Viikonloppu meni sitten synttäreiden merkeissä ja leffahuoneeseen ei millään enää löytynyt aikaa. Sekin vähä aika mitä jäi niin tuli vietettyä autotallissa uusien leffatuolien parissa. Perjantaina nimittäin pihaan saapui erittäin odotettu toimitus Liettuasta kun sohvan kaikki mekanismit saapuivat. Lisäksi perjantaina piti myöskin vierailla rautakaupassa hankkimassa niin sanotusti lihaa luiden ympärille, eli materiaaleja tuolien runkoihin. Nyt tuolien valmistus onkin sitten edennyt vauhdilla, ja etenkin eilinen päivä oli projektille tuloksekas. Töitä tuolien parissa tuli paiskittua aamu kahdeksasta ilta kahdeksaan, mutta näin mukavan homman parissa aika kuluu kuin siivillä.

Siihen miltä tuolit tällä hetkellä näyttävät ja mitä kaikkea niihin on tulossa olen tällä hetkellä enemmän kuin tyytyväinen. Toki, tuolla kaikella ei ole mitään merkitystä jos se kaikista tärkein asia ei onnistu, eli se miltä tuoleissa tuntuu sitten lopulta istua. Se työ on toki ollut koko ajan mielessä, mutta nyt se tärkein asia on sitten listalla seuraavana. Runko siis alkaa olla käsinojamoduleita vaille valmis, ainoastaan jalkatasojen kanssa vielä tänään jatketaan. Nyt muuten jos jota kuta oikeasti kiinnostaa näiden vanhojen tuolien ostaminen niin kannattaa olla yhteydessä. Ne nimittäin pitää kohta saada pois uusien tuolien tieltä.

Eilisen illan teemana leffahuoneessa oli katsoa jotain lyhyttä, sillä leffaan kerkesin vasta hyvin myöhään illalla. En kerennyt sen kummemmin selvitellä leffan taustoja, mutta Autopsy of Jane Doe vaikutti iltaan sopivalta ja varsin mielenkiintoiselta. Leffan alku olikin todella mielenkiintoinen ja leffaa tuli katsottua niin tarkkaan, että edes kuvia ei meinannut muistaa ottaa. Tämä yleensä on erittäin hyvän leffan merkki. Sitten leffa yllättäen ottikin hieman lisää kierroksia ja leffasta paljastui jotain hieman muuta kuin olin odottanut. Leffassa olikin kyse yliluonnollisista asioista ja ihan puhtaasti kauhusta.

Itse en ole kovinkaan suuri kauhuleffojen fani, mutta niitäkin toki tulee katsottua. Nyt kuitenkin täytyy todeta, että jos olet kauhuleffojen fani, niin tämä leffa todellakin kannattaa katsoa. Leffa oli aivan älyttömän kriipivä ja pelottava. Muutaman kerran katsoin aivan kauhusta kankeana kun odotin mitä seuraavaksi tapahtuu. Eikä vähiten Brian Coxin ja Emile Hirchin huikeiden roolien vuoksi, jotka saivat leffan tapahtumat lähestulkoon astumaan ulos ruudusta.

Tänään oikeastaan myös ensimmäistä kertaa ihan oikeasti kaipasi iltaleffaan hieman volyymia, tosin voin kuvitella kuinka sairaan jännittävä tästä leffasta olisi tullut, jos vielä äänetkin olisivat olleet mukana. Niillä äänillä jotka oli, pystyin kuitenkin vaistoamaan, että leffaan sisältyi kyllä myös erittäin laadukkaat ja aiheeseen sopivat äänet. Hyvien äänien ja jännittävän leffan lisäksi leffan käsikirjoituskin oli saatu varsin onnistuneeksi, etenkin leffan loppuun kaiken järjettömyyden jälkeen saatiin myös jotenkin hyvin maanläheinen loppu. Missään tapauksessa omalle top-listalle tämä leffa ei päädy, mutta jollekin kauhun ystävälle tästä voi olla paljonkin iloa.

Mitäs sitten seuraavaksi. Leffatuolien rakentaminen jatkuu ja edessä siis hieman viimeistelytöitä runkoon edessä ja sen jälkeen sitten pitääkin miettiä mitä tuolin pehmusteiden ja verhoilun kanssa tehdään. Kankaat ovat postissa ja pitäisi itse asiassa saapua perille tänään. Pehmusteita on testailtu, mutta lopullisia päätöksiä ei ole vielä tehty. Sen jälkeen onkin sitten jäljellä vielä se viimeinen asia, eli tehdäkö verhoilu itse vaiko ostaa ammattilaiselta. Ammattilainenkin olisi tiedossa, mutta varmaankin hinta on lopulta se joka ratkaisee viimeisen päätöksen. Leffahuoneeseenkin pitäisi taas keretä, jonossa odottaa paljon mielenkiintoisia leffoja kuten Men in Blackejä ja Mummyjä.

Men In Black, voisin väittää, että aika monelle ihmiselle maailmassa vähintäänkin nimeltä tuttu leffa tai leffasarja. Men In Black sarja sai alkunsa vuonna 1997 ja ainakin itse pidän sitä aika monen örkki-elokuvan pioneerina. Men In Black International tuli nähtyä jokin aika sitten striimattuna ja nykyään se löytyy myös hyllystä UHD-versiona. Tuo kyseinen leffa tuli itselleni hankittua lähinnä sen takia, että leffassa on aivan älyttömän hyvät äänet. Tuo on nyt kuitenkin saanut odottaa viellä uusintaa hyllyssä, sillä päätin ensin katsoa kaikki vanhemmat kolme leffaa alta pois. Pohdin pitkään millä formaatilla nuo katsoisin, mutta sitten kun Torissa lykästi ja löysin koko setin UHD-versioina, niin päätös oli lopulta aika helppo.

