Eilen oli vuorossa taas hieman leffaa muksujen kanssa, ja tällä kertaa leffaa etsittiin hieman pidempään. Yhtenä isona syynä tähän oli se, että yllättäen esim. uutta Mulan leffaa ei löytynyt Disney Plus sovelluksesta lainkaan suomipuheella. Pari muutakin leffaa piti tsekata läpi, mutta esim Free Willy leffaan suomipuhetta ei ole saatu vieläkään, vaikka asetukset jopa sellaista väittää. Free Willy on ehdottomasti yksi niitä oman nuoruuden leffoja, jonka haluaisin lapsille esitellä.

Lopulta sitten päädyimme Frozen kaksi leffaan, jonka muksut olivat ennen nähneet, mutta itselläni edelleen katsomatta. Totuuden nimissä taitaa itseasiassa olla edelleen myös ensimmäinenkin näkemättä, mutta eipä siinä, en nyt koe että mitään olen menettänyt, vaikka nämä luonnollisesti ns. isoja leffoja ovatkin. Ja siitä puheenollen siis, vaikka leffa oli ihan kiva katsoa, niin ei tästä mitään suosikkiani animoitujen leffojen osalta tullut. Leffan juonessa ei ollut mitään sellaista, jota ei ehkä olisi osannut arvata tai mikä olisi yllättänyt. Elsan hahmo luonnollisesti kiehtoo pieniä tyttöjä suuresti, mutta itselleni hänestä ei tullut suosikkia.

Äänien osalta leffa oli hyvä, ihan niin kuin animaatiot niin usein ovat. Uusin kaiuttimien laatu vakuuttaa tämänkin jälkeen erittäin paljon, ja kun vanhemmalta lapselta leffan jälkeen kysyin, että miltä uudet kaiuttimet kuulostivat, hän ei osannut vastaustaan sen paremmin eritellä, mutta sanoi kuitenkin että paremmilta kuin ennen. Toki itselle pieni harmitus tälläkin kertaa oli se, että alkuperäinen raita on Atmos, mutta tässä luonnollisesti ja valitettavasti taas vain 5.1 äänet suomipuheella.

Tätä hetkeä onkin sitten odotettu pitkään, tarkkaan ottaen vähintäänkin siitä lähtien kun Elusivet olivat tilattu ja odottamisen aika oli alkanut. Nyt ne kuitenkin ovat valmiit, kalibroidut ja aika laittaa ensimmäinen leffa ruudulle. Ensimmäiseksi leffaksi valikoitui Army of Thievs Netflixin ihmeellisestä maailmasta. Netflix, palvelu joka minun piti jo laittaa tästä kuusta lähtien tauolle, mutta muistutus kalenterista oli kadonnut johonkin. Tänään sitten meni lasku, ja vaikka se edelleen tuntuu pahalta, niin antaa nyt mennä. Ehkä tähän kuitenkin joku syykin on, että muut palvelut ovat sen verran halvempia, tänäänkin kävin kaikki läpi, mutta Netflixiin silti tuli päädyttyä. Joo, esim. Apple TV plussassa oli jälleen uusi (Tom Hanks leffa) katsottavaksi, mutta uusien leffojen tahti on kuitenkin aika verkkainen. Samoin kaikissa muissakin palveluissa. Ja BTW, myös viimeinen rahapaja oli sinne juuri tullut, samoin kohta tulee Ozark jne, joten kyllähän tuota Netflixiä edelleen tarvitaan.

Tänään siis kuitenkin vuorossa oli Army of Thievs leffa, joka vaikutti jo lähtökohtaisesti ja intron perusteella juuri minun leffalta, ja sellainen se kyllä olikin. Leffa oli Atmosta, mutta leffana ei ehkä nyt ihan parasta uusien etukaiuttimien testaamiseen, eli vaikka leffassa oli jonkin verran ihan hyvääkin toimintaa, niin ei tämä nyt mikään ihan sellainen toimintaleffa kuitenkaan ollut, missä kaiuttimet olisivat ihan oikeuksiinsa päässeet. Muutamia hyviä havaintoja on kuitenkin jo tullut tehtyä.

