt ihmisten kiinnostusta elokuvaan. Vaikka Ledger on roolissaan järjettömän hyvä myös minun mielestäni, niin siitäkin huolimatta minun valintani Jokeriksi on Joaquin Phoenix. Ledger on Jokerin roolissa vakuuttava ja uskottava, mutta Phoenix jotenkin syvällisempi, toki uudessa leffassa kyse onkin vain Jokerista. Se mikä hieman yllätti oli se, että tässä elokuvassa Jokerin taustaa kuvattiin hieman ristiin Joker leffan suhteen.

Leffa on myös juoneltaan erittäin hyvä ja Jokerin jahtaaminen etenee erittäin mielenkiintoisissa merkeissä leffan alusta loppuun. Leffassa mennään juonen suhteen useammassakin tasossa, On Harvey Dentin, Rachelin ja Bruce Waynen kolmiodraamaa, on virkavallan omaa välien selvittelyä ja siinä sivussa vielä ollaan jahtaavinaan Batmania. Ei tarvitse kauaa ihmetellä, että leffan kerännyt laajaa huomiota, sillä onhan kyseessä todella loistava leffa.

Mitä tulee leffan kuvan ja äänen laatuun, kuvasta voidaan todeta, että muutosta edelliseen ei juurikaan ole, vaan kuvan laatu on tummasta maailmasta huolimatta varsin kelvollista. Äänissä ollaan menty jälleen napsun verran parempaa, ja tämä leffa todellakin laittaa huoneen rokkaamaan. Äänimaailma sinällään ei hirveästi eroa edellisestä, mutta äänissä päästään vieläkin aavistuksen dynaamisempaan ja räjähtävämpään tasoon, kirjaimellisesti. Räjähdykset tässä leffassa ovat todella vakuuttavia, ja mikä ennen kaikkea saa hymyn huulille on Batmanin hyvin painavat nyrkiniskut, jotka tuntuvat myös katsojan rinnuksissa asti. Taidanpa muuten laittaa tähän loppuun vielä viimeisimmän REW käyrän viime viikolta, joka osoittaa, kuinka hyvässä kunnossa äänet tällä hetkellä ovat.

Se olisi sitten viimeinen osa jäljellä, ja sitäkään tuskin jaksaa kauaa odottaa. Odotukset tuotakin osaa kohtaan ovat korkealla, ja uskon suunnan edelleen olevan vain parempaan. Tuo leffa on vuodelta 2012, joten äänen ja kuvanlaadun voidaan edelleen odottaa menneen eteenpäin. Leffassa on varmasti myös mukana paljon tunnetta Heath Ledgerin poismenon vuoksi.

Myönnettäköön tähän alkuun, että en ole koskaan ollut mikään kova Batman fani, en tosin missään vaiheessa ole myöskään ollut Batmania vastaan. Jostain syystä Batmanit vaan ovat kiertäneet omat leffahuoneeni vierestä. Eihän nämä leffat mitään aivan uusimpiakaan kyllä ole, joten ehkä silläkin on jotain asian kanssa tekemistä. Tosin, Batman sinällään on kyllä hahmona erittäin tuttu ja Batmaneitakin on tullut seurattua. Suurempi kiinnostus Batmaneita kohtaan nousi jälleen Jokerin jälkeen ja näin ollen tämä Dark Knight Trilogia tuli ehdottomasti nähtävien leffojen listalle syksyllä.

Pitkän aikaa tuli pohdittua formaattia, jossa ne katsoisin, mutta tänään siihenkin pohdintaan saatiin päätös. 4K UHD-levyille netissä hintaa oli aivan liikaa, ja Toristakaan en ollut valmis maksamaan edes kohtuullista hintaa tuosta paketista, joten jäljelle jäi hankkia leffat joko Blueraynä tai digitaalisena. Eilen päädyin katselemaan mitä nuo levyt Itunessissa maksavat, ja kun kyseessä oli 4k versio ja hintaa karvan alle 20 euroa, oli valinta helppo tehdä.

