Eilen iltaan tuli sitten katsottua vielä toinenkin leffa, ja tällä kertaa sopivan katsottavan löytäminen olikin sitten oikein taas erityisen vaikeaa. Joten päädyin sitten lopulta katsomaan dokumenttia, joka tällä kertaa kantoi nimeä Seaspiracy. Dokumentista olen jonkin verran kuullut, mutta varsinaisesti sen tarkemmin en ollut asiaan tutustunut. Joka tapauksessa dokkari kertoo meren tilanteesta, ja ennen kaikkea siitä, kuin suuria ongelmia massakalastukset ja suorastaan ryöstökalastus aiheuttaa.

Dokkareissa on aina syytä muistuttaa, että niissä saattaa olla aivan yhtä värittynyt kuva kuin asioissa, joita tutkitaan. Dokkarit on aina tehty jokin näkökulma edellä, yleensä tavoitteena vaikuttaa ihmisiin. Niin varmasti tämäkin, ja vaatisi tietysti hieman myös viitselijäisyyttä itse tehdä hieman taustatarkistusta mitenkä tämän dokkarin asiat pitävät paikkaansa. Sitä en kuitenkaan ole tehnyt, joten omat mielipiteeni tässä viittaavat puhtaasti luottaen dokumentin oikeellisuuteen.

Dokkari on todella paljon puhuva ja todella karua faktaa sisällään pitävä. Jos oikeasti kaikki kalat ovat kuolleet merestä kolmen kymmenen vuoden päästä, on todellakin vihdoin aika tehdä asioille jotain. Dokumentti pitää sisällään muitakin todella hurjia väitteitä, muun muassa siitä, että vaikka Deepwater Horizon (löytyy aiheesta leffa ja arvioi täältäkin blogista) oli valtava katastrofi luonnolle, oli se siitä huolimatta suuri voitto meren elämälle. Tämä jo itsessään kertoo aika karua kieltä siitä mitä on meneillään.

Itse syön kalaa, enkä ole asiaa koskaan sen suuremmin miettinyt. Jotenkin omakin kuva kalastuksesta on ollut lähellä sitä mitä meille syötetään, mutta kyllä tämä leffa pistää miettimään kyllä omiakin valintoja. Loihien värjääminen, kasvattaminen ja kaikki muu, pelkkä ajatuskin jo puistattaa. Paljon myös jäi mietityttämään. Vaikka dokkarissa annettiin vain ja ainoastaan yksi ratkaisu ongelmaan, niin jäin kuitenkin miettimään, että onko kalastusta oikeasti mahdollista tehdä kestävästi vai ei. Jos on, niin mitähän se tarkoittaa.

Joka tapauksessa päällimmäinen asia mikä tästäkin taas jäi mieleen on Suomessakin taas hyvin ajankohtainen korruptio. Miten on mahdollista, että kaikki johtajat ja järjestöt voidaan ostaa ajamaan tälläistäkin asiaa. Eikö maailmasta oikeasti löydy edes hyväntekeväisyysjärjestöjä, jotka voisivat olla korruptiosta vapaita ja tehdä ihan oikeasti jotain hyvää. Onko rahan valta ihan oikeasti niin suuri, että aivan kaikki on maailmassa kaupan, jopa koko maailman tulevaisuus. Korruptio alkaa oikeasti olla maailmassa jo suurempi ongelma kuin yksikään sota.