Isoin ja ei ehkä niin odotettu asia minkä olen selkeästi huomannut on se, että muiden kaiuttimien laatu on tässä parantunut huimasti. Jos ennen etukaiuttimista tuli niin paljon ”ääntä” että ääni on huoneessa ollut paljon täydempi, niin tilaan on tullut enemmän avaruutta ja tarkkuutta. Etukaiuttimien ja takaosaston väliin on tullut hyvällä tavalla tilaa ja ääni kuulostaa paljon jotenkin tarkemmalta. Huomaa kyllä että edestä löytyy aivan riittävästi potkua, ja vaikka volyymiä lisää, niin silti ääni ei tunnu tippaakaan painostavalta, vaan hyvän äänen taso vaan nousee. Ei sinällään, kyllähän tässä on huomannut, että myös vanhat Klipschit ovat olleet todella laadukkaat ja hyvät kaiuttimet, ilman DIY ajatusta niitä ei todellakaan olisi tarvinnut vaihtaa ja hinta-laatu suhteeltaan ne ovat olleen aivan sairaan hyvät.

Vaikka ääni on todella tarkka ja laadukas, niin kyllähän sen huomaa, että näistä löytyy myöskin potkua. Tässä leffassa se ei niinkään noussut niin paljon esiin, mutta esim. John Wick tällä setillä täytyy jossain vaiheessa ehdottomasti kaivaa taas esiin. Luulen, että kunnon laukaukset näillä tuntuu aika kivalta. Yksi mitä erityisesti näiden kanssa odotin paljon oli puheäänet, ne kuulostavat todella selkeiltä ja hyvältä, ja jotenkin sellainen elokuvamaisuus on kyllä kasvanut, ja sitä odotin todella paljon. Yksi asia mistä ei vielä ole ollut täällä puhetta on ensitestailut Elusivillä, kaikki kuulosti alkuun ihan kivalta, mutta sen jälkeen kun laitoin hieman Suvi Teräsniskaa soimaan, leuka kirjaimellisesti loksahti auki, näin hyvältä ei mikään musiikki ole ennen huoneessa kuulostanut, kuulin kirjaimellisesti jotain ihan uutta.

Loppuun vielä muutama sana projektista. Eli maalia on nyt saatu tosiaan pintaan ja kaiuttimet takaisin ruudun taakse. Pintaan tuli ensin laitettua valkoista Otexia, jonka todellakin pitäisi pinnassa pysyä. Yksi kerros sitä sai riittää, enkä usko että toisesta olisi ollut mitään hyötyäkään. Varsinaisen maalin päätin ostaa hieman jopa yllättäen Claes Ohlssonilta, mutta puolikiiltävä Elegant Black maali osoittautui edulliseksi, mutta täydelliseksi maaliksi näihin. Kaiuttimista tuli lopulta juuri sellaisen väriset kuin olin toivonut, loistava ja onnistunut valinta, vaikka pinta ei itselleni juurikaan merkitse, kunhan ne ovat musta. Nämä nimittäin eivät taida minulla ikinä tuolta piilosta pois tulla, ja jos tulee, niin sitten niille voi tehdä silloin jotain.

Kaiuttimet laitoin suoraan vanhojen paikalle. Torvet jäivät aavistuksen korkealle, mutta päätin olla muokkaamatta tässä vaiheessa etuseinää ja tilttasin kaiuttimia vain takapuolelta parisenttiä ylöspäin. Näin ollen torvien pitäisi kyllä olla aika kohdillaan, vaikka muuten kaiuttimet aavistuksen korkealla ovatkin. Ensi testaukset Rew ohjelmalla, jolloin valitettavasti huomasin keskellä olevan jotain vikaa ja yläpää ei toistunut sieltä lainkaan. Ei muuta kuin kaiutin auki ja ongelmaa selvittämään. Onneksi tällä kertaa apu löytyi nopeasti, eli vaikka koko crossover piti kaivaa kaiuttimesta ulos, niin ainostaan yhden osan johtojen vääntelyllä selvittiin, eli ne olivat päältä oikosulussa. Onneksi näin, jos esim elementti olisi ollut rikki, olisi se ollut hieman isompi ongelma.