Ensimmäiseksi leffaksi luonnollisesti Batman Begins tulille. Leffa vaikutti alusta lähtien täysin tuntemattomalta, joten todennäköisesti tätä elokuvaa en ole koskaan nähnyt. Tämä varmaan osaltaan selittää, miksi yhteys Batmaneihin on jäänyt aavistuksen ohueksi. Leffa nimittäin oli äärimmäisen hyvä, ja loi loistavan kuvan siihen miten kaikki on saanut alkunsa. En suosittele kenellekään kahta seuraavaa ennen kuin tämä jakso on nähnyt, niin paljon se antaa katsojalle taustaa siitä mistä Batman on alkunsa saanut. Jokeriin tällä ei sinällään ollut mitään merkitystä, sillä Batmaniahan ei Jokerissa mainita lainkaan. Tosin, on hyvin mielenkiintoista katsoa kaksi seuraavaa osaa, jossa Jokeri sitten saapuu kuviin mukaan ja miten se vaikuttaa siihen, missä järjestyksessä näitä tänä päivänä kannattaisi katsoa.

Leffa oli hyvä, ja sen näyttelijäkaarti varsin nimekäs. Christian Bale luonnollisesti loistaa Batmanin roolissa, mutta muukin kaarti on erittäin vakuuttavaa. Morgan Freeman on loistava, samoin kuin Michael Cane. Eikä kyse ole pelkästään nimekkäistä esiintyjistä (näin jälkikäteen), vaan näyttelijätyö on erittäin luontaista ja vakuuttavaa. Näyttelijät on roolitettu hyvin ja kaikki on omissa rooleissaan kohdillaan.

Itunesista tämä sarja tosiaan löytyy siis 4K:na ja kuvan laatu on varsin hyvää, tosin elokuvan ikä jonkin verran luonnollisesti näkyy vaikka leffa ei sen vanhempi olekaan kuin vuodelta 2005. Äänet ovat erittäin vakuuttavat vaikka ovatkin vain 5.1 tasolla. Neural:x on jälleen erittäin hyvä lisä, vaikka se ei tähän leffaan mitään niin ilmiömäistä tuokaan kuin jossain muussa leffassa on kuultu. Batmobiilin ajelu on erittäin vakuuttavaa ja tuntuu tuoleissa asti. Tuota ääntä voisi kuunnella vaikka kuinka paljon. Leffassa tosin on monta muutakin äänellisesti erittäin hyvää kohtaa ja leffa ylipäätään on aika ”leffateatterimainen” äänikentältään. Ei yllätys, että tykkään, jos äänien takana on Hans Zimmer, jota muuten pääsen viikon päästä livenä kuuntelemaan Hartwall Arenalle (ilman Hans Zimmeriä itseään).

Kyseessä siis erittäin hyvä alku tälle saagalle ja ehdottomasti oli odottamisen arvoinen aloitus. Tässäkään leffassa en varsinaisesti jää kaipaamaan UHD-levyjä, vaan leffa toimii Itunes versiona erittäin hyvin. Itunesia voisi muutenkin alkaa käyttää enemmän, sen verran hyvää materiaalia sieltä saa joka kerta.

Tästä leffasta nyt varmaan pitäisi kirjoittaa taas jotain ylistävää, mutta kuin ei vaan millään pysty. Pahoittelut jo etukäteen kaikille, jotka odottavat tästä kirjoituksesta jotain hyvää. Ei voi mitään, mutta ei vaan uponnut minuun, suorastaan kovin huono leffa minun makuuni näin sunnuntai-iltana. Mistähän sitä aloittaisi.

No, jos aloitetaan Adam Sandlerista. Erittäin halpa kopio Al Pacinosta, monellakin tapaa. Miehen koko habitus tässä elokuvassa muistutti enemmän Pacinoa kuin Sandleria, mutta valitettavasti muuten Pascinon tasolle mies ei sitten päässytkään. Adam Sandler on minulle koomikko, ja sellaisena pysyy. Naama vaan ei osu näin vakavaan rooliin, ja uskon, että tämä leffa olisi voinut olla hyvinkin erilainen, jos päähenkilönä olisi ollut joku muu. Ei välttämättä edes siis Pacino, vaan tässä olisi hyvin voinut olla joku tuntemattomampikin nimi, ei näin tunnettu naama. En myöskään tykännyt elokuvan jatkuvasta huutamisesta, vaikkakaan se ei ehkä niinkään ollut Sandlerin omaa syytä, vaan kirjoitetun roolin. Enkä väitä lainkaan, että näin ei olisi pitänyt olla, voin enemmän kuin hyvin kuvitella elokuvan tapahtumien tapahtuneen elävässä elämässä tasan tarkkaan juuri näin, mistä ikinä leffa sitten onkaan innostuksensa saanut.