Tänään oli sitten ensimmäisen vuoro, ja tämä leffa on kyllä nähty ja hyvin muistissa. Ei kuitenkaan haitannut tippaakaan, sen verran hyvästä leffasta on kyse. Leffassa on paljon hyvää huumoria, ja Will Smith on parhaimmillaan. Jos jotkut näyttelijät profiloituvat jonkin leffan mukaan, niin Will Smith monista hyvistä rooleistaan huolimatta kyllä muistetaan erityisesti näistä. Jep, eikä Tommy Lee Jones todellakaan jää yhtään sen huonommaksi.

Se mistä olin tänään äärimmäisen iloinen oli leffan äänet. Jos tehdään vanhaan leffaan Atmos-restorointi, tässä mallia siitä kuinka se pitää tehdä. Panning oli todella mallikasta, ja sen lisäksi koko kenttää käytettiin hyvin laajasti hyväksi. Erityisen iloista oli huomata Mummyn jälkeen se, että tässä leffassa äänet tuntuivat olevan paljon paremmin tasapainossa ja katsoja niin sanotusti leffan sisällä. Toki nämä leffat muutenkin sopivat hyvin Atmos-maailmaan, mutta erityisen makea kohtaus oli tuo pallon lentely ympäri toimistoa. Usein lentää luoteja, mutta nyt Atmoksella leikittiin oikein huolella. Toinen mikä sai todella hymyilyttämään (ja pitämään korvista kiinni) oli tuo metallipöydän siirtäminen. Äärettömän ikävä ääni niin leffassa kuin elävässäkin elämässä, mutta nyt se kuulosti vielä astetta terävämmältä kuin aikaisemmin.

Hyvää viihdettä siis tänään ja ilolla odottelen jo seuraavaa osaa. Kyllä 90-luvulla vaan osattiin tehdä hyviä leffoja, siitä on nyt jo aika monta todistetta tässäkin blogissa. Vaihteeksi kuitenkin voisi taas katsella mitä löytyy Netflixin puolelta, saas nähdä josko vaikka jo illalla keksii jotain etsiä.

Eilen tuli aloitettua hetki sitten Torista löytämäni Mummy-sarjan ensimmäinen osa. Mummy sarja on sinällään hieman hämmentävä, että vuonna 2017 Tom Cruise tähdittämänä ilmestynyt The Mummy on saanut omankin ajattelun jotenkin siihen suuntaan, että tämä on se oikea Mummy ja Tom Cruise on luonnollisesti aina tähdittänyt kyseistä leffasarjaa. Näinhän ei tietenkään kuitenkaan ole, vaan vuonna 1999 ilmestyneessä leffassa on pääosissa aivan muut nimet. Sikäli tämä koko juttu on muutenkin mennyt itseltäni ohi, että luulin sarjan olevan hyvinkin tuttu, mutta lopulta jopa tämä ensimmäinen osa taisi nyt tulla nähtyä ensimmäistä kertaa, tai ainakaan en siitä mitään muistanut.

Hyvä kuitenkin, että tämä tuli hankittua. Leffa oli varsin hyvä ja jotenkin tällaisia vanhoja kunnon seikkailuja kaipaa yhä enemmän ja enemmän. Läpi koko leffan mukana oli leppoisaa jutustelua ja huumoria, vaikka leffa olikin erittäin vakavalla ja asiallisella mielellä tehty, oli siinä kuitenkin koko ajan pieni pilke silmäkulmassa. Näitä vastaavia leffoja on paljon muitakin, eikä tämä nyt ehkä niistä kyllä paras ole, mutta hyvä kuitenkin. Leffassa on toimintaa, välillä leffa hieman pysähtyy, mutta siitä huolimatta juoni kantaa aika hyvin leffan loppuun asti. Mikään juonellinen mestariteos tämä ei ole, mutta yritystä kuitenkin löytyy.

On myös hienoa, että tällä UHD versiolla äänet on tuotu jotenkin tähän päivään. Leffassa on DTS:X äänet, joka ehkä leffan aikana välillä hieman pääsee unohtumaan. Leffan sisällössä olisi ollut hillittömästi potentiaalia, mutta jotenkin jäi tässäkin sellainen fiilisi, että vanhaan raitaan on vaan läiskäisty uusi logo päälle. Surroundit ja Atmokset eivät ainakaan korostu, vaan enemmänkin korostuneena ovat jälleen kolme etukaiutinta. Tämä hieman jäi harmittamaan, koska esimerkiksi hiekkamyrskyt ja muut olisi voinut olla todella upeita. Myöskään luolastot ym. ei oltu toteutettu aivan niin upeasti kuin olisi voinut. Hieman laimea olo jäi.

Tänään ei leffaa ehdi katsoa, mutta odotusta on ilmassa sitäkin enemmän. Huomisesta lähtien pitäisi tuolien osia alkaa tiputella kotiovelle, ja sen jälkeen armoton suunnittelu alkaa kääntyä pikku hiljaa käytäntöön. Buttkickerit saapuivat postista jo eilen, saapa nähdä onko niiden kohdalla kyseessä hitti vai huti. Ei oikein malta odottaa, sillä suunnitelmat tuoleista ovat erittäin hyvät. Saa nähdä miten sitten itse toteutuksen kanssa mahtaa käydä.