Tähän sitä on sitten tultu, eli tässä parhaillaan työnalla 500. päivitys Leffafriikki.com blogia. En osannut aloittaessani yhtään kuvitella kauanko tätä jaksaisi kirjoitella, mutta jotenkin tästä on sittemmin tullut tavallaan sekä hieno juttu, että toisaalta välillä myös pieni taakka. Jollain tavalla myös aloittaessani kuvittelin, että ehkä tällä voisi vielä joku päivä tienatakin jotain, mutta valitettavasti tämän blogin tulot ovat edelleen pyöreä nolla. Ehkä hyvä niin, se kuitenkaan ei missään tapauksessa ollut tämän blogin tavoite, vaan ainoastaan kirjailla omia ajatuksia ylös, kun kerran leffoja tuli paljon katsottua. Toisaalta ehkä myös hieman inspiroida muita leffojen ja ennen kaikkea kotiteatteriharrastuksen pariin, olenko siinä onnistunut, ei mitään hajua. Tavoitteena oli myös kirjoitella paljon enemmän tekniikasta ja laitteista, mutta se on viime aikoina jäänyt paljon vähemmälle, yksikertaisesti siksi, että mitään ei ole tullut päivitettyä tai muutettua taas hetkeen. Huone vaan toimii näinkin ja hyvä niin. Seuraava päivitys saattaa tosin kolkutella jo ovella, sillä uuden appletv:n hankkiminen kyllä mietityttää, saapa nähdä. Joissain vaiheessa myös omien kaiuttimien teko, mutta katsotaan nyt sitten sitäkin milloin alkaa jos alkaa.

Niin tai näin, viides sadas päivitys on oikeasti aika kova saavutus, ainakin minulle. Jos mietitään ajatusleikkinä, niin jos yksi päivitys on noin A nelosen kokoinen, niin tässä olisi jo ihan hyvänkokoinen kirja kirjoitettuna. Jos taas mietitään että katsottuna on noin 500 leffaa (osa kylläkin sarjoja(, niin kyllähän siinä määrässä leffojakin on tullut aika paljon laidasta laitaan katsottua. Joka tapauksessa vaikka aikaa on kulunut, niin ihan kiva rytmi tässä katsomisessa ja päivityksissä on pysynyt. Kirjoituksia ei hirveästi ole kukaan kommentoinut, mutta instagramin puolella muutama sata seuraajaa on myös hieno juttu, ja siellä keskusteluakin jonkun verrran. Kiva kuitenkin tietää, että sekä blogia, että Instaa seurataan aika aktiivisesti.

500. päivityksen leffaa mietin pitkään, ja kyselin ideoita myös Instan puolella. Siitä huolimatta itselleni kuitenkin oli koko ajan aika selvää mikä se tulee olemaan, eihän tänä koko vuoden kestäneenä Korona-aikana ole kuitenkaan niin sanottuja isoja leffoja tullut juuri nimeksikään, ja niistä mitä on tullut, ehdottomasti Tenet on minulle ainoa joka täyttää merkityksellisten leffojen kriteerit. Tulevasta vuodesta on tulossa hieno, jos salit nyt oikeasti jossain vaiheessa saadaan kunnolla auki. On Bondia jonossa, Fast and the Furious, Kingsman ja monia muita ns. suurtuotantoja, joita todellakin odotan innolla. Ja kukapa ei odottaisi. Tenet on kuitekin muutenkin itselleni aika kova leffa, jossa sekä äänet, että juoni toimii loistavasti. Vaikka tämä oli jo kolmas tai neljäs kerta, niin tämä leffa ei helpolla vanhennu, vaan juonesta saa joka kerta jotain lisää irti, ja se kai tässä on ollut tarkoituskin. En muista toista leffaa joka kestäisi näin hyvin useita katselukertoja näin lyhyellä ajalla. Siksi, tämä todellakin oli perusteltu valinta tänään!

Päivään mahtui tänään vielä toinenkin leffa, eli illalle tuli istahdettua leffan pariin uudelleen. Toisin kuin yleensä, pääsin tänään aloittamaan sen verran ajoissa, että pääsi katsomaan ihan normaalia leffaa normaaleilla äänillä, ja sehän maistui. Leffaksi nimitäin löytyi Itunesista Legacy of Lies elokuva, joka oli tuollainen varsin perinteinen kaapataan sun tytär ja pistetään sut hommiin leffa. Leffassa siis riitti toimintaa, ja pitää sanoa, että äänien puolista tämä 5.1 leffa oli varsin kivaa kuunneltavaa. Leffassa riitti alapäätä aivan kerrakseen, ainoa mistä leffa saa hieman miinusta oli se, että puheäänet sitten vastaavasti oli aika hiljaisia. Leffa vaikutti äänien puolesta hyvinkin paljon erästä Tenet leffaa. Mutta kokonaisuudessaan leffan äänet olivat kyllä todella hyvää luokkaa.