Näyttelijöissä olisi muutenkin ollut toivomisen varaa. Näin koripalloihmisenä Kevin Garnet oli mielenkiintoista nähdä valkokankaalla, parasta tosin se, että mies näytteli omaa itseään. Itselleni Garnettia olisi ollut aika vaikea kuvitella elokuvaan muuten, mutta tässä roolissa mies toki oli todella hyvä, ja rooli muutenkin hyvin sidottuna elokuvan juoneen, ei vain rooli, jolla nimi saadaan julisteeseen. Myös Julia Fox vakuutti omassa roolissaan. No, sainpahan tähänkin kirjoitukseen edes jotain positiivista.

Seuraavaksi onkin sitten hyvä jatkaa pettymyksillä. Netflix, miksi teet tämän minulle?? Jälleen kerran Netflixin Atmos-raita aivan täyttä kuraa. Alkaa oikeasti jo suututtamaan. En tiedä onko laitteissani jotain vikaa, mutta Itunesin Atmos leffat toimii täysin moitteitta, samoin Netflixin kaikki muut elokuvat. Atmos leffat kuitenkin järjestään tuhoavat koko katselunautinnon heittelemällä etuosaston ääniä ympäri huonetta, lähinnä Atmos-kaiuttimiin. Todella raivostuttavaa ja tuhoaa koko nautinnon leffasta. Muutenkin leffan äänissä ei ollut mitään positiivista mainittavaa, äänet suorastaan surkeat, ainakin siltä ne minun huoneessani tänään kuulostivat.

Kuvanlaadusta taitaa olla turha mainita, sekin jälleen ”perinteistä” Netflixin lumisadetta. Leffa oli Dolby vision, joten jonkinlaista laatua olisi tältä elokuvalta odottanut. Leffan tai Netflixin ongelma, mutta hyvää kuvanlaatua tästä leffasta ei tänään saanut. Mielenkiintoista mistä tämä voi johtua, kaistan leveys kuitenkaan ei pitäisi olla syynä, sen verran hyvin kaikki toimii Itunes kanssa. Mietin itseasiassa jopa sitä, että testaisin Netflixiä seuraavaksi Panasonicin kautta, voisikohan sitä kautta saada irti jotain parempaa.

Kaiken kaikkiaan leffa siis oli tänään iso pettymys, kyllähän tämä leffa silti varmasti kannattaa tsekata, uskon, että monelle leffafanille tämä kyllä uppoaa.

Eipä siinä sitten kauaa mennyt, kaikki neljä Bondia neljässä päivässä, mutta miksipä ei, hyvää viihdettä toki. Neljäs Daniel Graig version Bondista, jatkoi löyhästi siitä mihin viimeksi jäätiin, mutta aivan täysin ei tämän leffan juoni kuitenkaan vakuuttanut. Ehdottomasti tykkäsin enemmän Skyfall:ista kuin tästä. Olihan tämäkin hyvä, mutta jotain siitä jäi kuitenkin puuttumaan. En tiedä voisiko sanoa, että juoni oli jotenkin hieman liian simppeli ja ennalta arvattava, ei niinkään mitään yllättävää. Leffan juoni tässäkin leffassa oli osittain mielessä, mutta tämänkin leffan katsontakerrat taitavat tämän päivän jälkeen olla vain luvussa kaksi.

Äänien osalta palattiin hieman samaan mitä oli Quantum of Solasessa, eli jatkuvaa kovaa meteliä, mutta ei niinkään tarkkuutta ja selkeyttä. Toimintaa riitti enemmän kuin tarpeeksi, mutta niistä ei saanut niin paljon irti, kun äänet olivat niin häiritseviä, verrattuna esim Skyfall:iin. Yleisellä tasolla äänet olivat menneet kyllä jonkin verran eteenpäin, mutta mikä erityisesti jäi aavistuksen harmittamaan oli uusien takasurroundien rooli, joka tässä leffassa ei ollut järin suuri.