Myös rakentamassani masking systeemissä oli pientä vikaa, jotenkin sekin tuli nyt korjattua, ja sen jälkeen scriini takaisin kiinni ja testaamaan. Kyllä nyt taas kelpaa testailla, vaikka toki tämä homma on kuin keittiöremontti, kun yhden tekee niin muut jo talossa näyttää vanhalta, eli jossain vaiheessa varmasti muutkin kaiuttimet vielä tullaan tekemään uusiksi DIY. Ai niin, ja se leffakin oli tänään aika hyvä, tykkäsin ja suosittelen!

Onpas ollut viimeaikoina sen verran kiirettä ilmassa, että blogia ei ole ehtinyt päivittämään, mutta toisaalta, myöskään leffoja ei ole juurikaan ehtinyt katsomaan. Yksi joka kuitenkin tuossa tuli katsottua oli Netflixin historian kalleimmaksi tituleerattu Red Notice. Näyttelijäkaarti on varsin tuttua, Dwayne Johnsson, Ryan Renolds Ja Gal Gadot. Eipä siis ihmekkään että leffalle on tullut hintaa, ja nimenomaan näiden tähtien tilipussin on veikattu olevan suurin syy asiaan, etenkin kun näyttelijät löytyvät parhaillaan parhaiten palkattujen näyttelijöiden listan alkupäästä.

Ennen leffan katsomista, piti muutama ajatus leffasta käydä googlettamassa, ja ehkä parhaimmat suositukset (minulle) antoi hesari joka kuvaili leffaa Bondin, National Tresuren, Indiana Jonesin, Muumio ja Oceans leffojen risteytykseksi. Jos yhtään olet tätä blogia aikaisemmin lukenut, niin tiedät jo tässä vaiheessa, että tämä leffa oli pakko katsoa. Asiaa ei haitannut yhtään myöskään se, että leffahan oli Atmos ja muutenkin varsin omaan makuun sopiva asetelma.

Leffa ei ollut timantti, mutta erinomainen joka tapauksessa. Olen varmaan sanonut ennenkin, että vaikka Dwayne Johnsson on loistava näyttelijä, niin silti tietyt maneerit saavat herran näyttämään roolissa kuin roolissa aivan samalta. Niin tässäkin, jotenkin ne tietyt asiat kuten ulkomuoto, ääni ja olemus saavat kaikki roolit tuntumaan samalta hahmolta. Ei ole varmasti helppoa kun on hyvällä tavalla noin erottuva ja erilainen hahmo. Juoni oli hyvä, aavistuksen ennalta-arvattava, mutta ei kuitenkaan niin paljon kuin olisi voinut olla. Paljon hyviä käänteitä ja mielenkiintoinen juoni alusta loppuun.

Myös äänet olivat hyvät, ja jotenkin tuntuu, että Netflix nostaa Atmoksen osalta tasoa jatkuvasti. Tässäkin leffassa kokonaisuutena äänet tuntuivat laadukkailta ja muutamia todella hyviä kohtia löytyi pitkin leffaa. Kokonaisuutena siis tykkäsin kyllä paljon.

Mutta mikä sitten on pitänyt niin kiireisenä. No ensinnäkin keskiviikkona se vihdoin tapahtui, eli Elusive 1099 kaiuttimien osat saapuivat vihdoin jenkeistä ja kävin ne Hämeenlinnasta noutamassa. Loppuviikkosta niitä tuli jo hieman liimailtua, mutta kunnolla homma lähti käyntiin vasta eilen. Setti oli hyvin pakattu, mitä onkin monessa paikassa kehuttu. Kaikki osat tuntuivat olevan paketissa ja vieläpä ehjänä. Koteloiden MDF:n laatu hieman jopa yllätti ja olen todella tyytyväinen että ne sieltä otin mukaan, sillä hinta ei ollut paha ja laatu todellakin tuntuu olevan priimaa etenkin sahausten osalta.