Vuoden ehkä odotetuin leffakokemus, mutta ei ehkä kuitenkaan odotetuin leffa. Miksi Bad Boys for Life sitten oli niin odotettu, niin siihen on muutama syy. Ensinnäkin kyseessä toki uusi leffa erittäin suuresta Blockbuster leffasta. Leffassa en käynyt tätä leffaa katsomassa, mutta ehdottomasti olisin voinut. Toisena tekijä luonnollisesti se, että vuoden 2003 toinen osa oli todellakin loistava leffa, josta 4K versiona tykkäsin todella paljon, paljon enemmän kuin ensimmäisestä. Kolmas syy tämän blogin lukijoille on varmasti jo tullutkin selväksi, ja sen vuoksi moni saattaa tätä päivitystä jo odottaakin ja tuo syy on tietysti IMAX Enhanced. Kolmesta hankkimastani IMAX Enhanced leffasta ehdottomasti se eniten odotettu, sekä leffan itsensä että äänien puolesta.

Mutta mennäänpä sitten siihen leffaa. Bad Boys for Life ei varmasti ole vuoden vaikuttavin leffakokemus, ja voin suoraan sanoa, olen nyt kyllä hieman pettynyt. Pettynyt monestakin syystä. Ensinnäkin leffa ei ollut kovinkaan hyvä. Leffan alku oli todella huono ja jotenkin todella väkinäisen oloista tekemistä, jossa vanhoja vitsejä yritettiin jonossa kierrättää. Sorry, mutta tällä kertaa ei naurattanut, ei sitten tippaakaan. Se missä toinen osa oli mielestäni todella hyvää huumoria täynnä, tämä leffa tuntui vain samojen juttujen toistolta. Hauskoja ehkä niille, joille tämä on ensimmäinen Bad Boys kokemus, mutta ihmettelen, jos joku kaksi edellistä nähneenä löysi tämän edelleen hauskana. Myöskään leffan juoni ei ensimmäiseen tuntii vakuuttanut tippaakaan, enemmänkin ihmetytti, että miksi näin jotain näin keksittyä on pitänyt tehdä, juonella ei tuntunut olevan mitään kosketuspintaa Bad Boyssiin.

Bad Boys for Life voidaan jakaa aika selkeästi kahteen osaan. Ensimmäinen osa oli erittäin tylsä, mutta siinä vaiheessa kun Jacob Scipion esittämän Armando Aretaksen tausta selvisi, alkoi tapahtua, ja leffa otti selkeästi uusia kierroksia. Lähtien liikkeelle aivan koko juonesta, kuvauksesta, huumorista ja kaikesta muusta, tuossa vaiheessa leffa siirtyy 2020-luvulle. Minulle jäi nyt valitettavasti hyvin sellainen olo, että koko leffa olisi ollut avain toisesta maasta, jos leffa olisi alkanut vasta tuosta kohtaa. Harmi sinällää, pontentiaalia oli, mutta vanhojen leffojen liika kierrätys ei nyt vaan oikein onnistunut.

Sitten niihin ääniin, ja jos joku nyt kovasti miettii, että pitäisikö päivittää vahvistimensa, jotta saisi uuden IMAX Enhanced ominaisuuden, niin voi suoraan sanoa että unohtakaa tässä vaiheessa koko juttu. Eikä ainoastaan vain sen vuoksi, että materiaalia ei juurikaan ole, vaan enemmämkin sen vuoksi, että tämä materiaali ei nyt vaan tuo oikein mitään uutta. Ainoa missä voin jotain eroa huomata on dialogi, mutta eipä siinä Atmoksen ja DTS:X:n kään kanssa ole mitään vikaa. Jotenkin nyt hieman sellainen fiilis, että koko IMAX Enhanced juttu tulee kuolemaan kasaan, hieman samaan tapaan kuin Auro 3D, joka kuitenkin on monessakin suhteessa tällä hetkellä edellä. Kuva on edelleen pettymys, IMAX demolevyllä kuvataan uutta upeaa kuvanlaatua isolla ruudulla, mutta mikään näistä leffoista ei kuitenkaan ole 16:9 ruudulle avautuva, vaan normaalilla leffaruudulla mennään. Oikeissa leffoissa dynamiikkaa ei ole yhtään normaalia enempää, vaan tuntuu, että koko demo-levy on miksattu vain tuohon tarkoitukseen sopivaksi. Iso iso pettymys, jopa suurempi kuin Auron kanssa.

Loppuun vielä hieman tuoliprojektin etenemisestä. Olen itse asiassa aivan älyttömän innoissani tuosta projektista tällä hetkellä. Ensinnäkin ensin oli tarkoituksena tehdä itse mekanismi kahdelle tuolille, nyt matkalla on valmiit sähköiset mekanismit kolmeen tuoliin. Tuokaan ei vielä riitä, sillä kaikkiin kolmeen tuolin on tulossa myös sähköllä toimivat ristiselän ja niskan tuet. Tähän väliin moni varmasti ajattelee, että nuohan nyt ovat aivan perus juttuja nykypäivänä, ja niinhän ne ovatkin, mutta kaupasta ostettuna ei todellakaan minun budjetillani hankittavia ominaisuuksia yhteen pakettiin.