Atmos demolla ne kuulostavat eilen aivan järjettömän hyvältä, ja etenkin se mikä Porvoon uudessa Biorex salissakin jouluna kuulosti magealta oli äänen liikkuminen takana ja sivulla kaiuttimesta toiseen Amaze demon aikana. Tämä kuitenkin loisti täysin poissaolollaan R-15M kaiuttimilla, ja syy, miksi näitä RP-250S tuli edes haaveiltua. Nyt takasurroundit eivät ole enää kulmassa katonrajassa, vaan palasivat samoille sijoilleen vanhojen Bipolien eli Monitor Audio RSFX:n paikalle. Tämä on ehdottomasti parempi ratkaisu ja paransi äänen sijaintia todella paljon. Odotukset siis olivat tänään todella korkealla Spectren suhteen. Spectressä erityisesti kuitenkin yksi kohtaus jäi mieleen, eli kohtaus, leffan alussa, jossa Bond pyörii helikopterin kanssa ympyrää ihmisjoukon yllä. Ikinä ei ole vielä huoneen takaosasto toiminut näin täydellisesti yhteen, helikopteri todellakin pyöri ympäri huonetta. Tätä on todellakin odotettu eikä tarvitse tämän jälkeen enää kyseenalaistaa surroundien roolia leffahuoneessa, ne todellakin merkitsevät enemmän kuin uskoinkaan.

Mitä Bondeista siis jäi käteen? Näitä todellakin voi katsoa uudelleenkin, aina jos toimintaa on kaipuu. Leffat olivat kivoja katsoa, vaikkakin äänet eivät olleen aivan niin ultimaattisen hyviä kuin oli oletus. Missä on Atmos ja DTS:X näistä, kysynpähän vaan? Kuvanlaatu puolestaan parissa ensimmäisessä olisi voinut olla aavistuksen parempi jos kyseessä olisi ollut 4K-levyt, kahdessa viimeisessä en jäänyt kaipaamaan. Daniel Craic on Bondina aivan kurko, mutta viimeisessä osassa Judi Denchiä todellakin oli iso iso ikävä, Ralph Fiennes ei todellakaan ole vakuuttanut ainakaan minua. Tähän tosin todettakoon, että vastaavasti taas Q:n päivittäminen Ben Whishawiin on ollut todella onnistunut veto. Nämä kyllä kannatti katsoa uudelleen!

Kolmas osa Daniel Graig Bond-sarjaa takana ja meno senkun kiihtyy. Tämänkin leffa menee hyvin samoissa fiiliksissä kuin kaksi edellistä, eli nähnyt on aivan varmasti, mutta olisiko jopa mahdollista, että olisi jäänyt jopa yhteen kertaan ensi-illassa leffa teatterissa. En oikein vieläkään ymmärrä miksi näitä ei ole aikaisemmin tullut kotona katsottua, sen verran hyvä meno näissä on ja olen todellakin tykännyt näitä katsoa. Etenkin tämä viimeinen Skyfall, ehdottomasti tähän mennessä paras näistä kolmesta niin leffana kuin äänien ja kuvan puolesta.

Nyt alkaa kuvan puolesta selkeästi huomaamaan, että ollaan tultu ajassa jo vuoteen 2012. Kuva on koko elokuvan osalta erittäin selkeää ja kirkasta. Kaikki rakeisuus on poissa, vaikka ei vielä tietysti puhutakkaan 4k-laadusta. Tämä on juuri sitä ns. minulle riittävää kuvanlaatua, joka saa miettimään asioita paljon halvempi Blueray vs UHD. Elokuvan kuvat ja maisemat olivat muutenkin todella hienoja, toki Bondeissa muutenkin tulee aina nähtyä paljon hienoja maisemia ympräri maailmaa. Verrattuna kuitenkin kahteen edelliseen, kuvan laatu yleisesti oli aivan toista luokkaa, etenkin tummissa ja pimeissä kohtauksissa.