Liimaaminen oli todella helppoa, pienen mietinnän jälkeen päädyin liimaamaan kaikki perinteisellä Erikeeper liimalla, plussa mallia tosin varmuuden vuoksi. Liimaus, jopa yksin onnistui hyvin ja vaikka itsellä ei perinteisiä puristimia ollutkaan riittävästi, niin laatikon kokoamiseen tarkoitetut nauhapuristimet ajoivat osaltaa asiaa kyllä todella hyvin. Laatikoista tuli siisti ja viimeistelytyötä sen vuoksi varsin maltillisesti.

Myös Crossoverit tuli laitettua kasaan, ja pakko sanoa, että tämän helpommaksi asiat eivät kyllä tule. Uuden kolvin ja tinaa kävin ostamassa, mutta sen jälkeen työ sujui hyvin hyvin helposti. DIY Soundgroupin valmis piirilevy ja hyvin selkeät ohjeet tekivät asioista lasten leikkiä. Jos jotain kolvin tarttuminen mietityttää, niin lupaa, että jokainen teistä siitä selviää. Itselleni hankin 40w (vanha oli 30w) kolvin, jossa hieman leveämpi pää (ei normaali piikki) ja sen kanssa tulos oli loistava. Uskallan väittää, että liitokset ovat onnistuneita, mutta aika näyttää.

Sen lisäksi kokoamisvaiheeseen oleellisesti liittyi koteloiden akustointi, joka tällä kertaa tuli hoidettua bilteman aaltovaahtomuovilla, joka vaikutti hyvältä valinnalta. Hieman spray liimaa ja levyt sopivan kokoisiksi ja sillä hyvä. Hieman loppui kesken, mutta Puuilosta vastaavaa tilalle ja sain loputkin kuntoon. Keskimmäisiin bokseihin ajattelin laittaa vain tyynyt piirilevyjen lisäksi. Seuraavaksi sitten vähän hiomista ja maalia pintaan.

P.s. Klipschit on nyt nostettu ruudun takaa pois ja ovat myynnissä oikeasti. Jos kiinnostaa loistavat leffakäyttöön tarkoitetut kolme isoa kaiutinta niin olehan yhteydessä. Lisäksi laitoin myyntiin yhden vanhoista DIY leffatuoleista, sillä suunnitteilla on sillekin osastolle jotain uutta.

Monelle ehkä jopa vuoden odotetuin elokuva, itsellenikin toki kovin odotettu, vaikka leffaa en siis kuitenkaan missään vaiheessa elokuviin asti mennyt katsomaan, siihenkin ehkä toki syynsä. Kyseessä siis leffa nimeltä dyyni, joka ilmeistyi leffa teatteriinkin vasta hetki sitten, mutta nyt siis tuo leffa löytyy jo myös HBO-Max palvelusta, ja sieltä se tuli tällä kertaa katsottuakin.

Vaikka tiesin jo etukäteen, että leffa ei välttämättä tuli olemaan mikään oma suosikkileffa, niin siitäkin huolimatta odotukset leffan näkemiseen olivat korkealla. Sen vuoksi ehkä myös pettymys leffan suhteen oli aika suuri. Tämä leffa ei nyt vaan missään vaiheessa oikein lähtenyt käyntiin, enkä oikein saanut missään vaiheessa leffasta kunnon otetta. Leffassa oli koko ajan pikkaisen sellainen fiilis, että koko leffa oli vain ensimmäinen osa jatko-osalle, mikä ei aina ole hyvä asia, sillä se saattaa helposti viedä terän yksittäisestä elokuvasta. Tuolloin vaaditaan myös että leffasta tulee fiilis, että seuraava osa on pakko nähdä, tästä ei tullut oikein edes sellaista fiilistä. Pakko myös ikävä kyllä myöntää, että nukahtaminen leffan aikana oli taas aika lähellä, kertoo ehkä tarpeeksi omasta fiiliksestä leffan suhteen.

Leffa oli äänien puolesta ihan ok materiaalia, mutta ei missään tapauksessa mikään wow kokemus niidenkään osalta. Kyllä leffassa oli joitain hyviäkin kohtia, mutta olisi hyvin voinut odottaa myös jotain paljon parempaa. Bassoa ajoittain oli aika kivasti, mutta muuten leffa ei sitten kuitenkaan ollut ihan niin hyvä kuin ehkä odotin. Joka tapauksessa leffa oli kuitenkin nähtävä, ja kun seurakin oli priimaa niin kyllähän tästäkin ihan kiva leffailta tuli. Seuraavaa osaa en mitenkään odota, enkä usko, että tähän leffaan uudelleen palaan. Kannattaa kuitenkin katsoa ja tehdä omat johtopäätökset.