Tämän lisäksi tuoleihin on tulossa tai suunnitteilla paljon muutakin. Yksi asia, jota olen pitkään pohtinut ja miettinyt tarvetta kokeilulle on Buttkicker-systeemit. Ne, joilla Buttkickerit on, yleensä kehuvat niitä maasta taivaaseen. Toiset eivät ehkä tiedä, mutta jotenkin yllättävän vähän olen niistä negatiivista lukenut. Hinta ja laatu on yksi juttu, eli niissäkin laadusta varmasti saa maksaa ja tarjontaa on monen laista. Monelle ongelmana on, että nekin tarvitsevat taas oman vahvistimen. Nyt kuitenkin löysin torista todella järkevällä hinnalla kaksi kappaletta kokeiluun, ja tarkoituksena on ne asentaa uusiin tuolehin. Tykkäänkö niistä vai en niin aika varmasti näyttää, mutta tärkein syy kokeilulle on nyt testata voiko niillä missään määrin korvata ns. normaalia bassoa yön pikkutuntien leffoissa. Vahvistin näille löytyy jo valmiiksi, eli pari kymmentä vuotta sitten tehdystä DIY subbarista napataa vahvistin, ja sillä sitten lähdetään leikkimään.

Kaikkea muutakin on suunnitteilla ja mahdollista, mutta katsotaan mitä lopulliseen tuotteeseen tulee jäämään. Vaihtoehtoja on ainakin penkkien lämmitystä, jäähdytystä ja hierontaa, sekä kuppitelineiden jäähdytystä ja lämmitystä, toki myös jonkinlaisia valoja on johonkin päin tarkoitus asentaa. Viikonloppuna tuli löydettyä tuolehin myös pinnat, eli tällä kertaa mennään kahdenlaisella mustalla keinonahalla, joka tosin on itseäni paljon mietityttänyt hiostamisongelmien vuoksi. Mutta saapa nähdä, hyvin mielenkiintoinen projekti, joka tapauksessa tähän kesän loppuun.

Ollut tässä olevinaan taas kovin kiirettä ja osittain kyllä oikeasti ollutkin. Uusien tuolien parissa on tullut nyt jonkin verran vietettyä aikaa, ei tosin vielä varsinaisen rakentamisen vaan enemmänkin suunnittelun parissa. Autotallissa on puolivalmis raakile tuolista, jossa kaikki mekanismit on rakennettu itse puusta ja varsin toimiva ratkaisu siitä olisikin varmasti tullut, kun vielä kiinasta sain siihen juuri moottorinkin, jolla pystyin toteamaan, että kaikki olisi saanut toimimaan. Mutta sitten kävi vähän kuin sen kuuluisan keittöremontin kanssa, eli kun kerran alkuun pääsi niin homma lähti niin sanotusti hieman laukalle.

Löysin nimittäin sattumalta kupinpidikkeitä etsiessäni Liettuasta yrityksen, joka pystyy toimittamaan minulle kaikki valmiit mekanismit paljon edullisempaan hintaan kuin osasin edes haaveilla. Nyt siis tuoleihin on tulossa sähkötoimiset reclinerit, niskatuet ja vielä kielona kaupanpäälle ristiseläntuet. Hankinnassa kävi niin sanotusta hieman vanhanaikaiset, eli tilasin firmasta iso kasan tavaraa, mutta en lainkaan niin kupinpidikkeitä mitä alunperin olin hankkimassa. Ajatus siis oli laittaa reclinerien ohjaaminen kupinpidikkeisiin, mutta päädyin lopulta irtonappuloihin, johtuen lähinnä siitä, että kaikkia nappuloita ei olisi saanut samaan pidikkeeseen. Nyt siis tulee erilliset napit ja siihen viereen siistit cup holderit. Ai niin, ja tuoleja tuleekin nyt kahden sijasta kolme, eli saan vihdoin myös sen kuninkaan tuolin oikeasti keskelle huonetta. Tästä projektista varmasti lisää blogissa kun homma etenee.

Illan leffani sitten olikin tänään ranskalaista komediaa, romanttista sellaista. MILF kertoo kolmen naisen kipuilusta vanhentumista vastaan ja naiset päättävät tilaisuuden tullen hypätä kolmen nuoren miehen kelkkaan etsimään uusia seikkailuja. Seikkailuja siitä syntyykin, mutta ehkä vähemmän yllättäen sitä todellista rakkautta taitaa lopulta syntyä vain sen epätodennäköisimmän parin toimesta. Leffa on hieman laiska ja lattea. Aihetta kyllä käsitellään monelta kantilta ja jokaisen parin tilanne on hieman omanlaatuinen.

Mikä leffassa sitten mättää, voisiko ehkä sanoa, että kaikesta hyvästä huolimatta tuo huumoripuoli ei sitten ehkä kuitenkaan ollut ihan niin viimeisen päälle. Toisaalta, en ole oikein varma oliko tämän leffan ylipäätäänkin tarkoitus olla enemmänkin vakavaan suuntaan menevä normaalin romanttisen komedian sijaan. Toisaalta tykkäsin, toisaalta joku nyt jätti hieman varauksellisen olon. Joka tapauksessa perjantai-iltaan tämä oli ihan mukiin menevä setti ja kiva oli taas päästä leffojen pariin.

Bad Boys, Bad Boys, Bad Boys… Kun tuossa jokin aikaa sitten katselin tuota ensimmäistä osaa niin mielessäni pyöri lähinnä se, että miksi olen koskaan ollut innoissani näistä ja toisaalta miksi en ole. Ensimmäinen osa tuli hankittua hieman kuin vahingossa ja kokeilu mielessä, ja valitettavasti tuo kokeilu ei mielestäni ollut kovinkaan onnistunut. En tykännyt ihan hirvesti, mutta toisaalta, jotain siitä kuitenkin heräsi.