Myös äänen laadussa otettiin leffassa isoja harppauksia verrattuna kahteen edelliseen. Itseasiassa tämän leffan äänet moneltakin kantilta olivat todella hyvää luokkaa, vaikka raita edelleenkin jostain syystä vain 5.1. Surround kaiuttimia käytettiin loistavasti, ja jälleen kerran Neural:x teki 5.1 järjestelmästä jotain aivan käsittämätöntä. Hienoimpana yksittäisenä kohtauksena taivaalla kuuluneet ilotulitukset, jotka todellakin kuulostivat puhtaasti ylhäältä tulevilta. Leffan ääniraita oli todella paljon dynaamisempi kuin kaksi edellistä, etenkin se tarkkuus mitä kaipasin edellisessä oli tässä aivan uudella tasolla. Musiikkia oli edelleen paljon, mutta nyt musiikin seasta myös muuta äänet nousivat avain uudella tavalla esiin. Jos eilen otti hieman kovaa korville, tänään taas paljon nautinnollisempaa ja vaivattomampaa kuunneltavaa. Mietin vakavasti voiko tätä laittaa jopa top-listalle, lähellä kuitenkin ollaan. Sanotaanko ehkä näin, että ainakin ehkäpä paras 5.1 leffa äänien puolesta, jonka olen katsonut.

Eilen tuli myös yllättäen Torissa myyntiin pari Klipsch RP-250S kaiuttimia. Hetken aikaa jouduin myyjän kanssa viestittelemään edes takaisin, mutta kyllä ne vaan kovasti kiinnostivat. En tiedä paljonko näitä käytettyinä liikkuu, mutta jotenkin sellainen fiilis, että ei hirveästi. Ne edellisetkin, jotka ostin, pyörivät myynnissä aika pitkään. Sain kuitenkin niistä varsin hyvän tarjouksen, joten päätin tarttua tilaisuuteen. Huomenna sitten uuden surroundit taakse ja sen jälkeen koko base layer on samaa RP-sarjaa. Olen ollut erittäin tyytyväinen näihin 250S kaiuttimiin, ja pakko se nyt vaan on todeta, että vaikka R-15m ovat erittäin hyvät kaiuttimet, niin odotukset toiselle parille RP-250S:siä on aika kovat. Jos tähän mennessä Bondit ovat olleet 5.1, niin viimeinen osa onkin sitten jo 7.1, joten tähän väliin tuo päivitys sopii kuin nenä päähän. Ehkä se viimeinen on vaan pakko heti putkeen katsoa, Huhtikuussa sitten leffaan.

Jänniä juttu taas. Olen tämän leffa aivan varmasti nähnyt ennenkin, vähintäänkin elokuvateatterissa. Tämä osahan on oikeastaan jatko-osa edelliseen, valmistunut vain kaksi vuotta edellisen jälkeen vuonna 2008. Leffan alusta pitkään on hyvin mustaa, muistan jotain yksittäisiä kohtauksia, mutta kokonaisuus ei ole yhtään muistissa. Sitten taas toisaalta kun mennään kohti loppua, hotellikohtaus on vastaavasti taas sellainen, jonka muistaa lähes vuorosanojen tarkkuudella ulkoa. En oikein osaa sanoa mistä tämä johtuu, mutta varmaankin osaltaan tarkoittaa, että leffaa ei ole ainakaan montaa kertaa tullut nähtyä.

Leffa on varsin hyvä, tosin välillä vauhtia jo niin paljon, ettei meinaa kärryillä pysyä. Näissä uusissa Bondeissa on myös hieman sitä, että leffa on pelkää jatkuvaa toimintaa, joka kulman takana joku yllättävä tyyppi yrittää tappaa. Välillä ehkä jopa toivoisin aavistuksen rauhallisempaa menoa, mutta ehkä se ei silloin olisi Bondi. Tämä jatkuva tykitys tuntuu erityisesti korvissa, korvat eivät pahemmin lepoa tässäkään leffassa saa, vaan musiikki pauhaa jatkuvalla syötöllä. Varmasti osa Bondien ideaa, mutta toisaalta välillä myös tuntuu, että paljon muita ääniä hukkuu tuon sumuverhon alle. Äänet siis ihan fine, mutta ei todellakaan mitään viiden tähden luokkaa tässä.

Kuvanlaatu tulee edelleen tässäkin hieman jäljessä, eli kuva on osittain aika epätarkkaa ja rakeista. Suurelta osin kuva on kuitenkin varsin hyvää, tosin tänään alkoi myös hieman ärsyttämään. Olen nimittäin tätä settiä jo jonkin aikaa etsinyt, ja nyt kuin sen vihdoin löysin, niin eikähän joku sitä sitten välittömästi kauppaa 4k-versiona myös torissa. No, pyynti tuosta 40 euroa, joten sillä olisin sen ehkä hankkinut, toki nyt en enää siitä tuota maksa kun kaksi leffoistakin on jo katsottu. Olisikohan taas jotain muuta välissä.