Leffa muuten oli hyvä, mutta ei tosiaan mitään ihan hirveitä yllätyksiä juonen puolesta tuonut. Ei kuitenkaan missään tapauksessa tylsä tai aivan ennalta arvattava, vaan varsin mukiin menevä leffa. Muutenkin kun näyttelijätyö toimi varsin moitteetta, oli tämä vajaa parituntinen itse asiassa aika kivaa katsottavaa. No joo, ei nyt ihan ehkä top-listalle, jossa on kyllä ollut aika hiljaista viime aikoina, mutta ei kaukana siitäkään.

Huomenna, tai jossain vaiheessa onkin sitten vuorossa jotain aavistuksen suurempaa, eli seuraavan kerran kun tänne blogiin jotain kirjoittelen on vuorossa maaginen 500. päivitys. Eipä olisi tuota ikinä uskonut näkeväni, mutta sieltä se nyt vaan lähestyy. Mikä leffa sitten on kyseessä, ei ehkä kovin suuri yllätys, mutta kivaa siitä varmasti tulee. Mitä sitten siitä eteenpäin, niin saapa nähdä, en nyt ainakaan vielä aivan täysin kyllästynyt ole. Katsellaan mitä tuleman pitää.

Tänään vuorossa toinen Harry Potter ja aika paljon kaiken laista taas sattui ja tapahtui. No, ensinnäkin, tässä toisessa osassa ei sitten ollutkaan enää niitä tekstityksiä, joita edellisen osan jälkeen kovasti hehkutin. Ai miksi, no pienintäkään avistusta, mutta todella oudoltahan tuo kuulostaa. Muutenkaan ei ole tiedossa onko niitä jatkossa, aika näyttää, mutta nyt kyllä hieman tuota epäilen. Joka tapauksessa tuo tekstitysten puuttuminen jonkun verran haittaa, mutta ei se kyllä tänään leffaa mitenkään pilannut. Toisaalta myös jonkin verran auttoi, että monet merkittävät termit, nimet ja paikat olivat jo ensimmäisen osan jälkeen tuttuja.

Muuten leffa jatko aika pitkälti samaa rataa, mielenkiintoista nähdä miten sarja pystyy tästä uudistumaan, leffoja on kuitenkin yhteensä kahdeksan kappaletta. Tästä ehkä tykkäsin jopa aavistuksen enemmän kuin edellisestä, en oikein osaa tuohon sanoa syytä, mutta jotenkin juonessa oli kuitenkin enemmän ideaa, ehkä tämäkin johtuen siitä, että ensimmäisen jälkeen jatkettiin aika tuttuja kuvioita noin isossa kuvassa. Toby oli tähän leffaan aika kiva lisä, vaikkakin toi paljon mieleen erään sankarin jälleen Lord of the Ringsistä.

Äänien puolesta odotin viimeksi jotain lisää, ja sitä todellakin tänään sain. Leffassa oli paljon todella siistejä kohtauksia kuten tuon auton lentelyä ympäriinsä, ja äänet olivat todella paljon kehittyneet ensimmäisestä. Jälleen kerran DTS:X toimi loistavasti ja koko käytössä oleva äänikenttä toimi hienosti. Se mikä tosin ei toiminut, eli jälleen kerran Arcamin säädöt, jotka olivat taas vääntäneet atmos-kaiuttimien crossoverin 50 hertziin, ja nyt jopa niin pahasti, että jopa ritilä lensi katosta alas. Surullista, että Arcam on pitkään luvannut asiaan korjausta, mutta edelleenkään sitä ei ole näkynyt. Saa nähdä kumpi tapahtuu ensin, kaiutin hajoaa pahasti vai Arcam saa luvatun päivityksen aikaiseksi.