Uusimman osan hankinta itselleni oli itsestään selvyys, uusi leffa ja noin niin kuin ennakolta ehdottomasti paras leffa olemassa olevista testata IMAX Enhancedia, mutta toisen osan kohdalta mietin paljon mitä tekisin. Vaihtoehtoja oli katsoa leffa Netflixistä, Itunesista tai hankkia itselle UHD-levyllä. Ensimmäinen vaihtoehto surkein kuva ja ääni, toisen hinta 4-5 euroa (vuokra), joten päätin hankkia saman tien leffan itselleni järkevään 10 euron hintaa. Yksi iso syy tähän myös leffan todella räjähtävä traileri, joka jotenkin houkutteli leffan hankkimaan, etenkin kun tiesin kyseessä vielä olevan uudistettu Atmos-raita.

Ja pakko sanoa, että kyllä kannatti! Leffa oli ensinnäkin valovuoden parempi kuin ensimmäinen ja tämä kävi selväksi heti alku minuuteista lähtien. Huumori tässä leffassa oli todella laadukasta ja naureskelin leffan aikana useampaankin otteeseen. Etenkin tuo kodinkoneliike-kohtaus oli aivan jäätävän hyvää viihdettä, mutta muitakin kohtauksia löytyi useita. Jotenkin tuntui, että ensimmäisessä osassa oli paljon yritystä, mutta tässä päästiin paremmin kiinni siitä mitä oltiin tekemässä. Tämän lisäksi leffassa riitti laadukasta toimintaa alusta loppuun asti ja vaikka alkuun kaksi ja puoli tuntia Bad Boyssia vähän mietitytti, niin ei kyllä haitannut tippaakaan.

Leffan juoni, no leffassa oli juoni, mutta sitä en hirveästi murehtinut. Leffan juoni sinällään oli ihan ok, vaikkakaan siitä ei normaalia toimintaleffaa kummoisempaa tullutkaan. En kuitenkaan kaivannutkaan, tämä oli muutenkin viihdettä alusta loppuun. Lisäksi kun tuntui, että Will Smith ja Martin Lawrence olivat lähes kymmenessä vuodessa vihdoin löytäneet kemiansa, tuli tästä leffasta suunnattomasti parempi kuin ensimmäisestä. Jännä sinällään, että Instagram-kyselyssäni leffan mielipiteet tuntuvat menevän kyllä hieman toiseen suuntaa.

Leffan kuvanlaatu ei ollut aivan priimaa, mutta toisaalta vaikka kuvaa onkin paranneltu, niin kuva on kuitenkin vuodelta 2003. Kuva oli jonkin verran rakeinen ja näytti vanhahkolta, minkä kyllä hyvin ymmärtää, kuvaa ei jokaisessa tapauksessa ole kovinkaan helppoa uudistaa, riippuen siitä mikä alkuperäinen materiaalia on. Onneksi sentään ääniin on mahdollista tehdä paljonkin jälkeenpäin, ja tähän leffaa todellakin oli tehty. Leffan äänet olivat loistavat. Ei vain se että kaikkia kanavia käytettiin upeasti ja aktiivisesti, mutta murinaa ja rouhetta löytyi myös subbareille harvinaisen hyvin näin vanhaan leffaan. Tässä taas yksi hyvä esimerkki kuinka paljon hyvät äänet tuovat leffaan lisää ja antaa koko tälle harrastukselle merkityksen. Ja kaiken lisäksi, ysärin ja 2000-luvun alun musiikit ovat edelleenkin silkkaa timanttia.

Tämän kirjoituksen jälkeen on sanomattakin selvää, että odotukset tuohon kolmanteen ovat nyt enemmän kuin korkealla. En tiedä kauanko tuota jaksan odottaa, mutta odotuksissa on aivan ennen näkemätön spektaakkeli. Toivon todella, että IMAX Enhanced näyttää tuossa todelliset kyntensä ja tuo leffan aivan uudelle tasolle.

Edit: Sain muuten tänään Arcamilta vastauksen ja AV860:seen on tulossa lähiaikoina päivitys, jolla mm. tuo kyseinen vika tullaan korjaamaan. Vika siis heillä tiedossa, viestin sävy oli se, että yksi ja viimeinen päivitys tuohon laitteeseen on vielä tulossa, sen jälkeen Arcam keskittyy uusiin laitteisiin. Hieno juttu ja samalla mielenkiintoista nähdä mitä muuta tuo päivitys sitten pitää sisällään. Laitoin kyselyn tästä, saa nähdä saanko mitään vastausta, etenkin kiinnostaisi Auro 3D:n saaminen, se on kuitenkin vain softapäivitys käsittääkseni.

Se oli sitten tänään aika toisen IMAX Enhanced leffan ja vuorossa siis Jumanji – Next Level, joka on siis toinen, tai oikeastaan kolmas osa Jumanji leffoja. Ensimmäinen osa on vuodelta 1995 ja sitä tähdittää Robin Williams, mutta se varsinainen tämänpäiväisen leffan ensimmäinen osa on vuodelta 2017. Näiden kahden leffan pääosissa luonnollisesti Dwane Johnsson ja Kevin Hart mukanaan Karen Gillian, Nick Jonas ja Bobby Cannavale. Tätä vuoden 1995 leffaa en taida olla edes nähnyt, senkin ehkä voisi jostain joskus kaivaa, mutta tuosta vuoden 2017 leffasta en jostain syystä oikein innostunut. Hyvin harvoin käy niin, että jos jostain ensimmäisestä osasta ei tykkää niin toinen osa muuttaisi tilannetta, mutta tällä kertaa olin väärässä, kakkos-osa oli paljon parempi kuin ensimmäinen.