Tänään muuten yllätti myös posti, eli postista tuli Space Station IMAX Enhanced dokumentti. Odotan innolla, että pääsen tuon ajan kanssa katsomaan, pakkohan sitä tosin oli tänään jo vähän testata. Kirjoittelen siitä paremmin kun se on kokonaan katsottu.

Ensimmäinen erä Daniel Craigin Bond kokoelmasta takana ja erittäin hyvät fiilikset tästä. Ensinnäkin mietin tätä Casino Royalea todella pitkään, sillä tämä leffa löytyi jo valmiiksi hyllystä ja mietin, että milloinkahan olen tämän viimeksi nähnyt, kannattaako tätä edes katsoa vai mennä suoraan seuraavaan. No todellakin kannatti, toki muistin osan leffan juonesta, mutta paljon tuntui myös unohtuneen. En muista milloin olen tämän viimeksi nähnyt, mutta siitä on pakko olla jo jonkin verran kyllä aikaa.

Hankkiessani tätä elokuvaa pohdin kuvanlaadun eroa vastaavaan UHD-levyyn. Kuvanlaatu oli tässä leffassa ajoittain aika heikkoa ja rakeista, mutta häiritsikö se varsinaisesti leffakokemusta, ei. Olisiko parempi kuvanlaatu ollut 35 euron lisäsijoituksen arvoista, enpä usko. Toisaalta tätä asiaa pitää vielä tutkia hieman lisää. Eihän tämä siis ollut lähelläkään Jokerin luokkaa kuvanlaadultaan, mutta mietin enemmänkin sitä, että kuinka paljon eroa on suhteessa toiseen yhtä vanhaan elokuvaan, tämäkin Bondi kuitenkin jo vuodelta 2006. Eli toisin sanoen, oliko kuvanlaadun heikkous enemmän elokuvan alkuperään liittyvää vai olisiko sitä saatu parannettua niin merkittävästi UHD restoroinnissa. Hyvässä muistissa kuitenkin on esimerkiksi nuo Jack Ryan leffat, jossa kuvanlaatu ei täysin priimaa ollut edes 4k levyllä. Tätä asiaa itseasiassa voisi joskus testailla enemmänkin, Jason Bournen ensimmäisestä osasta nimittäin löytyy molemmat, sekä Blueray että UHD versiot hyllystä.

Leffan ääniraita oli varsin hyvää tasoa, enkä usko, että siihen tosiaan olisi tuo UHD-levy paljon muutosta tuonut. Toki ollaan vuodessa 2006, joten 5.1 äänillä mennään, eikä edes Neural:x tällä kertaa aivan kattoon tätä nostanut. En tosin tiedä oliko tarvettakaan, äänimaailma toimi erittäin hyvin ja voisi sanoa, että äänet olivat taattua Bond-laatua. Lisäksi, jos puhuin tunnareista Bournen ja Mission Impossiblen aikana, niin eipä Bonditkaan siinä jää yhtään jälkeen, musiikista se tunnistaa, loistavaa materiaalia.

Bondien tarina on hyvin maskuliinen, alfauros, kauniita naisia ja autoja, sillä pääsee jo pitkälle. Siinä mielessä tämäkään leffa ei tee poikkeusta, ei tarvitse Bondin öitänsä yksin viettää, ja toisaalta, eipä kyllä saman naisenkaan kanssa montaa yötä. Siinä missä voidaan tuosta maskuliinisesta uroksesta mennä kauas historiaan, niin ”nykypäivän” Bondeista minulle Daniel Craig on kyllä yksi ja ainoa oikea Bond. Jo tässä Graigin ensimmäisessä Bondissa miehen roolityö on niin vakuuttava, että joku voisi jopa miettiä, että onko koko Bondia kukaan ennen edes näytellyt. Näin varmasti monelle nyky nuorisossa saattaa myös olla. Edellinen Bondi Pierce Brosnan varmasti hoisi oman osansa aivan yhtä kunnialla ja muistan, että Graigin tullessa Bondiksi epäiltiin täysin samaa, voiko kukaan näin suuria saappaita enää täyttää. Hyvin mies kuitenkin onnistui, heti ekasta elokuvasta lähtien. Ja by the way, Judi Dench on M:n roolissa aivan voittamaton!