Mutta sitten vielä loppuun hieman iloisempia uutisia, nimittäin DIY Soundgroupin Elusive 1099 kaiuttimet ovat jo Suomessa. Laiva puretaan huomenna Helsingissä ja sitten vaan odotellaan ilmoitusta, että tuotteet voi noutaa. Voitte olla aivan varmoja, että projektin seuraava osa, eli rakentaminen alkaa aikalailla välittömästi ja nämä todellakin halutaan huoneeseen mahdollisimman nopeasti. Sitten saadaan blogiinkin taas vähän muutakin luettavaa kuin leffa-arvioita. Stay tuned!

Maanantai ilta ja leffan pariin. Viimeaikaisten kokemusten perusteella ensimmäisenä suunta kohti HBO-max palvelua ja yllättäen sieltä lyötyi tälläkin kertaa varsin mielenkiintoista katsottavaa. Valinta tänään osui leffaan nimeltä Reminiscence, josta tuli jollain tapaa mieleen Christopher Nolanin Inception leffa, jossa siinäkin liikuttii vähän vastaavalla tavalla unien, muistien ja alitajunnan ihmeellisessä maailmassa.

Leffa oli ehdottomasti hyvä, mutta toisaalta sen tajuamiseen meni aikaa enemmän kuin ehkä toivoin tai odotin. Ei sinällään, että leffa olisi mitenkään lähtenyt hitaasti liikkeelle, ehkä jopa päin vastoin, leffa oli alusta lähtien erittäin mielenkiintoinen ja eteni kyllä erittäin hyvin alusta lähtien. Jokin siinä nyt vaan silti meni alussa hieman käsijarru päällä. En osaa oikein selittää, mutta joka tapauksessa lopussa aloin oikeasti tuntea, että kokonaisuus vaan oli sitten kuitenkin erittäin hyvä ja mielenkiintoinen.

HBO-Max palvelun äänistä olen jonkin verran puhunut ja puhun nyt vähän lisää. Olen myös joskus puhunut siitä, kuinka kivalta kuulostaa matala miesääni elokuvan kertojana. Tässä mentiin jälleen todella kovalla tasolla sen suhteen ja tykkäsin aivan mielettömästi. En malta millään edelleenkään odottaa, että jonain päivänä ne Elusivet sieltä jenkeistä ehtivät perille, ja pääsee niiden kanssa testailemaan. Jos Klipschit kuulostavat jo näin hyvältä, niin mitähän kaikkea sieltä on vielä tulossa. Joka tapauksessa, tässä voisi olla yksi hyvä leffa niiden ensi testailuun.

Leffan äänet olivat alkuun varsin ok, mutta kyllä se vaan taas vaati sen että desibelejä käänsi hieman ylemmäksi, että leffa oikeasti pääsi oikeuksiinsa. Loppuleffa olikin sitten aivan erimaailmasta, ja äänet oikeasti alkoivat kuulostaa paljon paremmilta. HBO-Max nyt vaan vaatii hieman enemmän volyymiä kuin muut, mutta siihen pitää vaan nyt tottua, se ei ole ehkä vika vaan ominaisuus. Kivat äänet, ei top-listalle, mutta ehdottomasti leffan nimi muistiin kun Elusivet ovat valmiit.

Tänään taas viikonlopun kunniaksi hieman leffailtaa lasten kanssa ja luonnollisesti testissä lapsille sopivat leffat uudesta HBO-Max palvelusta. Ihan kivasti sieltä näyttää vielä leffoja löytyvän myös koko perheelle, mutta tällä kertaa erityisesti kaksi leffaa nousi ylitse muiden. Joten sanotaan nyt pari sanaa nopeasti siitä toisesta, jota ei katsottu. Eli oman nuoruuteni yksi ehdottomasti kultaisimpia muistoja on elokuva Free Willy, johon nuorena rakastuin yli kaiken. Tuo leffa on ehdottomasti palautettava mieliin ja katsottava jossain vaiheessa, nyt ongelmaksi kuitenkin muodostui se, että leffassa ei ollut suomenkielistä puhetta, vaikka sellainen asetuksista löytyikin. Jäi siis ainakin vielä lasten kanssa katsottua.