Mistä tuo sitten johtuu niin vaikea sanoa. Tässä kuitenkin oli juoni jotenkin parempi ja selkeämpi, johtuen varmaankin osittain myös siitä, että leffan idea oli jo hyvin selvillä. Pääsy takaisiin viidakkoon oli tehty jotenkin hieman kankeasti ja sitä yritettiin kovasti perustella ja ihan syystä. Tästä olisi varmasti yksikin leffa riittänyt, mutta jos kerran jatko-osan tekee, niin olisi voinut ehkä hieman paremmin miettiä ja alustaa miksi sinne mennään uudelleen. Jatko-osista puheenollen, ei tarvitse kauheasti tämän jälkeen miettiä onko seuraavaa tulossa, tosin ainakin syy palata peliin on tässä jo varsin hyvin alustettu.

Mitään varsinaista uutta tämä toinen osa ei sitten kyllä pöytään tuonutkaan. Hieman lisää huumoria ja roolien vaihto oli varsin piristävää. Tykkäsin kuitenkin kokonaisuudesta ja ajoittain jopa ihan nautin leffasta. Dwayne Johnsson on edelleen parhaimmillaan ihan muissa kuvioissa, mutta toisaalta tässä oli hyvää myös se, että herra ei ollut aivan niin dominoivassa roolissa kuin edellisessä. Kevin Hart ja Jack Black sen sijaan ottivat sitten kyllä kaiken irti rooleistaan ja se oli erittäin iloista katseltavaa.

Mennään kuitenkin taas loppuun siihen tärkeimpään, eli havaintoja IMAX Enhanced koodauksesta. Ensinnäkin kuva sisälsi tässäkin mustat raidat, eli jotain ilmeisesti olen ymmärtänyt väärin. Olen siis ollut siinä uskossa, että IMAX:issa kuvakoko olisi aina ns. koko ruudun kokoinen, eli käytännössä siis 16:9. Näin ei siis ilmeisesti ole. Muuten kuvanlaatu oli kyllä todella hyvä ja tarkka. Maisemat muutenkin leffassa olivat erittäin vaihtelevat ja upeat.

Äänien puolesta ero Zombielandiin oli mielestäni aika suuri. Nyt äänissä oli paljon enemmän dynamiikkaa ja ne olivat paljon paremmin tasapainossa läpi koko elokuvan. Puheääni tosin oli tässäkin todella korostunut (hyvällä tavalla), se oli hyvin selkeä ja dynaaminen. Tuo tuntuu nyt olevan kaiken kaikkiaan se suurin parannus normaaliin DTS:X ääniin, mutta toisaalta ihan hyvä sellainen, jos se on tarkoituksen mukainen, eikä vain leffasidonnainen. Tuo tuo jotenkin enemmän leffateatterimaisen äänen kotiin. Toinen pieni mutta merkittävä ero tuntuu olevan sillä, että näissä kahdessa ääniä on ehkä laitettu hieman vähemmän peliin kerralla, joten äänet tuntuvat jotenkin tarkemmilta ja selkeämmiltä. Katsotaan miten tämän asian laita kun päästään Bad Boyssien kimppuun.

En kuitenkaan tee vieläkään mitään lopullista arvioita, mutta epäilen hieman, että IMAX Enhanced tulisi kovinkaan kovaa lyömään läpi ja on syynsä varmasti miksi näitä ei enempää vielä ole. Toisaalta tähän soppaan vielä DTS:Pro lisää, niin alkaa IMAX Enchancedilla olla aika ahdasta markkinoilla. En edelleenkään tiedä olisiko normaali DTS:X ollut yhtään sen erilaisempi, tästä varmaan tarvittaisiin jonkinlainen sokkotesti, jotta tähän jotain varmuutta saisi. Tähän asti ollaan kuitenkin edelleen lievän pettymyksen puolella.

Muutama uusikin levy taas saapui tänään. Näistä osa on ollut pitkään haaveissa nyt mahdollisuus hankkia nämä tuli aika yllättäen, joten vaikka levyjä on nyt tullut hankittua jo hieman liikaakin, niin tämä mahdollisuus piti nyt vielä käyttää. Nyt on levyjä hetkeksi aikaa hyllyssä, pari vielä matkalla, mutta muuten aika taas hieman rauhoittua.

Netflixiin saapui juuri uusi Dolby Atmos raidalla varustettu toiminta pätkä Old Guard. Leffan intro vaikukutti todella hyvältä ja laadukkaalta, lähinnä jatkoa luokkaan 6 Underground ja muut vastaavat, joita Netflixiin nyt tullut useita. Leffan kertoo muutamasta jollain tapaa normaalista ihmisestä, jotka nyt vaan sattuvat olemaan kuolemattomia. Näitä on nähty, ja kuolemattomia on nähty ennenkin, mutta yleensä niihin on liittynyt supervoimia ja kaikkea muuta yliluonnollista. Nämä tyypit eivät kuitenkaan omanneet mitään muuta yliluonnollista, joka toi leffaan hyvin inhimillisen puolen.