On muuten jännä miettiä, että näitä Mission Impossible ja muuta on tullut usein katsottua uudelleen, mutta jostain syystä Bondeja ei. Onko siihen sitten syynä pienoinen yltäkylläisyys siihen, että Bondit pyörivät jatkuvasti teeveessä uusintoina, mutta toisaalta, eihän siellä kuitenkaan pyöri nämä uusimmat. Nämä neljä leffaa pitää nyt ehdottomasti katsoa uudelleen ennen kuin keväällä uusin Bondi saapuu teattereihin. Ja tuo uusin tekele tietysti tulee mennä katsomaan leffateatteriin, sitä ei malta jäädä odottamaan kotiin, vaikkakin kotonakin se tulee ehdottomasti katsottua sitten uudelleen.

Naapuri tuli tänään kylään ja halusi katsoa Jokerin. Ei ollut vielä nähnyt leffassa, joten hänelle ensimmäinen ja itselleni toinen kerta. Ei tarvinnut paljon kuitenkaan miettiä, katsoin leffan erittäin mielelläni uudelleen ja voisin katsoa vielä kolmannenkin kerran. Ajatukset leffasta eivät ensi kerrasta mihinkään muuttuneet, edelleen kyseessä todella huikea leffa, ja kuten ensimmäisen kerran jälkeen arvioin, leffa, jonka voi rehellisesti katsoa useammankin kerran.

Se mistä tykkäsin paljon ja itse asiassa myös ajatuksena mielenkiintoinen oli se, että toisella katselukerralla sain leffaan vielä paljon syvemmän tuntuman. Monta asiaa aukesi vieläkin paremmin ja kaikki elokuvassa loksahti vieläkin paremmin paikoilleen. Leffa todellakin on mestariteos, jossa asioita on ihan oikeasti ajateltu loppuun. Toki, en tiedä kuinka paljon asiaan vaikutti se, että elokuvassa ei ollut suomitekstitystä, joten joidenkin asioiden hahmottaminen on siitäkin johtuen saattanut jäädä ohuemmalle. Mietin leffan jälkeen joka tapauksessa paljon sitä, että kuinka paljon muista leffoista saisi enemmän irti katsomalla niitä nopeasti uudelleen. Outo ajatus, mutta ajatus tämäkin.

Leffan äänet olivat edelleen todella hyvät, tällä kertaa tosin olin apukuskin penkillä. Sikäli hyvä, että tuli testattua huoneen äänimaailma nyt myös viereiseltä paikalta kuin missä normaalisti istun. Lopputulemana se, että huoneen asetukset ovat nyt aika hyvin balanssissa, vaikka huone onkin kalibroitu yhdelle tuolille.

Mietin tuossa viime viikolla, että mitä leffasarjaa seuraavaksi lähtisin katsomaan ja ainakin osaltaan tuo asia on nyt ratkaistu. Kävin tuossa eilen taas etsimässä Jumbon marketeista katsottavaa, ja itseasiassa Jumbon Prisma onkin osoittautunut varsin hyväksi paikaksi. Viimeksi sielä löytyi mm. Mission Impossible kokoelma ja Ice Age vastaava. Tällä kertaa löysin hyllystä aikaisemmin jo etsimäni Daniel Craig Bond kokoelman sekä Blueray että UHD versioina. UHD version hinta 50 euroa, vieressä Blueray version 16 euroa. Tiesin jo valmiiksi että en ole missään tapauksessa valmis sijoittamaan tuohon 50 euroa, mutta silti mietin asiaa pitkään. Lopulta kuitenkin totesin, että itselleni kuitenkin äänet ovat leffoissa se isompi juttu, ja näissäkin molemmissa äänet ovat aivan samat riippumasta formaatista. Lisäksi olen nyt tuon Panasonicin UHD-soittimen kanssa huomannut, että soitin tekee todella hyvää jälkeä kuvan kanssa myös Blueray formaattien kanssa. Päädyin siis lopulta hankkimaan kokoelman blueray:nä ja nyt sitten testaillaan niitä seuraavaksi. Jos tämä kokoelma on blueray versiona hyvä, todennäköisesti tulen hankkimaan seuraavaksi Dark Knight trilogian, samoin Blueray-versiona, joissa hintaero jotakuinkin samaa luokkaa.