Niin tai näin, saaga jatkuu, ja jossain välissä tähän taas palataan. Ihan kivaa viihdettä ja vaikka seuraavaa nyt ei aivan sormet ristissä odotakaan, niin onhan nämäkin nyt ihan katsomisen arvoisia, etenkin kun vasta ekaa kertaa katselee.

Vaihteeksi hieman korealaista elokuvaa, jotka ovat usein erittäin hyviä, mutta kovin paljon usein myös tietynlaista omaa vivahdetta näissä kaikissa on. Tätätkin leffaa voisin kutsua hyvinkin tyypilliseksi korealaiseksi leffaksi. Leffassa on todella paljon brutaalia väkivaltaa ja tappamista, josta kaiken lisäksi tehdään leffassa hyvinkin arkipäiväistä ja täysin tunteetonta. Leffan ikärajakin Netflixissä on 18, joka ei leffan nähneenä ole kovinkaan yllättävää.

Oliko leffa sitten hyvä, niin pitää sanoa, että fiilikset ovat kyllä aika ristiriitaiset. Toisaalta tykkäsin kyllä leffaa katsoa, mutta toisaalta myös vähän tyypillisesti leffa oli ajoittain aika hidastempoista ja välillä jopa aavistuksen tylsää. Toisaalta tarina koko ajan eteni, mutta silti jotenkin se vaan välillä tuntui hieman pitkävetiseltä. Näyttelijätyö näissä on yleensä aina varsin laadukasta, niin tässäkin. Näyttelijöitä yleensä on aika paljon, kun jokaisella jengipomolla on turvamiehiä armeijallinen. Siltikin koko casting on onnistunut tässäkin taas hyvin, ainoa asia mikä tuo kovasti haasteita on etenkin leffan alussa pysyä kartalla kuka on kuka.

Äänien osalta myös korealaiset ovat yleensä varsin hyviä, tässä leffassa ei äänistä hirveästi apua ollut. Leffan ääniraita oli ylipäätään aika maltillinen, joskin kovin paljon muuta ei olisi tähän kyllä kaivannutkaan. Muutamia kohtia oli, joissa olisi esim. autojen äänet voineet olla parempia, mutta muuten aika paljon dialogiin perustuva leffa. Kiva leffa, mutta ei nyt mikään ihan klassikko.

Yllätin tänään itseni kun mietin mitä sitä tänään katsoisi, ja jostain aivan yllättäen tuli mieleen, että Harry Potterin kahdeksan leffan boxi tosiaan tuli hankittua jouluna ja se on odottanut hetkeään hyllyssä. Ensinnäkin Taru Sormusten herrasta oli sen verran kova urakka, että osittain sen takia tämä leffa on odotellut pitkään vuoroaan, toisaalta ihan rehellisesti se on vaan unohtunut. Kolmas varmasti oleellinen syy miksi tämä on jäänyt hyllyyn, on se, että leffassa ei ole suomitekstejä (varmistin tämän vielä myyjältä, ostettu briteistä), joka omalta osaltaan tuo vielä hieman lisää vaatimuksia katseluun. Eli sama suomeksi, joutuu keskittymään vielä hieman normaalia enemmän.

Mutta mutta mutta.. Laitoin leffan koneeseen ja katselin, että ääniraita on oikea, ja samalla ihan vaan huvin vuoksi tsekkasin myös tekstitysvaihtoehdot, ja suureksi yllätykseksi sieltä löytyi kuin löytyikin myös suomi. Uskomatonta, etenkin kun asian vielä varmistin, ja tämä tosiaan ei ollut niitä ihan halvimpia hankintoja, nyt sen arvo nousi itselleni vieläkin korkeammalle! Toinen ylläri tuli kun aloitin katsomaan leffaa ja tsekkasin leffan keston, niin kyllähän tämäkin ensimmäinen osa kestää jo sen kaksi ja puoli tuntia.