Oli ajoittaan jopa hieman häiritsevää, että tyypit ovat kuolemattomia ja heitä voi surutta ampua, mutta toisaalta heidät voi muutamalla siteellä sitoa tuoliin ja jättää valvomatta. Jotenkin outoa, mutta samalla jotenkin tosi siistiä. Leffassa siis oli myös jotain uutta, vaikka muuten aika samoissa toimintaleffan kuvioissa pyörittiinkin. Kuolemattomista ei oikein yleensä pidä, mutta tästä leffasta jopa tykkäsin ja vielä yllättävän paljon.

Myöskin leffan äänet olivat tällä kertaa varsin hyvät. Leffan äänet ja kuva ei millään päässyt tälläkään kertaa Itunesin (Greyhound) tasolle, mutta erittäin hyvät ne kuitenkin olivat. Toki äänen volyymia lisäämällä olisi voinut päästä vielä lähemmäksi Greyhoundia, mutta kyllä tässäkin leffasssa subbareita tarvittiin. Mikä tässä leffassa toimi erityisen hyvin oli aseiden laukaukset, jotka viuhuivat siististi huoneen kulmasta toiseen ja usein myös erittäin painavasti. Lisäksi muutamat lentokoneen ja helikopterin lennot olivat varsin hienosti toteutettuja.

Leffasta siis muodostui lopulta varsin hyvä kokonaisuus eikä vähiten Charlize Theronin ansiosta, joka oli loistava. Theron oli pääroolissaan samaan aikaan hyvin maanläheinen, koskettava, että ammattimainen. Näytteleminen oli todella luontevaa, ja alusta lähtien oli selvää, että kyseessä on todellinen ammattilainen. Chiwetel Ejiofor oli toinen, joka todella vakuutti tässä leffassa, vaikkakin oma rooli jäi jotenkin anteeksipyytelijäksi. Hyvää viihdettä siis, kannattaa ehdottomasti katsoa.

Maailma muuttuu, saapa nähdä kuinka suureksi Koronan vaikutukset maailman menoon lopulta tulevat vaikuttamaan, mutta Greyhound on yksi esimerkki tästä muutoksesta, jota saattaa olla edessä. En toivo tippaakaan pahaa leffateattereille, ja toivon todella, että ihmiset alkavat taas löytää tiensä takaisin leffateattereihin pienen tauon jälkeen, mutta Greyhound taitaa olla ensimmäinen massiivinen elokuva, jonka ensi-ilta on siirtynyt valkokankaalta ihmiset olohuoneisiin ja läppäreille.

Leffan siis piti alun perin ilmestyä valkokankaalle kesäkuussa, mutta lopulta oikeudet myytiin Applelle ja leffan ensi-ilta muuttui digitaaliseen muotoon Apple TV+ palveluun. Moni saattaa kuvitella, että kyseessä on pieni juttu, mutta todellisuudessa tämä avaus saattaa olla koko elokuvateollisuudelle aika merkittävä avaus. Apple TV+:san lanseerauksesta on jo kulunut jonkin aikaa, ja oma fiilis on, että palvelu ei ole avain oletetusti lähtenyt lentoon, ja sen vuoksi tällainen merkittävä hankinta on Applelle erittäin merkittävä asia.

Itsellänikin tuo tilaus on ollut jonkin aikaa voimassa (vuoden ilmainen kokeilu), mutta käyttö on jäänyt erittäin vähälle ja syy on hyvin yksikertainen. Normaali palvelumaksuun ei kuulu juuri lainkaan elokuvia, vaan niistä pitää maksaa vielä normaali hinta päälle. Tämä onkin ollut itselleni se suurin juttu, eli palvelussa saattaa kyllä olla ihan hyviä sarjoja (joita pari olen katsonutkin), mutta itselleni se juttu on leffat. Jos Apple TV+ olisi samanlainen palvelu kuin Netflix, eli yhdellä hinnalla all in, olisin välittömästi palvelun suuri fani. Tätä kuitenkin saadaan vielä odottaa, ja tämä Greyhound on varmasti Applelle ison investoinnin lisäksi myös suuri markkinatutkimus. Greyhound ei siis sisältänyt erillistä maksua, vaan kuului ns. ilmaiseksi Apple TV+ tilaukseen.

Tom Hanks (ohjaaja ja pääosa) on ollut hieman harmissaan, että kyseistä leffaa ei saatu valkokankaalle, ja olen siitä täysin samaa mieltä, tämä leffa olisi ehdottomasti ansainnut myös leffateatteri-levityksen ja tulee ehkä sen joskus vielä ainakin jossain muodossa saamaan. Tämähän on nyt tietysti sitten Apple käsissä, mutta leffana tämä olisi ollut juuri sitä kamaa, jota itsekin voisin leffaan vielä mennä katsomaan.

Leffan äänet olivat erittäin mahtipontiset, eikä subbareita kyllä säästelty tippaakaan. Se mikä oli hieman taas outoa oli se, että Apple TV:n kautta striimattuna volyymiä piti vääntää todella paljon kovemmalle kuin levyltä. Nytkin äänet olivat kohdillaan vasta noin 77db:ssä, kun Zombilandiin riitti alle 70db. Mistä tämä johtuu, en osaa tarkalleen sanoa, onko merkitystä, eipä juuri. Jokapauksessa leffan äänet olivat todella laadukkaat Atmos-äänet, jossa takakanavia käytettiin paljon ja hienosti, samalla kun yläkaiuttimia käytettiin lähellä tunnelman luontiin. Luoteja lenteli ja tykit paukkuvat herkeämättä, ja kyseessä olikin varsinainen effekti-tulitus koko puolentoista tunnin ajan. Jep, leffa siis todellakin kesti vain puolitoista tuntia, kun normaalisti tämän tyyppisiin leffoihin on mennyt jo lähemmäs kolme.