Sen sijaan päädyimme sitten katsomaan uutta Space Jam 2 leffaa tähtenään Lebron James. Omat odotukset leffan suhteen eivät todellakaan olleet korkealla, erityisesti sen vuoksi, että koko konsepti jotenkin tuntuu vaan Lebron James halvalta yritykseltä olla kuin Mikael Jordan. Minulle, Lebron ei tule ikinä olemaan Jordan, ja Jordaneita tulee aina olemaan vain yksi, kenelläkään muulla ei ole mitään mahdollisuutta nousta samalle tasolle ikinä minun kirjoissani. Vähän tähän liittyen kuitenkin jäi tänään kaksijakoiset fiilikset, sillä en oikein osannut sanoa, että oliko tämä halpa kopio, jatko-osa vai täysin itsenäinen elokuva. En nimittäin muista ensimmäisestä oikein enää yhtään mitään. Tuo ensimmäinen olisikin siis ehkä pitänyt katsoa pois ennen tätä.

Siitäkin huolimatta leffan aikana mietin paljon sitä, että miksi tälläinen leffa ylipäätään piti tehdä? Eikö Lebronille olisi voinut kehitellä ihan jonkun uudenkin leffan? Toisaalta tykkäsin kyllä leffasta ehkä enemmän kuin halusin tai uskalsin edes odottaa, siitäkin huolimatta, että Lebron James ei kuulu millään mittarilla suosikkeihini ja henkilönä lähinnä saa aikaan ärsytystä. Kivaa ja leppoisaa viihdettä kuitenkin, ja ennen kaikkea visuaalisuus ja äänet olivat kohdillaan.

Äänistä kuitenkin nousi taas esiin hyvin perinteinen ongelma, eli suomenkielellä puhuttuna leffa oli menettänyt Atmoksen ja pudonnut 5.1 tasolle. En oikein ymmärrä tätä konseptia miksi näin on, mutta pitää ehkä hieman selvitellä. Ärsyttävää se kuitenkin on, etenkin tälläisessä leffassa, jossa äänet muuten olivat varsin priimaa luokkaa. Uskon, että Atmoksella tämä leffa olisi ollut jäätävän hyvä äänien puolesta, joten ehkä pitää se vielä ottaa alkuperäisellä raidalla jossain välissä uudelleen katseluun.

Jos sitä haluaa katsoa jotain täysin päätöntä, missä ei ole kirjaimellisesti yhtään mitään järkeä, niin mitä sitä katsoisi? No ainakin Suicide Squad vastaa tähän huutoon täydellisesti, näissä leffoissa kun ei vaan yksinkertaisesti ole mitään järjen häivää, mutta hyvänä viihteenä nämä kuitenkin kyllä toimivat. Tällä kertaa vuorossa oli uusin, eli tänä vuonna ja ilmeisesti vieläkin leffateattereissa pyörivä toinen osa.

Jo leffan alku oli hyvin hämmentävä, ja muutenkaan meno ei siitä paljon muuttunut. Lähinnä tässä leffassa olisi vaan voinut miettiä, että kuinka monella tavalla ihmisen saa tapettua, ja siis ennen kaikkia tavalla, jotka eivät ole tästä maailmasta ja normaalille ihmiselle edes madollista. Koko leffan ajan vaan lähinnä mietin, että millainen ihminen oikeasti tälläisiä kirjoittaa. Mutta, kun ottaa nämä älyttömyydet pois laskuista, niin kyllähän tämä ihan hyvästä viihteestä menee ja loistavaa aivot narikkaan materiaalia.