Mutta sitten itse siihen leffaa, jota siis en ole aikaisemmin nähnyt, enkä toisaalta kyllä ole koskaan ollut kovinkaan kiinnostunutkaan. En oikein tiedä miksi, mutta ehkä tässäkin vähän tuo fantasia on se mikä ei yleensä itselleni ole uponnut. Ei tämä kuitenkaan huono aloitus ollut, ja varmasti tulee katsottua innolla lisääkin. Juoni tässä on jotenkin hyvin selkeä, vaikka selkeästi paistaa läpi, että tämä tarina ei tähän pääty. Roolit leffassa ovat varsin onnistuneita, ja vaikka aivan Lord of the Ringsin tasolle en tätä ensimmäisen leffan osalta nosta, niin hyvältähän tämä vaikuttaan.

Yksi hieno asia tässäkin 4k-boxissa on tietysti äänet. Tällä kertaa äänet on koodattu DTS:X muotoon, ja leffan äänet ovat kyllä loistavat. Loistavat etenkin siksi, että tämä leffa todellakin tukee 3D-ääniä, ja kaikki kaiuttimia päästään käyttämään usein ja hyvin. Uskon tosin, että tämäkin tästä vielä paranee. Hyvä oli siis alku ja lisää katsotaan varmaan piankin, seitsemänhän näitä enää on edessä. Leffa kiinnosti jopa niin paljon, että kuvatkin jäivät yhteen.

Mark Wahlberg on yksi suosikkinäyttelijöistäni, ja Wahlbergilta on tullut valtavasti hyviä leffoja, joista olen tykännyt. Eilen löysin sattumalta jälleen yhden uuden, mitä en ole itse aikaisemmin edes nähnyt, vaikka leffa onkin jo vuodelta 2012 ja vaikutti hyvinkin sellaiselta leffalta, joka itseäni saattaisi kiinnostaa. Tällä kertaa leffa löytyin Itunesin .99 listalta, jolta onkin tullut aikojen saatossa löydettyä todella paljon hyvää katsottavaa.

Contraband ei sinällään tuo mitään mullistavaa, entinen salakuljettaja ”joutuu” eläköitymisen jälkeen vielä yhdelle keikalle, koska omaa perhettä uhataan. Aika lailla siis tuttu lähtötilanne, mutta silti leffa pystyy kyllä yllättämään monessa kohdassa. Etenkin leffan viimeinen vartti on todella todella onnistunut ja sisältää loistavia juonenkäänteitä. Wahlbergin rooli on tässäkin leffassa varsin onnistunut ja tykkäsin etenkin siitä erittäin luontevasta ja vaivattomasta näyttelemisestä, joka luon hienosti uskottavuutta rooliin. Nimekästä porukkaa leffassa on muitakin, ja vaikka myös Ben Foster onnistuu roolissaan erittäin hyvin, samaa ei voi sanoa Giovanni Ribisistä, joka puolestaan ei tässä mielestäni onnistu lainkaan, vaan roolisuoritus on epäuskottava ja jotenkin tosi huono. JK Simmons laivan kapteenina on puolestaan, jotenkin yllättävä ilmesty leffaan, toisaalta loistava, mutta toisaalta jotenkin aavistuksen lepsu suoritus häneltäkin. Lopulta kuitenkin nimenomaan Simmonssin rooli on se joka nostaa tämän leffan kuitenkin todella korkealle.

Äänet ovat jotakuinkin sitä mitä tämän aikakauden leffalta voi odottaa, ihan hyvää mutta ei priimaa. Onhan siellä muutamia kivoja kohtauksia etenkin sivuilla ja pääkanavat toki hoitavat oman tehtävänsä kunnialla. Se mistä erityisesti kuitenkin tykkäsin oli se, että Neural:X nosti jälleen todella hienoja ja leffalle tärkeitä ääniä kattoon, ja loivat sillä aivan ainutlaatuisen hienoja hetkiä pitkin leffaa. Leffan ääniraita yhdistettynä leffaan tukivat toisiaan aika kivasti ja teki tästä kokonaisuudessa aikas hyvän leffan!

