Se oli sitten tänään aika toisen IMAX Enhanced leffan ja vuorossa siis Jumanji – Next Level, joka on siis toinen, tai oikeastaan kolmas osa Jumanji leffoja. Ensimmäinen osa on vuodelta 1995 ja sitä tähdittää Robin Williams, mutta se varsinainen tämänpäiväisen leffan ensimmäinen osa on vuodelta 2017. Näiden kahden leffan pääosissa luonnollisesti Dwane Johnsson ja Kevin Hart mukanaan Karen Gillian, Nick Jonas ja Bobby Cannavale. Tätä vuoden 1995 leffaa en taida olla edes nähnyt, senkin ehkä voisi jostain joskus kaivaa, mutta tuosta vuoden 2017 leffasta en jostain syystä oikein innostunut. Hyvin harvoin käy niin, että jos jostain ensimmäisestä osasta ei tykkää niin toinen osa muuttaisi tilannetta, mutta tällä kertaa olin väärässä, kakkos-osa oli paljon parempi kuin ensimmäinen.
Mistä tuo sitten johtuu niin vaikea sanoa. Tässä kuitenkin oli juoni jotenkin parempi ja selkeämpi, johtuen varmaankin osittain myös siitä, että leffan idea oli jo hyvin selvillä. Pääsy takaisiin viidakkoon oli tehty jotenkin hieman kankeasti ja sitä yritettiin kovasti perustella ja ihan syystä. Tästä olisi varmasti yksikin leffa riittänyt, mutta jos kerran jatko-osan tekee, niin olisi voinut ehkä hieman paremmin miettiä ja alustaa miksi sinne mennään uudelleen. Jatko-osista puheenollen, ei tarvitse kauheasti tämän jälkeen miettiä onko seuraavaa tulossa, tosin ainakin syy palata peliin on tässä jo varsin hyvin alustettu.
Mitään varsinaista uutta tämä toinen osa ei sitten kyllä pöytään tuonutkaan. Hieman lisää huumoria ja roolien vaihto oli varsin piristävää. Tykkäsin kuitenkin kokonaisuudesta ja ajoittain jopa ihan nautin leffasta. Dwayne Johnsson on edelleen parhaimmillaan ihan muissa kuvioissa, mutta toisaalta tässä oli hyvää myös se, että herra ei ollut aivan niin dominoivassa roolissa kuin edellisessä. Kevin Hart ja Jack Black sen sijaan ottivat sitten kyllä kaiken irti rooleistaan ja se oli erittäin iloista katseltavaa.
Mennään kuitenkin taas loppuun siihen tärkeimpään, eli havaintoja IMAX Enhanced koodauksesta. Ensinnäkin kuva sisälsi tässäkin mustat raidat, eli jotain ilmeisesti olen ymmärtänyt väärin. Olen siis ollut siinä uskossa, että IMAX:issa kuvakoko olisi aina ns. koko ruudun kokoinen, eli käytännössä siis 16:9. Näin ei siis ilmeisesti ole. Muuten kuvanlaatu oli kyllä todella hyvä ja tarkka. Maisemat muutenkin leffassa olivat erittäin vaihtelevat ja upeat.
Äänien puolesta ero Zombielandiin oli mielestäni aika suuri. Nyt äänissä oli paljon enemmän dynamiikkaa ja ne olivat paljon paremmin tasapainossa läpi koko elokuvan. Puheääni tosin oli tässäkin todella korostunut (hyvällä tavalla), se oli hyvin selkeä ja dynaaminen. Tuo tuntuu nyt olevan kaiken kaikkiaan se suurin parannus normaaliin DTS:X ääniin, mutta toisaalta ihan hyvä sellainen, jos se on tarkoituksen mukainen, eikä vain leffasidonnainen. Tuo tuo jotenkin enemmän leffateatterimaisen äänen kotiin. Toinen pieni mutta merkittävä ero tuntuu olevan sillä, että näissä kahdessa ääniä on ehkä laitettu hieman vähemmän peliin kerralla, joten äänet tuntuvat jotenkin tarkemmilta ja selkeämmiltä. Katsotaan miten tämän asian laita kun päästään Bad Boyssien kimppuun.
En kuitenkaan tee vieläkään mitään lopullista arvioita, mutta epäilen hieman, että IMAX Enhanced tulisi kovinkaan kovaa lyömään läpi ja on syynsä varmasti miksi näitä ei enempää vielä ole. Toisaalta tähän soppaan vielä DTS:Pro lisää, niin alkaa IMAX Enchancedilla olla aika ahdasta markkinoilla. En edelleenkään tiedä olisiko normaali DTS:X ollut yhtään sen erilaisempi, tästä varmaan tarvittaisiin jonkinlainen sokkotesti, jotta tähän jotain varmuutta saisi. Tähän asti ollaan kuitenkin edelleen lievän pettymyksen puolella.
Muutama uusikin levy taas saapui tänään. Näistä osa on ollut pitkään haaveissa nyt mahdollisuus hankkia nämä tuli aika yllättäen, joten vaikka levyjä on nyt tullut hankittua jo hieman liikaakin, niin tämä mahdollisuus piti nyt vielä käyttää. Nyt on levyjä hetkeksi aikaa hyllyssä, pari vielä matkalla, mutta muuten aika taas hieman rauhoittua.
Leffafriikki 