Leffassa korvat olivat kovilla, mutta toisaalta myös positiivisella tavalla. Leffa ääniraita ei sattunut korviin, vaan leffan tapahtumiin suhteutettuna ääniraita oli erittäin laadukas, ja kun Apple TV:n kautta Itunesin äänien laadussa ole muutenkaan ollut ongelmia, niin tämäkin kuulosti todella hyvältä. Tuleeko tämä sitten joskus levylle, paha sanoa, mutta en ainakaan oikein tiedä mitä voisin toivoa lisää, sillä kuvakin oli jälleen todella laadukas, siitäkin huolimatta että koko leffa hyvin pullollaan mustaa.

Leffana Greyhoundia olis helppoa verrata hyvinkin moneen leffaan, onhan näitä nähty ennenkin. Eihän tämä nyt esimerkiksi Battleshippistä ihan hirveästi eroa, tosin hieman ehkä laadukkaammasta leffasta oli tässä kokonaisuudessaan kyse. Ison osan tähän tietysti tuo Hanks, joka omalla roolillaan luo leffaan paljon lisää uskottavuutta. En tiedä kuinka iso leffa tästä olisi ilman Hanksin pääosaa tullut, mutta nyt se ainakin täytti odotukset. Juoneltaan leffa oli hieman ontto, se pakollinen nainen joka miestään mereltä takaisin odotteli oli saatu väkisin tungettua mukaan, mutta muuten juoni oli lähinnä se, että merellä ammuttiin kaikkea liikkuvaa ja koitettiin vältellä omia.

Se mitä itse jäin hieman leffalta odottamaan oli jotenkin selkeämpi tilannekuva siitä mitä siellä merellä oltiin oikeasti tekemässä. Nyt tuntui että oltiin jatkuvasti lähikuvassa Hanksin naamaan, eikä katsojana oikein missään vaiheessa pysynyt mukana siitä mihin ollaan menossa, missä menee vastustajat, kaiken lisäksi joukossa pyöri vielä kauppalaivojakin. Jonkinlainen tarkempi maali ja tilannekuvan selvennys siis olisi ollut paikallaan, toisaalta olisiko sitä sitten voinut mahduttaa puoleentoista tuntiin, paha sanoa.

Tästä syystä en tätä leffaa nyt ainakaan vielä ensikerran jälkeen laske aivan elokuvahistorian suurimpien elokuvien joukkoon, saa nähdä miten tilanne muuttuu tulevaisuudessa. Joka tapauksessa onhan tämä leffa nyt jokaisen leffafanin ”pakko nähdä” leffa, ja kiva nähdä paljonko Apple TV+ tilausten määrä tämän leffan vuoksi nousee ja mitä siitä seuraa. Kysymys on aika tärkeä niin Applelle, kuin koko digitaalisten elokuvien tulevaisuudelle.

Perjantai-illan ratoksi vaihteeksi hieman romanttista komediaa, joka yleensä on osoittautunut varsin haastavaksi taiteenlajiksi. Tänään kuitenkin tämä brasilialainen teinirakkaus osuu aika hyvin naulan kantaan. Leffa on hauska, säätämistä riittää, mutta missään vaiheessa ei tule tippaakaan näille leffoille tyypillistä myötähäpeää, vaan leffa on varsin hyvällä maulla tehty aito romanttinen komedia. Leffa kestää sen hieman alle pari tuntia, mutta kelloa tämän leffan kanssa ei pahemmin tarvitse katsoa, leffa etenee sujuvasti ja juoni on itse asiassa varsin hyvä.

Aiheenahan tämä leffa on silkkaa timanttia. Kuinka moni ihminen on oikeasti rakastunut toiseen ihmiseen maallisen mammonan vuoksi? Veikkaisin, että aika moni, vaikka todelliseen rakkauteen edelleen uskonkin. Siitäkin huolimatta myös rakkaudessa rahalla ja vallalla on erittäin suuri merkitys moneen asiaan. Kunnioitus Tetoa kohtaan nousee suureksi heti leffan alusta lähtien. Teto on saanut elämältään aivan kaiken, jopa ”rakkautta” enemmän kuin tarpeeksi. Jokin miehen sisällä kuitenkin kipuilee ja onneksi sen kivun nostaa pintaa miehen paras ystävä. Teto alkaa oikeasti miettimään mikä elämässä on tärkeintä, ja kohdattuaan elämänsä rakkauden, päättää Teto testata onko tuo oikeasti rakkautta ihmiseen vai rahaan. Siitä alkaakin sitten erinäisten tapahtumien ketju, joka voisi viedä leffan täydelliseen katastrofiin, mutta tällä kertaa se saatellaan tyylikkäästi loppuun asti.

Leffan näyttelijäkaarti on varsin onnistunutta ja koko nuorisokaarti valloittaa hymyllään. Roolitukset ovat onnistuneet loistavasti, ja vaikkakin kuvankaunis Giovanna Lancellotti varastaakin koko show upeudellaan, niin hänenkin roolinsa perustuu timanttiseen näyttelemiseen, ei pelkkään kauneuteen kuten näissä leffoissa niin usein käy. Jos kaipaa hyvää romantiikkaa, tämä leffa kannattaa laittaa muistiin. Tämän leffan olisi voinut varsin hyvin katsella päivälläkin, muutamat yökerhokohtaukset olisivat varmasti kuulostaneet varsin hyviltä kovemmillakin äänillä. Kokonaisuudessaan erittäin antoisa leffailta.