Tämän lisäksi toki pitää myös muistaa, että oleellinen syy katsoa näitä hölmöjä leffoja on äänet, jotka tässäkin olivat taas varsin mallikkaat. Edelleeen tämäkin leffa löytyi uudesta HBO-Max palvelusta, ja havainnot aika pitkälle samanlaiset kuin edellisessä. Äänet olivat erittäin hyvät, volyymia vaatii hieman enemmän kuin muutamassa muussa äänilähteessä, mutta kivat äänet joka tapauksessa, ja dynamiikkaakin tästä löytyi ihan kivasti. Kunnon räminää ja pauketta, unohtamatta kaikkia sivuilta, takaa ja katosta tulevaa tila-ääntä.

Tänään olikin sitten varsin mielenkiintoinen kohtaaminen ruudulla, enkä puhu nyt vain Godzillasta ja Kongista, vaan enemmänkin siitä, että twitterissä vastaan tuli eilen sattumalta uutinen siitä, että suomessa oli aloittanut uusi striimauspalvelu HBO-Max, joka siis tulee korvaamaan HBO-nordic kanavan, jonka koetilauksen olen itsekin joskus ottanut ja siitä kirjoittanutkin täällä. Lähinnä tuli tuosta mieleen tarjonnan puuten ja surkea kuvanlaatu Game of Thrones sarjassa. Tuo kokeilu jäi siis silloin siihen, ja nyt oli aika palata tuon tuotteen parannetun version pariin.

Pari sanaa kuitenkin tuosta, ensinnäkin tarjous alle viisi euroa kuussa oli ehdottomasti syy tuon hankintaan, en sitä kiellä. Tuo twitter ”mainos” muuten liittyi siihen, että tuon tarjouksen saa vain uudet asiakkaat, ja vanhat jäivät nuoremana näppejään kivalla kahden euron alennuksella, josta hintaa jää vanhoillekin asikkaille kahdeksisen euroa. Tuo ero saattaa olla monelle iso, ja varmaan olisi tällä hetkellä ollut myös itselle, mutta tuo alle 5 euroa kk kyllä houkutteli, käytännössä se tarkoittaa yhden Itunes leffan vuokrausta kuussa. Tuo ei kuitenkaan ollut se ainoa syy, tai oli, koska vasta sen jälkeen menin palveluun sisään, mutta todella todella ilolla katsoin a. palvelun tarjontaa, b, sitä että siellä kaikissa mainstream leffoissa näytti olevan hyvä kuvanlaatu ja atmos! Yksi hyvä esimerkki tästä siis Godzilla vs Kong, joka tänään piti heti laittaa Atmos äänillä tulille.

Ja sitten, ajatuksia tästä. No ensinnäkin leffana tämä ei ollut sen kummallisempi kuin sarjan aikaisemmat, todella kovat ja jykevät äänet ja paljon päätöntä toimintaa, mutta valitettavasti elokuvana tämäkään ei minulle muuta hirveästi antanut. Äänien osalta leffa oli hyvä ja siinä oli paljon tekemistä subbarille ja toki myös kaikille muille kanaville, mutta mutta mutta.. Ensinnäkin volyymiä sai kääntää aika paljon, joka sinällään ei ole ongelma kun sen tietää. Mutta jotenkin aavistuksen kyllä dynamiikasta jotain tänään puuttui, ehkä se oli juuri se. levyn ja striimin ero. Leffa pitäisi nyt ehdottomasti nähdä levyltä, mutta sitä nyt ei valitettavasti kyllä hyllystä löydy, enkä tiedä aionko enää edes ostaa, ehkä jää välistä. Lähellä se kuitenkin jo muutama viikko sitten oli facebookissa, mutta myöhästyin aavistuksen. Tosin, se toinenkin mikä silloin piti hankkia eli Wonder Woman löytyy myös HBO:sta.

Muuta tulipa tämäkin nyt nähtyä, ja HBO:n testaus jatkuu. Kuvanlaatu oli hyvä ja äänet kyllä nautittavat, joten hyvä lähtö tälle palvelulle. Saapa nähdä kauanko sieltä löytyy uutta katsottavaa. P.S. tänään meni jälleen Netflixin 15 euron lasku, pitää tosissaan miettiä, että kauanko tuo on tuon arvoinen, mutta palvelut alkaa olla kaikki hieman eri hinnoissa, vaikka netflixin sisältö ehkä vielä onkin hieman noita edellä!