Tästä alkaa nyt jo tulla tapa, mutta jos tarvitset hyvää leffaa, etsi espanjalaista. Kohti taivaita tuli eilen vastaan Netflixissä, ja oli alusta lähtien selvää, että se pitää katsoa heti tänään. Pitkästä aikaa voin rehellisesti sanoa, että leffa jota olen odottanut, eikä muuten ollut leffa tälläkään kertaa pettymys. Kohti Taivaita oli samaa loistavaa sarjaa espanjalaisia elokuvia niin äänien kuin yleisesti kaiken muunkin osalta. Luis Tosarin löytyminen näyttelijäkaartista ei luonnollisesti haitannut sekään yhtään, vaikka tykkäsin myös Miguel Herrán roolista, joka oli loistava.

Jotenkin nämä espanjalaiset leffat saavat hyvälle mielelle jo heti kättelyssä, sillä vaikka tässä leffassa jopa hieman yllättäen oli vain 5.1 äänet, Neural:X sai leffan tuntumaan kuin hyvältä Atmos leffalta. Leffan äänet olivat erittäin hyvät kautta linjan. Kaikkia kaiuttimia Neural:X:n tuella käytettiin loistavavasti hyväksi, ja lisäksi tykkäsin todella paljon muutamista tehosteista, jotka tulivat ylä kaiuttimista todella upeasti, paremmin kuin niin monissa Atmos leffoissa. Leffassa oli myös potkua, ja pitihän sinne pieni ukkonenkin saada kruunuksi mukaan.

Leffa oli alusta lähtien todella mielenkiintoinen ja kun kaikki visuaalisetkin asiat olivat kunnossa, oli tämä taas parhaita leffapäiviä pitkään aikaan. Leffan juoni oli hyvä ja piti sisällään useita pienempiä juonia, jotka saivat leffan maistumaan tänään erityisen hyvältä. Näitä lisää!

Joskus pieni tauko leffoista tekee hyvää ja tänään oli taas jotenkin kiva mennä katsomaan leffaa ja jotenkin tarjontakin tuntui taas paljon fressimmältä. Tsekkasin nopeasti Itunesin, mutta sen jälkeen aika nopeasti siirryin Netflixin tarjonnan pariin ja muutama varsin hyvä leffa sieltä löytyikin. Osan klikkasin suosikkien listalle odottamaan, esimerkiksi suurimman mielenkiinnon kohteeni, joka vaati selkeästi äänet katseluun. Tällä kertaa siis etsittiin taas sitä myöhäisillan katsottavaa, ja sellaiseksi tällä kertaa valikoitui myös Netflixin uutuus leffoihin kuuluva Madame Claude.

Jännä, että välillä elokuva, josta ei oikein ymmärrä mitään ja mistä jotenkin tuntuu punainen lanka puuttuvan, muodostuu lopulta todella mielenkiintoiseksi ja otteessaan pitäväksi. Enkä tarkoita tällä nyt mitään tiukkaa loppuratkaisua, vaan leffaa ihan alusta lähtien. Madame Claudessa on vaikea tietää mihin leffa itseasiassa päätyy ja mikä sen perimmäinen idea on, mutta joka hetki sitä on pakko silti tarkkaan katsoa. Onko tässä leffassa siis kyseessä romanssi, rikollisuus, valta, seksuaalisuus vai jotain muuta, ainakin kaikkea tätä siinä on mukana.

Odotin Madame Claudelta ehkä hieman enemmän, enkä tästä nyt ihan ehkä kuitenkaan huippu leffaa saa. Jotain siitä sitten kuitenkin jäi puuttumaan, vaikka ihan suoraan en sitä pysty kertomaan, että mitä. Leffa oli tarkoitukseensa hyvää viihdettä ja ihan hauska ilta tästä saatiin aikaiseksi, mutta kyllä odotan jo seuraavaa, joka varmaankin on tänään heti katsottava, kun aikaa on, ja Netflixin tarjonta näyttää taas vaihteeksi aika kivalta ja monipuoliselta.