Eilen tuli katsottua Netflixistä Night Teeth niminen toiminta-vamppyrileffa, joka oli omalla tavallaan leffa, jollaista ei ole tullut katsottua pitkään aikaan. Leffan esittelystä ei varsinaisesti käynyt ilmi, että kyseessä olisi vamppyyri leffa, tai ainakaan en sitä esittelyä ihan niin tarkaan ollut katsonut. No, mutta siitä huolimatta, kun tuo asia jossain vaiheessa leffaa paljastui, en ollut siitä kovinkaan pettynyt, vaan leffa oli kyllä tehty aika hyvällä maulla ja oli itse asiassa varsin mielenkiintoinen.

Tykkäsin siis kyllä leffasta ja ennen kaikkea äänien osalta leffa oli kyllä ihan kivaa katsottavaa. Oma keskittyminen oli sattuneista syistä välillä vähän vaikeaa taas tänään, mutta ei voi kyllä valittaa. Leffan äänet olivat tällä kertaa erittäin dynaamisia, ja hyvällä tavalla ääntä riitti läpi elokuvan. Leffa oli myös Atmos, mikä tietysti oli kiva juttu, etenkin kun Netflixin äänet vihdoinkin toimivat kunnolla ilman temppuilua.

Palataan kuitenkin vielä hetkeksi siihen leffaan. Eli silti, että kyse oli vamppyyreistä, eli genrestä joka ei itelle ole koskaan ollut se suosikki, niin silti tämä leffa oli sen verran kivasti tehty ja laadukas, että upposi kyllä hyvin jopa minulle. Leffan juoni oli hyvä, mutta aavistuksen haastava etenkin tänään, meni hetki saada ideasta kiinni. Ehdottomasti kuitenkin suositeltava leffa etenkin toiminnan ystäväville!

Tässä on viime päivät mennyt taas enemmän sarjojen kuin leffojen parissa, ja tänään yksi sellainen tuli taas päätökseen. Ted Lasson ensimmäinen kausi oli täydellinen napakymppi, ja etenkin urheilun parissa toimiville tai urheilusta ymmärtäville sarjassa oli antia enemmän kuin ikinä osasi komediasarjasta odottaa. Muutenkin huumori tuossa osassa oli pelkkää timanttia, ja sarjan aikana sai useasti nauraa ihan huolela. Odotukset siis tämän jälkeen toiselle kaudelle olivat todella valtavat, mutta miten sitten kävikään?

No kyllähän Ted Lasso edelleen on priima sarja, ja voin sitä hyvällä omalla tunnolla kaikille suositella. Aivan ensimmäisen osan tasolle tällä kertaa ei kuitenkaan päästy, ja siihen on ihan selkästi muutama syy. Kauden alku oli jotenkin kovin laimea, hieman meni tällä kertaa aikaa ihmettelyyn ja kausi ei oikein päässyt kunnolla liikkeelle. Sitten parin ensimmäisen osan jälkeen alkoi sarja olla taas enemmän tuttua Ted Lassoa, futista, loistavaa huumoria ja kivaa draamaa. Mutta se jalkapallo. Mihin tässä kaudessa oli unohdettu se jälkapallo, ja miksi tästä oli tehty jotakuinkin täysin ihmissuhdedraama. Joo, ihan kiva oli näinkin, mutta ehdottomasti kaipasin nimen omaan sitä ensimmäisen kauden loistavaa futis ja valmennussisältöä, tässä sitä ei juurikaan ollut tai se ei ollut niin hyvää.

Jakson keskivaiheilla tämä kausi oli ehdottomasti parhaimmillaan ja silloin muutamassa kohdassa sai nauraa aivan huolella. Sitten tuli jakso yhdeksän, josta en taas ymmärtänyt yhtään. Miksi? Luulin että Beard oli unessa tai jotain, täysin sarjaan kuulumaton jakso, joka nyt itselleni ei kyllä uponnut yhtään. Loppu sitten ok, mutta edelleen, mihin hukkui se jalkapallo?? No, kolmas kausi tulossa, ja siinä ilmeisesti hankittuna lisenssi kaikkien seurojen nimiin, joten ehkä silloin palaa myös jalkapallo!